Sunnuntain treeniviritelmiä

Tänään käveltiin pellolle treenaamaan. Ajatuksena oli treenata linjaa ja saada etenkin siihen pituutta. Koko hommahan alkoi niin mahtavasti kun matkalla tajusin unohtaneeni noutajahihnan kotiin. Enkä siis vaivautunut kääntymään takaisin sitä hakemaan. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehdottomasti pitänyt, sillä Foxi yhdistää sen tietynlaiseen tekemiseen.

Vein damin kahden pienen ojan yli linjan päätyyn ja Foxi odotteli varjossa. Kun lähetin sen se meni ihan mihin sattuu ihan kun ei ikinä olisi kuullutkaan "eteen" käskyä. Jestas! Eikä sitten tietenkään löytänyt damikaan. Uusi yritys ja ei toiminut kyllä sitten yhtään.

Sitten tein uuden linjan eri kohtaan ja sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Ehkä sinne loppuun voisi lähihakupillityksen pillittää, mutta se on meillä lievästi sanottuna työn alla. 

Sitten uusi yritys ojan ylityksellä. Taas osin oli ajatus vähän hukassa ja ei edennyt oikein suoraan, mutta sitten tuli mieleen että ehkä tuuli painoi damin hajua toiseen suuntaan. Damin löydyttyä palautus oli kanssa omaa sarjaansa kun Foxi kiersi ojan... Huoh!

Eipä jäänyt ollenkaan kiva maku näistä treeneistä. Pitäisi varmaan kokonaan lopettaa itsekseen treenaus kun Foxi tekee kimppatreeneissä ihan kivasti? :D

NOTES TO SELF:

1. älä kävele treeneihin, se vaan ei toimi Foxilla

2. KÄYTÄ NOUTAJAHIHNAA!!!

3. Yritä miettiä tuulta (oon vaan valitettavan huono siinä...)
4. Harkitse lämpimällä treenaamista 

Superhappyfuntime

Tänään ajeltiin korkkaamaan näyttelykautta Lahden kansainväliseen koiranäyttelyyn. Tai no, mehän käytiin siellä Virossa tammikuussa, mutta nyt tarkoitan tämän kevätkauden korkkaamista. 

Foxi alkoi jo autosta otettua huutaa innoissaan. Tosi kiva :D Sitten onneksi keskittyi hajuihin ja oli hiljaa. Sen intohuutoa on vähän ärsyttävä kuunnella. 

Tollereilla oli tuomarina australialainen Danielle Dryburgh. Ilmoitin Foxin näyttelyyn oikeastaan vain siksi, koska olin utelias tämän aussituomarin suhteen. Meillä ei siis ollut mitään tavoitteita tulosrintamalla. Yleensä kun en ole mitään odottanut on tullut parhaat tulokset, esim. viime vuonna SNJ ja HeW. Tosin nöytyyttä on tullut opittua Foxin kanssa, ennen Foxia esitin koiraa, joka oli melkein jokaisella kerralla kehään astuessaan ROP.

Foxi oli todella innoissaan. Se heilutti häntää kehän laidalla ja näytti melkeinpä nauravan. Kehään päästyään se kyllä pisteli parastaan. Ainakin irtosi hienosti! :D Se jaksoi kuitenkin pönöttää tosi nätisti. Meille annettiin sininen nauha, eli eh. 

"Correct, pleasing type. Correct shaped head. Good level topline. Would prefer straighter lelgs, feet turning in front. Balanced on the move. Unsound out and back. Body tending to be long."

Sellainen arvostelu. On kyllä taas kerran ihan Foxin näköinen. Ainoa mitä hieman mietin on tuo "unsound out and back", mitähän se mahtaa tarkoittaa? En jotenkin meinaa löytää sille mitään hyvää käännöstä. 

Kilpailuluokassa Foxi oli sitten Vertin ja Kodan perässä ja kun lähdettiin liikkeelle niin tapahtui jotain. Foxilla oli hirveästi energiaa ja sitä saikin muistuttaa että miten olisi hyvä käyttäytyä. Eipä olekaan koskaan ennen tarvinnut :D Vaan ei kai sillä olisi ollut väliä vaikka se vähän laukkaili, koska kolmanneksi se olisi joka tapauksessa tullut kun Vertti ja Koda saivat kummatkin erinomaisen.

Tästä nyt sitten kohti muita toukokuun näytelmiä! Toivottavasi koiralla säilyy into mutta ei ammu yli.

Pitkätreeniperjantai

Pitkäperjantai oli niin pitkä että treeni valmisteltiin jo edellisenä päivänä, sillä käytiin Emmin kanssa ulkoiluttamassa verisientä ja tehtiin jäljet Foxille, Vertille, Kodalle ja Nemolle. Löydettiin aika kiva maasto aika läheltä. 

Foxi oli ensimmäisenä jäljestysvuorossa. Sillähän on ollut taukoa ensimmäisestä jäljestä nyt jo aika paljon. Se kuitekin tajusi että pääsee johonkin hommiin ja kiskoikin aika reippaasti jäljen alulle. Taidettiin ehkä aloittaa jäljestys liian reippaasti, olisi varmaan kannattanut rauhoittaa koiraa hieman, jotta aivosolut mahdollisesti olisivat törmänneet ja Foxi olisi saanut oikean jäljestysmoodin päälle. Se lähti etenemään aluksi aika kivasti, mutta sitten painoi jostain syystä tosi paljon oikealle ja lopulta alkoi haahuilla muutenkin. Käveltiin vähän matkaa jälkeä eteenpäin ja sitten se taas hetkeksi muisti mitä oli tekemässä. Hetken kuluttua kävi taas sama homma, se olisi taas halunnut paljon oikealle. Kuitenkin se sitten taas ohjattiin kutakuinkin jäljelle ja taas eteni hetken hyvin. Sitten se taisikin saada ilmavainun kaadosta ja mm. oikaisi siinä samassa syyssyssä kulman. 

Olisipa sen jäljestys näyttänyt koko ajan tältä!

Kaato löytyi, mutta ihan täysin en kyllä ollut tyytyväinen sen työskentelyyn. Joo se vasta opettelee, mutta ensimmäisellä kerralla se pysyi todella hyvin jäljellä ja jotenkin tuntui koko ajan tietävän mitä tekee. Nyt ei ollutkaan niin. No, lisää treeniä...

Sitten ajettiin muut jäljet ja muut koirat suoriutuivatkin niistä hienosti. Tämän jälkeen kurvattiin toiseen paikkaan tekemään riistatreenit.

Foxille tehtiin taas markkeerauksia variksella. Ne sujuivat aika kivasti! Palauttaessa se meinasi ensin lähteä viemään niitä heittäjälle, mutta kun huomasin tämän pillitin ja sitten varis tulikin omaan käteeni. Tämän jälkeen jostain syystä poikkesin siitä mitä olin ajatellut tekeväni. Kaksi varista vietiin aika lyhyen matkan päähän meistä. Ensimmäinen löytyi ja palautui helposti mutta toinen... Foxi meni sen luo, nuuhki hetken ja sitten nosti jalkaa. Varikseen se ei osunut, mutta epäilemättä se kuitenkin oli tarkoitus. Tästähän seurasi tietenkin välitön vihainen kielto. Koira takaisin ja uusi yritys, vaan siitäpä ei sitten tullut mitään kun Foxi ilmeisesti otti hieman itseensä kiellosta. 

Foxi joutui autoon keräilemään vähän yhteistyöhalujaan. Kun oltiin tehtin pupujäljet Nemolle ja Vertille oli jälleen Foxin vuoro. Nyt tehtiin pelkkä markkeeraus variksella. Ei ollut mitään ongelmia sen kanssa ja saatin palautuskin niin ettei Foxi yrittänyt viedä sitä ensin heittäjälle.

Variksen jälkeen tutustuttiin taas pupuun. Taktiikka oli sama kuin edellisellä kerralla, superpalkka odottamassa kanin nostamisesta. Pupun nostaminen ei tuottanutkaan Foxille mitään ongelmia, ote toki oli aika pinnallinen, mutta se ei silti epäröinyt kanin nostamista. Sitten pidennettiin vähän matkaa, jotta joutui kantamaankin vähän pupua. Jotenkin kummasti se onnistui aika pinnallisellakin otteella kuskaamaan pupua. Lisää vaan treeniä tähänkin niin saadan ote samanlaiseksi syväksi kuin dameilla ja suurimmaksi osin myös variksilla. Tänään nähtiin jo pieniä vilahduksia syvästi otteesta :)

Pääsiäispupun väärinkäyttöä?

Onneksi tehtiin tuo pupuhomma loppuun, muuten olisi saattanut jäädä hieman hapan mieli näistä treeneistä. Onnistumiseen on aina kiva lopettaa :) 

Olisin halunnut liittää tähän vaakkukuvankin, mutta jostain syystä joka kerta kun lataan kuvan jää sen alareunaan harmaa laatikko :o

Pupu

Treenailtiin tänää Virpin kanssa teemana "ei harjoitella taipparia" ja erityisesti kani. 

Olin kehitellyt jo edellispäivänä strategian, jolla yrittäisin saada Foxin nostamaan kani. Herkkuruokaa kuppiin, joka asetetaan näkyviin ja sitten vaan pyydetään koiraa nostamaan kani. Ja pyydetään niin kauan kunnes se nousee ja tietty sitten vapautus palkalle.

Se on suussa! (c. VL)

Pysyinkin hienosti suunnitelmassa ja Foxi nosti pupun paljon aiemmin mitä kuvittelin! Ote tietty todella pinnallinen, mut sen verran hyvä että sai kuitenkin pupua hieman liikkumaan. Tätä tehtiin muutama toisto. Meni aika kivasti, nyt vaan pitäisi treenata pupun kanssa enemmän. Ja nimenomaan sitä pupun kantamista, sillä jäljestämisessä ei ole Foxille mitään ongelmaa. 

Loppuun tehtiin vähän linjaharjoitusta. Matka ei ollut mikään erikoisen pitkä vaan oikeastaan ihan sopiva. Foxilla oli mieletön vauhti ja into, joten oli aika kivannäköistä touhua :) Palautuksessa se hieman ihmetteli puskassa kuvaamassa ollutta Virpiä ja olisi vienyt damit Virpille, mutta sitten muisti kuka ne damit oikeastaan halusikaan. Oli muuten ensimmäinen kerta kun toivoin että pilli olisi ollut mukana. Foxihan on toki opetettu tulemaan luokse pillillä, mutta noutojutuissa en ole vaan käyttänyt, koska saatuaan jotain suuhun se ylensä lähtee suoraan palauttamaan. 

Jäi todella hyvä mieli näistä treeneistä :)

Piip piip piip

Ei. Otsikon ei ole tarkoitus matkia mitään hienoa pillitystä, vaikka hauskaa se olisikin.

Oltiin treenaamassa taas Orimattilassa Emmin ja Virpin kanssa, tällä kertaa mukana oli myös Mari miehineen. Tällä kertaa minulla oli suunnitelmana tehdä markkeerauksia variksilla, jotta riistatyöskentely vähän parantuisi ja tulisi rutiinia harmaasiipien kanssa. Toinen suunnitelma oli pitkä linja, mutta se jäi tekemättä.

Foxi oli yksinään omassa autossa ja odotti siellä ihan hiiren hiljaa. Otin Foxin pois hyvissä ajoin pois autosta ja ajattelin hieman keskittyä siirtymään. Ensin lähdettiin poispäin treenipaikalta. Meinasi mennä vähän railakkaaksi meno, mutta sitten Foxi kokosi itsensä ja kulki niin kuin toivonkin. Vasemmalla hihna löysällä ja katsoen eteenpäin. Onnistui nätisti myös niin päin että käveltiin lähemmäs treenipaikkaa.

