"Se on oikeesti tosi fiksu"

Sunnuntaina käytiin taas tokoilemassa AgiTokolassa. Ehdittiin tehdä taas meidän treeniajan aikana kaikenlaista! Kiva kun ollaan tuollaisella pienehkössä ryhmässä, jossa on hyvä kouluttaja ja treenikaverit. Me siellä yritetään kovasti edustaa noutajien mainetta tokokoirana, kun kaikki muut koirat on paimenkoiria.

Aloitettiin kontaktiharjoituksilla. Ne on Zoralle tosi helppoja. Se pitää luonnostaan tosi kivaa kontaktia ja lisäksi itse olen tosi paljon vahvistanut sitä. Tehtiin myös lähetyksiä kosketusalustalle ja sieltä luoksetuloja. Meni aika kivasti, mutta vauhti saa vielä mun makuun kasvaa. Ja siitä ei kyllä ole epäilystäkään, kun Zora vaan tajuaa kunnolla mitä siltä toivotaan.

Sitten tehtiin hyppyä. Se on mystisesti ihan yhtä hyvä, kun aiemminkin. Viilataan vähän vielä lopun perusasentoa, niin se on koevalmis :) Tehtiin myös merkin kiertoa. Siinä meidän täytyisi saada lähetysmatkaa vähän kasvatettua ja varmuutta lisää niin myös vauhti kasvaa. 

Päästiinpä myös paneutumaan meidän "murheenkryyniin" eli seuraamiseen. Olen kyllä aika varma, että siitä tulee aika kiva, mutta jo nyt alkuun se on lähdössä menemään niin vinoon, että ei olla sitä tehty. Nyt saatiin tähän lääkkeeksi pari treeniä. Toinen on tehdä pienen pientä ympyrää, jotta koiralla hahmottuisi takaosan käyttö paremmin. Lisäksi tehdään liikkeellelähtöjä ja ihan muutaman askeleen pätkiä ilman kädessä valmiiksi olevaa palkkaa. Huomiota on myös kiinnitettävä palkkalinjaan, kun se on ollut ihan vääränlainen. Helpompaa muuten tehdä Zoran kanssa seuruuta kun Foxin, kun se on näppärämmän kokoinen.

Olin kerrankin vähän ennakoinut ja treenannut kotona noutokapulan pitoa, koska arvasin että se on meillä jossain vaiheessa listalla. Me ollaan tehty metallikapulalla, koska toistaiseksi taloudesta ei satu löytymään sopivan kokoista puista noutokapulaa. Nyt tehtiin puisella kapulalla. Zora otti sen ennakkoluulottomasti suuhun ja pitikin. Kuitenkin oli todella tarkaa että se on oikeanlaisessa mielentilassa, jotta pystyy pitämään kapulaa levollisesti. Muuten alkoi mälväämään. Nyt otettiin tähän tavaksi se että toinen käsi antaa kapulan ja toinen ottaa. Kapulan pidon aika on uusien sääntöjen mukaan 5s, eli todella lyhyt aika. 

Loppuun tehtiin kaukoja ja koemittainen paikkis. Zora on kotona tehnyt istu-maahan vaihtoja tosi kivasti, mutta nyt se oli jostain syystä vähän kujalla. Pelkillä suulisilla käskyillä se ei tehnyt ekalla käskyllä mitään, mutta kun otin sitten käsimerkit avuksi niin alkoi sujua paremmin. Kuitenkin se samanlainen vaihtojen terävyys, mitä kotona on, puuttui. Huomasin myös että itseasiassa Z jotenkin ihmeellisesti noita vaihtoja tehdessä peruuttaa. Nyt otetaan back-to-basics ja tehdään vähän vaihtoja niin että istun lattialla ja namilla ohjaan sitä. Toivottavasti auttaa! Paikkis meni kivasti! Kouluttaja huuteli häiriökäskyjä ja vieressä ollut nuori koira vähän häsläsi, mutta Zora vain maata tapitti paikallaan.

Taas kerran on kyllä todettava, että kyllä tuon Zoran kanssa on niin kiva tehdä! Moottori ei hyydy ja parhaansa se tekee. Sitten on ohjaajan peiliin katsominen, jos joku ei suju. Lisäksi itseasiassa, se oivaltaa oikeasti tosi nopeasti mitä siltä halutaan ja tuo otsikon lausahdus onkin kouluttajan suusta :)

Suku on pahin - tai paras

Viime viikonloppuna oli perinteinen koiranäyttelyvuoden päätös, Messari. Itselläni on tapana osallistua siellä Tolleriyhdistyksen talkoisiin, joten rakennettiin näyttelyä perjantaina ja pidettiin järjestystä yllä näyttelypäivinä. Tämä talkoilu tosin aiheutti hieman logistisia ongelmia, sillä Foxi piti myös saada paikalle lauantaina enkä halunnut pitää sitä häkissä montaa tuntia.

Helsinki Winnerissä tuomarina oli tanskalainen Birte Scheel. Avoimessa luokassa taisi olla viisi koiraa Foxin lisäksi. Foxi oli keulapaikalla ja pistelikin kivasti menemään. Seisoessa sen katse vähän haahuili, mutta muuten oli hyvä. Se oli tosi iloinen ja teki jopa pari intoiluhyppyä :D

"5 Years, strong masculine male. Correct head and expression and bite. Good lenght of neck. Turns his front legs little bit out. Correct shoulder angulation. Straight topline. Compact body. Well angulated behind. Moves a little narrow behind and could be little more parallel in front. Very nice coat and condition"

Tällä saatiin erinomainen ja kilpailuluokassa kirittiin peräti toiseksi ja saatiin SA. Paras uros kehässä oli sen verran porukkaa, että sieltä päädyttiin kyllä pois heti alkuunsa. Oli kuitenkin todella kiva lopettaa näyttelyvuosi tälläisen tulokseen! Olen todella tyytyväinen :)

Tollereissa Vertti-veli ylsi voittajaksi asti ja serkun tyttö Pepin ollessa VSP. Lisäksi Zoran sisko Sumu oli narttujen juniorivoittaja. Sunnuntaina taas Foxin puoliveli Paavo oli ROP ja Sumu pokkasi toisen tittelin itselleen voittamalla taas narttujen junioriluokan. Rumia nuo mun koirien sukulaiset!

Mixed Feelings

Viime viikon perjantaina tungettiin Minnan autoon. Mukana meillä oli Foxi, Alva, Dina sekä Ramon. Oli varsin tiivis tunnelma. Onneksi kuitenkin lähdettiin jo perjantaina kohti Jyväskylää, sillä keli oli aivan karsea ja ei voitu kovin lujaa ajaa. Jos oltaisi lähdetty lauantaiaamuna niin todennäköisesti olisi myöhästytty kehästä. 

Lauantaina Jyväskylässä oli itävaltalainen Gunter Wonisch. Hän osoittautuikin sitten erittäin tiukaksi tuomariksi.

"Big size. Nice head and expression. Not correct bite. Good neck and shoulders. Well developed chest. Little long in loin. Correct angulations in rear. Front angulations not correct, Nice temperament. Good because of bite"

Näin sitten tällä kertaa. Tällä kertaa en kyseenalaista tätä purentakommenttia, koska kun kehän jälkeen tutkittiin Foxin hampaita, niin niistä kaksi on "tippuneet" alaspäin. Sillä on aina ollut erinomainen purenta, joten en tiedä mitä nyt on sitten tapahtunut. Ja eipä tietenkään ole mahdollista saada eläinlääkärintodistustakaan siitä, että on ne hampaat joskus ollut oikein suussa. Itsessään tulos ei harmita, vaan se että saa nähdä viitsiikö tuota koiraa enää oikein mihinkään viedä. Ei kaikki tuomarit tokikaan tutki hampaita niin tarkasti, kun tämä herra Wonisch, mutta mene ja tiedä sitten. Tuossa koirassa alkaa vaan olla aika paljon vikaa nyt kun hampaatkin sitten on miten sattuu.

Lauantaista tulikin sitten vähän erilainen päivä kun mitä alunperin oltiin kuviteltu. Ehdittiin tehdä vaikka mitä kaikkea alkaen koirien juoksutuksesta metsässä ja omistajien lillumisesta kylpylässä. 

Sunnuntaina koittikin sitten uusi näyttelypäivä. Tuomarina oli portugaliainen Rui Oliveira. 

"Well balanced head. Big dog. Acceptable front. Good quarters. Acceptable movement"

Tällä aika olemattomalla arvostelulla saatiinkin sitten erinomainen. Tuomari katsoi kyllä hampaita, mutta ne eivät sitten haitanneet mitään. Kilpailuluokassa jäätiin ilman sijoitusta. En oikein tiedä mitä tästä nyt oikein ajattelisi. Kiva toki että saatiin erinomainen edellisen päivän jäljiltä, mutta tämä tuomari antoikin kaikille erit.

Meillä ei ollut mitään varsinaisia tavoitteita tälle viikonlopulle, mutta en kyllä ole näihin tuloksiin tyytyväinen. Jos minulla vaan olisi ollut edes pieni käsitys siitä, mitä tuleman pitää, niin olisi kyllä jäänyt koko reissu välistä. 

Saa nähdä miten Messarissa käy...

Tokottaa

Eilen oltiin Zoran kanssa AgiTokolassa treenaamassa. Alotettiin juoksutarkastuksella. Siinä ei ollut ongelmia, Zora on tosi helposti käsiteltvissä ja sen verran ilmeisesti näyttelyjuttuja treenannut, että seisoi tosi kivasti paikallaan.

Aloitettiin kosketusalustan muistelulla. Sitä oltiin tehty jonkin verran kotona edellisten treenien jälkeen ja meni ihan kivasti. Foxi on kyllä joskus osannut mennä alustalle vauhdikkaammin kun mitä Zora toistaiseksi. Täytyy vaan treenata lisää ja kasvattaa matkaa. Sitten saadaan lisää vauhtia ja varmuutta tähän.

Sitten siirryttiin hyppyyn. Sitä ei olla koskaan tehty tai nähty edes. Itseasiassa en ollut edes ihan varma millainen liike on uusilla säännöillä kysessä. Tehtiin pari kertaa matalalla rimalla ja läheltä estettä. Yhden kerran Zora meinasi kiertää, mutta sitten palautin sen takaisin ja sitten saatiinkin tosi kivoja suorituksia. Alkoi jo melkeinpä näyttää sellaiselta että voisi saada jotain pisteitä kokeessakin. Tosin loppuasentoa on aiheellista vielä treenata.

Sitten tehtiin luoksari. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Ihana tykitysvauhti ja iloinen Zora. Tämäkin on vähän sellaista viimeistelyä vailla.

Tutustuttiin myös merkin kiertoon. Alkuun Zora meinasi jäädä vähän mun käteen kiinni. Sitten korjattiin tilannetta ja vaihdoinkin "ohjaavan käden" tyhjäksi ja palkan oikeaan käteen. Tästä tulee kiva, täytyy vaan muistaa ottaa omat kartiot mukaan kun seuraavan kerran käyn Järvenpäässä.

Loppuun tehtiin minuutin paikkamakuu. Me ei olla oikeastaan yhtään tehty paikkamakuuta, eikä ainakaan kellotettuna. Zora kuunteli kivasti ja menikin sitten maahan kun käskettiin. Minuutin ajan se makasi tosi levollisena paikallaan, vaikka vieressä ollut pentu hermostui ja alkoi jotain haukkua. Palkkasin maahan ja vapautin. 

Taas saatiin teemoja työstettäväksi. Etenkin perusasennoissa pitäisi ehkä hieman korottaa kriteeriä. Kosketusalustan ja merkin kanssa tarvitaan lisää treeniä, vaikka ne ovat kyllä koko ajan menneet oikeaan suuntaan. Tykkään tosi paljon edelleen Zoran työasenteesta. Se tekee aivan innoissaan ja nauttii yhdessä tekemisestä. On kyllä treeni-intoa ja kiva tehdä Zoran kanssa! 

Meidän elämää

Aloitettiin Zoran kanssa tokoryhmässä pari viikkoa sitten. Ekat treenit on takana ja oikein innostunut fiilis jäi. Treenejä on sopivasti kerran kuussa, niin ehditään kiireettä työstää läksyjä kotona. Zora on kyllä kiva treenikaveri, kun jaksaa ja haluaa tehdä mulle töitä koko treenien ajan. 

Eilen oltiin Villähteellä treenaamassa. Aloitettiin variksen muistinoudoilla. Kaksi ekaa suoritusta meni aika kivasti. Kolmas ei sitten mennytkään ja sitten täytyi viedä koira avaamaan kehittämänsä lukot autoon. Zora otti kaksi ekaa kertaa vaakun tosi kivalla otteella ja muutenkin kulki kivalla vauhdilla. En kehunut sitä ollenkaan kesken palautuksen, koska ajattelin että se pudottaa. Olisi kuitenkin pitänyt, koska selvästi Zoralla jäi sitten epäselväksi että toimiko nyt oikein vai ei. Täytyy siis ehdottomasti muistaa jatkossa reippaammin kehua, palkata ja innostaa sitä.

Sitten haettiin Zora autosta ja Noora oli tehnyt sille hakuruudun neljällä riistalla. Zora lähti kivasti ja kävi tsekkaamassa kaikki riistat läpi, mutta ei nostanut yhtään. Selvästi sillä oli edelleen vähän epävarmaa että mitä sen olisi pitänyt tehdä. Zora on sellainen että jos ei tiedä, mitä pitäisi tehdä niin ei sitten tee ollenkaan.

Välissä Zora kävi autossa taas ja loppuun tehtiin sitten vielä yksi muistinouto riistalla. Innostin Zoraa jo mennessä riistalla ja sittenhän se tykitti riistalle ja poimi sen suuhun ja palauttikin oikeaan suuntaan. Tällä kertaa muistin sitten avata suuni ja kehua sitä, sekä antaa superpalkankin.

Zoran kanssa on kyllä kaikinpuolin erilaista treenata kuin Foxin. Niillä on tavallaan sama ongelma, mutta sitä ei voi purkaa samalla tavalla. Zora kyllä tekee kunhan vaan tietää mitä pitää tehdä, se täytyy pitää mielessä :)

Our kind of Sunday

Oli pitkästä aikaa oikein "vanha" kunnon koirailuviikonloppu. Sunnuntaina ajeltiin Orimattilaan treenaamaan Virpin ja Pirjon kanssa. Molemmat koirat lähti mukaan, mutta Foxille en ollu keksinyt mitään erikoisempaa treeni-ideaa. Zoran kanssa oli tarkoitus tehdä hakuruutu dameilla sekä lopuksi tehdä muutama riistanouto.

Zoralle tehtiin motivoitu hakuruutu. Se oli aivan pähkinöinä jo valmiiksi. Lähti etsimään hurjalla vauhdilla ja löysikin. Tällä kertaa muistin ottaa sen samalla haltuun ja palkata! Edelleen sillä on vähän kevyet otteet dameista, mutta mihinpä ne olisivat muuttuneet kun ei ole työstetty yhtään. Ei olisi edes mikään suuri homma, joten ehkä täytyisi ottaa itseä nyt niskasta kiinni. Samoin palautuksia voisi vähän viilata... Kivaa hakutyöskenteyä Zoralta. Se käyttää hyvin nenää ja välillä meinaa sitten unohtaa avata silmänsä.

Sitten tehtiin Foxille hajupaikka variksella. Luotto koiraan ei ollut kovinkaan suuri, mutta se oli aivan innoissaan kun se pääsi tekemään. Kävi juuri niinkuin kuvittelinkin, eli koira meni ihmettelemään vaakkua ja tuijotti siellä sitten. Otin pois ja ihmeteltiin hetki että mitäs keksitään. Tehtiin muutama kantoharjoitus variksella ja sitten sama tehtävä uudelleen. Ei se spontaanisti nostanut, mutta kehotuksella kuitenkin.

Foxi on kyllä sellainen... Sen kanssa olen käytännössä heittänyt kirveen kaivoon jo taippareiden osalta. En ota sen kanssa mitään stressiä, mutta kunhan nyt vähän touhuillaan kun Foxikin tykkää. Se tosin vähän liikaa edelleen luottaa itse tietävänsä mitä kuuluu tehdä. 

Sitten oli vielä Zoran vuoro. Tehtiin markkeerauksia variksella metsäautotiellä. Zora lähti kun raketti ja ottikin variksen suuhun ilman suurempia ihmettelyjä. Sitten menin hihkumaan kehuja varis jäi ja unohtui. Ei alettu sitä sen enempää pohtimaan vaan tehtiin uusi nouto. Kyllä Zora niitä ottaa, mutta on edelleen ehkä vähän epävarma. Lisäksi taas se alkoi sorsia yhtä varista, vaikka useampaa oli kantanut ilman ongelmia. Palautukset ovat varisten kanssa vielä epämääräisemmät kun dameilla, mutta niihin ei puututtu nyt kun tärkeintä oli että se nostaa ja kantaa variksia.

Kokeiltiin myös pupujälkeä, kun tuli mieleen että eipä ole sitä taidettu ehkä koskaan tehdä. Zora jäljesti erittäin keskittyneesti ja löysikin pupun helposti. Pupua se ei nostanut ennen kun sitä alettiin leikittää ja sittenpä se nousikin kivasti.

Josko tästä nyt sitten vielä syksyä kohti saisi treenailtua vähän lisää. Zora pääsee ainakin vihdoin myös kokeilemaan tokoa kun saatiin uudesta seurasta treenipaikka :)

Ei mennyt ihan nappiin

Lauantaina hypättiin junaan ja junailtiin Järvenpäähän. Zora jäi äidin luo kun me Foxin kanssa jatkettiin Emmin kyydissä matkaa kohti Hyvinkään Vanhaa Villatehdasta ja noutajien päänäyttelyä. Tuomarina tollereilla oli Eeva Rautala, ja hänellä olikin yli 50 tolleria tuomaroitavana.

Foxi oli kolmantena koirana kehässä ja suuren avoimen luokan ensimmäisenä. Se olikin kiva, niin mahtui kaahailemaan kun ei ollut edessä ketään. Foxi nimittäin irtosi kyllä parhaan osaamisensa mukaan. Huikea show-asenne sillä taas :) 

"Voimakasrakenteinen, erittäin hyvän tyyppinen uros, joka mittasuhteiltaan pitkärunkoinen. Hyvä maskuliininen pää, riittävä kaula. Oikea rintakehän muoto. Lanneosa saisi olla tiiviimpi. Hyvät takakulmat, voisi olla parempi edestä ja etuliikkeet saisivat olla paremmat. Takaliikkeet ok. Hyvä väritys ei parhaassa karvassa. Hyvä luonne ja esiintyminen"

Foxi mitattiin ja Rautala sai ilmeisesti mitaksi 52cm, vaikka aiemmin se on mitattu useamman kerran 51cm. Lisäksi saatiin suullista kommentointia turkista, vaikka se ei oikeasti edes ole ihan täysin hukassa. Kilpailuluokassa ei sijoituttu enää. Harmi sinänsä, sillä Foxi oli sellaisella mielellä että sen kanssa olisi ollut hauska juosta vähän lisää.

Lopuksi oltiin vielä Banietta's kasvattajaluokassa, jonka kanssa oltiin neljänsiä. Tuomarin mielestä osa ryhmän koirat olivat tyypiltään ihan siinä rajalla että ovatko liian raskaita. Lisäksi oltiin Dinan jälkeläisluokassa, josta saadut kommentit sitten aiheuttivatkin enemmänkin ihmetystä. Nimittäin hän sanoi Foxia ja Verttiä osoittaen että niiden kohdalla ei mennyt ihan nappiin. 

Niin, onhan niissä virheensä toki ehdottomasti. Vaan hänen omasta mielestään ne olivat kuitenkin erinomaisen arvoisia. Varsin erikoinen kommentti siis. Ja joku muu tuomari olisi muutoinkin tuolla Foxin saamalla arvostelulla antanut erittäin hyvän. Vaikka tuo arvostelu kyllä näyttää ihan Foxilta. 

Voittajiksi valikoitui kyllä hyvät koirat, mutta voin itse sanoa että en kyllä toiste vie koiriani hänen kehäänsä. Huomioiden suuren koiramäärän, erinomainen oli hyvin yleinen arvosana. Ja todellakin hän itse tavallaan pyörisi sitten itse antamansa laatuarvosanan tuolla "ei mennyt ihan nappiin" -kommentilla.