Hullun hommaa

Ihmettelen suuresti jos tällä otsikolla ei muka ole yhtään postausta tässä blogissa, mutta menkööt :D Tänään ajelin Zoran kanssa sateiseen Lahteen treenaamaan Niinan ja Sumun sekä Kimin ja Nanan kanssa, siis American-siskojen treeneihin. 

Aloitettiin variksella. Ensiksi tehtiin muistinouto, jossa vietiin varis kumpareen taakse niin ettei koiralle jäänyt näköyhteyttä ohjaajaan. Zora lähti kuin raketti ja ennen kun ehdin edes alkaa varsinaisesti odottelemaan sitä se jo tulikin hirveää vauhtia varis suussa. Ja nyt oli kyllä sellaista hihkumista että ei voinut koira ainakaan erehtyä luulemaan että teki jotain ei-toivottua. 

Seuraava muistinouto niin että Niina vei variksen Zoran kanssa yhdessä ja minä jäin odottelemaan. Taas sama homma, Zora lähti hirveällä vauhdilla ja ilmestyi variksen kanssa näkyviin pian. Kolmas kerta vielä niin että Niina vei variksen ja me jäätiin odottamaan. Zora lähti etsimään kivalla vauhdilla, mutta ei löytänyt tietenkään vaakkua ihan yhtä nopesti kun aiemmissa tehtävissä, koska ei itse tiennyt missä se lintu oli. Löysi kuitenkin lopulta ja palautti varsin kivasti.

Sitten siirryttiin hakuruutuun. Niina ja Kim kävivät motivoimassa sitä ja sitten Zora pääsi hakemaan. Se lähti kivalla innolla ja löysikin aika pian ensimmäisen. Toinekin lähetys onnistui vielä tosi kivalla innolla. Sitten vauhti vähän hidastui, vaikka se kuitenkin teki selvästi hommia. Kolmannen löydyttyä ruutua motivoitiin lisää. Zora etsi kaikenkaikkiaan kuusi damia ja se olikin siltä aika kivasti!

Loppuun tehtiin vielä yksi etsimisharjoitus niin että Niina kävi piilottamassa damin kannon nokassa olleen sammaleen alle. Zora meinasi ensin lähteä vähän isommalta alueelta etsimään damia, mutta sitten sai hajun ja jopa keksi kiskoa damin pois sieltä sammaleen alta.

Hitsit miten tyytyväinen olinkaan tuohon rimppakinttuun! :) On sen kanssa vaan hirveän kiva treenata kun se yrittää kyllä aina parhaansa! 

Läksyksi saatiin pitoharjoittelua tavallisen kokoisilla dameilla, koska niistä on tosi pinnalliset otteet toistaiseksi. Muutoin jatketaan haun treenailua unohtamatta riistatreenejäkään :)

Omistajan vedätysyritys

Lauantaina treenattiin Emmin kanssa Järvenpäässä. Tarkoitus oli että vain Foxi pääsee tekemään, vaikka Zorakin oli mukana. Ensin ajattelin että tehdään taas hajupaikka ja lähetän etsimään, mutta sitten tulinkin siihen tulokseen että haluan ensin nähdä nostaako Foxi varista ylipäätään vai ei.

No Emmi heitti markkeerausvariksen ja Foxi lähti hirveällä innolla. Vaan kas kummaa eipä noussut vaakku kun Foxi tajusi mikä oli kyseessä. Siellä se seisoi taas linnunraadon vieressä ja katseli omistajaansa "hähhähää, mitäs nyt teet". No minäpä sitten marssin Foxin viereen ja käskin sitä nostamaan linnun mun käteen. Ja niin katosi linnun ällötys ja se nousikin kauniilla otteella. 

Sitten tehtiin taas kerran välinoutoa, jotta sitä linnun kantamista tuli tehtyä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, vaan Foxi kantoi varista tosi kivalla otteella. Markkeerausta kokeiltiin uudelleen ja ei vaan noussut varis enää tuollaisesta "oikeasta" tehtävästä.

Tuli kyllä mieleen että nyt tuo koira oikeasti yrittää viedä omistajaansa aivan 6-0. Foxi on vähän sellainen että sitä pitää välillä painostaa tekemään sille vähemmän miellyttäviä asioita. No joo, jatkamme kuitenkin riistatreenausta niin eiköhän saada homma taas toimimaan ihan kivasti! Niin ainakin kävi viime vuonna :D

Zoran ei pitänyt tehdä mitään, mutta tehtiin sille kuitenkin yksi aika helppo markkeeraus, kun olin vähän epäileväinen että nostaako se varista vai ei. Ei sillä ollut mitään ongelmaa vaan se toikin vaakun varsin kivalla otteella mulle :)

"Vanhus" treenaa nuorten seassa

Lauantaina ajelin Foxin kanssa Loimaalle Tollerityhdistyksen järjestämään noutajien koulutusviikonloppuun. Kyseessä oli oikeastaan nuorille noutajille tarkoitettu viikonloppu, mutta harkinnan jälkeen päätin ottaa Foxin treenikaveriksi ja Zora jäi vanhempieni luokse hoitoon. Foxi taisikin sitten olla porukan vanhin osallistuja, vaikka sehän on oikeastaan koira parhaassa iässä.

Me oltiin taippareihin tähtäävien ryhmässä, jossa kouluttajina olivat Hanna Laasanen ja Mari Ahlgren. Päivän ensimmäisessä treenissä tehtiin perinteinen motivoitu hakuruutu, jonka kautta kouluttajat oikeastaan saivat vähän kuinkin koirakon ongelmat selville. Foxillahan haussa ongelmana on lähinnä innon hyytyminen kutakuinkin kahden löydetyn damin jälkeen.

Foxi lähti tosi kivalla innolla ruutuun ja löysikin aika nopeasti damin. Kaksi ensimmäistä lähetystä olivat sitä tuttua touhua. Mutta teinkin sitten jo kolmannen lähetyksessä sen virheen etten ottanut koiraa kunnolla viereen istumaan vaan räiskäisin sen palautuksen jälkeen ruutuun. No eihän se tietenkään mihinkään lähtenyt vaan jäi vähän haahuilemaan. Koira takaisin ja muutama askel kohti ruutua ja uusi lähetys. Sitten taas löytyikin dami. Täytyy ehdottomasti niin Foxin kun Zorankin kanssa muistaa ottaa koira kunnolla viereen. Foxilla se jo lataa pienen hetken lisää motivaatiota ja Zoraa taas ehkä toivottavasti vähän rauhoittaa. 

Toisessa treenissä tehtiin koiran nähden hyvin hajustettu paikka, jonne jäi yksi dami. Foxi lähti etsimään sitä varsin kivasti. Dami oli piilotettu niin ettei sitä nähnyt silmillä. Foxi etsi ja hyppäsi kivenkin päälle saadakseen paremman vainun damista. Dami löytyikin lopulta. Näitä hajustettuja alueita treenataan kyllä lisää niin saadaan heti koiralta nenä auki ja jalat eivät sitten toivottavasti veisi ihan niin paljon (ei kyllä ihan varsinaisesti Foxin ongelma) ja toisaalta myös että silmillä etsimällä ei myöskään aina löydä.

Yön koirat nukkuivat varsin rauhallisesti omissa häkeissään huomioiden sen että samassa tilassa tai olla yli 10 toisilleen vierasta koiraa, joista valtaosa vielä oli aika nuoria. Foxillehan ei toki ole mikään ongelma nukkua häkissä kun se on tottunut reissaaja. Ja tokikin päiväkin jo vähän taisi painaa sitä. 

Sunnuntain ensimmäisenä treeninä tehtiin vähän samaa hajupaikkahommaa, mutta niin ettei koira ollut nähnyt kun alue tehtiin. Lähetykset piti tehdä ilman käsiä ja aluksi Foxi vähän katsoi "ootko siis tosissas että nyt saa mennä?" kun sanoin pelkästään suullisen käskyn, mutta toisella käskyllä se lähti. Ensimmäisellä hajualueella Foxin nenään tuli puussa olleen variksen haju (siis kuolleen). Se lähti sitä tarkastamaan ja hyppäsi vasten puutakin ja katsoi lähinnä ilmeellä "kattokaa, se on täällä!". Kutsuin sen kuitenkin lähemmäs oikeaa tehtävää ja se löysikin sitten lopulta damin hyvin kunhan tajusi etsiä sitä damin hajua, ei varista. 

Toisen lähetyksen kohdalla jouduin vähän odottelemaan että sain koiran fokuksen taas kohti hajualuetta. Kun se sitten vihdoin löytyi niin dami löytyikin helposti. Kolmannella kerralla Foxi teki hassun lenkin ja kävi tarkastamassa aiemmat paikat, mutta koska siitä tuli aika tasan rinki, päätyi se lopulta damin laahausjäljelle ja sitten löysikin damin helposti. 

Viimeisenä "tehtävänä" oli tarkoitus nähdä riistaa. Mulla oli vähän epäilykseni että ottaakohan Foxi sitä kun on taas ollut aavistuksen taukoa. Se meni markkeerausvarikselle kivasti ja nuuhki sitä hetken, kunnes alkoi tuijotella minua ja ilmeisesti odottaa toista kehotusta vaakun nostamiseen. Lopulta se kuitenkin nosti sen ja kun menin hihkumaan kehuja se tippui ja ei sitten noussut enää millään. Niinhän se onkin Foxin osalta että joko se ottaa tai sitten ei. Ja se ei tarkoittaa oikeasti ettei se sitten nosta sitä. Foxi kuitenkin kiinnostui hirveästi Hannalla olleesta lokista, joten sitä sitten heitettiin sille ja vähän leikitettiinkin. Ja kappas! Lopulta Foxi otti sen suuhunsa oikein syvällä otteella. Palautus tosin meni Hannalle, joka sen lokin oli heittänytkin. Toisella kertaa sitten se toi lokin mulle asti. Sikäli saa olla tyytyväinen, koska Foxi ei ole tainnut koskaan ennen kantaa lokkia maalla.

Viikonloppu oli todella mukava ja antoisa. Foxi tuntui olevan oikeinkin tyytyväinen kun Zora ei ollut mukana ja kieltämättä käyttäytyi niin että siihen sai olla todella tyytyväinen. Nyt on taas paljon treeni-intoa, onneksi on kaksi erilaista koiraa niin niille voi tehdä erityylisiä harjoituksia. Ehdottomasti mennään kyllä vastaavanlaisiin koulutusviikonloppuihin jatkossakin, oli kivaa! Omasta puolesta kiitos kaikille kanssatreenaajille, kouluttajille sekä muille viikonlopun takana seisseille tyypeille! :)

Taskuraketti back in business!

Onpas meillä ollut rauhallinen viikko! Zora oli Tukholman reissun jälkeen viikon Orimattilan poikien ilona ja Foxi sai nauttia olostaan ainoana koirana. Foxin kanssa ei tullut treenattua mitään, kunhan vaan lenkkeiltiin ja rentoiltiin. Nyt kuitenkin lauma on taas kasassa ja treenatakin olisi syytä. 

Meillä oli varsinaiset minitreenit Järvenpäässä. Mukana oli Foxin veli Vertti sekä mun molemmat koirat, joista tosin Foxille napsahti se ankein nakki, eli joutuu vain odottamaan eikä pääse itse tekemään mitään. 

Zoralle tehtiin hakuruutu motivoituna kun kerran oli apulainen käytössä. Emmi täytti ruudun meidän nähden ja sitten Zora pääsi etsimään. Aika pian se löysikin ensimmäisen damin ja lähti palauttamaankin. Se palautus meni tuttuun tapaan vähän miten sattuu... Tästä eteenpäin tehtiin motivointi ennen jokaista lähetystä. Zora etsiikin tosi kivasti. Se selvästi käyttää enemmän nenäänsä kuin silmiään, mikä tietty onkin ihan kiva. Palautuksetkin alkoivat sitten tulla syliin asti :)

Mikä mun täytyy ehdottomasti Zoran kanssa muistaa on se, että ei täydy missään nimessä kaivella nameja valmiiksi kun se vielä tekee, sillä muuten se vähän meinaa jättää suorituksen kesken kun on niin kauhean ahne. Kun ne namit pysyi taskussa niin koko systeemi toimi paljon paremmin. Foxin kanssa saa kyllä aina pitää namisirkusta pystyssä...

Keep calm & celebrate

Pitkäperjantaina kurvattiin ensin viemään Zora hoitoon Orimattilaan ja sitten poimittiin Pasilan asemalta mukaan meidän toinen matkakaverimme, Jaana ja lunnikoirauros Unto. Sitten suunnaksi Turku. Turussa seuraame liittyi vielä Niina ja lunnikoiranarttu Pinja. Tästäkös Foxi oli erinomaisen mielissään, toisin kuin Pinja. Laivaterminaalissa Foxi sai osakseen paljon rapsutuksia ja huomiota, niin kuin koirat saavat oikeastaan aina tuollaisissa tilanteissa. 

Lauantaiaamuna mentiin taksilla näyttelypaikalle. Koska laiva oli aikaisin satamassa jouduttiin odottelemaan näyttelypaikan ulkopuolella jonkin aikaa ennen kuin edes avasivat ovet. Sitten kun ne ovet vihdoin aukesivat päästiinkin helposti leiritytymään tollerikehän laidalle. 

Juoksutin ja virittelin Foxia hyvissä ajoin ennen kehää. Ja siitä huomasi heti että se oli aivan erilaisella asenteella jo siinä vaiheessa kun mitä vertaa Turkuun. Sitten kuitenkin se sai odotella rauhassa häkissään kehän alkua.

Avoimessa luokassa oli Foxin lisäksi kolme urosta ja saatiinpa myös meidän edelle koira. Tosin tällä kertaa koira oli sellaisella asenteella mukana että edelläolija taisi olla vain hidaste :D Tuomari katsoi minusta Foxia jo ensimmäisellä kerralla pitkään ja kirjoitti itselleen jotain muistiinpanojakin. 

"Stor maskulin hane. Utmärkt huvud och utryckt. Tillräckligt hals. Mycket goda proportioner. Utmärkt bröstparti. Utmärkt vinklar. Bra ben och tassar. Mycket goda rörelser"

Näin arvioi Kurt Nilsson Foxia. Tällä saatiin erinomainen ja sen kunniaksi keilasin metallisen sijoituslapun kauhealla kolinalla nurin :D Kilpailuluokassa sitten taisi olla yksi tai kaksi erinomaisen saanutta Foxin lisäksi. Tuomari jakoi sijoitukset neljännestä alkaen ja kappas, Foxi osoitettiin ensimmäiseksi! Ja saatiinpa myös ainoa SA koko luokassa. Saatiin kommentiksi että Foxi näyttää kookkaalta, mutta oikeastaan se on aivan täydellisen kokoinen (tämän tueksi tuomari oli heiluttanut mittatikkua). 

Paras uros kehässä oli sitten junnu, Foxi, neljä valiourosta sekä Ramon. Siellä juostiin monta kertaa ympäri ja seisotettiin ties miten kauan koiria. Foxi oli kyllä niin mahdilla asenteella mukana, seisoi tosi kivalla ryhdillä ja liikkeessä sille sai taas antaa lisää narua. Edelläoleva taas vaan vähän hidasti :D Jälleen koiria alettiin sijoittaa neljännestä sijasta alkaen. Foxi sijoittui toiseksi!! Edelle meni upea Ramon, mutta koska se on veteraani ja Ruotsin valio, niin me korjattiin sitten sini-keltainen ja valkoinen ruusuke itsellemme ja Ramon sai kaksi titteliä. Foxi tosiaan sai Ruotsin sertin ja toisen cacibinsa! AIVAN MAHTAVAA :)

Sitten seurailtiin kehää ja lorvittiin näyttelypaikalla kun laiva lähti vasta kahdeksan aikaan. Onnekseni päästiin satamaan Tuulan ja Marikan kyydillä, kiitos vielä kerran ihan valtvasti, helpotti meidän reissua huomattavasti! Isojen kehien jälkeen käytiin tolleriporukalla vähän lenkkeilemässä ja sitten mentiin satamaan.

Satamassa me Foxin kanssa lähdettiin omille teillemme ja mentiin laivaan terminaalin kautta. Siellä oli tosi paljon ihmisiä ja riehakkaita lapsia. Foxia taisi näyttelypäivä jo painaa sen verran että se vain veteli sikeitä lattialla melskeestä välittämättä. Laivalla korkattiin Tuulan ja Marikan kanssa skumppa, johon olikin hieno syy kun löytyi saldona oli 2xsert, 1 cacib, 1 cacibiksi vahvistuva vara-cacib, VSP, ROP-VET, SV-15 ja SVV-15. Olikin oikein kiva jutella rauhassa hetken aikaa vaikka väsy painoi jo omistaajaakin.

Foxi oli kyllä todella mukava matkakaveri! Se kulki reippaasti mukana eikä aiheuttanut oikeastaan ollenkaan päänvaivaa tai manaamista käytöksellään. Tosin, eipä se nyt ihan ekaa kertaa laivassa ollutkaan. Maailman kansalainen, maailman paras Foximus <3