Our kind of Sunday

Oli pitkästä aikaa oikein "vanha" kunnon koirailuviikonloppu. Sunnuntaina ajeltiin Orimattilaan treenaamaan Virpin ja Pirjon kanssa. Molemmat koirat lähti mukaan, mutta Foxille en ollu keksinyt mitään erikoisempaa treeni-ideaa. Zoran kanssa oli tarkoitus tehdä hakuruutu dameilla sekä lopuksi tehdä muutama riistanouto.

Zoralle tehtiin motivoitu hakuruutu. Se oli aivan pähkinöinä jo valmiiksi. Lähti etsimään hurjalla vauhdilla ja löysikin. Tällä kertaa muistin ottaa sen samalla haltuun ja palkata! Edelleen sillä on vähän kevyet otteet dameista, mutta mihinpä ne olisivat muuttuneet kun ei ole työstetty yhtään. Ei olisi edes mikään suuri homma, joten ehkä täytyisi ottaa itseä nyt niskasta kiinni. Samoin palautuksia voisi vähän viilata... Kivaa hakutyöskenteyä Zoralta. Se käyttää hyvin nenää ja välillä meinaa sitten unohtaa avata silmänsä.

Sitten tehtiin Foxille hajupaikka variksella. Luotto koiraan ei ollut kovinkaan suuri, mutta se oli aivan innoissaan kun se pääsi tekemään. Kävi juuri niinkuin kuvittelinkin, eli koira meni ihmettelemään vaakkua ja tuijotti siellä sitten. Otin pois ja ihmeteltiin hetki että mitäs keksitään. Tehtiin muutama kantoharjoitus variksella ja sitten sama tehtävä uudelleen. Ei se spontaanisti nostanut, mutta kehotuksella kuitenkin.

Foxi on kyllä sellainen... Sen kanssa olen käytännössä heittänyt kirveen kaivoon jo taippareiden osalta. En ota sen kanssa mitään stressiä, mutta kunhan nyt vähän touhuillaan kun Foxikin tykkää. Se tosin vähän liikaa edelleen luottaa itse tietävänsä mitä kuuluu tehdä. 

Sitten oli vielä Zoran vuoro. Tehtiin markkeerauksia variksella metsäautotiellä. Zora lähti kun raketti ja ottikin variksen suuhun ilman suurempia ihmettelyjä. Sitten menin hihkumaan kehuja varis jäi ja unohtui. Ei alettu sitä sen enempää pohtimaan vaan tehtiin uusi nouto. Kyllä Zora niitä ottaa, mutta on edelleen ehkä vähän epävarma. Lisäksi taas se alkoi sorsia yhtä varista, vaikka useampaa oli kantanut ilman ongelmia. Palautukset ovat varisten kanssa vielä epämääräisemmät kun dameilla, mutta niihin ei puututtu nyt kun tärkeintä oli että se nostaa ja kantaa variksia.

Kokeiltiin myös pupujälkeä, kun tuli mieleen että eipä ole sitä taidettu ehkä koskaan tehdä. Zora jäljesti erittäin keskittyneesti ja löysikin pupun helposti. Pupua se ei nostanut ennen kun sitä alettiin leikittää ja sittenpä se nousikin kivasti.

Josko tästä nyt sitten vielä syksyä kohti saisi treenailtua vähän lisää. Zora pääsee ainakin vihdoin myös kokeilemaan tokoa kun saatiin uudesta seurasta treenipaikka :)