Narun jatkeena

Päivitykset laahaa vähän jäljellä, mutta voi voi. Oltiin viime viikonloppuna Foxin kanssa meidän ensimmäisessä mejäkokeessa Nastolassa. Oli kyllä melkoinen kokemus! Jälkientekopäivänä jouduttiin tekemään varajälki, joten koko päivä venähti ihan hirveän pitkäksi. 10h metsässä tarpomista ilman ruokaa, ihan on viisaiden hommaa tämä koiraharrastus.

Sunnuntaina sitten kurvattiin Järvenpäästä takaisin Nastolaan. Koepaikalla saatiin tietää jäljet ja tuomarit ja tehtiin laukauksensieto. Foxilla oli kauhea sähläys päällä ennen ampumista, mutta sitten kun ammuttiin niin se muuttuikin tosi keskittyneeksi. Ei se kyllä noita paukkuja rakasta, mutta ei pelkääkään.

Sitten ajettiin jälkimaastoihin. Meidän ryhmässä oli vain kolme avoimen luokan jälkeä. Juuri se jälki ajettiin ensimmäisenä, johon minulla ei ollut osaa eikä arpaa, joten istuskelin sitten autossa odottamassa. Kun koirakko tuli takaisin oli opastettavan jäljen vuoro. Jännitin ehkä vähän turhaan opastusta, koska se ei ollutkaan kovin vaikeaa. Kuten sanottu, kaiken a ja o on että on tarpeeksi merkkejä.

Sitten tuli Foxin vuoro. Se oli hirveän innoissaan kun sai jälkivaljaat päälle. Alkuun rauhoitin sen istumaan ja se lähtikin suht kivasti, mutta olisi pitänyt ohjata vielä aavistuksen lisää alun ohjatulla osuudella. Jäljen alkua se mun mielestä lähti menemään tosi kivasti, mutta sitten alkoi omistajan juoksutus. Se teki tosi paljon tarkastuslenkkejä ja mulla oli jo ihan pää pyörällä että ollaankohan edes lähellä jälkeä :D Näillä tarkastuslenkeillä se vielä sitten saattoi eksyä paluujäljellekin. Kesken jälkeä oli kiva suo-oja. Itseasiassa se oli meille ihan hyvä, koska Foxi ensin joi siitä, meni sinne seisomaan ja lopulta jatkoi matkaa jälkeä pitkin.

"Foxi tutkii alkumakauksen ja ohjataan hieman huolimattomasti jäljelle. Jäljestys on maa- ja ilmavainuista ja koira tarkistaa jälkeä molemmille sivuille hyvin laajasti ja usein tarkastukset veivät aika kaus paluujälkeä. Toinen osuus hieman parempaa jäljestystä. Ensimmäinen kulma oikaistaan laajalla lenkillä. Toinen kulma tarkasti, makaus pikaisesti huomioiden. Kolmannella osuudella jälleen lenkittäen jäljen sivun ja paluujälkeä, josta hukka. Puhdas jälki, jota sivusta sorkalle, joka kiinnosti. Tänään ei Foxi ollut kovin luotettava tehtävässään. Jäljestys oli paljolti lenkillä oloa kuin jäljestystä veriuralla"

Eihän tämä meidän arvostelu mikään erityisen mairitteleva ole. Pisteitä saatiin 21 ja AVO3 tulos. Tulosten luvussa selvisi että moni koira oli lähtenyt riistan jäljille ja sitähän Foxi ei tehnyt. Riistan jäljestys oli sitten aiheuttanut monen monta hukkaa ja Foxi olikin tulosten luvussa ensimmäinen koira, joka sai tuloksen. Onnistuttiin jopa tuolla tuloksella olemaan avoimen luokan kolmanneksi paras koirakko :D Mainittakoot, että paras tulos tuli itseasiassa minun verettämältä jäljeltä :)

Meidän mejäura ei kyllä lopu tähän, siitäkään huolimatta että koko viikonloppu oli erittäin rankka. Yritetään saada vähän treenijälkiä alle ja sitten voitaisi syksyllä yrittää uudelleen kokeeseen. Täytyy vaan treenata lisää, yrittää estää tuota järjetöntä lenkitystä sekä panostaa kulmien suorittamiseen. 

Riistatalkoiden paikka

Vähän myöhäinen postaus helatorstain treeneistä. Tällä kertaa treenattiin Niinan kanssa Järvenpäässä. Mukana oli mun koirista vain Zora. 

Aloitettiin sillä että Niina vei variksen piiloon ja lähetin Zoran etsimään. Löytyi kivasti, mutta tällä kertaa ei sitten noussutkaan. Yritettiin vähän kaikenlaista ja kyllähän se ihan pieneksi hetkeksi sitten nousikin. kuitenkin Zoralta meinasi vähän mielenkiinto loppua koko hommaan. Se selvästi joko ottaa variksen tai sitten ei, ja sitten jos ei ota niin sitä ei saa mitenkään ottamaan sitä.

Sitten perään näytettiin pupua. Se kiinnosti tosi paljon ja sitä Zora kuljettikin kunhan vain sai hyvän otteen :)

Loppuun tehtiin hakuruutua dameilla. Niina vei kaikki damit ruutuun. Maasto oli sellaista ettei ollut koko ajan näköyhteyttä koiraan. Aluksi Zora haki lähellä olleet kolme damia. Sitten siirryttiin aavistuksen verran ja Zora haki lisää. Sillä oli tosi kiva hakuinto mun mielestä ja teki varsin kivasti hommia. Tällä kertaa putosin laskuista jo siitä että monta damia se oli hakenut. Ei kuitenkaan tyhjentänyt ruutua kokonaan, joten varmaan jossain 7 damin tienoilla oli se määrä. Tällä kertaa muistin jopa pillittää!

Nyt sitten on riistatalkoiden paikka. Onneksi nyt ollaan onneksi jo kesäloman tienoilla niin on sitten aikaa ja maastojakin treenata varisten kanssa. Viimeksihän se nosti tosi kivalla otteella ja heti varikset, mutta nähtävästi se vähän ailahtelee vielä että kannattaako niitä vaakkuja nostaa vai ei.

Viikonlopun touhuilua

Pitkästä aikaa astetta rauhallisempi viikonloppu. Tosin mehän ei siitä huolimatta ihan laakereillaan levätty!

Lauantaina otin Zoran mukaan ja ajoin Hyvinkäälle katsomaan WT-koetta ja kuuntelemaan pauketta. Ehdin katsoa lähinnä avoimen luokan markkeeraus- ja ohjaustehtävää. Ei vaikuttanut ylitsepääsemättömän hankalalta ja etenkin matka markkeerauksessa oli paljon lyhyempi mitä olin kuvitellut. Zoraa kävelytin metsäautoatietä ja koepaikalla paukkui kahdestakin eri suunnasta. Eipä tuo ollut moksiskaan :)

WT-turisteilun jälkeen mentiin Hyvinkäälle ihmettelemään vettä Emmin trion kanssa. Siellä on varsin helppo hiekkakuopparanta, missä ollaan käyty useampana vuonna jo uittamassa koiria. Zora vähän mietti uskaltaako kastella varpaita vai ei, mutta lopulta meni sitten uimaan asti. Uintityyli on kyllä vähän hukassa, mutta eiköhän se siitä ajan kanssa :)

Ja kun palasin kotiin niin kävin vielä vetämässä Foxille treenijäljen. Mehän tosiaan saatiin koepaikka ensi viikonlopun mejäkokeeseen, mutta edellisestä treenijäljestä on jo ties miten paljon aikaa. Ei tullut mitenkään erityisen pitkää jälkeä, mutta tarkoitus olikin lähinnä muistuttaa vaan jäljestämisestä.

Sunnuntaina sitten aamusta käytiin ajamassa jälki. Ei se ihan täydellisesti mennyt, mutta koira teki kuitenkin tosi kivasti hommia nenä maassa. Tykkäsin paljon sen yrityksestä ja kyllähän se kaadon lopulta löysikin :) Saa nähdä mitä meille ensi viikonloppuna käy, ollaan kokeiluasenteella liikenteessä.

Kotipihassa sitten Zora pääsi tekemään pari muistinoutoa kaninkarvadamilla. Eipä ollut taaskaan mitään ongelmia sen kanssa, ehkä lähinnä se että se meinasi olla liian ihana. Siksipä otimme sitten loppuun rauhoittumisharjoituksen ja heittelen damejakin. Tykkäsin paljon Zoran suorituksesta! Se oli aivan hiljaa, katsoi vaan tarkkaan mihin dami putosi, mutta silti makasi varsin tyynenä paikallaan.