Käveltiin pitkän matkan päässä Nemosta ja koira silti oli aivan innosta pinkeänä ja piippasi ihan ennenkuulumattomalla tavalla. Mä en tajua! Tosi epäfoximaista, ja vielä kun se innon kohde oli uros! Sitten päätin että vedän kierrokset alas paikkamakuulla. Tehtiin kentän toisessa päässä ja Karoliina ja Nemo puuhasti toisella puolella. Suoritusvarmuus on tässä liikeessä kyllä huipussaan! Foxi makasi koko ajan, matka oli suht pitkä. Muttamutta, se kuikuili enemmän Nemon suuntaan kun katsoi mua. Tavallisesti se siis napittaa mua. No, älyttömään intoon nähden ihan hyväksyttävä suoritus.
Paikkiksen jälkeen koira tuntui ehkä hieman rauhoittuneemmalta. Tehtiin lyhkäsiä seuraamispätkiä etupalkalla. Siis muovialustan päällä olleella lihapullan palalla. Foxi teki aika kivasti ja niin paljon energisemmin kun eilen. Täytyykin jatkaa tällä tavalla jotta sen saisi vähän virkeämmin liikkumaan. Lisäksi tällä saisi vihdoin imutuskädenkin häivitettyä pois.
On tää koiran kanssa touhuaminen kyllä vaikeaa. Eilen se oli ihan perässä vedettävä ja tänään en kyllä uskaltanut edes ottaa lelua esiin, olisi varmaan räjähtänyt käsiin. Foxi ei vaan ole koskaan ennen ollut niin sekaisin että olisi pitkään jatkanut tolleripiippausta ja riuhtonut älyttömänä hihnassa. Se on sen verran vahva että ihan kunnolla täytyy pitää hihnasta kiinni etten lennä perässä kun leppäkeihäs. Jos tolleri-ininä/vinkuminen/piippaus jatkuu niin täytyy vaan itse muistaa pysyä rauhallisena ja mahdollisesti viedä koira kauemmaksi siitä innostavasta kohteesta. Oma raivostuminen tietenkin kiihdyttää koiraa vielä lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti