Show comeback

Sunnuntaina oli Foxin vuoro juosta näyttelykehässä. Ennakkoon odotin että se olisi jotenkin hankalasti pideltävissä ja erityisen innoissaan kun pääsee pitkästä aikaa kehään, mutta mitä vielä...

Turussa tollerituomarina oli italialainen Francesco Cochetti. Tollereita oli ilmoitettu muistaakseni 35 ja urosten avoimessa luokassa oli vain 4 koiraa. Foxi oli ensimmäisenä ja olisi ehkä kyllä kaivannut jonkun kirittäjän eteensä... Se oli kyllä muutenkin varsin ärsyttävä, sillä kehän laidalla siihen ei saanut mitään kontaktia kun sillä oli joku haju, jonka luokse se olisi halunnut päästä. Ja kehässä se tuntui seisovan ja liikkuvan tosi löysästi. Että ei ollut todellakaan ongelmaa että olisi koiraa pitänyt jarrutella.

"Correct bite Masculine, a bit heavy head. A bit short upperarm. Good neck. Topline could be stronger. A bit long loin. Correct rear angulations. Good coat. Moves quite well"

Tällä irtosi EH ja sijoitus luokassa kolmanneksi. Ihan on koiran näköinen arvostelu kyllä. Luulin kyllä että liikkeistä olisi tullut jotain negatiivisempaa kommenttia, kun ne tuntuivat omasta mielestä jotenkin erityisen löysiltä. Vaan miksi tuon koiran selkälinjasta valitetaan aina hierojan/fyssarin jälkeen? Koiraa ei tosin kiinnostanut pätkän vertaa olla kehässä, joten eipä ihme ettei se vaivautunut pitämään ryhtiään.

Perjantaina suunnataan sitten Tukholmaan, jos nyt ikinä sinne asti päästään kun joku lakko meinaa peruuttaa ilmeisesti koko laivaliikenteen tuossa lätäkössä.

Bileiden paikka

Nyt blogi laahaa vähän jälkijunassa kun on vähän pidellyt kiirettä. Lauantaina ajeltiin Zoran kanssa treenaamaan pienellä American porukalla. Paikalla olivat sisaruksista Pablo, Nana ja Sumu. Tällä kertaa oltiin omalla autolla liikenteessä, joten sain Zoran muiden suoritusvuorojen ajaksi häkkiin. 

Ensiksi tehtiin variksella pari muistinoutoa. Maasto oli varsin risuinen ja varis jäikin sellaiseen paikkaan, mihin ei ollut näköyhteyttä koiraan (eikä tietenkään myöskään ohjaajaan). Kolme ensimmäistä noutoa onnistui oikein hienosti ja varis tulikin kivalla otteella. Palautus tietenkin taas vähän mitä sattuu, mutta ei taaskaan puututtu siihen. Suunta sentään on oikea.

Sitten tuli suuri kompastuskivi. Niina meni viemään varista ja Zora piti lähettää etsimään sitä. Varis vaihtui ilmeisesti matkalla, sillä nyt se ei sitten enää noussutkaan. Kokeiltiin muuten kyllä vaikka mitä kaikkia keinoa, ei auttanut heitto, leikitys tai edes kateus. Ihme otus, kun toisella variksella ei tosiaan ollut mitään ongelmia. 

Tämän jälkeen nähtiin vielä pupua ja lokkia. Lokkia ei olla nähty aiemmin. Zora otti siitä jonkinlaisen otteen ja kantoikin sitä, mutta ei ollut mitenkään erityisen innostuneen oloinen. Pupustahan Zora on tykännyt aiemmin. Nyt se nuuhki sitä ja otti jonkinlaisen otteen, mutta ei taaskaan ollut kovin innostunut. Saiko se liikaa painetta vai voisiko sen outous johtua mahdollisesti pian alkavista juoksuista? 

Nyt täytyy treenailla riistalla vähän reippaammin. Ja pitää sitten kunnon bileet kun se tekee jotain oikein, jotta saisi vähän innostusta takaisin. Jotenkin jää vähän se riemuitseminen hävettävän vähälle, kun on toisen koiran kanssa tottunut jonkinasteiseen perustyöskentelyyn.

Loppuun tehtiin vielä hakuruutua. Se toimikin varsin kivasti. Ruutu täytettiin Zoran nähden ja kaksi ensimmäistä se lähti hakemaan tosi kivalla innolla. Sitten motivoitiin lisää ja Zora etsi. Se teki aika kivaa työtä ja jos muistan oikein niin haki kaikenkaikkiaan ehkä 5 damia. Otteet sillä oli kyllä taas varsin kummalliset kun se otti damin päästä kiinni. Täytyy nyt yrittää treenata pitämistä nyt vihdoin niillä aikuiskoon dameillakin, josko vaikka auttaisi vähän tuohon otteeseen.

Lower your expectations

Tänään hypättiin vaihteeksi autoon ja kruisattiin mihinkäs muualle kuin Orimattilaan! Tällä kertaa oli tarkoituksena näyttää vähän riistaa Zoralle ja Foxilta saada hieman odotuksia alas. Sillä kun on nyt vähän ollut tapana olla sellaisella "kyllä minä tiedän mitä tehdään" -asenteella viime aikoina.

Zora aloitti. Ensiksi otin sen hieman malttamaan auton ulkopuolelle. Meillä oli taas ruokakuppi palkkana ja sinne tippuili tällä kertaa lihapullan paloja. Istuskeltiin ja juteltiin hetki Virpin kanssa ja Kodakin oli siinä hieman kauempana häiriönä. Zora istui hienosti hiljaa ja haki katsekontaktia. Jee!

Foxi seuraa

Sitten siirryttiin päivän toisen treenin pariin. Ajatuksena oli tehdä vähän linjan alkeita lähettämällä koira ruokakupille. Tätä ollaan jo treenailtu kotona jonkin verran, mutta sisällä tulee seinät vastaan. Ensiksi vietiin kuppi yhdessä jonkin matkan päähän. Lähetyspaikalla huomasin että koira ei edes näe sitä. No lähetin koiraan eteen ja eipä sillä ollutkaan mitään ongelmia tämän kanssa. Toistettiin muutaman kerran niin että Zora jäi odottamaan kun vein kuppiin nameja. Ehkä kohta uskalletaan kokeilla damillakin!

Luoksari

Seuraavaksi Zora joutui autoon ja Virpin tehtyä Kodan kanssa oli Foxin vuoro. Foxin kanssa ei tehty mitään erikoista. Vähän tokoa, seuraamista, jäävien muistuttelua, kaukoja ja luoksari. Ihanan innoissaan se tuntui olevan ja seuraamisessa aluksi meinasi edistää. Tärkeintä nyt kuitenkin oli että vaikka se pääsi hommiin, niin se joutui silti kuuntelemaan mitä sanottiin. 

Zoralla on aarre

Foxin jälkeen otettiin vielä Zora kerran autosta. Tällä kertaa mulla oli ollut varis vain aamun sulamassa, joten se oli sen verran jäässä että siivet pysyivät vielä tiiviisti pakettina. Ensin kokeiltiin vain niin että käveltiin variksen ohi. Silloin se ei vielä kiinnostanut Zoraa oikeastaan yhtään, mutta sitten kun päätettiin kokeilla pienellä heitolla niin vaakkuhan nousi oikein kivalla otteella. Ja palautuksen suuntakin oli kutakuinkin oikea ja jonkun suorituksen sain käteenkin asti, mutta tälläkään kertaa ei ollut tarkoitus enempää puuttua palauttamiseen vaan tärkeitä oli että varis nousi taas tutulla vakaalla otteella.

Hae ite!

Pelottavan aktiivista tämä meidän elämä tällä hetkellä, vaan minkäs teet kun on lomaviikko :) Tänään taas tehtiin varisjuttuja Järvenpään kuuluisassa metsässä...

Zora oli vuorossa ensin. Tavoitteena oli että se nostaisi variksen. Tehtiin muistinoutona, niin että varis oli ison kiven takana piilossa, niin ettei ollut näköyhteyttä koiraan. Zora lähti vauhdilla noutoon ja tulikin varsin pian näkyviin harmaasiiven kanssa. Vaan sitten menin hihkumaan jotain kun näytti että palautus lähtee menemään ihan mihin sattuu ja sittenhän se varis putosikin. Niin mikä se tavoite olikaan? Olisi vain pitänyt olla hiljaa, kun nyt ei ollut tarkoitus hioa palautusta. 

Toistettiin sama vähän pidemmällä matkalla. Taas Zora otti variksen reippaasti ja lähti tuomaankin sitä, mutta sitten tiputti vähän ennen puoltaväliä. Ja eihän se sitten sitä nostanut kun pyysin nostamaan. Mutta, taas näin jälkikäteen ajateltuna, miksi sitä piti painostaa sen nostamiseen, kun ei tosiaan ollut tarkoitus treeniä sitä palautusta. 

Muutenkin en ehkä oikein ollut tyytyväinen Zoran vireeseen. Se meni toiselle noudolla ravilla ja sitä se ei ole kyllä tehnyt koskaan aiemmin. Ehkä siitä sitten huomasi että se sai liikaa painetta mun puolelta, vaan mene ja tiedä.

Sitten koiran vaihto ja Foxi kotoa mukaan. Se vaikutti varsin innokkaalta lähtemään mukaan ja kulkikin häntä iloisesti heiluen. Sille olin jättänyt kaksi varista minihakuruuduksi metsään. Se lähti ensimmäisellä lähetyksellä etsimään ja löysikin hyvin pian ensimmäisen variksen, mutta se kävi vain nuuhkaisemassa sitä ja jäi sitten sen viereen ihmettelemään. Otin koiran pois ja kävin nostamassa varista ja sitten sainkin sen käteen, tosin aika surkealla otteella kannettuna. 

Toista varista ei sitten edes yritetty hakea vaan kävin itse nostamassa sen ja heitin markkeerauksena raakkumisen kera. Foxi ei varmaan katsonut ollenkaan mihin se tippui koska lähti ihan liian kauas sitä etsimään. 

Loppuun tehtiin sitten taas välinoutojuttuja ja otekin alkoi taas muistimaan mieleen. Mihinkään muuhun ei sitten Foxissa voinutkaan tällä kertaa olla tyytyväinen... Sen viretila oli taas aivan surkea, se selvästi tarvitsee muista koirista virtaa että viitsii tehdä jotain kunnollisella draivilla ja innolla. Kun se on yksin niin sitä ei selvästikään kiinnosta lähimainkaan niin paljoa kuin kimppatreeneissä. 

Silence

Tänään oltiin ilmeisesti viimeistä kertaa UMN:n perustottelevaisuuskurssilla. Tällä kertaa päästiin paikalle omalla autolla ja oltiin jopa varsin hyvässä ajoin paikalla. Luksusta! 

Tällä kertaa mulla oli mukana ruokakuppi, johon oikeastaan koko treenien ajan laitoin nakinpaloja, yksi kerrallaan, jotta siitä tuli "paino", jota Niina neuvoi käyttämään. Se alkoikin heti toimia oikein kivasti, sillä Zora oli heti alusta asti hiljaa. 

Aluksi oltiin hetken aikaa hieman sivussa kun tunnustelin että miten Zoran ääntelyn laita on tänään. Kun se sitten oli hiljaa ja vaikutti muutenkin seesteiseltä, päästiin liittymään treeniin mukaan. Aluksi tehtiin luoksepäästävyys. Zora pomppasi kouluttajaa vasten, mutta saatiin tästä vain kommentiksi että ei se ainakaan pure :D Toinen kouluttaja kävi myös ja silloin Zora pysyi paikallaan kun keskityin enemmän siihen että saisin sen pysymään.

Sitten tehtiin vähän damin kantamista, se sujui jotenkuten, mutta ei tällä kertaa niin hyvin kun mitä esim. lenkeillä. Erityisesti Zora ei millään olisi halunnut antaa damia takaisin mulle. Tavallisestihan se itse tarjoaa sitä lenkillä näiden kantoharjoituksien yhteydessä. Jatketaan harjoituksia!

Sitten siirryttiin malttiharjoituksiin ja damista luopumiseen. Ensiksi taas kuulosteltiin vähän että pysyykö Zora edelleen hiljaa ja sitten siirryttiin lähemmäs. Tehtävässä kouluttaja tiputteli dameja maahan ja ne läiskähtivätkin varsin kuuluvalla äänellä. Zora istui aivan hiiren hiljaa :) Lisäksi tehtiin sellaista että vietiin itse dami eteen ja koira jätettiin odottamaan. Lisäksi tehtiin sellaista että maahan jätettiin dami ja sitten ohjaaja kävi sen hakemassa ilman koiraa. Sujui oikein kivasti.

Ihan lopuksi tehtiin vielä luoksarit. Tällä kertaa niin että jokainen koira juoksi vuorollaan muiden edestä ohjaajansa luokse. Me oltiin ihan viimeisinä, mutta eipä tällä kertaa haitannut muiden koirien juokseminen Zoraa yhtään. Ja lopulta kun päästiin suoritusvuoroon se tykitti täysillä mun luokse eikä ollut pätkääkään kiinnostunut muista koirista. 

Hitsit miten tyytyväinen mä olenkaan nyt siihen! Pitkin treeniä vapauttelin sitä ruokakupille, mutta välillä se joutui odottelemaan vähän pidempiäkin aikoja. Jatkamme ehdottomasti samaan malliin!

Vaak vaak vaakku

Eilen tehtiin pitkästä aikaa riistatreeniä. Tai no Zora on nähnyt viimeksi helmikuussa varista, mutta se on kyllä liian harvoin pennulle. Foxi taas... Se on vissiin nähnyt joskus viime kesän lopulla. Sillekin tuo on ehkä vähän pitkä aika, kun sitten alkaa helposti vieroksumaan variksia.

Oltiin siis Järvenpäässä niin oli helppo ottaa kotoa vaan yksi koira mukaan ja mennä tuohon tuttuun metsään. Foxi oli ensimmäisenä vuorossa. Sille tein alkuun lyhyen muistinoudon. Toivoin kyllä että se nostaa variksen, mutta en ollut ihan varma mitä se tekee. No sinnehän se meni ja otti vähän hassun siipiotteen variksesta, mutta nosti kuitenkin empimättä ja tietenkin palautti kiltisti. 

Tämän jälkeen halusin vähän muistuttaa hyvästä kanto-otteesta, joten tehtiin niin että jätin variksen lähemmäs Foxia ja peruutin itse kauemmaksi ja käskin noutamaan. Tätähän ollaan tehty aika paljon, mutta se toimii meillä, aivan kuten nytkin. Siitä hyvästä ja syvästä nouto-otteesta saatiin taas välähdyksiä. 

Loppuun vein vielä ne molemmat varikset (huikeat kaksi) miniruutuun ja Foxi pääsi etsimään. Sen toimintaa on kyllä oppinut tulkitsemaan, nytkin siitä ihan selvästi näki kun sai kunnolla hajun variksesta. Molemmat löytyi aika kivasti. Muuten oli kyllä varsin sunnuntai-vauhtiset ja vähän laiskanpulskeat treenit Foxilta. Liekö johtunut siitä ettei ollut muita koiria ihan läsnä sitä kuumentamassa.

Kun oltiin saatu homma Foxin kanssa päätökseen jätin varikset metsään. Tarkoituksena oli että Zora saa itse löytää ne. Pikainen koiran vaihto ja Zora metsään. Ensin se juoksenteli varsin lähellä, mutta sitten yhtäkkiä sai vainun ja alkoi kyllä oikeastaan varsin luonnostaan sitten tekemään hakua.

Vaakku löytyikin sitten nopeasti ja se jopa nosti sen täysin ongelmitta, mutta sitten ohjaaja meni hihkumaan jotain ja varis tippui eikä enää noussutkaan. No, matka jatkui. Zora löysi toisenkin variksen, mutta ei ollut siitä yhtään kiinnostunut vaan kävi vain nuuhkaisemassa. Se ei siis käyttäytynyt yhtään niin kuin mitä aiemmin kun ollaan nähty variksia, koska nyt se ei tuntunut oikeastaan yhtään innostuvan niistä. 

Loppuun tehtiin vielä kuuluisa kateustreeni. Zora joutui katsomaan kun Foxi pääsi noutamaan variksia. 

Täytyy kyllä EHDOTTOMASTI nyt vähän petrata noiden riistojen kanssa. Tällä viikolla ainakin tehotreenataan niiden kanssa, mutta myös kaupungissa on ehkä juuri sen verran metsikköä, että ei saa ihan hullun mainetta jos variksen raatoja siellä heiluttelee.

Kakarakoira kansainvälisessä näyttelyssä

Oltiin jo aikoja sitten sovittu Virpin kanssa Zoran korkkaavan näyttelykehät Lahdessa Elena Ruskovaaralla. Elena tiedettiin ennalta sellaiseksi tuomariksi että tulee varmasti ainakin positiivinen kokemus pennulle, jos ei mitään muuta. Meillä oli varsin vaatimattomat tavoitteet: totuudenmukainen arvostelu ja se että Zora ei peitsaa kehässä.

Narttupentuja piti olla kaksi, mutta toinen puuttui. Zora olikin sitten ensimmäisenä kehässä. Ensin se kävi tietenkin moikkaamassa vähän tuomaria, mutta sen jälkeen seistä tapitti tosi kivasti. Liikkeet sujuivat ehkä yllättävänkin hyvin kun ei tarvinnut esittäjänkään ryhtyä mihinkään pikajuoksusuoritukseen toisin kuin viime viikolla mätsärissä. Nyt se juoksikin aika kivasti ravia, vaikkakin kyllä pitäen kokoajan katsekontaktia. Mutta hei! Tavoite silti saavutettu.

"Reipas, narttumainen vielä päältään ja luustoltaan kehittymätön. Riittävän syvän värinen. Tarpeeksi kaulaa. Ikään sopiva runko. Kulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Reipas askellus, saa vielä tiivistyä ja tulla yhdensuuntaisemmaksi. Hyväasentoinen häntä liikkuessa. Ja esitetään hyvin"

Tällä sitten saatiin luokkavoitto, KP ja vaaleanpunainen ruusuke, eli ROP-pentu :) Tavoitteet siis ylittyivät! Mikä oli mielenkiintoista oli se että hassusta kuonon ja korvien väristä ei sanottu mitään. Ja vaikka tuo arvostelu ei varsinaisesti ole mitään hehkutusta, siinä on mainittu kuitenkin oikeastaan vain sellaisia asioita, jotka kehittyvät ajan kanssa. Tämä arvostelu kuvaa kyllä Zoraa tässä vaiheessa oikein hyvin :)

Zoran kanssa oli kyllä hauska mennä. Se teki juuri kuten sille oli opetettu ja jaksoikin pönöttää tosi kauan. Mikä sen seisottamisessa on kivaa, on se että se osaa tosi hyvin asettua itse seisomaan. Muutenkin Zoran kanssa on kiva touhuta kun se yrittää aina parhaansa, toisin kun Foxista ei aina tiedä mitä se keksii :)

Kuinka hiljentää Vinkuiita?

Saatoin mennä jossain välissä kehaisemaan kuinka Zora on ehkä pikku hiljaa tajuamassa olla hiljaa. Joo niin vissiin :D Tai sitten ei...

Maanantaina oltiin taas treenaamassa Malminkartanossa ja koko hommastahan ei tullut sitten yhtään mitään kun oikeastaan heti kun päästiin paikalle alkoi piipitys. Ja tämä kouluttaja on sitä mieltä että täytyy vain odottaa että koira on hiljaa. Niin, no odoteltiin puolitoista tuntia. Onneksi sentään oli retkijakkara mukana. Mutta joo, ei hiljentynyt. 

Meille ehdotettiin myös jotain jääkauden tapaista ratkaisua, mutta se jää kyllä kokeilematta, kun nyt ei ole kyseessä mikään erityisen kova koira ja sitä paitsi Zora on edelleen pentu. Lisäksi en ehkä nyt kuitenkaan näe tuota penkin nokassa istumista ja hiljentymisen odottamista oikein kovin toimivana ratkaisuna meille, koska ne kerrat kun ollaan kokeiltu niin ääntelylle ei näy ollenkaan loppua. 

Eilen sitten sukkuloitiin bussilla Vantaan Kivistöön pähkäilemään hiljaisuuden ABC:ta. Seurana meillä oli tällä kertaa vähän erilainen porukka, kasvattaja-Niina, Reija, Tiina, Anna sekä Laura. Ihan virkistävää välillä olla uudessa porukassa. 

Niinan neuvosta oli ajatuksena kääntää Zoran ajatukset johonkin muualle, eli tehtiin niitä "painoharjoituksia", joita neuvottiin meille jo pentutreffeillä. Sitten lähdettiin siirtymään kohti treenipaikkaa, eli saatiin varsin kiva seuraamisharjoitus, joka menikin valtaosin aika kivasti.

Meidän ei missään nimessä ollut tarkoitus treenata tällä kertaa yhtään mitään muuta kuin sitä hiljaa olemista. Niinpä jäätiin vähän matkan päähän muista koirista ja ihmisistä. Siinäkin sitten tehtiin taas aivojen kääntämistä, eli painoharjoitusta, ja toimikin aika kivasti. Aikaakin pystyi jo hieman kasvattamaan ja Zora tuntui olevan varsin harmonisessa mielentilassa. 

Muut jäivät vielä treenaamaan, mutta olin jo niin tyytyväinen omaan koiraan, että lähdettiin poispäin. Turha olisi ollut nostattaa enää koiran kierroksia näkemällä muita koiria tuon rauhallisen treenin päätteeksi.

Ensi seuraavalla treenikerralla täytyy sitten muistaa ottaa jotain parempia nameja mukaan :)

Run As Fast As You Can

Tänään pakattiin näyttelyhihna ja rokotustodistus mukaan ja kurvattiin Zoran kanssa Lahteen mätsäriin. Olkoot nyt sitten vaikka kenraaliharjoitus ensi viikkoa varten. 

Mulla ei taaskaan ollut häkkiä, kun en edelleenkään ole hommannut uutta sen Zoran askarteleman tilalle. Onneksi tosin se asia korjaantuu ensi viikolla. Tosin se hyvä tuossa häkittömyydessä on, että on opittava rauhoittumaan noilla julkisillakin paikoilla ja hälinässä. Jos Zoraa on joskus hallit vähän jännittäneet, niin nyt se marssi halliin sisään kuin vanha tekijä. 

Kirjoitin että edellisellä kerralla Zora peitsasi mätsärissä. Se peitsaa itseasiassa muutenkin aika paljon. Nyt kun tiedostin tämän ongelman, niin kokeiltiin jo mätsäripaikan ulkopuolella etsiä sopivaa vauhtia että saan sen ravaamaan. Ja kyllähän se vauhti sitten löytyikin! Saa nimittäin omistaja pistellä aika lujaa, etenkin alkuun jotta oikea liikerata pysyy, mutta sitten voi jo vähän hidastaakin. Tiedetäänpä ainakin mitä treenataan nyt näyttelyä edeltävällä viikolla.

Kehässä meitä oli vastassa ilmeisesti aika nuori collienpentu. Zora oli ensimmäisenä ja se olikin hyvä niin mahduttiin sen kanssa kaahaamaan vaaditulla lujalla vauhdilla. Tuomarille se antoi ensin pusun ja sitten seistä pönötti paikallaan oikeinkin nätisti. Tuomari kehui Zoran liikkeitä, hienoa pönöttämistä ja käsiteltävyyttä ja antoikin meille punaisen nauhan.

Pian päästiinkin sitten uudelleen kehään kun kaikki punaisen nauhan saaneet astuivat rinkiin. Nyt aluksi liikkeet onnistuivat aika kivasti, mutta sitten lopussa piti hidastaa ja ne muuttuivatkin peitsaukseksi. Zora pönötti taas tosi nätisti eikä se kyllä ole milläänsäkään muista koirista kun se on "töissä". Nauhakehästä saatiin lämmintä kättä.

Vaikka mätsäristä ei tuloksellisesti jäänytkään jälkipolville kerrottavaa, olen silti tosi tyytyväinen tuohon kakaraan. Se oli pääosin tosi hiljaa ja malttoi istuskella mun vieressä tosi kivasti. Lopultahan sen mielestä oli jopa niin tylsää että se meni makaamaan asti. 

Spring Sunshine

Tänään siirryttiin ensin Zoran kanssa junalla Helsingistä Järvenpäähän ja sieltä napattiin mukaan Foxi ja auto, jonka nokka kääntyikin heti kohti Orimattilaa. 

Treenit aloitti Zora. Ensimmäisenä teemana oli yllätysyllätys rauhoittuminen ja maltti. En tiedä riemuitsenko liian aikaisin, mutta mun mielestä siitä kyllä huomaa että jonkin verran ollaan tätä nyt tehty.  Äänen määrä ja voimakkuus on vähäisempi kun aiemmin. Rauhottumisen jälkeen tehtiin vähän seuraamista, tai ennemminkin hihnassa vierellä kulkemista. Siitäkin huomaa mun mielestä että sitäkin ollaan treenattu viime aikoina.

Ehkä seuraavalla treenikerralla Zora ei sitten pääse tekemään mitään tuon rauhoittumisen ja maltin jälkeen, mutta tänään vielä tehtiin muutama muistinouto. Maastona oli tällä kertaa pelto, jonka toisessa laidassa olevan metsän reunaan vietiin yhdessä dami. Matkaa alkoi jo olla ihan kivasti. Zora malttaa tosi nätisti istua ja odottaa lupaa lähteä noutamaan, ja on silloin muuten myös hiljaa! Itse suoritus sitten takuuvarmaa rakettivauhtia damille ja takaisin. 

Yksi asia mihin nyt kiinnitin huomiota, on se että kun nyt ja eilen tehtiin kolme toistoa, on se viimeisin aina ollut paras. Silloin palautus on tullut mallikelpoisesti käteen asti, mutta kahdella aiemmalla suorituksella on vissiin vauhtia ja intoa niin paljon että palautus venähtää vähän pitkäksi. Nyt lopetettiin sen kolmannen suorituksen ja hienon palautuksen jälkeen.

Foxi aloitti myös rauhoittumalla ja oikeastaan koko touhusta ei olisi varmaan tullut mitään ilman sitä, jos nytkään homma mitenkään erityisen kehuttavasti onnistui... Sille tuli tehtäväksi sektorissa olevien damien haku ohjattuna. VAAN tyypillä oli vähän liikaa oma kuvitelma siitä mitä haluttiin. Ei ollut suoraa linjaa ja touhu meni hauksi. Tosin taas kerran voi sanoa että se lähihakupillitys varmastikin auttaisi aika paljon niin koiran ei tarvitsisi niin luottaa vain omiin silmiin. Tästä ei sitten jäänytkään mitään kerrottavaa jälkipolville.

Mietin jo hetken että kannattiko koko otusta edes tempaista suoraan kotoa treenaamaan, mutta sitten päätin että se saa vielä onnistua, joten tehtiin linja tielle. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä sen fokus ei kyllä yhtään ollut eteenpäin menemisessä ja se poikkesikin linjalta pellolle. Lopulta sitten kävin nostamassa damia niin että Foxi näki sen ja sitten se vihdoin meni kunnolla eteenpäin. Tehtiin sama vielä uudelleen ja saatiinkin päättää senkin treeni kivaan, onnistuneeseen suoritukseen.

Ilmeisesti ollaan treenattu aika paljon hakua, kun se vaihde meinasi nyt kovasti painaa päälle, vaikka ohjaaja käskee tekemään jotain ihan muuta. Täytyy vaan tehdä lisää ja vaihtelevasti noita tehtäviä ettei koiralle tule liian suuria ennakko-oletuksia ja sellaista "minä tiedän että nyt tehdään tätä" meininkiä, jolloin ohjaajaa ei kuunnella kunnolla.

Splash!

Tällä viikolla ollaan vietetty Zoran kanssa tyttöjen keskeistä aikaa. Foxi on ollut Järvenpäässä, joten Zora on ollut yksinään mun kaupunkikoirana ja lenkkikaverina. Onkin oikeastaan tehnyt sille todella hyvää ja kyllä siitä voi huomata että Foxin kanssa se on enemmän "bad ass" kun yksinään. 

Tänään oli ihana herätä auringon paisteeseen ja koska koulupäiväkin alkoi myöhemmin otettiin suunnaksi metsä. Tehtiin hyvin pienehköt muistitreenit. Matka on nyt ainakin pidempi kun mitä silloin kun saatiin siitä noottia :D Zora osaakin aika kivasti ja vaikka aluksi sen palautukset menivätkin vähän ohi, päätettiin siihen kun se toimitti mulle damin syliin asti. Voiko sanoa, että kerrankin osasin lopettaa ajoissa ja onnistuneeseen suoritukseen.

Illalla meillä oli ohjelmassa käynti Hyvinkään koirauimalassa. Mentiin jo hyvissä ajoin tuohon viereiseen puistoon istumaan ja tekemään malttitreeniä. Aika kivasti se oli tällä kertaa hiljaa ja istui paikallaan. Tokikin tuo paikka myös on sellainen, että siinä voi katsella paljon mitä ympärillä tapahtuu. 

Hyvinkäällä sitten Zora tietenkin pestiin ja laitettiin liivit päälle. Sen uintivuoro oli viimeisenä ja siitäkös se sai hepulin. Hirveä huuto alkoi kun veteen läiskähteli milloin leluja ja muita koiria. Mielenkiintoista vaan sikäli, että tuo tuli kyllä siltä täysin vaistomaisesti, kun se ei ole koskaan uinut tai nähnyt kun muut koirat ui. Siitä lähti muutenkin aika paljon ääntä tuolla uimalassa.

Itse uinnit siltä meni aika ok. Uintiasento oli aika pysty, kun pöhkö omistaja ei mennyt riittävän kauaksi eteen kävelemään ja siitä johtuen etujalat läiskivät jonkun verran. Tosin kunhan omistaja tajusi kulkea altaan ympärystä vähän reippaammin niin se uima-asentokin korjaantui paremmaksi. Ja hitsit se ui lujaa!

Skate board park

Eilen oltiin taas treenaamassa UMN:n kurssin puitteissa. Ryhmä treenaa Malminkartanon kentällä, jonka vieressä on skeittiramppeja. Nyt kun maanantai olikin oikeastaan ensimmäinen kivan keväinen päivä, oli skeittipuistossakin skeittaajia. Ja se hiekka oli jotenkin jopa kuivunut edellisestä viikosta. 

Aluksi skeittaajat ja niistä kuuluva ääni vähän jännittivät Zoraa, mutta sillä säilyi silti toimintakyky hienosti. Se pystyi hienosti suoriutumaan tehtävistä, vaikka aluksi vähän katselikin skeittaajista ja rampeista kuuluvia ääniä ihmeissään. Eipä se olekaan ennen nähnyt tai kuullut skeittaajia.

Tehtiin perusasentoa. Tätä työstettiin kotona viime viikolla ja se menikin niin hyvin kuin vain voi Zoran osaaminen huomioiden oikein näppärästi. Vaan tietenkin meillä on vielä paaaaaljon treenattavaa. Se meinaa erityisesti poikittaa persaustaan vasemmalle puolelle, muta siihen sainkin jo hyviä niksejä kouluttajalta. 

Sitten tehtiin seuraamista/vierellä kulkemista. Seuraamisessa sitä vasta onkin paljon hommaa tehtävänä, mutta tuo vierellä kulkeminen sujui välillä yllättävänkin hyvin! Ehkä fiksataan ensin perusasento vahvaksi ja siitä sitten lähdetään työstämään tuota seuraamista. Vierellä kulkemisesta Zora väläytteli jo hienoja suorituksia perjantaina. Sen kanssa oli niin helppo kulkea kun se vaan käpsytteli kiltisti vieressä, toisin kuin Foxi treenatessa. 

Viime viikollahan meillä oli ongelmana lähes tauoton piippaus. Tällä kertaa Zora oli pääsääntöisesti hiljaa, minkä ansiosta päästiin tekemään hommiakin paremmin kuin viimeksi. Way to go! :)

Vinkuiita i Borgå

Tänään ajelin Zoran kanssa Porvooseen treenaamaan Pirjon ja Virpin kanssa. Foxikin oli tarkoitus ottaa mukaan hommiin, mutta se jäikin viettämään lepopäivää Järvenpäähän. Teemaksi meillä valikoitui yllätysyllätys - maltti!

Koko homma ehkä alkoi vähän liian vaikeasta tehtävästä Zoralle. Istuskeltiin Kodan ja Rikon kanssa ja tavoitteena oli saada kaikki koirat hiljaiseksi. Pojat hiljenivät ilmeisesti yllättävänkin nopeasti, mutta neiti ei. Taisi olla vähän liikaa sille kun oli muita koiriakin tilanteessa. 

Koda ja Riko menivät jonkin ajan jälkeen autoon ja sama homma jatkui. Mehän istuttiin. Sitten Virpi keksi että kun Zora on ihan pienenkin hetken hiljaa niin sen kanssa pitää käydä vähän kävelemässä ja sen jälkeen palata takaisin samaan harjoitukseen. Tämä olikin joku "key to success", sillä sen jälkeen se kykenikin olemaan hiljaa. Palkkioksi rapsutukset tuntuivat kelpaavan jopa paremmin kun namit! Ihme, sillä tuo koira on AHNE!

Sitten kun oltiin tehty malttia niin että olin tyytyväinen, tehtiin muutama muistinouto. Onnistuivat aika kivasti, vaikka lähetyksessä olikin vähän säätöä. Zora onneksi muisti aika hyvin. Se nimittäin otti katsekontaktia ja tietenkin sen pitäisi katsoa kohti sitä muistipaikkaa. Sama tosin koskee myös ohjaajaa :D 

Palautuksissa on vielä jonkin verran hiottavaa, mutta ne tulevat kyllä aika kivasti kutakuinkin metrin päähän. Otetaan uusi yritys pitämisen harjoitteluun, niin ehkä saadaan palautuksetkin vielä joskus tulemaan mulle käteen asti :)

Vauhtia ja intoa Zoralta ei ainakaan puutu.

Noudon alkeita

Meidän elämä alkaa taas aktivoitua talven jäljiltä. Sunnuntaina käytiin Zoran ja Pablo-veljen omistajien kanssa tutkailemassa Östersundomin koirametsää. Kyllä siellä lääniä riittää ja paljon jäi vielä tutkimattakin. Eilen sompailtiin sitten tiemme Malmikartanoon UMN:n noutajan peruskoulutus ja noudon alkeita -kurssille. 

Mullahan ei ole täällä autoa, joten matka taittui näppärästi kahdella bussilla. Mulla oli taktiikkana saada penska aiemmin päivällä väsytettyä kunnolla, josko se sitten malttaisi olla hiljaa. Ja mitä vielä...

Kurssilla osallistujakaarti oli varsin tolleripainotteinen, kymmenestä koirasta 8 tolleria ja kaksi labbista. Zora tietty ihan nuorimmasta päästä. Aluksi tehtiin sellaista että kouluttaja levitteli dameja kentälle ja niitä piti kiertää niin ettei koira saa niitä. Zora teki aika näppärästi ja tuli hyvin mukana. 

Tehtiin paljon seuraamiseen liittyviä juttuja ja harjoiteltiin nomeseuraamista sekä perinteistä rivissä olevien koirien pujottelua. Itse noutojuttuihin ei menty vielä ollenkaan, ehkäpä sitten seuraavalla kerralla. 

Vaan jos oli päivällä tapahtuneella väsytyksellä tarkoitus saada koira olemaan hiljaa niin sillä tuntui olevan täysin päinvastainen vaikutus. Zorasta kuului koko oikeastaan jatkuvasti hiljaista piipitystä, joka taisi johtua väsymyksestä ja siitä johtuneesta olosuhteiden ällötyksestä. Ei tosiaan ollut mikään upea sää, vaan kenttä ihan litimärkä ja vettä satoi. 

Meillä menikin osa ajasta siihen että istuttiin vaan ja odotin että koira olisi ollut hiljaa. Vaan ei se ollut hiljaa kun vasta sitten kun pääsi kotona petiin nukkumaan. Muutenkin tuntuu että sillä on lauantain jäljiltä ollut ääni vielä herkemmässä kun aiemmin.

Nyt sitten aletaan istuskelemaan joka paikassa ja lisäksi tehotreenataan perusasentoa. Niiden muistinoutojen ja etsimisen lisäksi. 

Treenailua Nastolassa

Lauantaina Zoran veljen Pablon omistajat koukkasivat minut ja Zoran mukaan ja kurvattiin kohti Nastolaa, minne oli sovittu treenit Niina-kasvattajan kanssa. 

Perillä Pablo aloitti ja me jäätiin Zoran kanssa metsästämään oikeaa mielentilaa. Tehtiin katsekontaktiharjoituksia ja odottamista, sekä vaan oltiin. Oleilussa Zorasta lähtee helposti ääntä, se ei huuda vaan piipittää. 

Tehtiin alkuun lyhyt (liian lyhyt) muistinouto. Palautus oli yllättävän hyvä, sillä ne on vähän olleet kompastuskivenä. Johtuen siitä ettei tuo palautus oikein ole sujunut ollaan tehtykin aika vähän noutojuttuja. Mutta nähtävästi mä ihan turhaan pelkään ettei se palauttaisi mulle. Lisää vaan treeniä ja matkaa saa noihin muisteihin pidentää kyllä rohkeastikin!

Sitten toistettiin samaa variksella. Matka aavistuksen verran pidempi kuin damilla tehdyssä noudossa. Varis nousikin hyvin spontaanisti, mutta sitä ei olisi haluttukaan palauttaa niin kiltisti kun dameja. Vaan ohjaajan levällään olleen kädet hidastivat matkaa, juuri sen verran ettei mitään kovin suurta lenkkiä tullut variksen kanssa. 

Sitten ammuttiin starttarilla eikä Zora ollut siitä moksiskaan. Jos olisi starttari käytössä niin voisi tehdä namiruutua ja sitten samaan aikaan ampua. Vaan ei ole starttaria, eikä kaupungissa oikein ole sellaista paikkaakaan, missä sillä voisi ampua niin ettei poliisit tule hakemaan.

Ampumisen jälkeen oli tarkoitus tehdä helpohkoa hakutehtävää variksella. Vaan kun Zora oli joutunut odottamaan Pablon vuoron ajan, se oli kerännyt hirveän ylienergian ja kierrokset itseensä. Päästessään irti se sitten alkoikin juoksemaan kun hullu ympärää silmät kiiltäen ja hirveää vauhtia. Aiemmin kauhean kiva ja kiinnostava varis ei sitten enää kiinnostanutkaan. 

Viimeiseksi nähtiin pupua. Ensin vähän pitkäkorvan haistelua ja sitten Zora ottikin siitä aika hyvän otteen ja kantoikin sitä reippaasti jonkun matkaa. Jee! :)

Nyt kotiläksynä tehdään ainakin niitä muistinoutoja ja etsimistä. Lisäksi omistaja yrittää vihdoin saada opetettua koiransa pitämään esineitä suussa. Foxillekin olen yrittänyt opettaa ja samoin Zoralle, mutta ne molemmat vain sylkee pois. Ajoituksessa on jotain mätää...