4/6

Torstaina käytiin tekemässä viimeistelytreenit Vertti-veljen kanssa. Vertti siis kävi eilen Pomarkussa kokeilemassa taipumista, mutta tällä kertaa vähän meidän kaikkien yllätykseksi se ei tuonutkaan yhtään varista hakuruudusta! :o

Mutta nyt itse asiaan. Vaihteen vuoksi ensin oli Vertin vuoro. Vein varikset ruutuun ja Vertti hakikin hienosti 6/8, enempää ei haetettu. 

Sitten tuli Foxin vuoro. Viimeaikaisen tapansa mukaan Foxi oli tosi innoissaan. Ruutu tehtiin motivoidusti ja tällä kertaa Emmi teki siitä tarkoituksella aika pienen. Sillon on Foxilla paremmat mahdollisuudet jaksaa hakea useampi kun yksi tai kaksi. Tavoite oli saada haetettua 3-4 vaakkua. Foxi teki tosi kivaa hakua ja löysikin aika hyvin varikset. Sen into ei vielä kahden haetun jälkeenkään tuntunut hyytyneen, joten jatkettiin vielä kahden hakuun. Nekin löytyivät hienosti! Intoa olisi ollut varmasti vielä vaikka ruudun tyhjentämiseen, mutta lopetettiin nyt neljään, joka muuten on enemmän kun mitä Foxi variksia on koskaan aikaisemmin tuonut! Olin kyllä taas kerran niin tyytyväinen tuohon otukseen! En kyllä myöskään tajua miten se nyt yhtäkkiä on niin kovasti syttynyt yhteistyöhön ja variksiin.

Olin katsomassa niitä Vertin taippareita ja se olikin itselleni hyödyllinen reissu. Jotenkin teki tosi hyvää nähdä miten erilaista työtä koirat teki. Itse olen myös kuvitellut vaaditun tason olevan hieman korkeampi kun mitä ainakin tuolla Pomarkussa oli. Sen reissun jälkeen en todellakaan ole heittänyt kirvestä kaivoon Foxin taipumisen osalta :)

Tykkään susta niin että halkeen

Viime viikonloppu oli vähän rauhallisempi, ainakin verrattuna pariin sitä edeltäneeseen. Siis Foxin osalta, itse vietin päivän SSKY:n päänäyttelyssä ja sunnuntai meni siivoillessa.

Perjantaina treenailtiin pitkästä aikaa vähän tokoa ja seuraamista. Mulla oli palkka oikeassa kädessä ja sanonpahan vaan että olipas tiivistä seuraamista! Itsekin uskalsin nostaa katseen välillä ylös ja nauttia hyvin toimivasta koirasta :) 

Eilen otin umpijäisen Läski-Mooses -kanin pakastimesta, vähän nakkeja, naksuttimen ja koiran pihalle. Foxi on kyllä tosi kiinnostunut pupusta, mutta ei sitä ilman käskyä nosta. Hieman jouduin käskemään ja painostamaan, mutta lopulta Foxi otti jonkinmoisen otteen pupusta ja antoi minulle! Lisäsin vähän kantomatkaakin ja kun se kerran otti niin sitten otti uudelleenkin! Ote on hyvin pinnallinen, mutta eiköhän se siitä kun saadaan lisää treeniä :)

Kohtako tuo muka on taipparivalmis? :D

Aktiiviviikonloppu

Olen ollut vähän laiska kun jätin raportoimatta viime viikkoisista treeneistä Orimattilan maisemissa. Nyt kuitenkin luvassa sekavaa sepustusta kuvien kera! 

Valmiina töihin! (c.) VL.

Foxi oli suoritusvuorossa toisena. Foxi oli ihan mielettömän innoissaan kun kiivettiin mäkeä ylös suorituspaikalle, ihanaa! Se aloitti varismarkkeerauksilla ja ne nousivatkin hienosti ylös. "Tarkkana" on kyllä POP, koira osaa sitten vähän terästäytyä ja keskittyä että kohta jostain lentää. Uskallettiin siis siirtyä hakuruutuun. Foxi lähti mahtavalla vauhdilla ja taisi se jopa ihan kivasti käyttää nenäänsä variksen löytämiseen. Ylösotto ei ollut ihan yhtä reipas, mutta nosti kuitenkin ja palautti minulle. Toista etsiessä taisi vähän katketa ajatus, mutta lopulta lisäkäskyjen avulla löytyi ja palautui. 

"Tässä, ole hyvä", (c) PP.

Jos keksii jotain hyvää siitä, että Foxi ei pienenä ollut kovin kiinnostunut noutamisesta, niin se on ehdottamasti se että koska se on "opetettu noutamaan" (vaikka ehkä sillä nyt jo on vähän viettiäkin) se palauttaa erinomaisesti. Näkeehän sen tuosta kuvastakin. 

Täältä tullaan! (c.) VL.

Foxi on edistynyt aivan mielettömästi! Se haluaa päästä töihin ja tekeekin siellä ainakin suunnilleen sitä mitä pitää. Lisäksi sen näkee noista otteista, muinainen pinnallinen sulkaote on vaihtunut kauniiseen, syvään ja oikein mallikelpiseen otteeseen.

Tälläisellä vauhdilla meillä mennään hakuruutuun! (c.) VL

Muille koirille vedettiin kanijäljet, mutta Foxille otettiin vain kateusjälki. Mun mielestä olisi ollut ihan turha tehdä sillä jälkeä kun lopputulos on selvillä. Jäljestää hienosti, mutta kania ei ota. Nyt siis joutui katsomaan serkku-Nemon suorituksen, ja sekös muuan tolleripoikaa harmitti!

Sitten siirryttiin lammen rantaan, Foxi joutui odottamaan, ja sillä oli ihan valtaisat kierrokset jo puputouhuista, joten meinasi kyllä mennä hermot sen kanssa. Kun tuli meidän vuoro astua suolautalle käskin koiran istumaan(ei kyllä havaintoa istuiko se epämiellyttävälle alustalle) ja odottelin hetken, jotta sain oman mieleni rauhoitettua. Jos tupakoisin, olisi ollut tupakan paikka :D 

(c.) VL

Lokki lensi ja sitten taas odoteltiin. Foxi pääsi noutoon ja ottikin jonkinmoisen otteen lokista. Se meinasi lähteä viemään sitä kohti heittäjää, mutta sain hihkuttua oikeaan suuntaan, eli mun luokse. Nouseminen suolautalle olikin vähän hankalampaa, joten lokki putosi, jotta Foxi sai itse kammettua itsensä kuivalle maalle. Lokki jäi ihan veden rajaan, joten sen sai helposti poimittua maihin (eli olisi ollut hyväksytty suoritus taippareissa).

Treenit oli taas kerran tosi mukavat ja on vaan niin ilo touhuta tuollaisen innokkaan otuksen kanssa :) Jopa Foxilta alkaa ehkä pikkuhiljaa löytyä niitä kuuluisia taipumuksia! Kiitos treeniseurasta Emmi, Minna, Pirjo & Virpi, sekä kiitos Sannalle, että saatiin treenata hänen hienoilla maillaan!

On vaan niin kivaa

Mä olen löytänyt ihan uuden ulottuvuuden tästä koiraharrastuksesta nyt kun huomaan mistä Foxi tykkää ja mistä ei. Sen kanssa on niin paljon kivempi tehdä kun siitä tekemisestä tykkää omistajan lisäksi myös koira! Esimerkiksi nyt kun Foxin mielestä näyttelykehässä on hauskaa tekisi mun mieli ilmoittaa se kaikkiin maailman näytelmiin, koska se vaan on kivaa. Okei, jos menen liikaa se todennäköisesti kyllästyy. Sitä paitsi, olen köyhä opiskelija, joten ihan kaikkialle ei ole varaa lähteä.

Tänään ajeltiin Porvoon Kokoniemeen näyttelyyn. Sanoin jo Emmille autossa että mulla on kaksi aavistusta 1. saksalaiset tuomarit tunnetaan hyvin tarkkoina -> Foxin etujalat -> EH tai huonompi. Toinen aavistus tuomari tykkää vahvoista -> Foxi on aika vahva -> ennenkuulumattoman upea menestys. Toinen näistä oletuksista toteutui. 

Tuomarina oli tosiaan saksalainen Hassi Assenmacher-Feyel. Hänen arvostellessaan en kuullut yhtään mitä hän sanoi. Lisäksi pieneksi ihmeeksi hän ei yksilöarvostelussa katsonut ollenkaan koirien sivuliikkeitä vaan ainoastaan etu- ja takaliikkeet. Foxin etujalathan menee ehkä vähän miten sattuu siksi kun etujalat eivät ole täysin suorat. 

Katsokaa tätä ryhtiä!

"Correct size. Masculine head, expressive broad skull. Good eye color and ear carriage. Good neck, a bit long in loin. Good ribcage and forechest. Frontlegs turning outwards. Well angulated behind. Good tail carriage. Front movement should be much better"

Aavistus numero yksi toteutui ja Foxi sai erittäin hyvän. Tuomari ei perustellut arvosanaa sen kummemmin, mutta kun arvostelu on tuollainen kun Foxilla ei taida olla muita vaihtoehtoja kun tuo viimeinen lause syyksi erittäin hyvään. Jotenkin olin varautunut tähän joten en osannut olla kovin pettynyt. Arvostelu oli hyvin Foxin näköinen ja jaksan vaan aina niin iloita Foxin iloisesta kehäkäytöksestä ja energisestä liikkumisesta, tänäänkin annoin sillä vielä lisää hihnaa, kun se pyrki niin kovasti eteenpäin! Lisäksi tekisi mieli pissiä hunajaa kun näin nuo Virpin ottamat kuvat! Onpas Foxi pönöttänyt upeasti!

ROP oli nuorten luokan uros Ogaleesha's Ashkii ja VSP Hedera's Hello I Love You, onnittelut!

Harjoitus tekee mestarin

Tämän postauksen alku on hyvin samanlainen kun lukemattomat kerrat tässä blogissa. Tänään treenattiin Tolkkisissa Minnan ja Emmin sekä koirien kanssa. Ajan kuluessa Maserati-vahvuuteen liittyy myös pieni Vappu-prinsessa, joka tänään esittäytyi meille ensimmäisen kerran.

Ennustin että Foxi on täynnä energiaa ja sitä se tuntui olevan. Aloitettiin ilman "lämmittelyitä", suoraan variksella heitetyllä markkeerausheitolla. Olen aika iloinen talvella saamastani ohjeesta käyttää vihjesanaa kun tiedän että kohta lentää riista/dami. "Tarkkana" sanan jälkeen Foxi siis osaa katsella eteenpäin eikä haahuile muuta. Heitto tuli ja päästin Foxin hakemaan. Vähän mun ihmetykseksi se ei yhtään ihmetellyt varista vaan otti sen suoraan suuhun ja lähti palauttamaan! Aivan mahtavaa! Ensimmäinen spontaani ylösotto variksella ikinä! Palautus oli vähän huono, sillä varis putosi pari kertaa, mutta Foxi kuitenkin sai sen kuljetettua mulle asti. 

Seuraava heitto meni suunnilleen samaan kohtaan. Taas hieno ylösotto ja ote oli jo paaaaljon parempi, joten saatiin aivan hieno suoraviivainen palautus! Voi vitsit miten olin onnellinen ja iloinen. Foxi on edistynyt niiiiiin huimasti kesän aikana! Nykyisin se on aivan valtavan kiinnostunut variksista, siis kuolleista sellaisista. 

Sitten tehtiin hakuruutua. Meillä oli kuusi varista ja tehtiin niin että vuorotellen Foxi haki ja vuorotellen Alva. Ensimmäisellä lähetyksellä Foxi varasti kun näytin sille hakualuetta, mutta annoin sen mennä. Jos se nyt kerran oli niin hurjan innoissaan niin en kyllä ala siltä iloa ainakaan toistaiseksi pilaamaan armeijatiukalla kurilla. Ensimmäinen varis löytyi hienosti. 

Kun tuli toisen variksen vuoro Foxi oli ilmeisesti nostanut itselleen jo liikaa kierroksia, sillä se taisi käydä katsomassa vähän yhtä jos toistakin varista, mutta yhtään ei lähtenyt palauttamaan eikä se niitä myöskään nostanut. No, koira pois ja Alva tilalle. Sitten tuli taas Foxin vuoro, nyt nousikin sitten varis taas hienosti! Ja kyllä Foxi on parantanut myös otettaan aivan valtavan paljon.

Sitten esittelin mun keväistä hankinaani, pientä fasaaninaarasta. Foxi oli kiinnostunut, mutta ei ottanut suuhun. Hieman sain käskeä, mutta lopulta se nousi hienosti. Vähän pidemmälläkin matkalla meni ensimmäiseksi kerraksi ihan ok, otekin yllättävän hyvä. 

Mä en nyt heitä kyllä sittenkään ihan täysin toivoa hukkaan siitä että Foxi joskus pääsisikin taipparit läpi. Se nimittäin on kehittynyt aivan valtavasti! Ensi kesänä treenataan taas ahkerasti ja yritetään saada pupukin nousemaan, vähän lisää hakuintoa sekä pilkunviilauksena vähän parempi ote lokista. Toki, ei me tähän lopeteta, vaan vielä on kelvollista sulanmaan aikaa jäljellä ja kyllä talvellakin pystyy ihan hyvin treenaamaan.

Must-go show

Lauantaina juttelin isän kanssa hieman kehnolta näyttäneestä sääennusteesta ja totesin "ei voi mitään, tää on yksi niistä must-go näyttelyistä". Tähän isä totesi että montas niitä sitten on. Mulle niitä on vähän laskutavasta riippuen 3-4. SNJ, Messari(halpaa hupia sellaisen koiran kanssa, joka ei sieltä ikinä tule mitään voittamaan...) ja tietenkin erikoisnäyttely TollerShow. Eilen kyseessä oli siis viimeksi mainittu.

Lahdessa sää oli samanlainen kun Järvenpäässä aamulla. Harmaa ja sateinen, tosin johonkin väliin saatiin myös vähän auringonpaistetta, toki kauheaa kaatosadetta unohtamatta. Nurmikko alkoi olla aika hurjassa kunnossa jo iltapäivällä, ihan märkä ja mutainen. Onneksi meillä oli teltta, joten saatiin helposti pidettyä itsemme, koirat ja kamat kuivina!

Foxi oli suuressa 19 koiran avoimessa luokassa ja arvosteluvuorossa toisena Vertin jälkeen. Foxi oli aivan mahtavalla mielellä jälleen kerran! Sillä oli kivasti energiaa ja se jaksoi pönöttää tosi hienosti. Kehän ulkopuolella se jopa heilutti häntää seisoessaan, mutta kehässä ei tainnut. Tuomarinahan meillä oli Sven Slettedahl, joka on kerran aikaisemmin arvostellut Foxin ja antoikin Foxille viimeisen Viron junnu-sertin ROP-junnun kera.

"Masculine male. Nice eyes. Masculine head. Nice expression. Good neck and well-constructed front. A bit long in body and a long loin. Level topline. Nice stiffles behind. Nice bone substance. Good coat. Nice temperament. Moves well. A bit French in front"

Tällä hyvin itsensä näköisellä arvostelulla Foxi sai erinomaisen. Tuomari oli oikein mukava herra, arvostellessaan Foxia hän kysyi "did I say nice temperament?" :D Ja tullessaan tutkimaan Foxia "hello mister".

Sitten tuli pitkä tauko kun tuomari arvosteli loput avoimen luokan urokset. Kilpailuluokassa Foxi oli ensimmäisenä ja seisotin sen itse seisten ja se piti ryhdin ja asennon tosi hienosti! Ei haitannut edes ympärillä pörrännyt ampiainen. Se liikkuikin oikein kivasti, reippaasti ja hyvällä draivilla, taisipa sinne jopa pari laukka-askelta tulla. Foxi siis esiintyi ehdottomasti edukseen. Tuomarille Foxi taisi olla liian kevyt, sillä sijoittuneet urokset olivat kaikki hyvinhyvin massavia ja myös turkikkaita. Ylipäätään koirat olivat yllättävän hienoissa turkeissa huomioden että eletään syksyn alkua ja noutajan kesäänhän tunnetusti kuuluu uiminen.

Meidän Banietta's tiimille ei tänä vuonna osunut sitten minkäänlaista menestystä. Ei yhtään luokkasijoitusta tai SA:ta. Etukäteen haaveilin Foxille hieman osallistumisoikeudesta paras pää&ilme -kisaan, mutta eipä päästy sinne tänä vuonna. Joku hulluus meihin iski, koska katsottiin koko näyttely loppuun vaikka sää oli mitä oli ja päivä oli jo ollut aika pitkä.

Paljon onnea kaikille näyttelyssä menestyneille!