Ulkoistettu koiran näyttelyvisiitti

Ilmoitin Foxin Lahden näyttelyyn ja aika paljon ilmoittautumisen jälkeen kävi ilmi että mulla oli samana päivänä valmennuskurssiin liittyvä juttu, josta en voinut jäädä pois. Onneksi Foxin veljen Vertin omistaja Emmi asuu samassa kaupungissa meidän kanssa, joten sain Foxin matkustamaan Emmin ja Vertin kanssa näyttelypaikalle. Sitten täytyi kysellä handleri, koska kasvattaja esitti samassa luokassa olevan Vertin. Onneksi kasvattajan kautta saatiin handleri Foxille. 


Foxi lähti Emmille jo eilen illalla ja sanonpa vaan että tuntuipa tämä talo tyhjältä kun koira ei ollut täällä. Jotenkin sellaista hassun hiljaista kun on jo tottunut siihen että Foxi on aina kotona. Emmillä oli mennyt hyvin, Foxi oli riehunut Vertin ja Emmin lapsien kanssa :)


Sunnuntaina sitten näyttelyyn. En tiedä tarkemmin miten siellä meni ja mitä ihan tarkalleen tapahtui. Ei mitään erityisen erikoista kuitenkaan. Vähän oli Foxi kuikuillut Emmiä kehässä ja vaikuttanut Emmin mielestä jännittyneeltä. Ilmeisesti kuitenkin handleri-Anni oli saanut Foxin esiintymään hienosti, koska arvostelussa kehutaan esittämistä :)

Attractive youngster. Nice head and expression. Well developed body. Front should be better standing & moving(?). Good hind angulation. Moves with temperament & good drive but needs to tighten in topline. Very well handling

Tuomarina oli Marie-Luise Doppelreiter Itävallasta. Kuuleman mukaan oli aika tiukka tuomari. Toisaalta ihan hyvä, koska tuskinpa ne kaikki 37 tolleria erinomaisen arvoisia olisivat olleet. Foxi siis jälleen erittäin hyvä, sijoitus junnuluokassa kolmas. 

Viikolla harjoittelin Foxin kanssa pariin otteeseen Gerardin signaaleita ja se tuntuu kyllä oppivan. Etenkin liikkeissä meni harjoiteltaessa aivan tosi hienosti, minä vaan tulin perässä narun päässä ja koira meni eteenpäin. Jossain vaiheessa Foxi tajusi myös itse venyttää takajalkojaan, oikeastaan jopa liikaa :D 

Kiitos paljon Emmille Foxin majoittamisesta ja kuljettamisesta sekä kiitokset Annille Foxin esittämisestä! 


Jälleen olisi kiva saada uusi lukija tunnustamaan että lueskelee meidän blogia! ;)

Agilitykärpäsen purema

Olen tainnut jo aiemmin mainita että olen käynyt katsomassa kaverini seurana(lue: rahtaamassa kamoja) agilitykisoja muutamia kertoja tänä keväänä. Ihan hauskaa seurattavaa ja näyttää niin helpolta vaikka todellisuus epäilemättä onkin toinen. 


Nyt pikkuhiljaa muhun on hiipinyt pieni innostus että josko sittenkin kokeili Foxin kanssa agilityä. Mä olen pitänyt agia aina ihan kivana koiraharrastuksena, mutta jotenkin vaan päätin että en ala harrastaa agia Foxin kanssa. Se on aika raskas ja jotenkin ajattelin että ei sen kanssa olisi kiva kisata maxeissa pelkkien bortsujen seurana. No, sitten Foxi kuvattiin luustoltaan terveeksi ja kävin tosiaan niitä kisoja pari kertaa katsomassa. Sitten sanoin kaverille suoraan että voitaisiko me joskus tulla käymään sen edustaman seuran agikentällä. Vastaus oli myönteinen, joten tämän viikon maanantaina suunnattiin kentälle. 


Foxi oli aluksi taas aivan kamala. Aivan nenän vietävissä ja innoissaan kaverin koirasta. Nenä vaan nousee ylös ja se nuuhkii kaikkia "ihania" kevään hajuja. Korvat sen sijaan uppoaa johonkin maan alle. No tehtiin muutaman kerran normipuomia matalampaa ja leveämpää puomia. Foxilla ei ollut sen kanssa mitään ongelmia, juoksi iloisesti puomin yli. Sitten kokeiltiin A:ta, sekin taisi olla harjoitusmallinen eli matalampi kun tavallisesti. Senkään kanssa ei ollut mitään ongelmia, vauhdilla ylös ja alas. Sitten kokeiltiin hyppyjä, suoraan kahden sarjassa. Namialusta toisella puolella ja aika kivasti Foxi ne meni. Puomia vielä lisää ja mä sain jopa oikeasti juosta kun Foxi meni sen niin lujaa! Se on niin rohkea että ei sillä selvästikään käynyt mielessä että puomi tai A voisivat olla pelottavia :)


Täytyy nyt katsoa aloitetaanko me agilityä vai ei. Aikaisintaan voidaan ilmoittautua syksyn alkeiskurssille. Tämä kevät on mulla niin täynnä tekemistä. Toisaalta meillä on nyt hieman tekemistä siinä että koira viitsisi käyttää niitä päänsä sivuilla killuvia lerpattimia, eli toisin sanoen kuunnella mua. Joten ehkä se on ihan hyväkin ettei vielä aloiteta. Aktivoinniksi tietenkin voidaa puuhastella jotain pieniä alkeisharjoitteita. 


Mä ajattelin että Foxi on tokossa niin hitaanoloinen ja onhan se muutenkin tolleriksi rauhallinen, joten olisi kiva vähän saada siihen vauhtia. Ehkä se onnistuisi agilityssä, se jää nähtäväksi.

Hivenen virkeä

Tänään käytiin Karoliina bichon frise Nemon kanssa treenaamassa Haariksen koulun kentällä. Tai no Karoliina ja Nemo lähinnä treenas, mä yritin saada jättikokoisen vinkulelun rauhoittumaan. 

Käveltiin pitkän matkan päässä Nemosta ja koira silti oli aivan innosta pinkeänä ja piippasi ihan ennenkuulumattomalla tavalla. Mä en tajua! Tosi epäfoximaista, ja vielä kun se innon kohde oli uros! Sitten päätin että vedän kierrokset alas paikkamakuulla. Tehtiin kentän toisessa päässä ja Karoliina ja Nemo puuhasti toisella puolella. Suoritusvarmuus on tässä liikeessä kyllä huipussaan! Foxi makasi koko ajan, matka oli suht pitkä. Muttamutta, se kuikuili enemmän Nemon suuntaan kun katsoi mua. Tavallisesti se siis napittaa mua. No, älyttömään intoon nähden ihan hyväksyttävä suoritus. 

Paikkiksen jälkeen koira tuntui ehkä hieman rauhoittuneemmalta. Tehtiin lyhkäsiä seuraamispätkiä etupalkalla. Siis muovialustan päällä olleella lihapullan palalla. Foxi teki aika kivasti ja niin paljon energisemmin kun eilen. Täytyykin jatkaa tällä tavalla jotta sen saisi vähän virkeämmin liikkumaan. Lisäksi tällä saisi vihdoin imutuskädenkin häivitettyä pois. 

On tää koiran kanssa touhuaminen kyllä vaikeaa. Eilen se oli ihan perässä vedettävä ja tänään en kyllä uskaltanut edes ottaa lelua esiin, olisi varmaan räjähtänyt käsiin. Foxi ei vaan ole koskaan ennen ollut niin sekaisin että olisi pitkään jatkanut tolleripiippausta ja riuhtonut älyttömänä hihnassa. Se on sen verran vahva että ihan kunnolla täytyy pitää hihnasta kiinni etten lennä perässä kun leppäkeihäs. Jos tolleri-ininä/vinkuminen/piippaus jatkuu niin täytyy vaan itse muistaa pysyä rauhallisena ja mahdollisesti viedä koira kauemmaksi siitä innostavasta kohteesta. Oma raivostuminen tietenkin kiihdyttää koiraa vielä lisää.

Agimesta

Meidän viimeiset treenit UMN ryhmässä Agimestassa. Edelliset lintsattiin, koska olin kauheassa flunssassa kotona. 


Aloitettiin perus luoksepäästävyydellä, ei mitään ongelmia. Tosin siinä odotellessa että kouluttaja kävi muiden koirien luona Foxi meni maahan. Ehkä meidän odottelutreeni on auttanut johonkin. Samoin myös aulassa Foxi odotteli tosi nätisti.


Sitten tehtiin itseksemme seuraamista. Mä olin ajatellut että palkkaan Foxia enemmän lelulla näissä treeneissä, mutta Foxi ei ollut sen palkkalelusta alun jälkeen kovin kiinnostunut, joten siirryin lihapullanpaloihin. Ihan muutaman askelen pätkiä ja heitin palkan eteen. Aika isoja paloja että löytyi helpolla. Meillä siis vähän ollut seuraamisessa ongelmana että koira jätätää. Luvattoman monta toistoa mutta eteenpäin suuntautuva palkka kyllä toimi, sillä koira ei enää laahustanutkaan mun perässä. 


