Tänään käytiin aamusta jo tekemässä Foxin kanssa treeniä Emmin ja Vertin kanssa. Teemaksi olin ajatellut että haluan koiran rauhalliseen mielentilaan ja onnistuneita suorituksia.
Hommahan alkoi "tosi upeasti" kun Foxilla kilahti heti kun pääsi ulos autosta. Tässä vaiheessa totesin, että me odotellaan että se vähän rauhoittuisi, jotta voidaan tehdä yhtään mitään. Kyllähän siinä tovi jos toinenkin odoteltiin, kunnes yhtäkkiä yhteistyö-vaihde meni päälle.
Tehtiin pieniä pätkiä seuraamista ja sen jälkeen ihan vaan tavallistakin tavallisempia markkeerauksia tiellä. Tosi helppo tehtävä siis, mutta tavoitteena oli hallinta ja onnistumiset. Onnistuttiinkin hienosti! Foxi nouti ja palautti kiltisti, eikä tehnyt mitään kusikierroksia tai vastaavaa, mitä sillä on viime aikoina ollut tapana tehdä. Yksi markkeeraus siltä jäi näkemättä, mutta sekin saatiin ohjauksella talteen.
Vertin vuoron jälkeen Foxi oli taas kerännyt itselleen kierroksia autossa, joten otin sen pois sieltä ja taas hihnaan rauhoittumaan. Nyt ei kestänyt läheskään niin kauaa rauhoittua ja saada oikea moodi päälle. Kun oli rauhoittunut tehtiin muutama temppu ja sitten koira autoon ja kotiin.
Vitsit miten tyytyväinen olenkaan! Oikeastaan ehkä eniten jopa itseeni! Siihen että tajusin, että ei koira saa kiihtyneessä mielentilassa mitään tehtyä ja sitten kilahtaa omistajakin, kun koira alkaa hölmöilemään. Nyt olin sen verran fiksu että tosiaan otettiin rauhoittumista alkuun, ja kas kummaa koirakin pelitti ihan hienosti!
Foxinkaan taidot tai yhteistyökyky ei siis olekaan kadonneet mihinkään, vaan omistaja voi vaan katsoa itseään peiliin. Ihan turha yrittää saada onnistumisen fiiliksiä kun koira on ihan kierroksilla. Muistetaan siis tämä jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti