Hallinnassa

Maskussa sunnuntai koitti sateisena. Aamusta ajoimme edelliseltä päivältä tuttuihin treenimaastoihin, ja tapasimme sunnuntain kouluttajan Kati Tuomisen. Päivä alkoi sillä että juttelimme sisätiloissa. Olikin kiva tutustua vähän kouluttajaan ja hänen koulutusideologiaansa ennen kun alettiin tekemään mitään. Kun siirryttiin pellolle koirien kanssa oli sadekin jo onneksi loppunut.

Katin treenit oli rivitreenit. Meidän ryhmässä oli Sisu & Reija, Sumu & Niina, Vito & Noora sekä Peppi ja Anna. Zorasta huomasi heti että ääni oli taas herkässä. Se ei onneksi huuda, vaan piipittää vaan. Sekin on kuitenkin varsin ärsyttävää ja myös ei-toivottua. 

Tehtävä oli viedä koiran kanssa muistidami ja tämän jälkeen lähettää koira linjalle sitä noutamaan. Meidän lähetys meinasi mennä jo ihan pölhöilyksi kun koira vaan piipitti. Se kuitenkin hiljeni ihan heti kun laitoin käden lähetysasentoon. Sillä ei ollut mitään ongelmia damin löytämisessä. Palautus tosi oli taas ihan yhtä huono kun edellisenäkin päivänä... Se kuitenkin tuli houkuttelemalla damin kanssa luokse. Ihmeen pelleilyä, ilmeisesti johtuu ryhmän aiheuttamasta kuumumisesta. 

Toisella kerralla vietiin muistidami toiseen paikkaan ja lähetettiin. Tällä lähetyksellä Zora olisi lähtenyt ensimmäisen muistipaikan suuntaan. Pysäytin sen nimellä ja sitten kutsuin luo ja otettiin lähetyspaikkaa vähän eteenpäin ja saatiin dami talteen. Tässäkin palautus meni ihan miten sattuu. Saatiin myös neuvoksi, että jos koira ei lähde osoitetulle linjalle niin sitä pitää kieltää ja sitten ottaa uudelleen. Itseni tosin olisi pitänyt vain sanoa "ei", eikä koiran nimeä. Jos toisellakaan lähetyksellä ei linja toimi niin sitten täytyy motivoida. Huomioitavaa on myös se, että jos koira jo heti lähetettäessä lähtee väärään suuntaan niin sen pitäisi hetken aikaa antaa mennä ennen kuin kielletään, koska muuten koira voi alkaa empimään lähdöissä.

Sitten tehtävä muuttui haastavammaksi. Vietiinkin dami muistiin toiselle paikalle, mutta haettiinkin ensimmäisellä paikalla ollut dami. Tässä ei ollutkaan mitään ongelmia ja palautuksenkin varmistelin vilauttamalla superpalkkaa ennen kun koira ehti lähteä kunniakierrokselle. No, koira tuli mutta innostui sen verran palkasta että räkäisi damin maahan. 

Viety muistidami otettiin myös talteen. Tässäkin käytin vielä superpalkkaa. Koira toimi ihan samalla tavalla kun edelliselläkin kerralla. Tykitti täysiä luokse, mutta räkäisi damin maahan, koska tuli kiire saada ihana palkka. Tästä Kati kysyikin että miksi näin tein, vastasin että halusin varmistaa että Zora ei lähde huitelemaan kuten teki kahdelle ensimmäisellä noudolla. Näiden kahden toiston jälkeen olin jo ajatellutkin laittaa superpalkan pois. 

Sitten osa koirakoista jäi odottelemaan kun muistipaikoille vietiin useampia dameja. Tämä vähän epäilytti minua, sillä ei oltu koskaan ennen tehty vastaavaa tehtävää ja en tiennyt vaihtaisiko Zora. Lisäksi aluksi käännyttiin ympäri ja sinne tuli häiriömarkkeeraus. Näihin Zora meinasi kyllä jäädä välillä tosi pahasti kiinni. Koirat eivät kertaakaan hakeneet tätä häiriötä, vaan aina ohjaajat. 

Vuorotellen lähetettiin koira linjalle. Me ehtiin ensin rivistä katsottuna vinottain oleva linja. Otin koiraa aika paljon irti rivistä. Lähetin ja Zora tykitti tuttuun tapaansa linjaa ja löysikin damin, jota lähti ihan heti palauttamaan. Nyt se myös palautti käteen kauniisti. Eipä ollut siis aiempi superpalkan käyttö turhaa! Varmaan tosin myös kierrokset alkoivat vähän laskea, jolla voi olla myös osuutta asiaan.

Toisesta muistipaikasta olin aivan varma ettei se mene sinne, sillä se ei ollut edes nähnyt että sinne oli viety dameja. Otetiin aika lähetyspaikkaa aika paljon eteenpäin ja sitten lähetin. Ei sillä ollutkaan mitään ongelmaa muistaa sitä damia. Tälläkin kertaa palautus taas kivasti käteen. 

Tykkäsin tästä treenistä tosi paljon! Zora oli toista kertaa rivitreenissä, niin ei sikäli ihme että ääntä meinasi vähän lähteä. Kuitenkin kierrokset selvästi laskivat sillä ja sitten tosiaan loppui hölmöilyt palautusten kanssa ja ääntelykin väheni. Läksyksi saatiin matkojen pidentämistä, malttiharjoituksia sekä ohjaajan parempaa luottoa koiraan. Saatiin myös kehuja, että koira on hyvin hallinnassa ohjaajalla, ja sellaistahan on aina kiva kuulla.

Koko treeniviikonloppu oli kyllä todella kiva ja antoisa, vaikka oli kyllä myös kiva päästä sunnuntaina nukkumaan omaan sänkyyn. Havahduin myös viikonlopun aikana siihen, miten tärkeää on oikeasti tehdä kaikki perusteet(pito, paikallaolo, luoksetuloa, hihnassa kulkeminen, maltti...) huolellisesti kuntoon. Niiden toiminta on avain onneen. 

Nyt otetaan ehdottomasti vähän back to basics ja ehdottomasti panostetaan nyt malttiin ja tuohon hihnassa olemiseen. Hihnasta (noutojutuissa) haluaisin ehdottomasti sellaisen, että koira tajuaisi että kun se on kytkettynä, se saa ja sen pitää rauhoittua, koska silloin ei pääse töihin. Kun taas vastakohtaisesti kaikki työt tehdään tietenkin ilman hihnaa. Lisäksi haluan kyllä hieman lisää panostaa meidän hihnassa kulkemiseen näissä noutojutuissa. Koska on vaan niin paljon kivempaa kun koira kulkee löysällä hihnalla vieressä eikä kisko kun hinaaja (nimimerkillä kokemusta on). Tällöin myös koira (ohjaajasta puhumattakaan) on paremmassa mielentilassa. Otetaan tämä maanantai kyllä nyt ihan levon kannalta ja katsellaan sitten mitä saadaan viikolla aikaan.