Hyppyä. Ei tarvinnut mitään käsimerkkiä enää, kiitos itsenäisen treenauksen. Oikein hienoja :) Vielä vaan täytyisi saada loppuosa kuntoon ettei koira istu ennen käskyä kun menen sen viereen. 


Jääviä, siis seisomista. Ollaan tehty käsiavulla, mutta kouluttaja suositteli meille takapalkkaa. Sitä oli tarkoitus kokeillakin mutta Foxia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kouluttajan narupallo. Ehkä meillä voisi toimia namialustalla. 


Vähän ärsyttävät treenit. Osittain tosi kivoja juttuja, mutta koira oli koko ajan vähän väsyneen ja innottoman oloinen. Eilen oltiin ulkona viisi tuntia putkeen ja tänään aamulla oli kanssa puuhastelua, josta lisää myöhemmin :) Kai aikaisempi puuhastelu oli väsyttänyt pikkutollon.

Tarkoitus oli treenata...

Lauantaina rahtasin damikassin ja Foxin pihalle ja mentiin läheiselle nurmialueelle. Nurmikon toisessa päässä oli pari labbista, mutta ne olivat menossa poispäin, joten ajattelin että niistä huolimatta voidaan treenata. Virhe.


Jätin Foxin puuhun kiinni ja aloitin poikkeuksellisesti tekemällä laahausjäljen. Foxi rakastaa kaninkarvadamia ja sen jäljestämistä, joten ajattelin että saan tällä nostettua sille vähän kierroksia. Jäljestä tuli aika pitkä ja melko suora. Vein Foxin alkupaikalle ja sain taas kerran rauhoitella sitä. Kun päästin sen menemään niin se meni ihan mielettömän lujaa! Osittain toki avoin ja helppo maasto vaikutti. Damin olin jättänyt kuitenkin pöpelikköön. Foxilla meni sen nostossa jonkin aikaa(ei kyllä tarvitse arvata mitä se oikein puuhasti...) joten kutsuin sitä. Sitten se ilmestyikin dami suussa pöpeliköstä ja palautti kivasti. 


Vein karvadamin kassiin ja otin tavallisen damin. Tarkoitus oli tehdä niitä paukkunoutoja, mitä meille taipparitreeneissä määrättiin. Heitin damin ja koira lähti vauhdilla perään. Palauttikin kivasti ja sai palkaksi tennispallon. Foxi on jonkinasteinen pallofani, joten pallo sopii sille palkaksi. Seuraavaa heittoa se lähti jo palauttamaan, mutta sitten nenään osui joku haju ja se siitä palautuksesta. 


Sitten ne labbikset, jotka oli jossain välissä käyneet mun näköpiirin ulkopuolella huomasivat Foxin. Sain Foxista kiinni, mutta en tietenkään hihnaan, koska ne oli molemmat damikassin kanssa kauempana. Ensimmäinen ajatus "voi perseenperse, se niistä treeneistä". Labukat rymisti meitä päin ja Foxi onnistui kiemurtelemaan irti mun otteesta(sen niskakarvoista). En mitenkään kauheasti ilahtunut että vieraat koirat lähtee ryntäämään päin kun Foxi tällä hetkellä machoilee kaikille vieraille uroksille. 


Kävi kuitenkin ilmi että labbikset olivatkin leikattuja narttuja. Mä olin ne nähdessäni ajatellut että voi ei, joku on astuttamassa koiriaan täällä, koska isompi oli oikeasti iso ja lihava ja nylkytti välillä pienempää. Koirat sitten juoksivat jonkin aikaa keskenään kunnes labbikset raahasivat yhteistuumin jättimäisen kepin jostain. Ne alkoivat leikkiä kepin kanssa ja Foxi nuuhki niiden takapäitä. Toinen ei tykännyt tästä ja pari(aika rajusti aliarvioitu...) suuttuikin Foxille, mutta Foxipa ei tällaisesta suuttumisesta välittänyt. 


Lopulta laitoin Foxin hihnaan ja häivyttiin kamojemme kanssa paikalta. Mun mieli oli hieman hapan. Olisin halunnut treenata ja tehdä onnistuneet treenit, mutta eipä ne nyt sitten onnistuneetkaan. Toisaalta koira on ollut enemmän tai vähemmän aika haahuileva(kevättä rinnassa), joten en tiedä olisiko onnistuminen ollut edes mahdollista. 


Taidetaan taantua hetkeksi treenaamaan sisällä ja omassa pihassa. Tuntuu että meidän yhteistyössä mättää jonkin...

Suunnistusihme

Tällä postaukselle olisin keksinyt vaikka miten monta otsikkoa. Oli nimittäin sellaiset ohjatut taipparitreenit että huhhuh! Koko touhu alkoi lupaavasti sillä että laitoin navigaattorin tien nimen, mutten numeroa, joten joudun ajamaan suunnilleen Helsingin keskustan kautta treenipaikalle. Lisäksi olin hahmottanut väärin sähköpostissa tulleen kartan ja myöhästyttiin treenien alusta, koska en meinannut löytää paikalle. Onneksi yksi ihana koiranulkoiluttajatäti neuvoi minua ja sitten löysinkin vihdoin perille.


Suoraan siis vaan suorittamaan. Kierrettiin maassa lojuvia dameja ja Foxia ei olisi voinut damit vähempää kiinnostaa. Tässä ei siis ollutkaan tarkoitus että koira ottaa damin vaan enemmänkin kyse oli koiran hallinnasta. Sen jälkeen yksi luoksari, joka onnistui hienosti. MUTTA itse liikkeen jälkeen Foxi keksikin mennä tervehtimään yhden ryhmäläisen koiraa. Tai no tervehtimään - pullistelemaan ryhmän ainoalle urokselle... Koira hätistettiin pois ja sitten se tulikin minun luokseni. Eipä ole Foxi kyllä KOSKAAN aikaisemmin missään treeneissä karannut toisen koiran luo. 


Sitten tehtiin muistinouto. Foxi oli vuorossa viimeisenä. Ennen meidän vuoroa se katsoi aika kivasti damia, mutta jossain vaiheessa se huomasi ryhmäkaverin damin ja alkoi tuijottaa sitä. Kun meidän vuoro tuli niin käänsin Foxin kyllä kohti omaa damia, kun se istui hieman vinossa, mutta sepä juoksikin sinne puskaan, mistä kaveri oli äsken hakenut oman daminsa. Koira takaisin viereen ja sitten ohjaaja kävi nostamassa meidän damia ja sitten saatiinkin hieno nouto. Tosin viime aikoina Foxin palautukset on mun mielestä ollut tosi vinoja, se siis juoksee minua kohti, mutta sen näköisenä että menisi mielellään ohi. Yleensä käytän suullista käskyä muistutuksena että MINULLE.


Sitten siirryttiin päivän teemaan eli markkeeraukseen. Alue oli aika pieni kallioinen ylämäki, jonka kouluttaja hajusti meille. Foxi taisi olla vuorossa toisena. Se katsoi hyvin heiton ja juoksi damille ja ottikin sen. Sitten se häiriintyi vieressä seisseestä kouluttajasta ja vähän taisi unohtaa suoraviivaisen palautuksen. Muistutuksella sain damin itselleni, mutta sitten lähti Foxilla mopo ihan täysin käsistä. Alkoi hullu tolleriralli ja jonkinasteinen sekopääkohtaus. En tiedä mikä Foxille oikein tuli :D 


Sain Foxin kuitenkin kiinni(en toki alkanut jahtaamaan) ja tarkoitus oli tehdä uusi markkeeraus, mutta koira oli aivan täysin EVVK, hae itse damisi asenteella. Kouluttaja sitten totesi minulle että koiraa ei voisi damit pätkääkään kiinnostaa ja siitä täytyy tehdä damihullu. Mun täytyy alkaa pitää dameja aarteinani ja vähän härnätä Foxia niillä. Lisäksi saatiin oikein lupa tehdä paukkunoutoja ja unohtaa viemiset hetkeksi. 


Koitti meidän vuoro uudelleen ja koira oli vielä pahemmin EVVK asenteella kun ensimmäisellä kerralla. Se katsoi kyllä markkeerauksen mutta sen jälkeen jäi lähtöpaikalle haistelemaan ja lähti muutenkin ihan toiseen suuntaan kun missä se markkeerausdami oli. Kouluttaja jo totesi sen mitä itsekin olen viime aikoina mietiskellyt, Foxi yrittää dominoida minua. Saimme tehtäväksi kävellä hihna lyhyellä hetken muista kauempana niin että Foxi ei saanut nuuskia ollenkaan ja sen täytyi kävellä vasemmalla. No mehän käveltiin ja käveltiin. Foxi vain katsoi eteensä eikä ottanut yhtään katsekontaktia. Onneksi ei ollut tokoseuraamista. 


Sitten lähdettiin takaisin muita koirakoita ja kouluttaja heitti damin meitä kohti ja Foxia ei edelleenkään kiinnostanut. Se oli siis meidän oma dami, kuten koko treenien ajan. Sitten alkoikin sellainen touhu, joka varmaan oli ulkopuoliselle hyvin huvittavan näköistä. Nimittäin kouluttaja laittoi minut noutamaan sitä damia. Kouluttaja heitti ja minä noudin ja palautin juosten ja koira joutui juoksemaan hihnassa perässäni. Sitten otin hihnan pois ja Foxi olisi saanut lähteä paukkunoutoon, mutta se pysähtyi kyselemään minulta ennenkuin lähti. Kouluttajan heitto meni puskaan ja Foxi olisi hakenut sen, mutta ei ollut niin kiinnostunut että olisi ottanut sen sieltä. Vielä kerran koira istumaan ja kouluttaja heitti ja Foxi haki ja palautti kivasti käskyn saatuaan.


Että sellaiset treenit :o Koira ei todellakaan ollut messissä ja en voi kun ihmetellä. Vasta pari päivää sitten kirjoitin toisaalle että Foxi rakastaa noutamista, mutta rakkaudesta ei ollut merkkiäkään Kulosaaressa. Ärsyttää koska koira teki niin huonosti, ensimmäinen tehtävä ei todellakaan ollut sille liian vaikea vaan sellaisia me ollaan tehty itseksemme. Toisaalta, tuntuu että opin tästä kerrasta varmaan enemmän kun sellaisesta milloin kaikki sujuu kuten pitääkin.


Jos nyt haetaan vielä jotain positiivista niin Foxi odotti tosi nätisti. Makoili suurimmaksi osaksi hiljaa hihnan päässä. Aluksi yritti toki keksiä kaikenlaista, mutta aika pian se rauhoittui. Lisäksi kouluttaja sanoi minulle että joihinkin muihin ryhmäläisiin verrattuna, käytän käskyjä aika vähän. En siis pidä sellaista lirkuttelushow'ta ja maanittelua vaan käytän yhtä käskyä, ehkä toistan jos haluan vahvistaa. Muillakin koirilla oli kyllä vähän sellainen aivot narikkaan meno päällä, saa nähdä miten sujuu seuraavat taipparitreenit. 


Kuka lukijoista mahtaa olla seuraava rohkea tunnustaja? Edelleen kaipailen kommentteja lukijoilta :)

Aavan meren tuolla puolen

Hieno teema näillä Viron matkoihin liittyvillä postauksilla!


Suunnattiin lauantaina kaverin ja Foxin kanssa ensin junalla Helsinkiin ja sieltä laivalla Tallinnaan. Junamatkalla ei viitsitty tunkea istumaan kamojen kanssa, joten Foxi tuntui ehkä hieman levottomalta kun jäätiin seisomaan eteisaulaan. Ei se pelkää, kunhan ihmettelee miksi mitään ei tapahdu. Käveltiin Rautatieasemalta Linda Linen terminaaliin ja pienen odottelun jälkeen päästiinkin laivaan. Foxin matka sujui mukavasti, se nukkui tyytyväisenä omassa häkissään. Aivan erilaisella fiiliksellä kun aikaisemmalla Viron matkalla! Meidän matkaporukasta(minä, kaveri ja Foxi) Foxin menomatka taisi mennä parhaiten, kaverin kanssa hytistiin kylmästä kun ei kumpikaan oltu ihan parhaassa kunnossa(flunssa tuloillaan).


Löydettiin aika pian hotellille, joka tällä kertaa oli Reval Park & Casino. Huone oli oikein kiva ja tilava. Valaistus vaan vähän huono. Sitten suunnattiinkin sateisen harmaassa säässä madottamaan koira Saku Hallille. Madotuksen jälkeen suunnattiin takaisin hotellille. Minä ja kaveri oltiin voipuneita ja kylmissään ja Foxikin oli selvästi väsynyt matkanteosta, se makoili jo unisena trolleybussissakin huvittaen paikallisia. 


Pakottauduttiin kaverin kanssa lähtemään kuitenkin syömään. Kun odoteltiin hissiä niin alkoi kuulua Foxin mellastus, tosi hassuja ääniä kyllä. Se taisi viime reissulla keksiä että jos mekastaa huoneessa niin sitten tullaan hakemaan pois tai ainakin katsomaan mikä on hätänä. Kaverin koira nimittäin teki niin maaliskuussa ja sitten lopulta haettiin se meidän mukaan. Kylmästi vaan jätettiin Foxi ja hurautettiin hissillä alas. Syötiin lähimmässä kiinalaisessa ja siellä olikin aivan valtavat annokset! Käytiin shoppailemassa eväät näyttelypäivää varten(lihapullat on eestiksi lihapallid :D). Hotellilla odotti vielä koiran tassujen pesu ja jestas se oli taas kerran hurjan likainen! Viimein päästiin itsekin lämpimän suihkun kautta nukkumaan.


Sunnutaiaamuna kävin Foxin kanssa kävelemässä hotellin viereisessä puistossa. Ihan sopivankokoinen aamupissatus/-lenkityspaikka. Hotellihuoneessa laitetiin kamat kasaan ja käytiin aamupalalla. Tällä kertaa Foxi jäikin hiljaisena odottamaan huoneeseen. Aamupala oli melko monipuolinen ja hyvä. 


Sitten suunnattiinkin taas Saku hallille näyttelypaikalle. Kehää odoteltiin jonkin aikaa ja kun lopulta päästiin kehään niin Foxi esiintyi ihan kivasti. Tuomari olikin tosi nopea ja pian minulle tyrkättiin jo vaaleanpunainen nauha käteen erinomaisen merkiksi! Sitten hetkinen odottelua junnu-narttujen ajan, jossa Alva-sisko piti myös Suomen lippua korkealla saaden myös erinomaisen! Sisarukset olivat vastakkain ROP-juniorikehässä ja tällä kertaa Foxi veti pidemmän korren, ollen ROP-junnu :)
Käytiin vielä kerran kehässä valioluokan Dylania(Fireheart Knock Out) vastassa paras uros kisassa. Tuomari sanoi että poikien välillä ei ollut epäselvyyttä kumpi on ykkönen, tällä kertaa se oli Dylan, joka saikin cacibin ja täten tuli kansainväliseksi muotovalioksi(CIB) ja Eestin muotovalioksi. ROP-kehässä olivat vastakkain Dylan ja Alva, Dylan lopulta ROP ja Alva VSP. Foxi sai junnu-sertin, jota lähdettiin hakemaan ja hienon tittelin, Tallinnan Juniori Voittaja 2012. Arvostelu oli lyhyehkö ja aika epäselvällä käsialalla ja vieläpä eestiksi kirjoitettu, joten sitä ei nyt ole tähän laittaa. Suomalaiset tollerit siis veivät kaikki tittelit, kun Foxi sai urosten junnuvoittaja-tittelin, Dylan aikusten voittaja-tittelin ja Alva parhaana narttuna molemmat tittelit! Vielä lämpimät onnittelut Jenni ja Minna!

Edestakaisin

 Käytiin vielä pyörähtämässä BIS-junnukehässä, jossa saatiin Maret Kärdiltä lämmin kädenpuristus ja  lupa lähteä kotimatkalle. Katsottiin vielä Dylanin esiintyminen 8-ryhmän kilpailussa. Aika hienosti meni ja Dylan pääsikin kuuden parhaan joukkoon, muttei sen jälkeen enää varsinaisille sijoituksille.


Reissulta jäi suuhun ihan hyvä maku. Laivamatkat meni Foxilla paremmin kun edellisellä kerralla, saatiin se junnu-serti, jota tavoiteltiin. Hotelli oli kiva. Itse olisin voinut olla paremmassa kunnossa, mutta minkäs teet kun on flunssa niin sitten on flunssa.


Edelleen olisi kiva saada lukijoilta jotain kommentteja! Yksi uskaltautui jo tunnustamaan että seurailee meidän blogia, kuka on seuraava uskalias? :)

Pääsiäismaanantain tokot

Kotiuduttiin Ruovedeltä paljon aiemmin mitä kuvittelin, joten päätin vielä näyttelyn jälkeen suunnata Espooseen tokotreeneihin. Paikalla kävikin sitten ilmi, että hallin ovi oli lukossa ja meidän kouluttajillamme ei ole siihen avainta, joten päädyttiin treenaamaan parkkikselle. Ihan kiva, mutta oma varustautuminen oli kyllä sisätreenejä silmälläpitäen valittua(meinasin jopa kotona jättää takin kokonaan kotiin!).


Aloitettiin luoksepäästävyydellä. Foxi istua napotti kiltisti mun vierellä perusasennossa ja antoi myös hyvin katsoa hampaat. Eipä tässä kyllä ikinä mitään ongelmia ole meillä ollut. Tämän jälkeen tehtiin liikkestä seisomista. En edelleenkään seuruuttanut kunnolla vaan Foxi tuli vähän vapaammin mun vasemmalla puolella. Kivoja stoppeja, mutta nyt täytyisi häivyttää käsiapu pois. Kokeiltiin myös liikkeestä maahan, mutta se ei oikein toiminut. Täytyy ottaa treenauksen alle!


Paikkis täydellä ajalla, matkasta ei tietoakaan. Kävin palkkaamassa minuutin kohdalla ja Foxi makasi taas kivasti paikallaan. Kuten aina :) Tosin taas lonkalla, täytyy itse treenatessa kiinnittää tähän nyt erityistä huomiota ettei tule tavaksi!


Lopettiin luoksareihin. Foxi tuli ehkä vähän mun yllätykseksi hienosti ekalla käskyllä. Tarvitsee lisää vauhtia ja vähän terävämmän lähdön, mutta ehkä ollaan pääsemässä eroon meidän viime syksyisestä luoksariongelmasta. 


Näen tuolta tilastoista että tällä blogilla on jonkin verran lukijoita. Olisi kiva tietää ketkä meidän touhuista lukevat, joten kirjoitelkaapa(ja laittakaa vaikka linkkiä omaan blogiin/sivuille) jotain tuonne kommentteihin! 


Readers of this blog, please write something to comment section! I'm curious to know who reads this blog :)

Terveen koiran rakenne

Pääsiäismaanataina(meinasin kirjoittaa aluksi sunnuntaina :D) oli aikainen herätys ja suunta kohti Ruovettä ja ryhmänäyttelyä. Radiossa kehuttiin hyvää ajosäätä ja heti sen jälkeen alkoikin sataa lunta niin että moottoritien toinen kaista oli lumen peitossa :D Automatkalla tajusin myös että hupsista, jäipä koiran aamuruoka antamatta. No ei se mitään, ainakin lihapullat kiinnostaisivat kehässä. 


Pienen metsätieajelun jälkeen löysin näyttelypaikan. Tollerit olivat vuorossa heti ensimmäisinä kymmeneltä aamulla. Ei kuitenkaan tullut mikään kiire vaan ihan rauhassa saatiin odotella että päästään kehään. Foxi olikin ensimmäinen arvosteltava koira koko kehässä! 


Meidän lisäksi junnuluokassa oli myös toinen uros. Foxi esiintyi taas oikein kivasti. Välillä se meinasi siirtyä laukkaamaan, mutta aika pian sain jarruteltua. Mukavan reipasta ravia se eteni. Seisoi taas kuten pieni patsas. Kirsi Nieminen mittasi Foxin ja sai saman lukeman 51cm, kun minkä Juutilainen aikaisemmin Virossa. Rotumääritelmän sisälle siis mahtuu :) Tuloksena tänään sininen nauha(joita jostain syystä siis vielä jaettiin Ruovedellä).

Erittäin hyvän tyyppinen, voimakasrakenteinen juniori. Vahva, maskuliininen pää, vielä taakse laskeva kallo-osa. Hyvät lavat. Syvä rintakehä. Pitkä lanne. Leveät reidet ja erinomaiset takakulmaukset. Vahva raajaluusto. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Hyvä väritys ja karva. Selässä pehmeyttä. Esiintyy hyvin.

Ihan mukava arvostelu saatiin. Odotin jotain täysteilausta, mutta ei. Junnujen kilpailuluokassa oltiin toisia, koska toinen uros sai erinomaisen. Nieminen sanoi minulle että Foxilla on hieno, terveen koiran rakenne mutta se on liian vahva junnuluokkaan. Olisikohan pitänyt ilmoittaa nuoriin? 


ROP Ruovedellä Fireheart Isn't It Inez ja VSP junnu-urokset voittanut Tollerbay Felix Von Tistel. Onnittelut! :) 

Parasta A-luokkaa

Foxin kaikki terveystulokset löytyy nyt KoiraNetistä, eli siis kaikki on nyt virallista. Silmät terveet, kyynärät 0/0 ja lonkat muuttuivatkin A/A. Olen niin iloinen noista tuloksista! :)


Viime viikon maanantaina oltiin tokotreeneissä. Teemana lähinnä hyppy. Jokainen sai tehdä sen pari kertaa ja muutoin puuhastelua omalla ajalla. Me ei tietenkään olla edistytty hypyn kanssa mihinkään, koska ei olla koskaan treenattu sitä kotona. Ensimmäisen kerran tehtiin niin että käskin käsimerkin avulla hyppäämään ja heitin pallon heti kun Foxi oli hypännyt. Hieno hyppy, mutta Foxi oli hihnassa ja se tietenkin vähän häiritsee. Seuraavan kerran tehtiin niin että käskin seisomaan hypyn jälkeen ja menin vierelle. Onnistui ihan kivasti, vaikka kouluttajan mukaan Foxi tarvitsisi lisää draivia hyppyyn. Mun on vaan itse jotenkin vaikea hahmottaa mitä kautta kannattaa mennä :D Ehkä se korjautuu kunhan treenataan tätä kotonakin. 


Tehtiin myös jääviä, tai oikeastaan liikkeesta seisomista. Ei varsinaisesti seuruutettu koiria vaan ne saivat suhteellisen vapaasti kulkea vasemmalla. Foxi jäi mun mielestä tosi hyvin seisomaan, paitsi viimeisessä taisi vielä hiippailla vähän. Pitäisi ehdottomasti treenata enemmän, samoin kun liikkeestä maahanmenoa. 


Paikkis lopuksi. Foxi jäi jotenkin hassusti vinoon ja makasikin lonkalla(ei varmaan ole koskaan aiemmin tehnyt niin). Pysyi tosi hyvin, kuten aina. Täytyy vaan kiinnittää huomiota siihen että makaisi suorassa eikä lonkalla. 


Lopuksi kouluttaja puhui meille vähän naksuttimesta ja kosketusalustasta. Ei mitään syvällistä tietenkään, mutta ihan pikaisen pintaraapaisun. Itselle siinä ei toki ollut mitään uutta, koska olen käyttänyt sekä naksua että kosketusalustaa Foxin kanssa. Pääpointti tässä lähinnä että Foxi makoili hienosti paikallaan mun takana eikä sählännyt omiaan tai hakenut huomiota. 


Perjantaina sitten päätin että nyt treenataan sitä perhanan hyppyä kerrankin kotona! Hyppy oli hieno ämpäreistä, harjanvarresta ja huovasta kehitetty matalahko viritelmä, mutta ajoi asiansa meidän alkeisharjoittelussa. Laitoin kosketusalustan aluksi hypyn toiselle puolelle ja eikös Foxi sitten pompannutkin koskemaan sitä alustaa! Lopuksi otin alustan pois ja koira hyppäsi pelkällä käskyllä ja jäi myös seisomaan(käskystä). Toistoja varmaan luvattoman monta, mutta selkeää kehitystä nähtävissä hypyn kanssa! 

Aurinkoinen Savitaipale

Viime lauantaina ajeltiin Savitaipaleelle näyttelyyn. Matka alkoi hienosti kun vaistomaisesti käännyin motarille kohti Helsinkiä! Pikainen pohdinta ja Keravallehan sitä täytyi ajaa kääntymään oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen matka sujuikin hienosti, tiet olivat kuivat ja liikenne vähäistä. Sitä paitsi olin Savitaipaleella näyttelypaikalla tuntia aikaisemmin mitä olin alunperin suunnitellut(Google maps näytti pidemmän matka-ajan). 


Ehdin suurinpiirtein kasata häkin ulos kehän laidalle. Seurasin hetken kun tuomari saneli katsojille arvostelun koirista. Sitten lähdinkin käymään kävelemässä Foxin kanssa ja kappas, meidän kehä oli kadonnut! Kehäsihteeri siinä vielä oli viimeiset kamat kainalossa ja häneltä sainkin vastauksen että kehä siirtyy sisälle. Hyvä tuuri meillä! Tosin häkki ei aluksi meinannut mahtua mihinkään, joten se täytyi siirtää vasta myöhemmin. 


Viimein tuli meidän vuoromme päästä kehään. Foxi tuntui energiseltä ja se liikkui hurjan hyvin(alkaako Gerardin oppien treenaus näkyä jo nyt?). Harmi vaan että kehä oli aika pieni eikä siinä kovin paljoa mahtunut juoksemaan. Tuomari Paavo Mattila katsoi Foxin nopeasti läpi ja sitten meille jo heilutettiinkin sinistä lappua eli erittäin hyvä. Junnu-urosten kilpailuluokassa olimme kolmansia. 

Hieman pitkärunkoinen uros. Kaunisilmeinen pää, hieman voimakas otsa. Hyvin kehittynyt runko. Ylälinja voisi olla paermpi. Hyvä takaosa. Vasemman eturaajan pitäisi olla suorempi. Hyvä karvapeite ja liikkeet. Miellyttävä luonne.

Mun mielestä arvostelu oli aikalailla samanlaista settiä kun mitä aiemminkin ollaan saatu. Ihan todenmukainen arvostelu kyllä. Paikalla ei ollut kuin kaksi Mattilan mielestä erinomaisen ja SA:n arvoista tolleria. ROP Taikanovaan Ceena sekä VSP Hiawatha, onnittelut!

Hieman ennen lähtöä Foxi pääsi vielä yhden metsämiehen rapsuteltavaksi ja itsekin juttelin miehen kanssa. Hän totesi että Foxi on pitkärunkoinen ja niinhän sitä arvostelussa sanottiinkin ja tottahan se on. Muutoinkin paikalla oli paljon iäkkäämpiä metsämiehiä ja jotenkin tosi kiva ja leppoisa tunnelma. Ihana, aurinkoinen Savitaipale, katsotaan tullaanko ensi vuonna uudelleen!