Tänään käytiin aamusta jo tekemässä Foxin kanssa treeniä Emmin ja Vertin kanssa. Teemaksi olin ajatellut että haluan koiran rauhalliseen mielentilaan ja onnistuneita suorituksia.
Hommahan alkoi "tosi upeasti" kun Foxilla kilahti heti kun pääsi ulos autosta. Tässä vaiheessa totesin, että me odotellaan että se vähän rauhoittuisi, jotta voidaan tehdä yhtään mitään. Kyllähän siinä tovi jos toinenkin odoteltiin, kunnes yhtäkkiä yhteistyö-vaihde meni päälle.
Tehtiin pieniä pätkiä seuraamista ja sen jälkeen ihan vaan tavallistakin tavallisempia markkeerauksia tiellä. Tosi helppo tehtävä siis, mutta tavoitteena oli hallinta ja onnistumiset. Onnistuttiinkin hienosti! Foxi nouti ja palautti kiltisti, eikä tehnyt mitään kusikierroksia tai vastaavaa, mitä sillä on viime aikoina ollut tapana tehdä. Yksi markkeeraus siltä jäi näkemättä, mutta sekin saatiin ohjauksella talteen.
Vertin vuoron jälkeen Foxi oli taas kerännyt itselleen kierroksia autossa, joten otin sen pois sieltä ja taas hihnaan rauhoittumaan. Nyt ei kestänyt läheskään niin kauaa rauhoittua ja saada oikea moodi päälle. Kun oli rauhoittunut tehtiin muutama temppu ja sitten koira autoon ja kotiin.
Vitsit miten tyytyväinen olenkaan! Oikeastaan ehkä eniten jopa itseeni! Siihen että tajusin, että ei koira saa kiihtyneessä mielentilassa mitään tehtyä ja sitten kilahtaa omistajakin, kun koira alkaa hölmöilemään. Nyt olin sen verran fiksu että tosiaan otettiin rauhoittumista alkuun, ja kas kummaa koirakin pelitti ihan hienosti!
Foxinkaan taidot tai yhteistyökyky ei siis olekaan kadonneet mihinkään, vaan omistaja voi vaan katsoa itseään peiliin. Ihan turha yrittää saada onnistumisen fiiliksiä kun koira on ihan kierroksilla. Muistetaan siis tämä jatkossakin!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
lauantai 23. huhtikuuta 2016
Mihin sillä on kiire
Tänään käytiin "kotikokeessa", kun meidän noutajayhdistyksen UMN:n epävirallinen Uudenmaan Ohjus oli Järvenpäässä. Paikkana oli itseasiassa samat maastot, missä ollaan käyty Foxin kanssa tokoilemassa. En kylläkään silloin ajatellut että ne sopisivat tähänkin tarkoitukseen.
Johtuen lyhyestä ajomatkasta, starttiin aika myöhään matkaan ja oltiin viimeinen koirakko paikalla. Olin ajatellut että otan Zoralta sen "ekan noudon" pois. Tuomareiden puhuttelu alkoikin sitten heti kun päästiin paikalle, joten jäi eka (huono) nouto ottamatta... Nimittäin puhuttelun jälkeen siirryttiin lähes suoraan ensimmäiselle suorituspaikalle.
Rasteina oli markkeeraus, ohjaus ja hakuruutu. Markkeerauksessa heitettiin kaksi ykkösmarkkeerausta. Jälkimmäisen saamiseksi täytyi mennä ojan yli.
Ohjaustehtävä oli ihan tositosi helppo. Siinä vietiin koiran (ja tuomarin) kanssa dami pellon reunaan ja sitten lähetettiin koira hakemaan. Jos koira oli kytkettynä, tuli pistevähennys.
Haku olikin sitten vähän erilainen. Se tehtiin parityönä aika avoimessa, joskin risukkoisessa maastossa. Koirakolla oli aikaa 2 min yhden damin ylös saamiseen ja sen jälkeen oli toisen koiran vuoro. Molemmilla koirakoilla oli kolme vuoroa, eli kolme damia oli tarkoitus saada ylös. Jokaisesta noudetusta damista sai 2p.
Zoran kanssa aloitettiin markkeeraustehtävästä. Se näki heiton hyvin ja paikansikin sen hienosti. Palauttaessa se bongasi ilmeisesti jotain pupun papanoita, ja ajatus palauttamisesta katkesi pari metriä ennen minua. (tämä oli tarkoitus välttää sillä ensimmäisen noudon ottamisella etukäteen). Toisenkin heiton se näki hyvin. Palautus oli kyllä taas huono. Olen melko varma että oltaisi saatu vältettyä sillä, että olisi vaan tehty kuitenkin rauhassa ne ekat pari noutoa... Saatiin pistevähennyksiä, koska koira oli taippariotteessa. Pitäisi kuulemma luottaa koiraan, se ei olisi kuulemma kuitenkaan lähtenyt paukkuun. Eikä varmaan olisikaan.
Sitten siirryttiin odottelemaan ohjaustehtävää. Ensimmäisellä odottelupaikalla ei vielä ollut ääntelyä, mutta nyt alkoi jälleen esiintyä hiljaista piippausta. Hieman ärsyttävää, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että Zoralla ole vielä kunnollista käsitystä, siitä mitä noissa odottelutilanteissa pitäisi tehdä. Vähän ennen omaa vuoroa siirryttiin syrjemmälle ja tehtiin vähän pitoa ja palautusta.
Itse tehtävähän oli tosiaan helppo. Zora kulki tosi kauniisti. Omasta mielestäni oikeastaan tässä onnistui kaikki tosi kivasti! Lähetyksenkin onnistuin pitämään tosi rauhallisena. Zora tykitti hirveällä vauhdilla damille (tuomari kommentoi että mihin sillä on kiire) ja palautti ihan samalla vauhdilla kauniisti mun eteen istuen. Jeejee! Tuomari oli tosin sitä mieltä, että koira oli päästänyt ääntä jossain vaiheessa, vaikka en kyllä itse kuullut sellaista ollenkaan...
Hakuun menemistä saatiinkin sitten odotella aika kauan. Siinä Zoralla oli parina vaalea käyttislabbisnarttu. Zora aloitti. Ensiksi se lähti selän taakse, josta kutsuin pois ja laitoin uudelleen ruutuun. Se teki tosi kivaa hakutyötä. Aika kuitenkin loppui ja jouduin kutsumaan sen pois ilman damia. Kaksi muutakin lähteystä se lähti tosi kivalla vauhdilla hommiin, mutta ei tuonut mitään. Tuomarin mukaan se oli kyllä löytänyt useammankin damin, mutta ei ottanut niitä. Että sellainen ongelma sitten... Parin työskennellessä saatoi kuulua vähän ääntä, mutta tämän rastin tuomari sanoi että se ei häirinnyt häntä. Saatiin kiitosta kuitenkin hyvästä hausta ja yhteistyöstä. Jos vertaa talvinomeen, niin rohkeutta oli liikkua laajasti hakualeella!
Haku: "Koira kattaa hakualuetta hyvin, mutta hakutyöskentely ei käynnisty tänään. Koira toimii kuitenkin hyvässä yhteistyössä ohjaajan kanssa" Yleisarvostelu: 8p, Noudettu dami: 0p
Markkeeraus: "Noutaa suoraviivaisesti damit. Palautuksiin kannattaa keskittyä jatkossa" Noutotyö: 6p, yhteistyö 6p
Ohjaus: "Vauhdikas koira, suorittaa tehtävän mallikkaasti. Seurasi hihnassa. Äänteli hieman." Nouto: 10p, yhteistyö: 6p
Yleisvaikutelma: "Vauhdikas nuori noutaja, jonka kokemattomuus näkyi tänään osassa tehtäviä" Yleisvaikutelma: 7p
Pisteitä yhteensä 43/66.
Olen kyllä ihan tyytyväinen! Olisin kuvitellut että haussa olisi rokotettu enemmän tuomattomista dameista. Tosin jos se olisi aina löytänyt damin, niin oltaisi saatu 8p enemmän. Vaan eipä auta jossitella.
Nyt palaillaan vähän perusasioihin ja etenkin tuohon malttiin ja ääntelyyn ja palautuksiin. Ehkä niillä saataisi jotenkin noita meidän pisteisiin vaikuttaneita juttuja karsittua, kun koiralla olisi vielä selkeämpi kuva siitä mitä pitää tehdä. Vaikka tämänpäiväisenkin jälkeen oli ohjaaja jonkunlaisessa syväjäässä, on tämä kyllä kiva laji! Tuosta tulisi kyllä pätevä wt-koira, mutta sinne ei kyllä ole asiaa ennen kuin ääntely loppuu (ja saadaan taipparit läpi). Tykkään niin paljon treenata näitä noutohommia!
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Hallinnassa
Maskussa sunnuntai koitti sateisena. Aamusta ajoimme edelliseltä päivältä tuttuihin treenimaastoihin, ja tapasimme sunnuntain kouluttajan Kati Tuomisen. Päivä alkoi sillä että juttelimme sisätiloissa. Olikin kiva tutustua vähän kouluttajaan ja hänen koulutusideologiaansa ennen kun alettiin tekemään mitään. Kun siirryttiin pellolle koirien kanssa oli sadekin jo onneksi loppunut.
Katin treenit oli rivitreenit. Meidän ryhmässä oli Sisu & Reija, Sumu & Niina, Vito & Noora sekä Peppi ja Anna. Zorasta huomasi heti että ääni oli taas herkässä. Se ei onneksi huuda, vaan piipittää vaan. Sekin on kuitenkin varsin ärsyttävää ja myös ei-toivottua.
Tehtävä oli viedä koiran kanssa muistidami ja tämän jälkeen lähettää koira linjalle sitä noutamaan. Meidän lähetys meinasi mennä jo ihan pölhöilyksi kun koira vaan piipitti. Se kuitenkin hiljeni ihan heti kun laitoin käden lähetysasentoon. Sillä ei ollut mitään ongelmia damin löytämisessä. Palautus tosi oli taas ihan yhtä huono kun edellisenäkin päivänä... Se kuitenkin tuli houkuttelemalla damin kanssa luokse. Ihmeen pelleilyä, ilmeisesti johtuu ryhmän aiheuttamasta kuumumisesta.
Toisella kerralla vietiin muistidami toiseen paikkaan ja lähetettiin. Tällä lähetyksellä Zora olisi lähtenyt ensimmäisen muistipaikan suuntaan. Pysäytin sen nimellä ja sitten kutsuin luo ja otettiin lähetyspaikkaa vähän eteenpäin ja saatiin dami talteen. Tässäkin palautus meni ihan miten sattuu. Saatiin myös neuvoksi, että jos koira ei lähde osoitetulle linjalle niin sitä pitää kieltää ja sitten ottaa uudelleen. Itseni tosin olisi pitänyt vain sanoa "ei", eikä koiran nimeä. Jos toisellakaan lähetyksellä ei linja toimi niin sitten täytyy motivoida. Huomioitavaa on myös se, että jos koira jo heti lähetettäessä lähtee väärään suuntaan niin sen pitäisi hetken aikaa antaa mennä ennen kuin kielletään, koska muuten koira voi alkaa empimään lähdöissä.
