Sivut

lauantai 15. helmikuuta 2014

Epäonnistumisia

Edellisen kirjoituksen alku sisältää melkein saman mitä tähän voisi kirjoittaa. Koulu ilmeisesti stressaa mua, ja siksi en jaksa sietää yhtään sikailua Foxilta. Tuntuu että olen epäonnistunut kyllä tämän koiran kanssa niissä asioissa, joiden hallintaa pidin ehdottoman tärkeänä ennen kun koira meille tuli. Ja mielipide ei tokikaan ole tässä ajan saatossa mihinkään muuttunut. 

Luoksetuleminen, se taito, joka jokaisen koiran tulisi ehdottomasti osata. Viime viikolla yksi lenkki jäi lyhyeen kun koira päätti kadottaa korvansa heti irti päästyään. Tällä viikolla pääsin kerran puuttumaan heti siihen kun koira ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen minua kohti. Auttoi sen lenkin ajan oikein hyvin. Mä en oikein sulata sitä että joudun useaan kertaan ensin hihkumaan koiran nimeä saadakseni siihen kontaktin kaikkien hajujen kiintoisasta maailmasta ja sitä että sen jälkeen mun pitää vielä monta kertaa kutsua sitä, jotta se suvaitsi suoraan tulla mun luokseni. Täytynee jatkaa vaan lisää tuolla linjalla että tottelemattomuudesta seuraa osoitus omistajan tyytymättömyydestä. 

Toisten koirien ohittaminen välinpitämättömästi. Kai se nyt vaan on sitten myönnettävä että Foxi on remmirähjä. Toistaiseksi ei ihan pahimmasta päästä, mutta se kyllä tekee ohitukset ihan päin persettä. Asian tiimoilta ollaan käyty hakemassa ongelmakoirakouluttajaltakin konsultaatiota, vaan eipä ne neuvot auttaneet. Ja nykyisin ohitukset kiristää minunkin hermojani kun tiedän ettei koira toimi todellakaan niin miten haluaisin, ei taida ainakaan kovin paljoa auttaa. Ongelmaan on nyt kokeiltu hyvää ja pahaa ja mikään ei tunnu auttavan.

Koirasosiaalisuus. Suurimmaksi osaksi ei tutustuta vieraisiin koiriin hihnassa, mutta Foxi kyllä mellastaa ja rähjää sitten niin että en esim. lenkeillä voi jutella toisen koiran omistajan kanssa. Lisäksi sitten rähinä aiheuttaa sen että toinen koira tulkitsee ettei Foxi ole ystävällisissä aikeissa. Tosin en tiedä onko se vai ei. Irti ollessaan se tulee vähän paremmin toimeen, ainakin narttujen kanssa. Urosten kanssa sen elekieli on sellaista machoilua että ihmettelen ettei se ole vielä saanut pahasti turpaan keneltäkään.

Kontakti. Joo, olisi kiva jos koira vaikka ulkona sen nimen sanoessaan suvaitsi katsoa omistajaa. Yleensä käskytän niin että ensin sanon koiran nimen, jotta saan sen huomion ja sen jälkeen vasta käskyn. Varmaan hieno idea, mutta kun otus haahuilee sellaisissa hajumaailmoissa että sitä ei sieltä meinaa saada pois millään. 

Ovikellon haukkuminen. Tai siis oikeastaan se että sitä ovikelloa EI haukuta. Hommanhan piti mennä niin että meillä ensiksi ihmiset vastaanottavat vieraan sisälle ja sitten koira saa luvan kanssa tulla. No miten meillä sitten menee? Siten että Foxi säikyttää kaikki vieraat haukkumisella ja pitää lopulta suunnilleen kiskoa niskanahasta pois tuulikaapista, jotta vieraat uskaltavat tulla sisälle. Kyllä hävettää.

Jotenkin ei reilu 3v koiran kanssa oikein huvittaisi vääntää tällaisista perusasioista, joiden hallitsemista voisi odottaa jo yksi vuotiaaltakin. Taitaa meidän tie olla pelkkää alamäkeä siitä yksi vuotiaasta...

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Sellainen viikko

Foxi on ollut tällä viikolla suurimmaksi osaksi todella ärsyttä. Siis aivan sellaista turkishattumateriaalia. Korvat ovat kadonneet, se on livistänyt kaksi kertaa pihalta, se rähisee muille koirille ja piipittää sisällä. Tästä seurauksena on omistajan hermotkin kiristyneet ja koiran perseilykyvyn sietokynnys madaltunut huomattavasti. Tällä viikolla on siis useaan kertaan hieman "neuvoteltu" siitä miten sopii toimia.

Tänään oltiin treenaamassa Emmin ja Vertin, sekä uuden treenikaverin Lotan ja Hipun kanssa. Koko hommahan alkoi hienosti kun muistin treeniajan väärin :D Aluksi olin ajatellut tekeväni pitkästä aikaa hakuruudun, mutta sitten peruutinkin suunnitelman, koska meidän yhteistyö on tällä viikolla ollut surkeaa.

Alkuun tehtiin samaa malttitreeniä kun viime kerralla. Ei mitään ongelmia malttamisessa. Mutta joku muu ongelma Foxilla oli kyllä, koska se piipitti(epätavallista sille) ja yritti hyppiä mua vasten. Tästähän tietysti seurasi välitöntä palautetta ja siihen se sitten jäikin. 

Siirryttiin seuraavaan tehtävään. Linjaa melko pitkällä matkalla niin että piti hypätä kahden pienen lumivallin yli. Onnistui ihan kivasti, mutta Foxi meni ensiksi tarkastamaan jokun linjalla olleen lumikökkäreen kun damin. Olisi varmaan pitänyt heittää se pois kun vein damia.

Sitten tehtiin pitkästä aikaa noutoa myös variksella. Tauon aikana on käynyt vähän kuten arvelinkin, riistankäsittely on ottanut hieman takapakkia. Foxi menee kyllä innoissaan varikselle mutta jää sitten sinne ihmettelemään että pitäisikö mokoma ottaa suuhun. Eiköhän tämä korjaudu riistatreenien lisäämisellä.

Treenien yhteydessä sain myös vahvistuksen sille että hieroja-ajan varaaminen olisi aiheellista. Itse olen jo aiemmin tällä viikolla katsellut että etenkin laukka on todella erikoisen näköistä. Eipä ihme että on paikat jumissa, ensin oli pakkasta ja Foxi ontui palelevia varpaita ja sitä taisi muutenkin palella(enpä älynnyt hommata sille talvitakkia kun ei se ole sitä aiemmin tarvinnut, vaan kireät pakkaset taisi yllättää meidät), sitten se on käynyt jäällä juoksemassa ja leikkiessään vetänyt parit lipatkin... Meidän oma hieroja on vaan nyt sairaslomalla niin täytyisi saada aika toiselle hierojalle.