Valioluokan korkkaus

Tulikin vietettyä varsin aktiivinen viikonloppu koiraharrastuksen saralla, kun lauantaina tosiaan treenattiin Zoran kanssa ja sitten sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Foxin kanssa kehässä. Sunnuntai alkoi sillä, että ensiksi selviydyttiin Foxin kanssa bussilla ja junalla Tikkurilaan, josta Minna poimi meidät kyytiin.

Näyttelypaikalla oltiin ihmeen hyvissä ajoin ja saatiinkin rauhassa odotella kehän alkua. Jossain vaiheessa vähän liikuttelin Foxia ja se tuntui olevan iloisella meningillä. Urosten valioluokassa oli viisi koiraa, joista Foxi oli ensimmäinen. Tuomarina toiminut Christian Vantu ei katsonut alkuun ollenkaan yhteisliikkeitä, vaan otti heti Foxin tutkittavaksi. Arvostelu oli varsin nopeasti saneltu, joten sitten vaan ympäri ja ei ehditty kierrosta edes loppuun tehdä kun kehis jo huusi erinomaista. 

Kilpailuluokassa juostiin kierros ympäri ja seisottiin hetki. Tuomari selitti että aika usein tollereissa on montaa erilaista tyyppiä kehässä, niin kuin nytkin oli. Foxin hän sitten jätti luokkasijoitusten ulkopuolelle, koska piti Foxia liian matalana ja päässä korostuneet otsaluut häiritsivät.

"Strong male with strong bone and head. Front bones in head bit too pronounced. Quite low on legs. Good topline and angulations. Excellent movement"

Foxihan on ollut tällä tuomarilla kerran aiemmin nuorten luokassa Savo Showssa 2012. Itseasiassa silloisessa ja tässä arvostelussa ei juurikaan ole eroa. Silloin toivottiin erilaista ilmettä ja nykyinen vahva oli silloin eleganttia. Silloin olisi myös toivottu lisää temperamenttia, mutta nyt siitä ei ollut mitään mainintaa. 

Tälle tuomarille vilkas luonne tuntui olevan tärkeä, samoin kun hyvä pää. Itseasiassa hän sanoikin, että hänelle tollerissa on tärkeintä tollerin luonne. Oikeastaan kun Tampereelle mennessä katsoin mitä olin tänne blogiin Kuopiosta silloin kirjoittanut, että hän toivoi koiran olevan kehässä vilkas ja energinen. Linja siis piti edelleen!

Mietin jo Kajaanissa, että jotenkin Foxi on yhdistänyt kehän nyt vähän tylsäksi paikaksi. Kehän ulkopuolella se seisoo häntä heiluen ja iloisena ja saattaa jopa sählätäkin jotain, mutta kun astutaan narujen sisäpuolelle niin ihmeellinen tosikko tulee esiin. Tähän on kyllä jo lääke mielessä, saa nähdä lähdenkö toteuttamaan sitä ollenkaan vai en.

Ai niin! Oltiinhan me muuten myös mukana ROP-kasvarissa Paavon, Alvan ja Sylvin kanssa. Ryhmä sai ihan mukavan arvostelun. Isoon kehään ei tällä kertaa jääty.

Kotimatka oli taas kyllä jonkinsortin seikkailu. Ensiksi päästiin Helsinkiin asti Minnan kyydissä, sitten hypättiin vielä junaan, jonka jälkeen tultiin bussilla kotiin asti. Ei voi kun sanoa että kai noilla koirilla jotkut palaset on kohdallaan pääkopassa, kun kulkevat varsin tottuneesti noissa julkisisissa kulkuvälineissä! Nimittäin myös eilinen Zoran kotimatka sisälsi samon auto+juna+bussi -kombon.