Sitten tehtävä muuttui haastavammaksi. Vietiinkin dami muistiin toiselle paikalle, mutta haettiinkin ensimmäisellä paikalla ollut dami. Tässä ei ollutkaan mitään ongelmia ja palautuksenkin varmistelin vilauttamalla superpalkkaa ennen kun koira ehti lähteä kunniakierrokselle. No, koira tuli mutta innostui sen verran palkasta että räkäisi damin maahan.
Viety muistidami otettiin myös talteen. Tässäkin käytin vielä superpalkkaa. Koira toimi ihan samalla tavalla kun edelliselläkin kerralla. Tykitti täysiä luokse, mutta räkäisi damin maahan, koska tuli kiire saada ihana palkka. Tästä Kati kysyikin että miksi näin tein, vastasin että halusin varmistaa että Zora ei lähde huitelemaan kuten teki kahdelle ensimmäisellä noudolla. Näiden kahden toiston jälkeen olin jo ajatellutkin laittaa superpalkan pois.
Sitten osa koirakoista jäi odottelemaan kun muistipaikoille vietiin useampia dameja. Tämä vähän epäilytti minua, sillä ei oltu koskaan ennen tehty vastaavaa tehtävää ja en tiennyt vaihtaisiko Zora. Lisäksi aluksi käännyttiin ympäri ja sinne tuli häiriömarkkeeraus. Näihin Zora meinasi kyllä jäädä välillä tosi pahasti kiinni. Koirat eivät kertaakaan hakeneet tätä häiriötä, vaan aina ohjaajat.
Vuorotellen lähetettiin koira linjalle. Me ehtiin ensin rivistä katsottuna vinottain oleva linja. Otin koiraa aika paljon irti rivistä. Lähetin ja Zora tykitti tuttuun tapaansa linjaa ja löysikin damin, jota lähti ihan heti palauttamaan. Nyt se myös palautti käteen kauniisti. Eipä ollut siis aiempi superpalkan käyttö turhaa! Varmaan tosin myös kierrokset alkoivat vähän laskea, jolla voi olla myös osuutta asiaan.
Toisesta muistipaikasta olin aivan varma ettei se mene sinne, sillä se ei ollut edes nähnyt että sinne oli viety dameja. Otetiin aika lähetyspaikkaa aika paljon eteenpäin ja sitten lähetin. Ei sillä ollutkaan mitään ongelmaa muistaa sitä damia. Tälläkin kertaa palautus taas kivasti käteen.
Tykkäsin tästä treenistä tosi paljon! Zora oli toista kertaa rivitreenissä, niin ei sikäli ihme että ääntä meinasi vähän lähteä. Kuitenkin kierrokset selvästi laskivat sillä ja sitten tosiaan loppui hölmöilyt palautusten kanssa ja ääntelykin väheni. Läksyksi saatiin matkojen pidentämistä, malttiharjoituksia sekä ohjaajan parempaa luottoa koiraan. Saatiin myös kehuja, että koira on hyvin hallinnassa ohjaajalla, ja sellaistahan on aina kiva kuulla.
Koko treeniviikonloppu oli kyllä todella kiva ja antoisa, vaikka oli kyllä myös kiva päästä sunnuntaina nukkumaan omaan sänkyyn. Havahduin myös viikonlopun aikana siihen, miten tärkeää on oikeasti tehdä kaikki perusteet(pito, paikallaolo, luoksetuloa, hihnassa kulkeminen, maltti...) huolellisesti kuntoon. Niiden toiminta on avain onneen.
Nyt otetaan ehdottomasti vähän back to basics ja ehdottomasti panostetaan nyt malttiin ja tuohon hihnassa olemiseen. Hihnasta (noutojutuissa) haluaisin ehdottomasti sellaisen, että koira tajuaisi että kun se on kytkettynä, se saa ja sen pitää rauhoittua, koska silloin ei pääse töihin. Kun taas vastakohtaisesti kaikki työt tehdään tietenkin ilman hihnaa. Lisäksi haluan kyllä hieman lisää panostaa meidän hihnassa kulkemiseen näissä noutojutuissa. Koska on vaan niin paljon kivempaa kun koira kulkee löysällä hihnalla vieressä eikä kisko kun hinaaja (nimimerkillä kokemusta on). Tällöin myös koira (ohjaajasta puhumattakaan) on paremmassa mielentilassa. Otetaan tämä maanantai kyllä nyt ihan levon kannalta ja katsellaan sitten mitä saadaan viikolla aikaan.
Katin treenit oli rivitreenit. Meidän ryhmässä oli Sisu & Reija, Sumu & Niina, Vito & Noora sekä Peppi ja Anna. Zorasta huomasi heti että ääni oli taas herkässä. Se ei onneksi huuda, vaan piipittää vaan. Sekin on kuitenkin varsin ärsyttävää ja myös ei-toivottua.
Tehtävä oli viedä koiran kanssa muistidami ja tämän jälkeen lähettää koira linjalle sitä noutamaan. Meidän lähetys meinasi mennä jo ihan pölhöilyksi kun koira vaan piipitti. Se kuitenkin hiljeni ihan heti kun laitoin käden lähetysasentoon. Sillä ei ollut mitään ongelmia damin löytämisessä. Palautus tosi oli taas ihan yhtä huono kun edellisenäkin päivänä... Se kuitenkin tuli houkuttelemalla damin kanssa luokse. Ihmeen pelleilyä, ilmeisesti johtuu ryhmän aiheuttamasta kuumumisesta.
Toisella kerralla vietiin muistidami toiseen paikkaan ja lähetettiin. Tällä lähetyksellä Zora olisi lähtenyt ensimmäisen muistipaikan suuntaan. Pysäytin sen nimellä ja sitten kutsuin luo ja otettiin lähetyspaikkaa vähän eteenpäin ja saatiin dami talteen. Tässäkin palautus meni ihan miten sattuu. Saatiin myös neuvoksi, että jos koira ei lähde osoitetulle linjalle niin sitä pitää kieltää ja sitten ottaa uudelleen. Itseni tosin olisi pitänyt vain sanoa "ei", eikä koiran nimeä. Jos toisellakaan lähetyksellä ei linja toimi niin sitten täytyy motivoida. Huomioitavaa on myös se, että jos koira jo heti lähetettäessä lähtee väärään suuntaan niin sen pitäisi hetken aikaa antaa mennä ennen kuin kielletään, koska muuten koira voi alkaa empimään lähdöissä.
Sitten tehtävä muuttui haastavammaksi. Vietiinkin dami muistiin toiselle paikalle, mutta haettiinkin ensimmäisellä paikalla ollut dami. Tässä ei ollutkaan mitään ongelmia ja palautuksenkin varmistelin vilauttamalla superpalkkaa ennen kun koira ehti lähteä kunniakierrokselle. No, koira tuli mutta innostui sen verran palkasta että räkäisi damin maahan.
Viety muistidami otettiin myös talteen. Tässäkin käytin vielä superpalkkaa. Koira toimi ihan samalla tavalla kun edelliselläkin kerralla. Tykitti täysiä luokse, mutta räkäisi damin maahan, koska tuli kiire saada ihana palkka. Tästä Kati kysyikin että miksi näin tein, vastasin että halusin varmistaa että Zora ei lähde huitelemaan kuten teki kahdelle ensimmäisellä noudolla. Näiden kahden toiston jälkeen olin jo ajatellutkin laittaa superpalkan pois.
Sitten osa koirakoista jäi odottelemaan kun muistipaikoille vietiin useampia dameja. Tämä vähän epäilytti minua, sillä ei oltu koskaan ennen tehty vastaavaa tehtävää ja en tiennyt vaihtaisiko Zora. Lisäksi aluksi käännyttiin ympäri ja sinne tuli häiriömarkkeeraus. Näihin Zora meinasi kyllä jäädä välillä tosi pahasti kiinni. Koirat eivät kertaakaan hakeneet tätä häiriötä, vaan aina ohjaajat.
Vuorotellen lähetettiin koira linjalle. Me ehtiin ensin rivistä katsottuna vinottain oleva linja. Otin koiraa aika paljon irti rivistä. Lähetin ja Zora tykitti tuttuun tapaansa linjaa ja löysikin damin, jota lähti ihan heti palauttamaan. Nyt se myös palautti käteen kauniisti. Eipä ollut siis aiempi superpalkan käyttö turhaa! Varmaan tosin myös kierrokset alkoivat vähän laskea, jolla voi olla myös osuutta asiaan.
Toisesta muistipaikasta olin aivan varma ettei se mene sinne, sillä se ei ollut edes nähnyt että sinne oli viety dameja. Otetiin aika lähetyspaikkaa aika paljon eteenpäin ja sitten lähetin. Ei sillä ollutkaan mitään ongelmaa muistaa sitä damia. Tälläkin kertaa palautus taas kivasti käteen.
Tykkäsin tästä treenistä tosi paljon! Zora oli toista kertaa rivitreenissä, niin ei sikäli ihme että ääntä meinasi vähän lähteä. Kuitenkin kierrokset selvästi laskivat sillä ja sitten tosiaan loppui hölmöilyt palautusten kanssa ja ääntelykin väheni. Läksyksi saatiin matkojen pidentämistä, malttiharjoituksia sekä ohjaajan parempaa luottoa koiraan. Saatiin myös kehuja, että koira on hyvin hallinnassa ohjaajalla, ja sellaistahan on aina kiva kuulla.
Koko treeniviikonloppu oli kyllä todella kiva ja antoisa, vaikka oli kyllä myös kiva päästä sunnuntaina nukkumaan omaan sänkyyn. Havahduin myös viikonlopun aikana siihen, miten tärkeää on oikeasti tehdä kaikki perusteet(pito, paikallaolo, luoksetuloa, hihnassa kulkeminen, maltti...) huolellisesti kuntoon. Niiden toiminta on avain onneen.
Nyt otetaan ehdottomasti vähän back to basics ja ehdottomasti panostetaan nyt malttiin ja tuohon hihnassa olemiseen. Hihnasta (noutojutuissa) haluaisin ehdottomasti sellaisen, että koira tajuaisi että kun se on kytkettynä, se saa ja sen pitää rauhoittua, koska silloin ei pääse töihin. Kun taas vastakohtaisesti kaikki työt tehdään tietenkin ilman hihnaa. Lisäksi haluan kyllä hieman lisää panostaa meidän hihnassa kulkemiseen näissä noutojutuissa. Koska on vaan niin paljon kivempaa kun koira kulkee löysällä hihnalla vieressä eikä kisko kun hinaaja (nimimerkillä kokemusta on). Tällöin myös koira (ohjaajasta puhumattakaan) on paremmassa mielentilassa. Otetaan tämä maanantai kyllä nyt ihan levon kannalta ja katsellaan sitten mitä saadaan viikolla aikaan.
Sisäistä kiehuntaa
Pitkä ja antoisia kennelviikonloppu takana kivojen tyyppien ja hyvien kouluttajien parissa Maskun mahtavissa maastoissa! Nyt onkin aika purkaa vähän koulutusten antia ja mietiskellä että mitä niistä jäi itselle käteen.
Lauantaina aloitettiin Zoran kanssa riistaan tutustumisella. Ennen suorituspaikkaa hengailtiin pellon reunalla ja koira makoili maassa tosi kivassa ja rauhallisessa mielentilassa. Ja ennen kaikkea, hiljaa. Siitä sitten siirryttiin suorituspaikalle, johon Niina oli tehnyt hakuruudun. Ensiksi heitettiin markkeerausheitto ruutuun. Zora lähti sen luo ja kävi haistamassa, mutta jätti sen siihen. Tästä oikeastaan jo pystyikin arvaamaan mitä tulee tapahtumaan. Lähetin sen kuitenkin etsimään ruutuun. Se teki aika kivaa hakua ja varmasti löysi kaikki riistat, mutta nyt vaan oli sellainen päivä että se ei aikonut nostaa niitä. Hetsattiin vaakulla mutta ei se sitä ottanut. Ei myöskään jotain pientä sorsalintua tai koirasfasaania. Se siitä sitten. Ei ota niin ei ota.
Zora meni autoon odottelemaan ja itse seurailin muiden koirien suorituksia Kati Salosen johdolla. Löytyi kyllä ongelmaa ja ohjeita moneen lähtöön!
Zoran vuoron koittaessa iltapäivällä se oli ehtinyt varmaan kerätä melkoisen verran kierroksia autossa. Se istui kiltisti kyllä vierellä, mutta piipitti koko ajan. Tähän ääntelyynhän oikeastaan tiedetään jo ratkaisu, mutta en ole vaan nyt tehnyt kunnollisia malttiharjoituksia pitkään aikaan.
Zoran ongelmana on vähän itseluottamuksen puute. Se on myös todennäköisesti syy siihen, miksi ei ota vaakkuja ruudusta. Tehtiin sille muistinouto, jossa oli dami sekä suoraan rintamasuuntaan sekä selän takana. Kati oli sitä mieltä että Zora kyllä muistaa, joten Zoralle tehtiin vielä kolmas muistipaikka näiden kahden aiemman väliin. Eipä sillä ollutkaan mitään ongelmia muistaa dameja, joten kaikki löytyi. Palautukset menivät kyllä pahasti harakoille, sillä meille ei ole pitkään aikaan ollut ohijuoksentelua ja nyt sitä ilmestyikin... Laitetaan kuumentuneen koiran piikkiin. Tästä saatiin läksyksi kasvattaa etäisyyksiä ja lisätä muistettavia dameja. Itsekin koin ahaa-elämyksen ja meillä lähdetään kyllä nyt jatkossa muistinoutoihin "eteen" -käskyllä, eikä samalla käskyllä kun markkeerauksiin.
Sitten opeteltiin vähän lähihakua. Tätä pillitystä olen treenaillut siten, että olen levittänyt nappuloita lattialle tai nurmikolle ja puhaltanut pilliin kun koiralla on kuono maassa ja se etsii nappuloita. Jotenkin kuitenkin olen ajatellut, että se on niin kiinni ruuassa ettei edes tajua koko pillitystä silloin. Nyt tehtiin niin että Kati motivoi ihan meidän lähelle heinikkoon hajupaikan ja sitten piilotti yhden damin sinne. Lähetin koiran ja kun se pääsi alueelle niin Zoralla alkoikin jo nenä käymään ja itse pillitin. Tässäkin koin kyllä ahaa-elämyksen, sillä ei sitä pillitystä tarvitse koko ajan koiran ollessa alueella käyttää. Oikeastaan se on vain käsky, että koiran pitää laittaa nenä maahan ja etsiä läheltä niin kauan kunnes jotain muuta käsketään tekemään.
Zora oli tosi kivasti kiinni tässä lähihaun jutun juonessa. Siirryttiin jo askel eteenpäinkin, eli samalle alueelle piilotettiin damin niin, että Zora oli selin ja lähetettiinkin alueelle pelkälle lähihakupillityksellä. Ensiksi se istui hetken aikaa paikallaan kunnes selvästi lamppu syttyi päässä ja se kääntyi ja alkoi etsimään ja myös lopulta löysi.
Lopetettiin siihen että jätin Zoran istumaan dami suussa ja kutsuin luokse. Se jäi periaatteessa istumaan tyynesti, mutta kiehui kuitenkin, sillä suu kävi sen verran että damista kuului "poks"... Eipä olekaan tuo koira ennen dameja rikkonut, mutta näiden treenien aikana poksautti kaksi.
Kati neuvoi purkamaan koiran ennen treenejä vaikka tennispallon heittelyllä tai muulla leikillä, jotta se olisi saanu pahimmat virrat jo purettua ennen kun aletaan töihin. Tässä on kyllä peiliinkatsomisen paikka, sillä otin vain koiran autosta, enkä tehnyt sille mitään ennen kuin siirryttiin treeneihin. Tosin epäilen kyllä että jos olisin sille heitellyt palloa, niin se olisi kyllä kiehahtanut ihan kunnolla siitä. Taidan jatkossa vaan ottaa koiran sen verran ennen omaa suoritusvuoroa pois autosta että saan vähän purettua vaikka ihan vaan oman damin kantamiseen ja pariin perusnoutoon.
Lauantaina aloitettiin Zoran kanssa riistaan tutustumisella. Ennen suorituspaikkaa hengailtiin pellon reunalla ja koira makoili maassa tosi kivassa ja rauhallisessa mielentilassa. Ja ennen kaikkea, hiljaa. Siitä sitten siirryttiin suorituspaikalle, johon Niina oli tehnyt hakuruudun. Ensiksi heitettiin markkeerausheitto ruutuun. Zora lähti sen luo ja kävi haistamassa, mutta jätti sen siihen. Tästä oikeastaan jo pystyikin arvaamaan mitä tulee tapahtumaan. Lähetin sen kuitenkin etsimään ruutuun. Se teki aika kivaa hakua ja varmasti löysi kaikki riistat, mutta nyt vaan oli sellainen päivä että se ei aikonut nostaa niitä. Hetsattiin vaakulla mutta ei se sitä ottanut. Ei myöskään jotain pientä sorsalintua tai koirasfasaania. Se siitä sitten. Ei ota niin ei ota.
Zora meni autoon odottelemaan ja itse seurailin muiden koirien suorituksia Kati Salosen johdolla. Löytyi kyllä ongelmaa ja ohjeita moneen lähtöön!
Zoran vuoron koittaessa iltapäivällä se oli ehtinyt varmaan kerätä melkoisen verran kierroksia autossa. Se istui kiltisti kyllä vierellä, mutta piipitti koko ajan. Tähän ääntelyynhän oikeastaan tiedetään jo ratkaisu, mutta en ole vaan nyt tehnyt kunnollisia malttiharjoituksia pitkään aikaan.
Zoran ongelmana on vähän itseluottamuksen puute. Se on myös todennäköisesti syy siihen, miksi ei ota vaakkuja ruudusta. Tehtiin sille muistinouto, jossa oli dami sekä suoraan rintamasuuntaan sekä selän takana. Kati oli sitä mieltä että Zora kyllä muistaa, joten Zoralle tehtiin vielä kolmas muistipaikka näiden kahden aiemman väliin. Eipä sillä ollutkaan mitään ongelmia muistaa dameja, joten kaikki löytyi. Palautukset menivät kyllä pahasti harakoille, sillä meille ei ole pitkään aikaan ollut ohijuoksentelua ja nyt sitä ilmestyikin... Laitetaan kuumentuneen koiran piikkiin. Tästä saatiin läksyksi kasvattaa etäisyyksiä ja lisätä muistettavia dameja. Itsekin koin ahaa-elämyksen ja meillä lähdetään kyllä nyt jatkossa muistinoutoihin "eteen" -käskyllä, eikä samalla käskyllä kun markkeerauksiin.
Sitten opeteltiin vähän lähihakua. Tätä pillitystä olen treenaillut siten, että olen levittänyt nappuloita lattialle tai nurmikolle ja puhaltanut pilliin kun koiralla on kuono maassa ja se etsii nappuloita. Jotenkin kuitenkin olen ajatellut, että se on niin kiinni ruuassa ettei edes tajua koko pillitystä silloin. Nyt tehtiin niin että Kati motivoi ihan meidän lähelle heinikkoon hajupaikan ja sitten piilotti yhden damin sinne. Lähetin koiran ja kun se pääsi alueelle niin Zoralla alkoikin jo nenä käymään ja itse pillitin. Tässäkin koin kyllä ahaa-elämyksen, sillä ei sitä pillitystä tarvitse koko ajan koiran ollessa alueella käyttää. Oikeastaan se on vain käsky, että koiran pitää laittaa nenä maahan ja etsiä läheltä niin kauan kunnes jotain muuta käsketään tekemään.
Zora oli tosi kivasti kiinni tässä lähihaun jutun juonessa. Siirryttiin jo askel eteenpäinkin, eli samalle alueelle piilotettiin damin niin, että Zora oli selin ja lähetettiinkin alueelle pelkälle lähihakupillityksellä. Ensiksi se istui hetken aikaa paikallaan kunnes selvästi lamppu syttyi päässä ja se kääntyi ja alkoi etsimään ja myös lopulta löysi.
Lopetettiin siihen että jätin Zoran istumaan dami suussa ja kutsuin luokse. Se jäi periaatteessa istumaan tyynesti, mutta kiehui kuitenkin, sillä suu kävi sen verran että damista kuului "poks"... Eipä olekaan tuo koira ennen dameja rikkonut, mutta näiden treenien aikana poksautti kaksi.
Kati neuvoi purkamaan koiran ennen treenejä vaikka tennispallon heittelyllä tai muulla leikillä, jotta se olisi saanu pahimmat virrat jo purettua ennen kun aletaan töihin. Tässä on kyllä peiliinkatsomisen paikka, sillä otin vain koiran autosta, enkä tehnyt sille mitään ennen kuin siirryttiin treeneihin. Tosin epäilen kyllä että jos olisin sille heitellyt palloa, niin se olisi kyllä kiehahtanut ihan kunnolla siitä. Taidan jatkossa vaan ottaa koiran sen verran ennen omaa suoritusvuoroa pois autosta että saan vähän purettua vaikka ihan vaan oman damin kantamiseen ja pariin perusnoutoon.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Into piukeena
Tänään oli pitkästä aikaa Foxin vuoro päästä treenaamaan. Sen treenaus on kyllä jäänyt hävettävästi vähemmälle ja tämän päivän perusteella sen kyllä huomaa. En kuitenkaan halua niitä molempia pitää mukana, koska aiemmin ainakin olen kokenut vähän haastavaksi molempiin koiriin keskittymisen. Etenkin jos Foxin kanssa on täytynyt käyttää vähän reippaampia otteita niin sen jälkeen on hieman hankala muistaa, että toista otusta täytyy kohdella silkkihansikkain.
