Maanantaina mentiin ensimmäistä kertaa UMN:n ALO-kisaavaan tähtäävät ryhmän tokotreeneihin. Nappasin Foxin äkkiä kotoa mukaan ja kurvasimme Juvanmalmille Agimestaan. Hallissa oli mielenkiintoinen tekonurmi, joka kyllä houkutteli Foxia.
Tehtiin luoksepäästävyys, jota ei ollakaan pitkään aikaan tehty. Onnistui oikein hienosti. Seuraamista lähinnä siksi, että kouluttaja näkee miten hänelle uudet koirakot seuraavat(ei ilmeisesti tuntenut ketään etukäteen). Foxi teki tosi hienosti ja palkkasin sen pallolla, josta se innostuikin kunnolla. Täytyisi itse häivyttää imutuskäsi pois ja kääntää katse eteenpäin ja luottaa että koira kyllä tulee.
Paikkamakuu, joka tehtiin ensimmäistä kertaa hallissa. Onnistui äärimmäisen hienolla varmuudella ja tämä on meillä ehdottoman kisavalmis liike(koskakohan tämä kusahtaa?). Makasi hyvin rauhassa koko ajan. Jos jotain valittamista pitäisi keksiä niin nousi perusasentoon vähän hitaasti.
Harjoiteltiin myös perusasentoa liikkumalla sivuttaissuunnassa. Foxilla on omasta mielestäni hieno ja tiivis perusasento eikä se yritä huijata liian väljällä. Korjaa hienosti kun lähden liikkumaan sivulle(myös koiraan päin!).
Aloitettiin vähän hypylläkin, mutta ei oikeastaan kauheasti ehditty tehdä sitä. Hypyssä oli kolme lautaa, ja ylihän se meni hienosti. Pitäisi itse tehdä joku hyppyviritelmä, että saisi sitä treenattua kotona.
Saatiinpa sitten meidän tämän kevään näyttelyihin tuomarimuutoksia... Savitaipaleen Ruskovaara muuttui Paavo Mattilaksi ja Lappeenrannan Tino Pehar Harri Lehkoseksi. Tallinnan Voittajaankin saatiin tuomarimuutos... En voi tajuta tätä surkeaa tuuria! Savitaipaleelle ja Tallinnaan ollaan edelleen menossa, mutta Lappeenrannan ilmoittautumisen taidan peruuttaa, koska tuomari ei kuulemma pidä Foxin tyyppisistä tollereista.
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Mr. Gerard O'Shea
Olin Foxin kanssa viikonloppuna Tolleriyhdistyksen järjestämällä Gerard O'Shean handlerkurssilla. En ala mitenkään tarkemmin selostamaan herran oppeja, mutta uskon että hänen oppinsa toimivat Foxiinkin kunhan treenataan niitä vielä vähän lisää.
O'Shea käyttää erilaisia signaaleita, ei niinkään suullisia käskyjä. Näitä signaaleita me lähinnä siellä opeteltiin. Ensin oli teoriaa ja sen jälkeen käytännön harjoittelua maneesissa. Äärimmäisen hyvä luennoitsija O'Shea oli, hauska ja pätevä. Tulikin naurettua teoriaosuuksissa aika paljon :)
Foxi alkoi sunnuntaina jo tajuta signaaleita, mutta niitä täytyy harjoitella vielä paljon lisää. Foxille tuotti taas hieman hankaluuksia ne hetket kun oltiin maneesissa ja kuunnteltiin Gerardia. Se kehitteli taas kaikenlaista puuhaa, mm. kaivoi maata ja pureskeli hihnaa. Tosin tämäkin kyllä väheni loppua kohden, sillä kun O'Shea teki "loppuyhteenvedon" Foxikin makasi hiljaa maassa. Kun sitten olimme lähdössä maneesista se makasi ja katsoi minua "mitä? pitääkö täältä nyt lähteä?".
Kävin lauantaina kurssin jälkeen Peten koiratarvikkeessa ja jessus! Siellä meinasi tulla hinku haalia kaikki mahdollinen, mikä vaan olisi tarttunut mukaan. Äärimmäisen hyvä valikoima ja iso, tilava myymälä ystävällisellä henkilökunnalla varustettuna :) Suosittelen!
O'Shea käyttää erilaisia signaaleita, ei niinkään suullisia käskyjä. Näitä signaaleita me lähinnä siellä opeteltiin. Ensin oli teoriaa ja sen jälkeen käytännön harjoittelua maneesissa. Äärimmäisen hyvä luennoitsija O'Shea oli, hauska ja pätevä. Tulikin naurettua teoriaosuuksissa aika paljon :)
Foxi alkoi sunnuntaina jo tajuta signaaleita, mutta niitä täytyy harjoitella vielä paljon lisää. Foxille tuotti taas hieman hankaluuksia ne hetket kun oltiin maneesissa ja kuunnteltiin Gerardia. Se kehitteli taas kaikenlaista puuhaa, mm. kaivoi maata ja pureskeli hihnaa. Tosin tämäkin kyllä väheni loppua kohden, sillä kun O'Shea teki "loppuyhteenvedon" Foxikin makasi hiljaa maassa. Kun sitten olimme lähdössä maneesista se makasi ja katsoi minua "mitä? pitääkö täältä nyt lähteä?".
Kävin lauantaina kurssin jälkeen Peten koiratarvikkeessa ja jessus! Siellä meinasi tulla hinku haalia kaikki mahdollinen, mikä vaan olisi tarttunut mukaan. Äärimmäisen hyvä valikoima ja iso, tilava myymälä ystävällisellä henkilökunnalla varustettuna :) Suosittelen!
torstai 22. maaliskuuta 2012
Ajatuksia peruskoulutusluennolta
Tänään kävin siis UMN:n koiran koulutuksen perusteet -luennolla Malminkartanossa. Itsellä ei ollut mitään eritysempiä odotuksia luennon suhteen. Sinne täytyi vaan mennä, koska sen käynti on edellytys tokoryhmään pääsemiselle.
Luento sinäänsä aika peruskamaa. Esiteltiin erilaisia koiran oppimistapoja sun muuta. Tietenkin heräsi jotain ajatuksia, asioista joihin täytyy kiinnittää itse huomiota koiraa kouluttaessa. Itse olen jossain määrin käyttänyt houkuttelua aluksi, mutta nyt vaan enenevissä määrin sheippaan ja nappaan naksutinta apuna käyttäen. Tiedossa oli että houkuttelu tekee helposti koirasta passiivisen, joten olen siksi yrittänyt siirtyä enemmän sheippaus/nappaus-linjalle, jolloin koira saa itse tarjota ja joutuu käyttämään enemmän päätään.
Kriteeri, eli mitä milloinkin koiralta vaaditaan. Jokaista treeniä varten pitäisi olla mielessä joku mitä koiralta erityisesti vaaditaan. Arvatkaa onko mulla mitään kriteeriä ollut? No ei, kunhan ollaan treenailtu.
Palkkion suunnasta oli myös puhetta. En ole oikeastaan itse kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen mihin suuntaan Foxia milloinkin palkitsen. Täytyy ottaa tämä omalta osaltani tarkkailuun!
Onnistumisia pitää tietenkin tulla, mutta koira oppii myös epäonnistumisista(ei saa palkkaa kun tekee väärin). Jos onnistumisia tulee liian vähän on kriteeriä alennettava ja toisaalta taas jos onnistumisia tulee liikaa(yli 80%) täytyy kriteeriä nostaa.
Itse täytyy lisäksi kiinnittää huomiota siihen että koira oikeasti toimii sillä ensimmäisellä käskyllä. Lisäksi omaan elekieleen täytyy myös kiinnittää huomiota.
Nämä postaukset on vähän tylsiä kun niissä ei ole ollenkaan kuvia, mutta kirjoittelen omalla läppärillä ja suurin osan Foxin kuvista on pöytäkoneella.
Luento sinäänsä aika peruskamaa. Esiteltiin erilaisia koiran oppimistapoja sun muuta. Tietenkin heräsi jotain ajatuksia, asioista joihin täytyy kiinnittää itse huomiota koiraa kouluttaessa. Itse olen jossain määrin käyttänyt houkuttelua aluksi, mutta nyt vaan enenevissä määrin sheippaan ja nappaan naksutinta apuna käyttäen. Tiedossa oli että houkuttelu tekee helposti koirasta passiivisen, joten olen siksi yrittänyt siirtyä enemmän sheippaus/nappaus-linjalle, jolloin koira saa itse tarjota ja joutuu käyttämään enemmän päätään.
Kriteeri, eli mitä milloinkin koiralta vaaditaan. Jokaista treeniä varten pitäisi olla mielessä joku mitä koiralta erityisesti vaaditaan. Arvatkaa onko mulla mitään kriteeriä ollut? No ei, kunhan ollaan treenailtu.
Palkkion suunnasta oli myös puhetta. En ole oikeastaan itse kiinnittänyt ollenkaan huomiota siihen mihin suuntaan Foxia milloinkin palkitsen. Täytyy ottaa tämä omalta osaltani tarkkailuun!
Onnistumisia pitää tietenkin tulla, mutta koira oppii myös epäonnistumisista(ei saa palkkaa kun tekee väärin). Jos onnistumisia tulee liian vähän on kriteeriä alennettava ja toisaalta taas jos onnistumisia tulee liikaa(yli 80%) täytyy kriteeriä nostaa.
Itse täytyy lisäksi kiinnittää huomiota siihen että koira oikeasti toimii sillä ensimmäisellä käskyllä. Lisäksi omaan elekieleen täytyy myös kiinnittää huomiota.
Nämä postaukset on vähän tylsiä kun niissä ei ole ollenkaan kuvia, mutta kirjoittelen omalla läppärillä ja suurin osan Foxin kuvista on pöytäkoneella.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
Taipparikurssilla
Päästiin UMN:n taipparikurssille. Tosin mun alkuperäisten toiveiden mukaiset ryhmät olisivat treenanneet Keravalla tai Vantaalla ja tämä nykyinen nyt Kulosaaressa Helsigissä.
Aloitettiin treenit perusluoksareilla. Foxi odotti hyvin ja tuli ensimmäisellä käskyllä myös hienolla vauhdilla luo. Sitten tehtiin seuraamiset. Meillä oli vähän sellainen miten sattuu suoritus, koska en halunnut tokoseuruuttaa joten meni vähän miten meni. Kouluttajan mukaan jos aikoo myös tokossa käydä niin täytyy olla kaksi erillistä käskyä seuraamiselle. Toisella vaaditaan tiivis asento ja katsekontakti, toisella koiran tulee katsoa eteenpäin ja sen asennon kanssa ei ilmeisesti ole ihan niin tarkkaa.
Sitten tehtiin muistinoudot, joissa oikeastaan kaikki koirakot epäonnistuivat. Kouluttaja sanoikin teettäneensä harjoituksen tahallaan. Vietiin siis jokainen vuorotellen damit lumipenkkaan ja jokainen lähetettiin vuorollaan hakemaan. Tai niin sen olisi pitänyt mennä...
Foxi unohti koko damin kun alkoi taas kehittää itselleen oheistoimintaa. Risuja, lumen kaivamista sun muuta mukavaa. Joten kun tuli meidän vuoro oli koira aivan kujalla mitä sen piti tehdä. Lähti nuuhkien menemään eteenpäin, mutta ei sillä ollut mitään käsitystä mitä sen olisi pitänyt tehdä. Koira siis takaisin hihnaan ja kouluttaja kävi hakemassa damin pois.
Aika paljon jouduttiin odottelemaan kuten ryhmätreeneissä yleensäkin. Foxilla ei ole minkäänlaista kärsivällisyyttä vaan sen täytyy alkaa järkätä itselleen jotain puuhaa kun minä kuuntelen kouluttajaa tai seuraan muiden suorituksia. Luvassa siis paljon sellaista treeniä että minä vaan seison ja koiran täytyy rauhoittua!
Kouluttaja puhui pakkonoudosta ja spontaanista noudosta. Sanoi että pennulle voi opettaa spontaanin noudon mutta vanhemmalle täytyy opettaa pakkonouto. Tiedä sitten, mutta sen jälkeen kouluttaja heitteli damia Foxin edessä ja lopulta heitti sen maahan aika lähelle Foxia. Tätä ennen kouluttaja oli todennut että Foxia ei kiinnosta. Mitäpä tekee pikku-kettu? Ottaa damin suuhun ja ojentaa minulle! :) Foxi vaan keskittyi ympäristöön ja kaikkeen oheistoimintaan niin paljon että ei aluksi ollut ihan messissä.
Sitten taas kouluttajan puhetta ja koira selän takana nikersi hihnaansa. Huoh! Huomenna taidan mennä sen kanssa seisoskelemaan kentälle ja harjoittelemaan passiivisena odottelua. Ei se voi tokotreeneissäkään alkaa puuhata omiaan odoteltaessa!
Lopetettiin kouluttajan heittämään markkeeraukseen, jonka kanssa Foxilla ei ollut mitään ongelmia. Ehkä se olisi vienyt sen ensin kouluttajalle mutta pienoisella muistutuksella toi sen minulle.
Henkilökohtaisesti saatiin kouluttajalta ohjeistus mitä kannattaa tehdä. Tai siis piti saada. "En mä enää muista miten se teki. Kai ihan hyvin". Sitten sain neuvoksi käyttää mielikuvitusta harjoitellessani, ettei koira kyllästy koska tollereilla on kuulemma vähän tapana etteivät jaksa kauaa tehdä samaa hommaa. Hienoa, en mä ainakaan tullut sinne treeneihin sen takia että joku neuvoisi untuvikolle millaisissa treeneissa on järkeä... Muistinoutoja erimittaisilla matkoilla. Paikallaoloa ei tarvitse harjoitella ja voidaan tehdä myös heittoja, koska koira tarvitsee lisää vauhtia. Lisäksi harjoitellaan sitä odottelua.
Huomenna suuntaan UMN:n koulutuksen perusteet kurssille, saa nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan.
Aloitettiin treenit perusluoksareilla. Foxi odotti hyvin ja tuli ensimmäisellä käskyllä myös hienolla vauhdilla luo. Sitten tehtiin seuraamiset. Meillä oli vähän sellainen miten sattuu suoritus, koska en halunnut tokoseuruuttaa joten meni vähän miten meni. Kouluttajan mukaan jos aikoo myös tokossa käydä niin täytyy olla kaksi erillistä käskyä seuraamiselle. Toisella vaaditaan tiivis asento ja katsekontakti, toisella koiran tulee katsoa eteenpäin ja sen asennon kanssa ei ilmeisesti ole ihan niin tarkkaa.
Sitten tehtiin muistinoudot, joissa oikeastaan kaikki koirakot epäonnistuivat. Kouluttaja sanoikin teettäneensä harjoituksen tahallaan. Vietiin siis jokainen vuorotellen damit lumipenkkaan ja jokainen lähetettiin vuorollaan hakemaan. Tai niin sen olisi pitänyt mennä...
Foxi unohti koko damin kun alkoi taas kehittää itselleen oheistoimintaa. Risuja, lumen kaivamista sun muuta mukavaa. Joten kun tuli meidän vuoro oli koira aivan kujalla mitä sen piti tehdä. Lähti nuuhkien menemään eteenpäin, mutta ei sillä ollut mitään käsitystä mitä sen olisi pitänyt tehdä. Koira siis takaisin hihnaan ja kouluttaja kävi hakemassa damin pois.
Aika paljon jouduttiin odottelemaan kuten ryhmätreeneissä yleensäkin. Foxilla ei ole minkäänlaista kärsivällisyyttä vaan sen täytyy alkaa järkätä itselleen jotain puuhaa kun minä kuuntelen kouluttajaa tai seuraan muiden suorituksia. Luvassa siis paljon sellaista treeniä että minä vaan seison ja koiran täytyy rauhoittua!
Kouluttaja puhui pakkonoudosta ja spontaanista noudosta. Sanoi että pennulle voi opettaa spontaanin noudon mutta vanhemmalle täytyy opettaa pakkonouto. Tiedä sitten, mutta sen jälkeen kouluttaja heitteli damia Foxin edessä ja lopulta heitti sen maahan aika lähelle Foxia. Tätä ennen kouluttaja oli todennut että Foxia ei kiinnosta. Mitäpä tekee pikku-kettu? Ottaa damin suuhun ja ojentaa minulle! :) Foxi vaan keskittyi ympäristöön ja kaikkeen oheistoimintaan niin paljon että ei aluksi ollut ihan messissä.
