Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohitse

Lauantaiaamuna Foxi joutui pesulle ja sitten iltapäivällä vietiin se meidän tupareiden alta evakkoon kasvattajalleen Minnalle. Seuraavana päivänä Foxin olikin sitten tarkoitus mennä Minnan mukana Lammille ryhmänäyttelyyn.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 11 tolleria, joista yksi oli pentu. Oli muuten pitkä pitkä aika kotona odotella tietoa tuloksista. Kuitenkin vihdoin ja viimein tuli viesti "Foxi PU1". Taisi siinä kotisohvalla maanneen koiranomistajan suu loksahtaa auki! Ei nimittäin ole Foxi koskaan Suomessa napannut tuota paalupaikkaa.

Eipä sitten auttanut kun odotella taas vähän lisää, että nartutkin saatiin valmiiksi. Sitten tulikin seuraava viesti "Foxi ROP, Dina VSP ja ROP-VET". Jos vaan mitenkään on mahdollista niin koiranomistajan suu taisi loksahtaa vieläkin enemmän auki!

Selvästi Foxin ja Minna paikka tuo Lammi, sieltä Foxi nimittäin on saanut aikanaan ensimmäisen sertinsäkin Minnan esittämänä. 

"Utmärkta proportioner. Rejel hane. Välformad maskulint huvud med korrekt uttryckt. Utmärkt över- & underlinje. Välformad lång bröstkorg. Rör sig väl från sidan, något trångt bak, rullar något med ryggen"

Tällaisella arvostellulla lähetti tuomari Mats Jonsson Foxin isoon kehään. Itseasiassa sama tuomari tuomaroi yhdistetyn 8 ja 7 ryhmän. Ryhmässä tuli lämmintä kättä. Näyttelyn parkkiksen vieressä oli ollut järvi, joten Minna oli päästänyt koirat vielä voittokkaan näyttelypäivän jälkeen koirat uimaan sinne. Ehdottomasti paras palkinto niille!

Illalla haettiinkin sitten reissussa ryytynyt koira kotiin. 

Rallihirmut

Perjantaina suhattiin suoraan töistä Ojankoon korkkaamaan Zoran rallytokoura. Ilmoittautumisessa olin jo ihan valmis heittämään hanskat tiskiin, sillä Zora oli aikamoisilla kierroksilla. Onneksi kuitenkin oltiin ajoissa paikalla ja lähdettiin sitten kävelylle ennen mittaamista, jotta pahimmat höyryt saataisi pois. Pienen lenkin jälkeen koiran ja omistajankin mielentila oli jo paljon parempi. 

Koska oltiin starttaamassa ensimmäistä kertaa käytiin mittauksen kautta. Tuomari taisi saada mitaksi 45cm, tuohan taitaa kyllä todellisuudessa olla pari senttiä alakanttiin... 

Mittauksen jälkeen päästiin aloittamaan rataantutustuminen. Tuomari käveli meidän kanssa radan läpi näyttäen kaikkien kylttien suoritukset. Sitten oli itse aikaa tutustua rataan. Se oli meille itseasiassa aika sopiva. Ratapiirrosta minulla ei ole, ehkä se joskus tulee nettiin. Täytyy nyt kuitenkin yrittää sitä muistella...

Lähdön jälkeen tuli koira vasemmalta eteen ja oikealta sivulle, sitten 270 oikeaan, spiraali vasempaan, koira vasemmalta eteen ja vasemmalle istumaan, sitten käännös oikeaan, tavallinen täyskäännös, koira maahan ja kierrä koiran ympäri, 360 astetta oikealle, 270 vasemmalle ja pujottelun jälkeen maaliin. Periaatteessa jälleen aika hyvin meille sopiva rata, vaikkakin siellä oli se ikuinen murheenkryyni. Päätin tosin että teen sen vähän vähemmän tiukasti kuin mitä meille on opetettu (ohjaajan pitäisi kääntyä sellaisen pienen paperiarkin kokoisella alueella).

Meidän starttinumero oli 14, joten oli vielä hyvin aikaa ensiksi katsoa pari ensimmäisen koiran suoritusta ja sitten ottaa koira ja sitä viritellä. Fiilis oli ihmeen luottavainen ja rento.

Startissa sitten koira viereen ja matkaan. Ihan koko radan ajan eteneminen tuntui helpolta ja jouhevalta. Minkään kyltin kohdalla ei käynyt mielessäkään alkaa uusimaan. Kuitenkin sitten meidän oman suorituksen jälkeen aloin miettimään että mitähän tuli sählättyä. 

Onneksi ei tarvinnut meidän pisteitä kovin kauaa odottaa ja kyllä taisi suu loksahtaa auki kun seinällä olleeseen starttilistaan ilmestyi numerot 99! Maksimipisteethän on rallyssa 100.

Ei muuta kuin hetken verran odottelua että saatiin meidän starttiryhmä loppuun. Alkoi tuloksien luku ja kun melkein kaikkien koirien tulokset oli luettu sanoi tuomari "ja nyt täällä on sitten kolme, jolla ei vielä ole paperia, teidän pitäisi odottaa palkintojenjakoa toisen starttiryhmän loppumiseen asti". Tämä siis tarkoitti sitä että oltiin kolmen parhaan joukossa, tiedossa oli että voittoa ei sentään saatu sillä radalla oli yksi 100 pisteen suorituskin.

Ei muuta kun vähän kuskin lepyttelyä, sillä meinasi vähän hermostua kun kävi ilmi että koko ilta meneekin koirakentän laidalla. Onneksi ei satanut vettä vaan oli nätti ja lämmin kesäilta. Lisäksi onneksi myös Foxi oli mukana, sen ei tarvinnut yksinään odottaa iltaa kotona vaan se sai olla mukana ja pääsi lenkkeilemään Zoran kanssa. Odotellessa siis kierreltiin lähialueella.

Vihdoin ja viimein sitten alkoi tuloksien luku. Olin jo katsonut että toisessa lähtöryhmässä ei ollut tullut yhtään 99 pisteen tulosta, joten tiedossa oli että sijoitus napsahtaa. Tällä kertaa aika ratkaisi sijoitukset ja meille ojennettiin sininen ruusuke toisesta sijasta! Aivan mahtavaa! Ensimmäisistä kisoista hienot pisteet ja vielä sijoituksin neljäkymmenen koiran joukosta.

"Hieno rata. Mukavan rauhallista ja tarkkaa yhteistyötä" - Hannele Pirttimaa

Aikaa meille ehti kertyä 1 minutti ja 24 sekuntia, että varsin tehokkaita oltiin. Ja muuten, se yksi miinuspiste lähti yhdestä hieman vinosta asennosta.

Iloinen yhteistyö

Blogi laahaa härdelliviikon jälkeen vähän jälkijunassa. Keskiviikkona käytiin viimeistä kertaa tälle keväälle rallyssa. Siellä meillä odottikin möllikisat. Ratana meillä oli tämä Tiia Hämäläisen Espoon kisaa varten tekemä alorata.

Tutustuttiin rataan kuten tavallisestikin. Tämä rata oli huomattavasti helpompi meille kuin viimeviikkoinen rata. Vaikkakin tuolla radalla oli se meidän murheenkryyni kyltti 270 astetta vasempaan. Juoksua ei ollut tällä kertaa ollenkaan tarjolla.

Aloitettiin ja ensimmäinen kyltti menikin hienosti, minun vai täytyi muistaa heti lähteä liikkeelle kun koiran on kiertänyt ettei se ehdi istumaan. 270 vasempaan räpellettiin jotenkin menemään. kolmannella kyltillä, koira eteen vasemmalta sivulle istu, Zora jäi aika vinoon joten päätin sitten uusia kyltin, kun kerrankin edes muistin että sellainen on mahdollista. 

Matka jatkui ja koira maahan kierrä koiran ympäri meni kivasti. Välillä siinä on ollut vähän ongelmia kun Zora on meinannut nousta ylös, mutta nyt on ilmeisesti Zoralla herneet kohdanneet päässä ja se pysyy kiltisti maassa.

Pujottelua edestakaisin meillä ei olekaan ennen ollut, mutta se ei kyllä sikäli ole vaikea. Ja nyt vielä kun sen sai tehdä kävelln niin ei tuottanutkaan mitään ongelmia. Pujottelusta ulos ja 270 astetta oikeaan sujui kivasti. Zoralle on paljon helpompia nuo käännökset, missä se itse jää ulkopuolelle ja minä sisäpuolelle.

Liikkeestä maahan on meillä aika vahva, sillä se varmaan edelleen menisi myös istu-käskyllä maahan. Rallyn liikkeessähän ei saa tässä liikkeessä mennä istumisen kautta maahan vaan täytyy tipahtaa aika suorilta jaloin. 

Jatkettiin matkaa meidän suosikkikyltille, eli vasempaan täyskäännökseen eli saksalaiseen. Siitä sitten tavallinen käännös oikeaan ja maalia edeltävä kyltti 360 astetta vasempaan ja maali. Sitten tajusinkin että hetkinen, jäi yksi kyltti välistä! Nimittäin siellä matkalla ohitettiin iloisesti 360 astetta oikeaan käännös. Siitä vielä oli treenikaverin kanssa puhe, ettei sitä saa unohtaa, kun hänellä oli jo niin käynyt.

Tuosta kyltin ohittamisesta johtuen saatiin sitten hylätty tulos. Kommenteissa kiiteltiin iloista yhteistyötä ja hienoa saksalaista sekä kehuttiin taidokkaasta suorituksesta. 

Jos tuota yhtä kylttiä ei oltaisi ohitettu niin oltaisi saatu 87 pistettä, sillä uusinnasta lähti -3 pistettä ja sitten -10 pistettä väärin suoritetusta 270 astetta vasempaan, siinä oli rintamasuunnan kanssa jotain häikkää.

Kiva kurssi ja mukava treeniporukka, jatketaan ensi syksynä sitten lisää ratatreenien ja avon kylttien parissa. 

Kun pakka ei pysy kasassa

Tänään käytiin toisiksi viimeistä kertaa rallytreeneissä. Tälle kerralle oli toivottu vähän haastavampaa rataa kuin viimeksi ja sitä kyllä kouluttaja meille tarjosi läiskäisemällä meille käteen tämän ratapiirroksen Anna Pekkalan tekemästä ALO-kisaradasta. 

Ennen meidän omaa vuoroa tehtiin seuraamispätkiä ja muistuteltiin mieleen ohjaaja kiertää koiran kylttejä. Nimittäin siinä kertaillessa Zora pomppasi makuulta ylös vaikka miten monta kertaa. Ja toinen mitä huomasin oli se, että se meni aina maahan kun sanoin istu, aika kätevää :D

Meidän rata alkoi hienosti kunnes itse sähläsin (ylläri) kolmannen kyltin ja pysäytin koiran ensin istumaan viereen ennen kun ohjasin eteen ja siitä takaisin viereen. Ei muuta kun uusimaan, takaisin edelliselle kyltille, uusi lähestyminen ja sitten sujuikin hyvin. 

Spiraalissa sekosin sitten jotenkin huolella, sillä kiersin kolme tötteröä ensiksi kaksi kertaa. Lisäksihän tuossa oli jekkuna se, että viimeinen tötterö ei kuulunut ollenkaan koko spiraaliin. Ei muuta kuin uusiksi. Sitten kyllä sujuikin jo hienosti. 

Askelissa meni pieleen kun toisen istumisen kohdalla Zora istui ihan tosi vinoon. Uusi yritys ja sitten jo onnistuikin. Vaan täytyi vain tällä kertaa ohjata koiraa pelkällä kädellä koska jos olisin sanonut sille istu askelien jälkeen (niin kuin tein viimeksi) niin se olisi mennyt maahan.

Vasen täyskäännös meni hienosti. Sitten alkoi taas vaikeudet, tuo juoksu on kyllä meille vähän murheenkryyni ja nyt se oli vielä yhdistetty taas pujotteluun. Oikeastaan juoksu ja pujottelu kyllä sujuivat ihan hyvin mutta sitten itseltäni katosi vähän keskittyinen ja oikean käännöksen jälkeen huomasin siirtyneeni jo kävelyyn vaikka normaaliin vauhtiin palauttanut kyltti oli vasta tulossa. Tuota juoksemista täytyisi nyt tosiaan vähän treenata ja etsiä se juuri meille sopiva juoksuvauhti.

Ennen maalia olevan kyltin vielä sitten huitaisin menemään ihan väärällä suorituspaikka (kyltin vieressä kun piti olla edessä). Oikeastaan rally ei ehkä niin paljoa vaadi ainakaan alemmissa luokissa koiralta, mutta ohjaaja meillä on ainakin sössinyt enemmän ja vähemmän noissa treeneissä.

Alkurata meillä meni hienosti ja tosi tarkasti, mutta oikeastaan sitten kun ei sujunut enää niin alkoi selvästi pää hajoamaan ohjaajalla. Täytyisi vaan muistaa rauhassa miettiä hetki mitä tuleman pitää noilla pysäyttävillä kylteillä, niitä oli kuitenkin tälläkin radalla useampikin tarjolla.

Zora on edelleen hieno ja kestää tosi hienosti toistoja ja ohjaajan sekoilua! 

Ihmeiden aika ei ole ohitse

Me nimittäin onnistuttiin saamaan paikka mejäkokeeseen! Koe oli nyt menneenä viikonloppuna Orimattilan varsin riistarikkaissa maastoissa. Juuri tuota lähempänä noita kokeita ei oikein olekaan. Tieto kokeeseen pääsystä saatiin vasta myöhään perjantai-iltana. Mahdolliseen kokeeseen pääsyyn osattiin kuitenkin varautua siten, että Virpi kävi keskiviikkona vetämässä meille jäljen ja sitä käytiin nuuhkimassa torstaina. 

Lauantaina oli oikeastaan aika kevyt päivä, sillä jäljet oli suunnistettu valmiiksi. Veretettiin ensiksi jälkiparin kanssa VOI-luokan jälki ja sen perään AVO-jälki. Maasto oli varsin helppokulkuista ja kuivaa. Lisäksi nähtiin paljon hirven papanoita, riistarikasta maastoa siis kuten mejäkokeessa kuuluukin. Jälkien teon jälkeen kävin vielä metsästysmajalla syömässä ja sitten ihmeen ajoissa kohti kotia.

Sunnuntaina herätys olikin sitten aikaisin, sillä koe aloitettiin jo vähän ennen seitsemää. Meille arvottiin avoimen luokan viimeinen, neljäs, jälki ja oma opastamani oli kolmas. Laukaksensietoon mennessä Zora oli valtavan innoissaan eikä juuri hätkähtänyt starttarilla ammutusta laukauksesta. 

Opastamallani jäljellä oli englanninspringerinarttu, joka teki kyllä opastamisen tosi helpoksi, sillä koira eteni ihan jälkeä pitkin viimeiselle kulmalle asti. Jälki oli hyvin merkattu ja koirankin palasi jäljelle. 

Oman opastuksen jälkeen sitten seuraavan oppaan perässä kohti meidän koejälkeä. Rauhoittelin Zoran ensiksi istumaan alkumakaukselle ja sitä nuuhkimaan ja ohjasinkin omasta mielestäni alun aika hyvin. Se lähti etenemään hyvin ja varmasti ja tuli jo mieleen että meneepäs se hienosti!

Sitten vähän ennen ensimmäistä kulmaa citykoira lähti johonkin pöpelikköön ohjaaja ja tuomari perässä ja opas jäi odottelemaan. Aikamme siellä rämittiin hirven jälkien perässä ja sitten tuomari palautti meidät jäljelle ja tuomitsi ensimmäisen hukan. Tultiin kulmalle, jota Zora pysähtyi nuuhkimaan. Matka jatkui hetken ja sitten se lähti takaisin sinne mistä ensimmäinen hukka oli tullut. Taas rämmittiin hetken aikaa ja sitten tuomittiin seuraava hukka. 

Palattiin takaisin jäljelle ja sitten jäljestys alkoi jo edetä niin reipasta vauhtia että tuomari kehotti jatkossa kiinnittämään vauhtiin huomiota. Vähän ennen toista kulmaa Zora lähti taas metsän hajujen perään, aikamme siellä rämmittiin ja siltä alkoi jo vähän sitkeyskin loppua, kun söi jo heinääkin sijaistoimintona jossain välissä... Kolmas hukka ja se siitä, harjoiteltiin jälki loppuun.

Näin siis oli jo heti meidän oman suorituksen jälkeen selvillä ettei meille tulosta tullut. Zoraan olin kuitenkin ihan tyytyväinen, se esitti välillä tosi hyviäkin pätkiä jäljestystä, mutta riistan hajut olivat liikaa sille tällä kertaa. Vähän voisi yrittää treenata lisää ja ehkä voisi vielä loppukesästä tai alkusyksystä kokeilla olisiko onni myötä ja irtoaisiko uusi koepaikka. 

Meidän suorituksen jälkeen ajoin takaisin meidän jäljelle sitä purkamaan ja laitoin mukana olleelle Foxille mejävaljaat päälle. Se osaakin yhdistää valjaat mejään ja nenä alkoikin heti käydä ja muutenkin oli aivan valtavan innoissaan! Se täytyi rauhoitella kunnolla makaamaan alkumakaukselle ja sitten lähtikin etenemään hienosti jälkeä pitkin. Vähän sitä tietenkin täytyi jarrutella kun keräilin samalla merkkejä pois. Senkin kanssa olisi kiva yrittää kokeeseen, mutta vähän näin autottomana helsinkiläisenä epäilyttää omat resurssit. Meidän elämään kuuluu muutakin kun jatkuvasti koiraharrastusten täyttämät viikonloput, joten taitaa Foxin mejästartti jäädä välistä, katsellaan ensi vuonna sitten!

Jäljen purkamisen jälkeen ajeltiin takaisin kokeen keskuspaikalle syömään ja odottelemaan että kaikki koirakot saavat jälkensä suoritettua. Kokeen järjestänyt MeJäljestäjät kyllä piti osallistujista hyvän huolen, tarjolla oli hyvää ruokaa ja täytekakkua! 

Tulosten luvussa en suuresti yllättynyt kun Zoran arvostelu luettiin jo toisena. Sieltä heikompien tulosten päästähän tulosten lukeminen on tapana aloittaa. Tuomarina meillä muuten oli Ilkka Niemi.

"Zora nuuhki alkumakauksen ja lähtee reippasti jäljelle. Edetään pääosin ilmavainuisesti vaihtelevalla  nopeudella. Suurinta vauhtia pitäisi hieman hidastaa jarruttamalla. 1. osuuden loppupuolelle edetään hyvin jäljellä. mutta sitten poistutaan hirvenjäljille aina hukkaan asti. Palautuksen jälkeen edetään hyvin kulmalle, joka mennään tarkasti, makaus merkataan. Pian kulman jälkeen palataan jäljen sivulla kulma ulkokautta kiertäen määrätietoisesti  samaan suuntaan, missä edellinen hukka tuli. Siellä on jotain mielenkiintoista, 2. hukka. Palautuksen jälkeen edetään taas melko hyvin, sitten tehdään pari kaarrosta jäljen sivuun, mutta palataan jäljelle itsenäisesti. Loppupuolella 2. osuutta poistutaan jäljeltä, metsän hajut kiinnostavat enemmän, 3. hukka ja koe keskeytetään. Tullaan harjoitellen kaadolle. Ajoittain hyvää jäljestystä, mutta tänään pitkäjänteisyys puuttui."

Kuten jo mainitsin niin noilla kolmella hukalla koe keskeytyi ja saimme tulokseksi AVO0. Ei oltu ainoita nollan saaneita koiria, yhdellä voittaja-luokan jäljellä opas oli katsonut muutaman metrin päästä peuraa silmiin! Riista aiheutti monelle koiralle ongelmia. Avoimen luokan paras tulos muuten tuli juuri tuolta minun opastamaltani jäljeltä!

Täytyy nyt yrittää vähän katsella josko vähän saisi treeniä aikaan tuon mejänkin osalta. Vaikka lajista on koko kevään ollut vähän ristiriitaiset tunteet, niin ei tämä toivottavasti jäänyt Zoran viimeiseksi kokeeksi :)

"Ootko huomannut, että se on tosi nopea?"

Eilen oltiin taas rallytreeneissä. Tehtiin samanlaiset purkamiset kuin edelliselläkin kerralla, eli puiden kiertoa ja lelun heittelyä. Tuntui edelleen toimivan. Tällä kertaa päästiin ensimmäistä kertaa täysimittaiselle kisaradalle. Meidän rata on ollut Muuramessa kisaratana ja sen on tehnyt Minna Hillebrand. (ratapiirros)

Rataantutustumisessa pienoinen jännitys heräsi, radalla oli paljon sellaisia juttuja, joita ei oltu koskaan aiemmin tehty. Saksalainen täyskäännös eli vasen täyskäännös (radalla kyltti 5) tuntui ajatuksena tosi vaikealta. Samoin toisena kylttinä ollut koira eteen oikealta sivulle. Kumpikaan mun koirista ei osaa nimittäin kiertää takakautta sivulle.

Jumppailin noita uusia kylttejä ennen meidän omaa suoritusvuoroa ja Zora tuntuikin yllättävän hyvin oivaltavan niiden idean. Helpompaa ne olisi tehdä kyllä ilman hihnaa, mutta alokasluokassa pitää vielä miettiä että miten hihnaa pitää pitää, jotta se nauraa koko ajan. 

Ensimmäinen kyltti meni ongelmitta, mutta toisessa jo onnistuin sähläämään sen verran että en lähtenyt heti liikkeelle kun koira oli kiertänyt vaan se ehti istumaan. Uusinta ja sitten oli taas ohjaaja enemmän hereillä, joten päästiin jatkamaan. Spiraali oli aika helppo, siinähän koira käytännössä vaan seuraa mukana. Neljäntenä kylttinä oli askeleet, sama kyltti, jonka kanssa sähläsin viime kerralla. Nyt se onnistui hyvin kun muistin käskyttää riittävästi ja siitä tulikin kouluttajalta kehuja. 

Saksalainen sujui myös hienosti sen ennen meidän vuoroa tapahtuneen jumppailun seurauksena. Käännös oikeaan ja täyskäännös oikeaan sujuivat ongelmitta. Maahanmenoa liikkeestä olin jumppailut myös odotellessa ja meni muuten silloin ihan tosi hienosti! Rallyssahan tämä ei ole samanlainen liike kuin tokossa, vaan myös ohjaaja pysähtyy. Nyt Zora taisi mennä ensimmäisellä yrityksellä maahan istumisen kautta ja se on ehdoton nounou. Toisella kerralla meni hyvin. 

Istu kierrä koiran ympäri sujuu meiltä paljon paremmin kun mitä aiemmin. Sitten alkoikin murheenkryyni. Nimittäin juokseminen ja vielä pujotellen niini että ensimmäinen tötterö oli jo heti kyltin takana. Juoksuun kyltiltä minun olisi pitänyt mennä reippaammin vielä suoraan, mutta ennakoin jo tuota pujottelua. Lisäksi Zora juoksussa meinaa poikittaa mun eteen, joten sellainen missä sen vielä pitäisi kääntyillä oli haastavaa! Onnistuttiin kuitenkin toisella yrittämällä. 

Täytyy vähän yrittää etsiä meille sopivaa juoksuvauhtia tuossa ja lisäksi kyllä nyt oikeasti ottaa se takapään käyttö aktiivisempaan treeniin, niin alkaisi koirakin ehkä kulkea vähän järkevämmin noissa juoksuosuuksissa. Viimeinen kyltti 360 oikeaan normaalissa vauhdissa olikin sitten tuon juoksupujottelun jälkeen ihan lälly-helppo. 

Palautteeksi saatiin että koira on kuulemma ihan pirun nopea tekemään :D Eipä yllättänyt! Tämä täytyisi vaan sitten osata huomioida että osaan oikeaan aikaan käskyttää esim. tuon maahanmenon kohdalla. Lisäksi nyt kyllä täytyy ottaa erityistarkkailuun se että tehdään kyltit suoritusalueella! Olin nimittäin etukäteen päättänyt että nyt keskityn erityisesti siihen, että tehdään kaikki oikealla paikalla, mutta eipä se ihan sitten onnistunutkaan, vaan menen edelleen liian lähelle kylttiä!

Hauska laji tämä rally ja Zora on kyllä niin valtavan pätevä harrastuskaveri :)

Kaikenlaisia aivopieruja

Pienestä Virpin yllytyksestä ilmoitin Zoran meidän oman noutajakoirayhdistyksen taippareihin Tammisaareen. Mehän ei olla treenattu ihan hirveästi, mutta ajateltiin että kokeillaan nyt niin että mennään vähällä treenillä, jos ei toimi niin sitten seuraavalla kerralla kunnolla treeniä pohjalle. Mentiin erittäin matalalla profiililla, Virpi taisi olla mun koiratutuista ainoa, joka tiesi tästä. En halunnut aiheuttaa itselleni paineita kertomalla kaikille, ja itseasiassa se toimikin näin ihan hyvin.

Aamulla pakkasin molemmat koirat autoon ja hurautettiin Fiskarsiin. Koepaikalle ajettiin ihan ruukkialueen läpi, olipa kaunista! Täytyy kesällä ehdottomasti käydä joskus siellä aistimassa tunnelmaa.

Me oltiin ilmoittauduttu aamupäiväryhmään ja oltiin siinä neljäs koirakko. Koepaikalla ensiksi tietenkin ilmoittauduttiin. Sitten kävelin Zoran kanssa hetken ja tehtiin vähän damin pitoa. Sitten jo aloitettiin koe sosiaalisella käytöksellä. 

Zoralla vähän (tai vähän enemmänkin) alkoi ääni vuotaa, muista koirista johtuen. Mikrosiru luettiin ja se ei tuottanut mitään ongelmaa, eikä myöskään se kun tuomari kävi nopeasti haistatuttamassa kättään. 

"Käyttäytyy hyvin vieraita ihmisiä ja koiria kohtaan" HYVÄKSYTTY

Yhteisen osion jälkeen vein Zoran autoon ja istuskelin itsekin siinä hetken aikaa. Mieli tuntui ihmeen levolliselta. Oli hyvä idea viedä koirakin hetkeksi pois käsistä, sillä sen ääntely ja se kun olisin yrittänyt puuttua siihen olisi varmasti syönyt yhteistyötä.

Koepaikalla oli uimapaikka, joten vähän ennen meidän omaa vuoroa kävin heittämässä kertaa keppiä veteen. Eipä tuottanut mitään ongelmia veteen meneminen. Tämän jälkeen odoteltiin hetki ja kun meitä edeltävä koira tuli pois alettiin jo hivuttautua kohti koepaikkaa. Tässä vaiheessa Zora oli tosi keskittynyt ja kuuliainen ja myös lopettanut ääntelyn. Niin se itseasiassa aina tekee, passiivisuus on sille hankalaa, mutta kun aletaan tekemään niin se on hiljaa. 

Tuomari lyhyesti selitti ensimmäisen tehtävän eli vesityön. Eipä siinä mitään erikoista ollut. Sitten ensimmäinen riista, alli, melko lähelle rantaan. Zora toi sen ihan kuin oppikirjasta, joskin ote oli kuulemma vähän pinnallinen. Palautus tuli vesirajaan, mutta sain sen siitä helposti noukittua talteen ilman että tarvitsi edes saappaita kastella. 

Seuraavaksi ammuttiin ja tuli heitto veneestä. Alli on aika paljonkin lokkia pienempi lintu, joten Zoran oli vähän hankala nähdä sitä kun se lähti uimaan. Se bongasikin vedessä killuneen "haulikon väliosan" tai jonkun sellaisen. Tämä osa oli aika samalla etäisyydellä kuin allikin, joten sitten se näki linnun. Se kävi sen luona ja ei ottanut sitä vaan lähti tulemaan takaisin.

Tuomari(harjoittelija) oli reilu ja veneestä heitettiin toinen alli, jonka noutamisessa ei sitten ollutkaan mitään ongelmia.

"Hyppää veteen vauhdilla" HYVÄKSYTTY 

Tästä siirryttiin sitten hakuruutuun. Siellä oli tietenkin ampuja ja heittäjä. Riistoina fasaaneita, jotka on ennen olleet Zoran suosiossa. Ammuttiin ja markkifasu heitettiin. Lähetin Zoran hakemaan sitä ja näin kun se löysi sen ja ei ottanut. Tiesin heti että se oli siinä, joko se on tosi spontaani riistan kanssa tai sitten ei ota sitä ollenkaan ja tulee vaivautuneena pois, kuten nytkin kävi. Tuomari meni leikittämään sitä ja heitteli fasaania, mutta se ei tietenkään auttanut. Eikä myöskään se, että otin sen viereen ja lähetin hakemaan. Eli se siitä ja koe loppui meidän osalta siihen.

"Käy hakualueella, mutta ei ota riistaa useasta yrityksestä huolimatta. Koe keskeytyy" HYVÄKSYTTY

"Ottaa oma-aloitteisesti vesilinnut. Ei suostu ottamaan maa-alueen riistaa yrityksestä huolimatta. Koe keskeytyy" HYLÄTTY

"Vesilinnuista pinnalliset otteet, maalintua ei ota" HYLÄTTY

"Suoraviivaiset vesilintujen palautukset rantaviivalle" HYVÄKSYTTY

"Kiinnostunut ja tarkkaavainen. Toisessa hieman kiihtyy" HYVÄKSYTTY

"Saisi olla parempi itseluottamus" HYLÄTTY

"Hyvä yhteistyö" HYVÄKSYTTY

"Nuori koira, joka tekee hyvän vesityön. Koira ei suostu tänään ottamaan maa-alueen lintua useasta yrityksestä huolimatta, joten koe keskeytyy" HYLÄTTY

Että sellainen tarina meidän taippareista. Oikeastaan en ole kovinkaan yllättynyt että tuossa kävi noin vaikka tietenkin taippariin pitäisi mennä ehkä vähän varmempana itsestään ja koirastaan. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ihmeen rauhallisin mielin menin kokeeseen ja tuntui että käyttäydyin ihan samalla tavalla kuin mitä treeneissäkin.

Nyt mietintämyssy päähän ja mietitään että millaista korjaussarjaa yritetään viritellä. Toivottavasti joskus voitaisi vielä uudelleen yrittää taipparia!

PS. Tuo aivopieru koskee siis sitä että ylipäätään tuli idea ilmoittaa Zora taippariin. Sillä ei ole mitään tekemistä Zoran käytöksen osalta.