Sivut

torstai 31. maaliskuuta 2011

Viikko 12

Viime viikolla puuhasteltiin taas vähän kaikkea.

Tiistaina oltiin porukan nuorimpina eläinklinikka Lauman pentulenkillä. Foxi oli tosi reipas ja paini kunnolla yhden sheltin kanssa. Kiva painikaveri kun oli lähes samankokoinen, tosin kyllähän Foxi shelttiä isommaksi kasva...

Keskiviikkona ajeltiin katsomaan UKU:n treenejä ja näyttäytymään Karoliinalle ja Nemolle. Foxi tutustui Karoliinan Nemo-bichoniin ja Karitan Rino-käppänään. Lisäksi nähtiin muitakin koiria. Jäätiin hetkeksi seuraamaa treenejä ja autoin vähän Karoliinaa. Foxi oli taas tosi reipas ja jaksoi jopa välillä keskittyä minuun.

Torstaina käytiin Lauman pentuklubilla. Ihmisille oli luvassa oppia koiran terveydestä sekä ensiavusta. Ihan hyödyllistä tietoa. Pennut oli mukana ja Foxi paini melkein koko ajan gordonsetteripentu-Sällin kanssa. Sällikin oli kiva leikkikaveri, koska koko eroa ei ollut juurikaan. Foxi ei ole mikään tyhmä, se tajusi kiskoa Sällin pois pöydän alta hihnasta. Sälli olikin ihan Foxin kuolassa kun oli lähdön aika :D Oli kyllä väsynyt tolleripoika illalla kotona.

Perjantai ja lauantai menivät itsellä flunssaa parannellessa. Lauantaille oli suuniteltu Dina-hoffin, eli mun vanhan hoitokoiran tapaaminen, mutta totesin että haluan ensin parantua flunssasta. Käytiin kuitenkin metsälenkeillä molempina päivinä.

Sunnuntaina oli Claudian ja kasvattaja-Minnan järjestämä pentutapaaminen Veikkolassa. Päästiin Foxin Vertti-veljen omistajan Emmin kyydillä. Veikkolassa meitä odottikin jo seitsemän muuta pentua, Foxin sisko Alva sekä veli Vikke sekä viisi muuta pentua. Harjoiteltiin hieman näyttelykäyttäytymistä(ei kyllä onnistunut kovin hyvin kun oli niin paljon kiinnostavia kavereita) ja tutusttiin kokonaiseen varikseen(yäk!). Foxi tutki varista tosi reippaasti ja yritti jopa ottaa jonkunlaista otetta siitä. Kokeiltiin myös agilityputkea. Sitten käveltiin pieni matka metsään ja päästettiin kaikki pennut irti. Voi sitä riemua ja menoa! Pennut juoksivat ja painivat toistensa kanssa riemuissaan. Juotiin vielä mehua ja syötii pullaa ja sitten lähdettiin kohti Järvenpäätä. Olipahan väsynyt koira kun kotiin päästiin!


Foxi, Gia ja Redi painivat

Kaikenlaista

Tein tämän blogin niin paljon kaikkien tapahtumien jälkeen joten en muista enää mitä kaikkea ollaan ehditty kuukauden aikana tekemään.


Ensimmäisinä viikkoina ei paljoa ulkoiltu kovien pakkasien takia.

Käytiin rokotuksilla. Foxi oli tosi reipas mutta ehkä vähän arkaili aluksi eläinlääkäriä, joka tuli oikeasti pöllähtäen sisälle(tosi järkevää kun on kyseessä pentu...). Pöydällä antoi tutkia tosi hyvin eikä enää vierastanut eläinlääkäriäkään. Maksettaessa oli odotushuoneessa berninpaimenkoira, joka haukkui. Eipä tuo juuri siitä välittänyt, katsoi vain ihmeissään että mitä toinen oikein mölyää. Mitään merkittävää väsymystä ei havaittu. Ensimmäinen autoilukerta tuli samalla koettua, istui menomatkalla ja makasi paluumatkalla tosi rauhallisesti.

Foxin rokotusten jälkeen kävin toisella eläinlääkäriasemalla kuuntelemassa luentoa pentujen käyttäytymisestä ja kasvatuksesta. Herätti paljon kaikenlaisia ajatuksia ja paniikin että miten ehditään nähdä kaikkia maailman erikoisuuksia. Lähdettiin lauantaina luennon innoittamana(oltaisi tietenkin käyty jossain vaiheessa muutenkin) tutustumaan Järvenpään keskustaan. Ajettiin parkkihalliin ja kun otin koiran pois autosta niin se yritti heti napata jonkun pullon korkin itselleen. Käveltiin juna-asemalle ja sopivasti sattui joku juna menemään ohi. Foxi vain katsoi "jaa-a, mikähän toikin nyt sitten oli olevinaan" mutta ei kyllä osoittanut mikäänlaista pelkoa. Jatkettiin kävelykadulle ja nähtiin paljon kaikenlaista: ihmisiä, liukuovia, vaalitelttoja, haitarinsoittajia ja koira ei ollut yhtään ihmeissään oikein mistään näkemästään. Muutenkin tuntuu että eipä se taida mitään pelätä vaikka ollaan kaupungilla nähdyn lisäksi nähty kaikenlaista.


Variksen siipeen, dameihin ja noutamiseen ollaan yritetty tutustua. Tavoitteena meillä joskus hamassa tulevaisuudessa päästä ainakin taipparit läpi. Variksen siiven olen joutunut ottamaan pois, koska Foxi yrittää silputa sen atomeiksi. Pentudamia on sen mielestä kiva noutaa narussa olevasta muoviosasta mutta ei suinkaan siitä itse damista. Leluja tuo melko kivasti mutta variksen hajussa olevia dameja yrittää vähän omia. Jos yritän kutsua sitä pillillä luo niin pudottaa damin ja tulee luokse. Taidan jättää tämän ongelman taipparikoulutuksiin ratkaistavaksi, kun en ole itse keksinyt että mitä tekisin.


Tuttuja koiriakin ollaan nähty. Ensin Peppi-villakoira, joka huitoi etutassuillaan ja haukkui niin että Foxi vähän ihmetteli että mikä kaverilla oikein on. Foxi kävi kuitenkin reippaasti tutustumassa Peppiin pienen ihmettelyn jälkeen. 
Nähtiin myös Demi-collieta, josta taitaa olla tulossa Foxin paras kaveri. Ollaan nähty nyt kolme kertaa ja Foxi leikkii riemuissaan Demin kanssa. Kunhan tolleri vielä vähän kasvaa niin varmaan menee leikit rajummiksi.
Nemo-villis olisi ollut tosi kiinnostava. Arkuuttaa yritti näykkiä Foxia ja eikös uuno kiinnostunut vielä lisää Nemosta. Lopulta rauhoittuivat(Nemo rentoutui hieman ja Foxi lopetti kiusaamisen) ja käveltiinkin ulkona yhdessä. Leikkikavereita ei niistä kyllä taida tulla. Foxi osasi jo nyt hyväksikäyttää Nemon arkuutta ja pyrki dominoimaan.
ManU-springeristä tulee varmaan myös hyvä leikkikaveri Foxille, kunhan Foxi ensin kasvaisi vähän lisää. Ollaan nähty kaksi kertaa ja ManU haluaisi leikkiä niin rajusti että Foxi ei tykkää. Ehkä isompana sitten. 


Kaikenkaikkiaan Foxi vaikuttaa hyvin tervepäiseltä ja rohkealta. Se ei pelkää mitään ja rakastaa ruokaa. Saa nähdä mitä siitä isona oikein tulee.



 

Dream come true

Reilut kuusi vuotta siihen meni. Siihen että istuin autossa oma pieni karvapallo sylissä. Kuuden vuoden aikana rotu ehti vaihtua pariin otteeseen ja tietenkin koirakuume vain kasvoi. Koirakuumetta ja tulevaisuuden harrastuskaveriksi tuli novascotiannoutaja-poika Foxi("Porvoon poika", äidin sanojen mukaan). Foxi haettiin Porvoosta 18.2.

Hoidettiin kasvattajan kanssa paperit kuntoon ja juteltiin jonkin aikaa. Lopulta lähdettiin ajamaan kohti kotia. Foxi oli aluksi hetken hiljaa ja sitten inisi ja vinkui vajaa 10min. Oltiin varauduttu siihen että se oksentaisi matkalla, kuten kaikki sisaruksensa, mutta eipä oksentanutkaan vaan makasi suurimman osan matkasta rauhallisesti mun sylissä.

Kun päästiin kotiin Foxi ihmetteli hetken eteisen lattialla istuskelle että mihinkäs sitä nyt ollaan tultu, jonka jälkeen lähti reippaasti tutkimaan paikkoja. Tutustuttaan paikkoihin leikittiin vähän, syötiin ja sen jälkeen ilman itkeskelyä Foxi alkoi nukkumaan.