Sivut

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Työintoa ja mamman puolustamista

Eilen oltiin treenaamassa Orimattilassa Virpin ja Emmin kanssa. Tehtiin hakuruutua.

Foxi oli suoritusvuorossa kolmantena. Sillä taas tuntui olevan intoa. Tällä kertaa olin päättänyt panostaa siirtymiseen ja se onnistuikin ihan ok. Hakuruudussa oli 9 damia ja aika lähellä lähetyspaikkaa jonkun epämääräinen villieläinten ruokintapaikka, jossa oli leipää ja jotain kasviksia. Arvelin ettei se kiinnosta Foxia ja ei kiinnostanutkaan. Ensimmäisellä lähetyksellä Foxi lähti aika kauas, mutta palasi sitten lähemmäs ja löysikin damin. Palautusvauhti oli oikein mukava. 

Haetutin neljä damia ja kaikki löytyivät ja palautuivat vaivatta. Seuraavalla kerralla pitää varmaan haetuttaa viisi kun alkaa tuo haku sujumaan ja hakuintoakin löytyy. Treenien osalta saatoin olla tyytyväinen tuohon koiraan.

Treenien lopuksi sitten päästettiin kaikki koirat juoksemaan ja Foxi alkoikin pörhistellä Nemolle. Käveltiin eteenpäin ja Foxi tuntui unohtaneen jo koko Nemon. Sitten pysähdyin laittamaan housun lahkeessa ollutta nepparia kiinni ja Nemo oli juuri siinä vieressä. Vertti sitten jostain syystä ärähti Nemolle ja Foxi, joka oli ilmeisesti vähän kauempana luulin että se ärähdys oli minulle. Foxin pyhälle ihmiselle. Siitäpä ei sitten herra tosiaan tykännyt ja sainkin kiskoa Foxin niskakarvoista irti Nemo-serkusta. 

Seurasi todella vihainen palaute Foxille ja Nemon pikainen pyöritys lumessa ja verta se ei onneksi vuotanut. Molemmat Maseratit päätyivätkin tämän seurauksena autokomennukselle. Voin sanoa että oli muuten tuo oma Maserati todella hiljainen kaveri ja kulki todella todella nätisti. Vaan eipä se ollutkaan minulta koskaan niin pahaa raivoa saanut osakseen.


Tapahtumasta seurauksena Nemolle ei jäänyt mitään jälkiä. Meillä sen sijaan alkaa remmirähjäys nykyisin paljon kauempaa kuin mitä aikaisemmin. Oltiin tosiaan menossa kohti parempaa mutta nyt tuli kyllä takapakkia. Vahinkona mainittakoon myös omistajan kaksi irronnutta rakennekynttä, jotka muuten uskokaa tai älkää ovat todella kipeät. Onneksi on huolto tiistaina.

PS. En todellakaan puhu ikinä itsestäni Foxin mammana. Jos joskus saan lapsia niin niillä ei toivottavasti ole neljää jalkaa ja paksua koko kehon peittävää karvoitusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti