Foxi treenaa ja Zorakin vähän

Viime viikolla käytiin Zoran kanssa ihmettelemässä vähän lentokentän meininkiä. Siellähän on vaikka mitä kaikkea jännää alkaen liukuovista ja hissistä. Zora oli aika reipas ja saikin tosi paljon huomiota matkustajilta. Moni tuli sitä rapsuttelemaan ja lässyttämään. Kummasti ihmisiä alkaa hymyilyttämään kun koiranpennun kanssa kulkee :)

Lauantaina ajeltiin Orimattilaan treenaamaan Virpin ja koirien kanssa. Zoralle oli jälleen luvassa riistan näyttämistä sekä tutustumista Nemoon ja Kodaan. Kun taas Foxin osalta tavoitteena oli että oma mieliala puhuu harmonisena ja hyvänä.

Foxi aloitti rauhoittumalla. Se yhdistää Virpin aina treeneihin ja kierrokset nousevat heti. Nyt sitten seisoskeltiin ja juteltiin siinä odotellessa että Foxi rauhoittui. Kun oli saanut sopivan mielentilan niin pääsi takaisin autoon.

Seuraavana harjoituksena Foxi teki hakuruutua, jossa se lähetettiin nurmikolta risuiseen metsikköön. Se taitaa luulla tietävänsä itse mitä tekee ja koko otukselta tuntuu olevan yhteistyökyky kadonnut kun Zora tuli. Ei siis oikein hyvä yhdistelmä. Foxi käyttäyi vähän oudosti ja kuvienkin perusteella liike ei oikein näyttänyt puhtaalta, joten päätyi sitten hierontaan seuraavana päivänä. En oikein tarkalleen muista mitä kaikkea tässä treenissä tapahtui, mutta en kyllä ollut yhtään tyytyväinen koiran suoritukseen. Jos jotain hyvää etsii niin riistankäsittelyssä Foxi on aika hyvä, eikä enää heti tiputa niitä maahan jos joku osa sitä tökkäisee.

Zora treffasi varista ja siltä ei kyllä riistaintoa puutu. Nyt sillä oli paljon parempi otekin kun edellisellä kerralla. Se lähtee luonnostaan kuskaamaan varista mun suuntaan, mutta ei kuitenkaan tuo sitä minulle. Siispä aloitamme treenaamaan perusnoutoa!

Hullun kiilto silmissä

Zoran viikko Järvenpäässä

On taas kyllä niin huikean ajan tasalla tämä blogi että huhhuh :D Mulla oli syyslomaviikko edellisellä viikolla ja aluksi ajatus oli tulla pariksi päiväksi Järvenpäähän, mutta kummasti siellä vierähtikin koko viikko! On se kyllä niiiiiin paljon helpompaa kun voi vaan avata oven ja pentu pääsee pihalle. Kerrostalossa pitää ensin kiskoa itselleen jotkut vaatteet päälle, sitten rymistellä portaat alas ja vielä viereiseen puistoon, joka tosin on onneksi aivan ulko-oven vieressä. Ja mitä erityisesti kaipasin oli mahdollisuus päästä metsään pennun kanssa ja sellainen meillä on ihan vieressä. 

 Saavuttiin lauantaina iltapäivällä ja ensimmäiseksi Zora pääsi metsään. Se olikin ehkä vähän jännää kun Foxi ei ollut mukana. Lisäksi lauantaina se tutustui meidän taloon, jossa on vähän enempi neliöitä kun kotona Oulunkylässä :D 

Maanantaina Zora tapasi ensimmäisen uuden koiratuttavuutensa. Kaverini collien Demin. Sitä parempaa ensimmäistä koirakaveria ei ehkä olekaan! Demi osaa olla tosi nätisti pentujen kanssa. Aluksi oli vähän jännää, mutta eipä se jännitys kauaa kestänyt. 

Tiistaina treffattiin Sumu-siskoa ja kasvattaja-Niinaa Järvenpäässä. Käytiin metsässä ja pennut rymysivät vielä pihallakin. Lisäksi molemmat tutustuivat sellaiseen mysteeriseen hahmoon kun haravoija :D

Torstaina Virpi, Nemo ja Koda ajelivat meidän luokse. Näytettiin ensimmäistä kertaa varista ja voin kyllä sanoa että neiti oli enemmän kuin innoissaan! Otteen kanssa oli vähän vaikeuksia, mutta annettakoot anteeksi kun kyseessä oli eka kerta. Lisäksi Zora tutustui myös Nemoon ja Kodaan. 

Lauantaina käytiin pällistelemässä Järvenpään keskustaa. Siellä oli jopa jonkin verran ihmisiä liikenteessä :D Aika reippaasti Zora sielläkin kulki, vaikka taisi hieman jo väsyttää kun kaupunkikävelyä edelsi metsässä juoksentelut Foxin kanssa. 

Hauska huomata miten erilainen pentu Zora on kun Foxi. Se on paljon enemmän kiinnostunut ihmisistä kun Foxi, joka oli jo pentuna aika itsenäinen. Zora kulkee metsässäkin aika lähellä kun Foxi meni jo pienenä aika omia menojaan. Zora hakee itse katsekontaktia ja se menee ihan sekaisin kun sitä huomio. Vauhtiahan Zoralla myös piisaa paljon enemmän kun Foxilla. Ja jos joku voi olla vielä ahneempi kuin Foxi niin Zora on :D Se suhtautuu ruokaan HYVIN fanaattisesti. 

Surprise

Kirjoitin jo aiemmin että meidän elämässä tapahtuu muutoksia. Ja muutto oli vain toinen niistä muutoksista. Nimittäin viime viikon lauantaina suuntasin ensin junalla Lahteen ja siitä jatkettiin Virpin kanssa vielä kohti Villähdettä. Sieltä tarttuikin sitten mukaan yksi naskalihammas. 

Viralliselta nimeltään tämä riiviö on Höpöhännän American Sunshine, kutsumanimeltään Zora. Sen vanhemmat ovat Skylark's Dove And Ducks eli Kit sekä Höpöhännän Kevät-Hilla eli Hilla. Yhdistelmä on varsin mielenkiintoinen, joten odotan suurella mielenkiinnolla millanen pentu Zorasta kasvaa. Ja onpa siellä taustalla itseasiassa jotain samaa kuin Foxissakin! Nimittäin Kitin emän isä on sama kun Foxin isoisä, eli Lonetree's c. Quill Gordon. Zora on tosiaan sijoituksessa Virpiltä. 

Zora kotiutui yhdeksänviikkoisena Oulunkylään. Se on pitänyt huolen ainakin siitä että portaita tulee juostua edestakaisin sisäsiisteyskasvatuksen puolesta. Lisäksi kämppä on varsin mielenkiintoisessa kuosissa nyt kun kaikki tavarat ovat turvassa pennulta ruokapöydän päällä... Ensimmäisellä viikolla ei oikeastaan olla tehty mitään muuta kun tutustuttu toisiimme ja lähiympäristöön. Siinäkin on jo aika paljon sulateltavaa pienelle pennulle kun autojen ja ihmisten lisäksi ohi menee jatkuvasti busseja ja junia. 

Foxi suli yllättävän nopeasti. Ei mennyt kuin pari päivää niin ne jo painivat :D Foxin uniset päivät siis ovat ainakin hetkeksi historiaa! Vaikka ne ovatkin nyt kavereita niin jalo ajatus olisi antaa niille huomiota yksittäinkin. Foxin osalta se on tarkoittanut sitä että käydään kahdestaan vähän pidemmällä lenkillä ja Zoran osalta sitä että se opettelee olemaan silloin ihan yksin. Lisäksi olen käynyt jonkun verran kahdestaan pikapissatuksilla sen kanssa.

Nyt ollaan viikon verran Järvenpäässä viettelemässä mun syyslomaviikkoa niin koirat pääsee vähän metsään vapaana ja aloitellaan pikku hiljaa käymään erilaisissa paikoissakin. Lisäksi ajatuksena olisi vähän alkaa työstää perusjuttuja kuten hihnassa kulkemista ja katsekontaktia.

Haaveena olisi Zoran kanssa treenata rodunomaisia lajeja ja tokoa, sekä pyörähtää silloin tällöin näyttelykehässä. Saa nähdä mitä aika meille tuo tullessaan! :)

I'm happy when you are with me

Huikean aktiivinen bloginpitäjä ilmoittautuu! Käytiin tosiaan kuun vaihteessa siellä MH-kuvauksessa ja Foxi ei oikeastaan juurikaan yllättänyt minua käytöksellään. Siitä olisi videomatskuakin kunhan vain saisin aikaiseksi purkaa videokameran ja muokattua videot. 

Meidän elämässä on tapahtunut suuri muutos. Pakattiin kimpsut ja kampsut pariin kassiin ja päädyttiin Järvenpäästä Helsinkiin. Oikeastaan vihdoin! Mullahan on koulu Helsingissä ja jokapäiväinen junailu alkoi kyllästyttää, mutta myös tarve omalle tilalle ja rauhalla alkoi olla todella suuri.

Mulla oli hieman epäilyksiä Foxin sopeutumisesta kerrostaloon, sillä meillä kotona se vahtii. Ja viimeksi kun oltiin Joensuussa kaverilla yötä saatiin kuulla että se oli ulvonut kun jäi yksin. Harmaita hiuksia omistajalle aiheuttavat lähtökohdat...

Vaan mitä sitten tapahtuikaan! Foxia ei kiinnostanut ensimmäisen yön jälkeen rapusta tulevat äänet tasan ollenkaan. Se haukahtaa pari kertaa kun avain kääntyy ovessa, mutta muuten se on ihan hiljaa. Ja tuon haukahduksen sille sallin, tosin oikeastaan aina se ei edes hauku. Erittäin positiivinen yllätys siis :)

Mä tykkään asua täällä ihan valtavan paljon.  Kaikki on lähellä ja lenkkejä vartenkin pääsee vähän joka suunnasta riittävästi luonnonhelmaan. Ihan mahtavaa!

Viime viikolla Foxi oli puolet viikosta Järvenpäässä ja kyllähän täällä vähän tyhjältä tuntui. Kyllä se on niin että me molemmat ollaan tyytyväisiä kun toinen on lähellä <3

Ja kuviahan mulla ei totuttuun tapaan ole, koska kamera on vielä Järvenpääsä :D

Vuoden viimeinen

Niin sitä sunnuntaina suunnattiin auton keula kohti Riihimäen metsästysmuseota ja yhtä vuoden kohokohdista, TollerShowta! Samalla kyseessä oli Foxin vuoden viimeinen näyttely. Tänä vuonna skippaamme tapojemme vastaisesti Messarin ja Porvoon näyttelynkin. Meidän elämässä on luvassa suuria muutoksia, mutta niistä lisää joskus myöhemmin!

Foxi kilpaili numerolla 2 edessään vai Vertti. Päästiin heti aamusta kehään ja ensimmäisellä kehäkierroksella suurta ihmetystä aiheutta pitkä nurmikko. Koiran liikkeet olivat jotain ihan mitä sattuu kun se meni pitkässä nurmessa. Puhumattakaan sitten siitä miltä tuo pitkärunkoinen koira näyttää kun laitetaan seisomaan pitkään heinikkoon :D 

Mäyräkoira?

Päätuomarina oli hollantilainen Dinanda Mensink ja harjoitusarvostelijana oli Matti Tuominen. Tuomari arvosteli todella kauan ja loppua kohti Foxi ei meinannut jaksaa enää säilyttää ryhtiään.

"3 years old. Masculine all over. Nice head and expression. Nice wedge-shaped head. Good ear, eye and teeth. Needs more filling under the eye. Prefer stronger back and more lenght in legs. Enough angulation behind. Strong bone and nice feet. Front legs not straight"

Tällä saatiin EH. Oikeastaan arvasin sen jo siinä vaiheessa kun tuomari yritti saada Foxin jalkaa asettumaan suoraksi. Kun se vaan ei mene :/ Ja tuo nyt on ihan roskapuhetta että takana olisi tarpeeksi kulmauksia, kun Foxi on varmaan eniten takaa kulmautunut tolleri, jonka olen nähnyt :D Päätä kehuttiin sentään edes vähäsen tällä kertaa :D

Sitten odoteltiin ja seurattiin kehien edistymistä. Foxi pääsi vielä mukaan Banietta's kasvariin ja Dinan jälkeläisryhmään. Niissä menikin hienosti, sillä kasvari ylsi toiseksi ja jälkeläisryhmä oli näyttelyn kaunein! Hyvä me :D

ROP oli Hedera's Flaming Fairy ja VSP Red Arctica's Taivaankaunis, sydämelliset onnittelut!

SNJ & MV

Viime torstaina alkaneesta näyttelyrupeamasta on nyt toivottu. Ohjelmassahan oli ensin SNJ torstaina, MV perjantaina, lauantaina kävin esittämässä pari koiraa MV:ssä ja turisteiltiin serkun kanssa ja sunnuntaina vielä talkoilua ja BIS-kehä. Lisäksi soppaa sotki vielä kaverin läksiäisetkin, joten sunnuntai-iltana hieman väsytti.

Torstaina oltiin ampiaisten ilona Hakunilan urheilupuiston paahteisella kentällä. Tuomarina oli Cathryn A. Cowsert Jenkeistä. Maailman Voittajan läheisyyden huomasi, sillä paikalla oli tollereissakin jonkin verran ulkomaalaisia. Foxi oli avoimessa luokassa aika kärjessä, edellä taisi olla kolme koiraa. Foxi pisteli taas menemäään hienosti irroten ja pönötti kauniisti vaikka takana oleva meinasi tulla sen jaloille. 

posetuskuva tiistain näyttelytreeneistä, vaan eipä se koira tuosta miksikään ole muuttunut

"Plains of head no quite parallel. Bite could be better. Shoulders too forward set. Nice size and well-laid hocks. Correct tail set. Topline could be stronger"

Taas arvostelu mallia vikalista. Tällä irtosi EH. Päästä on nyt valitettu jonkin verran vaikka itse pidän Foxin päätä juuri hyvänä, vaan ei se nyt sitten sitä ainakaan tuomareiden mielestä ole. 

Foxilla ei ollut enää asiaa kehään, joten pystyinkin keskittymään piknikin antimiin. Ja niin oli syytäkin, sillä näyttelystä piti suunnata töihin. Tarjolla oli kaikenlaisia ihania herkkuja ja mahansa saikin täyteen. Ampiaiset hieman kyllä häiritsivät, mutta itse ainakin huiskin niitä vaikka miten paljon, vaikka se on olevinaan kovasti kiellettyä. 

Ihanat kertakäyttöastiat meille tarjosi Juhlahumua. Kiitos!

Perjantaina sitten suunnaksi Messukeskus ja Maailman Voittaja. Kyseiseen showhun osallistuttiin ihan vain siksi että se sattui olemaan kotinurkilla. Ilmoittautumismaksu oli toki aika hintava, mutta ei sitä edes tiedä koska nämä geimit seuraavan kerran rantautuvat Suomeen.

Tollereita oli ilmoittautunut kanadalaiselle Richard Meenille 99 ja ulkomaalaisia oli taas paljon paikalla. Samoin urosten avoin luokka oli suuri.

"Nice outline. Good condition. Good attitude"

Tälläkin arvostelulla saatiin erittäin hyvä. En itse laatuarvosteluun ole pettynyt, sillä jollekin tuomarille tuo on EH:n koira, mutta suhteessa tämän tuomarin hövelihköön linjaan olen kyllä hieman ihmeissäni miksi Foxikin ei saanut erinomaista. Olisin toivonut pidempää arvostelua, mutta lienee ymmärrettävää että tuomari, joka ei ole tottunut kirjallisia arvosteluja edes antamaan, antaa lyhyet arvostelut, etenkin tuolla koiramäärällä.

Foxi oli kyllä varsinaisella show-tuulella, häntä heilui kehän laidalla ja liikkuessa se irtosi ehkä enemmän kun koskaan, mutta pysyi silti tuntumalla eikä vain kauhonut menemään. Jos se haluaa mennä niin sitten vaan täytyy antaa lisää hihnaa. Hassu showpuudeli :D

Itsellä oli suurehkot odotukset Maailman Voittajaan, mutta minusta se ei juurikaan eronnut joulukuisista Voittaja -näyttelyistä. Lisäksi ihmettelin vähäistä myyjien määrää. Ja tarvitseeko edes mainita, mutta se Best In Show ruusukenaisineen ja asunvaihtoineen oli kyllä aika hirveä.

Savon muan syrämessä

Vihdoin koitti se viikonloppu, jolloin päästiin mökkeilemään Tahkolle Maserati-porukalla höystettynä venäjänbolonka Callella ja omistajallaan Terhillä. Oli tosi kiva päästä pois kotinurkilta, alkaa nimittäin olla kodin seinät kyllä pikku hiljaa melkeinpä liiankin tutut. Foxi oli ilmoitettu vain lauantaille ja sunnuntaille, sillä en uskonut että töistä löytyy joustoa perjantaivapaan kanssa ja kolme näyttelypäivää on kyllä ehdottomasti liikaa. Luvassa on kuitenkin vielä SNJ ja MV peräkkäisinä päivinä.

Lauantaina oltiin Claudio De Giulianin kehässä. Foxi oli ihanan iloisella tuulella ja liikkui hienosti irroten, kuitenkaan kiskomatta liikaa. Seisotin Foxin niin vapaasti kun vain pystyin ja se tuntuikin pönöttävän mukavan ryhdikkäästi. Punainen lappu heilahti ja kilpailuluokassa heilahti sininen ja vaaleanpunainen, joten saldoksi saatiin avoimen kilpailuluokan toinen SA:lla. PU-kehässä Foxi oli neljäs Äijän, Vertin ja junioriuroksen jälkeen.

"Max size. Right type. Correct head proportion, but head upper line should be more parallel. Well-set ears. Right amber eyes. A little too long in body. Enough straight topline. Enought chest. Right carriage of tail. Little narrow in movement. Correct coat and white"

Sunnuntaina Foxi tuntui todella väsyneeltä, mutta jotenkin se kuitenkin hieman onnistui tsemppaamaan itseään kehässä. Tuomarina oli belgialainen Monique Van Brempt. Tällä kertaa tulokseksi EH ja avoimessa luokassa viimeinen, eli neljäs.

"Nice dog. Nice head. Ears well placed. Soft topline. Front feeet turning out. Angulations behind on the limit. Could have a little lower hocks. When moving, young movement. Knicking over in front"

Sellainen vikalista tällä kertaa. Tosin tuosta nyt jää vähän ymmärrystä vailla se että mitähän tuo young movement tarkoittaa ja samoin knicking over. 

Mökkikunnasta kaikki muut ehtivät saavuttaa hienoja tuloksia ja Foxi sentään sai kolme punkkia :D Ja totuuden nimissä, eipä tuolla nyt jonoksi asti toistaiseksi noita PU-kehän sijoituksia ole, että kai meillä ihan hyvin meni.

Muistuipa taas mieleen että tuota koiraa ei tällaisille turneeille ehkä kannata ilmoittaa, kun nyt se ei meinannut saada edellisenä päivänä nukuttua kunnolla. Vaikka tietty kun noin kauas lähtee niin ei sinne nyt ihan yhden näyttelyn takia viitsisi... Nyt kun ollaan kotona, se kuorsaa hyvin kovaäänisesti :D

Kesäillan treenit

Tämän loppuaan lähentelevän viikon tiistaina käytiin mun työvuoron jälkeen tekemässä vähän damitreeniä tossa koulun pihalla. Onni oli iltavuoro, joka päättyi kymmeneltä, joten ilmakin oli jo vähän viileämpi.

Tehtiin kuunteluharjoituksena luoksetuloa damikujan läpi. Kuja oli vieläpä aika leveä, eli periaatteessa helppo homma. Foxi poimi pari kertaa damin mukaan, mutta kun ei saanut palkkaa siitä niin saatiin onnistuneitakin suorituksia. Täytynee vaan vähän muistutella pilliä takaisin herran mieleen sillä noutokäsky "tuo" ja luoksetulo "tule" ovat ehkä vähän liian samanlaiset... 

Sitten tehtiin linjatreeniä kentällä pituussuunnassa. Lähtö on aika räjähtävä, mutta ilmeisesti tuuli vähän vei hajua sillä linjan loppuosaan tuli jonkinlainen pieni "kauneusvirhe" kun ei se ihan suoraan mennyt. Saatiin kuitenkin myös sellainen viivasuora suoritus ja siirryttiin seuraavaan tehtävään.

Linjaa kentän poikkisuunnassa niin että dami on pienessä metsikössä. Yleensä meidän treeneissä dami on aina ollut niin että Foxi näkee sen itse, mutta nyt ei nähnyt. Tämä onnistui jopa yllättävän hyvin!

Hauskaa huomata miten Foxi taitaa kuitenkin oikeasti tykätä näistä noutojutuista. Kun otin damikassin esiin kotona se sai jonkinlaisen hepulin ja kovasti se olisi halunnut tonkia kassia kun kaivoin sieltä dameja. Kyllä sen kanssa vaan on aikamoinen työ tehty, jotta se saatiin noutamaan, tai ehkä lähinnä palauttamaan. Vaan nytpä tulee sitten palautukset aina käteen asti :)

Melkeinkotinäyttely

Elävien kirjoissa ollaan :D Oikeasti ollaan jopa vähän tehty jotain, mutta en ole vaan kirjoittanut siitä. Nyt kuitekin vuorossa näyttelyraportti Mäntsälän "Melkeinkotinäyttelystä".

Ylipäätään arvoin tosi pitkää koko näyttelyyn ilmoittautumista, sillä ajatuksella etten halua kyllästyttää Foxia ennen "isoja geimejä" elokuussa, eli Sawo Showta, SNJ:tä ja MV:ta. Lisäksi jos vaikka tuuri kävisikin, niin KR-näyttelystä tuolla ei ole mitään varsinaista saavutettavaa. Ilmoitin kuitenkin, koska halusin arvostelun Pekka Teiniltä. Ja hupsis, tuomaripa vaihtuikin sitten Kati Heiskaseen!

Startattiin aamupäivästä Mäntsälään ja oltaisi oikeastaan voitu lähteä vaikka tunti myöhemminkin. Meiltä hurautti näyttelypaikalle 20 minuutissa ja kehä oli myöhässä. 

