Lauantaina oli oikeastaan aika kevyt päivä, sillä jäljet oli suunnistettu valmiiksi. Veretettiin ensiksi jälkiparin kanssa VOI-luokan jälki ja sen perään AVO-jälki. Maasto oli varsin helppokulkuista ja kuivaa. Lisäksi nähtiin paljon hirven papanoita, riistarikasta maastoa siis kuten mejäkokeessa kuuluukin. Jälkien teon jälkeen kävin vielä metsästysmajalla syömässä ja sitten ihmeen ajoissa kohti kotia.
Sunnuntaina herätys olikin sitten aikaisin, sillä koe aloitettiin jo vähän ennen seitsemää. Meille arvottiin avoimen luokan viimeinen, neljäs, jälki ja oma opastamani oli kolmas. Laukaksensietoon mennessä Zora oli valtavan innoissaan eikä juuri hätkähtänyt starttarilla ammutusta laukauksesta.
Opastamallani jäljellä oli englanninspringerinarttu, joka teki kyllä opastamisen tosi helpoksi, sillä koira eteni ihan jälkeä pitkin viimeiselle kulmalle asti. Jälki oli hyvin merkattu ja koirankin palasi jäljelle.
Oman opastuksen jälkeen sitten seuraavan oppaan perässä kohti meidän koejälkeä. Rauhoittelin Zoran ensiksi istumaan alkumakaukselle ja sitä nuuhkimaan ja ohjasinkin omasta mielestäni alun aika hyvin. Se lähti etenemään hyvin ja varmasti ja tuli jo mieleen että meneepäs se hienosti!
Sitten vähän ennen ensimmäistä kulmaa citykoira lähti johonkin pöpelikköön ohjaaja ja tuomari perässä ja opas jäi odottelemaan. Aikamme siellä rämittiin hirven jälkien perässä ja sitten tuomari palautti meidät jäljelle ja tuomitsi ensimmäisen hukan. Tultiin kulmalle, jota Zora pysähtyi nuuhkimaan. Matka jatkui hetken ja sitten se lähti takaisin sinne mistä ensimmäinen hukka oli tullut. Taas rämmittiin hetken aikaa ja sitten tuomittiin seuraava hukka.
Palattiin takaisin jäljelle ja sitten jäljestys alkoi jo edetä niin reipasta vauhtia että tuomari kehotti jatkossa kiinnittämään vauhtiin huomiota. Vähän ennen toista kulmaa Zora lähti taas metsän hajujen perään, aikamme siellä rämmittiin ja siltä alkoi jo vähän sitkeyskin loppua, kun söi jo heinääkin sijaistoimintona jossain välissä... Kolmas hukka ja se siitä, harjoiteltiin jälki loppuun.
Näin siis oli jo heti meidän oman suorituksen jälkeen selvillä ettei meille tulosta tullut. Zoraan olin kuitenkin ihan tyytyväinen, se esitti välillä tosi hyviäkin pätkiä jäljestystä, mutta riistan hajut olivat liikaa sille tällä kertaa. Vähän voisi yrittää treenata lisää ja ehkä voisi vielä loppukesästä tai alkusyksystä kokeilla olisiko onni myötä ja irtoaisiko uusi koepaikka.
Meidän suorituksen jälkeen ajoin takaisin meidän jäljelle sitä purkamaan ja laitoin mukana olleelle Foxille mejävaljaat päälle. Se osaakin yhdistää valjaat mejään ja nenä alkoikin heti käydä ja muutenkin oli aivan valtavan innoissaan! Se täytyi rauhoitella kunnolla makaamaan alkumakaukselle ja sitten lähtikin etenemään hienosti jälkeä pitkin. Vähän sitä tietenkin täytyi jarrutella kun keräilin samalla merkkejä pois. Senkin kanssa olisi kiva yrittää kokeeseen, mutta vähän näin autottomana helsinkiläisenä epäilyttää omat resurssit. Meidän elämään kuuluu muutakin kun jatkuvasti koiraharrastusten täyttämät viikonloput, joten taitaa Foxin mejästartti jäädä välistä, katsellaan ensi vuonna sitten!
Jäljen purkamisen jälkeen ajeltiin takaisin kokeen keskuspaikalle syömään ja odottelemaan että kaikki koirakot saavat jälkensä suoritettua. Kokeen järjestänyt MeJäljestäjät kyllä piti osallistujista hyvän huolen, tarjolla oli hyvää ruokaa ja täytekakkua!
Tulosten luvussa en suuresti yllättynyt kun Zoran arvostelu luettiin jo toisena. Sieltä heikompien tulosten päästähän tulosten lukeminen on tapana aloittaa. Tuomarina meillä muuten oli Ilkka Niemi.
"Zora nuuhki alkumakauksen ja lähtee reippasti jäljelle. Edetään pääosin ilmavainuisesti vaihtelevalla nopeudella. Suurinta vauhtia pitäisi hieman hidastaa jarruttamalla. 1. osuuden loppupuolelle edetään hyvin jäljellä. mutta sitten poistutaan hirvenjäljille aina hukkaan asti. Palautuksen jälkeen edetään hyvin kulmalle, joka mennään tarkasti, makaus merkataan. Pian kulman jälkeen palataan jäljen sivulla kulma ulkokautta kiertäen määrätietoisesti samaan suuntaan, missä edellinen hukka tuli. Siellä on jotain mielenkiintoista, 2. hukka. Palautuksen jälkeen edetään taas melko hyvin, sitten tehdään pari kaarrosta jäljen sivuun, mutta palataan jäljelle itsenäisesti. Loppupuolella 2. osuutta poistutaan jäljeltä, metsän hajut kiinnostavat enemmän, 3. hukka ja koe keskeytetään. Tullaan harjoitellen kaadolle. Ajoittain hyvää jäljestystä, mutta tänään pitkäjänteisyys puuttui."
Kuten jo mainitsin niin noilla kolmella hukalla koe keskeytyi ja saimme tulokseksi AVO0. Ei oltu ainoita nollan saaneita koiria, yhdellä voittaja-luokan jäljellä opas oli katsonut muutaman metrin päästä peuraa silmiin! Riista aiheutti monelle koiralle ongelmia. Avoimen luokan paras tulos muuten tuli juuri tuolta minun opastamaltani jäljeltä!
Täytyy nyt yrittää vähän katsella josko vähän saisi treeniä aikaan tuon mejänkin osalta. Vaikka lajista on koko kevään ollut vähän ristiriitaiset tunteet, niin ei tämä toivottavasti jäänyt Zoran viimeiseksi kokeeksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti