Mun Facebook-kaverit saivat jo viime viikolla lukea vihaisen tilapäivityksen irtokoirasta, johon kohdattiin viime viikolla täällä kotikaupunkimme Järvenpään keskustassa. Tosiaan joo keskustassa, jossa en pitäisi edes erinomaisesti koulutettua koiraa irti. Luvassa sekavaa sepustusta irtokoirista!
Tänä syksynä me ollaan kohdattu aika paljon näitä irtiolevia koiria, jotka rynnistää meitä kohti. Tavallaan vähän hassua että ollaan jo vuoden päivät lenkkeilty samoilla huudseilla ja nyt yhtäkkiä tuleekin monta irtokoiraa päin. Onneksi jollain ihmeen ilveellä onnistuttiin välttämään näitä kokemuksia Foxin pentuaikana. Kaverin collieen(siis pehmeään koiraan) kävi sen ollessa pentu kiinni amstaffi, jäipä koiralle tosi kivat mielikuvat muista koirista.
Blogia seuranneet varmaan tietävätkin että me ollaan työstetty ohituksia ties miten kauan ja ne alkavat jo pääosin sujua. Foxi ei oikeastaan koskaan pääse hihnassa tapaamaan muita koiria, tosin tähän tekee muutama kaverikoira poikkeuksen. Kuulostaa ehkä itsekkäältä ettei tavata muita koiria hihnassa, mutta mun mielestä meidän ei tarvitsekaan olla jokaisen naapuruston koiran kaveri. Sitä paitsi paljon helpompaa että on joku järki, vieraita koiria ei tavata hihnassa ei nyt - ei huomenna - ei ensi vuonnakaan.
Sen jälkeen kun se espanjanvesikoira kävi Foxin päälle olen ottanut tietyn tavan kohdata nämä kohti tulevat irtokoirat. Meidän onneksemme ne ovat tähän mennessä olleet kaikki erilaisia pikkufifejä. Toimin siis niin että toisella kädellä vedän Foxin kauemmas koiran luota mun taakseni ja itse otan muutaman askelen koiraa kohti ja sanon vihaisesti ja kovalla äänellä "mene pois!". Tämä käytös varmaan saa kohta valkotakkiset miehet soittamaan meidän ovikelloa, mutta Foxi on mun laumaani ja mun tehtävä on vahtia että sen päälle ei tule kukaan. Keskusta-fifin omistajassakin mun käytökseni sai aikaan ne kuuluisat sanat "ei se mitään tee".
"Ei se mitään tee", "se on ihan kiltti" - joo niin varmaan. Arvatkaapas mitä? Mua ei kiinnosta! Kauheaa miten itsekkäältä kuulostaa, mutta näin se on. Kun meitä kohti juoksee irtokoira mua ei ihan oikeasti jaksa kiinnostaa onko se kiltti vai ei. Me ei kuitenkaan haluta tavata sitä. Sitä paitsi, mistä se toinen omistaja voi tietää onko Foxi kiltti?
Mun mielestä on ihan ok pitää koiraa irti, JOS se tottelee ja se on koulutettu. Vaikkakin edelleenkään kaupungin keskusta ei ole mikään sopiva irtipitopaikka. Tietenkin koira on eläin ja ei siihen 100% voi luottaa, joo tiedetään. Älkää pliis myöskään laittako kouluttamatonta pikkufifiä tai isoakaan fifiä fleksiin! Se on mun mielestä väärissä käsissä vaarallinen vehje.
Tunnustan, mä pidän Foxia hyvin paljon irti. Ihan tavallisillakin kävelyteillä, kyllä. En ehkä niillä kaikkein vilkkaimmin liikennöidyillä, mutta kävelyteillä kuitenkin. Meillä mennään irti oikeastaan kaikilla lenkeillä jonkun verran. Mä seuraan kuitenkin koko ajan hyvinkin tarkkaan sitä onko takaa tulossa joku tai onko meitä vastaan tulossa joku. Heti kun havaitsen jotain niin otan Foxin kiinni, matka vastaantulijaan voi olla pitkäkin matkan päässä. Täten me siis ohitetaan kaikki kytkettynä. Käytetään myös fleksiä, tosin lähinnä aamulenkillä, jolloin ei tule ikinä ketään vastaan.
Eniten mua tietenkin näissä irtokoirissa ärsyttää se kun niiden omistajat eivät viitsi toimia siten miten itse toimisin. Ihan tosi. Kaikki ihmiset eivät todellakaan viitsi edes peruskouluttaa koiriaan kunnolla ja jos sitä koiraa ei ole koulutettu niin ei sitä silloin pitä ulkoiluttaa irti tai fleksissäkään.
Yksi mun tuttuni sanoi että koiran koulutus jatkuu koko sen elämän ajan. Siis siinä vaiheessa kun totesin että kiva takapakki tuli taas ohitustreeneihin. Joo, varmasti jatkuu, mutta mä en todellakaan aio katsella 13-vuotiaana hihnassa perseilevää koiraa vaan oikeasti jos mä panostan tiettyyn osa-alueeseen erityisen paljon niin haluan myös sen toimivan. Ei kai sille koiralle istumistakaan 13 vuotta opeteta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti