Tiistaina mentiin toistaiseksi viimeisen kerran Mariannen tokoon Klaukkalaan. Teemana oli tällä kertaa siirtymät, kaukot ja meillä myös seuraaminen, jota muut olivat ehtineet käydä jo ensimmäisillä kerroilla läpi.
En ole uhrannut ajatustakaan koko tuolle siirtymishommalle, koska en ole kokenut että oltaisi vielä lähelläkään kisavalmiita. Oli kuitenkin ihan hyvä käydä läpi. Tehtiin niin että otettiin koira ensiksi perusasentoon ja sitten kehuttiin ja vapautettiin ja siirryttiin seuraavalle kohdalle, jossa otettiin taas perusasento. Otin tähän käyttöön meidän "mukanakulkemiskäskyn", niin Zora tuli hienosti mukana. Tehtiin myös ihan lähellä muita koiria ja onnistui ihmeen hyvin.
Siirtymisiä tehtiin kimpassa myös niin että kuljettiin samanaikaisesti toistemme ohi, ensin niin että ohjaajat kohtasivat samalla puolella ja toisella kertaa niin että koirat olivat vierekkäin. Tämän tiesin olevan Zoralle vähän haastava, mutta sillä oli jo aivot oikeassa työmoodissa, niin ei juurikaan ottanut häiriötä ohi kulkeeneesta serkkupoika-Devonista.
Tämän jälkeen tehtiin koira kerrallaan kaukoja. Tai siis ei ne mitään kaukoja olleet vaan tehtiin oikeastaan tosi lähietäisyydeltä. Meillähän on jo aiemmin ollut ongelmana se, että Zora siirtyy maahanmenossa aina taaksepäin vaikka tietenkään niin ei saisi tehdä. Nopea se kyllä on!
Ensiksi saatiin neuvoksi että liikkeeseen täytyisi saada tietynlainen rauha. Zora kun on kaikinpuolin niin nopea että se yrittää kauheasti ennakoidakin. Tehtiin siis ihan alusta alkaen koiran nenän edestä namilla maahan vetäen maahameno, niin se ei liikkunutkaan. Lisäksi saatiin vinkki, että voitaisi kokeilla riisipusseja takajalkojen päällä. Kerran sain ne jopa laitettua erittäin kauhistuneen näköisen koiran jaloille, mutta mitään ei kyllä saatu niiden kanssa aikaan. Tietenkään, kun ensiksi pitäisi totuttaa koira niihin. Nyt meidän taitaa olla tosiaan järkevintä rakentaa koko maahanmeno ihan uudelleen ja ottaa siihen sellainen käskysanakin, jota ei kerrota muille ettei pääse uudet kriteerit (eli liikkumattomuus) lipsumaan.
Loppuun katsottiin vielä meidän seuraamista. Edelleen en ole oikein kunnolla sitä edes yrittänyt rakentaa, kun "pelkään" niin paljon että se menee pieleen. Marianne lähti kuitenkin siitä, että koiralle opetetaan vahva perusasento ja kun se on tositosi vahva niin voidaan lähteä pikku hiljaa siirtymään askel kerrallaan eteenpäin. Me kokeiltiin jo muutama askel ottaa ja se meni ihan hienosti! Täytyy siis kokonaan unohtaa kaikenmaailman imutteluhommat ja sensellaiset tuossa, kun siinä on kauhea homma päästä imuttamisesta eroon. Nyt voisi vihdoin ja viimein lähteä kunnolla työstämään tuota seuraamistakin.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin ihan hirveästi noista Mariannen vetämistä treeneistä. Jotenkin tuoretta näkökulmaa ja ihan uusia ideoita sekä sopivasti tollereiden sielunmaailman ymmärtämistä :) Jos saadaan sopimaan kalenteriin niin jatketaan varmasti!
maanantai 25. syyskuuta 2017
sunnuntai 24. syyskuuta 2017
Ralleissa
Ollaan taas menty sellaisella vauhdilla tätä syyskuuta eteenpäin, että en ole ehtinyt istua koneen ääreen eikä välttämättä ees tee mieli sen jälkeen kun töissä on koko päivän jo tuijottanut näyttöä. Ollaan vielä kuitenkin käyty rallytreeneissä, jotka nyt tosin loppuivat.
Meillä oli ratana tämä Minna Hillebrandin tekemä alokasluoka rata, päivältä jolloin rallytokosta tuli virallinen koiraharrastuslaji. Rataa rakentaessa linjaukset hieman tuottivat päänvaivaa ja rakentamiseen menikin aikaa, mutta lopulta se saatiin valmiiksi.
Rata lähti sujumaan hirveän hyvin ja tuntui yhtäkkiä tosi helpolta. En mennyt lankaan liian monessa pujottelutörpössä ja Zorakin kulki hienosti mukana. Peruutusaskelissa tajusin ehkä jo itsekin ottaneeni yhteen väliin yhden hieman liian lyhyen askeleen. Miinusta olisi tullut.
Jostain syystä kyltillä 8 sitten sählättiinkin kunnolla ja jouduin uusimaan sen kaksi kertaa. Yleensä meillä ei noissa eteentuloissa ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Onnistuin kyllä ihmeen hyvin tämän jälkeen pitämään vielä pään kasassa.
Ainoa mikä tuotti haastetta oli se että kyltin kohdalla ei oikein enää nähnyt mitä seuraavassa kyltissä luki, kun ne sattuivat jotenkin niin että kentän valo heijasti niihin.
Kouluttajalta saatiin mielettömän positiivista palautetta, hän oli ollut askeliin asti ihan sitä mieltä että tulee täyden 100 pisteen rata, mutta sitten itse jostain syystä otin tosiaan hirveän lyhyen askeleen yhteen väliin. Muutenkin pitäisi treenata vähän noita peruutusaskelia, koska Zora meinaa niissä tulla mun kengän kärjille.
Nyt jää Zoralla rallyt tauolle ja luulen että me jatketaan sitä kunnolla vasta kun pentuprojekti toivottavasti tällä kertaa saataisi maaliin.
Meillä oli ratana tämä Minna Hillebrandin tekemä alokasluoka rata, päivältä jolloin rallytokosta tuli virallinen koiraharrastuslaji. Rataa rakentaessa linjaukset hieman tuottivat päänvaivaa ja rakentamiseen menikin aikaa, mutta lopulta se saatiin valmiiksi.
Rata lähti sujumaan hirveän hyvin ja tuntui yhtäkkiä tosi helpolta. En mennyt lankaan liian monessa pujottelutörpössä ja Zorakin kulki hienosti mukana. Peruutusaskelissa tajusin ehkä jo itsekin ottaneeni yhteen väliin yhden hieman liian lyhyen askeleen. Miinusta olisi tullut.
Jostain syystä kyltillä 8 sitten sählättiinkin kunnolla ja jouduin uusimaan sen kaksi kertaa. Yleensä meillä ei noissa eteentuloissa ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Onnistuin kyllä ihmeen hyvin tämän jälkeen pitämään vielä pään kasassa.
Ainoa mikä tuotti haastetta oli se että kyltin kohdalla ei oikein enää nähnyt mitä seuraavassa kyltissä luki, kun ne sattuivat jotenkin niin että kentän valo heijasti niihin.
Kouluttajalta saatiin mielettömän positiivista palautetta, hän oli ollut askeliin asti ihan sitä mieltä että tulee täyden 100 pisteen rata, mutta sitten itse jostain syystä otin tosiaan hirveän lyhyen askeleen yhteen väliin. Muutenkin pitäisi treenata vähän noita peruutusaskelia, koska Zora meinaa niissä tulla mun kengän kärjille.
Nyt jää Zoralla rallyt tauolle ja luulen että me jatketaan sitä kunnolla vasta kun pentuprojekti toivottavasti tällä kertaa saataisi maaliin.
maanantai 18. syyskuuta 2017
Vauhtia ja lentäviä esineitä
Päivitykset laahaavat tuttuun tapaan hieman perässä, mutta nyt raporttia edellisistä Mariannen tokotreeneistä viime viikon tiistailta.
Aloitettiin hypyllä. Sehän on ollut Zoralle vahva liike silloin kun viimeksi tokoa ollaan enemmän treenattu. Nyt tauon takia tehtiin ensin hihnassa hyppäämistä niin että houkuttelin ihan esteen vieressä. Zora räiskäisi ensiksi riman alas, koska keskittyi enemmän kädessä olleeseen namiin kuin siihen mitä oli tekemässä. Laitoin namin taskuun ja sitten onnistuikin. Saatiin monta kisamaista suoritusta ja myös kehuja täysin koevalmiista liikkeestä.
Hypyn jälkeen tehtiin paikkista kaikki koirat yhdessä. Koirat laitettiin pieneen rinkiin makaamaan kuono ulospäin. Koirista toisistaan oli jo jonkin verran häiriötä toisilleen ja lisäksi Marianne alkoi liikkua koirien seassa ja hihkua käskyjä. Maahanmenoon haettiin taas nopeutta ja säpäkkyyttä pompautuksella.
Paikkishommat jatkuivat rivissä. Tehtiin aika koemaisesti: koirat käskettiin yksitellen maahan. Vaikka Zora on toisinaan vähän sählääjä ja ehtii tehdä miljoona asiaa ennen kuin ehdin tekemään mitään, on se kuitenkin ollut nyt ja myös edellisissä tokotreeneissä todella keskittynyt ja kuunnellut vain minua. Paikalla maatessa vedettiin taas hihnasta ja vähän paineltiin lonkista ja Marianne häiriköikin jonkun verran. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikallaan. Zora tuntui poranneen itsensä maahan ja ei kyllä hievahtanutkaan.
Loppuun tehtiin luoksaria erilaisissa häiriöissä. Ensiksi niin että muut ihmiset tekivät siksak-kuviota. Tässä Zoralla taisi olla vähän jäänyt paikkismode päälle, koska se ei ensimmäisellä kutsulla tullut, mutta toisella sitten vauhti korvasi kyllä hitaan sytytyksen. Eikä paljoa ihmiset kiinnostaneet.
Seuraavaksi kaikki ihmiset lähtivät rintamana kävelemään koiraa vastaan kun sitä kutsuttiin. Vähän siinä joutui pujottelemaan ihmisiä, mutta muutoin Zora ei taaskaan ottanut ihmisistä mitään häiriötä. Tällä kertaa se myös tykitti ekalla täysiä.
Tämän jälkeen Marianne meni Zoran viereen ja yritti houkutella jollain nakin palasella. Zora oli menossa kyllä ensiksi sille namille, mutta sitten muistikin mitä oli tekemässä ja tulikin vauhdilla mun luokse. Hieno suoritus huomioiden kuinka ahne tuo koira on!
Lopuksi vielä ihmiset muodostivat kujan ja heittelivät toisilleen palloja ja koiran piti juosta kujan läpi. Tämäkään ei sitten tuottaneetkaan enää minkäänlaista reaktiota Zorassa vaan se juoksi aivan täysiä kujan läpi. Ainakin sen luoksetulo on aika näyttävä kun se juoksee niin järkyn lujaa :D
Hirmu kivat treenit ja erilaisia juttuja! Tykkäsin paljon. Noin muuten Zora kyllä yleisolemukseltaan oli vähän levottomampi kuin edellisellä kerralla. Ehkä jo muisti mitä kentällä tehdään. Tai sitten se johtui siitä että se otti odotellessaan häiriötä lentävästä noutokapulasta ja leluista sekä juoksevista koirista. Ääntäkin se piti vähän enemmän kuin aiemmin, mutta ei vielä kovin häiritsevästi.
Kiva treenikaveri kun moottori on kohdillaan :)
Aloitettiin hypyllä. Sehän on ollut Zoralle vahva liike silloin kun viimeksi tokoa ollaan enemmän treenattu. Nyt tauon takia tehtiin ensin hihnassa hyppäämistä niin että houkuttelin ihan esteen vieressä. Zora räiskäisi ensiksi riman alas, koska keskittyi enemmän kädessä olleeseen namiin kuin siihen mitä oli tekemässä. Laitoin namin taskuun ja sitten onnistuikin. Saatiin monta kisamaista suoritusta ja myös kehuja täysin koevalmiista liikkeestä.
Hypyn jälkeen tehtiin paikkista kaikki koirat yhdessä. Koirat laitettiin pieneen rinkiin makaamaan kuono ulospäin. Koirista toisistaan oli jo jonkin verran häiriötä toisilleen ja lisäksi Marianne alkoi liikkua koirien seassa ja hihkua käskyjä. Maahanmenoon haettiin taas nopeutta ja säpäkkyyttä pompautuksella.
Paikkishommat jatkuivat rivissä. Tehtiin aika koemaisesti: koirat käskettiin yksitellen maahan. Vaikka Zora on toisinaan vähän sählääjä ja ehtii tehdä miljoona asiaa ennen kuin ehdin tekemään mitään, on se kuitenkin ollut nyt ja myös edellisissä tokotreeneissä todella keskittynyt ja kuunnellut vain minua. Paikalla maatessa vedettiin taas hihnasta ja vähän paineltiin lonkista ja Marianne häiriköikin jonkun verran. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikallaan. Zora tuntui poranneen itsensä maahan ja ei kyllä hievahtanutkaan.
Loppuun tehtiin luoksaria erilaisissa häiriöissä. Ensiksi niin että muut ihmiset tekivät siksak-kuviota. Tässä Zoralla taisi olla vähän jäänyt paikkismode päälle, koska se ei ensimmäisellä kutsulla tullut, mutta toisella sitten vauhti korvasi kyllä hitaan sytytyksen. Eikä paljoa ihmiset kiinnostaneet.
Seuraavaksi kaikki ihmiset lähtivät rintamana kävelemään koiraa vastaan kun sitä kutsuttiin. Vähän siinä joutui pujottelemaan ihmisiä, mutta muutoin Zora ei taaskaan ottanut ihmisistä mitään häiriötä. Tällä kertaa se myös tykitti ekalla täysiä.
Tämän jälkeen Marianne meni Zoran viereen ja yritti houkutella jollain nakin palasella. Zora oli menossa kyllä ensiksi sille namille, mutta sitten muistikin mitä oli tekemässä ja tulikin vauhdilla mun luokse. Hieno suoritus huomioiden kuinka ahne tuo koira on!
Lopuksi vielä ihmiset muodostivat kujan ja heittelivät toisilleen palloja ja koiran piti juosta kujan läpi. Tämäkään ei sitten tuottaneetkaan enää minkäänlaista reaktiota Zorassa vaan se juoksi aivan täysiä kujan läpi. Ainakin sen luoksetulo on aika näyttävä kun se juoksee niin järkyn lujaa :D
Hirmu kivat treenit ja erilaisia juttuja! Tykkäsin paljon. Noin muuten Zora kyllä yleisolemukseltaan oli vähän levottomampi kuin edellisellä kerralla. Ehkä jo muisti mitä kentällä tehdään. Tai sitten se johtui siitä että se otti odotellessaan häiriötä lentävästä noutokapulasta ja leluista sekä juoksevista koirista. Ääntäkin se piti vähän enemmän kuin aiemmin, mutta ei vielä kovin häiritsevästi.
Kiva treenikaveri kun moottori on kohdillaan :)
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
Sellainen reissu
Viime viikon perjantaina hypättiin Minnan kyytiin ja ajeltiin Turkuun, mistä hurautettiin laivalla Tukholmaan. Aamulla sitten nilkka suorana kurvattiin Gimoon näyttelyyn, jossa tuomaroi Mats Jonsson. Haaveissa oli Ruotsin sertit Foxille ja Alvalle, joka on yhtä vaille Ruotsin näyttelyvalio.
Oltiin paikalla noin puolisen tuntia ennen kehän alkua. Häkit kasaan ja viimeiset sipistelyt koiriin ja Foxia verkkasin ihan kunnolla. Ympyrällä juoksua ja laukkaa, peruuttelua ja pyörimistä molempiin suuntiin.
Meidän mennessä kehään kukaan muutamasta uroksesta ei vielä ollut saanut SA:ta. Valioissa oli kaksi urosta, joista toinen oli Ruotsin valio, joten käytännössä jos SA:n saisi niin serti olisi ollut melko varma. Menin ihan hyvällä, joskin myös vähän jännittyneellä fiiliksellä kehään. Tämä tuomarihan oli aikaisemmin tänä kesänä laittanut Foxin ROP:ksi asti.
Meidän kanssa valioissa ollut uros ei antanut tuomarin kunnolla koskea itseensä joten ainakin minun ja Minnan suut loksahtivat auki, kun tästä ei sakotettu yhtään vaan koira sai erinomaisen. Koira, joka ei anna koskea itseään on omasta mielestäni aina EVA:n arvoinen.
Foxi liikkui pitkästä aikaa kehässä kuin unelma! Irtosi kauniisti ja liikkui tosi kivalla draivilla. Tuomarin tullessa katsomaan hän heti totesi Foxin hampaista että pahapaha. Hassua että hän tällä kertaa kiinnitti niihin huomiota, koska kesällä ei ollut sanonut niistä mitään.
Tällä arvostelulla saatiin erinomainen. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi ilman SA:ta, eli täysi hukkareissu tällä kertaa. Eikä ollut Alvankaan osalta yhtään sen parempi reissu, kun kohtaloksi jäi vara-serti.
Ihmettelen kyllä tätä tuomaria. Ensinnäkin jo tuosta aiemmin mainitusta syystä, että hän palkitsi koiran, joka ei antanut kunnolla käsitellä parhaana uroksena ja toisekseen jonkinlaisena linjattomuutena.
Tiedän kyllä oikein hyvin että tuomarin mieli voi muuttua ajan kuluessa, mutta jotenkin hassua, että hän tällä kertaa kiinnitti huomiota noihin vikoihin, jotka Foxilla on kyllä ollut jo aikaisemmin. Tuomari oli kuulemma huomattavan paljon huonotuulisempikin kuin mitä kesällä Lammilla, jolloin oli jutellut iloisesti handlereille. Nyt tuomari tosiaan vaikutti varsin nyrpeältä.
Harmitti koko reissu. Tästä nyt ehkä kuitenkin tuli opittua, että ei pidä lähteä Foxista pitäneiden tuomareiden perässä yhtään mihinkään. Näin kävi nyt tällä reissulla ja kuin myös tammikuussa Kajaanissa.
En tiedä jäikö tämä nyt Foxin viimeiseksi ulkomaan reissuksi. Sen verran pikkuvikainen se on, että en tiedä viitsinkö tällaisia hukkareissuja kovinkaan montaa kertaa maksaa. Vaikka ei sitä tokikaan ikinä voi tietää mitä mieltä tuomari on. Tuntuu vaan, että me ollaan erikoistuttu hukkareissuihin. Saa nähdä miten käy, kun ensi vuoden ulkomaan näyttelyihin alkaa tipahdella tuomareita
Seuraavaksi käydään Foxin kanssa SNJ:ssa ja sitten voitaisi yrittää pyörähdystä ihan toisenlaisessa kehässä kuin näyttelykehässä :)
Oltiin paikalla noin puolisen tuntia ennen kehän alkua. Häkit kasaan ja viimeiset sipistelyt koiriin ja Foxia verkkasin ihan kunnolla. Ympyrällä juoksua ja laukkaa, peruuttelua ja pyörimistä molempiin suuntiin.
Meidän mennessä kehään kukaan muutamasta uroksesta ei vielä ollut saanut SA:ta. Valioissa oli kaksi urosta, joista toinen oli Ruotsin valio, joten käytännössä jos SA:n saisi niin serti olisi ollut melko varma. Menin ihan hyvällä, joskin myös vähän jännittyneellä fiiliksellä kehään. Tämä tuomarihan oli aikaisemmin tänä kesänä laittanut Foxin ROP:ksi asti.
Meidän kanssa valioissa ollut uros ei antanut tuomarin kunnolla koskea itseensä joten ainakin minun ja Minnan suut loksahtivat auki, kun tästä ei sakotettu yhtään vaan koira sai erinomaisen. Koira, joka ei anna koskea itseään on omasta mielestäni aina EVA:n arvoinen.
Foxi liikkui pitkästä aikaa kehässä kuin unelma! Irtosi kauniisti ja liikkui tosi kivalla draivilla. Tuomarin tullessa katsomaan hän heti totesi Foxin hampaista että pahapaha. Hassua että hän tällä kertaa kiinnitti niihin huomiota, koska kesällä ei ollut sanonut niistä mitään.
"Utmärkta proportioner. Välskuret maskulint huvud med korrekt uttryckt. Något oregelbundett bett. Utmärkt över- ovh underlinje. Välburen svans. Välformad lång bröstkorg. Välvinkland med utmärkt benstomme. Rör sig mycket väl från sidan. Står och går med något utåtvridna framtassar. Päls i förändring (?)"
Tällä arvostelulla saatiin erinomainen. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi ilman SA:ta, eli täysi hukkareissu tällä kertaa. Eikä ollut Alvankaan osalta yhtään sen parempi reissu, kun kohtaloksi jäi vara-serti.
Ihmettelen kyllä tätä tuomaria. Ensinnäkin jo tuosta aiemmin mainitusta syystä, että hän palkitsi koiran, joka ei antanut kunnolla käsitellä parhaana uroksena ja toisekseen jonkinlaisena linjattomuutena.
Tiedän kyllä oikein hyvin että tuomarin mieli voi muuttua ajan kuluessa, mutta jotenkin hassua, että hän tällä kertaa kiinnitti huomiota noihin vikoihin, jotka Foxilla on kyllä ollut jo aikaisemmin. Tuomari oli kuulemma huomattavan paljon huonotuulisempikin kuin mitä kesällä Lammilla, jolloin oli jutellut iloisesti handlereille. Nyt tuomari tosiaan vaikutti varsin nyrpeältä.
Harmitti koko reissu. Tästä nyt ehkä kuitenkin tuli opittua, että ei pidä lähteä Foxista pitäneiden tuomareiden perässä yhtään mihinkään. Näin kävi nyt tällä reissulla ja kuin myös tammikuussa Kajaanissa.
En tiedä jäikö tämä nyt Foxin viimeiseksi ulkomaan reissuksi. Sen verran pikkuvikainen se on, että en tiedä viitsinkö tällaisia hukkareissuja kovinkaan montaa kertaa maksaa. Vaikka ei sitä tokikaan ikinä voi tietää mitä mieltä tuomari on. Tuntuu vaan, että me ollaan erikoistuttu hukkareissuihin. Saa nähdä miten käy, kun ensi vuoden ulkomaan näyttelyihin alkaa tipahdella tuomareita
Seuraavaksi käydään Foxin kanssa SNJ:ssa ja sitten voitaisi yrittää pyörähdystä ihan toisenlaisessa kehässä kuin näyttelykehässä :)
maanantai 11. syyskuuta 2017
Nopeet
Viime viikon keskiviikkona päästiin vihdoin Zoran kanssa rallytreeneihin. Aloitettiin rakentamalla rata. Vuorossa oli tämä Hannele Pirttimaa Vantaan kisoihin tekemä rata. Itseasiassa tajusin vasta jälkikäteen, että tuohan oli se meidän ensimmäinen kisarata, mistä saatiin 99/100! Sehän oli aika kiva rata jo silloin.
Päätin että käydään nyt syksyn vielä aloluokan treeneissä tekemässä ratoja, kun kisaamaan avossa tuskin ehditään vielä hetkeen, niin yritetään nyt sitten vähän vielä treenata ratarutiineja. Eikä sillä, meillä on jo jäänyt kolme kertaa viiden kerran kurssista välistä reissujen takia, niin ei tarvinnut ihan alkeista aloittaa...
Zoran kanssa oltiin toisiksi viimeisellä suoritusvuorolla. Se oli odotellut nätisti kauempana puussa kiinni ja riemastuikin valtavasti kun otin sen vihdoin mukaan. Tässä vaiheessa tapahtui tyhmästi, koska lähdin Zoran kierroksiin mukaan ihan jo sillä, että kävelin seuruuttaessa paljon nopeammin kuin normaalisti. Ja siitä seuraa vieläkin nopeampi koira.
Ensimmäinen kyltti radalla meni ihan pilalle juuri tuon liiallisen nopeuden takia. Uusittiin siis heti eka kyltti, mutta sitten homma alkoikin rokata ja kyltit sujuivat hienosti. Lisäksi Zora seurasi tosi hienosti, eikä ollut yhtään sellainen rauhallisempi, kuin joskus kisoissa.
Tultiin 270 vasempaan kyltille ja se meni jotenkin ihan sähläykseksi, koska Zora istui käännöksen aikana. Päätin uusia kerran ja sekään ei mennyt kunnolla. Uusinnat oli jo käytetty, mutta päätin että haluan tehdä kyltin kuitenkin harjoituksen vuoksi kunnolla. Tämän jälkeen matka jatkuikin loppuun asti sujuvasti.
Maalissa saatiin kouluttajalta noottia siitä, että lähdin alkuun koiran häsläyksen mukaan. Lisäksi sain kuulla että kehästä ei pidä kauhealla vauhdilla kipittää ulos, koska ylemmissä luokissa tarvitsee ottaa koira maali-kyltillä kiinni, joten siinä täytyisi pysähtyä. Ei myöskään pitäisi ikinä palkata koiraa oikeasta kädestä seuruuttaessa, mutta sitä en kyllä edes myönnä tehneeni.
Jäi kiva mieli treeneistä ja Zoran työmotivaatiosta.
Päätin että käydään nyt syksyn vielä aloluokan treeneissä tekemässä ratoja, kun kisaamaan avossa tuskin ehditään vielä hetkeen, niin yritetään nyt sitten vähän vielä treenata ratarutiineja. Eikä sillä, meillä on jo jäänyt kolme kertaa viiden kerran kurssista välistä reissujen takia, niin ei tarvinnut ihan alkeista aloittaa...
Zoran kanssa oltiin toisiksi viimeisellä suoritusvuorolla. Se oli odotellut nätisti kauempana puussa kiinni ja riemastuikin valtavasti kun otin sen vihdoin mukaan. Tässä vaiheessa tapahtui tyhmästi, koska lähdin Zoran kierroksiin mukaan ihan jo sillä, että kävelin seuruuttaessa paljon nopeammin kuin normaalisti. Ja siitä seuraa vieläkin nopeampi koira.
Ensimmäinen kyltti radalla meni ihan pilalle juuri tuon liiallisen nopeuden takia. Uusittiin siis heti eka kyltti, mutta sitten homma alkoikin rokata ja kyltit sujuivat hienosti. Lisäksi Zora seurasi tosi hienosti, eikä ollut yhtään sellainen rauhallisempi, kuin joskus kisoissa.
Tultiin 270 vasempaan kyltille ja se meni jotenkin ihan sähläykseksi, koska Zora istui käännöksen aikana. Päätin uusia kerran ja sekään ei mennyt kunnolla. Uusinnat oli jo käytetty, mutta päätin että haluan tehdä kyltin kuitenkin harjoituksen vuoksi kunnolla. Tämän jälkeen matka jatkuikin loppuun asti sujuvasti.
Maalissa saatiin kouluttajalta noottia siitä, että lähdin alkuun koiran häsläyksen mukaan. Lisäksi sain kuulla että kehästä ei pidä kauhealla vauhdilla kipittää ulos, koska ylemmissä luokissa tarvitsee ottaa koira maali-kyltillä kiinni, joten siinä täytyisi pysähtyä. Ei myöskään pitäisi ikinä palkata koiraa oikeasta kädestä seuruuttaessa, mutta sitä en kyllä edes myönnä tehneeni.
Jäi kiva mieli treeneistä ja Zoran työmotivaatiosta.
sunnuntai 3. syyskuuta 2017
Palasia
Tiistaina päästiin Zoran kanssa treenaamaan tolleriporukalla Klaukkalaan Marianne Forsellin silmien alle. Lajina pitkästä aikaa "tavallinen" toko. Zora tuntui koko päivän ihan aivottomalta ja vähän mietitytti että mitä sen kanssa treenaamisesta oikein mahtaa tulla.
Aloitettiin häiriöharjoituksella. Koira perusasennossa ja Marianne oli ensin vähän kauempana, mutta siirtyi pikkuhiljaa lähemmäs. Taisi vähän toko-tauko näkyä, kun tuntui hieman olevan hakemista perusasennon kanssa etenkin aluksi. Kun Zora sai taas jutun juonesta kiinni, niin sujui ihan kivasti. Täytyy vahvistaa kotona katsekontaktia ohjaajaan perusasennossa.
Seuraavaksi vuorossa oli tötteröharjoitus, jollaista en ikinä ollutkaan nähnyt. Ensiksi mentiin tötterökujasta läpi niin että ohjaaja peruutti ja koira tuli etuperin. Sen jälkeen niin että ohjaaja meni nenä menosuuntaan ja koira peruutti. Niinkuin joskus aiemmin olen kirjoitellut niin Zoran takaosan käyttö on tuntunut vähän puutteelliselta. Kuitenkin olen yrittänyt treenata ihan vaan peruuttamista ja sitä "tavallista" takatassut laatikolle temppua. Viime aikoina on kyllä myös tuon treenailu jäänyt vähemmälle, mutta Zora peruutti tosi hienosti koko tötterökujan läpi ja ihan suoraankin!
Sitten tehtiin käännöksiä ihan paikallaan. Oikealle meillä menee ihan ok, mutta mikä murheenkryyni on kaikki mikä yhtään menee vasemmalle. Koira jotenkin ei yhtään taivu siihen suuntaan. Täytyy nyt ottaa kyllä nuo vasemmalle käännökset työn alle, niitähän on rallyssakin. Tällä hetkellä on yksi sotku, vaikka yrittäisin miten namillakin houkutella...
Tämän jälkeen tehtiin maahanmenoja koiran ollessa ohjaajan edessä. Ensiksi ihan istumisesta ja sitten liikkeestä niin että ohjaaja peruutti ja koira siitä maahan. Ei siis seuraamisesta. Aluksi tämä tuntui vähän hitaalta mutta Zora nopeutui kun sai taas jutun juonesta kiinni kunnolla. Erityisen hyvät maahanmenot "pläts"-tyylillä saatiin kun ensin pompautettiin koiraa tavallaan vähän ylös ja siitä suoraan maahan. Täytyykin tuota maahanmenoa jumppailla kotona ja pyrkiä myös pitämään kunnolla kiinni omista kriteereistä.
Sitten olikin vuorossa ehdottoman hyvä ja meille tosi tärkeä treeni. Tehtiin häiriössä ihan tavallista istumista. Ensiksi koira istumaan ohjaajan eteen ja sitten Marianne alkoi taas houkutella koiraa erilaisilla käskyillä, lässytyksellä, kehuilla ja juustonpaloilla. Aluksi Zora meinasi ottaa aika paljonkin häiriötä ja yritti tunkea Mariannen syliinkin, mutta kun riittävän napakasti käskin odottamaan niin se vaan istui ja tuijotti minua vaikka vieressä heiluttiin. Tosi hyvä harjoitus meille kun Zora reagoi aika helposti vähän kaikkeen. Tällä yritetään saada sellaista zen-mielentilaa aikaiseksi koiralle. Kun käsketään istumaan niin sitten voi ympärillä tapahtua vaikka mitä ja ei silti tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella ohjaajaa.
Häiriöharjoitus jatkui sillä, että koiralle laitettiin hihna kaulaan ja Marianne veti siitä. Edelleen koiran piti vain istua eikä se saanut edes hievahtaa. Tämän Zora klaarasi hirmu hienosti! Istua nökötti vaan. Eikä tosiaan painokaan liikkunut yhtään mihinkään. Häiriö jatkui vielä sillä, että ohjaaja kävi hyvin kevyesti painamassa koiraa lavoista ja lonkista ja edelleen piti vain istua paikallaan. Ihmeen hyvin sujui! Näitä samoja juttuja pitäisi tehdä myös koiran seisoessa ja maatessa.
Ihan viimeiseksi otettiin vielä pitkä vauhtiluoksari, joka päättyi leikkiin. Olipas kivaa!
Olin tosi tyytyväinen treeneihin. Ensinnäkin siksi, että lähestysmisnäkökulma treeneihin oli ihan uusi itselle. Ensin kannattaa tehdä nuo pienet asiat kuntoon. Lisäksi Zora ei todellakaan ollut mikään hullu hilluja vaan todella keskittynyt ja hiljainen treenikaveri. Se oli ihan hiiren hiljaa silloinkin, kun muiden suorittaessa oli hetken aikaa kiinni aidassa.
Nyt treeneillaan näitä pieniä palasia kotona. Keskiviikkona muuten pitkästä aikaa rallytreeneihin ja perjantaina lähdetäänkin sitten Foxin kanssa reissun päälle :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)