Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse

Lauantaiaamuna Foxi joutui pesulle ja sitten iltapäivällä vietiin se meidän tupareiden alta evakkoon kasvattajalleen Minnalle. Seuraavana päivänä Foxin olikin sitten tarkoitus mennä Minnan mukana Lammille ryhmänäyttelyyn.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 11 tolleria, joista yksi oli pentu. Oli muuten pitkä pitkä aika kotona odotella tietoa tuloksista. Kuitenkin vihdoin ja viimein tuli viesti "Foxi PU1". Taisi siinä kotisohvalla maanneen koiranomistajan suu loksahtaa auki! Ei nimittäin ole Foxi koskaan Suomessa napannut tuota paalupaikkaa.

Eipä sitten auttanut kun odotella taas vähän lisää, että nartutkin saatiin valmiiksi. Sitten tulikin seuraava viesti "Foxi ROP, Dina VSP ja ROP-VET". Jos vaan mitenkään on mahdollista niin koiranomistajan suu taisi loksahtaa vieläkin enemmän auki!

Selvästi Foxin ja Minna paikka tuo Lammi, sieltä Foxi nimittäin on saanut aikanaan ensimmäisen sertinsäkin Minnan esittämänä. 

"Utmärkta proportioner. Rejel hane. Välformad maskulint huvud med korrekt uttryckt. Utmärkt över- & underlinje. Välformad lång bröstkorg. Rör sig väl från sidan, något trångt bak, rullar något med ryggen"

Tällaisella arvostellulla lähetti tuomari Mats Jonsson Foxin isoon kehään. Itseasiassa sama tuomari tuomaroi yhdistetyn 8 ja 7 ryhmän. Ryhmässä tuli lämmintä kättä. Näyttelyn parkkiksen vieressä oli ollut järvi, joten Minna oli päästänyt koirat vielä voittokkaan näyttelypäivän jälkeen koirat uimaan sinne. Ehdottomasti paras palkinto niille!

Illalla haettiinkin sitten reissussa ryytynyt koira kotiin. 

Rallihirmut

Perjantaina suhattiin suoraan töistä Ojankoon korkkaamaan Zoran rallytokoura. Ilmoittautumisessa olin jo ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, sillä Zora oli aikamoisilla kierroksilla. Onneksi kuitenkin oltiin ajoissa paikalla ja lähdettiin sitten kävelylle ennen mittaamista, jotta pahimmat höyryt saataisi pois. Pienen lenkin jälkeen koiran ja omistajankin mielentila oli jo paljon parempi. 

Koska oltiin starttaamassa ensimmäistä kertaa käytiin mittauksen kautta. Tuomari taisi saada mitaksi 45cm, tuohan taitaa kyllä todellisuudessa olla pari senttiä alakanttiin... 

Mittauksen jälkeen päästiin aloittamaan rataantutustuminen. Tuomari käveli meidän kanssa radan läpi näyttäen kaikkien kylttien suoritukset. Sitten oli itse aikaa tutustua rataan. Se oli meille itseasiassa aika sopiva. Ratapiirrosta minulla ei ole, ehkä se joskus tulee nettiin. Täytyy nyt kuitenkin yrittää sitä muistella...

Lähdön jälkeen tuli koira vasemmalta eteen ja oikealta sivulle, sitten 270 oikeaan, spiraali vasempaan, koira vasemmalta eteen ja vasemmalle istumaan, sitten käännös oikeaan, tavallinen täyskäännös, koira maahan ja kierrä koiran ympäri, 360 astetta oikealle, 270 vasemmalle ja pujottelun jälkeen maaliin. Periaatteessa jälleen aika hyvin meille sopiva rata, vaikkakin siellä oli se ikuinen murheenkryyni. Päätin tosin että teen sen vähän vähemmän tiukasti kuin mitä meille on opetettu (ohjaajan pitäisi kääntyä sellaisen pienen paperiarkin kokoisella alueella).

Meidän starttinumero oli 14, joten oli vielä hyvin aikaa ensiksi katsoa pari ensimmäisen koiran suoritusta ja sitten ottaa koira ja sitä viritellä. Fiilis oli ihmeen luottavainen ja rento.

Startissa sitten koira viereen ja matkaan. Ihan koko radan ajan eteneminen tuntui helpolta ja jouhevalta. Minkään kyltin kohdalla ei käynyt mielessäkään alkaa uusimaan. Kuitenkin sitten meidän oman suorituksen jälkeen aloin miettimään että mitähän tuli sählättyä. 

Onneksi ei tarvinnut meidän pisteitä kovin kauaa odottaa ja kyllä taisi suu loksahtaa auki kun seinällä olleeseen starttilistaan ilmestyi numerot 99! Maksimipisteethän on rallyssa 100.

Ei muuta kuin hetken verran odottelua että saatiin meidän starttiryhmä loppuun. Alkoi tuloksien luku ja kun melkein kaikkien koirien tulokset oli luettu sanoi tuomari "ja nyt täällä on sitten kolme, jolla ei vielä ole paperia, teidän pitäisi odottaa palkintojenjakoa toisen starttiryhmän loppumiseen asti". Tämä siis tarkoitti sitä että oltiin kolmen parhaan joukossa, tiedossa oli että voittoa ei sentään saatu sillä radalla oli yksi 100 pisteen suorituskin.

Ei muuta kun vähän kuskin lepyttelyä, sillä meinasi vähän hermostua kun kävi ilmi että koko ilta meneekin koirakentän laidalla. Onneksi ei satanut vettä vaan oli nätti ja lämmin kesäilta. Lisäksi onneksi myös Foxi oli mukana, sen ei tarvinnut yksinään odottaa iltaa kotona vaan se sai olla mukana ja pääsi lenkkeilemään Zoran kanssa. Odotellessa siis kierreltiin lähialueella.

Vihdoin ja viimein sitten alkoi tuloksien luku. Olin jo katsonut että toisessa lähtöryhmässä ei ollut tullut yhtään 99 pisteen tulosta, joten tiedossa oli että sijoitus napsahtaa. Tällä kertaa aika ratkaisi sijoitukset ja meille ojennettiin sininen ruusuke toisesta sijasta! Aivan mahtavaa! Ensimmäisistä kisoista hienot pisteet ja vielä sijoituksin neljäkymmenen koiran joukosta.

"Hieno rata. Mukavan rauhallista ja tarkkaa yhteistyötä" - Hannele Pirttimaa

Aikaa meille ehti kertyä 1 minutti ja 24 sekuntia, että varsin tehokkaita oltiin. Ja muuten, se yksi miinuspiste lähti yhdestä hieman vinosta asennosta.

Iloinen yhteistyö

Blogi laahaa härdelliviikon jälkeen vähän jälkijunassa. Keskiviikkona käytiin viimeistä kertaa tälle keväälle rallyssa. Siellä meillä odottikin möllikisat. Ratana meillä oli tämä Tiia Hämäläisen Espoon kisaa varten tekemä alorata.

Tutustuttiin rataan kuten tavallisestikin. Tämä rata oli huomattavasti helpompi meille kuin viimeviikkoinen rata. Vaikkakin tuolla radalla oli se meidän murheenkryyni kyltti 270 astetta vasempaan. Juoksua ei ollut tällä kertaa ollenkaan tarjolla.

Aloitettiin ja ensimmäinen kyltti menikin hienosti, minun vai täytyi muistaa heti lähteä liikkeelle kun koiran on kiertänyt ettei se ehdi istumaan. 270 vasempaan räpellettiin jotenkin menemään. kolmannella kyltillä, koira eteen vasemmalta sivulle istu, Zora jäi aika vinoon joten päätin sitten uusia kyltin, kun kerrankin edes muistin että sellainen on mahdollista. 

Matka jatkui ja koira maahan kierrä koiran ympäri meni kivasti. Välillä siinä on ollut vähän ongelmia kun Zora on meinannut nousta ylös, mutta nyt on ilmeisesti Zoralla herneet kohdanneet päässä ja se pysyy kiltisti maassa.

Pujottelua edestakaisin meillä ei olekaan ennen ollut, mutta se ei kyllä sikäli ole vaikea. Ja nyt vielä kun sen sai tehdä kävelln niin ei tuottanutkaan mitään ongelmia. Pujottelusta ulos ja 270 astetta oikeaan sujui kivasti. Zoralle on paljon helpompia nuo käännökset, missä se itse jää ulkopuolelle ja minä sisäpuolelle.

Liikkeestä maahan on meillä aika vahva, sillä se varmaan edelleen menisi myös istu-käskyllä maahan. Rallyn liikkeessähän ei saa tässä liikkeessä mennä istumisen kautta maahan vaan täytyy tipahtaa aika suorilta jaloin. 

Jatkettiin matkaa meidän suosikkikyltille, eli vasempaan täyskäännökseen eli saksalaiseen. Siitä sitten tavallinen käännös oikeaan ja maalia edeltävä kyltti 360 astetta vasempaan ja maali. Sitten tajusinkin että hetkinen, jäi yksi kyltti välistä! Nimittäin siellä matkalla ohitettiin iloisesti 360 astetta oikeaan käännös. Siitä vielä oli treenikaverin kanssa puhe, ettei sitä saa unohtaa, kun hänellä oli jo niin käynyt.

Tuosta kyltin ohittamisesta johtuen saatiin sitten hylätty tulos. Kommenteissa kiiteltiin iloista yhteistyötä ja hienoa saksalaista sekä kehuttiin taidokkaasta suorituksesta. 

Jos tuota yhtä kylttiä ei oltaisi ohitettu niin oltaisi saatu 87 pistettä, sillä uusinnasta lähti -3 pistettä ja sitten -10 pistettä väärin suoritetusta 270 astetta vasempaan, siinä oli rintamasuunnan kanssa jotain häikkää.

Kiva kurssi ja mukava treeniporukka, jatketaan ensi syksynä sitten lisää ratatreenien ja avon kylttien parissa.