Pitkä ja antoisia kennelviikonloppu takana kivojen tyyppien ja hyvien kouluttajien parissa Maskun mahtavissa maastoissa! Nyt onkin aika purkaa vähän koulutusten antia ja mietiskellä että mitä niistä jäi itselle käteen.
Lauantaina aloitettiin Zoran kanssa riistaan tutustumisella. Ennen suorituspaikkaa hengailtiin pellon reunalla ja koira makoili maassa tosi kivassa ja rauhallisessa mielentilassa. Ja ennen kaikkea, hiljaa. Siitä sitten siirryttiin suorituspaikalle, johon Niina oli tehnyt hakuruudun. Ensiksi heitettiin markkeerausheitto ruutuun. Zora lähti sen luo ja kävi haistamassa, mutta jätti sen siihen. Tästä oikeastaan jo pystyikin arvaamaan mitä tulee tapahtumaan. Lähetin sen kuitenkin etsimään ruutuun. Se teki aika kivaa hakua ja varmasti löysi kaikki riistat, mutta nyt vaan oli sellainen päivä että se ei aikonut nostaa niitä. Hetsattiin vaakulla mutta ei se sitä ottanut. Ei myöskään jotain pientä sorsalintua tai koirasfasaania. Se siitä sitten. Ei ota niin ei ota.
Zora meni autoon odottelemaan ja itse seurailin muiden koirien suorituksia Kati Salosen johdolla. Löytyi kyllä ongelmaa ja ohjeita moneen lähtöön!
Zoran vuoron koittaessa iltapäivällä se oli ehtinyt varmaan kerätä melkoisen verran kierroksia autossa. Se istui kiltisti kyllä vierellä, mutta piipitti koko ajan. Tähän ääntelyynhän oikeastaan tiedetään jo ratkaisu, mutta en ole vaan nyt tehnyt kunnollisia malttiharjoituksia pitkään aikaan.
Zoran ongelmana on vähän itseluottamuksen puute. Se on myös todennäköisesti syy siihen, miksi ei ota vaakkuja ruudusta. Tehtiin sille muistinouto, jossa oli dami sekä suoraan rintamasuuntaan sekä selän takana. Kati oli sitä mieltä että Zora kyllä muistaa, joten Zoralle tehtiin vielä kolmas muistipaikka näiden kahden aiemman väliin. Eipä sillä ollutkaan mitään ongelmia muistaa dameja, joten kaikki löytyi. Palautukset menivät kyllä pahasti harakoille, sillä meille ei ole pitkään aikaan ollut ohijuoksentelua ja nyt sitä ilmestyikin... Laitetaan kuumentuneen koiran piikkiin. Tästä saatiin läksyksi kasvattaa etäisyyksiä ja lisätä muistettavia dameja. Itsekin koin ahaa-elämyksen ja meillä lähdetään kyllä nyt jatkossa muistinoutoihin "eteen" -käskyllä, eikä samalla käskyllä kun markkeerauksiin.
Sitten opeteltiin vähän lähihakua. Tätä pillitystä olen treenaillut siten, että olen levittänyt nappuloita lattialle tai nurmikolle ja puhaltanut pilliin kun koiralla on kuono maassa ja se etsii nappuloita. Jotenkin kuitenkin olen ajatellut, että se on niin kiinni ruuassa ettei edes tajua koko pillitystä silloin. Nyt tehtiin niin että Kati motivoi ihan meidän lähelle heinikkoon hajupaikan ja sitten piilotti yhden damin sinne. Lähetin koiran ja kun se pääsi alueelle niin Zoralla alkoikin jo nenä käymään ja itse pillitin. Tässäkin koin kyllä ahaa-elämyksen, sillä ei sitä pillitystä tarvitse koko ajan koiran ollessa alueella käyttää. Oikeastaan se on vain käsky, että koiran pitää laittaa nenä maahan ja etsiä läheltä niin kauan kunnes jotain muuta käsketään tekemään.
Zora oli tosi kivasti kiinni tässä lähihaun jutun juonessa. Siirryttiin jo askel eteenpäinkin, eli samalle alueelle piilotettiin damin niin, että Zora oli selin ja lähetettiinkin alueelle pelkälle lähihakupillityksellä. Ensiksi se istui hetken aikaa paikallaan kunnes selvästi lamppu syttyi päässä ja se kääntyi ja alkoi etsimään ja myös lopulta löysi.
Lopetettiin siihen että jätin Zoran istumaan dami suussa ja kutsuin luokse. Se jäi periaatteessa istumaan tyynesti, mutta kiehui kuitenkin, sillä suu kävi sen verran että damista kuului "poks"... Eipä olekaan tuo koira ennen dameja rikkonut, mutta näiden treenien aikana poksautti kaksi.
Kati neuvoi purkamaan koiran ennen treenejä vaikka tennispallon heittelyllä tai muulla leikillä, jotta se olisi saanu pahimmat virrat jo purettua ennen kun aletaan töihin. Tässä on kyllä peiliinkatsomisen paikka, sillä otin vain koiran autosta, enkä tehnyt sille mitään ennen kuin siirryttiin treeneihin. Tosin epäilen kyllä että jos olisin sille heitellyt palloa, niin se olisi kyllä kiehahtanut ihan kunnolla siitä. Taidan jatkossa vaan ottaa koiran sen verran ennen omaa suoritusvuoroa pois autosta että saan vähän purettua vaikka ihan vaan oman damin kantamiseen ja pariin perusnoutoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti