Tiistaina mentiin toistaiseksi viimeisen kerran Mariannen tokoon Klaukkalaan. Teemana oli tällä kertaa siirtymät, kaukot ja meillä myös seuraaminen, jota muut olivat ehtineet käydä jo ensimmäisillä kerroilla läpi.
En ole uhrannut ajatustakaan koko tuolle siirtymishommalle, koska en ole kokenut että oltaisi vielä lähelläkään kisavalmiita. Oli kuitenkin ihan hyvä käydä läpi. Tehtiin niin että otettiin koira ensiksi perusasentoon ja sitten kehuttiin ja vapautettiin ja siirryttiin seuraavalle kohdalle, jossa otettiin taas perusasento. Otin tähän käyttöön meidän "mukanakulkemiskäskyn", niin Zora tuli hienosti mukana. Tehtiin myös ihan lähellä muita koiria ja onnistui ihmeen hyvin.
Siirtymisiä tehtiin kimpassa myös niin että kuljettiin samanaikaisesti toistemme ohi, ensin niin että ohjaajat kohtasivat samalla puolella ja toisella kertaa niin että koirat olivat vierekkäin. Tämän tiesin olevan Zoralle vähän haastava, mutta sillä oli jo aivot oikeassa työmoodissa, niin ei juurikaan ottanut häiriötä ohi kulkeeneesta serkkupoika-Devonista.
Tämän jälkeen tehtiin koira kerrallaan kaukoja. Tai siis ei ne mitään kaukoja olleet vaan tehtiin oikeastaan tosi lähietäisyydeltä. Meillähän on jo aiemmin ollut ongelmana se, että Zora siirtyy maahanmenossa aina taaksepäin vaikka tietenkään niin ei saisi tehdä. Nopea se kyllä on!
Ensiksi saatiin neuvoksi että liikkeeseen täytyisi saada tietynlainen rauha. Zora kun on kaikinpuolin niin nopea että se yrittää kauheasti ennakoidakin. Tehtiin siis ihan alusta alkaen koiran nenän edestä namilla maahan vetäen maahameno, niin se ei liikkunutkaan. Lisäksi saatiin vinkki, että voitaisi kokeilla riisipusseja takajalkojen päällä. Kerran sain ne jopa laitettua erittäin kauhistuneen näköisen koiran jaloille, mutta mitään ei kyllä saatu niiden kanssa aikaan. Tietenkään, kun ensiksi pitäisi totuttaa koira niihin. Nyt meidän taitaa olla tosiaan järkevintä rakentaa koko maahanmeno ihan uudelleen ja ottaa siihen sellainen käskysanakin, jota ei kerrota muille ettei pääse uudet kriteerit (eli liikkumattomuus) lipsumaan.
Loppuun katsottiin vielä meidän seuraamista. Edelleen en ole oikein kunnolla sitä edes yrittänyt rakentaa, kun "pelkään" niin paljon että se menee pieleen. Marianne lähti kuitenkin siitä, että koiralle opetetaan vahva perusasento ja kun se on tositosi vahva niin voidaan lähteä pikku hiljaa siirtymään askel kerrallaan eteenpäin. Me kokeiltiin jo muutama askel ottaa ja se meni ihan hienosti! Täytyy siis kokonaan unohtaa kaikenmaailman imutteluhommat ja sensellaiset tuossa, kun siinä on kauhea homma päästä imuttamisesta eroon. Nyt voisi vihdoin ja viimein lähteä kunnolla työstämään tuota seuraamistakin.
Kaikenkaikkiaan tykkäsin ihan hirveästi noista Mariannen vetämistä treeneistä. Jotenkin tuoretta näkökulmaa ja ihan uusia ideoita sekä sopivasti tollereiden sielunmaailman ymmärtämistä :) Jos saadaan sopimaan kalenteriin niin jatketaan varmasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti