Sivut

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Kun pakka ei pysy kasassa

Tänään käytiin toisiksi viimeistä kertaa rallytreeneissä. Tälle kerralle oli toivottu vähän haastavampaa rataa kuin viimeksi ja sitä kyllä kouluttaja meille tarjosi läiskäisemällä meille käteen tämän ratapiirroksen Anna Pekkalan tekemästä ALO-kisaradasta. 

Ennen meidän omaa vuoroa tehtiin seuraamispätkiä ja muistuteltiin mieleen ohjaaja kiertää koiran kylttejä. Nimittäin siinä kertaillessa Zora pomppasi makuulta ylös vaikka miten monta kertaa. Ja toinen mitä huomasin oli se, että se meni aina maahan kun sanoin istu, aika kätevää :D

Meidän rata alkoi hienosti kunnes itse sähläsin (ylläri) kolmannen kyltin ja pysäytin koiran ensin istumaan viereen ennen kun ohjasin eteen ja siitä takaisin viereen. Ei muuta kun uusimaan, takaisin edelliselle kyltille, uusi lähestyminen ja sitten sujuikin hyvin. 

Spiraalissa sekosin sitten jotenkin huolella, sillä kiersin kolme tötteröä ensiksi kaksi kertaa. Lisäksihän tuossa oli jekkuna se, että viimeinen tötterö ei kuulunut ollenkaan koko spiraaliin. Ei muuta kuin uusiksi. Sitten kyllä sujuikin jo hienosti. 

Askelissa meni pieleen kun toisen istumisen kohdalla Zora istui ihan tosi vinoon. Uusi yritys ja sitten jo onnistuikin. Vaan täytyi vain tällä kertaa ohjata koiraa pelkällä kädellä koska jos olisin sanonut sille istu askelien jälkeen (niin kuin tein viimeksi) niin se olisi mennyt maahan.

Vasen täyskäännös meni hienosti. Sitten alkoi taas vaikeudet, tuo juoksu on kyllä meille vähän murheenkryyni ja nyt se oli vielä yhdistetty taas pujotteluun. Oikeastaan juoksu ja pujottelu kyllä sujuivat ihan hyvin mutta sitten itseltäni katosi vähän keskittyinen ja oikean käännöksen jälkeen huomasin siirtyneeni jo kävelyyn vaikka normaaliin vauhtiin palauttanut kyltti oli vasta tulossa. Tuota juoksemista täytyisi nyt tosiaan vähän treenata ja etsiä se juuri meille sopiva juoksuvauhti.

Ennen maalia olevan kyltin vielä sitten huitaisin menemään ihan väärällä suorituspaikka (kyltin vieressä kun piti olla edessä). Oikeastaan rally ei ehkä niin paljoa vaadi ainakaan alemmissa luokissa koiralta, mutta ohjaaja meillä on ainakin sössinyt enemmän ja vähemmän noissa treeneissä.

Alkurata meillä meni hienosti ja tosi tarkasti, mutta oikeastaan sitten kun ei sujunut enää niin alkoi selvästi pää hajoamaan ohjaajalla. Täytyisi vaan muistaa rauhassa miettiä hetki mitä tuleman pitää noilla pysäyttävillä kylteillä, niitä oli kuitenkin tälläkin radalla useampikin tarjolla.

Zora on edelleen hieno ja kestää tosi hienosti toistoja ja ohjaajan sekoilua! 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Ihmeiden aika ei ole ohitse

Me nimittäin onnistuttiin saamaan paikka mejäkokeeseen! Koe oli nyt menneenä viikonloppuna Orimattilan varsin riistarikkaissa maastoissa. Juuri tuota lähempänä noita kokeita ei oikein olekaan. Tieto kokeeseen pääsystä saatiin vasta myöhään perjantai-iltana. Mahdolliseen kokeeseen pääsyyn osattiin kuitenkin varautua siten, että Virpi kävi keskiviikkona vetämässä meille jäljen ja sitä käytiin nuuhkimassa torstaina. 

Lauantaina oli oikeastaan aika kevyt päivä, sillä jäljet oli suunnistettu valmiiksi. Veretettiin ensiksi jälkiparin kanssa VOI-luokan jälki ja sen perään AVO-jälki. Maasto oli varsin helppokulkuista ja kuivaa. Lisäksi nähtiin paljon hirven papanoita, riistarikasta maastoa siis kuten mejäkokeessa kuuluukin. Jälkien teon jälkeen kävin vielä metsästysmajalla syömässä ja sitten ihmeen ajoissa kohti kotia.

Sunnuntaina herätys olikin sitten aikaisin, sillä koe aloitettiin jo vähän ennen seitsemää. Meille arvottiin avoimen luokan viimeinen, neljäs, jälki ja oma opastamani oli kolmas. Laukaksensietoon mennessä Zora oli valtavan innoissaan eikä juuri hätkähtänyt starttarilla ammutusta laukauksesta. 

Opastamallani jäljellä oli englanninspringerinarttu, joka teki kyllä opastamisen tosi helpoksi, sillä koira eteni ihan jälkeä pitkin viimeiselle kulmalle asti. Jälki oli hyvin merkattu ja koirankin palasi jäljelle. 

Oman opastuksen jälkeen sitten seuraavan oppaan perässä kohti meidän koejälkeä. Rauhoittelin Zoran ensiksi istumaan alkumakaukselle ja sitä nuuhkimaan ja ohjasinkin omasta mielestäni alun aika hyvin. Se lähti etenemään hyvin ja varmasti ja tuli jo mieleen että meneepäs se hienosti!

Sitten vähän ennen ensimmäistä kulmaa citykoira lähti johonkin pöpelikköön ohjaaja ja tuomari perässä ja opas jäi odottelemaan. Aikamme siellä rämittiin hirven jälkien perässä ja sitten tuomari palautti meidät jäljelle ja tuomitsi ensimmäisen hukan. Tultiin kulmalle, jota Zora pysähtyi nuuhkimaan. Matka jatkui hetken ja sitten se lähti takaisin sinne mistä ensimmäinen hukka oli tullut. Taas rämmittiin hetken aikaa ja sitten tuomittiin seuraava hukka. 

Palattiin takaisin jäljelle ja sitten jäljestys alkoi jo edetä niin reipasta vauhtia että tuomari kehotti jatkossa kiinnittämään vauhtiin huomiota. Vähän ennen toista kulmaa Zora lähti taas metsän hajujen perään, aikamme siellä rämmittiin ja siltä alkoi jo vähän sitkeyskin loppua, kun söi jo heinääkin sijaistoimintona jossain välissä... Kolmas hukka ja se siitä, harjoiteltiin jälki loppuun.

Näin siis oli jo heti meidän oman suorituksen jälkeen selvillä ettei meille tulosta tullut. Zoraan olin kuitenkin ihan tyytyväinen, se esitti välillä tosi hyviäkin pätkiä jäljestystä, mutta riistan hajut olivat liikaa sille tällä kertaa. Vähän voisi yrittää treenata lisää ja ehkä voisi vielä loppukesästä tai alkusyksystä kokeilla olisiko onni myötä ja irtoaisiko uusi koepaikka. 

Meidän suorituksen jälkeen ajoin takaisin meidän jäljelle sitä purkamaan ja laitoin mukana olleelle Foxille mejävaljaat päälle. Se osaakin yhdistää valjaat mejään ja nenä alkoikin heti käydä ja muutenkin oli aivan valtavan innoissaan! Se täytyi rauhoitella kunnolla makaamaan alkumakaukselle ja sitten lähtikin etenemään hienosti jälkeä pitkin. Vähän sitä tietenkin täytyi jarrutella kun keräilin samalla merkkejä pois. Senkin kanssa olisi kiva yrittää kokeeseen, mutta vähän näin autottomana helsinkiläisenä epäilyttää omat resurssit. Meidän elämään kuuluu muutakin kun jatkuvasti koiraharrastusten täyttämät viikonloput, joten taitaa Foxin mejästartti jäädä välistä, katsellaan ensi vuonna sitten!

Jäljen purkamisen jälkeen ajeltiin takaisin kokeen keskuspaikalle syömään ja odottelemaan että kaikki koirakot saavat jälkensä suoritettua. Kokeen järjestänyt MeJäljestäjät kyllä piti osallistujista hyvän huolen, tarjolla oli hyvää ruokaa ja täytekakkua! 

Tulosten luvussa en suuresti yllättynyt kun Zoran arvostelu luettiin jo toisena. Sieltä heikompien tulosten päästähän tulosten lukeminen on tapana aloittaa. Tuomarina meillä muuten oli Ilkka Niemi.

"Zora nuuhki alkumakauksen ja lähtee reippasti jäljelle. Edetään pääosin ilmavainuisesti vaihtelevalla  nopeudella. Suurinta vauhtia pitäisi hieman hidastaa jarruttamalla. 1. osuuden loppupuolelle edetään hyvin jäljellä. mutta sitten poistutaan hirvenjäljille aina hukkaan asti. Palautuksen jälkeen edetään hyvin kulmalle, joka mennään tarkasti, makaus merkataan. Pian kulman jälkeen palataan jäljen sivulla kulma ulkokautta kiertäen määrätietoisesti  samaan suuntaan, missä edellinen hukka tuli. Siellä on jotain mielenkiintoista, 2. hukka. Palautuksen jälkeen edetään taas melko hyvin, sitten tehdään pari kaarrosta jäljen sivuun, mutta palataan jäljelle itsenäisesti. Loppupuolella 2. osuutta poistutaan jäljeltä, metsän hajut kiinnostavat enemmän, 3. hukka ja koe keskeytetään. Tullaan harjoitellen kaadolle. Ajoittain hyvää jäljestystä, mutta tänään pitkäjänteisyys puuttui."

Kuten jo mainitsin niin noilla kolmella hukalla koe keskeytyi ja saimme tulokseksi AVO0. Ei oltu ainoita nollan saaneita koiria, yhdellä voittaja-luokan jäljellä opas oli katsonut muutaman metrin päästä peuraa silmiin! Riista aiheutti monelle koiralle ongelmia. Avoimen luokan paras tulos muuten tuli juuri tuolta minun opastamaltani jäljeltä!

Täytyy nyt yrittää vähän katsella josko vähän saisi treeniä aikaan tuon mejänkin osalta. Vaikka lajista on koko kevään ollut vähän ristiriitaiset tunteet, niin ei tämä toivottavasti jäänyt Zoran viimeiseksi kokeeksi :)

torstai 25. toukokuuta 2017

"Ootko huomannut, että se on tosi nopea?"

Eilen oltiin taas rallytreeneissä. Tehtiin samanlaiset purkamiset kuin edelliselläkin kerralla, eli puiden kiertoa ja lelun heittelyä. Tuntui edelleen toimivan. Tällä kertaa päästiin ensimmäistä kertaa täysimittaiselle kisaradalle. Meidän rata on ollut Muuramessa kisaratana ja sen on tehnyt Minna Hillebrand. (ratapiirros)

Rataantutustumisessa pienoinen jännitys heräsi, radalla oli paljon sellaisia juttuja, joita ei oltu koskaan aiemmin tehty. Saksalainen täyskäännös eli vasen täyskäännös (radalla kyltti 5) tuntui ajatuksena tosi vaikealta. Samoin toisena kylttinä ollut koira eteen oikealta sivulle. Kumpikaan mun koirista ei osaa nimittäin kiertää takakautta sivulle.

Jumppailin noita uusia kylttejä ennen meidän omaa suoritusvuoroa ja Zora tuntuikin yllättävän hyvin oivaltavan niiden idean. Helpompaa ne olisi tehdä kyllä ilman hihnaa, mutta alokasluokassa pitää vielä miettiä että miten hihnaa pitää pitää, jotta se nauraa koko ajan. 

Ensimmäinen kyltti meni ongelmitta, mutta toisessa jo onnistuin sähläämään sen verran että en lähtenyt heti liikkeelle kun koira oli kiertänyt vaan se ehti istumaan. Uusinta ja sitten oli taas ohjaaja enemmän hereillä, joten päästiin jatkamaan. Spiraali oli aika helppo, siinähän koira käytännössä vaan seuraa mukana. Neljäntenä kylttinä oli askeleet, sama kyltti, jonka kanssa sähläsin viime kerralla. Nyt se onnistui hyvin kun muistin käskyttää riittävästi ja siitä tulikin kouluttajalta kehuja. 