Sitten taidettiin astua jonkun näkymättömän rajan yli nimittäin alkoi hullu kiskominen ja piipitys. Sain hieman ojentaa Foxia, jotta se rauhoittui istumaan. Vaan se pirun piipitys jatkui! Ja minä kun olen ajatellut että Foxi olisi hiljainen passikoira... Täytyypä miettiä miten tuohon ääntelyyn puuttuisi. En usko että sillä on niin paljon intoa että se kestäisi monta kertaa, jolloin ei pääse tekemään mitään.

Mutta sitten itse asiaan, eli siihen markkeeraukseen. Virpi heitti ja Foxi lähti innolla. Sitten Foxi joi jostain variksen vieressä olleesta lätäköstä ja alkoi sitten miettiä ottaakseen variksen. Eipä ottanut. Tuntemattomasta syystä se tuntui hämmentyneen Virpistä. Vaikka edellisissä treeneissä se aivan ongelmitta otti variksen, jolla Virpi leikitti Foxia. No, koira takaisin ja heitin variksen itse. Foxi epäröi lähteäkö koko linnun perään. Foxi lähti ja toikin sen vaikka joutui hieman korjailemaan otettaan. Tähän sitten lopetettiin.

Ei jäänyt itselleni oikein hyvä mieli näistä treeneistä. Edellisellä kerralla Foxi suoriutui paremmin varisten kanssa... Kai sitä vaan täytyy treenata lisää.

Ensimmäistä tolleria hankkimassa?

Tänne blogiin ilmestyy silloin tällöin tällaisia tekstejäkin, jotka eivät Foxin elämään niin liity. Yritän kuitenkin pitää Foxin touhuilut pääosassa. Toivottavasti tästä on kuitenkin jollekin apua :)

Kun rotuvalintasi on päätynyt tolleriin, olet jo varmasti lukenut ties mistä kaikkialta tollerista. Kirjojen lisäksi rotuun on hyvin kannattavaa tutustua ihan eläviä yksilöitä tapaamalla. Mitä enemmän yksilöitä tapaa, sitä enemmän kehittyy oma mielikuva siitä millaisen tollerin haluaa (ja tietysti myös siitä mitä ei halua) ja tietenkin samalla ehtii kysellä koiran omistajalta rodusta, harrastuksista, suvuista ja sairauksista. Todennäköisesti paras tapa tutustua koiriin(ja niiden omistajiin) on niiden kotiympäristössä. Näyttelyissä, kisoissa ja kokeissa ihmisiä monesti jännittää ja siksi he saattavatkin olla hieman kireitä. On hyvä muistaa että koiran koulutuksella (tai kouluttamattomuudella) on myös osansa siihen miten koira käyttäytyy. Lisäksi esim. Facebookissa on Tollerit -ryhmä, jossa tavalliset tollerinomistajat keskustelevat keskenään. Siellä kannattaa erityisesti muistaa käyttää lähdekritiikkiä, kenenpä mielestä oma koira ei olisi se paras koira ;)

Ethän osta paperitonta pentua! Asiasta löytyy lisää esimerkiksi täältä: Pysäytä pentutehdas! Suosittelen tutustumaan Novascotiannoutajat ry:n sitoumuskasvattajiin. Kasvattajat on jaettu kahteen ryhmään ”Pentuja suunnitteilla” sekä ”Pentuja ei suunnitteilla”, kannattaa tutkia molempien ryhmien edustajia. Sitoumuskasvattajat sitoutuvat pääsääntöisesti tekemään Novascotiannoutajat ry:n jalostussuositusten mukaisia pentueita. Jalostussuosituksissa on mm. luonteeseen ja terveyteen liittyviä asioita.  

Mikäli olet kiinnostunut noutajien rodunomaisista lajeista, kannattanee valita sellainen pentue, jonka vanhemmat ovat ainakin suorittaneet taipumuskokeen. Silloin on puolueettomasti todistettu koiralla olevan riittävät taipumukset. Harrastuskoiraa etsiessä on ehkä kannattavaa suosia sellaista yhdistelmää, joilla on jotain harrastustuloksia. Tulokset edelleen ovat puolueeton arvio koirasta. Lisäksi ne kertovat että koiralla on ainakin jonkin verran koulutettavuutta, yhteistyöhalua ja työintoa. Toki voi uskoa omaankin silmään, sillä läheskään kaikkien koirien kanssa ei kilpailla. Esim. Foxille on opetettu jonkin verran tokoliikkeitä, mutta nykyisin ei edes treenata koko lajia. 

Tulee kuitenkin muistaa, että mitkään tulokset eivät periydy pennulle, joten näyttelytähtien yhdistelmästä ei välttämättä tule lisää näyttelytähtiä. Ne ominaisuudet mitkä tekee näyttelytähdistä näyttelytähtiä tai hyvästä nomekoirasta hyvän nomekoiran periytyvät. Geeniarpajaisten lopputulos voi kuitenkin olla melkein millainen vain, vaikkakin toki kahden novascotiannoutajan risteytyksestä tulee kolmas novascotiannoutaja. Geenien lisäksi myös ympäristötekijät vaikuttavat siihen millainen koirasta tulee.

Jokaisella rodulla on omat sairautensa, joihin pennusta haaveilevan kannattaa ehdottomasti tutustua. Novascotiannoutajan PEVISA-ohjelmaan kuuluu lonkka- ja kyynärkuvat sekä silmäpeilaus, lisäksi jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava prcd-PRA-geenitestistä tulos(A-terve tai B-kantaja). Tutustu myös Novascotiannoutat ry:n sivuilla esiteltyihin autoimmuunisairauksiin ja niihin sairastuneiden koirien listaan, näin saatat mahdollisesti välttää sairaamman linjan(vaikkakaan ns. ”puhtaita linjoja” ei ole). Lisäksi jos vain onnistut tutustumaan sellaisen kasvattajaan tai tollerinomistajan, jolla on tietämystä koirien suvuista, kysele häneltä.

Mikäli pentueen vanhemmilla on aikaisempia pentueita, kannattaa niihin tutustua. Millaisia ne ovat luonteeltaan ja ulkonäöltään, ovatko ne terveitä yms. Lisäksi on hyvä tietää miksi narttua halutaan käyttää uudelleen. Tiineys, synnytys ja pentujen hoito on kuitenkin nartulle rankka kokemus. Itse olisin jo kriittinen jos narttua käytettäisi kolmatta kertaa (vaikkakaan sitä ei kielletä). Samoin uroksen jälkeläismäärään kannattaa kiinnittää huomiota, PEVISA:n mukaan uroksella ei tulisi olla enempää kuin 40 jälkeläistä. Itse pidän tärkeänä myös sitä että jalostukseen kelpaavat koirat pystyvät lisääntymään normaalisti, uros pystyy astumaan nartun(joka antaa sen astua) ja narttu pystyy synnyttämään normaalisti. Mikä minä olen sanomaan luonnollisesta lisääntymisestä, minullahan on keinosiemennetty koira? Ulkomailla asuvan koiran sperman käyttäminen on minusta okei ja hyväksyttävää, sillä yritetään laajentaa geenipohjaa. Silloinkin kuitenkin haluaisin tietää että uros pystyy astumaan normaalisti. 

  

Sitten jos ja kun löydät sopivan kasvattajan ja pentueen, josta luvataan pentu, muista tehdä aivan kaikki sopimukset kirjallisena! Koiran kauppa tai sijoittaminen tulisi tehdä Kennelliiton lomakkeilla. Ja myöhemminkin jos koiraa halutaan käyttää astutukseen tai joku haluaa leasta sen tee AINA kirjallinen sopimus.

Muista myös varautua pitkillä hermoilla, iloisella mielellä, pinolla sanomalehtiä(tosin minusta imukykyiset pentualustat ovat parempi), mopilla ja siivousaineilla, sekä tietenkin tarvittavilla tarvikkeilla(hihna, kaulapanta, ruokakuppi, ruokaa, peti, muutama lelu…).

Seuraavan tollerin hankkiminen voikin sitten olla helpompaa. Tai sitten ei, sillä tieto lisää tuskaa ja ajan saatossa itselle muotoutuu vain parempi käsitys siitä mitä omalta koiraltaan toivoo.