Survon parin tokotreenikerran tapahtumia yhteen kun en kovin tarkkaan enää muista mitä ensimmäisellä kerralla tapahtui.
Luoksari, ehkä vähän hidas lähtö. Kouluttajan mukaan mun käsky oli niin hiljainen ettei hänkään kuullut sitä. Toisella kerralla kutsuin kovemmalla äänellä ja se olikin parempi. Mitä tästä opimmekaan? Käsketään kuuluvalla äänellä :)
Luoksepäästävyys, no tässä meillä ei ole mitään ongelmia tosin kun, joillain meidän ryhmän koirakoilla. Oli mies tai nainen, tuttu tai tuntematon, Foxi istuu perusasennossa kiltisti. Meidän toinen kouluttaja kehuikin ja sanoi että tätä Foxin ei tarvitse treenata - muille sen sijaan läksyksi että koiran tulee pysyä paikoillaan.
Paikkis. Vitsit miten Foxi on kehittynyt! Se tuuliviiripää, joka mulla mulla oli elossa treeneissä on kadonnut ja keskittyy tosi hienosti minuun! Vieressä yksi koira ei edelleenkään pysy makuultaan, toinen oli sen näköinen että ajattelin milloinkohan se pomppaa sabotoimaan Foxin makuun ja toisessa päässä riviä terrieri piippasi melkein koko makuun. Antapas huonon kuvan meidän ryhmästä... Ehkä tässä on vähän ennakointia lopun perusasennon kanssa, mutta makuuna rauhallisempi kun alkusyksystä. Tässäkin saatiin positiivista palautetta kouluttajalta: teidän ei tarvitse tätäkään treenata!
Seuraaminen, Foxi on niin hieno! Ollaanhan me toki aika paljon seuruuta väännettykin, mutta se on kivannäköistä ja kouluttajatkin ihastelee sitä :) Ehkä käännökset voisiolla tiiviimmät, lisää vaan treeniä.
Hyppy. Tehtiin hyppelyä ilman seisomista varmaan ekaa kertaa oikean korkuisella esteellä. Hyvin hyppää yli ja tulee takaisinkin jos käsketään. Pitäydytään toistaiseksi alokasluokan hypyn loppuosan hiomisessa.
Vitsit, Foxihan osaa aika kivasti! Uskallettaisikohan me vielä kisoihin ennen vuoden vaihdetta? Tarvittaisiin vaan kokeenomaista treeniä lisää ja palkattomuutta ja sataa miljoonaa muutakin asiaa voisi varmaan hioa...
lauantai 27. lokakuuta 2012
Tässä on mielikuvitus liikkeellä
Mulla oli töistä poikkeuksellisesti perjantai vapaapäivä, joten koska oli valoisaa eikä satanut menin Foxin kanssa meidän lähimetsään damikassin kanssa. Ei olla pitkään aikaan tehty itseksemme mitään dameilla, joten en ihan osannut arvata millä mielellä Foxi oikein oli.
Tein meidän treenaamiin ruutuihin nähden ison hakuruudun dameilla. Taisi olla viisi damin ruudussa ja ajattelin että haetutan 3-4. Foxi oli ihanan innoissaan kun pääsi töihin! Se teki aika hyvää hakua vaikkakin aluksi ei meinannut lähteä heti palauttamaan. Pari kertaa täytyi äänellä muistuttaa mutta sitten sujui paremmin. Haluamani damit löytyivät ja työskentely tosi kivannäköistä! Jeejee!
Jatkettiin matkaa ja kun tultiin lenkin jälkeen kotia kohti tehtiin vielä toinen, iso, ruutu. Sielläkin viisi damia, joista ajattelin haetuttaa 3-4. Koira matkaan ja se jatkoi hyvää työskentelyään. Palautukset reippaammin kun ensimmäisessä ruudussa. Koska työ tuntui sujuvan annoin Foxin hakea neljä ja sen jälkeen hain itse viimeisen pois ja jatkettiin kohti kotia.
Tosin törmättiin matkalla Foxin kaveriin, ManU sprinkkuun sekä lagotto-Suloon. Koirat leikkivät hetken metsässä ja sitten mentiin kotiin. Onneksi eivät vaan osuneet eteen juuri hakuruudun aikana, muuten olisi varmaan ruutu jäänyt vähän huonoksi. Nyt olin kyllä tosi tyytyväinen Foxin suorituksiin, ehkä se auttaa että on tullutkin pientä taukoa noutopuuhista. Kun vaan vielä saisi itse aikaiseksi sulattaa variksia ja treenata niillä! Valitettavasti pakastimen riistatilanne on hieman kehno.
Jatkettiin matkaa ja kun tultiin lenkin jälkeen kotia kohti tehtiin vielä toinen, iso, ruutu. Sielläkin viisi damia, joista ajattelin haetuttaa 3-4. Koira matkaan ja se jatkoi hyvää työskentelyään. Palautukset reippaammin kun ensimmäisessä ruudussa. Koska työ tuntui sujuvan annoin Foxin hakea neljä ja sen jälkeen hain itse viimeisen pois ja jatkettiin kohti kotia.
Tosin törmättiin matkalla Foxin kaveriin, ManU sprinkkuun sekä lagotto-Suloon. Koirat leikkivät hetken metsässä ja sitten mentiin kotiin. Onneksi eivät vaan osuneet eteen juuri hakuruudun aikana, muuten olisi varmaan ruutu jäänyt vähän huonoksi. Nyt olin kyllä tosi tyytyväinen Foxin suorituksiin, ehkä se auttaa että on tullutkin pientä taukoa noutopuuhista. Kun vaan vielä saisi itse aikaiseksi sulattaa variksia ja treenata niillä! Valitettavasti pakastimen riistatilanne on hieman kehno.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
"Kyllä siitä vielä sulle kisakone saadaan!"
Onpaha taas tullut vähän laiskoteltua näiden blogipiäitysten kanssa... Nyt parin viikon takaisista treeneistä selostusta luvassa!
Aloitettiin paikkiksella. Foxi jäi hyvään suoraan asentoon makaamaan ja se tuijotti hyvin minua koko makuun ajan. Päätin käydä palkkaamassa sen ja kun palasin takaisin omalle paikalleni se olikin ilmeisesti alkanut etsiä namia, koska se oli noussut seisomaan. Kävin palkkaamassa sen koska mun mielestä se teki paremmin kun edellisillä treenikerroilla. Vapautin suoraan maakuulta, koska Foxi ennakoi perusasennon helposti. Kouluttajan mukaan makasi hyvin kun kävin palkkaamassa, mutta hänen mielestään ei olisi tarvinnut palkata... No joo, mutta aiemmin ollut vaan vähän huonompi, joten kyllä se edelleen palkkansa mun mielestä ansaitsi.
Luoksari ilman lopun perusasentoa. Ihan kiva ja lähti ekalla käskyllä. Voisi olla enemmän vauhtia...
Sitten meille syystä X hankalaksi osoittautunut juttu. Liikkeestä maahanmeno. Tehtiin pelkkiä maahanmenoja kun muut teki liikettä. Paitsi että Foxin mielestä se oli kamalaa ja ei olisi halunnut mennä maahan koska nurmi oli märkä. Olin ihan että anteeks koira mutta mikä sua vaivaa?!? Ei nimittäin KOSKAAN ole ollut ongelmia maahanmenossa ja me ollaan treenattu samalla kentällä kaatosateessakin. Tehtiin sitten ensin pari maahanmenoa reiluilla vartaloavuilla. Päästiin kyllä tekemään myös kokonaisena liikkeenä kun meidän outo märän maan kynnys oli ylitetty. Tarvitsee vielä paaaaljon treeniä.
Treenien lopuksi juttelin kouluttajan kanssa. Hän kehui paljon meidän seuraamista ja kontaktia. Niistä onkin kiva saada kehuja, koska ollaan oikeasti tehty töitä niiden eteen! Hän oli myös sitä mieltä että vähän hienosäätöä ja kohta kokeisiin. Mä sitten kysyin että mikä on kohta. Kuulemma ensi keväänä, se onkin hyvä koska sinne me ensimmäistä koetta tavoitellaan. Foxista myös saadaan kuulemma hyvä kisakone mulle! Mä en kyllä taida haluta minkään koneen kanssa kisata vaan mielummin ihan vaan koiran kanssa :)
SNJ @ Hyvinkää
Eilen ajeltiin Emmin ja Vertin seurassa Wanhalle Villatehtaalle Hyvinkäälle noutajien pääerikoisnäyttelyyn. Mä olen käynyt paikalla aiemminkin ja arvelin että siellä olisi tilavampaa kuin viime vuonna Lohjalla, jossa kehät olivat tosiaan kokoa postimerkki. Vaan kun päästiin perille niin huomattiin että pienehkölle nämäkin kehät olivat ja ahtaus aika kamalaa. Ei nimittäin meinattu mahtua koirien ja kamojen kanssa kulkemaan omalle kesälle ollenkaan. Tilaa vei myös mukavasti nurkkaan jätetty jättimäinen patja, no joo, oli siinä varmaan kiva istua :D Kehän laidalla oli niin ahdasta että hyvä kun koirat mahtuivat edes kulkemaan kehään ja sieltä ulos... No minkäs teet, koiraihmiset tuntuvat olevan aika sotkuista porukkaa, joten ei välttämättä ole ihme että niitä isoja, avaria ja valoisia tiloja ei ole näyttelyihin tarjolla. Mutta joo, avautumisen jälkeen asiaan!
Tuomarina oli norjalainen Torunn Sörbye, jota olin luullut mieheksi ennen näyttelypäivää, enkä muuten tainnut olla edes ainoa! Hän oli aluksi aika hidas, nimittäin pentuihin ja junnu- uroksiin meni aikaa vaikka miten kauan. Tosin onhan se ihan hyvä antaakin nuorille koirille arvostelussa aikaa. Tosin kun päästiin urosten nuorten luokkaan, jossa meidän matkaseurueemme pojat esiintyivät oli tahti jo hieman nopeutunut :)
Foxi meni kehään Annin kanssa ja seisoi tuttuun tapaansa oikein kiltisti. Mutta ne liikkeet! Kerrankin voin sanoa että Foxi liikkui todella hienosti! Me Emmin kanssa kehän laidalla ihmeteltiin Foxin lentävää liikkumista, tai no minä ihmettelin ja Emmi kehui. Arvosanaksi saatiin erinomainen! Kilpailuluokassa tutut koirat menivät Foxin ohi Vertin voittaessa luokan ja Hedera's Love At The First Sightin ollessa toinen.
Jäimme tietenkin seuraamaan kehän loppuun saakka ja siinäpä menikin jokunen hetki! Tosin se oli kyllä sen arvoista, sillä Foxin upea puoliveli Paavo valloitti avoimessa luokassa tuomarin sydämen ja olikin Rotunsa Paras! Myös Dina-mamma pärjäsi hienosti ollen PN2 ja Vertti-veljelle rapsahti varaserti. Foxin sisko Alva voitti hienosti nuorten narttujen luokan.
Näyttelyn jälkeen käytiin syömässä Hyvinkään uuden kauppakeskus Willan Raxissa. Nälkähän siellä lähti ja ihmeteltiin upeasti mennyttä näyttelypäivää. Voitot "tiimille" kaikissa luokissa mihin vaan osallistuttiin :)
Kun viimein illalla päästiin kotiin sai Foxi syötäväkseen raan sian kylkiluurivistön ja itse jumiutuneet sohvalle. Illalla meidät tavoitti viesti, joka oli lyhyt ja ytimekäs "Paavo BIS2!!!" wautsiwau! Paljon onnea erityisesti Minna ja Ninni sekä onnea myös muille menestyneille!
Tuomarina oli norjalainen Torunn Sörbye, jota olin luullut mieheksi ennen näyttelypäivää, enkä muuten tainnut olla edes ainoa! Hän oli aluksi aika hidas, nimittäin pentuihin ja junnu- uroksiin meni aikaa vaikka miten kauan. Tosin onhan se ihan hyvä antaakin nuorille koirille arvostelussa aikaa. Tosin kun päästiin urosten nuorten luokkaan, jossa meidän matkaseurueemme pojat esiintyivät oli tahti jo hieman nopeutunut :)
Foxi meni kehään Annin kanssa ja seisoi tuttuun tapaansa oikein kiltisti. Mutta ne liikkeet! Kerrankin voin sanoa että Foxi liikkui todella hienosti! Me Emmin kanssa kehän laidalla ihmeteltiin Foxin lentävää liikkumista, tai no minä ihmettelin ja Emmi kehui. Arvosanaksi saatiin erinomainen! Kilpailuluokassa tutut koirat menivät Foxin ohi Vertin voittaessa luokan ja Hedera's Love At The First Sightin ollessa toinen.
"22 months. Excellent head and expression. Slighly upright in shoulder. Would like slightly straighter forelegs and tighter feet. Excellent ribcage. Somewhat long in loin. Very good rear angulation. Moves well"
Jäimme tietenkin seuraamaan kehän loppuun saakka ja siinäpä menikin jokunen hetki! Tosin se oli kyllä sen arvoista, sillä Foxin upea puoliveli Paavo valloitti avoimessa luokassa tuomarin sydämen ja olikin Rotunsa Paras! Myös Dina-mamma pärjäsi hienosti ollen PN2 ja Vertti-veljelle rapsahti varaserti. Foxin sisko Alva voitti hienosti nuorten narttujen luokan.
Näyttelyn jälkeen käytiin syömässä Hyvinkään uuden kauppakeskus Willan Raxissa. Nälkähän siellä lähti ja ihmeteltiin upeasti mennyttä näyttelypäivää. Voitot "tiimille" kaikissa luokissa mihin vaan osallistuttiin :)
Kun viimein illalla päästiin kotiin sai Foxi syötäväkseen raan sian kylkiluurivistön ja itse jumiutuneet sohvalle. Illalla meidät tavoitti viesti, joka oli lyhyt ja ytimekäs "Paavo BIS2!!!" wautsiwau! Paljon onnea erityisesti Minna ja Ninni sekä onnea myös muille menestyneille!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Aurinkoiset lauantaitreenit
Viime lauantaina oltiin Karoliinan ja bichon Nemon kanssa lenkillä ja treenaamassa. Mä olin jo etukäteen ajatellut kiinnittäväni nyt erityisesti huomiota siihen etten palkkaa ihan mitä tahansa paikkista.
Karoliina ja Nemo teki ensin ja samaan aikaan Foxi keräsi itsensä täyteen energiaa ja tekemisentarmoa. Tehtiin ensiksi pieni pätkä seuraamista ilman nameja ja se meni aika hienosti :)
Sitten siihen paikkikseen. Maahanmeno oli ihan hyvä ja Foxi jäikin tosi kivasti makaamaan ja katsoikin minua, kunnes otti hirveästi häiriötä ohi kulkeneesta lapsiperheestä. Ei siis kyllä minun suuntaani katsonutkaan kun vaan tuijotti sitä lapsiperhettä. Palasin koiran viereen ja siirryin hieman, sitten uusi maahanmeno ja lyhyemmällä ajalla makuutus. Olikin paljon parempi!
Foxi tuntui tosi virkeältä ja iloiselta, joten tehtiin yksi luoksari. Toimikin hienosti tuli hurjalla vauhdilla hyvään perusasentoon! Sitten tehtiin vielä maahanmenoa perusasennosta niin että käskin maahan ja sitten Foxi joutui vaan odottamaan maatessaan. Foxi tosi helposti pomppaa makuulta ylös sen jälkeen jos ei heti tapahdukaan mitään, joten ehkä tämä toimii hieman ennakointiin. Toinen mitä voitaisi kokeilla on se ettei päätetä kaikkia liikkeitä perusasentoon.
Foxi oli ihan mielettömällä työfiiliksellä, joten tehtiin vielä hieman temppuja ja sitten lähdettiin lenkille. Koirat perinteiseen tapaansa toisistaan hyvin välinpitämättöminä ja me ihmiset koirajutuista höpisten. Foxi myös osoitti olevansa oikeasti noutaja. Koska se ei tällä kertaa kastunut sateessa niin kävi se minun ilokseni uimassa ojassa :D
Karoliina ja Nemo teki ensin ja samaan aikaan Foxi keräsi itsensä täyteen energiaa ja tekemisentarmoa. Tehtiin ensiksi pieni pätkä seuraamista ilman nameja ja se meni aika hienosti :)
Sitten siihen paikkikseen. Maahanmeno oli ihan hyvä ja Foxi jäikin tosi kivasti makaamaan ja katsoikin minua, kunnes otti hirveästi häiriötä ohi kulkeneesta lapsiperheestä. Ei siis kyllä minun suuntaani katsonutkaan kun vaan tuijotti sitä lapsiperhettä. Palasin koiran viereen ja siirryin hieman, sitten uusi maahanmeno ja lyhyemmällä ajalla makuutus. Olikin paljon parempi!
