Sivut

keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Perinnehommia

Jostain syystä meillä taitaa olla vain yksi näyttely, missä olemme käyneet joka ikinen vuosi. Toller Show:sta olemme olleet parina vuonna pois, samoin Messarissa ei olla ihan joka vuosi taidettu olla. Missä kuitenkin aina ollaan oltu on Suome Noutajakoirajärjestön erikoisnäyttely. Se on toki alunperin aina ollut suht lähellä meitä, kun asuttiin etelässä. Nyt kun matka on hieman pidempi, meidät on sinne houkutelleet kiinnostavat tuomarit. 

Niinpä siis perjantaina 27.9. Foxi kävi meillä töissä toimistokoirana ja töistä suunnattiin junalla kohti etelää. Oli kyllä tunnelmaa lemmikkivaunussa kun se oli ihan täynnä ja isojakin koiria joutui tunkemaan omiin jalkoihin. Onneksi meillä oli ison koiran paikka, missä Foxi nukkui matkan omassa häkissään rauhassa.

Lauantaina kurvattiin tuttuun Tuuloksen parkkihalliin. Belgialaisen Rudy Feyaertsin kehä oli myöhässä, joten saatiin rauhassa odotella tollereiden alkua. Kun tollerit sitten alkoivat ei tuomarin arviosta ihan saanut kiinni punaisesta langasta. Lisäksi hassua oli, ettei tuomari juoksuttanut enää ollenkaan kilpailuluokassa.

Veteraaniuroksissa oli neljä koiraa Foxi, Vertti, Paavo ja Nemo. Sukulaispoikia kaikki toisilleen. Foxi oli aika pideltävä ensimmäisellä yhteisellä kierroksella, meinasi olla vanhalla herralla hieman hauskaa! Arvosteltavana joutui seisomaan yllättävän kauan. Foxi sai laatuarvosanaksi erinomaisen. 

Nopeasti alkoikin kilpailuluokka, jossa tosiaan ei muuta tehty kun seisotettiin. Tuomarin katseli vanhoja herroja aikansa kunnes alkoi sijoittaa niitä. Paavo voitti, Vertti oli toinen, Nemo kolmas ja Foxi neljäs. SA:n kanssa tuomari oli tiukka, ei antanut sitä yleensä kuin luokan voittajalle ja ei tehnyt poikkeusta tällä kertaa. Näin siis vain Paavo sai SA:n.

"Typey dog with lovely head and expression. Would like to see slightly better lay-back of shoulder. Good bone and substance. Good depth of brisket. Well angulated behind. Still in lovely coat and condition. Moved happily"

Hyvin Foxin näköinen arvostelu ja itseasiassa ihan hyväkin jopa! Mieltä lämmittää kommentti hyvästä kunnosta, vaikka välillä meinaa unohtaa että tuo koira on jo pian yhdeksän! 

Zoran jälkeläisistä paikalla oli Dori Lappeenrannasta, joka sai hienosti erinomaisen junnu-nartuissa ja sijoittui kolmanneksi. Iloinen ja vauhdikas esiintyjä. Eikä ollut juurikaan ihmeissään sisänäyttelyssä.

Rotunsa parhaaksi valittiin Emmin Ruuti ja VSP oli urokset voittanut Koda. 

Foxin kanssa osallistuttiin sekä Dinan jälkeläisryhmään sekä Banietta's kasvattajaluokkaan, jossa oli mukana Paavo, Foxi, Vertti ja Sylvi. Jälkeläisryhmiä oli kaksi, toinen oli Railin nuorehko ryhmä ja Dinan ryhmä taas koostui veteraaneista (jotka muuten olivat kaikki inttivalioita!). Sekä Dinan jälkeläisryhmä että kasvari saivat kunniapalkinnon ja olivat rotunsa parhaita. 

Rotukehä venyi aika myöhään, joten meidän ei kovin kauaa tarvinnut odotella isoa kehää. Isossa kehässä Dinan jälkeläisryhmä sijoittui kolmanneksi ja kasvattajaluokka neljänneksi. Olemme muuten tainneet useampana vuonna sijoittua ainakin jommalla kummalla ryhmällä noissa SNJ:n isoissa kehissä. Tämä oli viimeinen kerta kun Dinan jälkeläisryhmää esitettiin, kiva saada sille hieno kruunu! 

Syyskuun rallailut

Syyskuussa tosiaan vaihdettiin Zoran kanssa uuteen rallytokoryhmään. Tässä porukassa olisikin sitten tarkoitus treenailla koko syksy, talvi ja kevätkin. Tasoltaan ryhmä on voittaja-tasoinen. Ehkä meidän tämänhetkiselle osaamiselle hieman haastava, mutta pidemmällä tähtäimellä varmastikin oikein järkevä ryhmä meille. 

Kouluttajat osoittautuvat heti varsin vaativiksi. Ensimmäisellä kerralla tehtiin vain avoimen luokan rata, jotta koulutajat näkivät meidän tason. Seuraavalla kerralla pätkä jostain radasta. Sitten jälleen voi-radan pätkää ja lisäksi oikealla seuraamisen alkeita ja nyt viimeisimmän kerran taas voi-radan pätkään ja voittajaluoka käännöksiä (2x saksalainen, molemmat täyskäännös vasemmalle ja oikealle).

Etenkin toisella kertaa Zora oli ehkä vähän liian innoissaan radalla ja ääntä meinasi lähteä vähän liikaakin. Saatiinkin hyviä vinkkejä esim. siitä miten lähtöön kannattaa tulla. Nyt kun pari kertaa olen kokeillut, niin se itseasiassa on jopa toiminutkin! Aiemmin  tehtiin niin, että tultiin vain kyltille ja otin hihnan pois. Nyt saatiin vinkki, että voi vaikka tehdä jo pari käännöstä ja jotain muuta pientä ennen kun sille lähtökyltille edes tulee, jotta se lähtö ei olekaan ensimmäinen tehtävä. 

Oikealla seuraamista ollaan treenattu aivan hävettävän vähän. Täytyisi todella ottaa itseä niskasta kiinni sen kanssa. Ei sen opettaminen kuitenkaan sen kummallisempaa ole, kun vasemmalla puolella seuraamisenkaan. Oikealla seuraamisen alkeita opetellessa saatiin myös määräys treenata takapäätä. Plaah! 

Viimeisimmän kerran treenattiin tosiaan voi-luokan käännöksiä. 2 x saksalainen tuntuu helpolta meille, mutta nuo kaksi muuta käännöstä ovat kyllä aivan katastrofeja. Tai no, eipä koiralta voi mitään osaamista olettaakaan kun omistaja ei niitä ole opettanut. Täytyisi nyt näidenkin kanssa hieman ryhdistäytyä ja kuulemma edelleen treenata sitä takapäätä.

Meillä osoittautui myös murheenkryyniksi kolme askelta peruuttaen. Olen ajatellut että kyllä se koira siinä tulee kun sitä käsketään seuraamaan (ja sehän käytännössä tarkoittaa vasemman jalan vierellä kulkemista). Vaan eipä se ottanut onnistuakseen. Tätä täytyisi varmaan kotona treenata takapalkalla ja ottaa joku muu käsky, ettei mennä sabotoimaan meidän seuraamista.

Työtä todella siis riittäisi ennen kun meillä olisi mitään asiaa voittaja-luokan kisoihin. Tosin eipä meillä sinne ole edes osallistumisoikeutta vaan ensiksi pitäisi saada ne pari hyväksyttyä tulosta avosta.