Sitten taas kouluttajan puhetta ja koira selän takana nikersi hihnaansa. Huoh! Huomenna taidan mennä sen kanssa seisoskelemaan kentälle ja harjoittelemaan passiivisena odottelua. Ei se voi tokotreeneissäkään alkaa puuhata omiaan odoteltaessa!
Lopetettiin kouluttajan heittämään markkeeraukseen, jonka kanssa Foxilla ei ollut mitään ongelmia. Ehkä se olisi vienyt sen ensin kouluttajalle mutta pienoisella muistutuksella toi sen minulle.
Henkilökohtaisesti saatiin kouluttajalta ohjeistus mitä kannattaa tehdä. Tai siis piti saada. "En mä enää muista miten se teki. Kai ihan hyvin". Sitten sain neuvoksi käyttää mielikuvitusta harjoitellessani, ettei koira kyllästy koska tollereilla on kuulemma vähän tapana etteivät jaksa kauaa tehdä samaa hommaa. Hienoa, en mä ainakaan tullut sinne treeneihin sen takia että joku neuvoisi untuvikolle millaisissa treeneissa on järkeä... Muistinoutoja erimittaisilla matkoilla. Paikallaoloa ei tarvitse harjoitella ja voidaan tehdä myös heittoja, koska koira tarvitsee lisää vauhtia. Lisäksi harjoitellaan sitä odottelua.
Huomenna suuntaan UMN:n koulutuksen perusteet kurssille, saa nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Treenausta
Heti tänään aamulla oli sellainen fiilis että tänäänhän me tasan treenataan! Pohdin jonkin aikaa tokoa ja dameilla. Lopulta päädyin dameihin ja raahautumiseen koulun pihalle. Alun perin ajattelin treenata kentällä, mutta se olikin märkää luistinrataa, että ei menty sinne. Kentän reunalla oli seuraava vaihtoehto, mutta Foxi ei ollut silloin ollenkaan messissä, joten siirryttiin rauhaisalle sisäpihalle ja tollo-poika alkoi toimia.
Alkuun jätin yhden damin Foxin taakse ja vein toisen sen eteen. Lähetin hakemaan ensimmäisen, edessä olevan damin. Foxi lähti kivalla vauhdilla noutoon ja palauttikin tutulla varmuudella. Sen jälkeen heitin damin ja annoin sen lähteä vauhdilla noutoon. Toinen dami oli edelleen meidän takana. Nouto taas hyvä ja sen jälkeen käskin hakemaan myös sen takana olleen damin. Sekin palautui hienosti :)
Sen jälkeen vein kolme damia, yksi eteen ja kaksi molemmille sivuille. Ohjasin hakemaan jokaisen vuorollaan. Onnistui hyvin vaikka aiemmin Foxi ei ole malttanut palauttaa vaan on mennyt vaihtamaan. Tällä kertaa siis palautukset hyviä, vaikka juostessa se vähän kuikuili jäljelle jääneitä dameja.
Tein kolmella damilla hakuruudun. Foxi katseli kauempaa, mutta ei nähnyt tarkkaan mihin jätin damit. Koira hihnaan ja vähän lähemmäs aluetta. Sitten lähetin etsimään ja eka löytyikin helposti, koska oli aika lähellä. Toinenkin tuli ihan kivasti. Kolmatta etsi vähän pidempään, mutta sekin tuli mulle käteen.
Sitten jätin taas koiran odottelemaan kun vedin laahausjäljen kanidamilla. Ei ollut mikään erityisen pitkä mun mielestä, malli ehkä lähinnä muistutti U-kirjainta. Odotellessaan Foxi oli noussut istumaan(oli käsketty maahan). Palautus siis maantasalle(käskyllä). Koira hihnaan ja jäljen aloituspaikkaa kohti. Foxi kiskoi aika paljon, joten täytyi hidastella ja rauhoitella sitä, samoin jäljen aloituspaikalla. Vauhti oli aika kova kun Foxi sitten vihdoin pääsi jäljestämään. Aika pian se löysikin kaninkarvadamin. Sitten sen kierrokset purkautuivat ja se näytti alkavan nylkyttää ilmaa "kaadolla". Pieni suullinen muistutus ja sainkin suoraviivaisella palautuksella damin käteeni.
Karvadami aiheuttaa näköjään koirassa ihan älyttömät kierrokset. Sain nimittäin vielä muistuttaa sitä soveliaasta käytöksestä kun palattiin takaisin kamojen luokse kun meinasi koiralla lähteä mopo tassuista. Foxi itsekin vaikutti vähän olevan hämillään omasta käytöksestään. Lopulta kun Foxi oli vähän rauhoittunut syötin sille vielä lihapullia ja silittelin pitkin rauhallisin vedoin.
Täytyy siis näköjään ottaa etenkin karvadamin kanssa malttitreeniä. Tavallisten damien kanssa ei ole mitään ongelmaa. Ei vaan taida omistajalla maltti riittää tylsien malttitreenien pitoon.
Alkuun jätin yhden damin Foxin taakse ja vein toisen sen eteen. Lähetin hakemaan ensimmäisen, edessä olevan damin. Foxi lähti kivalla vauhdilla noutoon ja palauttikin tutulla varmuudella. Sen jälkeen heitin damin ja annoin sen lähteä vauhdilla noutoon. Toinen dami oli edelleen meidän takana. Nouto taas hyvä ja sen jälkeen käskin hakemaan myös sen takana olleen damin. Sekin palautui hienosti :)
Sen jälkeen vein kolme damia, yksi eteen ja kaksi molemmille sivuille. Ohjasin hakemaan jokaisen vuorollaan. Onnistui hyvin vaikka aiemmin Foxi ei ole malttanut palauttaa vaan on mennyt vaihtamaan. Tällä kertaa siis palautukset hyviä, vaikka juostessa se vähän kuikuili jäljelle jääneitä dameja.
Tein kolmella damilla hakuruudun. Foxi katseli kauempaa, mutta ei nähnyt tarkkaan mihin jätin damit. Koira hihnaan ja vähän lähemmäs aluetta. Sitten lähetin etsimään ja eka löytyikin helposti, koska oli aika lähellä. Toinenkin tuli ihan kivasti. Kolmatta etsi vähän pidempään, mutta sekin tuli mulle käteen.
Sitten jätin taas koiran odottelemaan kun vedin laahausjäljen kanidamilla. Ei ollut mikään erityisen pitkä mun mielestä, malli ehkä lähinnä muistutti U-kirjainta. Odotellessaan Foxi oli noussut istumaan(oli käsketty maahan). Palautus siis maantasalle(käskyllä). Koira hihnaan ja jäljen aloituspaikkaa kohti. Foxi kiskoi aika paljon, joten täytyi hidastella ja rauhoitella sitä, samoin jäljen aloituspaikalla. Vauhti oli aika kova kun Foxi sitten vihdoin pääsi jäljestämään. Aika pian se löysikin kaninkarvadamin. Sitten sen kierrokset purkautuivat ja se näytti alkavan nylkyttää ilmaa "kaadolla". Pieni suullinen muistutus ja sainkin suoraviivaisella palautuksella damin käteeni.
Karvadami aiheuttaa näköjään koirassa ihan älyttömät kierrokset. Sain nimittäin vielä muistuttaa sitä soveliaasta käytöksestä kun palattiin takaisin kamojen luokse kun meinasi koiralla lähteä mopo tassuista. Foxi itsekin vaikutti vähän olevan hämillään omasta käytöksestään. Lopulta kun Foxi oli vähän rauhoittunut syötin sille vielä lihapullia ja silittelin pitkin rauhallisin vedoin.
Täytyy siis näköjään ottaa etenkin karvadamin kanssa malttitreeniä. Tavallisten damien kanssa ei ole mitään ongelmaa. Ei vaan taida omistajalla maltti riittää tylsien malttitreenien pitoon.
torstai 15. maaliskuuta 2012
Hyvä päivä
Eilen oli sellainen päivä, joka olisi voinut olla tosi tosi huono tai sitten tosi hyvä. Itse istuin ylioppilaskirjoituksissa ensin ja sen jälkeen oli Foxin terveystarkin vuoro.
Tutkimuksissa käytiin Mevetissä Helsingissä koko Foxin pentueen voimin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa myös Foxin Vikke-veljeä, joka oli kyllä ulkoisesti aika erilainen kun Foxi. Painaakin kyllä 10kg Foxia vähemmän.
Ensin peilattiin silmät ja ne olikin Foxilla terveet.
Sitten peilauksen jälkeen koirat alkoi olla jo vähän tillintallin, koska niihin pistettiin rauhoittavaa. Foxi ainakin oli niin kierroksilla kun mentiin Mevetiin että odotin vaan milloin se saa rauhoittavansa. Se taisi aistia mun jännityksen, koska ei se ole eläinlääkärissä aiemmin mölissyt ja räyhännyt sillä tavalla kun eilen.
Sitten kuvattiin lonkat ja kyynärät. Eläinlääkärinä meillä oli Per Axelsson, joka lausui kyynärät 0/0 ja lonkat B/B. Nyt kuvat menee SKL:lle virallista lausuntoa varten, saa nähdä muuttuuko Axelssonin arvio mihinkään vai ei.
Itsellä meinasi lähestulkoon itku tulla kun kuulin Foxin kyynärien olevan terveet! Se sentään hyppäsi 8kk:n ikäisenä katolta alas! Jotenkin niin huojentavaa kun tämä kokemus on nyt ohi.
Hyvän päivän kruunasi vielä tieto että saatiinkin peruutuspaikka UMN:n tokoryhmään! Ensi viikolla on luento, joka täytyy käydä ja sen jälkeen päästään Juvanmalmille halliin treenaamaan toko-kisaamaan aikovat -ryhmään! Kevät taitaa olla aika treenintäyteinen, koska ensi viikolla alkaa myös UMN: taipparikurssi. Tosin on kyllä itseni jo aikakin vähän ryhdistäytyä treenaamisen kanssa.
Tutkimuksissa käytiin Mevetissä Helsingissä koko Foxin pentueen voimin. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa myös Foxin Vikke-veljeä, joka oli kyllä ulkoisesti aika erilainen kun Foxi. Painaakin kyllä 10kg Foxia vähemmän.
Ensin peilattiin silmät ja ne olikin Foxilla terveet.
Sitten peilauksen jälkeen koirat alkoi olla jo vähän tillintallin, koska niihin pistettiin rauhoittavaa. Foxi ainakin oli niin kierroksilla kun mentiin Mevetiin että odotin vaan milloin se saa rauhoittavansa. Se taisi aistia mun jännityksen, koska ei se ole eläinlääkärissä aiemmin mölissyt ja räyhännyt sillä tavalla kun eilen.
Sitten kuvattiin lonkat ja kyynärät. Eläinlääkärinä meillä oli Per Axelsson, joka lausui kyynärät 0/0 ja lonkat B/B. Nyt kuvat menee SKL:lle virallista lausuntoa varten, saa nähdä muuttuuko Axelssonin arvio mihinkään vai ei.
Itsellä meinasi lähestulkoon itku tulla kun kuulin Foxin kyynärien olevan terveet! Se sentään hyppäsi 8kk:n ikäisenä katolta alas! Jotenkin niin huojentavaa kun tämä kokemus on nyt ohi.
Hyvän päivän kruunasi vielä tieto että saatiinkin peruutuspaikka UMN:n tokoryhmään! Ensi viikolla on luento, joka täytyy käydä ja sen jälkeen päästään Juvanmalmille halliin treenaamaan toko-kisaamaan aikovat -ryhmään! Kevät taitaa olla aika treenintäyteinen, koska ensi viikolla alkaa myös UMN: taipparikurssi. Tosin on kyllä itseni jo aikakin vähän ryhdistäytyä treenaamisen kanssa.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Eesti Eesti Eesti...
... ja kaikki tietää miten Juicen laulu jatkuu. Todellisuudessa ei mulla mitään älytöntä kaipausta sinne ole mutta oli ihan kiva pitkästä aikaa käydä Tallinnassa. Luvassa pitkähkö matkapostaus!
Tällä kertaa lähdettiin reissuun kaverin ja sen sijoituslunnikoiratyttö Sumpin kanssa. Kyseessähän oli siis matka kahteen kansalliseen näyttelyyn. Tollereita oli ilmoitettu lauantaille kaksi ja sunnuntaille kolme.
Lähdettiin matkaan jo perjantaina aamupäivällä. Laivana meillä oli Tallink Superstar. Autoa tai lemmikkihyttiä meillä ei ollut, joten olimme varanneet kaksi koirapaikkaa kennelkannelta(vaikka ehkä kennelkoppi olisi paremmin kuvaava sana). Laiva vaikutti ihan mukavalta mutta ei viitsitty jättää koiria ilman valvontaa kannelle. Sitä paitsi, Foxi, joka ei stressaa mistään tai pelkää mitään oli aika ihmeissään. Onneksi oltiin menomatkalla ainoat matkustajat koirakopperossa.
Tallinnassa etsiskeltiin hetki meidän hotellia, koska kaveri muisti reitin sinne hieman väärin. Käytiin ihan toisella puolella Vanhaa kaupunkia, vaikka oikeasti se oli aika lähellä Viru-keskusta. Lopulta löydettiin perille. Hotellinna meillä oli Santa Barbara, joka olikin ihan kiva hotelli. Huone oli tilava ja valoisa(päivällä).
Perjantaina käytiin syömässä kaverin kanssa Vapianossa, jossa syötiin molemmat pizzat. Täytteitä ei pizzoissa mitenkään erityisen runsaasti ollut, mutta ne olivat kuitenkin ihan hyvät täyttämään meidän vatsat. Oltiin nimittäin molemmat syöty vain aamupala ja karkkia päivällä. Käytiin myös Kaubamajassa ostamassa eväitä seuraavan päivän näyttelyä varten. Hotellilla pääsivät molemmat koirat valkoisten osien pesuun, nimittäin Tallinnan kadut olivat märät ja loskaiset joten likaiset olivat molempien koirien tassut. Siistin vielä Foxin tassut ja leikattiin molempien koirien kynnet.
Seuraavana päivänä käytiin koirien kanssa aamupissatuksella ja sitten aamupalalla. Aamupala oli ihan hyvä, vaikkakin valikoima oli aika suppea. Mahat sillä kuitenkin saatiin täyteen. Mentiin ihan hotellin vierestä johdinbussilla Saku hallille ja saatiinkin hyvä paikka kamoille.
Näyttely tuntui Suomen kaikkien rotujen näyttelyihin verrattuna tosi pieneltä. Kehiä oli vain kahdeksan, eli saman verran mitä Suomessa ryhmiksissä! Tosin eipä tuonne halliin varmaan yhtään enempää kehiä olisi mahtunutkaan. Paikalla oli muutama tarvikemyyjä, mutta heidän hintansa olivat aika lailla samaa tasoa Suomen hintojen kanssa.
Ensin kehävuorossa oli Sumppi. Tuomarina Harry Tast Suomesta. Tuloksena punainen nauha eli Viron säännöillä EH. En muista arvostelua tarkemmin mutta hänen mielestään koira oli liian kehittymätön. Olisi kuulemma voinut pärjätä pentu- tai junnuluokassa mutta ei avoimessa. Koiralla siis ikää 2v ja sen äidin tuntien se kehittyykin hitaasti!
Viimein oli koitti myös meidän vuoromme. Toista tolleria, joka muuten olisi ollut Suomesta, ei näkynyt paikalla joten edustimme rotua yksinämme Foxin kanssa. Foxi esiintyi ihan kivasti ja sai myös kivan arvostelun puolalaiselta Andrzej Stepinskiltä:
Tuloksena tuolla arvostelulla ERI, JUN-SERT, ROP-JUN ja ROP! Saatiin siis se junnuserti jota toivottiinkin :)
Ryhmäkehiä odotellessamme käytiin madottamassa koirat ekinokokkoosia vastaan. Sekä istuskeltiin paikollamme ja juteltiin. Foxihan siis edusti kahdessa ryhmäkilpailussa BIS-juniorissa sekä 8-ryhmän kilpailussa.
Ensiksi oli junnuryhmä. Koirat koottiin toiseen kehään, mutta tuomari ei katsonut niitä ollenkaan etukäteen. Päiviteltiinkin sitten odotellessamme että taitaa mennä BIS-junnun valinta vähän tuomari-tädin omien mieltymysten mukaan. Junnuja oli niin paljon että kaikki eivät mahtuneet kehään samaan aikaan, joten me odottelimme kokoomakehässä kun tuomari poimi ensimmäisestä ryhmästä muutaman jatkoon. Sitten tuli meidän vuoromme ja saatiinkin juosta kivasti melkein koko iso kehä ympäri. Tällä kertaa ei tosin miellytetty tuomaria(en muista nimeä, mutta latvialainen) joten Foxi pääsi takaisin häkkiin lepäämään.
Lähestulkoon ensimmäisenä tuomari totesi että koira näyttää väsyneeltä, mitä se kyllä taisi ollakin. Foxi esiintyi ihan kivasti mutta tällä kertaa tuloksena EH, tosin sitä vähän aavistelinkin. Juutilainen totesi vielä minulle suullisesti että Foxissa on paljon hyvää mutta tänään se saa EH:n koska on vähän ahdas takaa eikä liikkunut tarpeeksi energisesti. Ehkä mennään joku kerta tulevaisuudessa hakemaan Juutilaiselta uusi arvio Foxista :)
Sumppi-lunnikoira oli latvialaisen kehässä ja tällä kertaa minä sain esittää sitä. Koira esiintyi ihan kivasti ja tuomari oli oikein mukava mutta tuloksena jälleen EH, edellistä päivää paremmalla arvostelulla tosin.
Katseltiin näyttelypaikalla jonkin aikaa kehiä kunnes päätettiin lähteä hakemaan kamat hotellilta ja käymään vielä kaupassa. Istuskeltiin ulkona kaupan edessä ihanassa keväisessä auringonpaisteessa kun odoteltiin ajan kuluvan. Lopulta siirryttiin terminaaliin ja odottelun jälkeen päästiin laivaankin.
Paluumatka sujui jälleen samalla laivalla eli Tallink Superstarille, mutta kuten arvelinkin koirakoppero oli täynnä. Foxi joutui pienempään metallihäkkiin(sellaiseen mitä koe-eläimillä ilmeisesti on), jonne se oma häkki ei mahtunut. Koira stressasi matkaa tosi paljon ja itselläni teki pahaa katsoa sitä, koska en voinut auttaa sitä mitenkään.
Onneksi saimme autokyydin kotiin, koska en tiedä mitä koiran ja kamojen rahtaamisesta junalla ja bussilla olisi tullut. Seuraavalle Tallinnan reissulle lähdetään kyllä autolla tai vähintäänkin niin että kamat saa nokkakärryyn mukaan!
Matkasta jäi ihan hyvä mieli, mutta koirakansi oli kyllä sellainen paikka että en välttämättä haluaisi itse viedä koiraa sinne toistamiseen. Matkaturinat olisi näköjään voinut laittaa kahteen postaukseen kun tästä näytti tulevan tällainen romaani :D
Tällä kertaa lähdettiin reissuun kaverin ja sen sijoituslunnikoiratyttö Sumpin kanssa. Kyseessähän oli siis matka kahteen kansalliseen näyttelyyn. Tollereita oli ilmoitettu lauantaille kaksi ja sunnuntaille kolme.
Lähdettiin matkaan jo perjantaina aamupäivällä. Laivana meillä oli Tallink Superstar. Autoa tai lemmikkihyttiä meillä ei ollut, joten olimme varanneet kaksi koirapaikkaa kennelkannelta(vaikka ehkä kennelkoppi olisi paremmin kuvaava sana). Laiva vaikutti ihan mukavalta mutta ei viitsitty jättää koiria ilman valvontaa kannelle. Sitä paitsi, Foxi, joka ei stressaa mistään tai pelkää mitään oli aika ihmeissään. Onneksi oltiin menomatkalla ainoat matkustajat koirakopperossa.
 | ||
| Isoin koirahäkki, noiden häkkien välillä ei ole mitään väliseinää ja häkeissä on ovet, joita kyllä pidettiin auki. |
Perjantaina käytiin syömässä kaverin kanssa Vapianossa, jossa syötiin molemmat pizzat. Täytteitä ei pizzoissa mitenkään erityisen runsaasti ollut, mutta ne olivat kuitenkin ihan hyvät täyttämään meidän vatsat. Oltiin nimittäin molemmat syöty vain aamupala ja karkkia päivällä. Käytiin myös Kaubamajassa ostamassa eväitä seuraavan päivän näyttelyä varten. Hotellilla pääsivät molemmat koirat valkoisten osien pesuun, nimittäin Tallinnan kadut olivat märät ja loskaiset joten likaiset olivat molempien koirien tassut. Siistin vielä Foxin tassut ja leikattiin molempien koirien kynnet.
Seuraavana päivänä käytiin koirien kanssa aamupissatuksella ja sitten aamupalalla. Aamupala oli ihan hyvä, vaikkakin valikoima oli aika suppea. Mahat sillä kuitenkin saatiin täyteen. Mentiin ihan hotellin vierestä johdinbussilla Saku hallille ja saatiinkin hyvä paikka kamoille.
 |
| Meidän leiri näyttelypaikalla |
Ensin kehävuorossa oli Sumppi. Tuomarina Harry Tast Suomesta. Tuloksena punainen nauha eli Viron säännöillä EH. En muista arvostelua tarkemmin mutta hänen mielestään koira oli liian kehittymätön. Olisi kuulemma voinut pärjätä pentu- tai junnuluokassa mutta ei avoimessa. Koiralla siis ikää 2v ja sen äidin tuntien se kehittyykin hitaasti!
Viimein oli koitti myös meidän vuoromme. Toista tolleria, joka muuten olisi ollut Suomesta, ei näkynyt paikalla joten edustimme rotua yksinämme Foxin kanssa. Foxi esiintyi ihan kivasti ja sai myös kivan arvostelun puolalaiselta Andrzej Stepinskiltä:
Very nice in type, rather big, but very good propotions, just a little long in loin. Very good angulation in both ends. Little east-west front legs. Lovely head, excellent expression. Moves well
Tuloksena tuolla arvostelulla ERI, JUN-SERT, ROP-JUN ja ROP! Saatiin siis se junnuserti jota toivottiinkin :)
Ryhmäkehiä odotellessamme käytiin madottamassa koirat ekinokokkoosia vastaan. Sekä istuskeltiin paikollamme ja juteltiin. Foxihan siis edusti kahdessa ryhmäkilpailussa BIS-juniorissa sekä 8-ryhmän kilpailussa.
Ensiksi oli junnuryhmä. Koirat koottiin toiseen kehään, mutta tuomari ei katsonut niitä ollenkaan etukäteen. Päiviteltiinkin sitten odotellessamme että taitaa mennä BIS-junnun valinta vähän tuomari-tädin omien mieltymysten mukaan. Junnuja oli niin paljon että kaikki eivät mahtuneet kehään samaan aikaan, joten me odottelimme kokoomakehässä kun tuomari poimi ensimmäisestä ryhmästä muutaman jatkoon. Sitten tuli meidän vuoromme ja saatiinkin juosta kivasti melkein koko iso kehä ympäri. Tällä kertaa ei tosin miellytetty tuomaria(en muista nimeä, mutta latvialainen) joten Foxi pääsi takaisin häkkiin lepäämään.
Oltiin ryhmäkehässä vielä toisen kerran. Tällä kertaa meillä oli eri tuomari. Saija Juutilainen, Suomesta. Hän katsoi koirat läpi esiarvostelussa pikaisesti ja sitten taas odoteltiin että päästään isoon kehään. Juostiin kehän ympäri ja sitten lähdettiinkin pois :D
Lähdettiin näyttelypaikalta taas johdinbussilla, joka tulikin aika täyteen kun oli lauantai-ilta ja näyttelypaikka oli ison kauppakeskuksen vieressä. Saatiin paljon katseita paikallisilta matkustajilta. Koirat ilmeisesti on hieman harvinaisempia matkustajia Tallinnan julkisissa ja lisäksi meillä oli sen verran kamaa mukana että ei ihme että vähän kerättiinkin katseita.
Hotellilta kiiruhdettiin Viru-keskuksen kyljessä olleesseen eläinkauppaan, jonka sulkemisaika läheni. Siellä olikin paljon edullisempaa kuin näyttelypaikalla ja Suomessa. Itselleni tarttui mukaan pari lelua ja grippi-liina(maksoi 16€!) tulevaisuuden mejäkokeilua ajatellen. Käytiin hakemassa salaatit hotellille ja syötiin huoneessa pitkän näyttelypäivän uuvuttamina.
Seuraava päivä alkoi kuten edellinenkin. Koirien ulkoilutuksella ja aamupalalla. Lisäksi piti pakata, koska huone piti luovuttaa. Jotenkin ihmeen kaupalla tavaraa olikin enemmän kun tullessa. Saatiin kuitenkin kamppeet kasaan ja vietiin osa niistä hotellin tavarasäilytykseen, jonka jälkeen kirjauduttiin ulos ja lähdettiin näyttelypaikalle.
Tällä kertaa kehässä oli ensin Foxi. Tuomarina meillä oli edellisen päivän ryhmätuomari Saija Juutilainen. Jotenkin itselleni oli jäänyt edelliseltä päivältä sellainen tunne että sunnuntaina ei enää mene niin hyvin kun edellisenä päivänä.
14m, nice body(?) young male, 51cm tall, nice propotions, nice rip-cage. Would prefer more shorter line. Masculine head. Still(?) a bit deep(?) and narrow skull. Excellent(?) bite. Big ears, excellent(?) neck. Enough angul in both ends. Bit(?) sleep(??) in croup, nice - - feet. Nice colours, prom coat. Moves very close behind, close in elbows. Could have better power(?) behind, could be more active
Lähestulkoon ensimmäisenä tuomari totesi että koira näyttää väsyneeltä, mitä se kyllä taisi ollakin. Foxi esiintyi ihan kivasti mutta tällä kertaa tuloksena EH, tosin sitä vähän aavistelinkin. Juutilainen totesi vielä minulle suullisesti että Foxissa on paljon hyvää mutta tänään se saa EH:n koska on vähän ahdas takaa eikä liikkunut tarpeeksi energisesti. Ehkä mennään joku kerta tulevaisuudessa hakemaan Juutilaiselta uusi arvio Foxista :)
Sumppi-lunnikoira oli latvialaisen kehässä ja tällä kertaa minä sain esittää sitä. Koira esiintyi ihan kivasti ja tuomari oli oikein mukava mutta tuloksena jälleen EH, edellistä päivää paremmalla arvostelulla tosin.
Katseltiin näyttelypaikalla jonkin aikaa kehiä kunnes päätettiin lähteä hakemaan kamat hotellilta ja käymään vielä kaupassa. Istuskeltiin ulkona kaupan edessä ihanassa keväisessä auringonpaisteessa kun odoteltiin ajan kuluvan. Lopulta siirryttiin terminaaliin ja odottelun jälkeen päästiin laivaankin.
 |
| Matkalaiset Tallinnan terminaalissa odottelemassa |
Onneksi saimme autokyydin kotiin, koska en tiedä mitä koiran ja kamojen rahtaamisesta junalla ja bussilla olisi tullut. Seuraavalle Tallinnan reissulle lähdetään kyllä autolla tai vähintäänkin niin että kamat saa nokkakärryyn mukaan!
Matkasta jäi ihan hyvä mieli, mutta koirakansi oli kyllä sellainen paikka että en välttämättä haluaisi itse viedä koiraa sinne toistamiseen. Matkaturinat olisi näköjään voinut laittaa kahteen postaukseen kun tästä näytti tulevan tällainen romaani :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)