Tälle päivälle suunnitelmissa oli markkeerauksia variksilla ja hakuruutu. Ollaan jonkun verran tehty sisällä noutoja variksilla ja silloin ei ole ollut missään mitään ongelmaa. Tänään arvasin oikeastaan jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Koira ihan hurjan innoissaan kun pääsee tekemään jotain ja ei siitä johtuen kykene oikein keskittymään mihinkään tai kuuntelemaan mitään.
Emmi heitti markkeerausheiton ja Foxi tykitti nuuhkaisemaan varista. Se on kyllä niin pelle, koska sille ei oikeasti ole mikään ongelma ottaa varista suuhun, mutta täytyy vain kokeilla että voisiko päästä jotenkin helpommalla. Tästähän ei sitten tullut yhtään mitään. Tehtiin muutama variksen nosto tiellä ja koira autoon.
Tehtiin hakuruutu kuudella damilla. Kaksi damia palautui kivalla työskentelyllä. Sitten ilmeisesti tuuli alkoi tuoda takana olleesta riistaruudusta hajuja ja koko homma meni ihan pelleilyksi. Otin koiran sieltä pois ja laitoin vielä etsimään. Se löysikin helposti ja palautti. Siihen lopetettiin.
Voi hyvää päivää vaan tuota koiraa. Ei taas sen tämänpäiväisestä käytöksestä uskoisi että se on joskus oikeasti pystynyt tekemään vaikka minkälaisia tehtäviä. Toisaalta oikeastaan tiesin että mitä tulee tapahtumaan kun Sankari repäistään remmiin :D
Uskoisin että nämä Foxin "ongelmat" saadaan kuriin ihan vaan sillä että nyt aktivoituisin senkin kanssa treenaamaan. Ei tarvitsisi sitten olla ihan pähkinöinä kun kerran puoleen vuoteen pääsee tekemään kimppatreeneissä jotain. Intoa siinä oli tänäänkin aivan valtavasti, mutta taas sitten kierroksetkin siitä johtuen niin korkealla että ei kyllä kyennyt kuuntelemaan yhtään.
On se kyllä hauska kun on kaksi niin erilaista koiraa treenattavana. Ei pääse ainakaan haasteet loppumaan kun kummallakin on omat metkunsa :)
Tälle päivälle suunnitelmissa oli markkeerauksia variksilla ja hakuruutu. Ollaan jonkun verran tehty sisällä noutoja variksilla ja silloin ei ole ollut missään mitään ongelmaa. Tänään arvasin oikeastaan jo etukäteen mitä tulee tapahtumaan. Koira ihan hurjan innoissaan kun pääsee tekemään jotain ja ei siitä johtuen kykene oikein keskittymään mihinkään tai kuuntelemaan mitään.
Emmi heitti markkeerausheiton ja Foxi tykitti nuuhkaisemaan varista. Se on kyllä niin pelle, koska sille ei oikeasti ole mikään ongelma ottaa varista suuhun, mutta täytyy vain kokeilla että voisiko päästä jotenkin helpommalla. Tästähän ei sitten tullut yhtään mitään. Tehtiin muutama variksen nosto tiellä ja koira autoon.
Tehtiin hakuruutu kuudella damilla. Kaksi damia palautui kivalla työskentelyllä. Sitten ilmeisesti tuuli alkoi tuoda takana olleesta riistaruudusta hajuja ja koko homma meni ihan pelleilyksi. Otin koiran sieltä pois ja laitoin vielä etsimään. Se löysikin helposti ja palautti. Siihen lopetettiin.
Voi hyvää päivää vaan tuota koiraa. Ei taas sen tämänpäiväisestä käytöksestä uskoisi että se on joskus oikeasti pystynyt tekemään vaikka minkälaisia tehtäviä. Toisaalta oikeastaan tiesin että mitä tulee tapahtumaan kun Sankari repäistään remmiin :D
Uskoisin että nämä Foxin "ongelmat" saadaan kuriin ihan vaan sillä että nyt aktivoituisin senkin kanssa treenaamaan. Ei tarvitsisi sitten olla ihan pähkinöinä kun kerran puoleen vuoteen pääsee tekemään kimppatreeneissä jotain. Intoa siinä oli tänäänkin aivan valtavasti, mutta taas sitten kierroksetkin siitä johtuen niin korkealla että ei kyllä kyennyt kuuntelemaan yhtään.
On se kyllä hauska kun on kaksi niin erilaista koiraa treenattavana. Ei pääse ainakaan haasteet loppumaan kun kummallakin on omat metkunsa :)
Pikajuoksua
Lauantaina ajettiin Zoran kanssa Orimattilaan mätsäriin. Paikkana oli Megamyynti Areenan halli. Kiva siisti tila, jossa oli isot matotetut kehät! Tällä kertaa osallistujamäärä oli aika pieni, joten koko homma oli varsin nopsaan ohi.
Pääajatuksena koko mätsäriin menemisessä oli se, että halusin rauhoittumisharjoituksen Zoralle. Leväytin retkituolin auki ja istuin siihen ja eipä mennyt aikaakaan kun koirakin asettui jalkoihin makaamaan. Ihan mahtavaa!
Kehässä käytiin ja Zora seisoa pönötti nätisti. Liikkeet meni pilalle kun en muistanut että tuon kanssa saa juosta aika kovaa, jotta se ei peitsaa... Saatiin sininen nauha ja siirryttiin tyhjänä olleeseen kehään etsimään oikeaa juoksuvauhtia ravin esittämiseen.
Pian oli jo nauhakehienkin vuoro ja nyt sitten muistin juosta vähän kovempaa niin saatiin sitä raviakin esiin :) Zora pönötti taas nätisti, mutta saatiin lämmintä kättä.
Mätsäristä siirryttiin Virpille. Oli tarkoitus tehdä ihan pari noutoa variksella. Vaan tällä kertaa Zora ei sitten millään ottanut varista. Oikeasti kyllä sen verran osaan lukea sen käytöstä, että arvasin siitä heti kun kävi variksella että se ei sitä koko päivänä tule nostamaan. Edellisenä päivänä ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt sitten oli taas ihan lukossa. Toivottavasti tämä nyt oli vaan mätsärin väsymyksestä johtuvaa.
Itseluottamusta kasvattavia harjoituksia luvassa ja ehkä vähän sitä riistahommaakin!
Pääajatuksena koko mätsäriin menemisessä oli se, että halusin rauhoittumisharjoituksen Zoralle. Leväytin retkituolin auki ja istuin siihen ja eipä mennyt aikaakaan kun koirakin asettui jalkoihin makaamaan. Ihan mahtavaa!
Kehässä käytiin ja Zora seisoa pönötti nätisti. Liikkeet meni pilalle kun en muistanut että tuon kanssa saa juosta aika kovaa, jotta se ei peitsaa... Saatiin sininen nauha ja siirryttiin tyhjänä olleeseen kehään etsimään oikeaa juoksuvauhtia ravin esittämiseen.
Pian oli jo nauhakehienkin vuoro ja nyt sitten muistin juosta vähän kovempaa niin saatiin sitä raviakin esiin :) Zora pönötti taas nätisti, mutta saatiin lämmintä kättä.
Mätsäristä siirryttiin Virpille. Oli tarkoitus tehdä ihan pari noutoa variksella. Vaan tällä kertaa Zora ei sitten millään ottanut varista. Oikeasti kyllä sen verran osaan lukea sen käytöstä, että arvasin siitä heti kun kävi variksella että se ei sitä koko päivänä tule nostamaan. Edellisenä päivänä ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt sitten oli taas ihan lukossa. Toivottavasti tämä nyt oli vaan mätsärin väsymyksestä johtuvaa.
Itseluottamusta kasvattavia harjoituksia luvassa ja ehkä vähän sitä riistahommaakin!
Riistatreeniperjantai
Pienoinen blogihiljaisuus takana. Heti talvinomen jälkeen iski aivan hirveä flunssa ja viikko menikin ihan olemattomilla lenkkeilyillä. Sitten koirat olivat hoidossa kun olin ennen pääsiäistä reissussa ja sitten tulikin pääsiäinen. Pääsiäisenä käytiin nauttimassa vuoden vikoista lumista mummolla ja nyt ollaan taas tiukasti kiinni arjessa Helsingissä.
Perjantaina treenattiin Virpin kanssa Järvenpäässä. Aloitettiin rauhoittumisella, eli Koda ja Zora makasivat parkkiksella ja juteltiin Virpin kanssa. Molemmat koirat oli kyllä tosi seesteisesti! Damejakin saattoi lentää, mutta ne vaan makasi. Zora pysyi myös kiltisti aloillaan kun Koda kutsuttiin pois. Tästä saatiin kivan positiivinen startti treeniin.
Päätin että kokeillaan suoraan Zoralle hakuruutua riistalla niin ettei sillä ole näköyhteyttä ohjaajaan. Näin sille ei tullut yhtään ohjaajan luomaa painetta riistojen nostamisen kanssa. Tehtiin motivoitu ruutu neljällä(?) vaakulla. Zora lähti kivasti etsimään. Aika nopeasti se ilmestyikin näkyviin vaakun kanssa! Jesjesjes!! Palauttaessa tosin ohjaajalla esiintyi mystistä käsien taputtelua (missä pilli?!?)... Koira superkehujen kanssa vastaan ja seuraava lähetys. Taas se löysi hienosti! Otteet oli myös tosi kivoja! Vaihdettiin vähän paikkaa ja Virpi vei jo haetut vaakut takaisin ruutuun. Zora haki kivasti ja lähti jokaisella lähetyksellä tosi kivalla vauhdilla ja asenteella.
Sitten yhtä vaakkua palauttaessa puusta tippui käpy, joka tietysti osui suoraan Zoraan. Miten voikaan käydä näin huono tuuri... Se tietenkin hämmentyi siitä ja tiputti variksen. Sen jälkeen tarvitsi vähän tsemppiä, mutta nosti kuitenkin vielä ja saatiin onnistunut suoritus ennen Kodan vuoroa.
Kodan vuoron jälkeen siirrytiin pellolle. Virpi heitti markkeerausheiton pienehköllä naarasfasaanilla. Tämä olikin sitten Zorasta sen verran ihana että ei olisikaan halunnut antaa sitä aluksi mulle ollenkaan. Aivan mahtavaa että tuo edes jotain riistaa haluaa omia!!
Koira tuntui olevan niin mukavassa vireessä että tehtiin vielä markkeeraus myös pupulla. Vaikkakaan meilläpäin ei ainakaan ole pupuilla tapana lentää. Zora juoksi pupulle, nuoleskeli sitä hetken ja sitten otti ja lähti retuuttamaan minulle! Jee! Ote oli vähän huono, mutta olipa kuitenkin edes jonkunlainen :)
Jäi tosi positiivinen ja iloinen mieli näistä treeneistä! Kiva saada noin paljon onnistumisia riistan kanssa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)