Sivut

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse vol. 2

Viime viikolla käytiin päättämässä meidän näyttelyvuosi SNJ:n päänäyttelyssä Tuuloksessa. Tollereita oli tanskalaiselle Helle Danille ilmoittautunut harmittavan pieni määrä, en tiedä oliko näyttelypaikka karsinut osallistujia vai mikä oli. Näyttelypaikkana oli tosiaan Tuulosen kauppakeskuksen parkkihalli, mutta mun mielestä se ei todellakaan ollut niin kauhea paikka, mitä jotenkin etukäteen annettiin ymmärtää. 

Kerrankin pääsin ajamaan suoraan kotoa näyttelypaikalle, eikä tarvinnut ensiksi sählätä Järvenpään kautta hakemaan autoa. Zorakin lähti mukaan fanitytöksi. 

Urosten valioluokassa kilpailivat keskenään Foxi ja Vertti. Niitä ennen erin ja SA:n oli saanut kolme koiraa. Foxi tuntu hihnan päässä jotenkin tosi hyvältä! Irtosi hienosti yksilöliikkeissä ja seisoi hyvällä ryhdillä arvosteltavana. Ja se arvostelu muuten kesti! 

"Bigger size. Well balanced. Masculine head. Good expression and bite. Good neck and topline. Good deep chest. Well angulated front & back. Good bone and feet. Moves fluently. Good coat and temperament"

Tällä arvostelulla saatiin erinomainen ja jatkettiin suoraan kilpailuluokkaan Vertin kanssa. Juostiin kierros ympäri ja sitten edestakaisin ensin Vertti ja sitten Foxi. Tämän jälkeen tuomari laittoi Foxin ensimmäiseksi ja Vertin toiseksi! Molemmat saivat myös SA:n! Aivan mahtavaa!

Veteraaneista PU-kehään tuli mukaan vielä Paavo. Kierros ympäri ja avoimen luokan voittaja Kaapo käteltiin pois, samoin kun juniori. Jäljellä olivat nuortenluokan Velho, sekä Banietta's pojat Foxi, Vertti ja Paavo. Kysyttyään Velhon ikää, tuomari siirsi Velhon neljänneksi. Kierros ympäri ja meille osoitettiin ensimmäistä sijoitusta!!! Paras uros erikoisnäyttelyssä, huimaa!

ROP-kehään saatiinkin vastukseksi Alva-sisko, joka kierroksen jälkeen osoitettiin ROPiksi ja näin ollen Foxi VSP, muuten ensimmäistä kertaa elämässään! Lisäksi meillä oli vielä Banietta's kasvari ja Dinan jälkeläisluokka. Molemmat ryhmät olivat ainokaisia, ja saivat KP:n ja ollen ROP-kasvari ja ROP-jälkeläisryhmä.

Tollerikehän jälkeen käytiin kauppakeskuksessa pizzalla ryhmiä odotellessa. Valitettavasti ryhmien aloittaminen venyi ja venyi niin, että minun oli jo lähdettävä nilkka suorana ajamaan kohti Helsinkiä, koska olin vielä menossa illalla JVG:n keikalle. 

Foxi jäi vielä näyttelypaikalle pienen järjestelyn jälkeen, sillä se tarvitsi esittäjän jälkeläisryhmään ja kasvariin. Onneksi Minnan tuttu kultsuihminen Anu suostui esittämään Foxin, joka oli kuulemma mennyt hienosti, joskin vähän väsyneesti Anun kanssa. SNJ:n BIS-VSP kisassa Foxia vei Ninni, mutta siinä ei tullut sijoitusta. Jälkeläisryhmä sijoittui kolmanneksi. 

Olipahan päivä, jota en olisi meidän kohdalle olisi osannut odottaa! Kelpaa todella muistella, ja kauan! 

Iso kiitos Minna, Ninni ja Anu Foxista huolehtimisesta, kun omistajan täytyi kiiruhtaa muihin menoihin.

Nyt ihmetellään sitten hetki, että mitähän tehdään seuraavaksi. Messaria olin ajatellut jonkun aikaa, mutta tänä vuonna Foxi jää kyllä kotiin ja omistaja talkoilee sitten jalkansa kipeiksi :) Ensi vuonna sitten taas johonkin!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Riisipussit

Tiistaina mentiin toistaiseksi viimeisen kerran Mariannen tokoon Klaukkalaan. Teemana oli tällä kertaa siirtymät, kaukot ja meillä myös seuraaminen, jota muut olivat ehtineet käydä jo ensimmäisillä kerroilla läpi.

En ole uhrannut ajatustakaan koko tuolle siirtymishommalle, koska en ole kokenut että oltaisi vielä lähelläkään kisavalmiita. Oli kuitenkin ihan hyvä käydä läpi. Tehtiin niin että otettiin koira ensiksi perusasentoon ja sitten kehuttiin ja vapautettiin ja siirryttiin seuraavalle kohdalle, jossa otettiin taas perusasento. Otin tähän käyttöön meidän "mukanakulkemiskäskyn", niin Zora tuli hienosti mukana. Tehtiin myös ihan lähellä muita koiria ja onnistui ihmeen hyvin. 

Siirtymisiä tehtiin kimpassa myös niin että kuljettiin samanaikaisesti toistemme ohi, ensin niin että ohjaajat kohtasivat samalla puolella ja toisella kertaa niin että koirat olivat vierekkäin. Tämän tiesin olevan Zoralle vähän haastava, mutta sillä oli jo aivot oikeassa työmoodissa, niin ei juurikaan ottanut häiriötä ohi kulkeeneesta serkkupoika-Devonista. 

Tämän jälkeen tehtiin koira kerrallaan kaukoja. Tai siis ei ne mitään kaukoja olleet vaan tehtiin oikeastaan tosi lähietäisyydeltä. Meillähän on jo aiemmin ollut ongelmana se, että Zora siirtyy maahanmenossa aina taaksepäin vaikka tietenkään niin ei saisi tehdä. Nopea se kyllä on! 

Ensiksi saatiin neuvoksi että liikkeeseen täytyisi saada tietynlainen rauha. Zora kun on kaikinpuolin niin nopea että se yrittää kauheasti ennakoidakin. Tehtiin siis ihan alusta alkaen koiran nenän edestä namilla maahan vetäen maahameno, niin se ei liikkunutkaan. Lisäksi saatiin vinkki, että voitaisi kokeilla riisipusseja takajalkojen päällä. Kerran sain ne jopa laitettua erittäin kauhistuneen näköisen koiran jaloille, mutta mitään ei kyllä saatu niiden kanssa aikaan. Tietenkään, kun ensiksi pitäisi totuttaa koira niihin. Nyt meidän taitaa olla tosiaan järkevintä rakentaa koko maahanmeno ihan uudelleen ja ottaa siihen sellainen käskysanakin, jota ei kerrota muille ettei pääse uudet kriteerit (eli liikkumattomuus) lipsumaan.

Loppuun katsottiin vielä meidän seuraamista. Edelleen en ole oikein kunnolla sitä edes yrittänyt rakentaa, kun "pelkään" niin paljon että se menee pieleen. Marianne lähti kuitenkin siitä, että koiralle opetetaan vahva perusasento ja kun se on tositosi vahva niin voidaan lähteä pikku hiljaa siirtymään askel kerrallaan eteenpäin. Me kokeiltiin jo muutama askel ottaa ja se meni ihan hienosti! Täytyy siis kokonaan unohtaa kaikenmaailman imutteluhommat ja sensellaiset tuossa, kun siinä on kauhea homma päästä imuttamisesta eroon. Nyt voisi vihdoin ja viimein lähteä kunnolla työstämään tuota seuraamistakin.

Kaikenkaikkiaan tykkäsin ihan hirveästi noista Mariannen vetämistä treeneistä. Jotenkin tuoretta näkökulmaa ja ihan uusia ideoita sekä sopivasti tollereiden sielunmaailman ymmärtämistä :) Jos saadaan sopimaan kalenteriin niin jatketaan varmasti!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ralleissa

Ollaan taas menty sellaisella vauhdilla tätä syyskuuta eteenpäin, että en ole ehtinyt istua koneen ääreen eikä välttämättä ees tee mieli sen jälkeen kun töissä on koko päivän jo tuijottanut näyttöä. Ollaan vielä kuitenkin käyty rallytreeneissä, jotka nyt tosin loppuivat.

Meillä oli ratana tämä Minna Hillebrandin tekemä alokasluoka rata, päivältä jolloin rallytokosta tuli virallinen koiraharrastuslaji. Rataa rakentaessa linjaukset hieman tuottivat päänvaivaa ja rakentamiseen menikin aikaa, mutta lopulta se saatiin valmiiksi.

Rata lähti sujumaan hirveän hyvin ja tuntui yhtäkkiä tosi helpolta. En mennyt lankaan liian monessa pujottelutörpössä ja Zorakin kulki hienosti mukana. Peruutusaskelissa tajusin ehkä jo itsekin ottaneeni yhteen väliin yhden hieman liian lyhyen askeleen. Miinusta olisi tullut. 

Jostain syystä kyltillä 8 sitten sählättiinkin kunnolla ja jouduin uusimaan sen kaksi kertaa. Yleensä meillä ei noissa eteentuloissa ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Onnistuin kyllä ihmeen hyvin tämän jälkeen pitämään vielä pään kasassa.

Ainoa mikä tuotti haastetta oli se että kyltin kohdalla ei oikein enää nähnyt mitä seuraavassa kyltissä luki, kun ne sattuivat jotenkin niin että kentän valo heijasti niihin. 

Kouluttajalta saatiin mielettömän positiivista palautetta, hän oli ollut askeliin asti ihan sitä mieltä että tulee täyden 100 pisteen rata, mutta sitten itse jostain syystä otin tosiaan hirveän lyhyen askeleen yhteen väliin. Muutenkin pitäisi treenata vähän noita peruutusaskelia, koska Zora meinaa niissä tulla mun kengän kärjille.

Nyt jää Zoralla rallyt tauolle ja luulen että me jatketaan sitä kunnolla vasta kun pentuprojekti toivottavasti tällä kertaa saataisi maaliin. 

maanantai 18. syyskuuta 2017

Vauhtia ja lentäviä esineitä

Päivitykset laahaavat tuttuun tapaan hieman perässä, mutta nyt raporttia edellisistä Mariannen tokotreeneistä viime viikon tiistailta.

Aloitettiin hypyllä. Sehän on ollut Zoralle vahva liike silloin kun viimeksi tokoa ollaan enemmän treenattu. Nyt tauon takia tehtiin ensin hihnassa hyppäämistä niin että houkuttelin ihan esteen vieressä. Zora räiskäisi ensiksi riman alas, koska keskittyi enemmän kädessä olleeseen namiin kuin siihen mitä oli tekemässä. Laitoin namin taskuun ja sitten onnistuikin. Saatiin monta kisamaista suoritusta ja myös kehuja täysin koevalmiista liikkeestä. 

Hypyn jälkeen tehtiin paikkista kaikki koirat yhdessä. Koirat laitettiin pieneen rinkiin makaamaan kuono ulospäin. Koirista toisistaan oli jo jonkin verran häiriötä toisilleen ja lisäksi Marianne alkoi liikkua koirien seassa ja hihkua käskyjä. Maahanmenoon haettiin taas nopeutta ja säpäkkyyttä pompautuksella. 

Paikkishommat jatkuivat rivissä. Tehtiin aika koemaisesti: koirat käskettiin yksitellen maahan. Vaikka Zora on toisinaan vähän sählääjä ja ehtii tehdä miljoona asiaa ennen kuin ehdin tekemään mitään, on se kuitenkin ollut nyt ja myös edellisissä tokotreeneissä todella keskittynyt ja kuunnellut vain minua. Paikalla maatessa vedettiin taas hihnasta ja vähän paineltiin lonkista ja Marianne häiriköikin jonkun verran. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikallaan. Zora tuntui poranneen itsensä maahan ja ei kyllä hievahtanutkaan.

Loppuun tehtiin luoksaria erilaisissa häiriöissä. Ensiksi niin että muut ihmiset tekivät siksak-kuviota. Tässä Zoralla taisi olla vähän jäänyt paikkismode päälle, koska se ei ensimmäisellä kutsulla tullut, mutta toisella sitten vauhti korvasi kyllä hitaan sytytyksen. Eikä paljoa ihmiset kiinnostaneet.

Seuraavaksi kaikki ihmiset lähtivät rintamana kävelemään koiraa vastaan kun sitä kutsuttiin. Vähän siinä joutui pujottelemaan ihmisiä, mutta muutoin Zora ei taaskaan ottanut ihmisistä mitään häiriötä. Tällä kertaa se myös tykitti ekalla täysiä.

Tämän jälkeen Marianne meni Zoran viereen ja yritti houkutella jollain nakin palasella. Zora oli menossa kyllä ensiksi sille namille, mutta sitten muistikin mitä oli tekemässä ja tulikin vauhdilla mun luokse. Hieno suoritus huomioiden kuinka ahne tuo koira on!

Lopuksi vielä ihmiset muodostivat kujan ja heittelivät toisilleen palloja ja koiran piti juosta kujan läpi. Tämäkään ei sitten tuottaneetkaan enää minkäänlaista reaktiota Zorassa vaan se juoksi aivan täysiä kujan läpi. Ainakin sen luoksetulo on aika näyttävä kun se juoksee niin järkyn lujaa :D

Hirmu kivat treenit ja erilaisia juttuja! Tykkäsin paljon. Noin muuten Zora kyllä yleisolemukseltaan oli vähän levottomampi kuin edellisellä kerralla. Ehkä jo muisti mitä kentällä tehdään. Tai sitten se johtui siitä että se otti odotellessaan häiriötä lentävästä noutokapulasta ja leluista sekä juoksevista koirista. Ääntäkin se piti vähän enemmän kuin aiemmin, mutta ei vielä kovin häiritsevästi.

Kiva treenikaveri kun moottori on kohdillaan :)


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sellainen reissu

Viime viikon perjantaina hypättiin Minnan kyytiin ja ajeltiin Turkuun, mistä hurautettiin laivalla Tukholmaan. Aamulla sitten nilkka suorana kurvattiin Gimoon näyttelyyn, jossa tuomaroi Mats Jonsson. Haaveissa oli Ruotsin sertit Foxille ja Alvalle, joka on yhtä vaille Ruotsin näyttelyvalio.

Oltiin paikalla noin puolisen tuntia ennen kehän alkua. Häkit kasaan ja viimeiset sipistelyt koiriin ja Foxia verkkasin ihan kunnolla. Ympyrällä juoksua ja laukkaa, peruuttelua ja pyörimistä molempiin suuntiin. 

Meidän mennessä kehään kukaan muutamasta uroksesta ei vielä ollut saanut SA:ta. Valioissa oli kaksi urosta, joista toinen oli Ruotsin valio, joten käytännössä jos SA:n saisi niin serti olisi ollut melko varma. Menin ihan hyvällä, joskin myös vähän jännittyneellä fiiliksellä kehään. Tämä tuomarihan oli aikaisemmin tänä kesänä laittanut Foxin ROP:ksi asti. 

Meidän kanssa valioissa ollut uros ei antanut tuomarin kunnolla koskea itseensä joten ainakin minun ja Minnan suut loksahtivat auki, kun tästä ei sakotettu yhtään vaan koira sai erinomaisen. Koira, joka ei anna koskea itseään on omasta mielestäni aina EVA:n arvoinen.

Foxi liikkui pitkästä aikaa kehässä kuin unelma! Irtosi kauniisti ja liikkui tosi kivalla draivilla. Tuomarin tullessa katsomaan hän heti totesi Foxin hampaista että pahapaha. Hassua että hän tällä kertaa kiinnitti niihin huomiota, koska kesällä ei ollut sanonut niistä mitään. 


"Utmärkta proportioner. Välskuret maskulint huvud med korrekt uttryckt. Något oregelbundett bett. Utmärkt över- ovh underlinje. Välburen svans. Välformad lång bröstkorg. Välvinkland med utmärkt benstomme. Rör sig mycket väl från sidan. Står och går med något utåtvridna framtassar. Päls i förändring (?)"

Tällä arvostelulla saatiin erinomainen. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi ilman SA:ta, eli täysi hukkareissu tällä kertaa. Eikä ollut Alvankaan osalta yhtään sen parempi reissu, kun kohtaloksi jäi vara-serti. 

Ihmettelen kyllä tätä tuomaria. Ensinnäkin jo tuosta aiemmin mainitusta syystä, että hän palkitsi koiran, joka ei antanut kunnolla käsitellä parhaana uroksena ja toisekseen jonkinlaisena linjattomuutena. 

Tiedän kyllä oikein hyvin että tuomarin mieli voi muuttua ajan kuluessa, mutta jotenkin hassua, että hän tällä kertaa kiinnitti huomiota noihin vikoihin, jotka Foxilla on kyllä ollut jo aikaisemmin. Tuomari oli kuulemma huomattavan paljon huonotuulisempikin kuin mitä kesällä Lammilla, jolloin oli jutellut iloisesti handlereille. Nyt tuomari tosiaan vaikutti varsin nyrpeältä.


Harmitti koko reissu. Tästä nyt ehkä kuitenkin tuli opittua, että ei pidä lähteä Foxista pitäneiden tuomareiden perässä yhtään mihinkään. Näin kävi nyt tällä reissulla ja kuin myös tammikuussa Kajaanissa. 

En tiedä jäikö tämä nyt Foxin viimeiseksi ulkomaan reissuksi. Sen verran pikkuvikainen se on, että en tiedä viitsinkö tällaisia hukkareissuja kovinkaan montaa kertaa maksaa. Vaikka ei sitä tokikaan ikinä voi tietää mitä mieltä tuomari on. Tuntuu vaan, että me ollaan erikoistuttu hukkareissuihin. Saa nähdä miten käy, kun ensi vuoden ulkomaan näyttelyihin alkaa tipahdella tuomareita

Seuraavaksi käydään Foxin kanssa SNJ:ssa ja sitten voitaisi yrittää pyörähdystä ihan toisenlaisessa kehässä kuin näyttelykehässä :)

maanantai 11. syyskuuta 2017

Nopeet

Viime viikon keskiviikkona päästiin vihdoin Zoran kanssa rallytreeneihin. Aloitettiin rakentamalla rata. Vuorossa oli tämä Hannele Pirttimaa Vantaan kisoihin tekemä rata. Itseasiassa tajusin vasta jälkikäteen, että tuohan oli se meidän ensimmäinen kisarata, mistä saatiin 99/100! Sehän oli aika kiva rata jo silloin.

Päätin että käydään nyt syksyn vielä aloluokan treeneissä tekemässä ratoja, kun kisaamaan avossa tuskin ehditään vielä hetkeen, niin yritetään nyt sitten vähän vielä treenata ratarutiineja. Eikä sillä, meillä on jo jäänyt kolme kertaa viiden kerran kurssista välistä reissujen takia, niin ei tarvinnut ihan alkeista aloittaa...

Zoran kanssa oltiin toisiksi viimeisellä suoritusvuorolla. Se oli odotellut nätisti kauempana puussa kiinni ja riemastuikin valtavasti kun otin sen vihdoin mukaan. Tässä vaiheessa tapahtui tyhmästi, koska lähdin Zoran kierroksiin mukaan ihan jo sillä, että kävelin seuruuttaessa paljon nopeammin kuin normaalisti. Ja siitä seuraa vieläkin nopeampi koira.

Ensimmäinen kyltti radalla meni ihan pilalle juuri tuon liiallisen nopeuden takia. Uusittiin siis heti eka kyltti, mutta sitten homma alkoikin rokata ja kyltit sujuivat hienosti. Lisäksi Zora seurasi tosi hienosti, eikä ollut yhtään sellainen rauhallisempi, kuin joskus kisoissa. 

Tultiin 270 vasempaan kyltille ja se meni jotenkin ihan sähläykseksi, koska Zora istui käännöksen aikana. Päätin uusia kerran ja sekään ei mennyt kunnolla. Uusinnat oli jo käytetty, mutta päätin että haluan tehdä kyltin kuitenkin harjoituksen vuoksi kunnolla. Tämän jälkeen matka jatkuikin loppuun asti sujuvasti.

Maalissa saatiin kouluttajalta noottia siitä, että lähdin alkuun koiran häsläyksen mukaan. Lisäksi sain kuulla että kehästä ei pidä kauhealla vauhdilla kipittää ulos, koska ylemmissä luokissa tarvitsee ottaa koira maali-kyltillä kiinni, joten siinä täytyisi pysähtyä. Ei myöskään pitäisi ikinä palkata koiraa oikeasta kädestä seuruuttaessa, mutta sitä en kyllä edes myönnä tehneeni. 

Jäi kiva mieli treeneistä ja Zoran työmotivaatiosta.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Palasia

Tiistaina päästiin Zoran kanssa treenaamaan tolleriporukalla Klaukkalaan Marianne Forsellin silmien alle. Lajina pitkästä aikaa "tavallinen" toko. Zora tuntui koko päivän ihan aivottomalta ja vähän mietitytti että mitä sen kanssa treenaamisesta oikein mahtaa tulla. 

Aloitettiin häiriöharjoituksella. Koira perusasennossa ja Marianne oli ensin vähän kauempana, mutta siirtyi pikkuhiljaa lähemmäs. Taisi vähän toko-tauko näkyä, kun tuntui hieman olevan hakemista perusasennon kanssa etenkin aluksi. Kun Zora sai taas jutun juonesta kiinni, niin sujui ihan kivasti. Täytyy vahvistaa kotona katsekontaktia ohjaajaan perusasennossa.

Seuraavaksi vuorossa oli tötteröharjoitus, jollaista en ikinä ollutkaan nähnyt. Ensiksi mentiin tötterökujasta läpi niin että ohjaaja peruutti ja koira tuli etuperin. Sen jälkeen niin että ohjaaja meni nenä menosuuntaan ja koira peruutti. Niinkuin joskus aiemmin olen kirjoitellut niin Zoran takaosan käyttö on tuntunut vähän puutteelliselta. Kuitenkin olen yrittänyt treenata ihan vaan peruuttamista ja sitä "tavallista" takatassut laatikolle temppua. Viime aikoina on kyllä myös tuon treenailu jäänyt vähemmälle, mutta Zora peruutti tosi hienosti koko tötterökujan läpi ja ihan suoraankin!

Sitten tehtiin käännöksiä ihan paikallaan. Oikealle meillä menee ihan ok, mutta mikä murheenkryyni on kaikki mikä yhtään menee vasemmalle. Koira jotenkin ei yhtään taivu siihen suuntaan. Täytyy nyt ottaa kyllä nuo vasemmalle käännökset työn alle, niitähän on rallyssakin. Tällä hetkellä on yksi sotku, vaikka yrittäisin miten namillakin houkutella...

Tämän jälkeen tehtiin maahanmenoja koiran ollessa ohjaajan edessä. Ensiksi ihan istumisesta ja sitten liikkeestä niin että ohjaaja peruutti ja koira siitä maahan. Ei siis seuraamisesta. Aluksi tämä tuntui vähän hitaalta mutta Zora nopeutui kun sai taas jutun juonesta kiinni kunnolla. Erityisen hyvät maahanmenot "pläts"-tyylillä saatiin kun ensin pompautettiin koiraa tavallaan vähän ylös ja siitä suoraan maahan. Täytyykin tuota maahanmenoa jumppailla kotona ja pyrkiä myös pitämään kunnolla kiinni omista kriteereistä.

Sitten olikin vuorossa ehdottoman hyvä ja meille tosi tärkeä treeni. Tehtiin häiriössä ihan tavallista istumista. Ensiksi koira istumaan ohjaajan eteen ja sitten Marianne alkoi taas houkutella koiraa erilaisilla käskyillä, lässytyksellä, kehuilla ja juustonpaloilla. Aluksi Zora meinasi ottaa aika paljonkin häiriötä ja yritti tunkea Mariannen syliinkin, mutta kun riittävän napakasti käskin odottamaan niin se vaan istui ja tuijotti minua vaikka vieressä heiluttiin. Tosi hyvä harjoitus meille kun Zora reagoi aika helposti vähän kaikkeen. Tällä yritetään saada sellaista zen-mielentilaa aikaiseksi koiralle. Kun käsketään istumaan niin sitten voi ympärillä tapahtua vaikka mitä ja ei silti tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella ohjaajaa.

Häiriöharjoitus jatkui sillä, että koiralle laitettiin hihna kaulaan ja Marianne veti siitä. Edelleen koiran piti vain istua eikä se saanut edes hievahtaa. Tämän Zora klaarasi hirmu hienosti! Istua nökötti vaan. Eikä tosiaan painokaan liikkunut yhtään mihinkään. Häiriö jatkui vielä sillä, että ohjaaja kävi hyvin kevyesti painamassa koiraa lavoista ja lonkista ja edelleen piti vain istua paikallaan. Ihmeen hyvin sujui! Näitä samoja juttuja pitäisi tehdä myös koiran seisoessa ja maatessa.

Ihan viimeiseksi otettiin vielä pitkä vauhtiluoksari, joka päättyi leikkiin. Olipas kivaa!

Olin tosi tyytyväinen treeneihin. Ensinnäkin siksi, että lähestysmisnäkökulma treeneihin oli ihan uusi itselle. Ensin kannattaa tehdä nuo pienet asiat kuntoon. Lisäksi Zora ei todellakaan ollut mikään hullu hilluja vaan todella keskittynyt ja hiljainen treenikaveri. Se oli ihan hiiren hiljaa silloinkin, kun muiden suorittaessa oli hetken aikaa kiinni aidassa. 

Nyt treeneillaan näitä pieniä palasia kotona. Keskiviikkona muuten pitkästä aikaa rallytreeneihin ja perjantaina lähdetäänkin sitten Foxin kanssa reissun päälle :)


sunnuntai 27. elokuuta 2017

Parempi myöhään

Vähän on jäänyt TollerShowsta raportointi vähälle. Zora oli mukana näyttelyssä turistina ja jäi näyttelyn jälkeen Virpille hoitoon. Myös Foxi jäi näyttelyn jälkeen hoitoon äidille Järvenpäähän. Hihnanpitelijä suuntasi nimittäin kesälomareissulle, ja siitä johtuen en ehtinyt päivittää TollerShown tuloksia ollenkaan.

Kiira-myrskyn jälkeisenä sunnuntaina ajeltiin Emmin ja Sallan kanssa Järvenpäästä Orimattilaan. Näyttelypaikalla ensin viriteltiin leiri valmiiksi ja olikin kyllä melkoinen leiri, kaksi telttaa peräkkäin ja koiriakin vaikka miten monta. Samoin ihmisiä. Oikein kunnon erikoisnäyttelyfiilis!

Olin luvannut esittää myös Zoran veljen Pablon ja jo aika varhain selvisi että valiourokset ja käyttöurokset, jotka olivat eri tuomareilla, menisivät täysin päällekäin. Pablon kanssa käytiin pyörähtämässä yhteiskierros luokan aluksi ja sitten onnistuin siirtämään sen ison käyttöluokan viimeiseksi arvosteltavaksi.

Tässä välissä Foxi ehti käydä pyörähtämässä ihmeen pienessä urosten valioluokassa. Koiria ei tainnut olla kuin 7 kun käyttöuroksia taisi olla jotain 20 pintaan! 

"Utmärkt typ & helhet. Maskulint huvud. Gott uttryckt. Bra hals. Tillräckligt vinklad front. Något mjuk i ryggen. Härlig baksdel. Rör sig bra från sidan, kunde vara parallelt sätt bakifrån. Bra pälskvalitet"

Tällä arvostelulla Foxi sai erinomaisen ja muutaman kilpailuluokassa juostun kierroksen jälkeen meidät käteltiin pois. Kun seurasi tuomarin linjaa niin hän haki varsin kookasta ja karvaista urosta, Foxi ei nyt ollut ihan parhaassa karvassaan. Sitä paitsi eihän sillä liikeet etenkään takaa tai edestä katsottuna kovin hyvät ole... Ei jäänyt kyllä mitenkään huono fiilis, hyvät koirat löytyivät kilpailuluokan sijoituksille. Päätuomarinahan oli Jan Roger Sauge Norjasta.

Käyttöluokassa Pablo olikin sitten paljon Kati Heiskasen mieleen ja kirikin usean sateessa juostun kierroksen jälkeen toiseksi saaden SA:n. Oikeastaan suoraan käyttöluokan jälkeen saatiinkin siirtyä PU-kehään. Sauge katsoi muiden tuomareiden arvostelemat koirat läpi ja sitten tiputti oikeastaan melkein kaikki muiden tuomaroimat pois. 

PU-kehän jälkeen tulikin sitten itselleni tauko. Hassua kun hetki olisi pitänyt olla kahdessa paikassa samaan aikaan ja sitten saikin hengähtää kunnolla ihan loppuun asti. 

Ihan lopussa Foxi pääsi vielä juoksemaan Banietta's kasvarissa Vertin, Paavon ja Alvan poika Akun kanssa. Ryhmä olikin tuomarin mieleen ja sijoituttiin toiseksi kunniapalkinnon kera!

Mukava päivä ja ennen kaikkea pitkästä aikaa erikoisnäyttelyssä. Pari edellistä on nimittäin jäänyt välistä! Ehkäpä ensi vuonna sitten uudelleen :)

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Laskuvirhepaholainen

Eilen käytiin taas kisaamassa Zoran kanssa rallyssa. Tällä kertaa kuski oli varsin suotuisalla päällä ja kuljetti meidät kisapaikalle asti. Paluumatkalla tosin oli turvauduttava julkisiin, mutta ei se enää silloin haitannut.

Kisa oli Hollolassa Kukonkoivun kentällä, missä olen joskus muinoin käynyt näyttelyssäkin. Tuomarina meillä oli Minna Hillebrand. Etukäteen olin katsellut vähän hänen tekemiään ratoja ja niiden pohjalta vaikutti että hänen suosikkikylttejään ovat askel oikealle ja istumisesta juosten. Kyltit, joita ei olla juurikaan treenattu ja joita en myöskään ole juurikaan muiden tuomareiden ratapiirroksissa nähnyt.



Tarjolla oli tällainen rata. Juurikin ne kaksi kylttiä, joita arvelin tuomarin suosikeiksi löytyivät siitä. Lisäksi myöskään tuota ohjaaja peruutta kylttiä ei ole muilla radoilla ollut, mutta treeneissä ollaan tehty sitä ja se on mennyt ihan hyvin.

Kisapaikalla ilmoittauduin ja sitten käytiin vähän kävelemässä Zoran kanssa. Sitten se jäi autoon odottelemaan omaa vuoroaan kun katselin muiden ratoja. Fiilis oli mukavan rento, koira tuntui olevan hyvällä mielellä mukana. Lisäksi meillä oli hyvin aikaa, koska oltiin luokan viimeinen koirakko. Nyt on siis kaikki starttikohdat kokeiltu ja se ensimmäisenä starttaus ei kyllä sovi meille.

Muutama koira ennen meidän vuoroa otin sen autosta ja tehtiin seuraamista, eteentuloja, käännöksiä ja muita juttuja odotellessa. Juuri ennen kehään menoa, namitaskun vetoketju kiinni ja menoksi.

Heti ensimmäisellä kyltillä, koira eteen vasemmalta sivulle istu, Zora tuli eteen tosi vinosti. Tällä hetkellä muistui kuitenkin mieleen että vinoja asentoja ei lähdetä uusimaan, joten matka jatkui. Mukaa oli tosin vinoudesta tullut -1 piste.

Seuraavaksi oli istu maahan, josta selvittiin hyvin. Arvostelulomakkeen mukaan pujottelussa pysähdyin jossain kohdassa, joten siitä tuli -1. Pujottelusta siirryttiin käännökseen vasempaan. Siinä ei ollut huomautettavaa, mutta omasta mielestä tuntui vähän löysältä. 

Käännöksen jälkeen tuliki sitten askeleet peruuttaen. Se tuntui sujuneen hyvin, mutta hupsista, kun sain arvostelulomakkeen käteen paljastuikin että ohjaajan laskupää oli pettänyt ja olinkin ottanut 1-2-3 sarjan sijasta 1-2-2. Ei muuta kuin -10 väärin suoritetusta tehtävästä. 

Tämän jälkeen siirryttiin istu kierrä koiran ympäri -kyltille eli sille, joka edellisessä kokeessa sössittiin. Nyt kun pysähdyin Zora meinasi mennä maahan, mutta onnistuin jotenkin jalalla estämään sen. Istui sitten paikallaan tällä kertaa ihan maltillisesti koko sen ajan kun kiersin sen ympäri ja hengähdinkin sen vieressä ennen kuin jatkettiin matkaa. -3 tehtävän aloituksesta.

Sitten olikin vuorossa askel oikealle. Se tuntui omasta mielestä tosi hassulta, mutta siitä ei ollutkaan mitään huomauttamista. Kuten ei myöskään saksalaisessa. 

Sen sijaan tavallinen käännös oikeaan onnistuttiin söhläämään oikein kunnolla ja Zora onnistui käymään jossain vaiheessa mun oikealla puolellakin. En tajunnut uusia tuota sekoilua, joten -10 väärin suoritetusta tehtävästä ja lisäksi kasvattajan manaukset suorituksen jälkeen :D


Radan lopuksi oli 270 oikeaan ja sitten istumisesta juoksuun ja spiraali ja tietenkin maali. Näissä ei ollut enää mitään valittamista ja Zorakaan ei vastoin ennakko-odotuksia lähtenyt juoksuun mun vierestä kuin raketti. Taisin myös pitää vauhdin juuri sopivana tuossa juoksussa. Spiraalin jälkeen vaan vauhdilla juosten ulos kehästä.

Zora ei edelleenkään ollut ihan samanlaisella intensiteetillä mukana kuin niissä ekoissa kisoissa, tai sitten jotenkin vain itse vaadin siltä liian tokomaista seuraamista... Paljon parempi se kuitenkin oli nyt kuin esimerkiksi edellisissä kisoissa, missä se oli jo piipannut kehän laidalla pitkän aikaa. 


"Kaunista ohjausta ja yhteistyötä. Hieno juoksu"

Meidän pistesaldoksi jäi 75 pistettä, mutta se riitti hyväksyttyyn tulokseen, joten Zoraa voi nyt sitten tituleerata RTK1 Höpöhännän American Sunshine! Kauden tavoite on siis täytetty! :) Yhdellä uusinnalla olisi kyllä ollut paljon paremmat pisteet jälleen kerran... Tai kahdella, mutta en tajunnut sitä askelten laskuvirhettä itse ollenkaan ja jostain syystä käännöksessä oikeaan ei käynyt edes mielessä uusiminen. Voi tyhmää ohjaajaa! Aikaa muuten kertyi tällä kertaa 1 min 48 s.


Mitalityttö koularista luvatun juustohampurilaisen kanssa :D

Nyt pähkäillään hetki että mitähän sitten tehdään ja ainakin jos ja kun rallya jatketaan joskus niin ohjaaja opettelee uusimaan. 


Ensi viikolla onkin sitten pitkästä aikaa Foxin vuoro päästä matkaan mukaan kun juostaan ympyrää TollerShow:ssa :)

maanantai 31. heinäkuuta 2017

On vaan niin kivaa

Lauantaina selviydyttiin Zoran kanssa Virpin luokse Orimattilaan yöksi. Oli helpompi lähteä sieltä seuraavana aamuna kimpassa kohti Poria, kuin että olisin joskus sunnuntaiaamuna yrittänyt julkisilla selviytyä johonkin kyytiinpoimittavaksi.

Tuomarina ollut Paula Rekiranta oli varsin tehokas ja kehäsihteeri kyllä myös teki ison osan siinä, että kehä eteni varsin nopeasti. Niin nopeasti että kun olin hakenut koiran häkistä, huomasin että muut avoimen luokan nartut pyörivät jo kehässä! No, ei muuta kuin sinne väliin ja uusi kierros ympäri. Itseasiassa ei oltu edes viimeiset, jotka siihen kehään tulivat.

Etukäteen vähän huoletti että mitähän mieltä Zora on eteensä tulevista koirista, mutta eivätpä ne sitä haitanneet. Se vain pisteli iloisena menemään. Kun sitten tuli meidän arvosteluvuoro tuomari kiinnitti heti huomion pään väriin ja sitä ihmetteli ja myös kysyi onko se aina ollut sellainen. Eihän se ole, koska pentuna oli ihan tasaisen punainen ja talviturkissa ei ainakana omasta mielestäni ole myöskään yhtä oudon värinen.

Kierros ympäri ja edestakaisin ja sitten pönöttömään tuomarin eteen. Zora seisoi kuin patsas, oli ilmeisen hypnoosissa lihapullasta, sillä jopa sen varsin tiiviistä huulista tippui kuulemma sellaiset kuolajojot että näkyi kehän laidalle asti :D

"Erittäin hyvän tyyppinen hieman ilmava narttu, kapea pää ja kevyt kuono-osa. Riittävä kaula. Niukasti kulmautunut. Eturintaa saisi olla enemmän. Hyvä luusto. Kevyt liikunta. Palkintosija johtuu värityksestä, joka ei ole kauttaaltaan punainen vaan päässä ja raajoissa harmahtava sävy"

Tällä arvostelulla saatiin tyydyttävä. Oikeastaan ollakseni rehellinen ei juurikaan edes harmita! Junnunahan samalta tuomarilta saatiin erinomainen ja silloin SA jäi uupumaan vain hieman häiritsevän värityksen takia, mutta nyt aikuisella se häiritsi vielä enemmän. Tasaisella värityksellä parempi laatuarvosana olisi ehdottomasti ollut mahdollinen. Allekirjoitan tämän arvostelun kyllä, ainoa vaan että kulmaukset on niukat vain edessä, takana on ihan hyvät ;)

Zoran kanssa on vaan niin mahtava tehdä ihan mitä vaan, että kai se jotenkin kuittasi tuon tyydyttävän. Se on niin iloisena aina tekemässä kaikkea mun kanssa, että ei siitä voi tulla kun hyvälle mielelle! 

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Ärinää Artjärvellä

Oltiin viime viikon lauantaina Orimattilan perähikiällä Artjärvellä VAU:n rallykisoissa. Samana viikonloppuna oli tarjolla myös agilityä ja tokoa. Tapahtuma kantoi nimeä Artjärven Ärinät. Ensiksi saatiin jonkun aivopierun saaneelta poikaystävältä kyyti Järvenpäähän, josta sitten otettiin äidin kanssa oma auto alle ja ajeltiin Artjärvelle. 

Kävin ilmoittautumassa ja sitten käveltiin Zoran kanssa jonkun aikaa. Meillehän kävi niin että oltiin se mun kammoama ensimmäinen koirakko meidän ryhmässä. No, odotettiin ja odotettiin ja homma venyi niin että päästiin aloittamaan rataantutustuminen puoli tuntia arvioidusta aikataulusta jäljessä. Koko meidän odotteluajan Zora oli ollut hihnassa mukana, se taisikin olla vähän virhe, seuraavalla kerralla kokeillaan erilaista strategiaa.



Radaksi Kirsi Petäjä oli suunnitellut meille ylläolevan mukaisen radan. Se ei sisältänyt yhtään juoksua ja alkoi hauskasti pujottelusta. 

Kun odotettiin lähtölupaa joku kärpänen pyöri Zoran ympärillä. Heti alusta tuntui että koira ei ollut ihan täysillä messissä, mutta itseasiassa kun katsoin jälkikäteen videolta, niin ihan järkevältä meidän meno näytti. Ensimmäisestä liikkeestä eli pujottelusta otettiin kuitenkin jo -1 kontrollista, eli hihna taisi kiristyä. 

Kolme seuraavaa liikettä, 270 oikeaan, istu-maahan ja täyskäännös oikeaan menivät kivasti. Tuo istu-maahan on jotenkin paljon armeliaampi kyltti kuin liikkeestä maahan. Vaikka tosin Zora on kyllä siinäkin aika näppärä.

Sitten tuli istu kierrä koiran ympäri... Tässä Zora meni sitten nousemaan ylös kun olin sen takana. Kävi pienen hetken mielessä että uusinko kylttiä vai en ja päätin sitten jatkaa matkaa, koska osin en ollut ihan varma kuinka paha virhe oli, kun omasta mielestä tuntui että olin jo melkein ehtinyt kiertää koiran. Olisi ehdottomasti kannattanut uusia, niin sanoi kasvattaja-Niina ja myös tuomari kun jakoi kisakirjoja. -10 väärin suoritetusta tehtävästä.

Matka jatkui kohti 360 oikeaan kylttiä, joka sujuikin mallikelpoisesti. Tämän jälkeen Zora vähän hidasti ja haisteli maata matkalla seuraavalle kyltille eli käännös oikeaan. -1 puutteellisesta yhteistyöstä.

Seuraava kyltti olikin sitten meidän edellisen kokeen murheenkryyni eli askelsarja. Jo alussa Zora jäi vinoon, joten saatiin siitä -1 vinoudesta ja myös -3 epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Jäi vähän epäselväksi että mitä tehtiin, jotta tuo -3 tuli. En edes videota katsomalla ole sitä tajunnut. Mikä kuitenkin oli ehdottoman hyvä, oli se ettei koira mennyt kertaakaan makaamaan yksi istuminen oli vähän hidas, mutta se kuitenkin istui!

Matka jatkui taas ja seuraavaksi vuorossa oli 270 vasempaan. Siinä ei ollut mitään valittamista ja ihan näppärästi menikin sitten. Kai Zoralla alkaa sitten vähän takaosan käyttö hahmottua.

Seuraavaksi tarjolla oli saksalainen täyskäännös, jonka silloin edellisessä kisassa onnistuin aivan täysin sähläämään... Nyt koira tuntui vähän tahmealta jo lähestymisessä, joten koko käännös oli vähän hidas. -1 ohjaajavirhe, liekö sitten tuosta hitaudesta...

Sitten vuorossa oli koira eteen ja vasemmalla istumaan. Se sujui hienosti ja koira oli suorassa istumassa. Myös käännös vasempaan meni ilman ongelmia.

Viimeisenä kylttinä ennen maalia oli koira eteen istumaan ja oikealta sivulle ilman pysähdystä. Tässä Zora tuli tosi vinosti eteen, joten saatiin taas vinoudesta -1. Takaakierto sujui paljon näppärämmin kuin saksalaisessa. 

Tämän jälkeen kiireellä maaliin ja iloisten kehujen kanssa pois kehästä. Koska oltiin ensimmäinen koirakko, jouduttiin odottelemaan hyvän aikaa muiden suorituksia. Välissä käytettiin Zora uimassa ja muuten käppäiltiin alueella. 

Kun tulosten lukeminen vihdoin alkoi, kävi ilmi että kaksi koirakkoa oli heti maalikyltin jälkeen palkannut koiraansa ja tästähän tulee hylätty. Hylättyjä tuloksia ja luopumisia tuli muutama ja meidän pisteet oli jossain kutakuinkin puolivälissä. Pisteitä siis kertyi meille 82 eli toinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Tässä kokeessa ei muuta tavoiteltukaan kuin hyväksyttyä tulosta, joten sopii olla tyytyväinen. Vaikka tietenkin näin jälkikäteen ajateltuna pistesaldo olisi heti ollut paljon parempi jos olisin tajunnut uusia sen -10 pistettä aiheuttaneen kyltin.

Aikaa meille kertyi tällä kertaa 1min 46s. Kisapöytäkirjan tuomarin kommenteissa kehuttiin kaunista yhteistyötä :)

Zora ei vieläkään tuntunut olevan ihan samanlaisessa moodissa kuin ensimmäisissä kisoissa. Olen tässä nyt pähkäillyt että mistähän se on johtunut. Ehkä siitä että olen itse huomaamattani jännittänyt kun on ollut tuttuja katsojina? Tai ehkä siitä että se on joutunut hengailemaan kisapaikalla liian kauan ennen omaa vuoroa (eikä autossa kuten ekoissa kisoissa). 

Seuraavan kerran starttaillaan collieiden rotumestiksissä Hollolassa 5.8. Siellä olisikin sitten jo koulari katkolla! Iiks! :)




torstai 13. heinäkuuta 2017

Sekaisin

Eilen käytiin rallykisoissa Zoran kanssa IHAH:in kentällä Kivikossa. Ensin mentiin bussilla kotisaarelta Ruoholahteen ja siitä hypättiin metroon, jolla kurvattiin Myllypuroon, mistä sitten hypättiin Virpin kyytiin ja ajeltiin kisapaikalle.

Oltiin aika hyvissä ajoin paikalla joten ehdittiin kaikessa rauhassa ilmoittautua ja käveleskelemään Zoran kanssa ennen rataantutustumista. Parkkipaikka oli vähän kaukana, mutta saatiin auto sopivaan varjopaikkaan, joten uskallettiin jättää Zora autoon odottelemaan. 

Tuomari Anna Pekkala oli tehnyt oikeastaan aika helpon oloisen radan meille (ratapiirros). Lähdön jälkeen heti saksalainen; istu, maahan, kierrä koiran ympäri; askeleet, 270 oikealle; koiran eteen ja vasemmalle istumaan; liikkeestä maahan; juoksua; pujottelu (juosten); normaali vauhti ja viimeisenä ennen maalia: 270 vasempaan. Rataantutustumisen jälkeen jäi ihan hyvä fiilis, juosten pujottelu ei todellakaan ole meidän vahvuus eikä edelleenkään myöskään 270 vasempaan, vaikka olenkin yrittänyt jumppailla vähän takaosan hallintaa Zoran kanssa.

Haettiin Zora autosta ja tein kuten edelliselläkin kerralla, muistelin mitä kylttejä radalla oli ja tein kokeiluksi kaikki ne liikeet. Tässä vaiheessa tosin oli vähän ongelmia saada koiraan kontaktia, kun Virpi tuntui jotenkin tosi houkuttelevalta.

Siirryttiin kentälle ja aitojen sisäpuolelle hetkeksi aikaa odottelemaan. Tein vielä muutamia napakäännöksiä ja perusasentoja ja edelleen koira ei tuntunut olevan ihan samassa työmoodissa kuin yleensä. Ei jännittänyt suuresti, mutta jotenkin luotto siihen että koira toimisi edes sinnepäin kuin edellisessä kisassa ei ollut suuri.

Tuli meidän vuoro ja heti kun lähdettiin liikkeelle niin Zora singahti eteenpäin. Otin varmaan pari askelta taaksepäin ja sitten päästiin ensimäiselle kyltille, eli meidän bravuuriin, saksalaiseen. Vaan mitä tekee ilmeisesti alun singahduksesta hämmentynyt neiti Lehto?! Ihan tavallisen täyskäännöksen... Enkä edes tajunnut koko hommaa ennen kun katsoin kotimatkalla videolta. -10 TVÄ tästä.

Istu, maahan ja kierrä koiran ympäri meni ihan hyvin. Sitten tuli yksi murheenkryyni, jossa en kyllä myöskään kyennyt toimimaan mitenkään järkevästi. Nimittäin jo keväällä, joka ikinen kerta kun askeleissa sanoin istu niin Zora meni maahan. Olisi vaan pitänyt muistaa olla hiljaa ja ohjata vaan kädellä tai sanoa "viereen". Lisäksi sain jotenkin poikkeuksellisen paljon houkutella koiraa tulemaan mukana. Taisi Zorakin aistia että ohjaajalla oli palikat päässä ihan sekaisin. Lisäksi lopussa jo tuntui että otin varmaan liikaa askeleitakin. Uusittiinkin koko homma, mutta ei siitä tullut parempaa toisella yrittämällä. -3 uusinnasta ja -10 maahanmenoista istumisten välissä.

270 oikealle onnistui hyvin, sentään. Eteenistumisessa ja vasemmalle palaamisessa sain kaksi kertaa ohjata Zoraa eteen ja jossain välissä oli vinokin, koska saatiin -3 TVÄ eteentulosta ja -1 vinoudesta. Liikeestä maahanmeno oli ihan hieno, mutta sekin meni ihan vinoon, joten siitäkin -1.

Juoksussa Zora sinkosi taas eteenpäin, joten päätin heti sitten alkuunsa uusia koko pujotteluhomman ja se onnistuikin sitten ihan hyvin. En kyllä tiedä olisiko tuosta singahduksesta tullut virhepisteitä. -3 uusinnasta.

Normaalissa vauhdissa tuntui että olisin pysähtynyt kyltille, vaikka tuomari nimenomaan sanoi että älkää tehkö niin. Vauhdin hidastuessa Zora olisi taas singonnut, joten meninpä sitten pysähtymään. Jos nyt osaan oikein laskea, niin tämäkin meni sitten ihan pilalle ja siitä rintamasuunnasta -10 TVÄ.

Lopuksi jäi sitten se 270 astetta vasempaan, joka itseasiassa menikin hienosti! Varmaan ainoa hyvä juttu meidän radassa :D

Yhteensä saatiin kaiken sähläyksen jälkeen 59 pistettä ja hylätty tulos.

Rata taisi olla aika helppo ja meilläkin olisi kyllä ehdottomasti ollut mahdollisuus hyväksyttyyn tulokseen sillä. 100 pisteen suorituksia tuli neljä, joten täysilläkään pisteillä ei välttämättä päässyt palkintopallille!

Aluksi harmitti ihan hirveästi koko suoritus kun koira ei tuntunut omalta kuuliaiselta itseltään ollenkaan, eikä se kyllä sitä ollutkaan, koska jo ennen rataa siihen oli hankala saada kontaktia. En tiedä oliko se sitten sen keino rauhoitella ohjaajaa vai mitä, koska ei kyllä toiminut. Itsellä taisi mennä pasmat ihan sekaisin kun koira ei ollut ollenkaan kuulolla. 

Suurin harmitus kyllä tuli vasta kun katsoin videon kotona ja tajusin sählänneeni meidän bravuuriliikkeen eli saksalaisen tekemällä ihan vääränlaisen käännöksen, ja vielä oikealle... Epäilemättä olin jo niin hämmentynyt kun koira olisi karannut heti lähdössä seuraamisesta. 

Radalla tuntui askelhomman jälkeen että olisin voinut jättää koko leikin ihan sikseen, mutta tehtiin kuitenkin rata loppuun asti. Kuvittelin että liikeestä maahan ja eteentulosysteemit olisivat menneet paremmin mutta ei sitten menneet, ilmeisesti puuttui paras terä ohjaamisesta...

Ei muuta kun uutta matoa koukkuun, seuraavat kisat on jo tiedossa! Josko nyt sitä ennen vaikka ainakin treenaisi noista askeleista pois tuon idiootin maahanmenon...

PS. aikaa meille kertyi 1 min 45 s, kun kolmanneksi tulleella oli 1 min ja 12 s. 

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse

Lauantaiaamuna Foxi joutui pesulle ja sitten iltapäivällä vietiin se meidän tupareiden alta evakkoon kasvattajalleen Minnalle. Seuraavana päivänä Foxin olikin sitten tarkoitus mennä Minnan mukana Lammille ryhmänäyttelyyn.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 11 tolleria, joista yksi oli pentu. Oli muuten pitkä pitkä aika kotona odotella tietoa tuloksista. Kuitenkin vihdoin ja viimein tuli viesti "Foxi PU1". Taisi siinä kotisohvalla maanneen koiranomistajan suu loksahtaa auki! Ei nimittäin ole Foxi koskaan Suomessa napannut tuota paalupaikkaa.

Eipä sitten auttanut kun odotella taas vähän lisää, että nartutkin saatiin valmiiksi. Sitten tulikin seuraava viesti "Foxi ROP, Dina VSP ja ROP-VET". Jos vaan mitenkään on mahdollista niin koiranomistajan suu taisi loksahtaa vieläkin enemmän auki!

Selvästi Foxin ja Minna paikka tuo Lammi, sieltä Foxi nimittäin on saanut aikanaan ensimmäisen sertinsäkin Minnan esittämänä. 

"Utmärkta proportioner. Rejel hane. Välformad maskulint huvud med korrekt uttryckt. Utmärkt över- & underlinje. Välformad lång bröstkorg. Rör sig väl från sidan, något trångt bak, rullar något med ryggen"

Tällaisella arvostellulla lähetti tuomari Mats Jonsson Foxin isoon kehään. Itseasiassa sama tuomari tuomaroi yhdistetyn 8 ja 7 ryhmän. Ryhmässä tuli lämmintä kättä. Näyttelyn parkkiksen vieressä oli ollut järvi, joten Minna oli päästänyt koirat vielä voittokkaan näyttelypäivän jälkeen koirat uimaan sinne. Ehdottomasti paras palkinto niille!

Illalla haettiinkin sitten reissussa ryytynyt koira kotiin. 

Rallihirmut

Perjantaina suhattiin suoraan töistä Ojankoon korkkaamaan Zoran rallytokoura. Ilmoittautumisessa olin jo ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, sillä Zora oli aikamoisilla kierroksilla. Onneksi kuitenkin oltiin ajoissa paikalla ja lähdettiin sitten kävelylle ennen mittaamista, jotta pahimmat höyryt saataisi pois. Pienen lenkin jälkeen koiran ja omistajankin mielentila oli jo paljon parempi. 

Koska oltiin starttaamassa ensimmäistä kertaa käytiin mittauksen kautta. Tuomari taisi saada mitaksi 45cm, tuohan taitaa kyllä todellisuudessa olla pari senttiä alakanttiin... 

Mittauksen jälkeen päästiin aloittamaan rataantutustuminen. Tuomari käveli meidän kanssa radan läpi näyttäen kaikkien kylttien suoritukset. Sitten oli itse aikaa tutustua rataan. Se oli meille itseasiassa aika sopiva. Ratapiirrosta minulla ei ole, ehkä se joskus tulee nettiin. Täytyy nyt kuitenkin yrittää sitä muistella...

Lähdön jälkeen tuli koira vasemmalta eteen ja oikealta sivulle, sitten 270 oikeaan, spiraali vasempaan, koira vasemmalta eteen ja vasemmalle istumaan, sitten käännös oikeaan, tavallinen täyskäännös, koira maahan ja kierrä koiran ympäri, 360 astetta oikealle, 270 vasemmalle ja pujottelun jälkeen maaliin. Periaatteessa jälleen aika hyvin meille sopiva rata, vaikkakin siellä oli se ikuinen murheenkryyni. Päätin tosin että teen sen vähän vähemmän tiukasti kuin mitä meille on opetettu (ohjaajan pitäisi kääntyä sellaisen pienen paperiarkin kokoisella alueella).

Meidän starttinumero oli 14, joten oli vielä hyvin aikaa ensiksi katsoa pari ensimmäisen koiran suoritusta ja sitten ottaa koira ja sitä viritellä. Fiilis oli ihmeen luottavainen ja rento.

Startissa sitten koira viereen ja matkaan. Ihan koko radan ajan eteneminen tuntui helpolta ja jouhevalta. Minkään kyltin kohdalla ei käynyt mielessäkään alkaa uusimaan. Kuitenkin sitten meidän oman suorituksen jälkeen aloin miettimään että mitähän tuli sählättyä. 

Onneksi ei tarvinnut meidän pisteitä kovin kauaa odottaa ja kyllä taisi suu loksahtaa auki kun seinällä olleeseen starttilistaan ilmestyi numerot 99! Maksimipisteethän on rallyssa 100.

Ei muuta kuin hetken verran odottelua että saatiin meidän starttiryhmä loppuun. Alkoi tuloksien luku ja kun melkein kaikkien koirien tulokset oli luettu sanoi tuomari "ja nyt täällä on sitten kolme, jolla ei vielä ole paperia, teidän pitäisi odottaa palkintojenjakoa toisen starttiryhmän loppumiseen asti". Tämä siis tarkoitti sitä että oltiin kolmen parhaan joukossa, tiedossa oli että voittoa ei sentään saatu sillä radalla oli yksi 100 pisteen suorituskin.

Ei muuta kun vähän kuskin lepyttelyä, sillä meinasi vähän hermostua kun kävi ilmi että koko ilta meneekin koirakentän laidalla. Onneksi ei satanut vettä vaan oli nätti ja lämmin kesäilta. Lisäksi onneksi myös Foxi oli mukana, sen ei tarvinnut yksinään odottaa iltaa kotona vaan se sai olla mukana ja pääsi lenkkeilemään Zoran kanssa. Odotellessa siis kierreltiin lähialueella.

Vihdoin ja viimein sitten alkoi tuloksien luku. Olin jo katsonut että toisessa lähtöryhmässä ei ollut tullut yhtään 99 pisteen tulosta, joten tiedossa oli että sijoitus napsahtaa. Tällä kertaa aika ratkaisi sijoitukset ja meille ojennettiin sininen ruusuke toisesta sijasta! Aivan mahtavaa! Ensimmäisistä kisoista hienot pisteet ja vielä sijoituksin neljäkymmenen koiran joukosta.

"Hieno rata. Mukavan rauhallista ja tarkkaa yhteistyötä" - Hannele Pirttimaa

Aikaa meille ehti kertyä 1 minutti ja 24 sekuntia, että varsin tehokkaita oltiin. Ja muuten, se yksi miinuspiste lähti yhdestä hieman vinosta asennosta.


Iloinen yhteistyö

Blogi laahaa härdelliviikon jälkeen vähän jälkijunassa. Keskiviikkona käytiin viimeistä kertaa tälle keväälle rallyssa. Siellä meillä odottikin möllikisat. Ratana meillä oli tämä Tiia Hämäläisen Espoon kisaa varten tekemä alorata.

Tutustuttiin rataan kuten tavallisestikin. Tämä rata oli huomattavasti helpompi meille kuin viimeviikkoinen rata. Vaikkakin tuolla radalla oli se meidän murheenkryyni kyltti 270 astetta vasempaan. Juoksua ei ollut tällä kertaa ollenkaan tarjolla.

Aloitettiin ja ensimmäinen kyltti menikin hienosti, minun vai täytyi muistaa heti lähteä liikkeelle kun koiran on kiertänyt ettei se ehdi istumaan. 270 vasempaan räpellettiin jotenkin menemään. kolmannella kyltillä, koira eteen vasemmalta sivulle istu, Zora jäi aika vinoon joten päätin sitten uusia kyltin, kun kerrankin edes muistin että sellainen on mahdollista. 

Matka jatkui ja koira maahan kierrä koiran ympäri meni kivasti. Välillä siinä on ollut vähän ongelmia kun Zora on meinannut nousta ylös, mutta nyt on ilmeisesti Zoralla herneet kohdanneet päässä ja se pysyy kiltisti maassa.

Pujottelua edestakaisin meillä ei olekaan ennen ollut, mutta se ei kyllä sikäli ole vaikea. Ja nyt vielä kun sen sai tehdä kävelln niin ei tuottanutkaan mitään ongelmia. Pujottelusta ulos ja 270 astetta oikeaan sujui kivasti. Zoralle on paljon helpompia nuo käännökset, missä se itse jää ulkopuolelle ja minä sisäpuolelle.

Liikkeestä maahan on meillä aika vahva, sillä se varmaan edelleen menisi myös istu-käskyllä maahan. Rallyn liikkeessähän ei saa tässä liikkeessä mennä istumisen kautta maahan vaan täytyy tipahtaa aika suorilta jaloin. 

Jatkettiin matkaa meidän suosikkikyltille, eli vasempaan täyskäännökseen eli saksalaiseen. Siitä sitten tavallinen käännös oikeaan ja maalia edeltävä kyltti 360 astetta vasempaan ja maali. Sitten tajusinkin että hetkinen, jäi yksi kyltti välistä! Nimittäin siellä matkalla ohitettiin iloisesti 360 astetta oikeaan käännös. Siitä vielä oli treenikaverin kanssa puhe, ettei sitä saa unohtaa, kun hänellä oli jo niin käynyt.

Tuosta kyltin ohittamisesta johtuen saatiin sitten hylätty tulos. Kommenteissa kiiteltiin iloista yhteistyötä ja hienoa saksalaista sekä kehuttiin taidokkaasta suorituksesta. 

Jos tuota yhtä kylttiä ei oltaisi ohitettu niin oltaisi saatu 87 pistettä, sillä uusinnasta lähti -3 pistettä ja sitten -10 pistettä väärin suoritetusta 270 astetta vasempaan, siinä oli rintamasuunnan kanssa jotain häikkää.

Kiva kurssi ja mukava treeniporukka, jatketaan ensi syksynä sitten lisää ratatreenien ja avon kylttien parissa. 

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kun pakka ei pysy kasassa

Tänään käytiin toisiksi viimeistä kertaa rallytreeneissä. Tälle kerralle oli toivottu vähän haastavampaa rataa kuin viimeksi ja sitä kyllä kouluttaja meille tarjosi läiskäisemällä meille käteen tämän ratapiirroksen Anna Pekkalan tekemästä ALO-kisaradasta. 

Ennen meidän omaa vuoroa tehtiin seuraamispätkiä ja muistuteltiin mieleen ohjaaja kiertää koiran kylttejä. Nimittäin siinä kertaillessa Zora pomppasi makuulta ylös vaikka miten monta kertaa. Ja toinen mitä huomasin oli se, että se meni aina maahan kun sanoin istu, aika kätevää :D

Meidän rata alkoi hienosti kunnes itse sähläsin (ylläri) kolmannen kyltin ja pysäytin koiran ensin istumaan viereen ennen kun ohjasin eteen ja siitä takaisin viereen. Ei muuta kun uusimaan, takaisin edelliselle kyltille, uusi lähestyminen ja sitten sujuikin hyvin. 

Spiraalissa sekosin sitten jotenkin huolella, sillä kiersin kolme tötteröä ensiksi kaksi kertaa. Lisäksihän tuossa oli jekkuna se, että viimeinen tötterö ei kuulunut ollenkaan koko spiraaliin. Ei muuta kuin uusiksi. Sitten kyllä sujuikin jo hienosti. 

Askelissa meni pieleen kun toisen istumisen kohdalla Zora istui ihan tosi vinoon. Uusi yritys ja sitten jo onnistuikin. Vaan täytyi vain tällä kertaa ohjata koiraa pelkällä kädellä koska jos olisin sanonut sille istu askelien jälkeen (niin kuin tein viimeksi) niin se olisi mennyt maahan.

Vasen täyskäännös meni hienosti. Sitten alkoi taas vaikeudet, tuo juoksu on kyllä meille vähän murheenkryyni ja nyt se oli vielä yhdistetty taas pujotteluun. Oikeastaan juoksu ja pujottelu kyllä sujuivat ihan hyvin mutta sitten itseltäni katosi vähän keskittyinen ja oikean käännöksen jälkeen huomasin siirtyneeni jo kävelyyn vaikka normaaliin vauhtiin palauttanut kyltti oli vasta tulossa. Tuota juoksemista täytyisi nyt tosiaan vähän treenata ja etsiä se juuri meille sopiva juoksuvauhti.

Ennen maalia olevan kyltin vielä sitten huitaisin menemään ihan väärällä suorituspaikka (kyltin vieressä kun piti olla edessä). Oikeastaan rally ei ehkä niin paljoa vaadi ainakaan alemmissa luokissa koiralta, mutta ohjaaja meillä on ainakin sössinyt enemmän ja vähemmän noissa treeneissä.

Alkurata meillä meni hienosti ja tosi tarkasti, mutta oikeastaan sitten kun ei sujunut enää niin alkoi selvästi pää hajoamaan ohjaajalla. Täytyisi vaan muistaa rauhassa miettiä hetki mitä tuleman pitää noilla pysäyttävillä kylteillä, niitä oli kuitenkin tälläkin radalla useampikin tarjolla.

Zora on edelleen hieno ja kestää tosi hienosti toistoja ja ohjaajan sekoilua! 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Ihmeiden aika ei ole ohitse

Me nimittäin onnistuttiin saamaan paikka mejäkokeeseen! Koe oli nyt menneenä viikonloppuna Orimattilan varsin riistarikkaissa maastoissa. Juuri tuota lähempänä noita kokeita ei oikein olekaan. Tieto kokeeseen pääsystä saatiin vasta myöhään perjantai-iltana. Mahdolliseen kokeeseen pääsyyn osattiin kuitenkin varautua siten, että Virpi kävi keskiviikkona vetämässä meille jäljen ja sitä käytiin nuuhkimassa torstaina. 

Lauantaina oli oikeastaan aika kevyt päivä, sillä jäljet oli suunnistettu valmiiksi. Veretettiin ensiksi jälkiparin kanssa VOI-luokan jälki ja sen perään AVO-jälki. Maasto oli varsin helppokulkuista ja kuivaa. Lisäksi nähtiin paljon hirven papanoita, riistarikasta maastoa siis kuten mejäkokeessa kuuluukin. Jälkien teon jälkeen kävin vielä metsästysmajalla syömässä ja sitten ihmeen ajoissa kohti kotia.

Sunnuntaina herätys olikin sitten aikaisin, sillä koe aloitettiin jo vähän ennen seitsemää. Meille arvottiin avoimen luokan viimeinen, neljäs, jälki ja oma opastamani oli kolmas. Laukaksensietoon mennessä Zora oli valtavan innoissaan eikä juuri hätkähtänyt starttarilla ammutusta laukauksesta. 

Opastamallani jäljellä oli englanninspringerinarttu, joka teki kyllä opastamisen tosi helpoksi, sillä koira eteni ihan jälkeä pitkin viimeiselle kulmalle asti. Jälki oli hyvin merkattu ja koirankin palasi jäljelle. 

Oman opastuksen jälkeen sitten seuraavan oppaan perässä kohti meidän koejälkeä. Rauhoittelin Zoran ensiksi istumaan alkumakaukselle ja sitä nuuhkimaan ja ohjasinkin omasta mielestäni alun aika hyvin. Se lähti etenemään hyvin ja varmasti ja tuli jo mieleen että meneepäs se hienosti!

Sitten vähän ennen ensimmäistä kulmaa citykoira lähti johonkin pöpelikköön ohjaaja ja tuomari perässä ja opas jäi odottelemaan. Aikamme siellä rämittiin hirven jälkien perässä ja sitten tuomari palautti meidät jäljelle ja tuomitsi ensimmäisen hukan. Tultiin kulmalle, jota Zora pysähtyi nuuhkimaan. Matka jatkui hetken ja sitten se lähti takaisin sinne mistä ensimmäinen hukka oli tullut. Taas rämmittiin hetken aikaa ja sitten tuomittiin seuraava hukka. 

Palattiin takaisin jäljelle ja sitten jäljestys alkoi jo edetä niin reipasta vauhtia että tuomari kehotti jatkossa kiinnittämään vauhtiin huomiota. Vähän ennen toista kulmaa Zora lähti taas metsän hajujen perään, aikamme siellä rämmittiin ja siltä alkoi jo vähän sitkeyskin loppua, kun söi jo heinääkin sijaistoimintona jossain välissä... Kolmas hukka ja se siitä, harjoiteltiin jälki loppuun.

Näin siis oli jo heti meidän oman suorituksen jälkeen selvillä ettei meille tulosta tullut. Zoraan olin kuitenkin ihan tyytyväinen, se esitti välillä tosi hyviäkin pätkiä jäljestystä, mutta riistan hajut olivat liikaa sille tällä kertaa. Vähän voisi yrittää treenata lisää ja ehkä voisi vielä loppukesästä tai alkusyksystä kokeilla olisiko onni myötä ja irtoaisiko uusi koepaikka. 

Meidän suorituksen jälkeen ajoin takaisin meidän jäljelle sitä purkamaan ja laitoin mukana olleelle Foxille mejävaljaat päälle. Se osaakin yhdistää valjaat mejään ja nenä alkoikin heti käydä ja muutenkin oli aivan valtavan innoissaan! Se täytyi rauhoitella kunnolla makaamaan alkumakaukselle ja sitten lähtikin etenemään hienosti jälkeä pitkin. Vähän sitä tietenkin täytyi jarrutella kun keräilin samalla merkkejä pois. Senkin kanssa olisi kiva yrittää kokeeseen, mutta vähän näin autottomana helsinkiläisenä epäilyttää omat resurssit. Meidän elämään kuuluu muutakin kun jatkuvasti koiraharrastusten täyttämät viikonloput, joten taitaa Foxin mejästartti jäädä välistä, katsellaan ensi vuonna sitten!

Jäljen purkamisen jälkeen ajeltiin takaisin kokeen keskuspaikalle syömään ja odottelemaan että kaikki koirakot saavat jälkensä suoritettua. Kokeen järjestänyt MeJäljestäjät kyllä piti osallistujista hyvän huolen, tarjolla oli hyvää ruokaa ja täytekakkua! 

Tulosten luvussa en suuresti yllättynyt kun Zoran arvostelu luettiin jo toisena. Sieltä heikompien tulosten päästähän tulosten lukeminen on tapana aloittaa. Tuomarina meillä muuten oli Ilkka Niemi.

"Zora nuuhki alkumakauksen ja lähtee reippasti jäljelle. Edetään pääosin ilmavainuisesti vaihtelevalla  nopeudella. Suurinta vauhtia pitäisi hieman hidastaa jarruttamalla. 1. osuuden loppupuolelle edetään hyvin jäljellä. mutta sitten poistutaan hirvenjäljille aina hukkaan asti. Palautuksen jälkeen edetään hyvin kulmalle, joka mennään tarkasti, makaus merkataan. Pian kulman jälkeen palataan jäljen sivulla kulma ulkokautta kiertäen määrätietoisesti  samaan suuntaan, missä edellinen hukka tuli. Siellä on jotain mielenkiintoista, 2. hukka. Palautuksen jälkeen edetään taas melko hyvin, sitten tehdään pari kaarrosta jäljen sivuun, mutta palataan jäljelle itsenäisesti. Loppupuolella 2. osuutta poistutaan jäljeltä, metsän hajut kiinnostavat enemmän, 3. hukka ja koe keskeytetään. Tullaan harjoitellen kaadolle. Ajoittain hyvää jäljestystä, mutta tänään pitkäjänteisyys puuttui."

Kuten jo mainitsin niin noilla kolmella hukalla koe keskeytyi ja saimme tulokseksi AVO0. Ei oltu ainoita nollan saaneita koiria, yhdellä voittaja-luokan jäljellä opas oli katsonut muutaman metrin päästä peuraa silmiin! Riista aiheutti monelle koiralle ongelmia. Avoimen luokan paras tulos muuten tuli juuri tuolta minun opastamaltani jäljeltä!

Täytyy nyt yrittää vähän katsella josko vähän saisi treeniä aikaan tuon mejänkin osalta. Vaikka lajista on koko kevään ollut vähän ristiriitaiset tunteet, niin ei tämä toivottavasti jäänyt Zoran viimeiseksi kokeeksi :)

torstai 25. toukokuuta 2017

"Ootko huomannut, että se on tosi nopea?"

Eilen oltiin taas rallytreeneissä. Tehtiin samanlaiset purkamiset kuin edelliselläkin kerralla, eli puiden kiertoa ja lelun heittelyä. Tuntui edelleen toimivan. Tällä kertaa päästiin ensimmäistä kertaa täysimittaiselle kisaradalle. Meidän rata on ollut Muuramessa kisaratana ja sen on tehnyt Minna Hillebrand. (ratapiirros)

Rataantutustumisessa pienoinen jännitys heräsi, radalla oli paljon sellaisia juttuja, joita ei oltu koskaan aiemmin tehty. Saksalainen täyskäännös eli vasen täyskäännös (radalla kyltti 5) tuntui ajatuksena tosi vaikealta. Samoin toisena kylttinä ollut koira eteen oikealta sivulle. Kumpikaan mun koirista ei osaa nimittäin kiertää takakautta sivulle.

Jumppailin noita uusia kylttejä ennen meidän omaa suoritusvuoroa ja Zora tuntuikin yllättävän hyvin oivaltavan niiden idean. Helpompaa ne olisi tehdä kyllä ilman hihnaa, mutta alokasluokassa pitää vielä miettiä että miten hihnaa pitää pitää, jotta se nauraa koko ajan. 

Ensimmäinen kyltti meni ongelmitta, mutta toisessa jo onnistuin sähläämään sen verran että en lähtenyt heti liikkeelle kun koira oli kiertänyt vaan se ehti istumaan. Uusinta ja sitten oli taas ohjaaja enemmän hereillä, joten päästiin jatkamaan. Spiraali oli aika helppo, siinähän koira käytännössä vaan seuraa mukana. Neljäntenä kylttinä oli askeleet, sama kyltti, jonka kanssa sähläsin viime kerralla. Nyt se onnistui hyvin kun muistin käskyttää riittävästi ja siitä tulikin kouluttajalta kehuja. 

Saksalainen sujui myös hienosti sen ennen meidän vuoroa tapahtuneen jumppailun seurauksena. Käännös oikeaan ja täyskäännös oikeaan sujuivat ongelmitta. Maahanmenoa liikkeestä olin jumppailut myös odotellessa ja meni muuten silloin ihan tosi hienosti! Rallyssahan tämä ei ole samanlainen liike kuin tokossa, vaan myös ohjaaja pysähtyy. Nyt Zora taisi mennä ensimmäisellä yrityksellä maahan istumisen kautta ja se on ehdoton nounou. Toisella kerralla meni hyvin. 

Istu kierrä koiran ympäri sujuu meiltä paljon paremmin kun mitä aiemmin. Sitten alkoikin murheenkryyni. Nimittäin juokseminen ja vielä pujotellen niini että ensimmäinen tötterö oli jo heti kyltin takana. Juoksuun kyltiltä minun olisi pitänyt mennä reippaammin vielä suoraan, mutta ennakoin jo tuota pujottelua. Lisäksi Zora juoksussa meinaa poikittaa mun eteen, joten sellainen missä sen vielä pitäisi kääntyillä oli haastavaa! Onnistuttiin kuitenkin toisella yrittämällä. 

Täytyy vähän yrittää etsiä meille sopivaa juoksuvauhtia tuossa ja lisäksi kyllä nyt oikeasti ottaa se takapään käyttö aktiivisempaan treeniin, niin alkaisi koirakin ehkä kulkea vähän järkevämmin noissa juoksuosuuksissa. Viimeinen kyltti 360 oikeaan normaalissa vauhdissa olikin sitten tuon juoksupujottelun jälkeen ihan lälly-helppo. 

Palautteeksi saatiin että koira on kuulemma ihan pirun nopea tekemään :D Eipä yllättänyt! Tämä täytyisi vaan sitten osata huomioida että osaan oikeaan aikaan käskyttää esim. tuon maahanmenon kohdalla. Lisäksi nyt kyllä täytyy ottaa erityistarkkailuun se että tehdään kyltit suoritusalueella! Olin nimittäin etukäteen päättänyt että nyt keskityn erityisesti siihen, että tehdään kaikki oikealla paikalla, mutta eipä se ihan sitten onnistunutkaan, vaan menen edelleen liian lähelle kylttiä!

Hauska laji tämä rally ja Zora on kyllä niin valtavan pätevä harrastuskaveri :)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kaikenlaisia aivopieruja

Pienestä Virpin yllytyksestä ilmoitin Zoran meidän oman noutajakoirayhdistyksen taippareihin Tammisaareen. Mehän ei olla treenattu ihan hirveästi, mutta ajateltiin että kokeillaan nyt niin että mennään vähällä treenillä, jos ei toimi niin sitten seuraavalla kerralla kunnolla treeniä pohjalle. Mentiin erittäin matalalla profiililla, Virpi taisi olla mun koiratutuista ainoa, joka tiesi tästä. En halunnut aiheuttaa itselleni paineita kertomalla kaikille, ja itseasiassa se toimikin näin ihan hyvin.

Aamulla pakkasin molemmat koirat autoon ja hurautettiin Fiskarsiin. Koepaikalle ajettiin ihan ruukkialueen läpi, olipa kaunista! Täytyy kesällä ehdottomasti käydä joskus siellä aistimassa tunnelmaa.

Me oltiin ilmoittauduttu aamupäiväryhmään ja oltiin siinä neljäs koirakko. Koepaikalla ensiksi tietenkin ilmoittauduttiin. Sitten kävelin Zoran kanssa hetken ja tehtiin vähän damin pitoa. Sitten jo aloitettiin koe sosiaalisella käytöksellä. 

Zoralla vähän (tai vähän enemmänkin) alkoi ääni vuotaa, muista koirista johtuen. Mikrosiru luettiin ja se ei tuottanut mitään ongelmaa, eikä myöskään se kun tuomari kävi nopeasti haistatuttamassa kättään. 

"Käyttäytyy hyvin vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan" HYVÄKSYTTY

Yhteisen osion jälkeen vein Zoran autoon ja istuskelin itsekin siinä hetken aikaa. Mieli tuntui ihmeen levolliselta. Oli hyvä idea viedä koirakin hetkeksi pois käsistä, sillä sen ääntely ja se kun olisin yrittänyt puuttua siihen olisi varmasti syönyt yhteistyötä.

Koepaikalla oli uimapaikka, joten vähän ennen meidän omaa vuoroa kävin heittämässä kertaa keppiä veteen. Eipä tuottanut mitään ongelmia veteen meneminen. Tämän jälkeen odoteltiin hetki ja kun meitä edeltävä koira tuli pois alettiin jo hivuttautua kohti koepaikkaa. Tässä vaiheessa Zora oli tosi keskittynyt ja kuuliainen ja myös lopettanut ääntelyn. Niin se itseasiassa aina tekee, passiivisuus on sille hankalaa, mutta kun aletaan tekemään niin se on hiljaa. 

Tuomari lyhyesti selitti ensimmäisen tehtävän eli vesityön. Eipä siinä mitään erikoista ollut. Sitten ensimmäinen riista, alli, melko lähelle rantaan. Zora toi sen ihan kuin oppikirjasta, joskin ote oli kuulemma vähän pinnallinen. Palautus tuli vesirajaan, mutta sain sen siitä helposti noukittua talteen ilman että tarvitsi edes saappaita kastella. 

Seuraavaksi ammuttiin ja tuli heitto veneestä. Alli on aika paljonkin lokkia pienempi lintu, joten Zoran oli vähän hankala nähdä sitä kun se lähti uimaan. Se bongasikin vedessä killuneen "haulikon väliosan" tai jonkun sellaisen. Tämä osa oli aika samalla etäisyydellä kuin allikin, joten sitten se näki linnun. Se kävi sen luona ja ei ottanut sitä vaan lähti tulemaan takaisin.

Tuomari(harjoittelija) oli reilu ja veneestä heitettiin toinen alli, jonka noutamisessa ei sitten ollutkaan mitään ongelmia.

"Hyppää veteen vauhdilla" HYVÄKSYTTY 

Tästä siirryttiin sitten hakuruutuun. Siellä oli tietenkin ampuja ja heittäjä. Riistoina fasaaneita, jotka on ennen olleet Zoran suosiossa. Ammuttiin ja markkifasu heitettiin. Lähetin Zoran hakemaan sitä ja näin kun se löysi sen ja ei ottanut. Tiesin heti että se oli siinä, joko se on tosi spontaani riistan kanssa tai sitten ei ota sitä ollenkaan ja tulee vaivautuneena pois, kuten nytkin kävi. Tuomari meni leikittämään sitä ja heitteli fasaania, mutta se ei tietenkään auttanut. Eikä myöskään se, että otin sen viereen ja lähetin hakemaan. Eli se siitä ja koe loppui meidän osalta siihen.

"Käy hakualueella, mutta ei ota riistaa useasta yrityksestä huolimatta. Koe keskeytyy" HYVÄKSYTTY

"Ottaa oma-aloitteisesti vesilinnut. Ei suostu ottamaan maa-alueen riistaa yrityksestä huolimatta. Koe keskeytyy" HYLÄTTY

"Vesilinnuista pinnalliset otteet, maalintua ei ota" HYLÄTTY

"Suoraviivaiset vesilintujen palautukset rantaviivalle" HYVÄKSYTTY

"Kiinnostunut ja tarkkaavainen. Toisessa hieman kiihtyy" HYVÄKSYTTY

"Saisi olla parempi itseluottamus" HYLÄTTY

"Hyvä yhteistyö" HYVÄKSYTTY

"Nuori koira, joka tekee hyvän vesityön. Koira ei suostu tänään ottamaan maa-alueen lintua useasta yrityksestä huolimatta, joten koe keskeytyy" HYLÄTTY

Että sellainen tarina meidän taippareista. Oikeastaan en ole kovinkaan yllättynyt että tuossa kävi noin vaikka tietenkin taippariin pitäisi mennä ehkä vähän varmempana itsestään ja koirastaan. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ihmeen rauhallisin mielin menin kokeeseen ja tuntui että käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin mitä treeneissäkin.

Nyt mietintämyssy päähän ja mietitään että millaista korjaussarjaa yritetään viritellä. Toivottavasti joskus voitaisi vielä uudelleen yrittää taipparia!

PS. Tuo aivopieru koskee siis sitä että ylipäätään tuli idea ilmoittaa Zora taippariin. Sillä ei ole mitään tekemistä Zoran käytöksen osalta.