Sivut

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Katsaus menneeseen

Vuosi lähenee loppuaan ja on aika pysähtyä ja miettiä mitä tuli tehtyä ja mikä on jäänyt tekemättä. Lisäksi on mietittävä tavoitteet seuraavalle vuodelle, mutta niistä lisää myöhemmin.

Lihavoidulla on tavoite, kursivoidulla se teksti, mitä olen kirjoittanut heinäkuussa katsellessani miten meidän tavoitelistan toteutuminen etenee ja lopuksi tavallisella fontilla se missä tilanteessa nyt ollaan.

Tavoitteet vuodelle 2012:
YLEISTÄ
toisten koirien ohitukset kuntoon
Ainakin ennen mun reissua toimi pääosin ihan hyvin. Kehitystä on mutta treenattava silti lisää.
Joopa joo. Kesällä ja alkusyksystä toimi hyvin, mutta sitten taisin alkaa luottaa liikaa koiran osaamiseen ja otettiin aika paljon takapakkia. Lisää työtä siis edelleen näiden kanssa!
luustokuvat ja silmäpeilaus
Check! Ja parasta mahdollista olivatkin, eli A/A, 0/0 ja terveet silmät :)
Tähän ei voikaan lisätä mitään :)
pitkiä lenkkejä(mielellään koirakavereiden kanssa)
Tietenkin lenkkeillään, pituudesta en tiedä. Viikossa varmaan 5-6 päivää saa juosta lenkillä vapaana. Koirakavereita nähdään varmaan kerran pari viikossa.
Edelleenkään en osaa sanoa onko meidän lenkit pitkiä. Vapaana olemista edelleen paljon(ja liiasta metsäilystä seuraa hihnakäytöksen metsittyminen...). Mun paras kaveri koirineen muutti toiseen maahan, juuri tämä puudeli oli se koira, joka oli meillä useimmiten lenkkiseurana. Olisi kiva nähdä koirakamuja enemmän ja tutustua uusiinkiin koirakkoihin!

TOKO
paikka johonkin tokotreeniryhmään(sama vai eri seura kun aikaisemmin?)
Treeniryhmässä oltiin keväällä. Nyt pitäisi syksylle taas miettiä asiaa uudelleen.
Treenattiin ryhmässä oikeastaan koko vuosi. Keväällä eri porukassa kun syksyllä.
- ahkerampaa itsenäistä treenaamista(viikottain) ja selkeät treenisuunnitelmat
Uskaltaisin ehkä sanoa että viikottain ollaan treenattu. Yleensä jonkinlainen punainen lanka ollut, mutta vähän itseni tavoista poiketen(rakastan asioiden suunnittelua) en ole jaksanut mihinkään paperille suunnitelmia raapustaa. Suunnitelma varmasti toisi kyllä monipuolisuutta treeneihin.
Alkusyksystä treenattiin itseksemmekin aika ahkerasti, mutta pimeyden ja sateiden lisääntyessä itsenäinen treenaaminen väheni. Olen kyllä joka kerta kun ollaan treenattu miettinyt mihin tällä kertaa paneudutaan, mutta ei ole vieläkään mitenkään kirjallisia suunitelmia.
- ensimmäinen koestartti(hui!)
Ei olla varsinaisesti edes ihan täysin vakavissaan suunniteltu. Haluan mennä kokeeseen sillä mielellä että voin luottaa koiran osaamiseen. 
Möllikokeessa käytiin aika kivalla menestyksellä ja läheltä liippasi etten ilmoittanut viralliseenkin kokeeseen. Koira vaan ansaitsee nyt hieman taukoa tokoilusta ja tauon jälkeen se tekeekin iloisemmin.
NÄYTTELYT
käydään merta edempänä kalassa(haaveissa EE JMVA) sekä kohtuullisen ajomatkan päässä olevissa karkeloissa kotimaassa
Kotimaan tuloksia kun tihrustaa KoiraNetistä niin on kyllä näytelty meidän EH:den edestä aika paljon. EE JMVA - check!
Eestin juniorimuotovalion arvoa ja kahta virolaista titteliä meiltä ei kukaan vie pois. Kröhöm... kohtuullinen ajomatka, aika epämääräinen käsite :D
- josko sen ensimmäisen erinomaisen saisi...
Puoliksi toteutunut, erinomaisia on kyllä Suomea etelämmästä, mutta sitä kotimaasta saatua ERIä jahdataan vielä.
Kyllä niitä erinomaisia on nyt muutama saatu! Jeejee! Ja ensimmäinen sertikin on plakkarissa :)
NOU/NOME
jonkun pron pitämä taipparikurssi
Kurssi oli ja meni. Ihan hyvä kurssi, mutta sanotaanko vaikka että kaikkea tuo koirakin keksii.
Kurssi oli ja meni :D
- enemmän riistatreeniä
Ei todellakaan check, ei olla sulatettu yhtään varista(jostain syystä kirjoitin aluksi fasaania :o). Taipparikurssin riistakerrallekaan ei mun esteiden takia päästy :/
Hmm... Ei edelleenkään olla riistalla pahemmin puuhasteltu.
- taipparistartti syksyllä(huihuihui!!!)
Ei ole ajankohtaista mun mielestä. Tarvitaan paljonpaljon lisää häiriö- ja riistatreeniä sekä paljon tasaisempaa suorittamista.
Joo, ei todellakaa meidän treeni- ja riistatreenimäärällä. 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Syypää mun hymyyn

Tasan kaksi vuotta sitten syntyi Porvossa kuuden tolleripennun pentue, kauan odotettu ja yhdistelmältään todella mielenkiintoinen. Pentukatras supistui heti viiteen kun toinen pikkuprinsessoista syntyi kuolleena. Muistan miten seurasin jatkuvasti FB:ssä onko pentusista uusia kuvia. Eipä olisi silloin vielä osannut arvata millaisen kultakimpaleen tuosta pentueesta kannoin helmikuisena iltapäivänä kotiin. Tänään on siis Foxin ja muiden Maseratien kaksivuotissynttäripäivä!

Meillä äiti oli kuusi vuotta sitä mieltä että meille ei hankita koiraa, mutta jotenkin kuitenkin sain hänet heltymään(eli siis lupasin ottaa koiran mukaan kun muutan pois kotoa). Äitiä tuskin kaduttaa tuo myöntymisensä, sillä hän on aivan rakastunut Foxiin. Lässyttää sille ällöttäväsi joka päivä :D

Foxi on lähes täydellinen(koska täydellistä ei ole olemassa) koira minulle. Se on aika rauhallinen, mutta kuitenkin innokas tekemään kun aletaan puuhastella jotain. Tosin se myös kyllästyy aika pian jos vääntää samoja asioita. Foxi on väsymätön lenkkeilijä, joka kerta kun otan hihnan käteen se tulee nautinnollisesti venytellen eteiseen valmiina lähtemään lenkille. Se on pitkähermoinen ja ei tunnu pelkäävään juuri mitään. Jos se joskus jotain säikähtääkin niin se palautuu hyvin nopeasti. Se oppii todella nopeasti ja siksipä sille onkin kiva opettaa kaikenlaista. Sitä on helppo motivoida ruualla. 

En osaa olla sille kunnolla vihainen. Sillä on niin ihana ilme että pehmenen sen edessä aina. Onneksi se onkin mulla eikä kenelläkään vanhalla mammalla, joka syöttäisi suloisen koiran ällöttäväksi ihrapalleroksi. Huonokin päivä muuttuu hyväksi kun Foxi tulee viereen napittamaan ja vaatimaan rapsutuksia. Se tykkää olla rapsutettavana. Foxin huulista voisi kirjottaa vaikka oman lukunsa. Ne on niin huvittavat lörppähuulet. Ei onneksi niin lörpät että niistä kuola valuisi. Montakohan kertaa Foxin pöhköille huuli-ilmeille onkaan naurettu :)

Mä halusin sellaisen koiran, joka kiintyy omaan perheeseensä. Sellaisen, joka ei rakasta kaikkia maailman ihmisiä. Jotkut vieraat Foxi tervehtii, joitain ei. Oma perhe on sille tärkeintä. Eniten se meidän perheestä on kiintynyt minuun, mutta eipä se ole ihmekään. Minä sen kanssa eniten aikaani vietän ja minun koiranihan se on(vaikka eihän koiraa se kiinnosta kuka papereissa lukee omistajana). 

Tolleri ei ehkä ole aivan helpoin rotuvalinta ensimmäiseksi koiraksi. Ei ehkä haastavinkaan, mutta usein kai ensimmäiseksi suositellaan jotain pehmeää paimenkoiranlössykkää(anteeksi paimenihmiset!). Mä valitsin osittain tollerin siksi, että halusin hieman haastetta. Ei meillä mitään valtavan suuria käytösongelmia ole ollut, mutta jonkin verran on joidenkin asioiden kanssa saanut tehdä työtä että koira toimii niin kuin itse toivon. Minäkin mietin erilaisia paimenia mutta lopuilta päädyin kuitenkin tolleriin. Voin sanoa rehellisesti että en kadu rotuvalintaan ollenkaan!

Mä olen niin kiitollinen tästä ihanasta punaturkista, joka mulla on ollut ilona jo kohta kaksi vuotta. Kiitos Foxin ihanalle kasvattajalle juuri minulle sopivan pennun valitsemisesta(se pienipiirtopää oli kyllä mun henkilökohtainen suosikki)! 

En tiedä voiko ensimmäisestä koirasta sanoa näin, mutta tuntuu siltä, että tämä koira on se Elämäni Koira. Rakas Foxi <3

Paljon onnea oma urheiluautoni sekä sisarukset Alva, Vertti ja Vikke! Mortti-veli varmaan katselee sisaruksiaan pilven reunalta tänään...




torstai 13. joulukuuta 2012

The very best of shows

Mä olen koko mun koiraharrastusajan(joka on muuten alkanut jo kuusi vuotta ennen Foxin olemassaoloa) ollut sitä mieltä että Messari on paras ja hienoin näyttely koko pitkänä näyttelyvuonna. En varmasti ole ainoa tämän mielipiteen kanssa. Se sattuu myös olemaan ensimmäinen näyttely, jossa olen käynyt(tai no, joskus neljä vuotiaana olen käynyt kerran mutta en muista siitä mitään). Silloin oli vuosi 2005 ja kyseessä oli V-05 ja PMV-05. 

Messarissa on vaan jotenkin ainutlaatuinen tunnelma. Eniten koiria, paljon ulkomaalaisia, paljon vain sellaisia, jotka ovat tulleet vain katsomaan, paljon myyjiä, paljon oheisohjelmaa ja upeimmat ryhmäkilpailut. Oman jännityksensä tunnelmaan luovat epäilemättä tittelit, jotka näyttelyissä jaetaan. Ne joita monet himoitsevat. 

Mun Messariviikonloppuni alkoi jo kolmantena vuonna perinteisillä Tolleriyhdistyksen näyttelytalkoilla. Kaksi päivää meni raahaten mattoja ja kooten penkkejä ja muuta sellaista. Oikeastaan se on aika kivaa ja kaikkein parasta on tulla lauantaina näyttelyyn ja nähdä kaiken olevan täysin valmista ja näyttelypaikan olevan valmiina kehien alkamista varten. 

Foxin olin ilmoittanut vain sunnuntaille portugalilaiselle Pedro Sanches Deleruelle. Vaikka tietenkin olin näyttelypaikalla jo lauantaina. Foxi esiintyi aika kivan reippaasti ja se sai liikkeisiinsä kyllä ihan uutta vetoa edellä juosseesta veljestään. Narun päässä hirveällä vauhdilla(toivottavasti näytti kuitenkin siltä että koira oli vielä hallinnassa). Se antoi myös tuttuun tapaansa tuomarin tutkia sekä seisoi paikallaan tosi nätisti. 

"Excellent head. Typical expression. Topline could be stronger. A bit long in body. Good bone. Front a bit open. Correct behind. Good movement. Excellent coat"

Tällä arvostelulla Foxille rapsahti erinomainen ja se sijoittui toiseksi nuorten luokassa veljensä takana. Hieno lopetus näyttelyvuodelle! Ja etenkin mieltä lämmitti tuo "hyvät liikkeet", koska edellisessä näyttelyssä ne olivat mitä olivat. 

Tollerikehän aikana kipitin toiselle kehälle, sillä siellä mun vanhat hoitokoirani olivat vailla handleria.  Heti niiden kehän jälkeen palasin takaisin tollokehän laidalle ja ehdin juuri nähdä ROP-kilpailun, jossa voitti upea Ramon. Onnea! Kehän jälkeen pidettiin hieman piknikiä tolleriporukalla. Hyvää ruokaa oli paljon ja seura mukavaa, kiitos! Ensi vuonna uudelleen!

Täytyy vielä täällä hehkuttaa, mutta toinen noista esittämistäni vanhoista hoitokoiristani pääsi historiallisesti isossa kehässä RYP3 asti! Eipä väsyttänyt enää isojen kehien jälkeen vaikka aamulla  autossa meno oli hyvinkin kuollutta. Upea lopetus näyttelyvuodelle!