Vuosi lähenee loppuaan ja on aika pysähtyä ja miettiä mitä tuli tehtyä ja mikä on jäänyt tekemättä. Lisäksi on mietittävä tavoitteet seuraavalle vuodelle, mutta niistä lisää myöhemmin.
Lihavoidulla on tavoite, kursivoidulla se teksti, mitä olen kirjoittanut heinäkuussa katsellessani miten meidän tavoitelistan toteutuminen etenee ja lopuksi tavallisella fontilla se missä tilanteessa nyt ollaan.
Tavoitteet vuodelle 2012:
YLEISTÄ
- toisten koirien ohitukset kuntoon
Ainakin ennen mun reissua toimi pääosin ihan hyvin. Kehitystä on mutta treenattava silti lisää.
Joopa joo. Kesällä ja alkusyksystä toimi hyvin, mutta sitten taisin alkaa luottaa liikaa koiran osaamiseen ja otettiin aika paljon takapakkia. Lisää työtä siis edelleen näiden kanssa!
- luustokuvat ja silmäpeilaus
Check! Ja parasta mahdollista olivatkin, eli A/A, 0/0 ja terveet silmät :)
Tähän ei voikaan lisätä mitään :)
- pitkiä lenkkejä(mielellään koirakavereiden kanssa)
Tietenkin lenkkeillään, pituudesta en tiedä. Viikossa varmaan 5-6 päivää saa juosta lenkillä vapaana. Koirakavereita nähdään varmaan kerran pari viikossa.
Edelleenkään en osaa sanoa onko meidän lenkit pitkiä. Vapaana olemista edelleen paljon(ja liiasta metsäilystä seuraa hihnakäytöksen metsittyminen...). Mun paras kaveri koirineen muutti toiseen maahan, juuri tämä puudeli oli se koira, joka oli meillä useimmiten lenkkiseurana. Olisi kiva nähdä koirakamuja enemmän ja tutustua uusiinkiin koirakkoihin!
TOKO
- paikka johonkin tokotreeniryhmään(sama vai eri seura kun aikaisemmin?)
Treeniryhmässä oltiin keväällä. Nyt pitäisi syksylle taas miettiä asiaa uudelleen.
Treenattiin ryhmässä oikeastaan koko vuosi. Keväällä eri porukassa kun syksyllä.
- ahkerampaa itsenäistä treenaamista(viikottain) ja selkeät treenisuunnitelmat
Uskaltaisin ehkä sanoa että viikottain ollaan treenattu. Yleensä jonkinlainen punainen lanka ollut, mutta vähän itseni tavoista poiketen(rakastan asioiden suunnittelua) en ole jaksanut mihinkään paperille suunnitelmia raapustaa. Suunnitelma varmasti toisi kyllä monipuolisuutta treeneihin.
Alkusyksystä treenattiin itseksemmekin aika ahkerasti, mutta pimeyden ja sateiden lisääntyessä itsenäinen treenaaminen väheni. Olen kyllä joka kerta kun ollaan treenattu miettinyt mihin tällä kertaa paneudutaan, mutta ei ole vieläkään mitenkään kirjallisia suunitelmia.
- ensimmäinen koestartti(hui!)
Ei olla varsinaisesti edes ihan täysin vakavissaan suunniteltu. Haluan mennä kokeeseen sillä mielellä että voin luottaa koiran osaamiseen.
Möllikokeessa käytiin aika kivalla menestyksellä ja läheltä liippasi etten ilmoittanut viralliseenkin kokeeseen. Koira vaan ansaitsee nyt hieman taukoa tokoilusta ja tauon jälkeen se tekeekin iloisemmin.
NÄYTTELYT
- käydään merta edempänä kalassa(haaveissa EE JMVA) sekä kohtuullisen ajomatkan päässä olevissa karkeloissa kotimaassa
Kotimaan tuloksia kun tihrustaa KoiraNetistä niin on kyllä näytelty meidän EH:den edestä aika paljon. EE JMVA - check!
Eestin juniorimuotovalion arvoa ja kahta virolaista titteliä meiltä ei kukaan vie pois. Kröhöm... kohtuullinen ajomatka, aika epämääräinen käsite :D
- josko sen ensimmäisen erinomaisen saisi...
Puoliksi toteutunut, erinomaisia on kyllä Suomea etelämmästä, mutta sitä kotimaasta saatua ERIä jahdataan vielä.
Kyllä niitä erinomaisia on nyt muutama saatu! Jeejee! Ja ensimmäinen sertikin on plakkarissa :)
NOU/NOME
- jonkun pron pitämä taipparikurssi
Kurssi oli ja meni. Ihan hyvä kurssi, mutta sanotaanko vaikka että kaikkea tuo koirakin keksii.
Kurssi oli ja meni :D
- enemmän riistatreeniä
Ei todellakaan check, ei olla sulatettu yhtään varista(jostain syystä kirjoitin aluksi fasaania :o). Taipparikurssin riistakerrallekaan ei mun esteiden takia päästy :/
Hmm... Ei edelleenkään olla riistalla pahemmin puuhasteltu.
- taipparistartti syksyllä(huihuihui!!!)
Ei ole ajankohtaista mun mielestä. Tarvitaan paljonpaljon lisää häiriö- ja riistatreeniä sekä paljon tasaisempaa suorittamista.
Joo, ei todellakaa meidän treeni- ja riistatreenimäärällä.
keskiviikko 26. joulukuuta 2012
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Syypää mun hymyyn
Tasan kaksi vuotta sitten syntyi Porvossa kuuden tolleripennun pentue, kauan odotettu ja yhdistelmältään todella mielenkiintoinen. Pentukatras supistui heti viiteen kun toinen pikkuprinsessoista syntyi kuolleena. Muistan miten seurasin jatkuvasti FB:ssä onko pentusista uusia kuvia. Eipä olisi silloin vielä osannut arvata millaisen kultakimpaleen tuosta pentueesta kannoin helmikuisena iltapäivänä kotiin. Tänään on siis Foxin ja muiden Maseratien kaksivuotissynttäripäivä!
Meillä äiti oli kuusi vuotta sitä mieltä että meille ei hankita koiraa, mutta jotenkin kuitenkin sain hänet heltymään(eli siis lupasin ottaa koiran mukaan kun muutan pois kotoa). Äitiä tuskin kaduttaa tuo myöntymisensä, sillä hän on aivan rakastunut Foxiin. Lässyttää sille ällöttäväsi joka päivä :D
Foxi on lähes täydellinen(koska täydellistä ei ole olemassa) koira minulle. Se on aika rauhallinen, mutta kuitenkin innokas tekemään kun aletaan puuhastella jotain. Tosin se myös kyllästyy aika pian jos vääntää samoja asioita. Foxi on väsymätön lenkkeilijä, joka kerta kun otan hihnan käteen se tulee nautinnollisesti venytellen eteiseen valmiina lähtemään lenkille. Se on pitkähermoinen ja ei tunnu pelkäävään juuri mitään. Jos se joskus jotain säikähtääkin niin se palautuu hyvin nopeasti. Se oppii todella nopeasti ja siksipä sille onkin kiva opettaa kaikenlaista. Sitä on helppo motivoida ruualla.
En osaa olla sille kunnolla vihainen. Sillä on niin ihana ilme että pehmenen sen edessä aina. Onneksi se onkin mulla eikä kenelläkään vanhalla mammalla, joka syöttäisi suloisen koiran ällöttäväksi ihrapalleroksi. Huonokin päivä muuttuu hyväksi kun Foxi tulee viereen napittamaan ja vaatimaan rapsutuksia. Se tykkää olla rapsutettavana. Foxin huulista voisi kirjottaa vaikka oman lukunsa. Ne on niin huvittavat lörppähuulet. Ei onneksi niin lörpät että niistä kuola valuisi. Montakohan kertaa Foxin pöhköille huuli-ilmeille onkaan naurettu :)
Mä halusin sellaisen koiran, joka kiintyy omaan perheeseensä. Sellaisen, joka ei rakasta kaikkia maailman ihmisiä. Jotkut vieraat Foxi tervehtii, joitain ei. Oma perhe on sille tärkeintä. Eniten se meidän perheestä on kiintynyt minuun, mutta eipä se ole ihmekään. Minä sen kanssa eniten aikaani vietän ja minun koiranihan se on(vaikka eihän koiraa se kiinnosta kuka papereissa lukee omistajana).
Tolleri ei ehkä ole aivan helpoin rotuvalinta ensimmäiseksi koiraksi. Ei ehkä haastavinkaan, mutta usein kai ensimmäiseksi suositellaan jotain pehmeää paimenkoiranlössykkää(anteeksi paimenihmiset!). Mä valitsin osittain tollerin siksi, että halusin hieman haastetta. Ei meillä mitään valtavan suuria käytösongelmia ole ollut, mutta jonkin verran on joidenkin asioiden kanssa saanut tehdä työtä että koira toimii niin kuin itse toivon. Minäkin mietin erilaisia paimenia mutta lopuilta päädyin kuitenkin tolleriin. Voin sanoa rehellisesti että en kadu rotuvalintaan ollenkaan!
Mä olen niin kiitollinen tästä ihanasta punaturkista, joka mulla on ollut ilona jo kohta kaksi vuotta. Kiitos Foxin ihanalle kasvattajalle juuri minulle sopivan pennun valitsemisesta(se pienipiirtopää oli kyllä mun henkilökohtainen suosikki)!
En tiedä voiko ensimmäisestä koirasta sanoa näin, mutta tuntuu siltä, että tämä koira on se Elämäni Koira. Rakas Foxi <3
Paljon onnea oma urheiluautoni sekä sisarukset Alva, Vertti ja Vikke! Mortti-veli varmaan katselee sisaruksiaan pilven reunalta tänään...
Meillä äiti oli kuusi vuotta sitä mieltä että meille ei hankita koiraa, mutta jotenkin kuitenkin sain hänet heltymään(eli siis lupasin ottaa koiran mukaan kun muutan pois kotoa). Äitiä tuskin kaduttaa tuo myöntymisensä, sillä hän on aivan rakastunut Foxiin. Lässyttää sille ällöttäväsi joka päivä :D
Foxi on lähes täydellinen(koska täydellistä ei ole olemassa) koira minulle. Se on aika rauhallinen, mutta kuitenkin innokas tekemään kun aletaan puuhastella jotain. Tosin se myös kyllästyy aika pian jos vääntää samoja asioita. Foxi on väsymätön lenkkeilijä, joka kerta kun otan hihnan käteen se tulee nautinnollisesti venytellen eteiseen valmiina lähtemään lenkille. Se on pitkähermoinen ja ei tunnu pelkäävään juuri mitään. Jos se joskus jotain säikähtääkin niin se palautuu hyvin nopeasti. Se oppii todella nopeasti ja siksipä sille onkin kiva opettaa kaikenlaista. Sitä on helppo motivoida ruualla.
En osaa olla sille kunnolla vihainen. Sillä on niin ihana ilme että pehmenen sen edessä aina. Onneksi se onkin mulla eikä kenelläkään vanhalla mammalla, joka syöttäisi suloisen koiran ällöttäväksi ihrapalleroksi. Huonokin päivä muuttuu hyväksi kun Foxi tulee viereen napittamaan ja vaatimaan rapsutuksia. Se tykkää olla rapsutettavana. Foxin huulista voisi kirjottaa vaikka oman lukunsa. Ne on niin huvittavat lörppähuulet. Ei onneksi niin lörpät että niistä kuola valuisi. Montakohan kertaa Foxin pöhköille huuli-ilmeille onkaan naurettu :)
Mä halusin sellaisen koiran, joka kiintyy omaan perheeseensä. Sellaisen, joka ei rakasta kaikkia maailman ihmisiä. Jotkut vieraat Foxi tervehtii, joitain ei. Oma perhe on sille tärkeintä. Eniten se meidän perheestä on kiintynyt minuun, mutta eipä se ole ihmekään. Minä sen kanssa eniten aikaani vietän ja minun koiranihan se on(vaikka eihän koiraa se kiinnosta kuka papereissa lukee omistajana).
Tolleri ei ehkä ole aivan helpoin rotuvalinta ensimmäiseksi koiraksi. Ei ehkä haastavinkaan, mutta usein kai ensimmäiseksi suositellaan jotain pehmeää paimenkoiranlössykkää(anteeksi paimenihmiset!). Mä valitsin osittain tollerin siksi, että halusin hieman haastetta. Ei meillä mitään valtavan suuria käytösongelmia ole ollut, mutta jonkin verran on joidenkin asioiden kanssa saanut tehdä työtä että koira toimii niin kuin itse toivon. Minäkin mietin erilaisia paimenia mutta lopuilta päädyin kuitenkin tolleriin. Voin sanoa rehellisesti että en kadu rotuvalintaan ollenkaan!
Mä olen niin kiitollinen tästä ihanasta punaturkista, joka mulla on ollut ilona jo kohta kaksi vuotta. Kiitos Foxin ihanalle kasvattajalle juuri minulle sopivan pennun valitsemisesta(se pienipiirtopää oli kyllä mun henkilökohtainen suosikki)!
En tiedä voiko ensimmäisestä koirasta sanoa näin, mutta tuntuu siltä, että tämä koira on se Elämäni Koira. Rakas Foxi <3
Paljon onnea oma urheiluautoni sekä sisarukset Alva, Vertti ja Vikke! Mortti-veli varmaan katselee sisaruksiaan pilven reunalta tänään...
torstai 13. joulukuuta 2012
The very best of shows
Mä olen koko mun koiraharrastusajan(joka on muuten alkanut jo kuusi vuotta ennen Foxin olemassaoloa) ollut sitä mieltä että Messari on paras ja hienoin näyttely koko pitkänä näyttelyvuonna. En varmasti ole ainoa tämän mielipiteen kanssa. Se sattuu myös olemaan ensimmäinen näyttely, jossa olen käynyt(tai no, joskus neljä vuotiaana olen käynyt kerran mutta en muista siitä mitään). Silloin oli vuosi 2005 ja kyseessä oli V-05 ja PMV-05.
Messarissa on vaan jotenkin ainutlaatuinen tunnelma. Eniten koiria, paljon ulkomaalaisia, paljon vain sellaisia, jotka ovat tulleet vain katsomaan, paljon myyjiä, paljon oheisohjelmaa ja upeimmat ryhmäkilpailut. Oman jännityksensä tunnelmaan luovat epäilemättä tittelit, jotka näyttelyissä jaetaan. Ne joita monet himoitsevat.
Mun Messariviikonloppuni alkoi jo kolmantena vuonna perinteisillä Tolleriyhdistyksen näyttelytalkoilla. Kaksi päivää meni raahaten mattoja ja kooten penkkejä ja muuta sellaista. Oikeastaan se on aika kivaa ja kaikkein parasta on tulla lauantaina näyttelyyn ja nähdä kaiken olevan täysin valmista ja näyttelypaikan olevan valmiina kehien alkamista varten.
Foxin olin ilmoittanut vain sunnuntaille portugalilaiselle Pedro Sanches Deleruelle. Vaikka tietenkin olin näyttelypaikalla jo lauantaina. Foxi esiintyi aika kivan reippaasti ja se sai liikkeisiinsä kyllä ihan uutta vetoa edellä juosseesta veljestään. Narun päässä hirveällä vauhdilla(toivottavasti näytti kuitenkin siltä että koira oli vielä hallinnassa). Se antoi myös tuttuun tapaansa tuomarin tutkia sekä seisoi paikallaan tosi nätisti.
Tällä arvostelulla Foxille rapsahti erinomainen ja se sijoittui toiseksi nuorten luokassa veljensä takana. Hieno lopetus näyttelyvuodelle! Ja etenkin mieltä lämmitti tuo "hyvät liikkeet", koska edellisessä näyttelyssä ne olivat mitä olivat.
Tollerikehän aikana kipitin toiselle kehälle, sillä siellä mun vanhat hoitokoirani olivat vailla handleria. Heti niiden kehän jälkeen palasin takaisin tollokehän laidalle ja ehdin juuri nähdä ROP-kilpailun, jossa voitti upea Ramon. Onnea! Kehän jälkeen pidettiin hieman piknikiä tolleriporukalla. Hyvää ruokaa oli paljon ja seura mukavaa, kiitos! Ensi vuonna uudelleen!
Täytyy vielä täällä hehkuttaa, mutta toinen noista esittämistäni vanhoista hoitokoiristani pääsi historiallisesti isossa kehässä RYP3 asti! Eipä väsyttänyt enää isojen kehien jälkeen vaikka aamulla autossa meno oli hyvinkin kuollutta. Upea lopetus näyttelyvuodelle!
Messarissa on vaan jotenkin ainutlaatuinen tunnelma. Eniten koiria, paljon ulkomaalaisia, paljon vain sellaisia, jotka ovat tulleet vain katsomaan, paljon myyjiä, paljon oheisohjelmaa ja upeimmat ryhmäkilpailut. Oman jännityksensä tunnelmaan luovat epäilemättä tittelit, jotka näyttelyissä jaetaan. Ne joita monet himoitsevat.
Mun Messariviikonloppuni alkoi jo kolmantena vuonna perinteisillä Tolleriyhdistyksen näyttelytalkoilla. Kaksi päivää meni raahaten mattoja ja kooten penkkejä ja muuta sellaista. Oikeastaan se on aika kivaa ja kaikkein parasta on tulla lauantaina näyttelyyn ja nähdä kaiken olevan täysin valmista ja näyttelypaikan olevan valmiina kehien alkamista varten.
Foxin olin ilmoittanut vain sunnuntaille portugalilaiselle Pedro Sanches Deleruelle. Vaikka tietenkin olin näyttelypaikalla jo lauantaina. Foxi esiintyi aika kivan reippaasti ja se sai liikkeisiinsä kyllä ihan uutta vetoa edellä juosseesta veljestään. Narun päässä hirveällä vauhdilla(toivottavasti näytti kuitenkin siltä että koira oli vielä hallinnassa). Se antoi myös tuttuun tapaansa tuomarin tutkia sekä seisoi paikallaan tosi nätisti.
"Excellent head. Typical expression. Topline could be stronger. A bit long in body. Good bone. Front a bit open. Correct behind. Good movement. Excellent coat"
Tällä arvostelulla Foxille rapsahti erinomainen ja se sijoittui toiseksi nuorten luokassa veljensä takana. Hieno lopetus näyttelyvuodelle! Ja etenkin mieltä lämmitti tuo "hyvät liikkeet", koska edellisessä näyttelyssä ne olivat mitä olivat.
Tollerikehän aikana kipitin toiselle kehälle, sillä siellä mun vanhat hoitokoirani olivat vailla handleria. Heti niiden kehän jälkeen palasin takaisin tollokehän laidalle ja ehdin juuri nähdä ROP-kilpailun, jossa voitti upea Ramon. Onnea! Kehän jälkeen pidettiin hieman piknikiä tolleriporukalla. Hyvää ruokaa oli paljon ja seura mukavaa, kiitos! Ensi vuonna uudelleen!
Täytyy vielä täällä hehkuttaa, mutta toinen noista esittämistäni vanhoista hoitokoiristani pääsi historiallisesti isossa kehässä RYP3 asti! Eipä väsyttänyt enää isojen kehien jälkeen vaikka aamulla autossa meno oli hyvinkin kuollutta. Upea lopetus näyttelyvuodelle!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
"Ei pysty, märkää"
Enpä olisi Foxista uskonut että sitä voi häiritä märkä alusta treenatessa. Aiemmin syksyllähän se ei millään voinut mennä yksissä treeneissä maahan kun nurmikenttä oli niin märkä. Tänään todistelimme vähän samaa ongelmaa ohjatuissa treeneissä.
Aloitettiin paikkamakuulla. Foxi jäi makaamaan suorassa ja ryhdikkäästi, uutta jossain vaiheessa se kääntyi lonkalle. Ei siinä vielä mitään, se nimittäin piippasi! Eipä ole koskaan ennen sellaista tehnyt. Ensimmäisen kerran mä en ehtinyt kieltää kun ihmettelin itsekin, mutta seuraavalla kerralla vihainen "shh!!!" ja johan hiljeni. Ryhmään tuli mekastava ja energiaa täynnä oleva terrieri hieman myöhässä, mutta siitä Foxi ei ottanut ollenkaan häiriötä. Lonkkailuun saatiin neuvoksi, että se kannattaa käydä korjaamassa oikeaan asentoon, koska se maahan tarkoittaa tietynlaista asentoa eikä lonkalle valahtaminen ole silloin soveliasta.
Seuraamista, valitettavasti mun aiemmin tällä viikolla havaitsemani ongelma esiintyi taas. Alussa muutaman askeleen verran tosi nättiä, mutta sitten alkaa jätättää ja kontaktikin saattaa tippuilla. Ärsyttävää! Pitää vaan vaatia koiralta parempaa suoritusta kun se oikeasti osaa seurata tosi hyvin. Saatiin vinkiksi kokeilla sellaista että kun koira alkaa jätättää niin sittenspurtataanin itse eteenpäin lujaa, sen tarkoituksena olisi saada koira tajuamaan että se jätättää. Täyty kokeilla. Lisäksi taidetaan treenata vähän tuota kestoa seuraamiseen namialustan avulla.
Tehtiin itseksemme maahanmenoja. Aluksi oli kyllä aika tahmeaa kun Foxia häiritse märkä nurmi alustana. Etupää kyllä laski maahan mutta takaosaa ei olisi halunnut laskea. Lisäksi heti palkkauksen jälkeen se pomppasi ylös. Lopussa kuitenkin koiruus oli ilmeisesti päässyt tämän ällömärkä-kynnyksen yli, koska sitten se kykeni jo tekemään ihan nättejä ja nopeita maahanmenoja ja pysyikin jopa kunnes vapautettiin.
Mulla oli oikeastaan yksi koe kiikarissa, mutta kun seuraaminen nyt ei toimikaan niin täytyy miettiä kehdataanko mennä mihinkään, seuraaminen kun sattuu olemaan aika isossa osassa kokeessa...
Aloitettiin paikkamakuulla. Foxi jäi makaamaan suorassa ja ryhdikkäästi, uutta jossain vaiheessa se kääntyi lonkalle. Ei siinä vielä mitään, se nimittäin piippasi! Eipä ole koskaan ennen sellaista tehnyt. Ensimmäisen kerran mä en ehtinyt kieltää kun ihmettelin itsekin, mutta seuraavalla kerralla vihainen "shh!!!" ja johan hiljeni. Ryhmään tuli mekastava ja energiaa täynnä oleva terrieri hieman myöhässä, mutta siitä Foxi ei ottanut ollenkaan häiriötä. Lonkkailuun saatiin neuvoksi, että se kannattaa käydä korjaamassa oikeaan asentoon, koska se maahan tarkoittaa tietynlaista asentoa eikä lonkalle valahtaminen ole silloin soveliasta.
Seuraamista, valitettavasti mun aiemmin tällä viikolla havaitsemani ongelma esiintyi taas. Alussa muutaman askeleen verran tosi nättiä, mutta sitten alkaa jätättää ja kontaktikin saattaa tippuilla. Ärsyttävää! Pitää vaan vaatia koiralta parempaa suoritusta kun se oikeasti osaa seurata tosi hyvin. Saatiin vinkiksi kokeilla sellaista että kun koira alkaa jätättää niin sittenspurtataanin itse eteenpäin lujaa, sen tarkoituksena olisi saada koira tajuamaan että se jätättää. Täyty kokeilla. Lisäksi taidetaan treenata vähän tuota kestoa seuraamiseen namialustan avulla.
Tehtiin itseksemme maahanmenoja. Aluksi oli kyllä aika tahmeaa kun Foxia häiritse märkä nurmi alustana. Etupää kyllä laski maahan mutta takaosaa ei olisi halunnut laskea. Lisäksi heti palkkauksen jälkeen se pomppasi ylös. Lopussa kuitenkin koiruus oli ilmeisesti päässyt tämän ällömärkä-kynnyksen yli, koska sitten se kykeni jo tekemään ihan nättejä ja nopeita maahanmenoja ja pysyikin jopa kunnes vapautettiin.
Mulla oli oikeastaan yksi koe kiikarissa, mutta kun seuraaminen nyt ei toimikaan niin täytyy miettiä kehdataanko mennä mihinkään, seuraaminen kun sattuu olemaan aika isossa osassa kokeessa...
lauantai 17. marraskuuta 2012
Hämärähommia
No niin, nyt tätä treenipostausta mitä jo lupailinkin. Muhun on iskenyt pienoinen treenikärpänen ja intoa riitttäisi treenaamiseen taas vaikka millä mitalla. Tosin pimeässä ei pahemmin huvita treenata kun ei näe mitään. Keskiviikkona illalla pimeässä ja sateessa käytiin kuitenkin tekemässä pieni katsaus meidän alokasluokan liikkeisiin.
Mulla oli namipurkki palkkana, ja sille päästin Foxin vasta kun olin tehnyt läpi kaikki liikkeet mitä yksin pystyi, eli paikkis, molemmat seuraamiset, jäävät ja luoksari. Treenipaikkana oli koulun kenttä, jonka ympärillä pyöri lapsia ja koiran ulkoiluttajia sekä jonkin verran autojakin.
Paikkis, 2min. Jäi hyvännäköiseen asentoon(mitä nyt pimeässä voi nähdä). Pari kertaa pää kääntyi katsomaan jotain, mutta muuten tosi hyvä ja ryhdikäs makuu. Ei myöskään ennakoinut lopun perusasentoa.
Seuraamiset, tehtiin molempia T:n muotoinen pätkä. Ihan hirveää. Alku oli ihan kiva, mutta hiipui loppua kohdin kun ei heti tippunutkaan palkkaa tai edes kehuja. Täytyy selvästi tehdä pidempiä pätkiä ilman imutusnameja enemmän. En kyllä ole näin huonoa seuraamista nähnyt Foxilta aikoihin.
Jäävät. Maahanmeno on aika hidas edelleen, ja itsekin varmistelen sitä kun hidastan samalla kun annan käskyn. Täytyy van harjoitella lisää. Seisominen sen sijaan hyvä, siitä näkisin että mitä ollaan viime aikoina työstetty, ei nimittäin tarvitse apukättä enää ja pysähtyy kutakuinkin kuin seinään.
Luoksari. Ei tullut ekalta käskystä, en tiedä oliko muka liian hiljainen käsky. Tarvitsee mun mielestä lisää vauhtia ja nopeamman reagoinnin käskyyn. Tämän kun pitäisi mun mielestä olla helpoin alo-liike, mutta meillä vähän tökkii, vaikka viime aikoina ohjatuissa on toiminut hyvin.
Luoksarin jälkeen vapautus namipurkille. Tehtiin vielä pari pätkää seuruuta kun halusin saada senkin onnistumaan. Paremmin teki kun aikaisemmin. En tiedä mistä se ensimmäisen seuraamisen surkeus johtui, oliko muka liikaa häiriötä.
Mulla oli namipurkki palkkana, ja sille päästin Foxin vasta kun olin tehnyt läpi kaikki liikkeet mitä yksin pystyi, eli paikkis, molemmat seuraamiset, jäävät ja luoksari. Treenipaikkana oli koulun kenttä, jonka ympärillä pyöri lapsia ja koiran ulkoiluttajia sekä jonkin verran autojakin.
Paikkis, 2min. Jäi hyvännäköiseen asentoon(mitä nyt pimeässä voi nähdä). Pari kertaa pää kääntyi katsomaan jotain, mutta muuten tosi hyvä ja ryhdikäs makuu. Ei myöskään ennakoinut lopun perusasentoa.
Seuraamiset, tehtiin molempia T:n muotoinen pätkä. Ihan hirveää. Alku oli ihan kiva, mutta hiipui loppua kohdin kun ei heti tippunutkaan palkkaa tai edes kehuja. Täytyy selvästi tehdä pidempiä pätkiä ilman imutusnameja enemmän. En kyllä ole näin huonoa seuraamista nähnyt Foxilta aikoihin.
Jäävät. Maahanmeno on aika hidas edelleen, ja itsekin varmistelen sitä kun hidastan samalla kun annan käskyn. Täytyy van harjoitella lisää. Seisominen sen sijaan hyvä, siitä näkisin että mitä ollaan viime aikoina työstetty, ei nimittäin tarvitse apukättä enää ja pysähtyy kutakuinkin kuin seinään.
Luoksari. Ei tullut ekalta käskystä, en tiedä oliko muka liian hiljainen käsky. Tarvitsee mun mielestä lisää vauhtia ja nopeamman reagoinnin käskyyn. Tämän kun pitäisi mun mielestä olla helpoin alo-liike, mutta meillä vähän tökkii, vaikka viime aikoina ohjatuissa on toiminut hyvin.
Luoksarin jälkeen vapautus namipurkille. Tehtiin vielä pari pätkää seuruuta kun halusin saada senkin onnistumaan. Paremmin teki kun aikaisemmin. En tiedä mistä se ensimmäisen seuraamisen surkeus johtui, oliko muka liikaa häiriötä.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Liebster blog
Foxin blogi sai Tolleri Kiiran blogilta Liebster blog -tunnustuksen :) Aika kiva saada tällainen, vaikka oikeastaan en näistä kiertosysteemeistä niin välitä. Meidän(tai siis Foxin) blogi oli ensimmäisenä mainittu, blogi valittiin koska se on kuulemma hyvä, mutta lukijoita on vähän. Oikeastaan tällä blogissa taitaa virallisesti olla vain yksi lukija, mutta todellisuudessa esim. Tollerilinkkien kautta tänne päätyy ties kuka.
Nyt näihin mun blogivalintoihin... Valitsin koira-aiheisia blogeja, joita päivitetään ahkerasti. Sellaisia on mun mielestä kiva lukea. Kuvat on myös kivoja, vaikka en itse kovin usein laitakaan kuvia postauksiin, mutta liika on liikaa kuvienkin kanssa. Tykkään myös seurailla tuttujen kuulumisia enemmän kun tuntemattomia, ja erityisesti tolleriblogeja :) Koirablogeilla muuten harvemmin on yli 200 seuraajaa.
Liebster - palkinnon & haasteen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Mun valinnat Liebster-palkinnon saajiksi:
2. Bichoni-Nemo
P.S. Piakoin luvassa taas vaihteeksi treenipostaus...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Jumitusta
Eilen meillä kävi kotona koirahieroja. Homma alkoi siten että hän katsoi Foxin liikkumista kaikissa askellajeissa. Tai no, ravi, laukka ja peitsaus(kun pitäisi olla kävely!). Foxi ei ikinä kävele, tai no varmaan joskus joo, mutta lenkeillä se peitsaa hiljaisemmassa vauhdissa tai sitten ravaa. Irtiollessaan taitaa mennä ravi/laukka sekoituksella.
Foxi käskettiin makaamaan Bemer-alustan ja oman peittonsa päälle. Tuon laitteen pitäisi siis ilmeisesti parantaa mikroverenkiertoa. Foxi asettui ehkä hieman mun yllätykseksi tosi hyvin makaamaan kyljelleen hierojan viereen. Oikeastaan hän ei ehtinyt edes kunnolla sanoa millaiseen asentoon haluaa koiran kun Foxi jo makasi hänen toivomassaan asennossa.
Foxi sai kehuja hienosta lihaskunnosta. Erityisesti vahvasta kaulasta sekä lavan ja takajalkojen jostain lihaksista, joten hienoja nimiä en muista. Sen sijaan sillä oli selän kohdalla selvästi jumeja ja jotkun trigger-pisteetkin olivat kovia. Koirasta kyllä huomasi kun selkää alettiin hieroa että ei tuntunut kivalta. Lihakset kuitenkin vastasivat hyvin hierontaan joten saatiin jumeja auki. Foxilla oli kuulemma myös tyypillisiä jumeja tokokoiralle, siinä lajissa kun on meno vähän toispuoleista.
Hieronnan lisäksi tehtiin nivelten mobilisaatioita sekä venytyksiä. Foxi antoi hyvin venyttää itseään venyi myös hyvin. Nivelten mobilisaatiot... Suurin murheeni varmaan tältä hierontakerralta. Foxillahan on siis löysät ranteet ja ne tuskin tulevat siitä tavallisiksi enää muuttumaan. Naksuivatkin kuulemma hieman :o Aika hurjan kuuloista! Nyt meille suositeltiinkin jotain nivelten hyvinvointia edistävää lisäravinnetta. Minä kun ajattelin että sellaisia tarvitsee syöttää vaan vanhoille koirille. Vaikka onhan se selvä että kun ranteet ovat mitä ovat niin ne saattavat kuormittaa muuta ruumista eri tavalla. Myöskään runsaasti hyppimistä vaativat lajit, eli siis agility, olivat sellaisella listalla, joita ei suositella. Joskushan minä agilityä ajattelin, mutta ei Foxista ehkä muutenkaan erityisen hyvää agikoiraa olisi saanut.
Mistähän selän jumit sitten saattoivat johtua. God knows... Itse epäilen suurimmaksi syyksi pyöräilyä, sen kaltainen staattinen liikunta kun aiheuttaa helposti jumeja. Syitähän voi olla muitakin, mutta itselle mieleen siis tulee ehkä ensimmäisenä pyöräily. Kyseistä lajia meille ei muuten enää suositella, koska se ei oikein ole löysäranteisille hyvää liikuntaa.
Seuraava hierontakerta onkin sopivasti ennen Messaria. Jää sopivan verran aikaa palautua hieronnasta, mutta kuitenkin hieronnan vaikutuksien voisi kuvitella vielä olevan nähtävissä. Odotan innolla seuraavaa hierontakertaa, koska haluan tietää mikä on selän tilanne kun ei pyöräillä enää(vaikkakin lokakuussa ei olla ehditty pyöräilemään kun pari kertaa).
Foxi käskettiin makaamaan Bemer-alustan ja oman peittonsa päälle. Tuon laitteen pitäisi siis ilmeisesti parantaa mikroverenkiertoa. Foxi asettui ehkä hieman mun yllätykseksi tosi hyvin makaamaan kyljelleen hierojan viereen. Oikeastaan hän ei ehtinyt edes kunnolla sanoa millaiseen asentoon haluaa koiran kun Foxi jo makasi hänen toivomassaan asennossa.
Foxi sai kehuja hienosta lihaskunnosta. Erityisesti vahvasta kaulasta sekä lavan ja takajalkojen jostain lihaksista, joten hienoja nimiä en muista. Sen sijaan sillä oli selän kohdalla selvästi jumeja ja jotkun trigger-pisteetkin olivat kovia. Koirasta kyllä huomasi kun selkää alettiin hieroa että ei tuntunut kivalta. Lihakset kuitenkin vastasivat hyvin hierontaan joten saatiin jumeja auki. Foxilla oli kuulemma myös tyypillisiä jumeja tokokoiralle, siinä lajissa kun on meno vähän toispuoleista.
Hieronnan lisäksi tehtiin nivelten mobilisaatioita sekä venytyksiä. Foxi antoi hyvin venyttää itseään venyi myös hyvin. Nivelten mobilisaatiot... Suurin murheeni varmaan tältä hierontakerralta. Foxillahan on siis löysät ranteet ja ne tuskin tulevat siitä tavallisiksi enää muuttumaan. Naksuivatkin kuulemma hieman :o Aika hurjan kuuloista! Nyt meille suositeltiinkin jotain nivelten hyvinvointia edistävää lisäravinnetta. Minä kun ajattelin että sellaisia tarvitsee syöttää vaan vanhoille koirille. Vaikka onhan se selvä että kun ranteet ovat mitä ovat niin ne saattavat kuormittaa muuta ruumista eri tavalla. Myöskään runsaasti hyppimistä vaativat lajit, eli siis agility, olivat sellaisella listalla, joita ei suositella. Joskushan minä agilityä ajattelin, mutta ei Foxista ehkä muutenkaan erityisen hyvää agikoiraa olisi saanut.
Mistähän selän jumit sitten saattoivat johtua. God knows... Itse epäilen suurimmaksi syyksi pyöräilyä, sen kaltainen staattinen liikunta kun aiheuttaa helposti jumeja. Syitähän voi olla muitakin, mutta itselle mieleen siis tulee ehkä ensimmäisenä pyöräily. Kyseistä lajia meille ei muuten enää suositella, koska se ei oikein ole löysäranteisille hyvää liikuntaa.
Seuraava hierontakerta onkin sopivasti ennen Messaria. Jää sopivan verran aikaa palautua hieronnasta, mutta kuitenkin hieronnan vaikutuksien voisi kuvitella vielä olevan nähtävissä. Odotan innolla seuraavaa hierontakertaa, koska haluan tietää mikä on selän tilanne kun ei pyöräillä enää(vaikkakin lokakuussa ei olla ehditty pyöräilemään kun pari kertaa).
perjantai 9. marraskuuta 2012
Kootut selittelyt Seinäjoelta
Edellisestä postauksesta voi käydä lukemassa mitä ruotsalainen Lilian Jonsson sanoi Foxista. Koirahan siis tosiaan hänen mielestään ontui kehässä, kas kun kukaan lähemmäs kymmenestä kehän laidalla haastattelemastani henkilöstä ei huomannut koiran ontuvan. Foxi oli mielettömän kivalla asenteella kehässä, iloisena ja hyvin ryhdikkäästi kasvattajansa esittämänä. Liikkeet eivät kyllä olleet yhtä hienot kun SNJ:ssä, mutta ei se kyllä todellakaan ontunut.
Tuomarina tämä täti-Jonsson oli aika erikoinen. Tämän Foxin hieman erikoisen tuomion lisäksi jaettiin hylsyjä. Ei kai siinä periaatteessa mitään erikoista, mutta nämä hylsykoirat eivät ehkä ihan hylättyä kuitenkaan olisivat ansainneet. Syy kun kuulemma oli liian korkeat sukat(no joo, mutta ei sellaiset huomattavan korkeat). Aika raju tuomio kun toisilta tuomareilta kaksi kolmesta hylätystä on saaneet sertejäkin. Sen hylkäyksen syyn kun ei pitäisi olla poistettavissa, toisin kun EVA:n syyn. Sitä paitsi on sitä korkeampisukkaisiakin koiria on palkittu kun nämä hylätyt koirat. Todettiinpa sitten kehän laidalla että onhan se EVA hylkyä parempi. Tosi lohdullista.
Mä olin näyttelyssä vielä sitä mieltä että Foxin arvostelu oli hyvä ja jos koira olisi liikkunut niin sille olisi saattanut irrotakin erinomainen ja SA ja arvatkaapa, olisiko siellä ollut yhtään muuta urosta, joka olisi saanut sertin vastaanottaa. Näin jälkikäteen arvostelua tavattuani, ei se ehkä niin hyvä ole että SA oltaisi saatu. Ei voi tietää.
Kehän jälkeen liikutettiin Foxia kehässä. Minä juoksutin ja muut katsoivat. Ei sen takaliikeet kyllä kunnossa olleet, takaa oli todella jähmeän näköinen. Mutta ei se edelleenkään ontunut. Se ei myöskään aristanut mitään kohtaa kun tuomari kehässä tunnustellen sitä ja myöhemmin myös Anni kävi koiran läpi.
Niin, mistähän se takapään jähmeys johtui? Edellisenä päivänä ei päästy kunnon lenkille ja Foxi joutui kököttämään pitkän matkan autossa. Tosin onneksi sillä ei mitenkään ahdasta ollut. Lisäksi kun käytiin ulkona koirien kanssa oli liukasta ja koira oli innoissaan. Ei myöskään mahduttu näyttelypaikalla liikuttamaan Foxia oikeastaan ollenkaan ennen kehää. Tokiossa tehtiin muistaakseni hyppyä, mutta ei toistoja niin montaa tullut että uskoisin sen olevan syypää. Mene ja tiedä.
Seinäjoen jälkeen olen seurannut hysteerisen tarkkaan koiran liikkeitä. Mun mielestä se kyllä vertyi kun käytiin lenkillä seuraavana päivänä, mutta toisaalta yksi ilta se meni alkulenkistä vähän hassusti(tosin saattoi peitsatakin, en muista enää).
Huomenna Foxille on varattu hieronta-aika niin nähdään onko sillä oikeasti jumia jossain. Mietittiin eläinlääkäriä, fyssaria, osteopaattia, kraniohoitoa ja ties mitä muuta(ai miten niin hysteeristä), mutta nyt päädyttiin hierontaan. Huomenna ollaan sitten viisaampia tämän asian osalta. Ja vaikka sillä ei mitään olisikaan, niin eipä tuo hieronta ainakaan pahaa tee.
Mitä me tästä opimmekaan? Ainakin sen että siitä huolimatta että ollaan matkustettu pitkä matka täytyy käydä kunnolla kävelemässä koiran kanssa. Toiseksi, tasan kyllä liikutan verryttelen kaikki näyttelyhihnan päähän osuvat koirat.
Tuomarina tämä täti-Jonsson oli aika erikoinen. Tämän Foxin hieman erikoisen tuomion lisäksi jaettiin hylsyjä. Ei kai siinä periaatteessa mitään erikoista, mutta nämä hylsykoirat eivät ehkä ihan hylättyä kuitenkaan olisivat ansainneet. Syy kun kuulemma oli liian korkeat sukat(no joo, mutta ei sellaiset huomattavan korkeat). Aika raju tuomio kun toisilta tuomareilta kaksi kolmesta hylätystä on saaneet sertejäkin. Sen hylkäyksen syyn kun ei pitäisi olla poistettavissa, toisin kun EVA:n syyn. Sitä paitsi on sitä korkeampisukkaisiakin koiria on palkittu kun nämä hylätyt koirat. Todettiinpa sitten kehän laidalla että onhan se EVA hylkyä parempi. Tosi lohdullista.
Mä olin näyttelyssä vielä sitä mieltä että Foxin arvostelu oli hyvä ja jos koira olisi liikkunut niin sille olisi saattanut irrotakin erinomainen ja SA ja arvatkaapa, olisiko siellä ollut yhtään muuta urosta, joka olisi saanut sertin vastaanottaa. Näin jälkikäteen arvostelua tavattuani, ei se ehkä niin hyvä ole että SA oltaisi saatu. Ei voi tietää.
Kehän jälkeen liikutettiin Foxia kehässä. Minä juoksutin ja muut katsoivat. Ei sen takaliikeet kyllä kunnossa olleet, takaa oli todella jähmeän näköinen. Mutta ei se edelleenkään ontunut. Se ei myöskään aristanut mitään kohtaa kun tuomari kehässä tunnustellen sitä ja myöhemmin myös Anni kävi koiran läpi.
Niin, mistähän se takapään jähmeys johtui? Edellisenä päivänä ei päästy kunnon lenkille ja Foxi joutui kököttämään pitkän matkan autossa. Tosin onneksi sillä ei mitenkään ahdasta ollut. Lisäksi kun käytiin ulkona koirien kanssa oli liukasta ja koira oli innoissaan. Ei myöskään mahduttu näyttelypaikalla liikuttamaan Foxia oikeastaan ollenkaan ennen kehää. Tokiossa tehtiin muistaakseni hyppyä, mutta ei toistoja niin montaa tullut että uskoisin sen olevan syypää. Mene ja tiedä.
Seinäjoen jälkeen olen seurannut hysteerisen tarkkaan koiran liikkeitä. Mun mielestä se kyllä vertyi kun käytiin lenkillä seuraavana päivänä, mutta toisaalta yksi ilta se meni alkulenkistä vähän hassusti(tosin saattoi peitsatakin, en muista enää).
Huomenna Foxille on varattu hieronta-aika niin nähdään onko sillä oikeasti jumia jossain. Mietittiin eläinlääkäriä, fyssaria, osteopaattia, kraniohoitoa ja ties mitä muuta(ai miten niin hysteeristä), mutta nyt päädyttiin hierontaan. Huomenna ollaan sitten viisaampia tämän asian osalta. Ja vaikka sillä ei mitään olisikaan, niin eipä tuo hieronta ainakaan pahaa tee.
Mitä me tästä opimmekaan? Ainakin sen että siitä huolimatta että ollaan matkustettu pitkä matka täytyy käydä kunnolla kävelemässä koiran kanssa. Toiseksi, tasan kyllä liikutan verryttelen kaikki näyttelyhihnan päähän osuvat koirat.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Niin lähellä...
... mutta ainakin 500km päässä.
"Stor. Huvudet väl kraftigt. Tillräcklande hals. Raliställd skuldra. Bra underlinje. Utm. lårbredd. Något lång i länd och kors. Markerar höger bak, vilket gör att helheten i rörelse schemat ej kan bedömas. Därav priset"
Ei voida arvostella, Lilian Jonsson.
lauantai 27. lokakuuta 2012
"Foxi on loistava"
Survon parin tokotreenikerran tapahtumia yhteen kun en kovin tarkkaan enää muista mitä ensimmäisellä kerralla tapahtui.
Luoksari, ehkä vähän hidas lähtö. Kouluttajan mukaan mun käsky oli niin hiljainen ettei hänkään kuullut sitä. Toisella kerralla kutsuin kovemmalla äänellä ja se olikin parempi. Mitä tästä opimmekaan? Käsketään kuuluvalla äänellä :)
Luoksepäästävyys, no tässä meillä ei ole mitään ongelmia tosin kun, joillain meidän ryhmän koirakoilla. Oli mies tai nainen, tuttu tai tuntematon, Foxi istuu perusasennossa kiltisti. Meidän toinen kouluttaja kehuikin ja sanoi että tätä Foxin ei tarvitse treenata - muille sen sijaan läksyksi että koiran tulee pysyä paikoillaan.
Paikkis. Vitsit miten Foxi on kehittynyt! Se tuuliviiripää, joka mulla mulla oli elossa treeneissä on kadonnut ja keskittyy tosi hienosti minuun! Vieressä yksi koira ei edelleenkään pysy makuultaan, toinen oli sen näköinen että ajattelin milloinkohan se pomppaa sabotoimaan Foxin makuun ja toisessa päässä riviä terrieri piippasi melkein koko makuun. Antapas huonon kuvan meidän ryhmästä... Ehkä tässä on vähän ennakointia lopun perusasennon kanssa, mutta makuuna rauhallisempi kun alkusyksystä. Tässäkin saatiin positiivista palautetta kouluttajalta: teidän ei tarvitse tätäkään treenata!
Seuraaminen, Foxi on niin hieno! Ollaanhan me toki aika paljon seuruuta väännettykin, mutta se on kivannäköistä ja kouluttajatkin ihastelee sitä :) Ehkä käännökset voisiolla tiiviimmät, lisää vaan treeniä.
Hyppy. Tehtiin hyppelyä ilman seisomista varmaan ekaa kertaa oikean korkuisella esteellä. Hyvin hyppää yli ja tulee takaisinkin jos käsketään. Pitäydytään toistaiseksi alokasluokan hypyn loppuosan hiomisessa.
Vitsit, Foxihan osaa aika kivasti! Uskallettaisikohan me vielä kisoihin ennen vuoden vaihdetta? Tarvittaisiin vaan kokeenomaista treeniä lisää ja palkattomuutta ja sataa miljoonaa muutakin asiaa voisi varmaan hioa...
Luoksari, ehkä vähän hidas lähtö. Kouluttajan mukaan mun käsky oli niin hiljainen ettei hänkään kuullut sitä. Toisella kerralla kutsuin kovemmalla äänellä ja se olikin parempi. Mitä tästä opimmekaan? Käsketään kuuluvalla äänellä :)
Luoksepäästävyys, no tässä meillä ei ole mitään ongelmia tosin kun, joillain meidän ryhmän koirakoilla. Oli mies tai nainen, tuttu tai tuntematon, Foxi istuu perusasennossa kiltisti. Meidän toinen kouluttaja kehuikin ja sanoi että tätä Foxin ei tarvitse treenata - muille sen sijaan läksyksi että koiran tulee pysyä paikoillaan.
Paikkis. Vitsit miten Foxi on kehittynyt! Se tuuliviiripää, joka mulla mulla oli elossa treeneissä on kadonnut ja keskittyy tosi hienosti minuun! Vieressä yksi koira ei edelleenkään pysy makuultaan, toinen oli sen näköinen että ajattelin milloinkohan se pomppaa sabotoimaan Foxin makuun ja toisessa päässä riviä terrieri piippasi melkein koko makuun. Antapas huonon kuvan meidän ryhmästä... Ehkä tässä on vähän ennakointia lopun perusasennon kanssa, mutta makuuna rauhallisempi kun alkusyksystä. Tässäkin saatiin positiivista palautetta kouluttajalta: teidän ei tarvitse tätäkään treenata!
Seuraaminen, Foxi on niin hieno! Ollaanhan me toki aika paljon seuruuta väännettykin, mutta se on kivannäköistä ja kouluttajatkin ihastelee sitä :) Ehkä käännökset voisiolla tiiviimmät, lisää vaan treeniä.
Hyppy. Tehtiin hyppelyä ilman seisomista varmaan ekaa kertaa oikean korkuisella esteellä. Hyvin hyppää yli ja tulee takaisinkin jos käsketään. Pitäydytään toistaiseksi alokasluokan hypyn loppuosan hiomisessa.
Vitsit, Foxihan osaa aika kivasti! Uskallettaisikohan me vielä kisoihin ennen vuoden vaihdetta? Tarvittaisiin vaan kokeenomaista treeniä lisää ja palkattomuutta ja sataa miljoonaa muutakin asiaa voisi varmaan hioa...
Tässä on mielikuvitus liikkeellä
Mulla oli töistä poikkeuksellisesti perjantai vapaapäivä, joten koska oli valoisaa eikä satanut menin Foxin kanssa meidän lähimetsään damikassin kanssa. Ei olla pitkään aikaan tehty itseksemme mitään dameilla, joten en ihan osannut arvata millä mielellä Foxi oikein oli.
Tein meidän treenaamiin ruutuihin nähden ison hakuruudun dameilla. Taisi olla viisi damin ruudussa ja ajattelin että haetutan 3-4. Foxi oli ihanan innoissaan kun pääsi töihin! Se teki aika hyvää hakua vaikkakin aluksi ei meinannut lähteä heti palauttamaan. Pari kertaa täytyi äänellä muistuttaa mutta sitten sujui paremmin. Haluamani damit löytyivät ja työskentely tosi kivannäköistä! Jeejee!
Jatkettiin matkaa ja kun tultiin lenkin jälkeen kotia kohti tehtiin vielä toinen, iso, ruutu. Sielläkin viisi damia, joista ajattelin haetuttaa 3-4. Koira matkaan ja se jatkoi hyvää työskentelyään. Palautukset reippaammin kun ensimmäisessä ruudussa. Koska työ tuntui sujuvan annoin Foxin hakea neljä ja sen jälkeen hain itse viimeisen pois ja jatkettiin kohti kotia.
Tosin törmättiin matkalla Foxin kaveriin, ManU sprinkkuun sekä lagotto-Suloon. Koirat leikkivät hetken metsässä ja sitten mentiin kotiin. Onneksi eivät vaan osuneet eteen juuri hakuruudun aikana, muuten olisi varmaan ruutu jäänyt vähän huonoksi. Nyt olin kyllä tosi tyytyväinen Foxin suorituksiin, ehkä se auttaa että on tullutkin pientä taukoa noutopuuhista. Kun vaan vielä saisi itse aikaiseksi sulattaa variksia ja treenata niillä! Valitettavasti pakastimen riistatilanne on hieman kehno.
Jatkettiin matkaa ja kun tultiin lenkin jälkeen kotia kohti tehtiin vielä toinen, iso, ruutu. Sielläkin viisi damia, joista ajattelin haetuttaa 3-4. Koira matkaan ja se jatkoi hyvää työskentelyään. Palautukset reippaammin kun ensimmäisessä ruudussa. Koska työ tuntui sujuvan annoin Foxin hakea neljä ja sen jälkeen hain itse viimeisen pois ja jatkettiin kohti kotia.
Tosin törmättiin matkalla Foxin kaveriin, ManU sprinkkuun sekä lagotto-Suloon. Koirat leikkivät hetken metsässä ja sitten mentiin kotiin. Onneksi eivät vaan osuneet eteen juuri hakuruudun aikana, muuten olisi varmaan ruutu jäänyt vähän huonoksi. Nyt olin kyllä tosi tyytyväinen Foxin suorituksiin, ehkä se auttaa että on tullutkin pientä taukoa noutopuuhista. Kun vaan vielä saisi itse aikaiseksi sulattaa variksia ja treenata niillä! Valitettavasti pakastimen riistatilanne on hieman kehno.
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
"Kyllä siitä vielä sulle kisakone saadaan!"
Onpaha taas tullut vähän laiskoteltua näiden blogipiäitysten kanssa... Nyt parin viikon takaisista treeneistä selostusta luvassa!
Aloitettiin paikkiksella. Foxi jäi hyvään suoraan asentoon makaamaan ja se tuijotti hyvin minua koko makuun ajan. Päätin käydä palkkaamassa sen ja kun palasin takaisin omalle paikalleni se olikin ilmeisesti alkanut etsiä namia, koska se oli noussut seisomaan. Kävin palkkaamassa sen koska mun mielestä se teki paremmin kun edellisillä treenikerroilla. Vapautin suoraan maakuulta, koska Foxi ennakoi perusasennon helposti. Kouluttajan mukaan makasi hyvin kun kävin palkkaamassa, mutta hänen mielestään ei olisi tarvinnut palkata... No joo, mutta aiemmin ollut vaan vähän huonompi, joten kyllä se edelleen palkkansa mun mielestä ansaitsi.
Luoksari ilman lopun perusasentoa. Ihan kiva ja lähti ekalla käskyllä. Voisi olla enemmän vauhtia...
Sitten meille syystä X hankalaksi osoittautunut juttu. Liikkeestä maahanmeno. Tehtiin pelkkiä maahanmenoja kun muut teki liikettä. Paitsi että Foxin mielestä se oli kamalaa ja ei olisi halunnut mennä maahan koska nurmi oli märkä. Olin ihan että anteeks koira mutta mikä sua vaivaa?!? Ei nimittäin KOSKAAN ole ollut ongelmia maahanmenossa ja me ollaan treenattu samalla kentällä kaatosateessakin. Tehtiin sitten ensin pari maahanmenoa reiluilla vartaloavuilla. Päästiin kyllä tekemään myös kokonaisena liikkeenä kun meidän outo märän maan kynnys oli ylitetty. Tarvitsee vielä paaaaljon treeniä.
Treenien lopuksi juttelin kouluttajan kanssa. Hän kehui paljon meidän seuraamista ja kontaktia. Niistä onkin kiva saada kehuja, koska ollaan oikeasti tehty töitä niiden eteen! Hän oli myös sitä mieltä että vähän hienosäätöä ja kohta kokeisiin. Mä sitten kysyin että mikä on kohta. Kuulemma ensi keväänä, se onkin hyvä koska sinne me ensimmäistä koetta tavoitellaan. Foxista myös saadaan kuulemma hyvä kisakone mulle! Mä en kyllä taida haluta minkään koneen kanssa kisata vaan mielummin ihan vaan koiran kanssa :)
SNJ @ Hyvinkää
Eilen ajeltiin Emmin ja Vertin seurassa Wanhalle Villatehtaalle Hyvinkäälle noutajien pääerikoisnäyttelyyn. Mä olen käynyt paikalla aiemminkin ja arvelin että siellä olisi tilavampaa kuin viime vuonna Lohjalla, jossa kehät olivat tosiaan kokoa postimerkki. Vaan kun päästiin perille niin huomattiin että pienehkölle nämäkin kehät olivat ja ahtaus aika kamalaa. Ei nimittäin meinattu mahtua koirien ja kamojen kanssa kulkemaan omalle kesälle ollenkaan. Tilaa vei myös mukavasti nurkkaan jätetty jättimäinen patja, no joo, oli siinä varmaan kiva istua :D Kehän laidalla oli niin ahdasta että hyvä kun koirat mahtuivat edes kulkemaan kehään ja sieltä ulos... No minkäs teet, koiraihmiset tuntuvat olevan aika sotkuista porukkaa, joten ei välttämättä ole ihme että niitä isoja, avaria ja valoisia tiloja ei ole näyttelyihin tarjolla. Mutta joo, avautumisen jälkeen asiaan!
Tuomarina oli norjalainen Torunn Sörbye, jota olin luullut mieheksi ennen näyttelypäivää, enkä muuten tainnut olla edes ainoa! Hän oli aluksi aika hidas, nimittäin pentuihin ja junnu- uroksiin meni aikaa vaikka miten kauan. Tosin onhan se ihan hyvä antaakin nuorille koirille arvostelussa aikaa. Tosin kun päästiin urosten nuorten luokkaan, jossa meidän matkaseurueemme pojat esiintyivät oli tahti jo hieman nopeutunut :)
Foxi meni kehään Annin kanssa ja seisoi tuttuun tapaansa oikein kiltisti. Mutta ne liikkeet! Kerrankin voin sanoa että Foxi liikkui todella hienosti! Me Emmin kanssa kehän laidalla ihmeteltiin Foxin lentävää liikkumista, tai no minä ihmettelin ja Emmi kehui. Arvosanaksi saatiin erinomainen! Kilpailuluokassa tutut koirat menivät Foxin ohi Vertin voittaessa luokan ja Hedera's Love At The First Sightin ollessa toinen.
Jäimme tietenkin seuraamaan kehän loppuun saakka ja siinäpä menikin jokunen hetki! Tosin se oli kyllä sen arvoista, sillä Foxin upea puoliveli Paavo valloitti avoimessa luokassa tuomarin sydämen ja olikin Rotunsa Paras! Myös Dina-mamma pärjäsi hienosti ollen PN2 ja Vertti-veljelle rapsahti varaserti. Foxin sisko Alva voitti hienosti nuorten narttujen luokan.
Näyttelyn jälkeen käytiin syömässä Hyvinkään uuden kauppakeskus Willan Raxissa. Nälkähän siellä lähti ja ihmeteltiin upeasti mennyttä näyttelypäivää. Voitot "tiimille" kaikissa luokissa mihin vaan osallistuttiin :)
Kun viimein illalla päästiin kotiin sai Foxi syötäväkseen raan sian kylkiluurivistön ja itse jumiutuneet sohvalle. Illalla meidät tavoitti viesti, joka oli lyhyt ja ytimekäs "Paavo BIS2!!!" wautsiwau! Paljon onnea erityisesti Minna ja Ninni sekä onnea myös muille menestyneille!
Tuomarina oli norjalainen Torunn Sörbye, jota olin luullut mieheksi ennen näyttelypäivää, enkä muuten tainnut olla edes ainoa! Hän oli aluksi aika hidas, nimittäin pentuihin ja junnu- uroksiin meni aikaa vaikka miten kauan. Tosin onhan se ihan hyvä antaakin nuorille koirille arvostelussa aikaa. Tosin kun päästiin urosten nuorten luokkaan, jossa meidän matkaseurueemme pojat esiintyivät oli tahti jo hieman nopeutunut :)
Foxi meni kehään Annin kanssa ja seisoi tuttuun tapaansa oikein kiltisti. Mutta ne liikkeet! Kerrankin voin sanoa että Foxi liikkui todella hienosti! Me Emmin kanssa kehän laidalla ihmeteltiin Foxin lentävää liikkumista, tai no minä ihmettelin ja Emmi kehui. Arvosanaksi saatiin erinomainen! Kilpailuluokassa tutut koirat menivät Foxin ohi Vertin voittaessa luokan ja Hedera's Love At The First Sightin ollessa toinen.
"22 months. Excellent head and expression. Slighly upright in shoulder. Would like slightly straighter forelegs and tighter feet. Excellent ribcage. Somewhat long in loin. Very good rear angulation. Moves well"
Jäimme tietenkin seuraamaan kehän loppuun saakka ja siinäpä menikin jokunen hetki! Tosin se oli kyllä sen arvoista, sillä Foxin upea puoliveli Paavo valloitti avoimessa luokassa tuomarin sydämen ja olikin Rotunsa Paras! Myös Dina-mamma pärjäsi hienosti ollen PN2 ja Vertti-veljelle rapsahti varaserti. Foxin sisko Alva voitti hienosti nuorten narttujen luokan.
Näyttelyn jälkeen käytiin syömässä Hyvinkään uuden kauppakeskus Willan Raxissa. Nälkähän siellä lähti ja ihmeteltiin upeasti mennyttä näyttelypäivää. Voitot "tiimille" kaikissa luokissa mihin vaan osallistuttiin :)
Kun viimein illalla päästiin kotiin sai Foxi syötäväkseen raan sian kylkiluurivistön ja itse jumiutuneet sohvalle. Illalla meidät tavoitti viesti, joka oli lyhyt ja ytimekäs "Paavo BIS2!!!" wautsiwau! Paljon onnea erityisesti Minna ja Ninni sekä onnea myös muille menestyneille!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Aurinkoiset lauantaitreenit
Viime lauantaina oltiin Karoliinan ja bichon Nemon kanssa lenkillä ja treenaamassa. Mä olin jo etukäteen ajatellut kiinnittäväni nyt erityisesti huomiota siihen etten palkkaa ihan mitä tahansa paikkista.
Karoliina ja Nemo teki ensin ja samaan aikaan Foxi keräsi itsensä täyteen energiaa ja tekemisentarmoa. Tehtiin ensiksi pieni pätkä seuraamista ilman nameja ja se meni aika hienosti :)
Sitten siihen paikkikseen. Maahanmeno oli ihan hyvä ja Foxi jäikin tosi kivasti makaamaan ja katsoikin minua, kunnes otti hirveästi häiriötä ohi kulkeneesta lapsiperheestä. Ei siis kyllä minun suuntaani katsonutkaan kun vaan tuijotti sitä lapsiperhettä. Palasin koiran viereen ja siirryin hieman, sitten uusi maahanmeno ja lyhyemmällä ajalla makuutus. Olikin paljon parempi!
Foxi tuntui tosi virkeältä ja iloiselta, joten tehtiin yksi luoksari. Toimikin hienosti tuli hurjalla vauhdilla hyvään perusasentoon! Sitten tehtiin vielä maahanmenoa perusasennosta niin että käskin maahan ja sitten Foxi joutui vaan odottamaan maatessaan. Foxi tosi helposti pomppaa makuulta ylös sen jälkeen jos ei heti tapahdukaan mitään, joten ehkä tämä toimii hieman ennakointiin. Toinen mitä voitaisi kokeilla on se ettei päätetä kaikkia liikkeitä perusasentoon.
Foxi oli ihan mielettömällä työfiiliksellä, joten tehtiin vielä hieman temppuja ja sitten lähdettiin lenkille. Koirat perinteiseen tapaansa toisistaan hyvin välinpitämättöminä ja me ihmiset koirajutuista höpisten. Foxi myös osoitti olevansa oikeasti noutaja. Koska se ei tällä kertaa kastunut sateessa niin kävi se minun ilokseni uimassa ojassa :D
Karoliina ja Nemo teki ensin ja samaan aikaan Foxi keräsi itsensä täyteen energiaa ja tekemisentarmoa. Tehtiin ensiksi pieni pätkä seuraamista ilman nameja ja se meni aika hienosti :)
Sitten siihen paikkikseen. Maahanmeno oli ihan hyvä ja Foxi jäikin tosi kivasti makaamaan ja katsoikin minua, kunnes otti hirveästi häiriötä ohi kulkeneesta lapsiperheestä. Ei siis kyllä minun suuntaani katsonutkaan kun vaan tuijotti sitä lapsiperhettä. Palasin koiran viereen ja siirryin hieman, sitten uusi maahanmeno ja lyhyemmällä ajalla makuutus. Olikin paljon parempi!
Foxi tuntui tosi virkeältä ja iloiselta, joten tehtiin yksi luoksari. Toimikin hienosti tuli hurjalla vauhdilla hyvään perusasentoon! Sitten tehtiin vielä maahanmenoa perusasennosta niin että käskin maahan ja sitten Foxi joutui vaan odottamaan maatessaan. Foxi tosi helposti pomppaa makuulta ylös sen jälkeen jos ei heti tapahdukaan mitään, joten ehkä tämä toimii hieman ennakointiin. Toinen mitä voitaisi kokeilla on se ettei päätetä kaikkia liikkeitä perusasentoon.
Foxi oli ihan mielettömällä työfiiliksellä, joten tehtiin vielä hieman temppuja ja sitten lähdettiin lenkille. Koirat perinteiseen tapaansa toisistaan hyvin välinpitämättöminä ja me ihmiset koirajutuista höpisten. Foxi myös osoitti olevansa oikeasti noutaja. Koska se ei tällä kertaa kastunut sateessa niin kävi se minun ilokseni uimassa ojassa :D
Avautuminen irtokoirista
Mun Facebook-kaverit saivat jo viime viikolla lukea vihaisen tilapäivityksen irtokoirasta, johon kohdattiin viime viikolla täällä kotikaupunkimme Järvenpään keskustassa. Tosiaan joo keskustassa, jossa en pitäisi edes erinomaisesti koulutettua koiraa irti. Luvassa sekavaa sepustusta irtokoirista!
Tänä syksynä me ollaan kohdattu aika paljon näitä irtiolevia koiria, jotka rynnistää meitä kohti. Tavallaan vähän hassua että ollaan jo vuoden päivät lenkkeilty samoilla huudseilla ja nyt yhtäkkiä tuleekin monta irtokoiraa päin. Onneksi jollain ihmeen ilveellä onnistuttiin välttämään näitä kokemuksia Foxin pentuaikana. Kaverin collieen(siis pehmeään koiraan) kävi sen ollessa pentu kiinni amstaffi, jäipä koiralle tosi kivat mielikuvat muista koirista.
Blogia seuranneet varmaan tietävätkin että me ollaan työstetty ohituksia ties miten kauan ja ne alkavat jo pääosin sujua. Foxi ei oikeastaan koskaan pääse hihnassa tapaamaan muita koiria, tosin tähän tekee muutama kaverikoira poikkeuksen. Kuulostaa ehkä itsekkäältä ettei tavata muita koiria hihnassa, mutta mun mielestä meidän ei tarvitsekaan olla jokaisen naapuruston koiran kaveri. Sitä paitsi paljon helpompaa että on joku järki, vieraita koiria ei tavata hihnassa ei nyt - ei huomenna - ei ensi vuonnakaan.
Sen jälkeen kun se espanjanvesikoira kävi Foxin päälle olen ottanut tietyn tavan kohdata nämä kohti tulevat irtokoirat. Meidän onneksemme ne ovat tähän mennessä olleet kaikki erilaisia pikkufifejä. Toimin siis niin että toisella kädellä vedän Foxin kauemmas koiran luota mun taakseni ja itse otan muutaman askelen koiraa kohti ja sanon vihaisesti ja kovalla äänellä "mene pois!". Tämä käytös varmaan saa kohta valkotakkiset miehet soittamaan meidän ovikelloa, mutta Foxi on mun laumaani ja mun tehtävä on vahtia että sen päälle ei tule kukaan. Keskusta-fifin omistajassakin mun käytökseni sai aikaan ne kuuluisat sanat "ei se mitään tee".
"Ei se mitään tee", "se on ihan kiltti" - joo niin varmaan. Arvatkaapas mitä? Mua ei kiinnosta! Kauheaa miten itsekkäältä kuulostaa, mutta näin se on. Kun meitä kohti juoksee irtokoira mua ei ihan oikeasti jaksa kiinnostaa onko se kiltti vai ei. Me ei kuitenkaan haluta tavata sitä. Sitä paitsi, mistä se toinen omistaja voi tietää onko Foxi kiltti?
Mun mielestä on ihan ok pitää koiraa irti, JOS se tottelee ja se on koulutettu. Vaikkakin edelleenkään kaupungin keskusta ei ole mikään sopiva irtipitopaikka. Tietenkin koira on eläin ja ei siihen 100% voi luottaa, joo tiedetään. Älkää pliis myöskään laittako kouluttamatonta pikkufifiä tai isoakaan fifiä fleksiin! Se on mun mielestä väärissä käsissä vaarallinen vehje.
Tunnustan, mä pidän Foxia hyvin paljon irti. Ihan tavallisillakin kävelyteillä, kyllä. En ehkä niillä kaikkein vilkkaimmin liikennöidyillä, mutta kävelyteillä kuitenkin. Meillä mennään irti oikeastaan kaikilla lenkeillä jonkun verran. Mä seuraan kuitenkin koko ajan hyvinkin tarkkaan sitä onko takaa tulossa joku tai onko meitä vastaan tulossa joku. Heti kun havaitsen jotain niin otan Foxin kiinni, matka vastaantulijaan voi olla pitkäkin matkan päässä. Täten me siis ohitetaan kaikki kytkettynä. Käytetään myös fleksiä, tosin lähinnä aamulenkillä, jolloin ei tule ikinä ketään vastaan.
Eniten mua tietenkin näissä irtokoirissa ärsyttää se kun niiden omistajat eivät viitsi toimia siten miten itse toimisin. Ihan tosi. Kaikki ihmiset eivät todellakaan viitsi edes peruskouluttaa koiriaan kunnolla ja jos sitä koiraa ei ole koulutettu niin ei sitä silloin pitä ulkoiluttaa irti tai fleksissäkään.
Yksi mun tuttuni sanoi että koiran koulutus jatkuu koko sen elämän ajan. Siis siinä vaiheessa kun totesin että kiva takapakki tuli taas ohitustreeneihin. Joo, varmasti jatkuu, mutta mä en todellakaan aio katsella 13-vuotiaana hihnassa perseilevää koiraa vaan oikeasti jos mä panostan tiettyyn osa-alueeseen erityisen paljon niin haluan myös sen toimivan. Ei kai sille koiralle istumistakaan 13 vuotta opeteta?
Tänä syksynä me ollaan kohdattu aika paljon näitä irtiolevia koiria, jotka rynnistää meitä kohti. Tavallaan vähän hassua että ollaan jo vuoden päivät lenkkeilty samoilla huudseilla ja nyt yhtäkkiä tuleekin monta irtokoiraa päin. Onneksi jollain ihmeen ilveellä onnistuttiin välttämään näitä kokemuksia Foxin pentuaikana. Kaverin collieen(siis pehmeään koiraan) kävi sen ollessa pentu kiinni amstaffi, jäipä koiralle tosi kivat mielikuvat muista koirista.
Blogia seuranneet varmaan tietävätkin että me ollaan työstetty ohituksia ties miten kauan ja ne alkavat jo pääosin sujua. Foxi ei oikeastaan koskaan pääse hihnassa tapaamaan muita koiria, tosin tähän tekee muutama kaverikoira poikkeuksen. Kuulostaa ehkä itsekkäältä ettei tavata muita koiria hihnassa, mutta mun mielestä meidän ei tarvitsekaan olla jokaisen naapuruston koiran kaveri. Sitä paitsi paljon helpompaa että on joku järki, vieraita koiria ei tavata hihnassa ei nyt - ei huomenna - ei ensi vuonnakaan.
Sen jälkeen kun se espanjanvesikoira kävi Foxin päälle olen ottanut tietyn tavan kohdata nämä kohti tulevat irtokoirat. Meidän onneksemme ne ovat tähän mennessä olleet kaikki erilaisia pikkufifejä. Toimin siis niin että toisella kädellä vedän Foxin kauemmas koiran luota mun taakseni ja itse otan muutaman askelen koiraa kohti ja sanon vihaisesti ja kovalla äänellä "mene pois!". Tämä käytös varmaan saa kohta valkotakkiset miehet soittamaan meidän ovikelloa, mutta Foxi on mun laumaani ja mun tehtävä on vahtia että sen päälle ei tule kukaan. Keskusta-fifin omistajassakin mun käytökseni sai aikaan ne kuuluisat sanat "ei se mitään tee".
"Ei se mitään tee", "se on ihan kiltti" - joo niin varmaan. Arvatkaapas mitä? Mua ei kiinnosta! Kauheaa miten itsekkäältä kuulostaa, mutta näin se on. Kun meitä kohti juoksee irtokoira mua ei ihan oikeasti jaksa kiinnostaa onko se kiltti vai ei. Me ei kuitenkaan haluta tavata sitä. Sitä paitsi, mistä se toinen omistaja voi tietää onko Foxi kiltti?
Mun mielestä on ihan ok pitää koiraa irti, JOS se tottelee ja se on koulutettu. Vaikkakin edelleenkään kaupungin keskusta ei ole mikään sopiva irtipitopaikka. Tietenkin koira on eläin ja ei siihen 100% voi luottaa, joo tiedetään. Älkää pliis myöskään laittako kouluttamatonta pikkufifiä tai isoakaan fifiä fleksiin! Se on mun mielestä väärissä käsissä vaarallinen vehje.
Tunnustan, mä pidän Foxia hyvin paljon irti. Ihan tavallisillakin kävelyteillä, kyllä. En ehkä niillä kaikkein vilkkaimmin liikennöidyillä, mutta kävelyteillä kuitenkin. Meillä mennään irti oikeastaan kaikilla lenkeillä jonkun verran. Mä seuraan kuitenkin koko ajan hyvinkin tarkkaan sitä onko takaa tulossa joku tai onko meitä vastaan tulossa joku. Heti kun havaitsen jotain niin otan Foxin kiinni, matka vastaantulijaan voi olla pitkäkin matkan päässä. Täten me siis ohitetaan kaikki kytkettynä. Käytetään myös fleksiä, tosin lähinnä aamulenkillä, jolloin ei tule ikinä ketään vastaan.
Eniten mua tietenkin näissä irtokoirissa ärsyttää se kun niiden omistajat eivät viitsi toimia siten miten itse toimisin. Ihan tosi. Kaikki ihmiset eivät todellakaan viitsi edes peruskouluttaa koiriaan kunnolla ja jos sitä koiraa ei ole koulutettu niin ei sitä silloin pitä ulkoiluttaa irti tai fleksissäkään.
Yksi mun tuttuni sanoi että koiran koulutus jatkuu koko sen elämän ajan. Siis siinä vaiheessa kun totesin että kiva takapakki tuli taas ohitustreeneihin. Joo, varmasti jatkuu, mutta mä en todellakaan aio katsella 13-vuotiaana hihnassa perseilevää koiraa vaan oikeasti jos mä panostan tiettyyn osa-alueeseen erityisen paljon niin haluan myös sen toimivan. Ei kai sille koiralle istumistakaan 13 vuotta opeteta?
"Mitä haloo sille oikein tarkoittaa?"
Onpas ollut hetken hiljaista täällä blogin puolella! Työt tuntuu vievän itseltäni hurjasti energiaa joten en vain ole jaksanut kirjoitella tänne, etenkään kun me ei mitään erikoisempaa olla tehty. Keskiviikkona kuitenkin kaahattiin kiireellä tokotreeneihin.
Luoksepäästävyys alkuun ja ei mitään ongelmia. Sen jälkeen paikkis, jossa Foxi jäi jotenkin kieroon makaamaan. Oikeastaan se johtuu siitä että käänsin itse ylävartaloa tarkastaakseni ettei se jäänyt lonkalle. Sujui 1½min kohdalle asti ihan hyvin mutta sitten Foxi NOUSI!!! Koira joka EI KOSKAAN ole noussut paikallamakuusta. Syystäkin siis itseltäni loksahti suu auki. Foxi oli haistanut jonkun ruun murusen maassa ja ilmeisesti noussut sitä poimimaan. Voi miten kiva. Kävin palauttamassa koiran maahan ja se jäikin paljon paremmassa asennossa makaamaan paikkiksen loppuun. Palkka maahan kun palattiin koirien viereen.
Foxi vaikuttaa jotenkin tylsistyneeltä tekemään koko paikkista, se on alkanut tekemään sitä vaan huonommin ja huonommin. Lonkkailua, pään kääntelyä, maan haistelua maatessa ja tämä hiton nouseminen. Joo, no kiva se pysyy kyllä, mutta ei niin kun minä haluaisin. Ja tietenkin nämä ongelmat näkyy vaan ryhmätreeneissä, että mitenkäs treenaat... Yksin tekee takuuvarmasti ja hyvässä ryhdissä maaten ja minua tuijottaen. Täytyy vaan alkaa vaatia parempaa ja parempaa suoritusta ja jättää ne huonot huomiotta. Kuulostaa aika julmalta kun koira kuitenkin periaatteessa tekee mitä pitää.
Pienen odottelun jälkeen seuraamista käskytettynä. Kouluttaja-Marian mukaan käännökset parantuneet. Hassua, ei olla niitä juurikaan treenattu. Seuratessa huomasin Foxin haistavan jotain maassa ja sanoinpa sitten sille "haloo", tästä saatiinkin noottia. "Miksi sä sanoit haloo etkä seuraa? Mitä haloo oikein tarkoittaa?" Niinpä niin, ei se tarkoita oikein mitään. Seuraavalla kerralla ehkä sanon vaan seuraa... Muuten saatiin kyllä taas kehuja hyvästä seuraamisesta. Kiva, koska ollaan sen eteen tehty aika paljon töitä. Loppuun tehtiin takapääharjoituksia, joita ollaankin itsenäisesti tehty jonkin verran. "Hei, sehän käyttää takaosaansa!" - oli kouluttajan kommentti :)
Luoksepäästävyys alkuun ja ei mitään ongelmia. Sen jälkeen paikkis, jossa Foxi jäi jotenkin kieroon makaamaan. Oikeastaan se johtuu siitä että käänsin itse ylävartaloa tarkastaakseni ettei se jäänyt lonkalle. Sujui 1½min kohdalle asti ihan hyvin mutta sitten Foxi NOUSI!!! Koira joka EI KOSKAAN ole noussut paikallamakuusta. Syystäkin siis itseltäni loksahti suu auki. Foxi oli haistanut jonkun ruun murusen maassa ja ilmeisesti noussut sitä poimimaan. Voi miten kiva. Kävin palauttamassa koiran maahan ja se jäikin paljon paremmassa asennossa makaamaan paikkiksen loppuun. Palkka maahan kun palattiin koirien viereen.
Foxi vaikuttaa jotenkin tylsistyneeltä tekemään koko paikkista, se on alkanut tekemään sitä vaan huonommin ja huonommin. Lonkkailua, pään kääntelyä, maan haistelua maatessa ja tämä hiton nouseminen. Joo, no kiva se pysyy kyllä, mutta ei niin kun minä haluaisin. Ja tietenkin nämä ongelmat näkyy vaan ryhmätreeneissä, että mitenkäs treenaat... Yksin tekee takuuvarmasti ja hyvässä ryhdissä maaten ja minua tuijottaen. Täytyy vaan alkaa vaatia parempaa ja parempaa suoritusta ja jättää ne huonot huomiotta. Kuulostaa aika julmalta kun koira kuitenkin periaatteessa tekee mitä pitää.
Pienen odottelun jälkeen seuraamista käskytettynä. Kouluttaja-Marian mukaan käännökset parantuneet. Hassua, ei olla niitä juurikaan treenattu. Seuratessa huomasin Foxin haistavan jotain maassa ja sanoinpa sitten sille "haloo", tästä saatiinkin noottia. "Miksi sä sanoit haloo etkä seuraa? Mitä haloo oikein tarkoittaa?" Niinpä niin, ei se tarkoita oikein mitään. Seuraavalla kerralla ehkä sanon vaan seuraa... Muuten saatiin kyllä taas kehuja hyvästä seuraamisesta. Kiva, koska ollaan sen eteen tehty aika paljon töitä. Loppuun tehtiin takapääharjoituksia, joita ollaankin itsenäisesti tehty jonkin verran. "Hei, sehän käyttää takaosaansa!" - oli kouluttajan kommentti :)
torstai 27. syyskuuta 2012
Illat pimenee
Oltiin jälleen eilen viikottaisissa tokotreeneissä. Tällä kertaa ei satanut, enkä myöskään ollut kahden vaihella lähdenkö treeneihin vai en :D
Kun käveltiin kentälle Foxi bongasi taas sen saman naisen, jota se on jostain syystä kyylännyt oikeastaan kaikkien treenien alussa. Ihmeellistä kuikuilua, joka aiheuttaa myös täydellistä korvattomuutta. Kiva tapa aloittaa treenit sillä että ensin pitäisi saada koira kuuntelemaan. En tajua mistä se oikein johtuu, Foxi ei varmasti ole tavannut naista ikinäkoskaanmilloinkaan missään, ainoastaan nähnyt tokokentällä. Joka kerta sama homma, kyyläystä, mutta kun vihdoin saan koiran huomion niin tämä nainen unohtuu.
Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jossa ei ollut mitään ongelmia. Sen jälkeen paikkis, jossa taisi taas mennä lonkalle. Mistä ihmeestä se voi oikein johtua? Yksinään kun treenataan niin makaa tosi ryhdikkäästi. Kai se vaan jotenkin johtuu porukasta. Ensi kerralla en kyllä todellakaan jätä sitä ennen kun se jää makaamaan kunnolla!
Seuraamista. Tosi kivaa taas kerran, käännökset oikealle ja vasemmalle ehkä vähän löysiä, täyskäännös parempi. Kouluttajalta sain neuvoksi huomioda miten kannan vasenta kättäni, nimittäin se on ollut mulla usein sillä tavalla että se näyttää olevan kantositeessä :D Seuraamista myös ilman talutinta kaikki ryhmän koirat samaan aikaan. Tosi kivannäköistä edelleen. Tosin kävelin ilmeisesti niin lujaa että meinasin jyrätä yhdenn ryhmäläisen päälle ja kiilata ohikin...
Viime viikon sairastelut on nyt takanapäin, joten päästään vihdoin taas pyöräilemään! Lisäksi luvassa taitaa olla lisää hihnalenkkeilyä tavoitteena saada ohitukset onnistumaan entistä varmemmin. Viimeaikoina Foxi on ohitellut taas aika huonosti...
Kun käveltiin kentälle Foxi bongasi taas sen saman naisen, jota se on jostain syystä kyylännyt oikeastaan kaikkien treenien alussa. Ihmeellistä kuikuilua, joka aiheuttaa myös täydellistä korvattomuutta. Kiva tapa aloittaa treenit sillä että ensin pitäisi saada koira kuuntelemaan. En tajua mistä se oikein johtuu, Foxi ei varmasti ole tavannut naista ikinäkoskaanmilloinkaan missään, ainoastaan nähnyt tokokentällä. Joka kerta sama homma, kyyläystä, mutta kun vihdoin saan koiran huomion niin tämä nainen unohtuu.
Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jossa ei ollut mitään ongelmia. Sen jälkeen paikkis, jossa taisi taas mennä lonkalle. Mistä ihmeestä se voi oikein johtua? Yksinään kun treenataan niin makaa tosi ryhdikkäästi. Kai se vaan jotenkin johtuu porukasta. Ensi kerralla en kyllä todellakaan jätä sitä ennen kun se jää makaamaan kunnolla!
Seuraamista. Tosi kivaa taas kerran, käännökset oikealle ja vasemmalle ehkä vähän löysiä, täyskäännös parempi. Kouluttajalta sain neuvoksi huomioda miten kannan vasenta kättäni, nimittäin se on ollut mulla usein sillä tavalla että se näyttää olevan kantositeessä :D Seuraamista myös ilman talutinta kaikki ryhmän koirat samaan aikaan. Tosi kivannäköistä edelleen. Tosin kävelin ilmeisesti niin lujaa että meinasin jyrätä yhdenn ryhmäläisen päälle ja kiilata ohikin...
Viime viikon sairastelut on nyt takanapäin, joten päästään vihdoin taas pyöräilemään! Lisäksi luvassa taitaa olla lisää hihnalenkkeilyä tavoitteena saada ohitukset onnistumaan entistä varmemmin. Viimeaikoina Foxi on ohitellut taas aika huonosti...
maanantai 24. syyskuuta 2012
Ehkä se sittenkin edes jotain osaa
Viime viikon perjantaina oltiin taas Porvoossa treenaamassa Minna ja Emmin kanssa.
Alkuun lämmittelin Foxia vähän variksella, tosin ei se sitä halunnut ottaa mutta tosi kiinnostunut oli. Taidetaan vaan tarvita riistatreeniä useammin. Nythän me aika harvoin nähdään varista.
Minnan saavuttua tehtiin yksi markkeeraus variksella. Foxi oli puussa kiinni ja ennen omaa vuoroaan katsonut Alvan suoritusta. Mitä tekee Foxi kun päästän sen noutamaan? Lähtee ihan täysillä aivan markkeerauksen vastaiseen suuntaan eikä kyllä taatusti nähnyt koko varista. Tosi hienoa... Damiakaan ei kyennyt noutamaan vaan keskittyminen oli ihan jossain muualla. Mietittiin hetki mitä oikein tehdään ja päädyttiin siihen että Foxi seuraa taas muiden suorituksia olemalla puussa kiinni ja lopuksi kokeillaan sen kanssa jotain.
Tehtiin meidän vuorolla laahausjälki katkodamilla, jossa on karva keskellä. Ennen Foxi ei ole sellaista suostunut kantamaan, vaan on hämääntynyt siitä että se painaa ja roikkuu sivulla. Nyt meillä tosin on oma katkokaninkarvadami, jolla ollaan harjoiteltu kantamista ja se sujuu ihan hyvin, joten uskalsin päästää sen jäljestämään. Foxi tykkää laahausjäljestä ja nytkin sain rauhoitella sen lähtöpaikalle. Kun päästin menemään se jäljesti aika reippaasti ja kuitenkin samalla tarkasti. Katkodamilla otti damin suuhun ja toi ehkä puolimatkaan, jonka jälkeen pudotti mutta käskyllä toi sen minulle! Kiva saada edes joku onnistuminen :)
Lisäksi tehtiin yksi markkeerausnouto damilla, johon oli kiinnitetty variksen siipi. Senkään kanssa ei ollut muuta ongelmaa kun se että jotenkin Foxin tuodessa sitä irtosi siipi damista. Sainpahan kuitenkin siiven talteen kun dami jäi kiinnitysviritelmän katkettua matkalle. Ehkä nirhaan meidän nykyiseltä varikselta siivet irti sen jälkeen kun ollaan sillä pari kertaa treenattu.
Alkuun lämmittelin Foxia vähän variksella, tosin ei se sitä halunnut ottaa mutta tosi kiinnostunut oli. Taidetaan vaan tarvita riistatreeniä useammin. Nythän me aika harvoin nähdään varista.
Minnan saavuttua tehtiin yksi markkeeraus variksella. Foxi oli puussa kiinni ja ennen omaa vuoroaan katsonut Alvan suoritusta. Mitä tekee Foxi kun päästän sen noutamaan? Lähtee ihan täysillä aivan markkeerauksen vastaiseen suuntaan eikä kyllä taatusti nähnyt koko varista. Tosi hienoa... Damiakaan ei kyennyt noutamaan vaan keskittyminen oli ihan jossain muualla. Mietittiin hetki mitä oikein tehdään ja päädyttiin siihen että Foxi seuraa taas muiden suorituksia olemalla puussa kiinni ja lopuksi kokeillaan sen kanssa jotain.
Tehtiin meidän vuorolla laahausjälki katkodamilla, jossa on karva keskellä. Ennen Foxi ei ole sellaista suostunut kantamaan, vaan on hämääntynyt siitä että se painaa ja roikkuu sivulla. Nyt meillä tosin on oma katkokaninkarvadami, jolla ollaan harjoiteltu kantamista ja se sujuu ihan hyvin, joten uskalsin päästää sen jäljestämään. Foxi tykkää laahausjäljestä ja nytkin sain rauhoitella sen lähtöpaikalle. Kun päästin menemään se jäljesti aika reippaasti ja kuitenkin samalla tarkasti. Katkodamilla otti damin suuhun ja toi ehkä puolimatkaan, jonka jälkeen pudotti mutta käskyllä toi sen minulle! Kiva saada edes joku onnistuminen :)
Lisäksi tehtiin yksi markkeerausnouto damilla, johon oli kiinnitetty variksen siipi. Senkään kanssa ei ollut muuta ongelmaa kun se että jotenkin Foxin tuodessa sitä irtosi siipi damista. Sainpahan kuitenkin siiven talteen kun dami jäi kiinnitysviritelmän katkettua matkalle. Ehkä nirhaan meidän nykyiseltä varikselta siivet irti sen jälkeen kun ollaan sillä pari kertaa treenattu.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
"Siitä vaan oikeisiin kokeisiin"
Oltiin eilen Vantaalla möllitokossa. Pienen ongelman heti alkuun aiheutti se etten löytänyt ihan heti koepaikkaa vaan etsin sitä ihan toisesta suunnasta. Jotenkin kuitenkin tajusin kääntyä ja palasin lähemmäs autoa ja koepaikka löytyikin. Ilmottautumisessa oltiin kyllä tismalleen kymmeneltä, eikä edes oltu viimeisiä ilmoittautujia!
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 9½
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9½
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½
Estehyppy 8½
Kokonaisvaikutus 9
yhteensä 187,5p ja ykköstulos(tosin nakkiluokassa)
Foxi odotteli häkissä kun nakkiluokan kaksi ekaa ryhmää teki paikkamakuun ja luoksepäästävyyden. Sitten tempaisin sen häkistä kun tuli meidän vuoro. Kehääntulotarkastuksessa tehtiin juoksun tarkastus, urokselta :D Se ei ollut Foxin mielestä oikein kivaa, mutta antoi kuitenkin pyyhkäistä takapuolta. Sitten luoksepäästävyys, jossa tuomari kävi silittämässä koiran rintaa.
Paikkamakuussa taisi olla ihan koepituinen matka ja aika oli sen 2min, eli sama kun kokeessa. Aikaa oli jäljellä varmaan 30s kun Foxin oli välittömästi alettava nuolemaan jalkoväliään. Se EI KOSKAAN ole tehnyt niin! Olin hieman hämilläni kun koira on oikeasti tosi hyvä paikallamakaaja, eli en siis tajunnut että olisin esim. voinut kieltää sitä. Alkumakuun se teki tosi hyvin, mutta mua vähän ärsytti sen nuoleskelu. Paikaltaanhan se ei tosin kyllä liikkunut. Lisäksi ennakoi vielä perusasentokäskyn.
Sitten tuli jonkin verran odottelua. Kun vihdoin päästiin kehään Foxi oli hyvällä fiiliksellä. Seuraamiset tosi reippaita ja innokkaita, meinasi jopa hihnaseuruussa hieman edistää! Käännökset voisivat olla ehkä vähän tiiviimpiä, mutta niitä ei olla kovin paljoa harjoiteltukaan.
Jäävissä maahanmeno ja seuraamisosuus olivat tosi hienot, vaikka aika paljon annoin ruumiilla apuja. Seisomisessa se taisi hiipiä aavistuksen verran ja lisäksi ennakoi perusasennon. Tätä ennakointia mä olenkin jo aiemmin huomannut Foxin tekevän, täytynee kiinnittää vähän enemmän huomiota.
Luoksarissa tuli hienosti ja tosi hyvällä vauhdilla ekasta käskystä! Jeejee! Tosin perusasento meni aivan killiin, joten piti käyttää käsky sitä korjaamaan. Hyppy oli hyvä muutoin, mutta siinäkin ennakoi perusasentokäskyn.
Saatiin sekä tuomarilta että liikkurilta tosi paljon positiivista ja kannustavaa palautetta! Erityisiä kehuja tuli hienosta seuraamisesta. Ennakointiin käskivät myös kiinnittää huomiota. Liikkurin oli vieläpä lopuksi päästävä lässyttämään Foxille, se kun näyttää niin ihanalta nallekarhulta :) Itselle jäi tosi hyvä mieli tästä, koska Foxi teki hyvä työtä. Vähän hassua kyllä, mutta minua ei tämä ensimmäinen epävirallinen koestartti jännittänyt juuri yhtään :o Olin pari viikkoa sitten ihan varma että alan jo viikkoa ennen koetta panikoimaan ja menetän yöunet. Itseäni hieman harmitti kun tässä kokeessa ei jaettu mitään sijoituksia, meillä kun olisi voinut olla ihan hyvät mahdollisuudet jollekin sijalle...
Pisteytyksestä vielä, tämähän siis oli möllitokon nakkiluokka ja tuomari ei tainnut olla oikea tuomari. Meidän pisteet on ehkä juuri tähän suhteutettuna hyvät. Mutta ollaanko me koevalmiita? Ehkä ensi keväänä, missä meidän tavoite tällä hetkellä onkin.
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 9½
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9½
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8½
Estehyppy 8½
Kokonaisvaikutus 9
yhteensä 187,5p ja ykköstulos(tosin nakkiluokassa)
Foxi odotteli häkissä kun nakkiluokan kaksi ekaa ryhmää teki paikkamakuun ja luoksepäästävyyden. Sitten tempaisin sen häkistä kun tuli meidän vuoro. Kehääntulotarkastuksessa tehtiin juoksun tarkastus, urokselta :D Se ei ollut Foxin mielestä oikein kivaa, mutta antoi kuitenkin pyyhkäistä takapuolta. Sitten luoksepäästävyys, jossa tuomari kävi silittämässä koiran rintaa.
Paikkamakuussa taisi olla ihan koepituinen matka ja aika oli sen 2min, eli sama kun kokeessa. Aikaa oli jäljellä varmaan 30s kun Foxin oli välittömästi alettava nuolemaan jalkoväliään. Se EI KOSKAAN ole tehnyt niin! Olin hieman hämilläni kun koira on oikeasti tosi hyvä paikallamakaaja, eli en siis tajunnut että olisin esim. voinut kieltää sitä. Alkumakuun se teki tosi hyvin, mutta mua vähän ärsytti sen nuoleskelu. Paikaltaanhan se ei tosin kyllä liikkunut. Lisäksi ennakoi vielä perusasentokäskyn.
Sitten tuli jonkin verran odottelua. Kun vihdoin päästiin kehään Foxi oli hyvällä fiiliksellä. Seuraamiset tosi reippaita ja innokkaita, meinasi jopa hihnaseuruussa hieman edistää! Käännökset voisivat olla ehkä vähän tiiviimpiä, mutta niitä ei olla kovin paljoa harjoiteltukaan.
Jäävissä maahanmeno ja seuraamisosuus olivat tosi hienot, vaikka aika paljon annoin ruumiilla apuja. Seisomisessa se taisi hiipiä aavistuksen verran ja lisäksi ennakoi perusasennon. Tätä ennakointia mä olenkin jo aiemmin huomannut Foxin tekevän, täytynee kiinnittää vähän enemmän huomiota.
Luoksarissa tuli hienosti ja tosi hyvällä vauhdilla ekasta käskystä! Jeejee! Tosin perusasento meni aivan killiin, joten piti käyttää käsky sitä korjaamaan. Hyppy oli hyvä muutoin, mutta siinäkin ennakoi perusasentokäskyn.
Saatiin sekä tuomarilta että liikkurilta tosi paljon positiivista ja kannustavaa palautetta! Erityisiä kehuja tuli hienosta seuraamisesta. Ennakointiin käskivät myös kiinnittää huomiota. Liikkurin oli vieläpä lopuksi päästävä lässyttämään Foxille, se kun näyttää niin ihanalta nallekarhulta :) Itselle jäi tosi hyvä mieli tästä, koska Foxi teki hyvä työtä. Vähän hassua kyllä, mutta minua ei tämä ensimmäinen epävirallinen koestartti jännittänyt juuri yhtään :o Olin pari viikkoa sitten ihan varma että alan jo viikkoa ennen koetta panikoimaan ja menetän yöunet. Itseäni hieman harmitti kun tässä kokeessa ei jaettu mitään sijoituksia, meillä kun olisi voinut olla ihan hyvät mahdollisuudet jollekin sijalle...
Pisteytyksestä vielä, tämähän siis oli möllitokon nakkiluokka ja tuomari ei tainnut olla oikea tuomari. Meidän pisteet on ehkä juuri tähän suhteutettuna hyvät. Mutta ollaanko me koevalmiita? Ehkä ensi keväänä, missä meidän tavoite tällä hetkellä onkin.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Namit taskussa
Poikkeuksellinen treenikärpänen on nähtävästi päässyt puraisemaan minua kun luvassa on monta päivää treeniä :o Tänään halusin treenata niin että en ihan kokoajan namittaisi koiraa vaan se saa palkan tehtyään hyvän suorituksen. Tuo namittaminen on itsessäni nii-iin ärsyttävä piirre!
Aloitin minuutin paikkamakuulla, jossa halusin tarkastaa meneekö se suoraan lonkalle vai makaako ryhdikkäänä. Ensimmäinen yritys, Foxi meni käskystä lonkalle joten käsky takaisin perusasentoon ja sitten se jäikin jo oikeaan asentoon. Minuutin aika, ei edelleenkään mitään ongelmia. Tässä selvästi suurin ongelma on lonkalle meneminen ja ehkä palatessa saattaa ennakoida perusasentokäskyä.
Tehtiin taas takapää-harjoituksia. Ne selvästi vähän turhauttaa Foxia. Itse siis otan pieniä askelia sivulle viistoon ja sen täytyy korjata. Ihan ok, mutta takapää voisi toimia paremminkin. Ehkä tästä kehitytään ylöspäin!
Käännöksiä, voisivat olla tiiviimpiä, mutta eipä niitä pahemmin olla treenattukaan. Lisää treeniä ja mun täytyy kehitellä joku itselle sopiva kävelytapa tähän! Tietenkin vasemmalle kääntyessä oikea jalka ensin ja oikealle kääntyessä vasen ensin, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu epäluonnolliselta. Taitaa vaatia kuivaharjoittelua!
Seuraamisia suoralla pätkällä namit ihan oikeasti taskussa. Foxi tuntui olevan hyvällä treenituulella ja teki tosi nättiä seuraamista. Tosin lyhyen pätkän jälkeen se ehkä vähän ihmetteli miksi ei jo tipu palkkaa, mutta jatkoi kuitenkin hyvin eteenpäin. Seuraaminen alkaa olla kyllä nyt ihan kivalla mallilla!
Vähän seuraamisen yhteydestä maahanmenoa. H-I-D-A-S!!! Joo, no ei olla toki treenattukaan kun ei ehkä ihan ollut sopiva samalla jäävien alkeita ja reipasta perusseuraamista. En varsinaisesti seuruuttanut vaan Foxi vaan kulki vasemmalla puolella. Mun täytyy hidastaa vauhtia, melkein jopa pysähtyä, ja maahanmeno on aika hidas. Jos harjoitellaan niin että peruutan itse ja koira tulee edessä niin tekee hyvin ja nopeasti, mutta vasemmalla vähän tökkii. Lisää treeniä tähän!
Olin aika tyytyväinen Foxiin ja itseenikin. Jotenkin mun on ollut vaikea luopua niistä kädessä olevista nameista, mutta etenkin silloin kun treenataan yksin täytyy varmaan jatkossakin pitää namit taskussa, ehkä kokeillaan myös seuraavissa kimppatreeneissä samaa. Jotenkin huomasi mun mielestä Foxista että se sai vähän enemmän "tilaa" kun ei ollut namit koko ajan houkuttimena. Sitä paitsi, tämähän osoitti minulle että kyllä se osaa vaikka ei lihapullaa koko ajan sen nenän edessä heiluttaisikaan!
Aloitin minuutin paikkamakuulla, jossa halusin tarkastaa meneekö se suoraan lonkalle vai makaako ryhdikkäänä. Ensimmäinen yritys, Foxi meni käskystä lonkalle joten käsky takaisin perusasentoon ja sitten se jäikin jo oikeaan asentoon. Minuutin aika, ei edelleenkään mitään ongelmia. Tässä selvästi suurin ongelma on lonkalle meneminen ja ehkä palatessa saattaa ennakoida perusasentokäskyä.
Tehtiin taas takapää-harjoituksia. Ne selvästi vähän turhauttaa Foxia. Itse siis otan pieniä askelia sivulle viistoon ja sen täytyy korjata. Ihan ok, mutta takapää voisi toimia paremminkin. Ehkä tästä kehitytään ylöspäin!
Käännöksiä, voisivat olla tiiviimpiä, mutta eipä niitä pahemmin olla treenattukaan. Lisää treeniä ja mun täytyy kehitellä joku itselle sopiva kävelytapa tähän! Tietenkin vasemmalle kääntyessä oikea jalka ensin ja oikealle kääntyessä vasen ensin, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu epäluonnolliselta. Taitaa vaatia kuivaharjoittelua!
Seuraamisia suoralla pätkällä namit ihan oikeasti taskussa. Foxi tuntui olevan hyvällä treenituulella ja teki tosi nättiä seuraamista. Tosin lyhyen pätkän jälkeen se ehkä vähän ihmetteli miksi ei jo tipu palkkaa, mutta jatkoi kuitenkin hyvin eteenpäin. Seuraaminen alkaa olla kyllä nyt ihan kivalla mallilla!
Vähän seuraamisen yhteydestä maahanmenoa. H-I-D-A-S!!! Joo, no ei olla toki treenattukaan kun ei ehkä ihan ollut sopiva samalla jäävien alkeita ja reipasta perusseuraamista. En varsinaisesti seuruuttanut vaan Foxi vaan kulki vasemmalla puolella. Mun täytyy hidastaa vauhtia, melkein jopa pysähtyä, ja maahanmeno on aika hidas. Jos harjoitellaan niin että peruutan itse ja koira tulee edessä niin tekee hyvin ja nopeasti, mutta vasemmalla vähän tökkii. Lisää treeniä tähän!
Olin aika tyytyväinen Foxiin ja itseenikin. Jotenkin mun on ollut vaikea luopua niistä kädessä olevista nameista, mutta etenkin silloin kun treenataan yksin täytyy varmaan jatkossakin pitää namit taskussa, ehkä kokeillaan myös seuraavissa kimppatreeneissä samaa. Jotenkin huomasi mun mielestä Foxista että se sai vähän enemmän "tilaa" kun ei ollut namit koko ajan houkuttimena. Sitä paitsi, tämähän osoitti minulle että kyllä se osaa vaikka ei lihapullaa koko ajan sen nenän edessä heiluttaisikaan!
torstai 20. syyskuuta 2012
Toimintaa takapäähän
Eilen pitkällisen pohdinnan jälkeen menin tokotreeneihin. Pohdintaa siis aiheutti jälleen kerran sadesää ja vaikka viimeksi en ollut sokerista niin olen viettänyt tämän viikon flunssan kourissa, joten en halunnut vilustua yhtään enempää. Mutta anyway, mentiin paikalle ja saatiinkin lähestulkoon privaattitreenit kun ryhmässä oli meidän lisäksi vain yksi koira.
Alkuun perus luoksepäästävyys, jossa ei ollut mitään ongelmia. Paikkiksessa jossain ihmeen välissä Foxi meni lonkalle, mun mielestä se kyllä jäi suoraan kun vielä itse sitä tarkastin ennenkun jätin mutta kun palasin sen viereen niin se oli lonkalla. Suorituksena parempi muuten kun edellisellä kerralla, huomio oli paljonpaljon paremmin minussa vaikka vieressä oleva koira ei kyllä pysynyt hetkeäkään paikallaan ja sääti koko ajan.
Sitten päästiinkin pureutumaan siihen mitä toivoinkin, eli seuraamisen käännöksiin. Kouluttaja meille ensiksi kertoi kaikenlaista miten on itse opettanut koiransa ja tuli kyllä niin paljon ajateltavaa että huhhuh! Seurauttaessa sainkin sitten kommentin "sä taidat keskittyä enemmän niihin askeliin kun koiraan. Keskity siihen koiraan enemmän!" selvästi tarvitsee vähän kuivaharjoitella, mikä tuntuu itselle luontaisimmalta kävelytyyliltä näissä käännöksissä.