Tolleriuroksissa oli yllättävän iso avoin luokka. Moni muukin oli nähtävästi halunnut Pekka Teiniltä arvostelun :D Tuomarimuutos ei kuitenkaan haitannut, sillä kaikki avoimen luokan koirat olivat paikalla. Foxi tietenkin jonon keulilla. 

c. Korvakoirat.kuvat.fi

"Hyvänkokoinen maskuliininen uros. Erinomaista rotutyyppiä. Hyvät mittasuhteet ja raajakorkeus. Maskuliininen pää. Kaunis ilme. Ryhdikäs kaula. Hyvä selkälinja. Hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu reippaasti, hyvin itsensä kantaen. Hyvät edes-takaiset liikkeet. Kaunis väritys. Ei parhaassa turkissa tänään. Hyvä luonne"

Tällä arvostelulla irtosi erinomainen ja kilpailuluokassa neljäs sija. Kilpailuluokassa Foxi alkoi laittaa liikkeissä parastaan ja lähti irtoamaan vasta kun edelle tuli muita koiria. Ehkäpä helle hieman verotti kehäenergiaa... Vaikka ihmeen hyvin tuo tuntui jaksavan se huomioiden että Foxi ei oikeasti juurikaan jaksa tällaista lämpöä. Hieman kyllä ihmettelen toisaalta tuota sijoitusta, sillä yksilöarvostelussa tuomari kehui minulle Foxin erinomaista kokoa, mutta sitten sijoituksen ratkaisikin nimenomaan koko. Ja kyseessä on oikeasti täysin rotumääritelmän ihannekoon sisälle menevä koira. Vaan eipä sillä, mehän oltiin hakemassa pelkkää arvostelua tuolta :)

Erityismaininnan ansaitsee ehdottomasti ihana tuomari Kati Heiskanen! Todella ihana ja hyväntuulinen tyyppi, joka ei kiirehtinyt vaikka kehä olikin varmaan viimeisiä, niistä jotka pyörivät. Kaikki saivat perustelut sijoituksilleen ja tuomari oli oikeasti todella innoissaan nähdessään erilaisia tollereita! Suosittelen ehdottomasti kaikille! Paras tuomarikokemus miesmuistiin :)

Tokoilua tauon jälkeen

Mulla on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä idea siitä että voisi jatkaa tokoilua Foxin kanssa. Siitä kun tuntuu nyt löytyneen edes jonkinlainen työmoodi. Saa nähdä kauanko jaksaa. Tänään käytiin sitten vähän kokeilemassa tuossa lähikentällä missä kuosissa homma on epämääräisen pitkän tauon jälkeen.

Paikkis, suoraan 2min. Jäi ihan kieroon, mutta makasi aika kivasti. Kunnes alkoi nuolemaan muniaan kun olin tulossa takaisinpäin... Perusasennon kautta uudelleen makaamaan(jäi suoraan tällä kertaa) ja pieni hetki vielä makaamista. Ei ennokointia, vaikka se on yleensä ollut tuolla jonkinlainen ongelma. 

Luoksari. Tuli pirun lujaa ekalla käskyllä. Perusasento ihan miten sattuu.

Seuraaminen. Aika kivaa, mutta meinasi painaa mua menemään oikealle ja välillä poikitti aika paljon eteen :D Täytyy treenailla lisää, aluksi lyhyempiä pätkiä. Tosin, Foxilta meinaa katsekontaktia aina muutaman metrin jälkeen tippua, onkohan se oppinut tekemään liian lyhyitä pätkiä?

Perusasentoja pitää treenata lisää. Niitä sai nyt hinkata aika paljon, milloin se oli vino, milloin liian edessä... Katsotaan kauanko tämä tokoinspiraatio nyt oikein kestää :)

Life lately

Blogi on viettänyt jälleen hiljaiseloa, kun oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Ollaan käyty paljon jotenkin tosi seestisillä lenkillä niin että koira on mulla tosi paljon irti. Se on aika kivaa. 

Juhannuksena päästiin mummon metsiin. Siellä kyllä koiran omistajalla sielu lepää :) Ja tietenkin koira sai taas nauttia sydämensä kyllyydestä. Tehtiin lyhyt verijälkikin. Hyvä minä! Teemana oli saada edelliskerralla kateissa ollut varmuus takaisin. Jälki oli siis lyhyehkö ja tuore. Olikin oikein kiva katsoa Foxin jäljestämistä jälkiliinan päästä! Ei ollut kyllä mitään ongelmia.

Tänään käytiin treenaamassa sateessa Emmin & Vertin, Pirjon & Rikon sekä Virpi & Kodan kanssa Tolkkisissa. Teemana meillä oli pupu ja hakuruutu.

Pupussa taidettiin hieman taantua, tosin pupu oli kyllä taas isohko ja aika kehnossa kunnossa. Ote oli pinnallinen ja Foxi halusi entistäkin vähemmän ottaa otetta koko pupusta. Nyt pitäisi varmaan hankkia pienempi pupu tilalle ja alkaa taas tuossa pihassa treenaamaan sen käsittelyä.

Ennen hakuruutua tehtiin kaksi markkeerausta. Tielle olleessa oli hieman nostovaikeuksia, mutta se nousi ja palautui kuitenkin. Varvikkoon sen sijaan Foxi markkeerasi aika kivasti ja ottikin aika reippaasti vaakun ylös. 

Hakuruudussa nähtiinkin sitten tosi kivaa työskentelyä Foxilta. Se kantoi tosi kivalla, syvällä otteella variksia, etsi innokkaasti ja palauttikin tuttuun tapaan, varmasti. Ja omistajakin onnistui pysymään hiljaa, liekö edesauttanut hyvää suoritusta. 

Siirtymäkäytös oli jälleen kerran ihan järkyttävää! Niin hirveää että piti kyllä pari kertaa vetää syvään henkeä ennen kun alkoi tekemään yhtään mitään siirtymän jälkeen. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen seuruuttaa Foxin treenipaikalle ilman hihnaa, sillä on kuitenkin aika kivan varma arkiseuraaminen...

Aina on hyvä sää treenata

Helatorstaina ajeltiin Virvikiin Porvooseen treenaamaan. Meitä oli paikalla Foxin kasvattaja Minna sekä Alva, Virpi & Koda, Mari & Repe & Pomo sekä Pirjo & Riko. Mukava porukka siis!

Aloitettiin pupulla. Foxille tein kantoharjoituksia. Sillä on edelleen pinnallinen ote, mutta pupu nousee kyllä. Pitää vaan treenata lisää ja lisää. Kohta voisi kuitenkin myös kokeilla joko pitkäkorva tulisi lyhyen jäljen päästä. Foxi tasan kyllä tietää mitä siltä halutaan, mutta mun pitää vaan muistaa vaatia siltä tarpeeksi.

Pupu kannossa

Sitten siirryttiin varisten kanssa työskentelyyn. Tällä kertaa Foxille tehtiin yksi laahausjälki variksella, joka vietiin kiven taakse piiloon niin että en nähnyt mitä koira oikein variksella touhuaa. Täten mulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen että tuo tulee variksen kanssa ja Foxin oli täysin itse päätettävä ottaako variksen vai ei. No, sehän otti! Sitten kun näin sen tulevan aloin hihkua jotain vaikka olisi kannattanut olla hiljaa... Varis putosi hieman ennen minua ja käskin sitä tuomaan sen minulle. Lisää vaan siis treeniä varistenkin kanssa, sillä Foxi hämmästyy jos esim. variksen nokka tökkäisee sitä. Lisäksi ohjaajan pitäisi yrittää muistaa olla hiljaa ja antaa koiralle työrauha.

Varis kannossa

Sitten lopuksi tehtiin vuoden ekat vesityötreenit. Foxi aloitti tosi lyhyellä daminoudolla. Nouto hieman kusahti, sillä meillä oli käytössä vene, jollaista Foxi ei ollut koskaan ennen nähnyt treenessä, joten se meni ihmettelemään sitä. Dami tuli lopulta kuitenkin kauniisti käteen saakka. Sitten otettiin daminouto, joka tehtiin veneestä heitetyllä damilla. Homma onnistui taas aika kivasti. Ei mitään muistoja viime vuotisesta rantaveteen tiputtelusta :) Jes! 

Tehtiin vielä yksi nouto lokilla. Lokkiahan Foxi on aiemmin vähän ehkä vierastanut. Nuorempana se ei ottanut sitä ollenkaan ja viime syksynä aika pinnallisella otteella. Vaan nytpä ei sitten ollutkaan minkäänlaista ongelmaa ja sainkin ison lokin ihan käteen asti! Ihan mahtavaa :) Lopuksi Foxi olisi ottanut lokin vielä veneestäkin, joten ehkä se on selättänyt lokkikummastuksensa.