Foxi tuntui tosi virkeältä ja iloiselta, joten tehtiin yksi luoksari. Toimikin hienosti tuli hurjalla vauhdilla hyvään perusasentoon! Sitten tehtiin vielä maahanmenoa perusasennosta niin että käskin maahan ja sitten Foxi joutui vaan odottamaan maatessaan. Foxi tosi helposti pomppaa makuulta ylös sen jälkeen jos ei heti tapahdukaan mitään, joten ehkä tämä toimii hieman ennakointiin. Toinen mitä voitaisi kokeilla on se ettei päätetä kaikkia liikkeitä perusasentoon.
Foxi oli ihan mielettömällä työfiiliksellä, joten tehtiin vielä hieman temppuja ja sitten lähdettiin lenkille. Koirat perinteiseen tapaansa toisistaan hyvin välinpitämättöminä ja me ihmiset koirajutuista höpisten. Foxi myös osoitti olevansa oikeasti noutaja. Koska se ei tällä kertaa kastunut sateessa niin kävi se minun ilokseni uimassa ojassa :D
Avautuminen irtokoirista
Mun Facebook-kaverit saivat jo viime viikolla lukea vihaisen tilapäivityksen irtokoirasta, johon kohdattiin viime viikolla täällä kotikaupunkimme Järvenpään keskustassa. Tosiaan joo keskustassa, jossa en pitäisi edes erinomaisesti koulutettua koiraa irti. Luvassa sekavaa sepustusta irtokoirista!
Tänä syksynä me ollaan kohdattu aika paljon näitä irtiolevia koiria, jotka rynnistää meitä kohti. Tavallaan vähän hassua että ollaan jo vuoden päivät lenkkeilty samoilla huudseilla ja nyt yhtäkkiä tuleekin monta irtokoiraa päin. Onneksi jollain ihmeen ilveellä onnistuttiin välttämään näitä kokemuksia Foxin pentuaikana. Kaverin collieen(siis pehmeään koiraan) kävi sen ollessa pentu kiinni amstaffi, jäipä koiralle tosi kivat mielikuvat muista koirista.
Blogia seuranneet varmaan tietävätkin että me ollaan työstetty ohituksia ties miten kauan ja ne alkavat jo pääosin sujua. Foxi ei oikeastaan koskaan pääse hihnassa tapaamaan muita koiria, tosin tähän tekee muutama kaverikoira poikkeuksen. Kuulostaa ehkä itsekkäältä ettei tavata muita koiria hihnassa, mutta mun mielestä meidän ei tarvitsekaan olla jokaisen naapuruston koiran kaveri. Sitä paitsi paljon helpompaa että on joku järki, vieraita koiria ei tavata hihnassa ei nyt - ei huomenna - ei ensi vuonnakaan.
Sen jälkeen kun se espanjanvesikoira kävi Foxin päälle olen ottanut tietyn tavan kohdata nämä kohti tulevat irtokoirat. Meidän onneksemme ne ovat tähän mennessä olleet kaikki erilaisia pikkufifejä. Toimin siis niin että toisella kädellä vedän Foxin kauemmas koiran luota mun taakseni ja itse otan muutaman askelen koiraa kohti ja sanon vihaisesti ja kovalla äänellä "mene pois!". Tämä käytös varmaan saa kohta valkotakkiset miehet soittamaan meidän ovikelloa, mutta Foxi on mun laumaani ja mun tehtävä on vahtia että sen päälle ei tule kukaan. Keskusta-fifin omistajassakin mun käytökseni sai aikaan ne kuuluisat sanat "ei se mitään tee".
"Ei se mitään tee", "se on ihan kiltti" - joo niin varmaan. Arvatkaapas mitä? Mua ei kiinnosta! Kauheaa miten itsekkäältä kuulostaa, mutta näin se on. Kun meitä kohti juoksee irtokoira mua ei ihan oikeasti jaksa kiinnostaa onko se kiltti vai ei. Me ei kuitenkaan haluta tavata sitä. Sitä paitsi, mistä se toinen omistaja voi tietää onko Foxi kiltti?
Mun mielestä on ihan ok pitää koiraa irti, JOS se tottelee ja se on koulutettu. Vaikkakin edelleenkään kaupungin keskusta ei ole mikään sopiva irtipitopaikka. Tietenkin koira on eläin ja ei siihen 100% voi luottaa, joo tiedetään. Älkää pliis myöskään laittako kouluttamatonta pikkufifiä tai isoakaan fifiä fleksiin! Se on mun mielestä väärissä käsissä vaarallinen vehje.
Tunnustan, mä pidän Foxia hyvin paljon irti. Ihan tavallisillakin kävelyteillä, kyllä. En ehkä niillä kaikkein vilkkaimmin liikennöidyillä, mutta kävelyteillä kuitenkin. Meillä mennään irti oikeastaan kaikilla lenkeillä jonkun verran. Mä seuraan kuitenkin koko ajan hyvinkin tarkkaan sitä onko takaa tulossa joku tai onko meitä vastaan tulossa joku. Heti kun havaitsen jotain niin otan Foxin kiinni, matka vastaantulijaan voi olla pitkäkin matkan päässä. Täten me siis ohitetaan kaikki kytkettynä. Käytetään myös fleksiä, tosin lähinnä aamulenkillä, jolloin ei tule ikinä ketään vastaan.
Eniten mua tietenkin näissä irtokoirissa ärsyttää se kun niiden omistajat eivät viitsi toimia siten miten itse toimisin. Ihan tosi. Kaikki ihmiset eivät todellakaan viitsi edes peruskouluttaa koiriaan kunnolla ja jos sitä koiraa ei ole koulutettu niin ei sitä silloin pitä ulkoiluttaa irti tai fleksissäkään.
Yksi mun tuttuni sanoi että koiran koulutus jatkuu koko sen elämän ajan. Siis siinä vaiheessa kun totesin että kiva takapakki tuli taas ohitustreeneihin. Joo, varmasti jatkuu, mutta mä en todellakaan aio katsella 13-vuotiaana hihnassa perseilevää koiraa vaan oikeasti jos mä panostan tiettyyn osa-alueeseen erityisen paljon niin haluan myös sen toimivan. Ei kai sille koiralle istumistakaan 13 vuotta opeteta?
Tänä syksynä me ollaan kohdattu aika paljon näitä irtiolevia koiria, jotka rynnistää meitä kohti. Tavallaan vähän hassua että ollaan jo vuoden päivät lenkkeilty samoilla huudseilla ja nyt yhtäkkiä tuleekin monta irtokoiraa päin. Onneksi jollain ihmeen ilveellä onnistuttiin välttämään näitä kokemuksia Foxin pentuaikana. Kaverin collieen(siis pehmeään koiraan) kävi sen ollessa pentu kiinni amstaffi, jäipä koiralle tosi kivat mielikuvat muista koirista.
Blogia seuranneet varmaan tietävätkin että me ollaan työstetty ohituksia ties miten kauan ja ne alkavat jo pääosin sujua. Foxi ei oikeastaan koskaan pääse hihnassa tapaamaan muita koiria, tosin tähän tekee muutama kaverikoira poikkeuksen. Kuulostaa ehkä itsekkäältä ettei tavata muita koiria hihnassa, mutta mun mielestä meidän ei tarvitsekaan olla jokaisen naapuruston koiran kaveri. Sitä paitsi paljon helpompaa että on joku järki, vieraita koiria ei tavata hihnassa ei nyt - ei huomenna - ei ensi vuonnakaan.
Sen jälkeen kun se espanjanvesikoira kävi Foxin päälle olen ottanut tietyn tavan kohdata nämä kohti tulevat irtokoirat. Meidän onneksemme ne ovat tähän mennessä olleet kaikki erilaisia pikkufifejä. Toimin siis niin että toisella kädellä vedän Foxin kauemmas koiran luota mun taakseni ja itse otan muutaman askelen koiraa kohti ja sanon vihaisesti ja kovalla äänellä "mene pois!". Tämä käytös varmaan saa kohta valkotakkiset miehet soittamaan meidän ovikelloa, mutta Foxi on mun laumaani ja mun tehtävä on vahtia että sen päälle ei tule kukaan. Keskusta-fifin omistajassakin mun käytökseni sai aikaan ne kuuluisat sanat "ei se mitään tee".
"Ei se mitään tee", "se on ihan kiltti" - joo niin varmaan. Arvatkaapas mitä? Mua ei kiinnosta! Kauheaa miten itsekkäältä kuulostaa, mutta näin se on. Kun meitä kohti juoksee irtokoira mua ei ihan oikeasti jaksa kiinnostaa onko se kiltti vai ei. Me ei kuitenkaan haluta tavata sitä. Sitä paitsi, mistä se toinen omistaja voi tietää onko Foxi kiltti?
Mun mielestä on ihan ok pitää koiraa irti, JOS se tottelee ja se on koulutettu. Vaikkakin edelleenkään kaupungin keskusta ei ole mikään sopiva irtipitopaikka. Tietenkin koira on eläin ja ei siihen 100% voi luottaa, joo tiedetään. Älkää pliis myöskään laittako kouluttamatonta pikkufifiä tai isoakaan fifiä fleksiin! Se on mun mielestä väärissä käsissä vaarallinen vehje.
Tunnustan, mä pidän Foxia hyvin paljon irti. Ihan tavallisillakin kävelyteillä, kyllä. En ehkä niillä kaikkein vilkkaimmin liikennöidyillä, mutta kävelyteillä kuitenkin. Meillä mennään irti oikeastaan kaikilla lenkeillä jonkun verran. Mä seuraan kuitenkin koko ajan hyvinkin tarkkaan sitä onko takaa tulossa joku tai onko meitä vastaan tulossa joku. Heti kun havaitsen jotain niin otan Foxin kiinni, matka vastaantulijaan voi olla pitkäkin matkan päässä. Täten me siis ohitetaan kaikki kytkettynä. Käytetään myös fleksiä, tosin lähinnä aamulenkillä, jolloin ei tule ikinä ketään vastaan.
Eniten mua tietenkin näissä irtokoirissa ärsyttää se kun niiden omistajat eivät viitsi toimia siten miten itse toimisin. Ihan tosi. Kaikki ihmiset eivät todellakaan viitsi edes peruskouluttaa koiriaan kunnolla ja jos sitä koiraa ei ole koulutettu niin ei sitä silloin pitä ulkoiluttaa irti tai fleksissäkään.
Yksi mun tuttuni sanoi että koiran koulutus jatkuu koko sen elämän ajan. Siis siinä vaiheessa kun totesin että kiva takapakki tuli taas ohitustreeneihin. Joo, varmasti jatkuu, mutta mä en todellakaan aio katsella 13-vuotiaana hihnassa perseilevää koiraa vaan oikeasti jos mä panostan tiettyyn osa-alueeseen erityisen paljon niin haluan myös sen toimivan. Ei kai sille koiralle istumistakaan 13 vuotta opeteta?
"Mitä haloo sille oikein tarkoittaa?"
Onpas ollut hetken hiljaista täällä blogin puolella! Työt tuntuu vievän itseltäni hurjasti energiaa joten en vain ole jaksanut kirjoitella tänne, etenkään kun me ei mitään erikoisempaa olla tehty. Keskiviikkona kuitenkin kaahattiin kiireellä tokotreeneihin.
Luoksepäästävyys alkuun ja ei mitään ongelmia. Sen jälkeen paikkis, jossa Foxi jäi jotenkin kieroon makaamaan. Oikeastaan se johtuu siitä että käänsin itse ylävartaloa tarkastaakseni ettei se jäänyt lonkalle. Sujui 1½min kohdalle asti ihan hyvin mutta sitten Foxi NOUSI!!! Koira joka EI KOSKAAN ole noussut paikallamakuusta. Syystäkin siis itseltäni loksahti suu auki. Foxi oli haistanut jonkun ruun murusen maassa ja ilmeisesti noussut sitä poimimaan. Voi miten kiva. Kävin palauttamassa koiran maahan ja se jäikin paljon paremmassa asennossa makaamaan paikkiksen loppuun. Palkka maahan kun palattiin koirien viereen.
Foxi vaikuttaa jotenkin tylsistyneeltä tekemään koko paikkista, se on alkanut tekemään sitä vaan huonommin ja huonommin. Lonkkailua, pään kääntelyä, maan haistelua maatessa ja tämä hiton nouseminen. Joo, no kiva se pysyy kyllä, mutta ei niin kun minä haluaisin. Ja tietenkin nämä ongelmat näkyy vaan ryhmätreeneissä, että mitenkäs treenaat... Yksin tekee takuuvarmasti ja hyvässä ryhdissä maaten ja minua tuijottaen. Täytyy vaan alkaa vaatia parempaa ja parempaa suoritusta ja jättää ne huonot huomiotta. Kuulostaa aika julmalta kun koira kuitenkin periaatteessa tekee mitä pitää.
Pienen odottelun jälkeen seuraamista käskytettynä. Kouluttaja-Marian mukaan käännökset parantuneet. Hassua, ei olla niitä juurikaan treenattu. Seuratessa huomasin Foxin haistavan jotain maassa ja sanoinpa sitten sille "haloo", tästä saatiinkin noottia. "Miksi sä sanoit haloo etkä seuraa? Mitä haloo oikein tarkoittaa?" Niinpä niin, ei se tarkoita oikein mitään. Seuraavalla kerralla ehkä sanon vaan seuraa... Muuten saatiin kyllä taas kehuja hyvästä seuraamisesta. Kiva, koska ollaan sen eteen tehty aika paljon töitä. Loppuun tehtiin takapääharjoituksia, joita ollaankin itsenäisesti tehty jonkin verran. "Hei, sehän käyttää takaosaansa!" - oli kouluttajan kommentti :)
Luoksepäästävyys alkuun ja ei mitään ongelmia. Sen jälkeen paikkis, jossa Foxi jäi jotenkin kieroon makaamaan. Oikeastaan se johtuu siitä että käänsin itse ylävartaloa tarkastaakseni ettei se jäänyt lonkalle. Sujui 1½min kohdalle asti ihan hyvin mutta sitten Foxi NOUSI!!! Koira joka EI KOSKAAN ole noussut paikallamakuusta. Syystäkin siis itseltäni loksahti suu auki. Foxi oli haistanut jonkun ruun murusen maassa ja ilmeisesti noussut sitä poimimaan. Voi miten kiva. Kävin palauttamassa koiran maahan ja se jäikin paljon paremmassa asennossa makaamaan paikkiksen loppuun. Palkka maahan kun palattiin koirien viereen.
Foxi vaikuttaa jotenkin tylsistyneeltä tekemään koko paikkista, se on alkanut tekemään sitä vaan huonommin ja huonommin. Lonkkailua, pään kääntelyä, maan haistelua maatessa ja tämä hiton nouseminen. Joo, no kiva se pysyy kyllä, mutta ei niin kun minä haluaisin. Ja tietenkin nämä ongelmat näkyy vaan ryhmätreeneissä, että mitenkäs treenaat... Yksin tekee takuuvarmasti ja hyvässä ryhdissä maaten ja minua tuijottaen. Täytyy vaan alkaa vaatia parempaa ja parempaa suoritusta ja jättää ne huonot huomiotta. Kuulostaa aika julmalta kun koira kuitenkin periaatteessa tekee mitä pitää.
Pienen odottelun jälkeen seuraamista käskytettynä. Kouluttaja-Marian mukaan käännökset parantuneet. Hassua, ei olla niitä juurikaan treenattu. Seuratessa huomasin Foxin haistavan jotain maassa ja sanoinpa sitten sille "haloo", tästä saatiinkin noottia. "Miksi sä sanoit haloo etkä seuraa? Mitä haloo oikein tarkoittaa?" Niinpä niin, ei se tarkoita oikein mitään. Seuraavalla kerralla ehkä sanon vaan seuraa... Muuten saatiin kyllä taas kehuja hyvästä seuraamisesta. Kiva, koska ollaan sen eteen tehty aika paljon töitä. Loppuun tehtiin takapääharjoituksia, joita ollaankin itsenäisesti tehty jonkin verran. "Hei, sehän käyttää takaosaansa!" - oli kouluttajan kommentti :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)