Our kind of Sunday

Oli pitkästä aikaa oikein "vanha" kunnon koirailuviikonloppu. Sunnuntaina ajeltiin Orimattilaan treenaamaan Virpin ja Pirjon kanssa. Molemmat koirat lähti mukaan, mutta Foxille en ollu keksinyt mitään erikoisempaa treeni-ideaa. Zoran kanssa oli tarkoitus tehdä hakuruutu dameilla sekä lopuksi tehdä muutama riistanouto.

Zoralle tehtiin motivoitu hakuruutu. Se oli aivan pähkinöinä jo valmiiksi. Lähti etsimään hurjalla vauhdilla ja löysikin. Tällä kertaa muistin ottaa sen samalla haltuun ja palkata! Edelleen sillä on vähän kevyet otteet dameista, mutta mihinpä ne olisivat muuttuneet kun ei ole työstetty yhtään. Ei olisi edes mikään suuri homma, joten ehkä täytyisi ottaa itseä nyt niskasta kiinni. Samoin palautuksia voisi vähän viilata... Kivaa hakutyöskenteyä Zoralta. Se käyttää hyvin nenää ja välillä meinaa sitten unohtaa avata silmänsä.

Sitten tehtiin Foxille hajupaikka variksella. Luotto koiraan ei ollut kovinkaan suuri, mutta se oli aivan innoissaan kun se pääsi tekemään. Kävi juuri niinkuin kuvittelinkin, eli koira meni ihmettelemään vaakkua ja tuijotti siellä sitten. Otin pois ja ihmeteltiin hetki että mitäs keksitään. Tehtiin muutama kantoharjoitus variksella ja sitten sama tehtävä uudelleen. Ei se spontaanisti nostanut, mutta kehotuksella kuitenkin.

Foxi on kyllä sellainen... Sen kanssa olen käytännössä heittänyt kirveen kaivoon jo taippareiden osalta. En ota sen kanssa mitään stressiä, mutta kunhan nyt vähän touhuillaan kun Foxikin tykkää. Se tosin vähän liikaa edelleen luottaa itse tietävänsä mitä kuuluu tehdä. 

Sitten oli vielä Zoran vuoro. Tehtiin markkeerauksia variksella metsäautotiellä. Zora lähti kun raketti ja ottikin variksen suuhun ilman suurempia ihmettelyjä. Sitten menin hihkumaan kehuja varis jäi ja unohtui. Ei alettu sitä sen enempää pohtimaan vaan tehtiin uusi nouto. Kyllä Zora niitä ottaa, mutta on edelleen ehkä vähän epävarma. Lisäksi taas se alkoi sorsia yhtä varista, vaikka useampaa oli kantanut ilman ongelmia. Palautukset ovat varisten kanssa vielä epämääräisemmät kun dameilla, mutta niihin ei puututtu nyt kun tärkeintä oli että se nostaa ja kantaa variksia.

Kokeiltiin myös pupujälkeä, kun tuli mieleen että eipä ole sitä taidettu ehkä koskaan tehdä. Zora jäljesti erittäin keskittyneesti ja löysikin pupun helposti. Pupua se ei nostanut ennen kun sitä alettiin leikittää ja sittenpä se nousikin kivasti.

Josko tästä nyt sitten vielä syksyä kohti saisi treenailtua vähän lisää. Zora pääsee ainakin vihdoin myös kokeilemaan tokoa kun saatiin uudesta seurasta treenipaikka :)

Ei mennyt ihan nappiin

Lauantaina hypättiin junaan ja junailtiin Järvenpäähän. Zora jäi äidin luo kun me Foxin kanssa jatkettiin Emmin kyydissä matkaa kohti Hyvinkään Vanhaa Villatehdasta ja noutajien päänäyttelyä. Tuomarina tollereilla oli Eeva Rautala, ja hänellä olikin yli 50 tolleria tuomaroitavana.

Foxi oli kolmantena koirana kehässä ja suuren avoimen luokan ensimmäisenä. Se olikin kiva, niin mahtui kaahailemaan kun ei ollut edessä ketään. Foxi nimittäin irtosi kyllä parhaan osaamisensa mukaan. Huikea show-asenne sillä taas :) 

"Voimakasrakenteinen, erittäin hyvän tyyppinen uros, joka mittasuhteiltaan pitkärunkoinen. Hyvä maskuliininen pää, riittävä kaula. Oikea rintakehän muoto. Lanneosa saisi olla tiiviimpi. Hyvät takakulmat, voisi olla parempi edestä ja etuliikkeet saisivat olla paremmat. Takaliikkeet ok. Hyvä väritys ei parhaassa karvassa. Hyvä luonne ja esiintyminen"

Foxi mitattiin ja Rautala sai ilmeisesti mitaksi 52cm, vaikka aiemmin se on mitattu useamman kerran 51cm. Lisäksi saatiin suullista kommentointia turkista, vaikka se ei oikeasti edes ole ihan täysin hukassa. Kilpailuluokassa ei sijoituttu enää. Harmi sinänsä, sillä Foxi oli sellaisella mielellä että sen kanssa olisi ollut hauska juosta vähän lisää.

Lopuksi oltiin vielä Banietta's kasvattajaluokassa, jonka kanssa oltiin neljänsiä. Tuomarin mielestä osa ryhmän koirat olivat tyypiltään ihan siinä rajalla että ovatko liian raskaita. Lisäksi oltiin Dinan jälkeläisluokassa, josta saadut kommentit sitten aiheuttivatkin enemmänkin ihmetystä. Nimittäin hän sanoi Foxia ja Verttiä osoittaen että niiden kohdalla ei mennyt ihan nappiin. 

Niin, onhan niissä virheensä toki ehdottomasti. Vaan hänen omasta mielestään ne olivat kuitenkin erinomaisen arvoisia. Varsin erikoinen kommentti siis. Ja joku muu tuomari olisi muutoinkin tuolla Foxin saamalla arvostelulla antanut erittäin hyvän. Vaikka tuo arvostelu kyllä näyttää ihan Foxilta. 

Voittajiksi valikoitui kyllä hyvät koirat, mutta voin itse sanoa että en kyllä toiste vie koiriani hänen kehäänsä. Huomioiden suuren koiramäärän, erinomainen oli hyvin yleinen arvosana. Ja todellakin hän itse tavallaan pyörisi sitten itse antamansa laatuarvosanan tuolla "ei mennyt ihan nappiin" -kommentilla.