Saksalainen sujui myös hienosti sen ennen meidän vuoroa tapahtuneen jumppailun seurauksena. Käännös oikeaan ja täyskäännös oikeaan sujuivat ongelmitta. Maahanmenoa liikkeestä olin jumppailut myös odotellessa ja meni muuten silloin ihan tosi hienosti! Rallyssahan tämä ei ole samanlainen liike kuin tokossa, vaan myös ohjaaja pysähtyy. Nyt Zora taisi mennä ensimmäisellä yrityksellä maahan istumisen kautta ja se on ehdoton nounou. Toisella kerralla meni hyvin. 

Istu kierrä koiran ympäri sujuu meiltä paljon paremmin kun mitä aiemmin. Sitten alkoikin murheenkryyni. Nimittäin juokseminen ja vielä pujotellen niini että ensimmäinen tötterö oli jo heti kyltin takana. Juoksuun kyltiltä minun olisi pitänyt mennä reippaammin vielä suoraan, mutta ennakoin jo tuota pujottelua. Lisäksi Zora juoksussa meinaa poikittaa mun eteen, joten sellainen missä sen vielä pitäisi kääntyillä oli haastavaa! Onnistuttiin kuitenkin toisella yrittämällä. 

Täytyy vähän yrittää etsiä meille sopivaa juoksuvauhtia tuossa ja lisäksi kyllä nyt oikeasti ottaa se takapään käyttö aktiivisempaan treeniin, niin alkaisi koirakin ehkä kulkea vähän järkevämmin noissa juoksuosuuksissa. Viimeinen kyltti 360 oikeaan normaalissa vauhdissa olikin sitten tuon juoksupujottelun jälkeen ihan lälly-helppo. 

Palautteeksi saatiin että koira on kuulemma ihan pirun nopea tekemään :D Eipä yllättänyt! Tämä täytyisi vaan sitten osata huomioida että osaan oikeaan aikaan käskyttää esim. tuon maahanmenon kohdalla. Lisäksi nyt kyllä täytyy ottaa erityistarkkailuun se että tehdään kyltit suoritusalueella! Olin nimittäin etukäteen päättänyt että nyt keskityn erityisesti siihen, että tehdään kaikki oikealla paikalla, mutta eipä se ihan sitten onnistunutkaan, vaan menen edelleen liian lähelle kylttiä!

Hauska laji tämä rally ja Zora on kyllä niin valtavan pätevä harrastuskaveri :)

maanantai 22. toukokuuta 2017

Kaikenlaisia aivopieruja

Pienestä Virpin yllytyksestä ilmoitin Zoran meidän oman noutajakoirayhdistyksen taippareihin Tammisaareen. Mehän ei olla treenattu ihan hirveästi, mutta ajateltiin että kokeillaan nyt niin että mennään vähällä treenillä, jos ei toimi niin sitten seuraavalla kerralla kunnolla treeniä pohjalle. Mentiin erittäin matalalla profiililla, Virpi taisi olla mun koiratutuista ainoa, joka tiesi tästä. En halunnut aiheuttaa itselleni paineita kertomalla kaikille, ja itseasiassa se toimikin näin ihan hyvin.

Aamulla pakkasin molemmat koirat autoon ja hurautettiin Fiskarsiin. Koepaikalle ajettiin ihan ruukkialueen läpi, olipa kaunista! Täytyy kesällä ehdottomasti käydä joskus siellä aistimassa tunnelmaa.

Me oltiin ilmoittauduttu aamupäiväryhmään ja oltiin siinä neljäs koirakko. Koepaikalla ensiksi tietenkin ilmoittauduttiin. Sitten kävelin Zoran kanssa hetken ja tehtiin vähän damin pitoa. Sitten jo aloitettiin koe sosiaalisella käytöksellä. 

Zoralla vähän (tai vähän enemmänkin) alkoi ääni vuotaa, muista koirista johtuen. Mikrosiru luettiin ja se ei tuottanut mitään ongelmaa, eikä myöskään se kun tuomari kävi nopeasti haistatuttamassa kättään. 

"Käyttäytyy hyvin vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan" HYVÄKSYTTY

Yhteisen osion jälkeen vein Zoran autoon ja istuskelin itsekin siinä hetken aikaa. Mieli tuntui ihmeen levolliselta. Oli hyvä idea viedä koirakin hetkeksi pois käsistä, sillä sen ääntely ja se kun olisin yrittänyt puuttua siihen olisi varmasti syönyt yhteistyötä.

Koepaikalla oli uimapaikka, joten vähän ennen meidän omaa vuoroa kävin heittämässä kertaa keppiä veteen. Eipä tuottanut mitään ongelmia veteen meneminen. Tämän jälkeen odoteltiin hetki ja kun meitä edeltävä koira tuli pois alettiin jo hivuttautua kohti koepaikkaa. Tässä vaiheessa Zora oli tosi keskittynyt ja kuuliainen ja myös lopettanut ääntelyn. Niin se itseasiassa aina tekee, passiivisuus on sille hankalaa, mutta kun aletaan tekemään niin se on hiljaa. 

Tuomari lyhyesti selitti ensimmäisen tehtävän eli vesityön. Eipä siinä mitään erikoista ollut. Sitten ensimmäinen riista, alli, melko lähelle rantaan. Zora toi sen ihan kuin oppikirjasta, joskin ote oli kuulemma vähän pinnallinen. Palautus tuli vesirajaan, mutta sain sen siitä helposti noukittua talteen ilman että tarvitsi edes saappaita kastella. 

Seuraavaksi ammuttiin ja tuli heitto veneestä. Alli on aika paljonkin lokkia pienempi lintu, joten Zoran oli vähän hankala nähdä sitä kun se lähti uimaan. Se bongasikin vedessä killuneen "haulikon väliosan" tai jonkun sellaisen. Tämä osa oli aika samalla etäisyydellä kuin allikin, joten sitten se näki linnun. Se kävi sen luona ja ei ottanut sitä vaan lähti tulemaan takaisin.

Tuomari(harjoittelija) oli reilu ja veneestä heitettiin toinen alli, jonka noutamisessa ei sitten ollutkaan mitään ongelmia.

"Hyppää veteen vauhdilla" HYVÄKSYTTY 

Tästä siirryttiin sitten hakuruutuun. Siellä oli tietenkin ampuja ja heittäjä. Riistoina fasaaneita, jotka on ennen olleet Zoran suosiossa. Ammuttiin ja markkifasu heitettiin. Lähetin Zoran hakemaan sitä ja näin kun se löysi sen ja ei ottanut. Tiesin heti että se oli siinä, joko se on tosi spontaani riistan kanssa tai sitten ei ota sitä ollenkaan ja tulee vaivautuneena pois, kuten nytkin kävi. Tuomari meni leikittämään sitä ja heitteli fasaania, mutta se ei tietenkään auttanut. Eikä myöskään se, että otin sen viereen ja lähetin hakemaan. Eli se siitä ja koe loppui meidän osalta siihen.

"Käy hakualueella, mutta ei ota riistaa useasta yrityksestä huolimatta. Koe keskeytyy" HYVÄKSYTTY

"Ottaa oma-aloitteisesti vesilinnut. Ei suostu ottamaan maa-alueen riistaa yrityksestä huolimatta. Koe keskeytyy" HYLÄTTY

"Vesilinnuista pinnalliset otteet, maalintua ei ota" HYLÄTTY

"Suoraviivaiset vesilintujen palautukset rantaviivalle" HYVÄKSYTTY

"Kiinnostunut ja tarkkaavainen. Toisessa hieman kiihtyy" HYVÄKSYTTY

"Saisi olla parempi itseluottamus" HYLÄTTY

"Hyvä yhteistyö" HYVÄKSYTTY

"Nuori koira, joka tekee hyvän vesityön. Koira ei suostu tänään ottamaan maa-alueen lintua useasta yrityksestä huolimatta, joten koe keskeytyy" HYLÄTTY

Että sellainen tarina meidän taippareista. Oikeastaan en ole kovinkaan yllättynyt että tuossa kävi noin vaikka tietenkin taippariin pitäisi mennä ehkä vähän varmempana itsestään ja koirastaan. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ihmeen rauhallisin mielin menin kokeeseen ja tuntui että käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin mitä treeneissäkin.

Nyt mietintämyssy päähän ja mietitään että millaista korjaussarjaa yritetään viritellä. Toivottavasti joskus voitaisi vielä uudelleen yrittää taipparia!

PS. Tuo aivopieru koskee siis sitä että ylipäätään tuli idea ilmoittaa Zora taippariin. Sillä ei ole mitään tekemistä Zoran käytöksen osalta. 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Valmiita kisoihin?

Keskiviikkona oltiin kolmatta kertaa rallyssa. Menin sen verran hyvissä ajoin että Zora sai vähän purkaa höyryjään kun juoksutin sitä kiertämään puita ja heittelin lelua palkinnoksi. Se ehkä olikin vähän hiljaisempi kun aiemmin. Tosin meillä on ryhmässä yksi ääntään rakastava lapinkoira ja yksi sekarotuinen, joka myöskin rakastaa ääntään, joten ei sieltä ihan hirveästi kuulu yksi pieni tollerin ininä.

Rakennettiin rata ja koirat oli puissa kiinni. Zora osaa kyllä odottaa tosi kauniista rauhassa maaten, välillä kävin sitä palkkailemassa. Tällä kertaa meillä oli jo enemmän kylttejä. Lähdön jälkeen tuli istu, yksi askel-istu, kaksi askelta-istu, kolme askelta-istu, sitten 270 asteen käännös oikeaan. Tämän jälkeen koira vasemmalta eteen istumaan, sitten kierrä koiran ympäri, 90 asteen käännös oikeaan, sitten juoksua, 360 astetta, normaalivauhti ja maali. Lisäksi treenikylttinä erillään oli koira eteen istumaan, askel taakse-istu, kaksi askelta taakse-istu ja kolme askelta taakse-istu.

Me aloitettiin ja heti säädettiin hetken aikaa ensimmäisellä kyltillä... Zora istui aika paljon vinoon, uusittiin, sitten lähdin suoraan liikeeseen ilman että olisin ensin pysähtynyt. Vahvaa suorittamista :D Kuitenkin sitten kolmannella kerralla saatiin kyltti sujumaan, itse myös käskytin ehkä vähän enemmän kuin aikaisemmin. 

270 vasempaanhan on nyt se meidän murheenkryyni kyltti. Kuitenkin tällä kertaa radalla ollu 270 oikeaan meni ihan tosi hienosti! Samoin kuin koira vasemmalta eteen istumaan, sitä ollaankin jonkun verran treenattukin. Istu kierrä koira meni nyt hyvin ja Zora istui kiltisti paikallaan kun sanoin tarpeeksi napakasti käskyn ja tuin vielä kädellä. Käännös meni myös hyvin. Vauhdin muutoksen jälkeen menin suorittamaan 360 kyltin vähän liian lähelle ja Zora keilasi sen nurin. Ohjaajahan ei saa koskea noihin kaadettuihin kyltteihin. Lisäksi tuo 360 pitäisi tehdä tosi pienellä alueella, joten se on kyllä vähän haastava ja vielä etenkin kun piti juosta. Sen jälkeen loppu sujuikin hyvin.

Saatiin palautetta hienosta radasta ja teknisesti taitavasta koirasta. Itse täytyisi olla vaan vähän tarkempana kylttien suorituspaikkojen kohdalla etten mene liian kyltin viereen vaan jään siihen oikeaan kulmaan kyltistä. 

Se itsenäisessä treenissä ollut kyltti sujui hyvin! Keksin kutsua aina Zoran käskyllä, joka meille tarkoittaa istumista eteen, joten ei ollutkaan vaikeaa.

Nyt sitten vaan kilpailukalenteri auki ja pähkäilemään että yritetäänkö me korkata tässä lajissa vielä kesän aikana. Ainakin voisi olla aiheellista tulostaa ja laminoida kyltit sekä homma telineet kylteille. 

perjantai 12. toukokuuta 2017

Rally vol. 2

Keskiviikkona käytiin taas Zoran kanssa rallyssa. Katselin vähän kauhulla päivän mittaa säätilan kehittymistä, koska luntakin tuli jossain välissä. Illaksi kuitenkin kirkastui ja aurinko paistoi. Lisäksi tuuli paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla, joten oikeastaan oli ihan kiva keli.

Aloitettiin jälleen radan rakentamisella. Ensiksi tuli tietenkin lähtö, sitten tuli hidasta kävelyä, istu, normaalivauhti, täyskäännös oikealle, liikeestä maahan ja lopuksi maali. 

Lähdettiin liikkeelle ja istuminen onnistui hyvin. Tosin itse sitten menin ohjaajan mukaan ihan turhaan korjaamaan istumisen suoraksi, kun ilmeisesti se aluksi meni vinoon. Siitä olisi tullut käsittääkseni -10 pistettä. Vanhan tokoilijan on vähän vaikea vissiin muistaa ettei tässä lajissa olla ihan niin tarkkoja kuin ehkä tokossa ollaan. Hitaammassa vauhdissa seuraaminen lähti vähän poikittamaan, sitä täytyisi vähän erikseen varmaan treenata. Vauhdin muututtua taas normaaliksi seuraamin oikeni. Täyskäännös meni muuten kivasti, mutta meinasin suorittaa sen hieman väärässä kohdassa, kun nuo käännökset pitäisi tehdä kyltin edessä. Liikkeestä maahan meni kivasti! Porukasta monella koiralla oli tapana mennä istumisen kautta maahan, mutta Zora tippuu onneksi suorilta jaloilta.

Lisäksi treenattiin koira eteen-istu-perusasento. Tuo edessä oleminen on käsittääkseni aika tärkeä osa rallya. Meillä se alkoi muutaman toiston jälkeen sujua oikein kivasti.

Nyt pitäisi kotona vähän yrittää saada takaosan käyttöä treenattua kotona. Ensiksi tosin pitäisi käydä varmaan ostamassa pesuvati, jotta saataisi hyvä vatitreeni vauhtiin... Ja se edellisellä kerralla jo murheenkryyniksi noussut 270 asteen käännös pitäisi myös ottaa erityiseen treenaukseen. 

Hauska laji, periaatteessa koiralle aika helppo, ohjaajalla on enemmän muistettavaa!

maanantai 8. toukokuuta 2017

Valioluokan korkkaus

Tulikin vietettyä varsin aktiivinen viikonloppu koiraharrastuksen saralla, kun lauantaina tosiaan treenattiin Zoran kanssa ja sitten sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Foxin kanssa kehässä. Sunnuntai alkoi sillä, että ensiksi selviydyttiin Foxin kanssa bussilla ja junalla Tikkurilaan, josta Minna poimi meidät kyytiin.

Näyttelypaikalla oltiin ihmeen hyvissä ajoin ja saatiinkin rauhassa odotella kehän alkua. Jossain vaiheessa vähän liikuttelin Foxia ja se tuntui olevan iloisella meningillä. Urosten valioluokassa oli viisi koiraa, joista Foxi oli ensimmäinen. Tuomarina toiminut Christian Vantu ei katsonut alkuun ollenkaan yhteisliikkeitä, vaan otti heti Foxin tutkittavaksi. Arvostelu oli varsin nopeasti saneltu, joten sitten vaan ympäri ja ei ehditty kierrosta edes loppuun tehdä kun kehis jo huusi erinomaista. 

Kilpailuluokassa juostiin kierros ympäri ja seisottiin hetki. Tuomari selitti että aika usein tollereissa on montaa erilaista tyyppiä kehässä, niin kuin nytkin oli. Foxin hän sitten jätti luokkasijoitusten ulkopuolelle, koska piti Foxia liian matalana ja päässä korostuneet otsaluut häiritsivät.

"Strong male with strong bone and head. Front bones in head bit too pronounced. Quite low on legs. Good topline and angulations. Excellent movement"

Foxihan on ollut tällä tuomarilla kerran aiemmin nuorten luokassa Savo Showssa 2012. Itseasiassa silloisessa ja tässä arvostelussa ei juurikaan ole eroa. Silloin toivottiin erilaista ilmettä ja nykyinen vahva oli silloin eleganttia. Silloin olisi myös toivottu lisää temperamenttia, mutta nyt siitä ei ollut mitään mainintaa. 

Tälle tuomarille vilkas luonne tuntui olevan tärkeä, samoin kun hyvä pää. Itseasiassa hän sanoikin, että hänelle tollerissa on tärkeintä tollerin luonne. Oikeastaan kun Tampereelle mennessä katsoin mitä olin tänne blogiin Kuopiosta silloin kirjoittanut, että hän toivoi koiran olevan kehässä vilkas ja energinen. Linja siis piti edelleen!

Mietin jo Kajaanissa, että jotenkin Foxi on yhdistänyt kehän nyt vähän tylsäksi paikaksi. Kehän ulkopuolella se seisoo häntä heiluen ja iloisena ja saattaa jopa sählätäkin jotain, mutta kun astutaan narujen sisäpuolelle niin ihmeellinen tosikko tulee esiin. Tähän on kyllä jo lääke mielessä, saa nähdä lähdenkö toteuttamaan sitä ollenkaan vai en.

Ai niin! Oltiinhan me muuten myös mukana ROP-kasvarissa Paavon, Alvan ja Sylvin kanssa. Ryhmä sai ihan mukavan arvostelun. Isoon kehään ei tällä kertaa jääty.

Kotimatka oli taas kyllä jonkinsortin seikkailu. Ensiksi päästiin Helsinkiin asti Minnan kyydissä, sitten hypättiin vielä junaan, jonka jälkeen tultiin bussilla kotiin asti. Ei voi kun sanoa että kai noilla koirilla jotkut palaset on kohdallaan pääkopassa, kun kulkevat varsin tottuneesti noissa julkisisissa kulkuvälineissä! Nimittäin myös eilinen Zoran kotimatka sisälsi samon auto+juna+bussi -kombon. 

Onnistumisia

Lauantaina ajeltiin Zoran kanssa treenailemaan Virpin kanssa. Ajatuksena oli lähinnä katsoa mitä mieltä Zora on riistasta pitkän tauon jälkeen. Riistoina oli koirasfasaani ja lokki. Viimeksi Zora taisi nähdä fasaanin silloin kun käpy tipahti sen päähän. Silloinhan se oli aivan paras!

Aloitettiin vesityöllä. Virpi heitti lokin veteen ja ihme ja kumma, kun lähetin Zoran noutamaan lokkia, alkoikin Zora epäröimään veteen menon kanssa! Kaikkea sitä. Otettiin useampi lähetys ja se vain juoksi rannan myötäisesti ja pähkäili mennäkö veteen vai ei. Ranta oli kyllä tosi jyrkkä, mutta ei sellainen ennenkään ole ollut mikään este sille. Sitten keksittiinkin heittää keppi veteen ja sen noutamisessa ei ollutkaan mitään ongelmaa vaan veteen mentiin vauhdikkaalla loikalla. Kun keppi oli saatu maalle, ei lokin noutaminenkaan tuottanut mitään ongelmia ja Zora myös pääsi jyrkästä vähän ehkä soisesta rannasta ihan hyvin maalle. 

Sitten siirryttiin metsän puolelle. Virpi teki laahausjäljen fasaanilla niin, että fasu jäi sellaiseen paikkaan, ettei sieltä ollut näköyhteyttä ihmisiin. Zora sai hyvän vainun jäljestä ja etenkin sitten vauhdilla fasaanille. Sitten se jo ilmestyikin fasaani suussa näkyviin hyvällä vauhdilla. Menin tietenkin kehumaan sitä ja sitten se pudotti fasun parin metrin päähän. 

Ei olisi pitänyt alkaa tässä yhteydessä hiomaan palauttamista, kun kerrankin saatiin noin muuten onnistunut suoritus riistalla pitkästä aikaa! Tehtiin kuitenkin muutama markkeeraus ja otin sitten peruuttaen ja reippaasti houkutellen koiran ja fasaanin vastaan niin se tulikin sitten lopulta syliin asti. Palkkioksi iki-ihanalla kanipallolla riehuttamista ja paaaaljon kehuja!

Kiva fiilis jäi onnistumisesta! Vähän kyllä ehkä harmittaa tuo kun alettiin nillittää palautuksesta, mutta itseni olisi kyllä myös pitänyt pitää suu kiinni ensimmäisen noudon kohdalla, epäilen vähän että sitten fasaani olisi kyllä voinut tulla perille asti. Tai sitten toinen vaihtoehto onkin se, että se on Zoran mielestä niin valtavan ihana, ettei se ehkä haluaisikaan antaa sitä minulle.