Lokkia palauttaessa ehtii poseeraamaan veneessä olevalle kuvaajalle

Olin melko tyytyväinen näihin treeneihin. Ja erityisen tyytyväinen olen siihen että pysyin siinä treenisuunnitelmassa täysin, mitä olin edellisenä päivänä suunnitellutkin tekeväni. Hyvä minä!

Suvi-Karelia

Vietettiin viime viikonloppu aurinkoisessa Joensuussa. Päästiin asustamaan kaverin luokse ihan lähelle ravirataa ja keskustaa. Perjantaina lenkkeiltiin katsomaan ravirataa ja jos ei olisi ollut näyttelykamoja mukana, olisin kyllä ehdottomasti voinut kävellä näyttelypaikalle.

Lauantaina tuomarina oli viime vuonna Toller Show'ssa tuomaroinut Sven Slettedahl Norjasta. Silloinhan tulos oli sileä eri, mutta koiria olikin avoimessa silloin 20. Nyt ajattelin että sa:han voisi olla mahdollisuudet pienen koiramäärän vuoksi.

"Masculine dog. A bit loo large. Masculine head. Good neck. Lovely front. A bit long in loin. Could have stronger topline. Well angulated. Moves quite well. A bit french in front"

Niin vaihtui erinomainen ylälinja sellaiseen, jonka pitäisi olla parempi. Osansa asiaan saattoi olla torstaisella fyssarikäynnillä... Tällä arvostelulla saatiin sama sileä eri kun viime syksynäkin sekä luokkavoitto, koska Foxi oli luokkansa ainoa. 

Sunnuntaina koitti sitten kaikkien rotujen näyttely, jossa tuomarina oli myöskin aiemmin Tollershow'ssa tuomarointu Eivind Mjaerum, myöskin Norjasta. Foxi ei siinä Tollershow'ssa ollut Mjaerumin arvosteltavana, mutta hän kuitenkin silloin vahvisti Foxille saadun SA:n. 

"Excellent type. One large side. Masculine, nice head & expression. Scissorbite. Good neck. Well angulated. Little long. Moves well. Coat ok"

Tällä arvostelulla irtosi myöskin sileä eri ja luokkavoitto, koska Foxi oli ainoa avoimessa luokassa.

Hassua että molemmat tuomarit mainitsivat koosta, sillä siitä ei ole muistaakseni Foxilla pitkään aikaan mainittu. Ja erityisesti tuo "hieman liian iso" kyllä jopa hieman ärsyttää minua, sillä tuomari ei edes mitannut Foxia, joka on kuitenkin kooltaan täysin rotumääritelmän ihanteen sisällä. Vaan kukin tavallaan.

Mitä sitten jäi käteen? Ei mitään muuta kun kaksi arvostelua :D Oikeasti lähdettiin tuonne vähän valkoisen(tai no, oranssin) ruusukkeen kiilto silmissä. Sitä ei kuitenkaan saatu, mutta ollakseni rehellinen ei juurikaan harmita. Epäilemättä sillä edellisenä viikonloppuna saadulla "yllätyscacibilla" oli osuutensa asiaan. Lisäksi ei tarvinnut maksaa hotellista, niin sekään ei jäänyt harmittamaan. 

Foxilta puuttui kyllä koko viikonlopun se tavallinen kehäasenne ja meno. Seisoessa se ei tuijottanut namia ollenkaan ja liikkuessa olisi halunnut haistella. En tiedä mikä sillä oli vai saako se muka veljestään niin paljon virtaa ettei yksinään jaksa ja viitsi esiintyä? No, tauon paikka nyt ainakin on sen verran oli kyllästymisen merkkejä havaittavissa. Siispä epämääräisesti silmällä pidetty Mäntsälän KR näyttely ja vähän vakavammin suunniteltu Savo Show'n perjantai jäävät nyt myös pois kalenterista. Tuosta elokuusta kun on muutenkin tulossa varsin vilkas näyttelyrintamalla.

Pikainen näyttelyreissu

Tänään käytiin tuttuakin tutummassa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa Royal Canin showssa. Kehä oli arvoitui alkavaksi vasta yhden jälkeen ja meiltä tosiaan on lyhyehkö matka Tuomarinkartanoon joten aamulla sai lorvia ihan uskomattoman kauan! Aika mukavaa itseasiassa.

Tollereita oli ilmoittautunut vain 13kpl. Tämä oli sinäänsä mielenkiintoista, sillä tuomarina toiminus Angel Garach Domenech ei ollut arvostellut tollereita Suomessa aikaisemmin, joten kenelläkään ei ollut käsitystä hänen linjastaan. Avoimessa luokassa oli vain kolme koiraa, Foxi tuttuun tapaan veljensä perässä.

Foxi tuntui seisottaessa hieman uniselta (eilisellä 2h lenkillä voi olla osuutta asiaan) mutta kiiti taas eteenpäin kuin höyryveturi! Siinäpä sitten roikut tuon hullun vahvan koiran perässä :D Tuomari ei sanonut meille sanaakaan eikä tainnut esim. katsoa hampaita ollenkaan. Liikkeinä hän halusi nähdä kolmion. Foxi sai hienosi erinomaisen! Kilpailuluokassa tuomari katsoi edestakaiset liikkeet kaikilta ja kokeili selkiä, jonka jälkeen pyysi Foxin ensimmäiseksi. Kierros ympäri ja Foxi osoitettiin ensimmäiselle pallille ja sai myös ainoana luokassaan SA:n :)

PU-kehässä oli yksi junnu, yksi nuori, Foxi sekä Ramon. Tuomari katseli hetken koiria sitten ohjasi Foxin Ramonin perään ja nuoremmat Foxin perään. Kierros ympäri ja järjestys oli selvä. Ramon PU1 ja Foxi PU2! Lisäksi Foxi pokkasi ensimmäisen kokovalkoisen ruusukkeensa eli cacibin :) Saa nähdä kauanko seuraavan saamiseen menee :D

kuva c. ES

"Front could be better in parallellism. Excellent head, expression, neck, topline & tail. Good coat. Moving could be sounder"

Tämä arvosteluhan on oikeastaan aika huono! :D Vaikka onhan siinä myös monta hyvää asiaa mainittu ja ei pitäisi valittaa kun kerrankin voittaa jotain! Tämä tuomari tuntui arvostavan erityisesti kaunista päätä (siis myös muissa roduissa) ja sellainenhan Foxilla on :)

Fiksu kerää kakkaa?

Täytyypä kantaa korteni kekoon jokakeväisessä koirankakkakeskustelussa. Syynä tähän pienoinen konflikti random-papan kanssa lenkillä juuri tästä aiheesta. Tai no konflikti ja konflikti, en riitele vieraiden kanssa.

Pääosin mä en keräile kakkaa. Ja siihen on syynä se että Foxi tekee aina johonkin puskaan/heinikkoon/ojaan niin että en itse viitsi lähteä sinne rymyämään. Ja olen sitä mieltä, että jos jossain monta metriä leveän kävelytien sijasta täytyy ihmisen kulkea puskassa/heinikossa/ojassa niin saa kyllä ihan itseään syyttää jos astuu koirankakkaan.

Tästä huolimatta mulla on aina pussi tai kaksi mukana lenkillä. Tykkään eniten käyttää Best Friendin mustia sangallisia pusseja, niistä ei vahingossakaan näy läpi ja niitä on helppo kantaa. Pussi on mukana varmuuden vuoksi, jos Foxille tulisikin äkillinen tarvi tehdä jollenkin hoidetulle alueelle. 

Yksi syy sille etten keräile kakkoja on myös se että en todellakaan halua kilometrikaupalla kanniskella niitä pusseja mukana lähimpään roskikseen. Tätä kaupunkia kun ei todellakaan oli liiallisilla ulkoroskiksilla täytetty. Joo, voihan ne maatuvat pussit heittää johonkin puskaan, mutta nopeammin se tuotos epäilemättä maatuisi ilman sitä pussia. Sitä paitsi kaikki pussit, joita koirankakkapusseiksi myydään eivät edes ole maatuvia. Jotkut mun tutut laittaa sen täyden pussin taskuun, mutta olen kuullut ihan liian monta tarinaa siitä kun se täysi kakkapussi jää taskuun :D Sitä paitsi, mulla on yleensä niin paljon muita aarteita mukana ettei täysi pussi edes mahtuisi taskuun. Ja ajatus on koirankakasta taskussa on mun mielestä kuvottava.

Monesti näkee perusteluna jotain tämän tyylistä "alan keräämään koiran kakkaa heti kun muut lopettavat pullojen rikkomisen luontoon". Ehjät ja rikkinäiset pullot ja muut roskat eivät maadu ja jäävät sitten ikiajoiksi odottamaan että joku kiltti ihminen käy ne luonnosta keräämässä. Se koirankakka kun maatuu. Niin maatuvat varmaan Mäkkärin paperipussitkin, joita täällä tunnutaan heittävän ojiin erityisen paljon. Uskoisin silti koirankakan maatuvan nopeamin.

En siis yleensä kerää kakkaa. Kivittäkää.

Sunnuntain treeniviritelmiä

Tänään käveltiin pellolle treenaamaan. Ajatuksena oli treenata linjaa ja saada etenkin siihen pituutta. Koko hommahan alkoi niin mahtavasti kun matkalla tajusin unohtaneeni noutajahihnan kotiin. Enkä siis vaivautunut kääntymään takaisin sitä hakemaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehdottomasti pitänyt, sillä Foxi yhdistää sen tietynlaiseen tekemiseen.

Vein damin kahden pienen ojan yli linjan päätyyn ja Foxi odotteli varjossa. Kun lähetin sen se meni ihan mihin sattuu ihan kun ei ikinä olisi kuullutkaan "eteen" käskyä. Jestas! Eikä sitten tietenkään löytänyt damikaan. Uusi yritys ja ei toiminut kyllä sitten yhtään.

Sitten tein uuden linjan eri kohtaan ja sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ehkä sinne loppuun voisi lähihakupillityksen pillittää, mutta se on meillä lievästi sanottuna työn alla. 

Sitten uusi yritys ojan ylityksellä. Taas osin oli ajatus vähän hukassa ja ei edennyt oikein suoraan, mutta sitten tuli mieleen että ehkä tuuli painoi damin hajua toiseen suuntaan. Damin löydyttyä palautus oli kanssa omaa sarjaansa kun Foxi kiersi ojan... Huoh!

Eipä jäänyt ollenkaan kiva maku näistä treeneistä. Pitäisi varmaan kokonaan lopettaa itsekseen treenaus kun Foxi tekee kimppatreeneissä ihan kivasti? :D

NOTES TO SELF:

1. älä kävele treeneihin, se vaan ei toimi Foxilla

2. KÄYTÄ NOUTAJAHIHNAA!!!

3. Yritä miettiä tuulta (oon vaan valitettavan huono siinä...)
4. Harkitse lämpimällä treenaamista 

Superhappyfuntime

Tänään ajeltiin korkkaamaan näyttelykautta Lahden kansainväliseen koiranäyttelyyn. Tai no, mehän käytiin siellä Virossa tammikuussa, mutta nyt tarkoitan tämän kevätkauden korkkaamista. 

Foxi alkoi jo autosta otettua huutaa innoissaan. Tosi kiva :D Sitten onneksi keskittyi hajuihin ja oli hiljaa. Sen intohuutoa on vähän ärsyttävä kuunnella. 

Tollereilla oli tuomarina australialainen Danielle Dryburgh. Ilmoitin Foxin näyttelyyn oikeastaan vain siksi, koska olin utelias tämän aussituomarin suhteen. Meillä ei siis ollut mitään tavoitteita tulosrintamalla. Yleensä kun en ole mitään odottanut on tullut parhaat tulokset, esim. viime vuonna SNJ ja HeW. Tosin nöytyyttä on tullut opittua Foxin kanssa, ennen Foxia esitin koiraa, joka oli melkein jokaisella kerralla kehään astuessaan ROP.

Foxi oli todella innoissaan. Se heilutti häntää kehän laidalla ja näytti melkeinpä nauravan. Kehään päästyään se kyllä pisteli parastaan. Ainakin irtosi hienosti! :D Se jaksoi kuitenkin pönöttää tosi nätisti. Meille annettiin sininen nauha, eli eh. 

"Correct, pleasing type. Correct shaped head. Good level topline. Would prefer straighter lelgs, feet turning in front. Balanced on the move. Unsound out and back. Body tending to be long."

Sellainen arvostelu. On kyllä taas kerran ihan Foxin näköinen. Ainoa mitä hieman mietin on tuo "unsound out and back", mitähän se mahtaa tarkoittaa? En jotenkin meinaa löytää sille mitään hyvää käännöstä. 

Kilpailuluokassa Foxi oli sitten Vertin ja Kodan perässä ja kun lähdettiin liikkeelle niin tapahtui jotain. Foxilla oli hirveästi energiaa ja sitä saikin muistuttaa että miten olisi hyvä käyttäytyä. Eipä olekaan koskaan ennen tarvinnut :D Vaan ei kai sillä olisi ollut väliä vaikka se vähän laukkaili, koska kolmanneksi se olisi joka tapauksessa tullut kun Vertti ja Koda saivat kummatkin erinomaisen.

Tästä nyt sitten kohti muita toukokuun näytelmiä! Toivottavasi koiralla säilyy into mutta ei ammu yli.

Pitkätreeniperjantai

Pitkäperjantai oli niin pitkä että treeni valmisteltiin jo edellisenä päivänä, sillä käytiin Emmin kanssa ulkoiluttamassa verisientä ja tehtiin jäljet Foxille, Vertille, Kodalle ja Nemolle. Löydettiin aika kiva maasto aika läheltä. 

Foxi oli ensimmäisenä jäljestysvuorossa. Sillähän on ollut taukoa ensimmäisestä jäljestä nyt jo aika paljon. Se kuitekin tajusi että pääsee johonkin hommiin ja kiskoikin aika reippaasti jäljen alulle. Taidettiin ehkä aloittaa jäljestys liian reippaasti, olisi varmaan kannattanut rauhoittaa koiraa hieman, jotta aivosolut mahdollisesti olisivat törmänneet ja Foxi olisi saanut oikean jäljestysmoodin päälle. Se lähti etenemään aluksi aika kivasti, mutta sitten painoi jostain syystä tosi paljon oikealle ja lopulta alkoi haahuilla muutenkin. Käveltiin vähän matkaa jälkeä eteenpäin ja sitten se taas hetkeksi muisti mitä oli tekemässä. Hetken kuluttua kävi taas sama homma, se olisi taas halunnut paljon oikealle. Kuitenkin se sitten taas ohjattiin kutakuinkin jäljelle ja taas eteni hetken hyvin. Sitten se taisikin saada ilmavainun kaadosta ja mm. oikaisi siinä samassa syyssyssä kulman. 

Olisipa sen jäljestys näyttänyt koko ajan tältä!

Kaato löytyi, mutta ihan täysin en kyllä ollut tyytyväinen sen työskentelyyn. Joo se vasta opettelee, mutta ensimmäisellä kerralla se pysyi todella hyvin jäljellä ja jotenkin tuntui koko ajan tietävän mitä tekee. Nyt ei ollutkaan niin. No, lisää treeniä...

Sitten ajettiin muut jäljet ja muut koirat suoriutuivatkin niistä hienosti. Tämän jälkeen kurvattiin toiseen paikkaan tekemään riistatreenit.

Foxille tehtiin taas markkeerauksia variksella. Ne sujuivat aika kivasti! Palauttaessa se meinasi ensin lähteä viemään niitä heittäjälle, mutta kun huomasin tämän pillitin ja sitten varis tulikin omaan käteeni. Tämän jälkeen jostain syystä poikkesin siitä mitä olin ajatellut tekeväni. Kaksi varista vietiin aika lyhyen matkan päähän meistä. Ensimmäinen löytyi ja palautui helposti mutta toinen... Foxi meni sen luo, nuuhki hetken ja sitten nosti jalkaa. Varikseen se ei osunut, mutta epäilemättä se kuitenkin oli tarkoitus. Tästähän seurasi tietenkin välitön vihainen kielto. Koira takaisin ja uusi yritys, vaan siitäpä ei sitten tullut mitään kun Foxi ilmeisesti otti hieman itseensä kiellosta. 

Foxi joutui autoon keräilemään vähän yhteistyöhalujaan. Kun oltiin tehtin pupujäljet Nemolle ja Vertille oli jälleen Foxin vuoro. Nyt tehtiin pelkkä markkeeraus variksella. Ei ollut mitään ongelmia sen kanssa ja saatin palautuskin niin ettei Foxi yrittänyt viedä sitä ensin heittäjälle.

Variksen jälkeen tutustuttiin taas pupuun. Taktiikka oli sama kuin edellisellä kerralla, superpalkka odottamassa kanin nostamisesta. Pupun nostaminen ei tuottanutkaan Foxille mitään ongelmia, ote toki oli aika pinnallinen, mutta se ei silti epäröinyt kanin nostamista. Sitten pidennettiin vähän matkaa, jotta joutui kantamaankin vähän pupua. Jotenkin kummasti se onnistui aika pinnallisellakin otteella kuskaamaan pupua. Lisää vaan treeniä tähänkin niin saadan ote samanlaiseksi syväksi kuin dameilla ja suurimmaksi osin myös variksilla. Tänään nähtiin jo pieniä vilahduksia syvästi otteesta :)

Pääsiäispupun väärinkäyttöä?

Onneksi tehtiin tuo pupuhomma loppuun, muuten olisi saattanut jäädä hieman hapan mieli näistä treeneistä. Onnistumiseen on aina kiva lopettaa :) 

Olisin halunnut liittää tähän vaakkukuvankin, mutta jostain syystä joka kerta kun lataan kuvan jää sen alareunaan harmaa laatikko :o

Pupu

Treenailtiin tänää Virpin kanssa teemana "ei harjoitella taipparia" ja erityisesti kani. 

Olin kehitellyt jo edellispäivänä strategian, jolla yrittäisin saada Foxin nostamaan kani. Herkkuruokaa kuppiin, joka asetetaan näkyviin ja sitten vaan pyydetään koiraa nostamaan kani. Ja pyydetään niin kauan kunnes se nousee ja tietty sitten vapautus palkalle.

Se on suussa! (c. VL)

Pysyinkin hienosti suunnitelmassa ja Foxi nosti pupun paljon aiemmin mitä kuvittelin! Ote tietty todella pinnallinen, mut sen verran hyvä että sai kuitenkin pupua hieman liikkumaan. Tätä tehtiin muutama toisto. Meni aika kivasti, nyt vaan pitäisi treenata pupun kanssa enemmän. Ja nimenomaan sitä pupun kantamista, sillä jäljestämisessä ei ole Foxille mitään ongelmaa. 

Loppuun tehtiin vähän linjaharjoitusta. Matka ei ollut mikään erikoisen pitkä vaan oikeastaan ihan sopiva. Foxilla oli mieletön vauhti ja into, joten oli aika kivannäköistä touhua :) Palautuksessa se hieman ihmetteli puskassa kuvaamassa ollutta Virpiä ja olisi vienyt damit Virpille, mutta sitten muisti kuka ne damit oikeastaan halusikaan. Oli muuten ensimmäinen kerta kun toivoin että pilli olisi ollut mukana. Foxihan on toki opetettu tulemaan luokse pillillä, mutta noutojutuissa en ole vaan käyttänyt, koska saatuaan jotain suuhun se ylensä lähtee suoraan palauttamaan. 

Jäi todella hyvä mieli näistä treeneistä :)

Piip piip piip

Ei. Otsikon ei ole tarkoitus matkia mitään hienoa pillitystä, vaikka hauskaa se olisikin.

Oltiin treenaamassa taas Orimattilassa Emmin ja Virpin kanssa, tällä kertaa mukana oli myös Mari miehineen. Tällä kertaa minulla oli suunnitelmana tehdä markkeerauksia variksilla, jotta riistatyöskentely vähän parantuisi ja tulisi rutiinia harmaasiipien kanssa. Toinen suunnitelma oli pitkä linja, mutta se jäi tekemättä.

Foxi oli yksinään omassa autossa ja odotti siellä ihan hiiren hiljaa. Otin Foxin pois hyvissä ajoin pois autosta ja ajattelin hieman keskittyä siirtymään. Ensin lähdettiin poispäin treenipaikalta. Meinasi mennä vähän railakkaaksi meno, mutta sitten Foxi kokosi itsensä ja kulki niin kuin toivonkin. Vasemmalla hihna löysällä ja katsoen eteenpäin. Onnistui nätisti myös niin päin että käveltiin lähemmäs treenipaikkaa.

Sitten taidettiin astua jonkun näkymättömän rajan yli nimittäin alkoi hullu kiskominen ja piipitys. Sain hieman ojentaa Foxia, jotta se rauhoittui istumaan. Vaan se pirun piipitys jatkui! Ja minä kun olen ajatellut että Foxi olisi hiljainen passikoira... Täytyypä miettiä miten tuohon ääntelyyn puuttuisi. En usko että sillä on niin paljon intoa että se kestäisi monta kertaa, jolloin ei pääse tekemään mitään.

Mutta sitten itse asiaan, eli siihen markkeeraukseen. Virpi heitti ja Foxi lähti innolla. Sitten Foxi joi jostain variksen vieressä olleesta lätäköstä ja alkoi sitten miettiä ottaakseen variksen. Eipä ottanut. Tuntemattomasta syystä se tuntui hämmentyneen Virpistä. Vaikka edellisissä treeneissä se aivan ongelmitta otti variksen, jolla Virpi leikitti Foxia. No, koira takaisin ja heitin variksen itse. Foxi epäröi lähteäkö koko linnun perään. Foxi lähti ja toikin sen vaikka joutui hieman korjailemaan otettaan. Tähän sitten lopetettiin.

Ei jäänyt itselleni oikein hyvä mieli näistä treeneistä. Edellisellä kerralla Foxi suoriutui paremmin varisten kanssa... Kai sitä vaan täytyy treenata lisää.

Ensimmäistä tolleria hankkimassa?

Tänne blogiin ilmestyy silloin tällöin tällaisia tekstejäkin, jotka eivät Foxin elämään niin liity. Yritän kuitenkin pitää Foxin touhuilut pääosassa. Toivottavasti tästä on kuitenkin jollekin apua :)

Kun rotuvalintasi on päätynyt tolleriin, olet jo varmasti lukenut ties mistä kaikkialta tollerista. Kirjojen lisäksi rotuun on hyvin kannattavaa tutustua ihan eläviä yksilöitä tapaamalla. Mitä enemmän yksilöitä tapaa, sitä enemmän kehittyy oma mielikuva siitä millaisen tollerin haluaa (ja tietysti myös siitä mitä ei halua) ja tietenkin samalla ehtii kysellä koiran omistajalta rodusta, harrastuksista, suvuista ja sairauksista. Todennäköisesti paras tapa tutustua koiriin(ja niiden omistajiin) on niiden kotiympäristössä. Näyttelyissä, kisoissa ja kokeissa ihmisiä monesti jännittää ja siksi he saattavatkin olla hieman kireitä. On hyvä muistaa että koiran koulutuksella (tai kouluttamattomuudella) on myös osansa siihen miten koira käyttäytyy. Lisäksi esim. Facebookissa on Tollerit -ryhmä, jossa tavalliset tollerinomistajat keskustelevat keskenään. Siellä kannattaa erityisesti muistaa käyttää lähdekritiikkiä, kenenpä mielestä oma koira ei olisi se paras koira ;)

Ethän osta paperitonta pentua! Asiasta löytyy lisää esimerkiksi täältä: Pysäytä pentutehdas! Suosittelen tutustumaan Novascotiannoutajat ry:n sitoumuskasvattajiin. Kasvattajat on jaettu kahteen ryhmään ”Pentuja suunnitteilla” sekä ”Pentuja ei suunnitteilla”, kannattaa tutkia molempien ryhmien edustajia. Sitoumuskasvattajat sitoutuvat pääsääntöisesti tekemään Novascotiannoutajat ry:n jalostussuositusten mukaisia pentueita. Jalostussuosituksissa on mm. luonteeseen ja terveyteen liittyviä asioita.  

Mikäli olet kiinnostunut noutajien rodunomaisista lajeista, kannattanee valita sellainen pentue, jonka vanhemmat ovat ainakin suorittaneet taipumuskokeen. Silloin on puolueettomasti todistettu koiralla olevan riittävät taipumukset. Harrastuskoiraa etsiessä on ehkä kannattavaa suosia sellaista yhdistelmää, joilla on jotain harrastustuloksia. Tulokset edelleen ovat puolueeton arvio koirasta. Lisäksi ne kertovat että koiralla on ainakin jonkin verran koulutettavuutta, yhteistyöhalua ja työintoa. Toki voi uskoa omaankin silmään, sillä läheskään kaikkien koirien kanssa ei kilpailla. Esim. Foxille on opetettu jonkin verran tokoliikkeitä, mutta nykyisin ei edes treenata koko lajia. 

Tulee kuitenkin muistaa, että mitkään tulokset eivät periydy pennulle, joten näyttelytähtien yhdistelmästä ei välttämättä tule lisää näyttelytähtiä. Ne ominaisuudet mitkä tekee näyttelytähdistä näyttelytähtiä tai hyvästä nomekoirasta hyvän nomekoiran periytyvät. Geeniarpajaisten lopputulos voi kuitenkin olla melkein millainen vain, vaikkakin toki kahden novascotiannoutajan risteytyksestä tulee kolmas novascotiannoutaja. Geenien lisäksi myös ympäristötekijät vaikuttavat siihen millainen koirasta tulee.

Jokaisella rodulla on omat sairautensa, joihin pennusta haaveilevan kannattaa ehdottomasti tutustua. Novascotiannoutajan PEVISA-ohjelmaan kuuluu lonkka- ja kyynärkuvat sekä silmäpeilaus, lisäksi jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava prcd-PRA-geenitestistä tulos(A-terve tai B-kantaja). Tutustu myös Novascotiannoutat ry:n sivuilla esiteltyihin autoimmuunisairauksiin ja niihin sairastuneiden koirien listaan, näin saatat mahdollisesti välttää sairaamman linjan(vaikkakaan ns. ”puhtaita linjoja” ei ole). Lisäksi jos vain onnistut tutustumaan sellaisen kasvattajaan tai tollerinomistajan, jolla on tietämystä koirien suvuista, kysele häneltä.

Mikäli pentueen vanhemmilla on aikaisempia pentueita, kannattaa niihin tutustua. Millaisia ne ovat luonteeltaan ja ulkonäöltään, ovatko ne terveitä yms. Lisäksi on hyvä tietää miksi narttua halutaan käyttää uudelleen. Tiineys, synnytys ja pentujen hoito on kuitenkin nartulle rankka kokemus. Itse olisin jo kriittinen jos narttua käytettäisi kolmatta kertaa (vaikkakaan sitä ei kielletä). Samoin uroksen jälkeläismäärään kannattaa kiinnittää huomiota, PEVISA:n mukaan uroksella ei tulisi olla enempää kuin 40 jälkeläistä. Itse pidän tärkeänä myös sitä että jalostukseen kelpaavat koirat pystyvät lisääntymään normaalisti, uros pystyy astumaan nartun(joka antaa sen astua) ja narttu pystyy synnyttämään normaalisti. Mikä minä olen sanomaan luonnollisesta lisääntymisestä, minullahan on keinosiemennetty koira? Ulkomailla asuvan koiran sperman käyttäminen on minusta okei ja hyväksyttävää, sillä yritetään laajentaa geenipohjaa. Silloinkin kuitenkin haluaisin tietää että uros pystyy astumaan normaalisti. 

  

Sitten jos ja kun löydät sopivan kasvattajan ja pentueen, josta luvataan pentu, muista tehdä aivan kaikki sopimukset kirjallisena! Koiran kauppa tai sijoittaminen tulisi tehdä Kennelliiton lomakkeilla. Ja myöhemminkin jos koiraa halutaan käyttää astutukseen tai joku haluaa leasta sen tee AINA kirjallinen sopimus.

Muista myös varautua pitkillä hermoilla, iloisella mielellä, pinolla sanomalehtiä(tosin minusta imukykyiset pentualustat ovat parempi), mopilla ja siivousaineilla, sekä tietenkin tarvittavilla tarvikkeilla(hihna, kaulapanta, ruokakuppi, ruokaa, peti, muutama lelu…).

Seuraavan tollerin hankkiminen voikin sitten olla helpompaa. Tai sitten ei, sillä tieto lisää tuskaa ja ajan saatossa itselle muotoutuu vain parempi käsitys siitä mitä omalta koiraltaan toivoo.

Vuoden ekat riistatreenit

Käytiin tällä viikolla lomailemassa mummolassa ja siellä Foxi on elänyt kuin pellossa. Se on keksinyt että siellä ei tarvitse noudattaa käskyjä vaikka kotona tarvitsee. Tosi kätevää :D

Tänään treenattiin Emmin ja Virpin kanssa Järvenpäässä. Mukana oli taas riistaa ja olin vähän jo etukäteen asennoitunut niin että en saa harmaasiipiä käsiini asti kun riistan käsittelystä on ollut niin pitkä tauko. 

Aloitettiin hakuruudulla. Meno oli todella innostunutta ja vauhdikasta, mutta löydettyään variksen ei Foxi halunnut ottaa sitä. Ja yllättyneitä oli? Virpi hieman leikitti Foxia variksella ja sitten sainkin otuksen talteen. Toinen varis käytiin suosiolla hakemassa niin että kävin nostamassa sitä ja sitten Foxi haki. 

Lähetys (kuva VL)

Meidän osalta hakuruutu jäikin sitten siihen, koska en nähnyt järkeä tehdä hakua kun minulla ei ollut uskoa siihen että koira sieltä jotain toisi. Ihan voin itseäni katsoa peiliin, sillä Foxin kanssa ei pidellä mitään puolen vuoden riistattomia taukoja. Tai jos pidetään niin sitten pitää niiden vaakkujen kanssa siirtyä pikku hiljaa vaativampiin tehtäviin.

Muiden suoritusten jälkeen pääse Foxi vielä markkeeraamaan variksella. Intoa oli taas tosi paljon ja varis nousikin ylös. Palautus lähti lupaavasti, mutta sitten joko risu tai variksen nokka tökkäisi Foxia ja lintu putosi. Ihmeen hienohelma. Toinen suoritus olikin sitten parempi ja lintu tuli totuttuun tapaan käteen saakka. 

Palautus (kuva VL)

Sitten kaivettiin laukusta söpö vaalea pupu. Foxi on innoissaan menossa tonkimaan aina niin pupukasseja, mutta ei se ikinä halua sitä pupua ottaa suuhun. Pitäisi nyt vaan itselleen kehittää hieman viitseliäisyyttä ja treenata ensin pupun nostamista ja kantamista kotona.