Opiksi koiran omistajille

Facebookissa kiertää paljon kaikenlaista. Mulla ei yleensä ole tapana jaella niitä juttuja, paitsi silloin tällöin kun koen jonkun todella aiheelliseksi. Tämän tekstin osa mun kavereista onkin jo jakanut ja itse jätän sen FB:n puolella jakamatta, mutta jaan sen täällä.

TÄSSÄ OPIKSI OTTAMISTA KOIRAN OMISTAJAT!

Myös niillekin, jotka eivät koiraa omista !!

Näkemys koiran tarkoituksesta;

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlanninsusikoiraa.
Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä.

Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä.

Seuraavana päivänä, kun menin nukuttamaan koiraa, tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.

Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan.

Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä. Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Illalla laadin listan siitä, mitä ihmiset voivat oppia koiralta:
* Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään
* Älä koskaan kieltäydy huviajelusta
* Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota
* Ota nokosia
* Venyttele ennen ylösnousua
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin
* Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua
* Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää
* Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella
* kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi
* Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta ilosta
* Ole uskollinen
* Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet
* Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen
* Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti
* NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ!
- kirjoittaja tuntematon -

Voi kuinka totta tämä teksti onkaan! Itse ainakin syyllistyn ihan liikaa siihen että suunnittelen tulevaisuutta etukäteen(se on kivaa!), mutta siinä samalla unohtuu se taito, jonka koirat osaavat mitä parhaiten: hetkessä elämisen taito. 

Vastaus haasteeseen

Blogia paiskattiin jälleen kerran haastella, ja tämän sain nyt tehtyä kun löytyi sopivasti aikaan blogiin syventymiseen. Haasteen meille antoi Virpi.

Ohjeet:

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.

1.Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11kysymystäuusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. tykkään urheilusta ja mun suosikkilajini on jalkapallo, jota mä myös joskus nuorempana harrastin
2. horoskoopiltani olen kauris, tosin en usko horoskooppeihin
3. kirjoitin ylioppilaaksi viime keväänä, en tosin millään huippupapereilla
4. nyt vietän välivuotta, käyn töissä ja valmistaudun uuteen pääsykoelukemisurakkaan
5. "isona" haluaisin olla juristi, jos tarkempia ollaan niin ehkä asianaja
6. tykkään lentää ja matkustaa
7. vihaan imurointia, mutta joudun kuitenkin meillä aina imuroimaan, koska mun tehtävä on huolehtia ettei koiran karvat lainehdi lattialla
8. tykkään suunnitella asioita paljon etukäteen
9. olen AINA ajoissa ja siksi minua ärsyttää sellaiset tyypit, jotka myöhästelevät jatkuvasti
10. katson mielelläni hömppäohjelmia telkkarista(esim. Unelmien poikamies)
11. haaveilen asumisesta ulkomailla

11 kysymystä haastettaville:

1. Miten päädyit kyseisen koirarodun edustajaan?
- tolleriin päädyin, koska etsin koiraa, josta olisi harrastuskaveriksi moneen menoon. Mietin muitakin, ja oikeastaan aika erilaisiakin, rotuja mutta päädyin tolleriin. En kadu rotuvalintaani, punaturkit ovat kietoneet minut häntänsä ympärille :)

2. Onko teillä tavoitteita ja jos on niin mitä?
- teillä, siis minulla ja koiralla? toki haluaisin että Foxi joskus pääsisi taipparit läpi. Lisäksi olisi hienoa ensin saada sille joku koulari ja myöhemmin joku harrastuspuolen valionarvo

3. Mikä on lapsuuden toiveammattisi?
- joskus halusin opettajaksi, koska ne sai lahjoja lukuvuoden lopussa ja niillä oli pitkät lomat. Halusin myös lentoemännäksi, koska niillä oli hienot työasut ja tykkäsin lentää. Lähemmäs kymmenen vuotta olen haaveillut urasta lain parissa. 

4. Onko sinulla sisaruksia?
- juu, pikkusisko ja pikkuveli

5. Muutama hyvä ystävä vai monta kaveria?
- mulla on pari hyvää ystävää, mutta myös aika paljon kavereita, joiden kanssa tulee vietettyä aikaa. 

6. Unelmien lomakohde?
- riippuu mitä haluaa tehdä. Tykkään shoppailla, mutta toisaalta myös löhöillä rannalla ja nauttia lämmöstä. Mä olen jo käynyt yhdessä sellaisessa kohteessa, missä nämä kaksi sai yhdistettyä näppärästi. Se oli Dubai :) Aika mahtavaa olisi käydä vaikka Tahitilla...

7. Mitkä kolme tavaraa ottaisit autiolle saarelle?
- autiolla saarella ei varmaan paljoakaan hyödyttäisi kännykkä tai tietokone, jos/kun ei ole kenttää... Ehkä mä ottaisin vettä, ruokaa ja moottoriveneen, jolla pääsisi sieltä pois :D

8. Kadutko jotain tekemääsi valintaa?
- eipä tule mitään sellaista mieleen

9. Oletko ajatellut kasvattavasi koiria?
- joskus "salaa" mä olen haaveillut kasvattamisesta, mutta tykkään enemmän uroskoirista ja toistaiseksi koen ettei mulla ole tarpeeksi asiantuntemusta rodusta, joten ainakaan toistaiseksi ei

10. Miten olemme tavanneet?
- hmm... jossain näyttelyssä varmaan? :D

11. Mikä on turhin ostamasi tavara?
- mä olen aika pihi, joten harkitsen yleensä kauan mitä ostan. Lisäksi voi käydä niinkin että olen suunnitellut ostavani jotain, mutta kaupassa päätänkin etten osta. Mitäköhän mä sanoisin... Joskus kymmenen vuotiaana ostin veljelle joululahjaksi reikää kiertävän golfpallon, ehkä se oli aika turha :D

Mars metsään!

Tälle viikonlopulle oli tavoitteena päästä treenaamaan. Asia hoituikin siten että ajelimme Orimattilaan. Lopulta meitä olikin paikalla aika iso porukka. Tollereita ja muutama kultsu, höystettynä yhdellä käyttislabbiksella. 

Ensin merkattiin hakuruutuun kreppinauhalla dameille paikat ja tallottiin polkuja ristiinrastiin. Sen jälkeen siirryttiin polulle tekemään linjatreeniä. Matka ei ollut kovin pitkä, mutta ihan sopiva meidän osaamiseemme nähden. Tehtiin kaksi linjaa, jonka jälkeen pidennettiin hieman matkaa. Pidemmällä linjalla Foxi juoksi ensin vähän matkaa ja sitten pysähtyi kyselemään. Aika hyvin se kuitenkin käsiohjauksella ja uudelle käskytyksellä jatkoi matkaa damille. 

"Eteen!" c. Virpi Laaksonen

Foxi suoriutui tehtävästä aika hyvin eikä häiriytynyt edes siitä että pillitin sitä kun se otti damin suuhun. Pilliä ei nimittäin olla pahemmin treenatessa käytetty. Lisäksi itse sain hyvin havainnollistavan neuvon siitä millaisessa asennossa koira kannattaa lähettää linjalle. Kehuja saatiin kauniista ja varmasta palautuksesta. Niitä kehuja mä mielelläni kuulen, koska tehtiin aika paljon työtä Foxin ollessa nuorempi, jotta saadaan sen palautukset varmoiksi.

Palautusvauhtia c. Virpi Laaksonen

Sitten autossa odottelun jälkeen siirryttiin tekemään markkeerausta. Foxi olisi kyllä voinut markkeerata vähän paremminkin, mutta se taisi johtua osittain siitä että itse nillitin lähetysasennon kanssa. Lisäksi neuvottiin jättämään namit pois. Ajatus tuntuikin itseasiassa ihan toimivalta, sillä ei Foxi niitä nameja tuntunut pahemmin kaipaavankaan vaan se ihan oikeasti keskittyi tekemään hommia! Lisäksi itseni täytyy jälleen hioa hieman omaa ruumiinkieltäni, jotta saisin lähetettyä koiran noutamaan markkeerausheittoa ilman mitään ihmeellisiä nytkähdyksiä. Tällä hetkellä nimittäin Foxi odottaa suullisen käskyn lisäksi mun keholta noutolupaa. 

Lisää palautusta c. Virpi Laaksonen

Jälleen koiralle hieman odottelua autossa sillä välin kun itse heittelin dameja muille koirille. Sen jälkeen siirryttiin viemään damit hakuruutuun ja kun tuli Foxin vuoro se tekikin aika kivaa työtä. Ruudussa oli yhteensä kymmenen damia ja kaksi haetutin. Kivannäköistä työskentelyä! Täytyy taas kiinnittää itse huomiota omiin liikkeisiini. 

Kaikenkaikkiaan olin Foxin suoriutumisesta tosi positiivisesti yllättynyt! Se teki ihan kuten on opetettukin vaikka olikin häiriötä muista koirista ja ihmisistä. Sitä ei haitannut muiden koirien hajut ja ruudussakin se keskittyi työntekoon eikä aiemmin ruudussa juosseiden narttujen hajujen haisteluun. Treenattiin vieläpä muiden dameilla, mutta epäröimättä tuo otti ne suuhun, vaikka ne olivatkin jo jossain vaiheessa märkiä kun muutkin koirat olivat niitä näyttäneet.

Aikaa meni monta tuntia, mutta treenit olivat kaikenkaikkiaan tosi palkitsevat ja mukavat. Saatiin paljon hyödyllisiä ja kokeilemisenarvoisia neuvoja ja tietenkin sitä arvokasta häiriötreeniä! Lisäksi on tietenkin tosi opettavaista seurata muiden koirien ja ohjaajien työskentelyä. Kiitos vielä kerran Virpi ja muut, että saatiin tulla mukaan treenaamaan! Treeni-into vaan kasvaa kohisten! :)

Sokka irti

Ollaan taas ihan ajantasalla näiden blogipäivitysten kanssa. Pitäisi ehkä yrittää ryhdistäytyä...

Oltiin viime viikonloppuna Foxin kanssa Tallinnan KV-näyttelyssä. Jälleen tavoillemme uskollisina mentiin ilman autoa julkisiin luottaen. Matkaseurana meillä oli Sanna sekä kingcalle Veeti ja peke Masi.

Laivassa meillä oli lemmikkihytti, joka oli tupakointitilan vieressä. Ei sieltä kyllä ne savut sisälle onneksi tulleet. Foxi osasi relata hienosti hytissä verrattuna siihen kennelkanteen. Kun lauantaina saavuttiin satamaan niin kurvattiin suoraan Saku Suurhallille madottamaan koirat. Eläinlääkärillä sattui juuri olemaan lounastauko, joten jouduimme odottelemaan. Siinä odotellessa juttelin tolleria harkitsevien virolaisten kanssa.

Madotuksen jälkeen hotellille ja onnistuin "hieman" sähläämään. Muistin huoneen numeron väärin, joten marssin huoneeseen, jonka ovi oli auki. Suljettuani oven tajusin että punaturkkia ei löytynyt mistään. Ovi auki ja käytävällä seisoi hämmentynyt siivooja pidellen Foxin hihnaa. Pääsimme siivoojan kanssa keskustelun jälkeen oikeaan huoneeseen, joka oli myös siivottu. Sitten kävimme ulkona koirien kanssa. Foxi pääsi hetkeksi juoksemaan vapaana ja tutkimaan ihan uusia hajuja. Loppuilta sujuikin relaten ja koira pikaisesti siistien. Koira vetikin koko illan sikeitä, paitsi ne hetket kun joutui minun "kauneussalonkiin".

Sunnuntaina onnistuttiin sähläämään vähän aamupalan kanssa, mutta sitten lähdettiinkin jo näyttelypaikalle. Halli oli melkein tyhjä, joten oli helppo raahata kamat oman kehän laidalle ja sai vielä valitakin mihin haluaa leiriytyä. Vähän ennen kehää innostin Foxia leikkimällä ja juoksuttamalla, se tuntuikin aika kivan reippaalta.

Kun päästiin kehään sain Foxin seisomaan aika kivasti, vaikkakin se tuntui kehässä aika uneliaalta. Se taisi sitten näkyä hieman liikkeissäkin. Tuloksena sveitsiläiseltä Barbara Mülleriltä EH.

"Strong dog. Pleasing head and expression. Good pigment. Well laid back shoulders. Front feet turning out a bit. Good length of body. Angulated well laid back feet. Moves happily but rather loose in front and rear. Nice coat texture and tail carriage"

Mun mielestä tuo arvostelu oli ihan mukavaa luettavaa. Uskallan arvata että erinomainen olisi tullut jos koira olisi liikkunut vähän paremmin. Aluksi tietenkin hieman harmitti, mutta päivän mittaa mietin asiaa lisää ja lisää. Meillä ei ollut tällä reissulla mitään tavoitteita vaan lähdettiin Sannan seuraksi. Tietenkään en olisi erinomaisesta tai sertistä kieltäytynytkään...

Satama oli täynnä ihmisiä, mutta jotenkin onnistuttiin koirien kanssa selviytymään hyttiin. Kun sitten saavuttiin Helsinkiin niin Foxi sai valtavan paljon positiivista uhuomiota laivan tungoksessa. Yksi mies meille totesi että onhan se koirienkin välillä päästää "Sokka irti". Oioi, olisipa hän nähnyt Foxin lauantaina hotellilla! Mentiin vielä satamasta ratikalla ja sielläkin ihmiset ihastelivat Foxia, yksi mummokin kysyi heti että ollaanko tulossa näyttelystä ja tuliko rusetteja :) junassa matkalla kotiin Foxi nukkui keskellä vaunun aulaa ja huvitti saksalaisia miehiä lepuuttamalla päätään toisen kengän kärjellä :D

Nyt ei ole mitään ihmeempää näyttelykärpäsen puremaa hihnan pitelijällä. Huomasi kyllä niin koirasta että tuollainen ilman autoa tehty reissu on sille aika väsyttävä. Liettuassa käydään matkailemassa ja pariin suomalaiseenkin näyttelyyn ollaan ilmoittauduttu ja pari on vielä kiikarissakin mutta sitten yritetään ainakin pitää jonkinlaista taukoa.

Vuoden ekat reenailut

Meillä on tosiaan elelty aika rauhallista elämää. Toko on tauolla ja ensi vuoden treeniporukka on vielä vähän epäselvä. Viikonloput on olleet niin täynnä kaikkia suunitelmia, ettei ole valoisalla päässyt ulos treenaamaan ja viikko-illat sitten ovat aivan täysi mahdottumuus noutotreenailujen osalta. Ei oikein pimeään metsään huvita hakuruutua tehdä, kun mä en muutenkaan käy pimeässä metsässä lenkillä. Tälle päivälle suunitelmat olivat kutakuinkin huikeat, tavoitteena oli tehdä yksi hakuruutu. Ja hei, se onnistui!

Foxi oli jo käynyt juoksulenkillä ja ollut mukana lumitöissäkin, mutta mä halusin välttämättä saada sen yhden ainoan hakuruudun tehtyä niin nappasin damikassin ja koiran mukaan ja talsin taas lähimetsään. Ruudusta tuli aika pitkänomainen, siellä oli kuusi damia. Kaksi lähellä ja neljä vähän kauempana. 

Foxi tuntui olevan innoissaan, lähetin sen etsimään ja se menikin ekaksi vaalealle vesidamille. Siis sellaiselle, joka vähän painuu kun siitä ottaa kiinni. Intoa tuntui olevan vähän liikaa ja koska dami tuntui oudolle Foxi jatkoi etsimistä ja löysi tavallisen damin kauempaa ja palautti sen. Sitten toiselle lähellä olleelle vaalealla damille, jonka ympärillä se jostain syystä alkoi möyrimään lumessa. Mun taholta tuli tässä vaiheessa aika tiukkasävyinen huomautus siitä että nyt ollaan hommissa eikä perseily ole toivottavaa. Sitten se otti damin ja palautti. Sitten takaisin sille hassulle valkoiselle, joka palautuikin suoraan käteen. Kauempia dameja se joutui hieman etsimään, koska se ei löytänyt niitä suoraan mun jälkiä pitkin kun olin heitellyt ne polulta ja täten niille ei ollut suoria hajujälkiä. Kaukaiset damit palautuivat aivan mahtavalla vauhdilla! Ja työskentely tuntui paranevan loppua kohti. 

Mä olin jo ruutua tehdessäni miettinyt laitanko sinne valkoisia dameja vai en. Näin jälkikäteen viisasteltuna ne olisi ehkä kannattanut jättää pois, koska niiden kohdalla oli hieman vaikeuksia kun tavalliset damit nousivat ja palautuivat suoraan. Ehkä opimme tästä jotain seuraavaa kertaa varten.