Helmikuun viimeiset

Eilen hypättiin Zoran kanssa Outin, Timon ja Pablon kyytiin ja ajettiin Villähteelle treenaamaan Niinan kanssa. Aamusta olin jo näyttänyt Zoralle riistaa, koska aloin miettimään että voiko se vain sorsia vieraita riistoja ja ottaa omat. Kotona sillä ei ollut mitään ongelmia.

Aloitettin näyttämällä tekemällä muistinoutoja vaakulla. Zora ottikin heti Niinan vaakun ja toi melkein perille asti. Tehtiin muutama toisto lisää, ja taas se nosti kivasti. Tosin sitten Niinan kohdalla se pudotti. Saatiin loppuun kuitenkin kunnollinen onnistuminen kun Niina tuli matkalta pois. Ei nyt mikään huippusuoritus, mutta pitkästä aikaa onnistuminen riistalla kimppatreeneissä. Lisäksi Niina leikitti Zoraa pupulla. Siitä se on tosi kiinnostunut, mutta ei oikein keksi että mistä kannattaisi ottaa kiinni. 

Sitten siirryttiin metsään, johon oltiin käyty jo tallaamassa vähän reittejä, jottei kaikki polut johda suoraan dameille. Zora lähti neljä lähetystä tosi kivalla vauhdilla. Viidennellä sillä meinasi loppua usko, mutta lopulta se löysi vielä sen viidennen damin. Olen ihan tyytyväinen Zoraan kyllä. Se ei ole pitkään aikaan tehnyt motivoimatonta hakuruutua ja nyt lähti monta kertaa kivalla innolla ja fokuksella hommiin. 

Loppuun tehtiin vielä kivaa linjaharjoitusta porukassa. Keskelle tallattiin pieni ympyrä, josta jokainen kävi viemässä koiran kanssa damin ja palasi takaisin keskelle ympyrään. Tällöin oli kolme eri keskelä eri suuntaan menevää linjaa. Sitten lähetettiin yksitellen koira linjalle. Kun kaikki olivat tehneet itse tallaamansa linjan siirryttiin seuraavalle pisteelle. Kun nämä kaikki kohdat oli käyty niin että koiran kanssa oli viety dami ja koira oli damin hakenut, tehtiinkin niin että edellä ollut koirakko vei damin linjan loppuun, eikä se koirakko, jonka oli tarkoitus hakea se. Koiralla oli siis jonkunlainen käsitys edellisestä tehtävästä että siellä on dami. 

Ensimmäiset kolme linjaa oli ihan helppoja Zoralle ja se oli myös hiljaa kun muut koirat teki! Vaikeutetulla kierroksella se vähän epäröi aluksi, mutta sitten meni. Se vaan vähän on sellainen että jos ei tiedä mitä pitää tehdä niin parempi sitten olla tekemättä. Kolmannella linjalla se teki jo kivasti, kun toisen kierroksen ekalla linjalla ei vielä meinannut usko riittää.

Olen kyllä taas niin tyytyväinen tuohon koiraan! Pitkästä aikaa saatiin riistan kanssa onnnistumisia myös kimppatreeneissä ja kiva hakuruutu. Ja tietty tuo epämääräisesti selitetty uusi linjaharjoitus mitä tehtiin :D 

Umpihangessa

Tänään treenattiin keskenämme pellolla Järvenpäässä. Ajatuksena oli tehdä Zoralle vähän pidempää linjaa ja Foxille jotain mielenvirkistykseksi. 

Zora aloitti. Sen kohteena oli pellon toiseen päätyyn jätetty dami. Se tykitti ihan mielettömällä vauhdilla koko pellon pituudelta damilla eikä palautuksessakaan kyllä vauhti hiipunut. Sitten oli tarkoitus tehdä sama toiseen suuntaan pellolla. Mutta eipä se sitten ihan niin hienosti onnistunutkaan, kun vaikutti ettei Zoralla ollutkaan uskoa siihen että kyllä se dami on linjan päässä. 

Vein sitten yhden damin noin puolimatkaan ja lähetin Zoran sille. Onnistui taas kivasti. Sitten vein toisen damin vielä lähemmäs alkuperäistä, niin että Zora sitä hakiessaan näki alkuperäisen damin. Se otti lähempänä olleen damin ja sitten tajusi alkuperäisen. Ehdin juuri onneksi puuttua ennen kun se oli alkamassa vaihtamaan, joten sitten se tykitti damin kanssa mun luokse. Sitten lähetin sen vielä hakemaan sen alkuperäisen ja nyt sain senkin damin talteen.

Siirryttiin toiseen kohtaan peltoa ja tehtiin vähän lyhyemmällä matkalla. Tähän saatiinkin jo sitten vähän varmempia suorituksia. Huomaa kyllä Zorasta että se ei enää yritä juosta damien kanssa ohi vaan palauttaa nätisti, eikä myöskään sylje dameja heti suustaan kun tulee mun lähelle. Otteet paranivat jälleen loppua kohti. En kylläkään tajua miksi se ei voi näitä tehtäviä tehdässä kantaa kunnolla dameja, vaan ottaa vaan jotenkin suuhun... Sai kyllä myös hyvä treenin kun joutui juoksemaan märässä umpihangessa. 

Sitten oli Foxin vuoro. Sille en ollut ajatellut oikein mitään, koska vähän arvelin että se on oma aivoton itsensä. Se oli hirveän innoissaan, mutta eihän mistään meinannut aluksi tulla mitään... Tehtiin lyhyitä muistinoutoja ja markkeerauksia ojan yli. Nämä sentään saatiin onnistumaankin. Vaan kyllä tuo Foxi on yksi tapaus... Varmaan sen kanssa pitäisi vaan treenata enemmän niin saisi vähän paremman fokuksen touhuun. Zoran kanssa on kyllä niin paljon helpompaa tehdä kaikkea, kun se yrittää parhaansa kun taas Foxista ei todellakaan voi ikinä tietää.

Circuit training

Eilen haettiin Zora Orimattilasta ja sitten suunnattiin pienen pohtimisen jälkeen tokotreeneihin Malminkartanoon.

Tällä kertaa tehtiin "rataa" eli kiertäviä pisteitä. Löytyi kaksi erilaista hyppyä, merkki, kaksi erilaista seuraamispistettä sekä paikkis. Me aloitettiin merkistä. Aluksi tarvitsi näyttää hieman keholla apua, mutta sitten kun Zora taas muisti mitä haluttiin niin pärjättiin pelkällä käskyllä. Aika kivasti jo menee, ehkä itse haluaisin vielä saada koiran tässä liikkeessä takaisin perusasentoon takaa kiertäen. Täytyykin ottaa työn alle. 

Ensimäisessä seuraamispisteessä tehtiin aluksi pelkkää suoraa. Se on aika kiva jo! Vähän kaipaisi lisää jonkinlaista aktiivisuutta ja tiiviyttä omaan makuun, mutta paikka ja katsekontakti on kivat. Takaosan käytön puutteet paljastuivat seuraavassa pisteessä, jossa tehtiin käännöksiä. Takaosan treenaamiseen tarvitsee ottaa kyllä tehokuuri, niin voisi alkaa näyttää vieläkin kivemmalta. Tehdään nyt ihan pieniä pätkiä niin että ensin muutama askel suoraan ja sitten ohjaaja kääntyy 90 astetta. Katsotaan pureeko tämä. 

Alokasluokan hypyssä ei ole mitään kyllä mitään korjattavaa eikä hiottavaa, se on tosi kiva! Lisäksi kokeiltiin avoimessa(?) luokassa olevaa umpihyppyä, eikä sekään kyllä ole mikään ongelma. Kokeiltiinpa sitten myös hyppynoutoa. Itse epäilin kyllä suuresti että tajuaako Z tulla takaisin hyppäämällä, mutta eipä se sille ollutkaan mikään ongelma. Tarvitsi vain vähän houkuttelua. Ohjaaja heitteli kyllä kapulaa ihan miten sattuu...

Paikkis on Zoralla myös tosi varma. Se makaa tosi rauhassa, vaikka nytkin muut koirat tekivät samanaikaisesti omia tehtäviään ja muiden ohjaajien käskyt kaikuivat hallissa. Lopun perusasentoa saattaa vähän ennakoida, mutta sen saanee korjattua suht helposti.

Zorasta huomasi kyllä että oli selvästi vähän väsynyt hoitoreissunsa seurauksena, sillä viimeinen terä ja terävyys liikkeistä puuttui. Aika tasaista suorittamista kuitenkin ja olen ihan tyytyväinen. Se on kyllä kiva treenikaveri.

Rohkea etsii aarteen

Perjantaina tehtiin Zoran kanssa hakuruutu meidän lähimetsään hakuruutu. Zora katsoi kun vein damit ruutuun. Ruudusta tuli aika vahvasti vasemmalle painottunut, niin kuitenkin että suoraan edessä oli kaksi damia. 

Zora löysi tosi kivalla vauhdilla ja asenteella kolme, jonka jälkeen lähti vielä reippaasti etsimään, muttei lähtenyt riittävän kauas löytääkseen kauimmat damit. Niinpä sitten otin sen vähän lähemmäs ja laitoin etsimään. Sitten taas löytyi. Lopetin neljän jälkeen. Oikeasti mietin jo kolmen kohdalla että nyt on ollut niin kivannäköistä työtä, että pitäisi lopettaa, vaan en sitten malttanut... Käytiin yhdessä kävellen hakemassa kaksi jäljelle jäänyttä damia. Otteissa oli kautta linjan parannettavaa.

Kotona näytin taas vaakkua Zoralle. Se pitää sitä aika kivasti ja noutikin kivalla innolla. 

Tänään ajettiin Zoran kanssa Nastolaan treenaamaan Reijan ja Sisu-veljen kanssa. Ajatuksena oli katsoa riistaa ja tehdä hakuruutu dameilla. Hakuruutuun olin ajatellut dameja ruudun takaosaan. Reija vei viisi damia ruudun takaosaan ja niin ettei niiltä ollut näköyhteyttä minuun. Yksi jäi dami jäi heitettäväksi. 

Ensin laitoin Zoran hakemaan heittodamin ja sitten ruutuun. Se lähti tosi kivalla vauhdilla ja pian tulikin dami suussa takaisin. Se haki kolme damia, jonka jälkeen Reija kävi kävelemässä ruudussa. Tämän jälken laitoin hakemaan vielä kaksi ja olen kyllä tositosi tyytyväinen Zoraan! Tosi kiva vauhti ja into koko ajan. Lisäksi palautukset oli tosi hyviä ja otteetkin dameista parempia kuin perjantaina.

Sitten nähtiin pupua ja vaakkuja. Ja niiden kanssa ei sitten tällä kertaa tullutkaan mistään mitään. Pupusta se on kyllä tosi kiinnostunut, mutta ei ottanut ollenkaan suuhun. Vaakkua se pyöräytti suussa ja sitten jätti sen ja meni sellaiseen "lukkoon" ettei enää toiminut ollenkaan.

Siirryttiin sitten pois metsästä, jotta saatiin tuota lukkoa purettua. Loppuun kokeiltiin vielä kateuskortilla, eli Zora katsoi kun Sisu nouti variksen. Tämän jälkeen kokeiltiin vielä itsekin. Ja ei, ei vaan noussut... En kyllä tajua mikä sillä nyt oli, kun on pitkän aikaa tehnyt tosi kivasta hommia vaakuilla, joten olin ehkä jopa vähän yllättynyt kun se ei ottanut nyt.

Zora jäi viikoksi Orimattilaan hoitoon ja sen jälkeen sitten palattava taas vaakkutreeneihin.

"Needs to be trained"

Perjantaina ilmestyttiin Zoran kanssa Tallinnaan pitkäksi viikonlopuksi. Ajatuksena vähän hengailla ja rentotua sekä lauantaina käydä ryhmiksessä. Alunperin olin ajatellut kyseiselle viikonlopulle vähän erilaista koirakokoonpanoa, mutta lopulta päädyin toisin kun kuulin sunnuntain kansainvälisen näyttelyn tuomarin olevan hammasnillittäjä. Foxi sai siis jäädä kotiin odottelemaan sopivampaa tuomaria cacibyritykseen. 

Zora osoittautui aivan mahtavaksi matkakaveriksi. Perjantaina meidän matka koostui junasta, ratikasta ja laivasta. Ja niin tuo meni kaikkialla kuin kala vedessä! Terminaalissa odotellessa se vaan makoili ja katseli ympärilleen ja laivassa aluksi kerjäsi ohikulkijoilta rapsutuksia ja sitten meni nukkumaan penkin alle. Niin helppoa!

Lauantaina mentiin puolen päivän aikaan näyttelyyn. Mitään häkkiä ei ollut mukana, koska olin ajatellut että meidän ei tarvitse kauaa näyttelypaikalla olla kunhan käydään pyörähtämässä. Sitä paitsi, en tiedä miten olisin saanut häkin retuutettua mukana, kun ei ollut autoa matkassa. Onneksi Zora on paljon mutkattomampi kaveri kun Foxi.

Näyttely oli Kristiinen urheiluhallissa. Paikka oli oikeastaan aika sopivan kokoinen tuon kokoiselle ryhmikselle. Ja paljon siistimpi sisältä mitä ulkokuori antoi ymmärtää. Jostain syystä edelleen olen siinä uskossa että Virossa näyttelypaikat on sellaisia neuvostoaikaisia bunkkereita...

Tuomarina tollereilla oli bulgarialainen Kostadin Shankov. Zoran kanssa kilpailemassa oli venäläinen junnunarttu. Meidän "kohtaloksi" koitui ehdottomasti aivan järjettömän liukas lattia. Nimittäin ei meinannut eteenpäin pyrkivä koira pysyä pystyssä ja liikkeet menivät siitä johtuen ihan miten sattuu.

"Enogh in type. A little light in head. Excellent proportions. Formed in balance. Needs a little more front. Good angulations behind. Needs to be teached do movement in shows"

Tällä saatiin erinomainen ja tultiin luokassa toisiksi. Tuomari tuli vielä sanomaan erikseen että hän tykkäsi kyllä Zorasta, mutta se on ehdottomasti opetettava liikkumaan näyttelyissä. Ei kai voi ihan pelkkää liukasta lattiaa syyttää. Zoralla vaan meinasi olla vähän liian kivaa ja vauhti kun kasvoi niin ei sitten tassut pitäneetkään minkään vertaa kun hihna jarrutti. Ja kuitenkin pitäisi juosta, jotta saisi ne oikeasti ihan kivat liikkeet esiin. 

Oikeastaan en lopulta ole niinkään tyytymätön tähän arvosteluun, koska se on kyllä ihan hyvä ja Zoran näköinen. Enemmän harmittaa se, ettei näyttelyn järjestäjä pysty tarjoamaan sellaisia puitteita että koirat voisivat esiintyä edukseen. Tollerinkin kun kuuluu olla eloisa ja vilkas ja liikkeidenkin pitkät, niin mitenhän sellainen onnistuu, jos pohja ei pidä. Kun noin niinkuin periaatteessa ei edes Viron näyttelysääntöjen mukaan koiran tassuihin saisi laittaa mitään show footia tai vastaavaa. Ja sitä paitsi, Zoralla tulee jo 18kk täyteen, niin eipä oltaisi edes ehditty yrittää niitä loppuja junnusertejä :)

Nyt sunnuntaina käytiin aivan ihanalla lenkille meren rannassa. Oli kiva päästää tuo koira irti ja rallattelemaan kun, kyllähän reissussa oleminen eri tavalla sitä henkisesti kuormittaa kuin kotoilu. Nyt chillaillaan täällä keskiviikkoon ja sitten aletaan miettiä mitähän seuraavaksi :)

Sitä sun tätä

Treenihirmut heräävät, be aware!! Nyt on työharjoittelu taputeltu ja aikaa ja jaksamista taas enemmän. Jännä huomata miten paljon töissäkäyminen vie energiaa, toisaalta toistaiseksihan on aina ollut poikkeus olla töissä, koska aina jossain vaiheessa on odottanut paluu koulun penkille. 

Tällä viikolla ollaan oltu Zoran kanssa kahdestaan Helsingissä, kun Foxi on ollut äidin seurana ja ulkoiluttajana Järvenpäässä. Jännä huomata miten tuollainen toisen koiran kanssa koko elämänsä viettänyt tuntuu selvästi olevan vähän tylsistynyt elämäänsä, kun Foxi ei olekaan täällä sen seurana. Eiväthän ne ihan hirveästi leiki, mutta kyllä Zorasta huomaa että sillä on tylsää. 

Tylsyyden poistamiseksi ja muutoinkin ohjaaja on vihdoin ottanut itseään niskasta kiinni ja meillä onkin ollut erittäin touhun täyteinen viikko. Maanantaina käytiin aamulenkin yhteydessä työstämässä vähän palautuksia ulkona. Hieman meinasi vielä esiintyä sellaista halua juosta ohi, mutta kyllä se siitä. Illasta tehtiin vielä pari tuntia sulaneella variksella noutoja ja pitoa. Alkaa taas tuolta Zoraltakin löytyä intoa variksen kanssa!

Tiistaina ja keskiviikkona ollaan tehty pieniä tokojuttuja sisällä sekä ärsytetty naapureita pillin vingutuksella. Lähinnä listalla on ollut istu-maahan -vaihdot hissillä ja siinä onkin edistytty ihan kivasti. Peppu pysyy jo kivasti paikallaan. Merkin kiertoonkin löytyi aika kivasti vauhtia, huomioiden sen, ettei tässä pikkukämpässä ihan hirveästi tilaa ole. Toimi muuten myös vähemmällä heilumisella! Lisäksi iltaruuan yhteydessä ollaan työstetty taas lähihakua ja etenkin pillitystä. Pitäisi käydä ulkona kokeilemassa toimiiko se ollenkaan vai ei.

Tänään käytiin läheisessä puistossa treenailemassa. Ensiksi tehtiin linjaa. Aluksi yksi ihan tavallinen. Ja sen jälkeen niin että täytyi ylittää hajupaikka. Vauhtia on palauttaessa kyllä sen verran, että ei Zora taida edes ehtiä mitään hajuja siinä haistelemaan. Lisäksi tehtiin niin että dameja olikin kaksi peräkkäin, aika pitkällä välimatkalla tosin. Tämäkin toimi aika kivasti. Tosin ensimmäisellä yrittämällä heitin ensiksi palautetun damin maahan odottamaan ja Zora jäi vähän siihen jumiin. Tehtiin kokonaan uusiksi ja sitten toimikin jo kivemmin, 

Kokeiltiin myös markkeerauksia. Ensiksi niin että heitettiin toinen dami eteen, sitten käännyttiin 180 astetta ympäri ja heitettiin toinen dami. Jälkimmäisenä heitetty dami haettiin ensimmäisenä ja ensimmäisenä heitetty viimeisenä. Aika kivasti Z muisti myös sen jälkimmäisen damin. Nenä myös toimii kivasti silmien lisäksi noissa markkeerauksissa :)

Tänään on vielä luvassa tolleripyykkiä kun Zora pääsee pitkästä aikaa pesulle. Onhan se sentään lähdössä oikein ulkomaille asti näyttelyyn :D