Päästiin UMN:n taipparikurssille. Tosin mun alkuperäisten toiveiden mukaiset ryhmät olisivat treenanneet Keravalla tai Vantaalla ja tämä nykyinen nyt Kulosaaressa Helsigissä.
Aloitettiin treenit perusluoksareilla. Foxi odotti hyvin ja tuli ensimmäisellä käskyllä myös hienolla vauhdilla luo. Sitten tehtiin seuraamiset. Meillä oli vähän sellainen miten sattuu suoritus, koska en halunnut tokoseuruuttaa joten meni vähän miten meni. Kouluttajan mukaan jos aikoo myös tokossa käydä niin täytyy olla kaksi erillistä käskyä seuraamiselle. Toisella vaaditaan tiivis asento ja katsekontakti, toisella koiran tulee katsoa eteenpäin ja sen asennon kanssa ei ilmeisesti ole ihan niin tarkkaa.
Sitten tehtiin muistinoudot, joissa oikeastaan kaikki koirakot epäonnistuivat. Kouluttaja sanoikin teettäneensä harjoituksen tahallaan. Vietiin siis jokainen vuorotellen damit lumipenkkaan ja jokainen lähetettiin vuorollaan hakemaan. Tai niin sen olisi pitänyt mennä...
Foxi unohti koko damin kun alkoi taas kehittää itselleen oheistoimintaa. Risuja, lumen kaivamista sun muuta mukavaa. Joten kun tuli meidän vuoro oli koira aivan kujalla mitä sen piti tehdä. Lähti nuuhkien menemään eteenpäin, mutta ei sillä ollut mitään käsitystä mitä sen olisi pitänyt tehdä. Koira siis takaisin hihnaan ja kouluttaja kävi hakemassa damin pois.
Aika paljon jouduttiin odottelemaan kuten ryhmätreeneissä yleensäkin. Foxilla ei ole minkäänlaista kärsivällisyyttä vaan sen täytyy alkaa järkätä itselleen jotain puuhaa kun minä kuuntelen kouluttajaa tai seuraan muiden suorituksia. Luvassa siis paljon sellaista treeniä että minä vaan seison ja koiran täytyy rauhoittua!
Kouluttaja puhui pakkonoudosta ja spontaanista noudosta. Sanoi että pennulle voi opettaa spontaanin noudon mutta vanhemmalle täytyy opettaa pakkonouto. Tiedä sitten, mutta sen jälkeen kouluttaja heitteli damia Foxin edessä ja lopulta heitti sen maahan aika lähelle Foxia. Tätä ennen kouluttaja oli todennut että Foxia ei kiinnosta. Mitäpä tekee pikku-kettu? Ottaa damin suuhun ja ojentaa minulle! :) Foxi vaan keskittyi ympäristöön ja kaikkeen oheistoimintaan niin paljon että ei aluksi ollut ihan messissä.
Sitten taas kouluttajan puhetta ja koira selän takana nikersi hihnaansa. Huoh! Huomenna taidan mennä sen kanssa seisoskelemaan kentälle ja harjoittelemaan passiivisena odottelua. Ei se voi tokotreeneissäkään alkaa puuhata omiaan odoteltaessa!
Lopetettiin kouluttajan heittämään markkeeraukseen, jonka kanssa Foxilla ei ollut mitään ongelmia. Ehkä se olisi vienyt sen ensin kouluttajalle mutta pienoisella muistutuksella toi sen minulle.
Henkilökohtaisesti saatiin kouluttajalta ohjeistus mitä kannattaa tehdä. Tai siis piti saada. "En mä enää muista miten se teki. Kai ihan hyvin". Sitten sain neuvoksi käyttää mielikuvitusta harjoitellessani, ettei koira kyllästy koska tollereilla on kuulemma vähän tapana etteivät jaksa kauaa tehdä samaa hommaa. Hienoa, en mä ainakaan tullut sinne treeneihin sen takia että joku neuvoisi untuvikolle millaisissa treeneissa on järkeä... Muistinoutoja erimittaisilla matkoilla. Paikallaoloa ei tarvitse harjoitella ja voidaan tehdä myös heittoja, koska koira tarvitsee lisää vauhtia. Lisäksi harjoitellaan sitä odottelua.
Huomenna suuntaan UMN:n koulutuksen perusteet kurssille, saa nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti