Käytiin tällä viikolla lomailemassa mummolassa ja siellä Foxi on elänyt kuin pellossa. Se on keksinyt että siellä ei tarvitse noudattaa käskyjä vaikka kotona tarvitsee. Tosi kätevää :D
Tänään treenattiin Emmin ja Virpin kanssa Järvenpäässä. Mukana oli taas riistaa ja olin vähän jo etukäteen asennoitunut niin että en saa harmaasiipiä käsiini asti kun riistan käsittelystä on ollut niin pitkä tauko.
Aloitettiin hakuruudulla. Meno oli todella innostunutta ja vauhdikasta, mutta löydettyään variksen ei Foxi halunnut ottaa sitä. Ja yllättyneitä oli? Virpi hieman leikitti Foxia variksella ja sitten sainkin otuksen talteen. Toinen varis käytiin suosiolla hakemassa niin että kävin nostamassa sitä ja sitten Foxi haki.
 |
| Lähetys (kuva VL) |
Meidän osalta hakuruutu jäikin sitten siihen, koska en nähnyt järkeä tehdä hakua kun minulla ei ollut uskoa siihen että koira sieltä jotain toisi. Ihan voin itseäni katsoa peiliin, sillä Foxin kanssa ei pidellä mitään puolen vuoden riistattomia taukoja. Tai jos pidetään niin sitten pitää niiden vaakkujen kanssa siirtyä pikku hiljaa vaativampiin tehtäviin.
Muiden suoritusten jälkeen pääse Foxi vielä markkeeraamaan variksella. Intoa oli taas tosi paljon ja varis nousikin ylös. Palautus lähti lupaavasti, mutta sitten joko risu tai variksen nokka tökkäisi Foxia ja lintu putosi. Ihmeen hienohelma. Toinen suoritus olikin sitten parempi ja lintu tuli totuttuun tapaan käteen saakka.
 |
| Palautus (kuva VL) |
Sitten kaivettiin laukusta söpö vaalea pupu. Foxi on innoissaan menossa tonkimaan aina niin pupukasseja, mutta ei se ikinä halua sitä pupua ottaa suuhun. Pitäisi nyt vaan itselleen kehittää hieman viitseliäisyyttä ja treenata ensin pupun nostamista ja kantamista kotona.
Mä olen ollut tämän koko kuluneen viikon enemmän tai vähemmän flunssassa. Tästä johtuen en ole oikein ehtinyt pureutua Foxin Ongelmaan eli pahentuneeseen hihnakäytökseen vaan ollaan iloisesti suunnattu metsään, missä olen laahustanut nenää niistäen iloisesti juoksentelevan koiran perässä.
Torstaille oltiin sovittu Foxin hieroja-Maikun kanssa ohitustreffit. Arvelin etukäteen että hommassa käy niin että Foxi käyttäytyy kun herran enkeli ja ihmisen mieli. Tehtiin vastaehdollistamista. Kun F huomasi Maikun tipsun seurasi naks ja lihapulla. Tämähän sitten lopulta johti siihen että Foxi teki vaikka miten hienon tokoseuraamisen ja pönötti perusasennossa eikä edes katsonut Roope-tipsua :D Sitten kun hieman liikuskeltiin sai Foxi kuonoonsa Maikun hajun ja keskittyminen meinasi hieman karata. Kyseessä on yksi Foxin suosikki-ihmisistä :)
Lauantaina lenkkeiltiin sitten koko viikon edestä! Aluksi olin miettinyt lenkiksi syrjäistä metsäautotietä, mutta sitten päätinkin suunnata kohti keskustaa siinä toivossa että saataisi ohituksia harjoiteltua. Käytin naksuttimen sijasta kehusanaa ja se toimikin kivasti. Kun huomasin Foxin nähneen koiran "hyvä" ja sen jälkeen lihapullaa. Sittenpä se liimautuukin ohituksen ajaksi käteen siinä toivossa että saisi lisää lihapullaa :D Koira tuli vastaan vaikka miten paljon ja vain yksi epäonnistui, koska vastaantulija oli joku aggressiivisen oloinen valkoinen karvakasa.
Luulen nyt että se viime sunnuntaina alkanut 10m päästä kohteesta alkava rähinä oli vain sitä että edellisviikon lauantain tapahtumat olivat apinalla liian tuoreina mielessä. Ja tapani mukaan ylireagoin oikeastaan aina näissä koirajutuissa. Nyt se on ehtinyt saada aikaa palautua ja vaikuttaa taas normaalilta. Jatkamme siis uudella innolla ohitustreenejä!
Viimeaikaiset blogikirjoitukset eivät ole olleet kovin hyväntuulisia ja hehkuttavia. Joku voi ihmetellä miksi kirjoittelen sellaisista vähemmän iloisistakin asioista tänne kaiken kansan luettavaksi. Joku kun lukee tekstin niin sana tietenkin lähtee kiertämään.
Mä olen jo silloin kun perustin tämän blogin päättänyt että yritän kertoa kaikesta mahdollisimman avoimesti. Kenekään elämä kun tuskin on pelkkää ruusuilla tanssimista, tai jos on niin onnea hänelle. Meillä ei ainakaan ole.
Tässä blogissa ei sensuroida huonoja näyttelytuloksia tai mitään muutakaan. Esim. jos Foxilla olisi jotain ongelmia terveyden kanssa niin varmasti kirjoittaisin niistä täällä. Täällä ei myöskään kerrota täydellisesti tottelevasta robootista, vaan koirasta, jolla on omatkin aivot (tai no kun Foxista puhutaan niin en ole ihan varma :D ).
Tuossa vasemmassa sivussa on myös meidän suunnitellut tapahtumat. En tiedä miksi minun pitäisi yrittää salata niitä keneltäkään. Paitsi yhden asian kyllä salaan kun sen aika tulee. Nimittäin haluan mennä taippareihin niin että kukaan ei tiedä siitä etukäteen. Ja otan kuskiksi ihan toisen rodun harrastajan :D
Tässä blogissa voit lukea koirasta, jossa on myös huonoja puolia. Olisihan se ihan mahtavaa, jos se olisi täydellinen, mutta Foxi ei sitä todellakaan ole. En edes tiedä uskonko sellaiseen asiaan kun täydellisyys. Viimeistään silloin kun tarpeeksi raaputtaa pintaa pois saa tietää niitä täydellisyyden murtavia asioita.
Uskon että avoimuus on koirajutuissa ja erityisesti jalostuksessa tärkeää. Jos koirista ei kerrottaisi esim. niiden taustoissa olevia terveysriskejä avoimesti niin miten sitten osattaisi valita sopivia yhdistelmiä? Meillä sentään esim. viralliset silmäpeili- ja luustokuvaustulokset menevät suoraan KoiraNetiin, joten niiden päätymiseltä "kaiken kansan tietoon" ei voi välttyä. Onneksi.
Meissä kaikissa ja meidän kaikkien koirissa on ainakin jotain pientä vikaa. Nobody's perfect.
Pahoittelut epämääräisestä tekstistä kaikille, olen vähän huono pukemaan ajatuksia sanoiksi...
Eilen oltiin treenaamassa Orimattilassa Virpin ja Emmin kanssa. Tehtiin hakuruutua.
Foxi oli suoritusvuorossa kolmantena. Sillä taas tuntui olevan intoa. Tällä kertaa olin päättänyt panostaa siirtymiseen ja se onnistuikin ihan ok. Hakuruudussa oli 9 damia ja aika lähellä lähetyspaikkaa jonkun epämääräinen villieläinten ruokintapaikka, jossa oli leipää ja jotain kasviksia. Arvelin ettei se kiinnosta Foxia ja ei kiinnostanutkaan. Ensimmäisellä lähetyksellä Foxi lähti aika kauas, mutta palasi sitten lähemmäs ja löysikin damin. Palautusvauhti oli oikein mukava.
Haetutin neljä damia ja kaikki löytyivät ja palautuivat vaivatta. Seuraavalla kerralla pitää varmaan haetuttaa viisi kun alkaa tuo haku sujumaan ja hakuintoakin löytyy. Treenien osalta saatoin olla tyytyväinen tuohon koiraan.
Treenien lopuksi sitten päästettiin kaikki koirat juoksemaan ja Foxi alkoikin pörhistellä Nemolle. Käveltiin eteenpäin ja Foxi tuntui unohtaneen jo koko Nemon. Sitten pysähdyin laittamaan housun lahkeessa ollutta nepparia kiinni ja Nemo oli juuri siinä vieressä. Vertti sitten jostain syystä ärähti Nemolle ja Foxi, joka oli ilmeisesti vähän kauempana luulin että se ärähdys oli minulle. Foxin pyhälle ihmiselle. Siitäpä ei sitten herra tosiaan tykännyt ja sainkin kiskoa Foxin niskakarvoista irti Nemo-serkusta.
Seurasi todella vihainen palaute Foxille ja Nemon pikainen pyöritys lumessa ja verta se ei onneksi vuotanut. Molemmat Maseratit päätyivätkin tämän seurauksena autokomennukselle. Voin sanoa että oli muuten tuo oma Maserati todella hiljainen kaveri ja kulki todella todella nätisti. Vaan eipä se ollutkaan minulta koskaan niin pahaa raivoa saanut osakseen.
Tapahtumasta seurauksena Nemolle ei jäänyt mitään jälkiä. Meillä sen sijaan alkaa remmirähjäys nykyisin paljon kauempaa kuin mitä aikaisemmin. Oltiin tosiaan menossa kohti parempaa mutta nyt tuli kyllä takapakkia. Vahinkona mainittakoon myös omistajan kaksi irronnutta rakennekynttä, jotka muuten uskokaa tai älkää ovat todella kipeät. Onneksi on huolto tiistaina.
PS. En todellakaan puhu ikinä itsestäni Foxin mammana. Jos joskus saan lapsia niin niillä ei toivottavasti ole neljää jalkaa ja paksua koko kehon peittävää karvoitusta.
Tänään oli aika kaivaa edellisten treenien jäljiltä autoon jäänyt damikassi esiin. Foxi innostui hurjasti kun näki kassin ja damit. Hyvä alku treeneille :)
Kipaistiin meidän lähimetsään. Foxi jäi odottamaan paikoilleen kun kävin viemässä kuusi damia ruutuun. Siinä ruutua tehdessä tajusin että sillä paikalla kun treenataan on damit tosi usein samoissa paikoissa. Yritin saada vähän vaihtelua niiden sijainteihin.
Foxi lähti tosi kivalla vauhdilla ruutuun ja löysikin pian toisen kauimmaisista dameista. Palatessaan se huomasi toisen damin, mutta juoksi siitä vain ohi ja toi minulle sen minkä oli ensiksi löytänytkin. Hyvähyvä :)
Viisi damia löytyi vaivattomasti ja oikeastaan siihen olisi pitänytkin lopettaa. Vaan enpä sitä silloin tajunnut. Jouduin sitten itse kävelemään kohti sitä viimeistä damia ja kun en ihan tarkkaa sijaintia kuitenkaan muistanut niin Foxihan sen sitten kuitenkin lopulta ilman suurempia osoittamisia löysi.
Lopputulemana olin tosi tyytyväinen Foxin työintoon ja vauhtiin ja toimintaan ruudussa. Hieman ärsyttää oma tyhmyys kun en tajunnut sitä viimeistä damia jättää hakematta.
Nyt vaan lisää treeniä ja riistatkin voisi kaivella taas vaihteeksi esiin :)
Blogissa on ollut kuolemanhiljaista sitten edellisen avautumistekstini. Saivatpa sitten kaikki lukijat sellaisen käsityksen että Foxi on ongelmakoira :D Kyseistä tekstiä on kirjoitettu aika väsyneenä koiran silloiseen käytökseen ja se varmasti myös sisältää hieman liioittelua.
Nyt ollaan menossa käytöksen kanssa kohti parempaa. Korvat alkaa löytyä taas ja namitkin alkaa kelpaamaan lenkillä. Kun tässä välissä tosiaan oli sellainen outo jakso että tuo sylki kaikki sille lenkillä tarjotut namit pois. Outoa! Mitä ilmeisimmin syy tälle Foxin aikaisemmalle käytökselle on ollut jonkun lähistöllä olevan nartun juoksut.
Foxi on helmikuussa aloittanut taas "työnsä" dobo-kurssin demokoirana. Foxia ohjaa ja kurssia vetää Foxin hieroja Maikku. Foxi tekee innoissaan töitä ja on harmissaan kun ei pääse pallolle silloin kun on ihmisten vuoro jumpata. Lisäksi se tuntuu tykkäävän esiintyä ja ihastuttaa käytöksellään kurssilaisia. Erityisesti pallon päällä seisomista täytyisi meidän treenata vähän kotioloissakin, se on aika vaativa ja rankka liike.
Lisäksi yritämme treenailla vähän takapään käyttöä. Tavoitteena on saada koira seisomaan takajalat "lörpällä". Toistaiseksi yksi treenikerta ei tuottanut juurikaan tulosta. Jotenkin Foxille on aina teettänyt hieman hankaluuksia takapään käyttöä vaativat tehtävät. Nyt siis paneudutaan siihen.
Suunnitelmiin on nyt päivittetty meidän näytelmäsuunnitelmat niin pitkälle kun olen jaksanut miettiä :) Tänä vuonna ei tavoitella oikein mitään, mutta käydään nyt huvikseen jossain, ettei ihan hirveät vieroitusoireet pääse iskemään :D
Kuvituksena kutakuinkin ainoat kuvat tältä talvelta.
