lauantai 8. syyskuuta 2018

Puolivuosikatsaus

No mutta hupsista... Tammikuussa kirjoitin palaavani piakoin tämän vuoden tavoitteiden kanssa. Totuus on se, että jotenkin en oikein tiennyt mitä lähtisi tekemään alkuvuodesta ja työt tuntui vievän myös voimia, joten päätin sitten että ei tavoitella mitään ja tehdään mitä huvittaa. Fiiliksen mukaan siis. Me ollaan kuitenkin jotain tehty, joten tässäpä nyt sitten tiivistelmää meidän tämän vuoden tekemisistä. 

Vuoden ensimmäinen näyttely suuntautui meillä Latviaan. Lähdettiin samalla viikonloppulomareissulle ja olikin ihan mukava reissu. Käytiin kahdessa näyttelyssä Ramavassa Riikan lähellä. Ensimmäisen näyttelypäivän luokkasijoituksesta minulla ei ole mitään hajua, koska kuvittelin meidän tulleen ensimmäisiksi mutta näin ei sitten lopulta tainnutkaan olla. Lauantaina lopulta oltiin PU2. Sunnuntaina meidän kehä oli heti aamusta ja sijoitukseksi tuli PU3 ja serti, kun edellä olleet koirat olivat junnu ja edellisenä päivänä Latvian valioksi tullut toinen valiouros. Lauantaina tuomarina oli latvialainen Ligita Zake ja sunnuntaina virolainen Juta Haranen. Mielestäni olin kyllä ilmoittutunut aivan eri tuomareille, mutta käy se näinkin :D Alla arvostelut viikonlopulta, ensiksi lauantai ja sitten sunnuntai.


"Strong male. A bit too long in body. Strong, masculine, a bit heavy head. Strong topline. Correct volume of body. A bit high set tail. A bit long in loin. Bit straight upperarm, correct behind (?). Moves ok. Excellent temperament."

"7 years old. Strong male. Masculine head. Bite ok. Correct eyes and ears. Strong topline. Correct coat. Moves well. Shows well."

Latvian jälkeen vuorossa oli äitienpäivänäyttely Tuusulassa. Hollantilainen tuomari Tuus Van Adrichem Boogaer-Kwint (mikä nimihirviö) kiinnosti minua, joten olin ilmoittanut Foxin ryhmikseen. Onneksi se oli lähellä. Tuo toukokuinen viikonloppu oli jo järjettömän lämmin, ja vähän huoletti kuinka kuumalle herkkä koira jaksaa. Valioluokassa Foxia vastassa oli Virpin Koda, jonka kanssa ovat kyllä täysin eri tyyppiä. Lopputulemana meille sileä eri ja kakkossija. Eipä tarvinnut enää juosta kuumassa. Tämä tuomari oli tarkka etuosasta, ja se ei ehkä ihan ole Foxin paras ominaisuus. 

"Masculine, kind eye. Good ears. Would prefer a longer neck and a better layback of shoulder. Good ribs and hind quarters. Good bone. Standing French in front. Left his best coat at home today. Movement behind and front could be tighter."

Tuusulan jälkeen Zora lähti Virpille treenailemaan mejää ja välissä se kävi kotonakin. Lopulta Virpi meni toukokuun lopulla sen kanssa Orimattilaan mejä-kokeeseen. Keväthän oli kuiva ja lämmin, joten maastokin oli aika kuivaa. Zora sai kuitenkin 28 pistettä ja täten AVO3 tuloksen ja jakoi avoimen luokan ykkössijan pinserin kanssa. 

"Alkumakaus näytetään ja nuuhkitaan. 1. osuus otetaan tuntumaa verijälkeen. Paljon lenkkejä ja tarkastuksia. Kehoittamista tarvitaan ja se auttaa. 2. osuus hyvää etenemistä aivan jäljellä lähes loppuu, sitten poistuminen muille jäljille, hukka. Ne jäävät mieleen ja 3. osuuden alussa sama toistuu, hukka nro 2. Loppuosuus verijäljen hakemista, mutta sorkka löytyy ja sitä sjäädään tutkimaan. Makaukset koira osoittaa selvästi, 1. kulma selviää oikasemalla: ensin pieni pätkä paluujälkeä, sitten kulman oikaisu jatkolle. 2. kulma kääntymällä. 2. osuuden hyvä jäljestys osoitti, että motivaatiota verijälkeen kyllä löytyy."

Mejä olisi kyllä kaikessa rankkuudessaan sellainen laji, joka itseä kiinnostaisi, mutta tuolloin vallinneet olosuhteet lähes Helsingin keskustassa eivät oikein olleet otolliset lajin harrastamisella. Ensi vuonna yritetään ehdottomasti jatkaa lajin parissa!

Zoran mejä-kokeen jälkeen oli jälleen Foxin aika leikkiä näyttelypuudelia ja saada kahdenkeskeistä aikaa mun kanssa. Kesäkuussa ajettiin täysin tuomarin perässä Kotkaan Pekka Teinille. Tuokin päivä oli lämmin, mutta meidän kehä oli onneksi heti aamusta ensimmäinen, niin lämpötila oli vielä vallan järkevä ja näyttelypaikka ehdottomasti kyllä yksi kauneimmista, missä olen ollut! Tiesin että Teini on pitänyt Foxista aikaisemminkin ja tällä kertaa kirkastettiin edellistä PU2 sijaa sille korkeimmalle PU1-pallille asti. ROP-kehässä saatiin meitä oikein miellyttävä tulos VSP ja lisäksi PU-kehästä kotiinviemisiksi tarttui myös NORD-serti. Harmi vaan, että tullakseen NORD-valioksi koiran pitäisi olla myös kotimaansa valio, joten taitaa meillä jäädä tuo(kin) titteli saavuttamatta, koska tosiaan taippareita ei ole ja tuskin sinne enää edes yritetään. 

"Mittasuhteiltaan oikea, vahvarakenteinen ja oikein rakentunut uros. Oikealinjainen, maskuliininen pää. Hyvä ylälinja. Hyvin tasapainoiset kulmaukset ja vahvat raajat. Etukäpälissä hieman ulkokierteisyyttä, mikä näkyy etuliikkeissä. Laadukas kesäturkki. Miellyttävä käytös."

Kotkan jälkeen meillä alkoikin aikalailla härdelli kotona, sillä aloimme puuhata muuttoa pohjoiseen. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna päivää ennen meidän muuttopäivää käytiin kuitenkin vielä Harjavallassa TollerShowssa pyörähtämässä odottamattoman hyvin tuloksin. Toller Showssa valioluokka oli yllättävän pieni, oikeastaan kaikki joille oli mahdollista, olivat ilmoittautuneet käyttöluokkaan. Tuokin päivä oli todella kuuma ja jälleen huolestutti hieman koiran jaksaminen. Ihme ja kumma, mutta kun kurkistin sen häkkiin niin se nukkui siellä kerälle käpertyneenä eikä läähättänyt yhtään! Viilennysalusta oli kyllä ihan pelastus. Kun lopulta otin sen pois häkistä kehää varten se oli oikein virkeä eikä edelleenkään läähättänyt yhtään. Se pisteli kyllä myös aivan parastaan valioluokan kehässä, jota tuomaroi hollantilainen tollerikasvattaja Chris Eelman.

"Male with lot of substance. Very, very narrow scissorbite. Good neck. Straight body. Well developed body. Good angulations. Frontfeet toeing out, backfeet also. He has power in his movements, narrow behind, loose in front. Lovely colour and structure of coat. Nice feet"

Valioluokassa Foxi onnistui kirimään toiseksi Toton jälkeen ja sai myös SA:n sekä lipun paras pää ja ilme -kilpailuun. Valioluokan kilpailuluokan jälkeen lämpö alkoi painaa Foxia. Paras uros -kehässä se kuitenkin poimittiin jatkoon ja suureksi ihmeeksi sijoitettiin kolmanneksi! Upea saavutus kovassa seurassa! Lisäksi taidettiin kasvattajaluokan kanssa olla toisia :)

Zorahan aloitti sitten juoksunsa juuri sopivasti kun meidän piti muuttaa äidille Järvenpäään pariksi viikoksi ennen lomaa. Se sitten astutettiinkin Rukalla. Juoksujen takia se joutui jäämään kesän mökkireissulta pois ja jäikin äidin hoitoon. Mökillä Foxi alkoi siristellä toista silmäänsä ja kiikutin sen paikalliselle eläinlääkärille, joka diagnosoi sillä haavan silmässä. Ei muuta kun pari päivää kipulääkettä ja kaksia erilaisia silmätippoja. Mökiltä palattuamme käytiin uudessa kotikaupungissa silmäspesialistilla, joka otti jotain irtosolukkoa pois, haava ei kuitenkaan vielä viikossa ollut parantunut, joten jatkoimme silmätippojen kanssa. Kipulääkkeet oltiinkin jo jätetty pois. 

Syyskuun alusta asti meidän uusi osoite löytyy nyt sitten tosiaan Oulusta! Tai oikeasti se oli täällä jo elokuussa, mutta lomien takia ei ehditty täällä juurikaan aikaa viettää.

Eilen raahasin sitten molemmat koirat kerralla eläinlääkäriin, Foxin silmän tarkastukseen ja Zora tiineysultraan. Foxista oli jotenkin tullut minulle sellainen olo, että se silmä olisi parantunut. Kun silmiin erikoistunut eläinlääkäri katsoi sitä, hän vahvisti oletukseni oikeaksi! Aivan mahtavaa ettei tarvinnut sen enempää operoida vaan se parani tipoilla!

Sitten oli Zoran vuoro. Toinen eläinlääkäri ajeli siltä mahakarvat pois ja hyvin nopeasti löysi ultralla ensimmäisen pennun! Tutkittuaan hetken hän totesi että tulee isohko pentue! Täten siis Zora muutaman viikon päästä lähtee Virpin luo, jossa pennut syntyvät ja kasvavat. 

Meillä on siis syksyllä kuvioissa täällä vain yksi koira. Foxin näyttelykausi päättyy SNJ:n päänäyttelyyn syyskuun lopulle. Messaria harkitsin hetken, sillä toisena päivänä Foxi olisi päässyt jo korkkaamaan veteraanit. Se taitaa kuitenkin jäädä odottamaan ensi vuotta.

Zoran kanssa katsellaan harrastusjuttuja sitten ensi vuonna :)

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Toteutuivatko tavoitteet?

Hetki on vierähtänyt viimeisimmästä blogikirjoituksesta, mutta sen jälkeen ei ole oikeastaan tapahtunut mitään. Tai no, on. Zora aloitti juoksunsa Messarin aikaan joulukuussa ja kävikin sitten Virpillä astutettavana, mutta se ei tuottanut valitettavasti toivotunlaista tulosta. 

Päätin muuten osallistua Tolleriyhdistyksen DE-kamppanjaan ja testastin Foxin DE:n osalta Clear/Normal, eli se on terve ja ei kanna DE-geeniä. Zora testattiin diluutiogeenin, eli buffin, osalta ja sen tulos oli carrier eli kantaja. Lisäksi Zoralta otettiin poskisolunäyte myös uutta CDDY-testiä varten ja tulokseksi tuli N/N eli se ei kanna CDDY-mutaatiota.

Palataanpa vielä ajassa taaksepäin ja katsotaan miten meidän viime vuoden tavoitteet toteutuivat.

c. Heidi Jokipiha

Foxi

- startti rallyssa/mejässä
- joku kansallinen valionarvo 
Foxin osalta edes nämä vähäiset tavoitteet eivät täyttyneet. Sen muutamasta näyttelystä koostunut näyttelyvuosi tosin taisi tulosten valossa olla ehkä sen paras, sisältäen ensimmäisen ROP:n Suomesta ja erikoisnäytteln VSP:n. 













c. Heidi Jokipiha

Zora

 - pentue
Zoran osalta päätavoite oli pentue ja se ei toistaiseksi onnistunut. Ensimmäisellä kerrallahan ei ikinä edes päästy kokeilemaan astutusta ja toisella kerralla se ei onnistunut. Tämä tavoite odottaa toteutumistaan tänä vuonna.

- käydään kokeilemassa tokossa/rallyssa/mejässä
Itseasiassa tässä onnistuttiin lopulta varsin hyvin! Keväällä ja syksyllä treenattiin rallya ryhmässä ja syksyllä päästiin myös ihanan Marianne Forssellin vetämään tolleritokoryhmään. Rallysta innostuttiin jopa sen verran että käytiin useammankin kerran kisoissa lopputulemana RTK1 koulutustunnus! Mejästäkin saatiin koepaikka, mutta varsin vähäisen treenin takia tulos jäi uupumaan, vaikka osittain jäljestys olikin ihan hyvää.




Meidän viime vuoden tavoitteethan olivat varsin maltilliset. Foxin osalta ne eivät tosiaan täyttyneet ja Zoraltakin jäi tärkein saavuttamatta, mutta minkäs teet kun luonto päättää jotenkin, niin ei sille voi mitään. Täytyy pian palata tämän vuoden tavoitteiden kanssa, kunhan saan mietittyä jotkut meille realistiset tavoitteet!

(PS. ei todellakaan ollut tarkoitus jättää noin isoja välejä kappaleiden väliin, mutta jostain syystä lopputulos ei näytä muokkausnäkymässä yhtään samalle kuin julkaistu versio)

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse vol. 2

Viime viikolla käytiin päättämässä meidän näyttelyvuosi SNJ:n päänäyttelyssä Tuuloksessa. Tollereita oli tanskalaiselle Helle Danille ilmoittautunut harmittavan pieni määrä, en tiedä oliko näyttelypaikka karsinut osallistujia vai mikä oli. Näyttelypaikkana oli tosiaan Tuulosen kauppakeskuksen parkkihalli, mutta mun mielestä se ei todellakaan ollut niin kauhea paikka, mitä jotenkin etukäteen annettiin ymmärtää. 

Kerrankin pääsin ajamaan suoraan kotoa näyttelypaikalle, eikä tarvinnut ensiksi sählätä Järvenpään kautta hakemaan autoa. Zorakin lähti mukaan fanitytöksi. 

Urosten valioluokassa kilpailivat keskenään Foxi ja Vertti. Niitä ennen erin ja SA:n oli saanut kolme koiraa. Foxi tuntu hihnan päässä jotenkin tosi hyvältä! Irtosi hienosti yksilöliikkeissä ja seisoi hyvällä ryhdillä arvosteltavana. Ja se arvostelu muuten kesti! 

"Bigger size. Well balanced. Masculine head. Good expression and bite. Good neck and topline. Good deep chest. Well angulated front & back. Good bone and feet. Moves fluently. Good coat and temperament"

Tällä arvostelulla saatiin erinomainen ja jatkettiin suoraan kilpailuluokkaan Vertin kanssa. Juostiin kierros ympäri ja sitten edestakaisin ensin Vertti ja sitten Foxi. Tämän jälkeen tuomari laittoi Foxin ensimmäiseksi ja Vertin toiseksi! Molemmat saivat myös SA:n! Aivan mahtavaa!

Veteraaneista PU-kehään tuli mukaan vielä Paavo. Kierros ympäri ja avoimen luokan voittaja Kaapo käteltiin pois, samoin kun juniori. Jäljellä olivat nuortenluokan Velho, sekä Banietta's pojat Foxi, Vertti ja Paavo. Kysyttyään Velhon ikää, tuomari siirsi Velhon neljänneksi. Kierros ympäri ja meille osoitettiin ensimmäistä sijoitusta!!! Paras uros erikoisnäyttelyssä, huimaa!

ROP-kehään saatiinkin vastukseksi Alva-sisko, joka kierroksen jälkeen osoitettiin ROPiksi ja näin ollen Foxi VSP, muuten ensimmäistä kertaa elämässään! Lisäksi meillä oli vielä Banietta's kasvari ja Dinan jälkeläisluokka. Molemmat ryhmät olivat ainokaisia, ja saivat KP:n ja ollen ROP-kasvari ja ROP-jälkeläisryhmä.

Tollerikehän jälkeen käytiin kauppakeskuksessa pizzalla ryhmiä odotellessa. Valitettavasti ryhmien aloittaminen venyi ja venyi niin, että minun oli jo lähdettävä nilkka suorana ajamaan kohti Helsinkiä, koska olin vielä menossa illalla JVG:n keikalle. 

Foxi jäi vielä näyttelypaikalle pienen järjestelyn jälkeen, sillä se tarvitsi esittäjän jälkeläisryhmään ja kasvariin. Onneksi Minnan tuttu kultsuihminen Anu suostui esittämään Foxin, joka oli kuulemma mennyt hienosti, joskin vähän väsyneesti Anun kanssa. SNJ:n BIS-VSP kisassa Foxia vei Ninni, mutta siinä ei tullut sijoitusta. Jälkeläisryhmä sijoittui kolmanneksi. 

Olipahan päivä, jota en olisi meidän kohdalle olisi osannut odottaa! Kelpaa todella muistella, ja kauan! 

Iso kiitos Minna, Ninni ja Anu Foxista huolehtimisesta, kun omistajan täytyi kiiruhtaa muihin menoihin.

Nyt ihmetellään sitten hetki, että mitähän tehdään seuraavaksi. Messaria olin ajatellut jonkun aikaa, mutta tänä vuonna Foxi jää kyllä kotiin ja omistaja talkoilee sitten jalkansa kipeiksi :) Ensi vuonna sitten taas johonkin!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Riisipussit

Tiistaina mentiin toistaiseksi viimeisen kerran Mariannen tokoon Klaukkalaan. Teemana oli tällä kertaa siirtymät, kaukot ja meillä myös seuraaminen, jota muut olivat ehtineet käydä jo ensimmäisillä kerroilla läpi.

En ole uhrannut ajatustakaan koko tuolle siirtymishommalle, koska en ole kokenut että oltaisi vielä lähelläkään kisavalmiita. Oli kuitenkin ihan hyvä käydä läpi. Tehtiin niin että otettiin koira ensiksi perusasentoon ja sitten kehuttiin ja vapautettiin ja siirryttiin seuraavalle kohdalle, jossa otettiin taas perusasento. Otin tähän käyttöön meidän "mukanakulkemiskäskyn", niin Zora tuli hienosti mukana. Tehtiin myös ihan lähellä muita koiria ja onnistui ihmeen hyvin. 

Siirtymisiä tehtiin kimpassa myös niin että kuljettiin samanaikaisesti toistemme ohi, ensin niin että ohjaajat kohtasivat samalla puolella ja toisella kertaa niin että koirat olivat vierekkäin. Tämän tiesin olevan Zoralle vähän haastava, mutta sillä oli jo aivot oikeassa työmoodissa, niin ei juurikaan ottanut häiriötä ohi kulkeeneesta serkkupoika-Devonista. 

Tämän jälkeen tehtiin koira kerrallaan kaukoja. Tai siis ei ne mitään kaukoja olleet vaan tehtiin oikeastaan tosi lähietäisyydeltä. Meillähän on jo aiemmin ollut ongelmana se, että Zora siirtyy maahanmenossa aina taaksepäin vaikka tietenkään niin ei saisi tehdä. Nopea se kyllä on! 

Ensiksi saatiin neuvoksi että liikkeeseen täytyisi saada tietynlainen rauha. Zora kun on kaikinpuolin niin nopea että se yrittää kauheasti ennakoidakin. Tehtiin siis ihan alusta alkaen koiran nenän edestä namilla maahan vetäen maahameno, niin se ei liikkunutkaan. Lisäksi saatiin vinkki, että voitaisi kokeilla riisipusseja takajalkojen päällä. Kerran sain ne jopa laitettua erittäin kauhistuneen näköisen koiran jaloille, mutta mitään ei kyllä saatu niiden kanssa aikaan. Tietenkään, kun ensiksi pitäisi totuttaa koira niihin. Nyt meidän taitaa olla tosiaan järkevintä rakentaa koko maahanmeno ihan uudelleen ja ottaa siihen sellainen käskysanakin, jota ei kerrota muille ettei pääse uudet kriteerit (eli liikkumattomuus) lipsumaan.

Loppuun katsottiin vielä meidän seuraamista. Edelleen en ole oikein kunnolla sitä edes yrittänyt rakentaa, kun "pelkään" niin paljon että se menee pieleen. Marianne lähti kuitenkin siitä, että koiralle opetetaan vahva perusasento ja kun se on tositosi vahva niin voidaan lähteä pikku hiljaa siirtymään askel kerrallaan eteenpäin. Me kokeiltiin jo muutama askel ottaa ja se meni ihan hienosti! Täytyy siis kokonaan unohtaa kaikenmaailman imutteluhommat ja sensellaiset tuossa, kun siinä on kauhea homma päästä imuttamisesta eroon. Nyt voisi vihdoin ja viimein lähteä kunnolla työstämään tuota seuraamistakin.

Kaikenkaikkiaan tykkäsin ihan hirveästi noista Mariannen vetämistä treeneistä. Jotenkin tuoretta näkökulmaa ja ihan uusia ideoita sekä sopivasti tollereiden sielunmaailman ymmärtämistä :) Jos saadaan sopimaan kalenteriin niin jatketaan varmasti!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ralleissa

Ollaan taas menty sellaisella vauhdilla tätä syyskuuta eteenpäin, että en ole ehtinyt istua koneen ääreen eikä välttämättä ees tee mieli sen jälkeen kun töissä on koko päivän jo tuijottanut näyttöä. Ollaan vielä kuitenkin käyty rallytreeneissä, jotka nyt tosin loppuivat.

Meillä oli ratana tämä Minna Hillebrandin tekemä alokasluoka rata, päivältä jolloin rallytokosta tuli virallinen koiraharrastuslaji. Rataa rakentaessa linjaukset hieman tuottivat päänvaivaa ja rakentamiseen menikin aikaa, mutta lopulta se saatiin valmiiksi.

Rata lähti sujumaan hirveän hyvin ja tuntui yhtäkkiä tosi helpolta. En mennyt lankaan liian monessa pujottelutörpössä ja Zorakin kulki hienosti mukana. Peruutusaskelissa tajusin ehkä jo itsekin ottaneeni yhteen väliin yhden hieman liian lyhyen askeleen. Miinusta olisi tullut. 

Jostain syystä kyltillä 8 sitten sählättiinkin kunnolla ja jouduin uusimaan sen kaksi kertaa. Yleensä meillä ei noissa eteentuloissa ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Onnistuin kyllä ihmeen hyvin tämän jälkeen pitämään vielä pään kasassa.

Ainoa mikä tuotti haastetta oli se että kyltin kohdalla ei oikein enää nähnyt mitä seuraavassa kyltissä luki, kun ne sattuivat jotenkin niin että kentän valo heijasti niihin. 

Kouluttajalta saatiin mielettömän positiivista palautetta, hän oli ollut askeliin asti ihan sitä mieltä että tulee täyden 100 pisteen rata, mutta sitten itse jostain syystä otin tosiaan hirveän lyhyen askeleen yhteen väliin. Muutenkin pitäisi treenata vähän noita peruutusaskelia, koska Zora meinaa niissä tulla mun kengän kärjille.

Nyt jää Zoralla rallyt tauolle ja luulen että me jatketaan sitä kunnolla vasta kun pentuprojekti toivottavasti tällä kertaa saataisi maaliin. 

maanantai 18. syyskuuta 2017

Vauhtia ja lentäviä esineitä

Päivitykset laahaavat tuttuun tapaan hieman perässä, mutta nyt raporttia edellisistä Mariannen tokotreeneistä viime viikon tiistailta.

Aloitettiin hypyllä. Sehän on ollut Zoralle vahva liike silloin kun viimeksi tokoa ollaan enemmän treenattu. Nyt tauon takia tehtiin ensin hihnassa hyppäämistä niin että houkuttelin ihan esteen vieressä. Zora räiskäisi ensiksi riman alas, koska keskittyi enemmän kädessä olleeseen namiin kuin siihen mitä oli tekemässä. Laitoin namin taskuun ja sitten onnistuikin. Saatiin monta kisamaista suoritusta ja myös kehuja täysin koevalmiista liikkeestä. 

Hypyn jälkeen tehtiin paikkista kaikki koirat yhdessä. Koirat laitettiin pieneen rinkiin makaamaan kuono ulospäin. Koirista toisistaan oli jo jonkin verran häiriötä toisilleen ja lisäksi Marianne alkoi liikkua koirien seassa ja hihkua käskyjä. Maahanmenoon haettiin taas nopeutta ja säpäkkyyttä pompautuksella. 

Paikkishommat jatkuivat rivissä. Tehtiin aika koemaisesti: koirat käskettiin yksitellen maahan. Vaikka Zora on toisinaan vähän sählääjä ja ehtii tehdä miljoona asiaa ennen kuin ehdin tekemään mitään, on se kuitenkin ollut nyt ja myös edellisissä tokotreeneissä todella keskittynyt ja kuunnellut vain minua. Paikalla maatessa vedettiin taas hihnasta ja vähän paineltiin lonkista ja Marianne häiriköikin jonkun verran. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikallaan. Zora tuntui poranneen itsensä maahan ja ei kyllä hievahtanutkaan.

Loppuun tehtiin luoksaria erilaisissa häiriöissä. Ensiksi niin että muut ihmiset tekivät siksak-kuviota. Tässä Zoralla taisi olla vähän jäänyt paikkismode päälle, koska se ei ensimmäisellä kutsulla tullut, mutta toisella sitten vauhti korvasi kyllä hitaan sytytyksen. Eikä paljoa ihmiset kiinnostaneet.

Seuraavaksi kaikki ihmiset lähtivät rintamana kävelemään koiraa vastaan kun sitä kutsuttiin. Vähän siinä joutui pujottelemaan ihmisiä, mutta muutoin Zora ei taaskaan ottanut ihmisistä mitään häiriötä. Tällä kertaa se myös tykitti ekalla täysiä.

Tämän jälkeen Marianne meni Zoran viereen ja yritti houkutella jollain nakin palasella. Zora oli menossa kyllä ensiksi sille namille, mutta sitten muistikin mitä oli tekemässä ja tulikin vauhdilla mun luokse. Hieno suoritus huomioiden kuinka ahne tuo koira on!

Lopuksi vielä ihmiset muodostivat kujan ja heittelivät toisilleen palloja ja koiran piti juosta kujan läpi. Tämäkään ei sitten tuottaneetkaan enää minkäänlaista reaktiota Zorassa vaan se juoksi aivan täysiä kujan läpi. Ainakin sen luoksetulo on aika näyttävä kun se juoksee niin järkyn lujaa :D

Hirmu kivat treenit ja erilaisia juttuja! Tykkäsin paljon. Noin muuten Zora kyllä yleisolemukseltaan oli vähän levottomampi kuin edellisellä kerralla. Ehkä jo muisti mitä kentällä tehdään. Tai sitten se johtui siitä että se otti odotellessaan häiriötä lentävästä noutokapulasta ja leluista sekä juoksevista koirista. Ääntäkin se piti vähän enemmän kuin aiemmin, mutta ei vielä kovin häiritsevästi.

Kiva treenikaveri kun moottori on kohdillaan :)


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sellainen reissu

Viime viikon perjantaina hypättiin Minnan kyytiin ja ajeltiin Turkuun, mistä hurautettiin laivalla Tukholmaan. Aamulla sitten nilkka suorana kurvattiin Gimoon näyttelyyn, jossa tuomaroi Mats Jonsson. Haaveissa oli Ruotsin sertit Foxille ja Alvalle, joka on yhtä vaille Ruotsin näyttelyvalio.

Oltiin paikalla noin puolisen tuntia ennen kehän alkua. Häkit kasaan ja viimeiset sipistelyt koiriin ja Foxia verkkasin ihan kunnolla. Ympyrällä juoksua ja laukkaa, peruuttelua ja pyörimistä molempiin suuntiin. 

Meidän mennessä kehään kukaan muutamasta uroksesta ei vielä ollut saanut SA:ta. Valioissa oli kaksi urosta, joista toinen oli Ruotsin valio, joten käytännössä jos SA:n saisi niin serti olisi ollut melko varma. Menin ihan hyvällä, joskin myös vähän jännittyneellä fiiliksellä kehään. Tämä tuomarihan oli aikaisemmin tänä kesänä laittanut Foxin ROP:ksi asti. 

Meidän kanssa valioissa ollut uros ei antanut tuomarin kunnolla koskea itseensä joten ainakin minun ja Minnan suut loksahtivat auki, kun tästä ei sakotettu yhtään vaan koira sai erinomaisen. Koira, joka ei anna koskea itseään on omasta mielestäni aina EVA:n arvoinen.

Foxi liikkui pitkästä aikaa kehässä kuin unelma! Irtosi kauniisti ja liikkui tosi kivalla draivilla. Tuomarin tullessa katsomaan hän heti totesi Foxin hampaista että pahapaha. Hassua että hän tällä kertaa kiinnitti niihin huomiota, koska kesällä ei ollut sanonut niistä mitään. 


"Utmärkta proportioner. Välskuret maskulint huvud med korrekt uttryckt. Något oregelbundett bett. Utmärkt över- ovh underlinje. Välburen svans. Välformad lång bröstkorg. Välvinkland med utmärkt benstomme. Rör sig mycket väl från sidan. Står och går med något utåtvridna framtassar. Päls i förändring (?)"

Tällä arvostelulla saatiin erinomainen. Kilpailuluokassa tulimme toiseksi ilman SA:ta, eli täysi hukkareissu tällä kertaa. Eikä ollut Alvankaan osalta yhtään sen parempi reissu, kun kohtaloksi jäi vara-serti. 

Ihmettelen kyllä tätä tuomaria. Ensinnäkin jo tuosta aiemmin mainitusta syystä, että hän palkitsi koiran, joka ei antanut kunnolla käsitellä parhaana uroksena ja toisekseen jonkinlaisena linjattomuutena. 

Tiedän kyllä oikein hyvin että tuomarin mieli voi muuttua ajan kuluessa, mutta jotenkin hassua, että hän tällä kertaa kiinnitti huomiota noihin vikoihin, jotka Foxilla on kyllä ollut jo aikaisemmin. Tuomari oli kuulemma huomattavan paljon huonotuulisempikin kuin mitä kesällä Lammilla, jolloin oli jutellut iloisesti handlereille. Nyt tuomari tosiaan vaikutti varsin nyrpeältä.


Harmitti koko reissu. Tästä nyt ehkä kuitenkin tuli opittua, että ei pidä lähteä Foxista pitäneiden tuomareiden perässä yhtään mihinkään. Näin kävi nyt tällä reissulla ja kuin myös tammikuussa Kajaanissa. 

En tiedä jäikö tämä nyt Foxin viimeiseksi ulkomaan reissuksi. Sen verran pikkuvikainen se on, että en tiedä viitsinkö tällaisia hukkareissuja kovinkaan montaa kertaa maksaa. Vaikka ei sitä tokikaan ikinä voi tietää mitä mieltä tuomari on. Tuntuu vaan, että me ollaan erikoistuttu hukkareissuihin. Saa nähdä miten käy, kun ensi vuoden ulkomaan näyttelyihin alkaa tipahdella tuomareita

Seuraavaksi käydään Foxin kanssa SNJ:ssa ja sitten voitaisi yrittää pyörähdystä ihan toisenlaisessa kehässä kuin näyttelykehässä :)