Silence

Tänään oltiin ilmeisesti viimeistä kertaa UMN:n perustottelevaisuuskurssilla. Tällä kertaa päästiin paikalle omalla autolla ja oltiin jopa varsin hyvässä ajoin paikalla. Luksusta! 

Tällä kertaa mulla oli mukana ruokakuppi, johon oikeastaan koko treenien ajan laitoin nakinpaloja, yksi kerrallaan, jotta siitä tuli "paino", jota Niina neuvoi käyttämään. Se alkoikin heti toimia oikein kivasti, sillä Zora oli heti alusta asti hiljaa. 

Aluksi oltiin hetken aikaa hieman sivussa kun tunnustelin että miten Zoran ääntelyn laita on tänään. Kun se sitten oli hiljaa ja vaikutti muutenkin seesteiseltä, päästiin liittymään treeniin mukaan. Aluksi tehtiin luoksepäästävyys. Zora pomppasi kouluttajaa vasten, mutta saatiin tästä vain kommentiksi että ei se ainakaan pure :D Toinen kouluttaja kävi myös ja silloin Zora pysyi paikallaan kun keskityin enemmän siihen että saisin sen pysymään.

Sitten tehtiin vähän damin kantamista, se sujui jotenkuten, mutta ei tällä kertaa niin hyvin kun mitä esim. lenkeillä. Erityisesti Zora ei millään olisi halunnut antaa damia takaisin mulle. Tavallisestihan se itse tarjoaa sitä lenkillä näiden kantoharjoituksien yhteydessä. Jatketaan harjoituksia!

Sitten siirryttiin malttiharjoituksiin ja damista luopumiseen. Ensiksi taas kuulosteltiin vähän että pysyykö Zora edelleen hiljaa ja sitten siirryttiin lähemmäs. Tehtävässä kouluttaja tiputteli dameja maahan ja ne läiskähtivätkin varsin kuuluvalla äänellä. Zora istui aivan hiiren hiljaa :) Lisäksi tehtiin sellaista että vietiin itse dami eteen ja koira jätettiin odottamaan. Lisäksi tehtiin sellaista että maahan jätettiin dami ja sitten ohjaaja kävi sen hakemassa ilman koiraa. Sujui oikein kivasti.

Ihan lopuksi tehtiin vielä luoksarit. Tällä kertaa niin että jokainen koira juoksi vuorollaan muiden edestä ohjaajansa luokse. Me oltiin ihan viimeisinä, mutta eipä tällä kertaa haitannut muiden koirien juokseminen Zoraa yhtään. Ja lopulta kun päästiin suoritusvuoroon se tykitti täysillä mun luokse eikä ollut pätkääkään kiinnostunut muista koirista. 

Hitsit miten tyytyväinen mä olenkaan nyt siihen! Pitkin treeniä vapauttelin sitä ruokakupille, mutta välillä se joutui odottelemaan vähän pidempiäkin aikoja. Jatkamme ehdottomasti samaan malliin!