Sivut

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Noutamisen vaikeus

Heti alkuun - Foxi osaa noutaa. Dameja ja melkein kaikkea muutakin, mutta toko-noutoa se ei osaa. 

Tänään treenailtiin ajatuksella että ei väännetä yhtään paikkista, seuruuta tai luoksaria vaan keskitytään uudempiin(ylempien luokkien) juttuihin. Meillä on niissä vielä vaaaltavan paljon töitä(kunhan nyt edes pääsisi sinne asti) kun treenit on pitkälti olleet aika yksipuoleisia juuriksin alokasluokan liikkeiden vääntämistä.

Tehtiin noutoa. Foxi ei siis osaa sitä eikä sitä kyllä paljoa ole treenattukaan. En tajua miten ikinä saan sen tulemaan perusasentoon noutokapulan kanssa. Ehkä yritän vaan opettaa palautuksen istuen eteen. Siinäkin on kyllä hommaa. Mitään kapulan pakkopitoa me ei kyllä todellakaan aleta tekemään, mä en noutajalle väkisin ala mitään suuhun survomaan. Tehtiin vaan kantotreeniä. Foxi poimi kapulan maahan ja sitten kutsuin sitä ja lähdin itse peruuttamaan. Aikaisemmin(ehkä yhden kerran huikeasta kolmesta noudon treenikerrasta) se on ottanut kapulan tosi syvälle suuhun ja saattanut purrakin sitä, mutta nyt ei tehnyt sitä. Jee! 

Sitten tehtiin merkin kiertoa. Aluksi ahnehdin vähän liikaa matkaa ja Foxi oli ihan WTF, mutta kun mentiin lähemmäs niin alkoi sujua. Sitten uskalsinkin ottaa askelia taaksepäin. Aika mukava vauhti :) Kiertäminenhän ei ole mikään virallinen tokoliike, mutta siitä on paljon apua joidenkin juttujen opettamiseen. 

Kiertojen jälkeen treenattiin merkkiä. Sen treenaamisesta on vielä pidempi aika kun kiertojen, joten aika läheltä täytyi aluksi pari kertaa tehdä, mutta sitten alkoi jo sujua! Omaan silmään tosi kivoja. Foxi kyllä hiffasi, kunhan joku vaan muistutti sille mitä nyt pitikään tehdä.

Sitten oli tarkoitus tehdä luoksarin stoppia takapalkalla, mutta se ei toiminut ollenkaan. Pysähdykset valuu niin paljon että ei niistä oikein aloittelijaakaan viitsi palkata. Onneksi kokeilin myös kiertämisen avulla niin tuli pari terävääkin stoppia :)

Loppuun tehtiin vielä lisää kapulan kantamista. Tällä kertaa lähetin kiertämään merkkiä. Toimisi muuten kivasti, mutta Foxi ei oikein halunnut ottaa kapulaa suuhun parin kerran jälkeen. Se tuntui hieman paineistuvan kun vaadin siltä toimintaa kapulan kanssa :/ Pitäisi ehkä ensiksi ostaa uusi noutokapula ja sitten jotenkin ihan pohjalta aloittaa koko noudon rakentaminen käänteisessä järkässä, koska kyllähän tuo osaa kapulalle juosta ja ottaa sen suuhun ja palauttaakin, mutta palautusasennon kanssa on vähän hommia tehtävänä.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kaikki tiet vievät Porvooseen

Foxin on Porvoon poika. Osittain siksi Porvoossa tulee käytyä aika usein, mutta myös siksi että siellä on hyviä koiratarvikekauppoja: Peten Koiratarvike ja D&C Dogsport. Tänään ensimmäinen vapaapäivä alkoi sillä että heräsin tyylikkäästi puolitoista tuntia myöhemmin mitä oli tarkoitus. Oli näköjään jäänyt se herätyksen laittaminen vain ajatuksen tasolle :D Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tämän takia päässyt käymään.

En tajua miten himputin montaa eri reittiä Porvooseen on mahdollista ajaa. Jotain moottoritietä, Öljytietä, Pornaisten kautta, Kaarenkylän kautta... Tänään reittivalinta osui Öljytiehen, mutta aluksi meinasi hieman tulla epätoivo että miten ikinä mä sinne Porvoseen pääsen. Matka nimittäin alkoi niin että heitin veljen golfkentälle. Itseasiassa samalta golfkentältä me lähdettiin hakemaan Foxia kotiin kun se oli pentu. 

Ensiksi suuntana oli Peten koiratarvike. Meinasin sortua tilaamaan jo netin kautta, mutta onneksi en koska halusin ostaa Hurtan cooling coatin Foxille ja se koko, joka olisi muka ollut tollerinmentävä oli Foxille varmaan 15cm liian lyhyt. Lisäksi mukaan tarttui kaikenlaista muutakin, melkein hirvitti kaivaa korttia esiin tämän reissun jälkeen.

Sitten suunnattiin Tolkkisiin. Samalla treenipaikalla ollaan treenattu aiemminkin, mutta meinasin taas ajaa ohi. Kun tuli kovasta tuulesta varoittava liikennemerkki(joka on siis ennen Emäsalon siltaa) tajusin että ohihan sitä ajettiin. Tai siis minä ajoin. No onneksi ei kovin pitkästi menty ohi.

Päästin Foxin autosta kipittämään. Kävelin vähän matkaa kohti rantaa ja sitten otin sen kontrolliin.  Kaivoin naksuttimen käteen ja variksen pussista. Kyllä V-A-R-I-K-S-E-N, minä! Foxi nuuhki ja ihmetteli varista hetken ja sitten sitä ei jaksanut kiinnostaa. Suuhun se ei ottanut. 

Tein sitten jäljen uudella kevyemmällä kanidamilla. Iso 3kg kanidamia se kanna, koska se on olevinaan liian painava. Foxi meni aika vauhdikkaasti, mutta selvästi kuitenkin sillä oli haju. Palautus oli hyvin vauhdikas :)

Sitten tehtiin vähän vesityötä. Käytössä oli sellainen hanhidami. Lensi vähän paremmin kun kevyet vesidamit. Koira kiinni, heitto, hetken odottelu, koira irti, vähän lisää odottelua ja sitten käsky. Hirveällä vauhdilla se hyppäsi mereen kun viime keväänä sillä meni aika ihmetellessä aaltoja :D Palautus tuli taas rantaan. Ehkä ratkaisu ravisteluongelmaan on se että menen ihan vedenrajaan vastaan niin se ei ehdi pudottaa ja ravistella. Pari toistoa ja homma loppui siihen ettei Foxi antanut mulle vedestä kiinni. Sanallista palautetta sellaisesta.

Palattiin vähän kauemmas vedestä ja Foxi tulikin sieltä heti kun tajusi että mä häivyn. Laitoin superpalkan valmiiksi ja kaivoin variksen taas esiin. Käskin Foxia tuomaan sitä. Ongelma taitaa variksessa olla se että höyhenet ei tunnu kivalta suussa. Lopulta Foxi sitten otti hyvin pinnallisen otteen variksesta ja antoi sen minulle. Jes! Päivän ensimmäisen vaakkuyrityksen jälkeen teki mieli luovuttaa, mutta onneksi en. Tehtiin vielä toisenkin kerran ja taas samalla pinnallisella otteella palautus. Ote on surkea, mutta koira sentään koski varikseen. Nyt vaan lisää treeniä niin uskon otteenkin paranevan!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Vesinoutoa ja lakipykäliä

Tänään(tai siis eilen, kun kirjoittelen tätä keskellä yötä) oli se koitos, joka on mun aikaani syönyt koko kevään ajan. Pääsykokeet! Nyt se on kuitenkin ohi ja on taas aikaa vaikka mihin. Suunnitelmissa mm. panostaa riistatreeneihin sekä lenkkeilyyn. 

Olin viimeisen lähes viikon ennen pääsykoetta mummolassa Pohjois-Savossa lukemassa ja henkireikänä mulla oli siellä mukana kukapas muu kun Foxi! Mukaan oli pakannut pari damia silmällä pitäen hyviä uintimahdollisuuksia. 

Foxi taisi muistaa sen paikan, kun ollaan monta kertaa ennenkin käyty siellä uimassa. Kysessä on jonkinlainen rantaraitti. Hyvin kivikkoinen ranta. Päästin Foxin irti ja se oli ihan innoissaan. Meinasi heti mennä veteen. Ei kuitenkaan mennyt kun en heittänyt sille mitään. Foxihan nimittäin ei ui, jos sille ei heitetä(tai jos kukaan ei ole hukkumassa, eli uimassa). Ensiksi heitin sille pari kertaa keppiä, jotta se sai uida, jotta jaksaisi keskittyä treeniin. Otin sen noutajahihnaan ja viskasin damin järveen. Mulla oli sellainen vesidami, johon pystyy puhaltamaan ilmaa sisään. Se myös antaa periksi kun siitä pitää kiinni. Foxi kiskaisi hihnassa damin perään ja sitten piti vähän jotain ääntäkin. Jopa sitä hieman kuumentaa vesi! Tietenkin sen täytyi olla hiljaa, päästäkseen noutamaan, joten sitten odoteltiin. 

Foxi nouti oikein kivasti, kunnes tuli rantaan sen oli aivan pakko pudottaa dami ja ravistella! Sen jälkeen se tarvitsi vielä uuden käskyn damin tuontiin. Ei hyvä. Enkä tajua mistä tuollainen johtuu enkä toistaiseksi ole keksinyt edes mitään ratkaisua miten siihen voisi puuttua. Useampana päivänä meidän touhu oli tälläista. 

Yhden kerran kokeilin miten toimii jos heitän veteen muistiin. Heitin ja sitten jatkettiin matkaa vähän matkaa kunnes lähetin. Foxi muisti damin paikan väärin, mutta se olikin kyllä aika kaukana. Tuli hieman liian haastava tehtävä tehtyä. Vähän ohjausta ja kun se näki damin palautus sujuikin rantaa pitkin. Kukapa sitä nyt pitkää matkaa uimaan kun rantaakin pitkin juoksemalla pääsee helposti :D

Kokeilin myös olisiko ratkaisu tuohon ravisteluongelmaan ollut siinä että menen selvästi kauemmaksi veden rajasta seisomaan. Jos muistan oikein niin se kyllä ravisti, mutta sitten otti itse damin suuhun ja toi eikä tarvinnut lisäkäskyä. Täytyy harkita, josko tuohon ravisteluun saisi vaikka pienellä hihnapakotteella tai jollain puututtua.

Hassu huomata että Foxi ei pelleile dameilla, se tietää että ne pitää palauttaa. Kun taas vesilelut ja kepit suussa se vain kaahaa iloisesti ohi minusta. Kerranpa jopa hylkäsi yhden lelun niin että jouduin sitä kahlaamaan kun ei sitten millään suostunut sitä ottamaan. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta sen lelun kanssa.

Kesälle luvassa muutama näyttely ja ahkerampaa bloginpäivitystahtia ja ehkä kuviakin! :)