Käännöksiä tehdessä Maria bongasikin sellaisen jutun Foxista, mitä olen vähän itsekin miettinyt. Se ei käytä takapäätään kunnolla. Seuraamisen jälkeen sitten tehtiin sellaisia harjoituksia, joissa se joutuu vähän käyttämään takapäätään. Peruuttaahan Foxi osaa, mutta läheskään aina se peruutus ei ole askelia vaan enemmänkin pomppimista taaksepäin. Samalla bongattiin myös minuun jämähtänyt tapa liikuttaa vasenta kättäni käskiessäni koiraa perusasentoon. Kokeilin ilman käsiliikettä ja kyllä se ilmankin toimii.
Vaikka satoikin niin oli tosi kiva kun saatiin näin henkilökohtaista ohjeistusta ja meillä on vielä paljon kaikenlaista pientä petrattavaa pelkästään seuraamisessa! Ihanan vaativa kouluttaja myös meillä, tykkään! Huomasin jälleen namittavani aika paljon, ehdottomasti täytyy kiinnittää tähän huomiota vielä lisää ja lisää!
Alkuun perus luoksepäästävyys, jossa ei ollut mitään ongelmia. Paikkiksessa jossain ihmeen välissä Foxi meni lonkalle, mun mielestä se kyllä jäi suoraan kun vielä itse sitä tarkastin ennenkun jätin mutta kun palasin sen viereen niin se oli lonkalla. Suorituksena parempi muuten kun edellisellä kerralla, huomio oli paljonpaljon paremmin minussa vaikka vieressä oleva koira ei kyllä pysynyt hetkeäkään paikallaan ja sääti koko ajan.
Sitten päästiinkin pureutumaan siihen mitä toivoinkin, eli seuraamisen käännöksiin. Kouluttaja meille ensiksi kertoi kaikenlaista miten on itse opettanut koiransa ja tuli kyllä niin paljon ajateltavaa että huhhuh! Seurauttaessa sainkin sitten kommentin "sä taidat keskittyä enemmän niihin askeliin kun koiraan. Keskity siihen koiraan enemmän!" selvästi tarvitsee vähän kuivaharjoitella, mikä tuntuu itselle luontaisimmalta kävelytyyliltä näissä käännöksissä.
Käännöksiä tehdessä Maria bongasikin sellaisen jutun Foxista, mitä olen vähän itsekin miettinyt. Se ei käytä takapäätään kunnolla. Seuraamisen jälkeen sitten tehtiin sellaisia harjoituksia, joissa se joutuu vähän käyttämään takapäätään. Peruuttaahan Foxi osaa, mutta läheskään aina se peruutus ei ole askelia vaan enemmänkin pomppimista taaksepäin. Samalla bongattiin myös minuun jämähtänyt tapa liikuttaa vasenta kättäni käskiessäni koiraa perusasentoon. Kokeilin ilman käsiliikettä ja kyllä se ilmankin toimii.
Vaikka satoikin niin oli tosi kiva kun saatiin näin henkilökohtaista ohjeistusta ja meillä on vielä paljon kaikenlaista pientä petrattavaa pelkästään seuraamisessa! Ihanan vaativa kouluttaja myös meillä, tykkään! Huomasin jälleen namittavani aika paljon, ehdottomasti täytyy kiinnittää tähän huomiota vielä lisää ja lisää!
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Ei vaan osaa
Taannoin oltiin Porvoossa treenaamassa Emmin ja Minnan kanssa. Tehtiin pitkästä aikaa taipparityyliset riistatreenit. Mä kyllä etukäteen vähän arvelin että Foxi ei ainakaan pätevyydellään tule loistamaan...
Aika lyhyt heitto lokilla mereen. Foxi oli päässyt haistamaan lokkia jo aikaisemmin rannassa ja ei siitä ihan hirveästi innostunut. Se kuitenkin lähti käskyllä uimaan ja hakemaan lokkia. Jossain vaiheessa se tajusi mikä veteen oli lentänyt ja jäi pyörimään lokin ympärille. Kannustuksella se otti ällötyksen siivestä kiinni ja toi sitä kohti rantaa. Ei kuitenkaan saanut lokkia ihan rannalle asti. En tiedä mitä tästä sanoisi. Hyvä että se edes jotenkin yritti tuoda lokin mulle, mutta tietenkin tarvitsee ihan hirveästi treeniä. Tätä ennen kun ollaan nähty lokki viimeksi Tollerileirillä viime vuonna. Eipä mulla mitään lokkia ole...
Hakuruutu variksilla. Ajattelin että Foxi tekisi ihan hyvää työtä kun viimeksi tehtiin hakuruutua niin se teki nätisti. Samoin variksesta sillä oli hyvä ote kun viimeksi sitä nähtiin. Markkeerausvarista se lähti hakemaan vauhdilla mutta pyöritteli kuulemma kuonolla eikä ottanut kun vasta houkuttelulla. Palautus ihan hyvä. Muita variksia se ei sitten ruudusta tuonutkaan. En tajua että miksi. Ne eivät ole tuottaneet sille aiemmin mitään ongelmaa, vaikka ei ollakaan niillä ennen tehty hakuruutua. Se on vähän vaikeaa kun pakastimessa on ehkä yksi varis.
Lyhyt pupujälki. Joo, kyllä Foxi sen pupun löysi, mutta ei sitäkään halunnut ottaa. Ei edes ollut mikään mörssäripupu, vaan taisi vaan vähän yllättää että jäljen päässä olikin sellainen. Leikitettiin Foxia pupulla, mutta se ei halunnut ottaa sitä. Täytyy siis lisätä raatojen ostoslistaan myös pupu...
Sisaruksillaan on paljon enemmän vauhtia ja riistaintoa kun tällä mun Maseratilla. Okei. Osittain varmaan mun vika kun ei olla riistoja juurikaan nähty. Tätä menoa me mennään taippareihin ehkä kun Foxi on 10v...
Aika lyhyt heitto lokilla mereen. Foxi oli päässyt haistamaan lokkia jo aikaisemmin rannassa ja ei siitä ihan hirveästi innostunut. Se kuitenkin lähti käskyllä uimaan ja hakemaan lokkia. Jossain vaiheessa se tajusi mikä veteen oli lentänyt ja jäi pyörimään lokin ympärille. Kannustuksella se otti ällötyksen siivestä kiinni ja toi sitä kohti rantaa. Ei kuitenkaan saanut lokkia ihan rannalle asti. En tiedä mitä tästä sanoisi. Hyvä että se edes jotenkin yritti tuoda lokin mulle, mutta tietenkin tarvitsee ihan hirveästi treeniä. Tätä ennen kun ollaan nähty lokki viimeksi Tollerileirillä viime vuonna. Eipä mulla mitään lokkia ole...
Hakuruutu variksilla. Ajattelin että Foxi tekisi ihan hyvää työtä kun viimeksi tehtiin hakuruutua niin se teki nätisti. Samoin variksesta sillä oli hyvä ote kun viimeksi sitä nähtiin. Markkeerausvarista se lähti hakemaan vauhdilla mutta pyöritteli kuulemma kuonolla eikä ottanut kun vasta houkuttelulla. Palautus ihan hyvä. Muita variksia se ei sitten ruudusta tuonutkaan. En tajua että miksi. Ne eivät ole tuottaneet sille aiemmin mitään ongelmaa, vaikka ei ollakaan niillä ennen tehty hakuruutua. Se on vähän vaikeaa kun pakastimessa on ehkä yksi varis.
Lyhyt pupujälki. Joo, kyllä Foxi sen pupun löysi, mutta ei sitäkään halunnut ottaa. Ei edes ollut mikään mörssäripupu, vaan taisi vaan vähän yllättää että jäljen päässä olikin sellainen. Leikitettiin Foxia pupulla, mutta se ei halunnut ottaa sitä. Täytyy siis lisätä raatojen ostoslistaan myös pupu...
Sisaruksillaan on paljon enemmän vauhtia ja riistaintoa kun tällä mun Maseratilla. Okei. Osittain varmaan mun vika kun ei olla riistoja juurikaan nähty. Tätä menoa me mennään taippareihin ehkä kun Foxi on 10v...
torstai 13. syyskuuta 2012
Aina on hyvä sää treenata
Eilen oli taas vallan ihana syysilma. Vettä vaan satoi. Harkitsin että mennäänkö treeneihin ollenkaan vai ei. Lopputulos: mennään, uloshan sitä on kuitenkin mentävä kun koira pitää lenkittää. Sitä paitsi ajattelin että sade saisi muut koirakot jäämään kotiin, mutta se ei kyllä yhtään pitänyt paikkansa! Ryhmän kaikki koirakot olivat paikalla! Säänkestäviä nämä koiraihmiset.
Aluksi kun oltiin perusasennossa niin Foxi kuikuili koko ajan vieressä olevaa collienarttua. Istui siis mun vieressä ja oikealla paikalla kyllä mutta pää kiertyi mun jalkojen yli katsomaan sitä collieta. Jostain syystä se oli äärimmäisen kiinnostava...
Aloitettiin pienellä pätkällä seuraamista. Suora pätkä, jonka alussa yksi ryhmässä olleista saksanpaimenkoirista alkoi mekastamaan ja Foxi taisi hieman säikähtää sitä. Hetken seurasi korvat luimussa, mutta pian tulikin jo ihan nätisti. Mua vähän ärsyttää kun nämä palveluskoirat ei oikein osaa käyttäytyä siellä kentän laidalla. Siis kouluttajien koirat räyhää autossa kun muut menee ohitse, tosi kiva kun siellä on pentukoululaisiakin...
Maahanmenoa seuraamisen yhteydessä. Seuraamispätkästä saatiin oikein kehuja, maahanmeno H-I-D-A-S, mutta eipä sitä hetkeen ollakaan treenattu. Ilmeni myös uusi ongelma, nimittäin Foxi nousi ylös kun olin palaamassa sen viereen ja haki jo perusasentoa! Jätin koiran uudelleen maahan ja kävelin pois, jonka jälkeen kun palasin niin pysyi. Palkka maahan ja vapautus. Tässä saadaan treenata maahanmeno aika paljon terävämmäksi ja sitä maassa pysymistä niin kauan kunnes käsketään nousemaan. (Kun Foxi nousi niin alkoi selittely, "eipä ole koskaan ennen tehnyt näin!"). Luulen että johtuu siitä että Foxi ennakoi aika paljon, katsotaan miten tilanne kehittyy :)
Seisomista seuraamisen yhteydessä. Sujui maahanmenoa paremmin, mutta tähänkin tarvitaan terävyyttä ja myös ne ennakoinnit täytyy karsia pois...
Luoksari. Köhköhköh... Mä en tiennyt että olen opettanut koiralle käskyksi "Foxisivu", nimittäin ei toimi pelkällä "sivu". Pöhköpää katseli vaan kiltisti istuen kun kutsuin pelkällä "sivu" mutta tulikin heti hyvällä vauhdlla kun käytin tätä "Foxisivu" -käskyä :o Sitten pitäisi vaan itse opetella sanomaan vähän nopeammin tuo käsky tai vaan alkaa vaatia sitä luoksetuloa ihan pelkällä "sivu" -käskyllä. Mä en kyllä tajua mikä tässä luoksarissa meillä on aina ollut vikana, koska sehän on oikeastaan yksi helpoimmista liikkeistä!
Kun käveltiin hypylle niin Foxi tuntui olevan tosi innoissaan kun se näki esteen. Olisi jo lähtenyt hyppäämään kun vielä juttelin kouluttajan kanssa. Hypytettiin koiraa edestakaisin. Alokasluokan hypynhän Foxi osaakin jo ihan kivasti :) Mutta eipä sille tuottanut ongelmia tuo edestakaisin hyppiminenkään. Tämä on ihan selvästi Foxin suosikki! :)
Aluksi kun oltiin perusasennossa niin Foxi kuikuili koko ajan vieressä olevaa collienarttua. Istui siis mun vieressä ja oikealla paikalla kyllä mutta pää kiertyi mun jalkojen yli katsomaan sitä collieta. Jostain syystä se oli äärimmäisen kiinnostava...
Aloitettiin pienellä pätkällä seuraamista. Suora pätkä, jonka alussa yksi ryhmässä olleista saksanpaimenkoirista alkoi mekastamaan ja Foxi taisi hieman säikähtää sitä. Hetken seurasi korvat luimussa, mutta pian tulikin jo ihan nätisti. Mua vähän ärsyttää kun nämä palveluskoirat ei oikein osaa käyttäytyä siellä kentän laidalla. Siis kouluttajien koirat räyhää autossa kun muut menee ohitse, tosi kiva kun siellä on pentukoululaisiakin...
Maahanmenoa seuraamisen yhteydessä. Seuraamispätkästä saatiin oikein kehuja, maahanmeno H-I-D-A-S, mutta eipä sitä hetkeen ollakaan treenattu. Ilmeni myös uusi ongelma, nimittäin Foxi nousi ylös kun olin palaamassa sen viereen ja haki jo perusasentoa! Jätin koiran uudelleen maahan ja kävelin pois, jonka jälkeen kun palasin niin pysyi. Palkka maahan ja vapautus. Tässä saadaan treenata maahanmeno aika paljon terävämmäksi ja sitä maassa pysymistä niin kauan kunnes käsketään nousemaan. (Kun Foxi nousi niin alkoi selittely, "eipä ole koskaan ennen tehnyt näin!"). Luulen että johtuu siitä että Foxi ennakoi aika paljon, katsotaan miten tilanne kehittyy :)
Seisomista seuraamisen yhteydessä. Sujui maahanmenoa paremmin, mutta tähänkin tarvitaan terävyyttä ja myös ne ennakoinnit täytyy karsia pois...
Luoksari. Köhköhköh... Mä en tiennyt että olen opettanut koiralle käskyksi "Foxisivu", nimittäin ei toimi pelkällä "sivu". Pöhköpää katseli vaan kiltisti istuen kun kutsuin pelkällä "sivu" mutta tulikin heti hyvällä vauhdlla kun käytin tätä "Foxisivu" -käskyä :o Sitten pitäisi vaan itse opetella sanomaan vähän nopeammin tuo käsky tai vaan alkaa vaatia sitä luoksetuloa ihan pelkällä "sivu" -käskyllä. Mä en kyllä tajua mikä tässä luoksarissa meillä on aina ollut vikana, koska sehän on oikeastaan yksi helpoimmista liikkeistä!
Kun käveltiin hypylle niin Foxi tuntui olevan tosi innoissaan kun se näki esteen. Olisi jo lähtenyt hyppäämään kun vielä juttelin kouluttajan kanssa. Hypytettiin koiraa edestakaisin. Alokasluokan hypynhän Foxi osaakin jo ihan kivasti :) Mutta eipä sille tuottanut ongelmia tuo edestakaisin hyppiminenkään. Tämä on ihan selvästi Foxin suosikki! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)