Mähän olen ahkeraksi bloggaajaksi ryhtynyt! Mitään ei olla peruslenkkeilyn lisäksi tehty, mutta nyt julkaisen jotain mitä on tehnyt jo pitkään mieli laskea. Voi vaan sanoa että hullua tämä koiraharrastus.
Vuoden 2012 koiraharrastuksen takia ajellut kilometrit
itseajetut näyttelymatkat
Järvenpää - Savitaipale - Järvenpää 370km
Järvenpää - Ruovesi - Järvenpää 448km
2x Järvenpää - Helsinki(Tuomarinkartano) - Järvenpää 140km
Järvenpää - Lammi - Loppi 160km
Loppi - Forssa(Tammela) - Loppi - Järvenpää 149km
2x Sukeva - Kuopio(Sorsasalo) - Sukeva 456km
Sukeva - Kuopio(Sorsasalo) - Järvenpää 475km
Järvenpää - Kouvola - Järvenpää 254km
Järvenpää - Helsinki(Messukeskus) - Järvenpää 72km
= 2224km
Kimppakyydillä kuljetut näyttelymatkat
Järvenpää - Hamina - Järvenpää 280km
Järvenpää - Jämsä - Järvenpää 374km
Järvenpää - Porvoo - Järvenpää 80km
Järvenpää - Hyvinkää - Järvenpää 54km
Järvenpää - Seinäjoki - Järvenpää 676km
= 1464
Muut koira-aktiviteetit(jotka muistuu mieleen)
4x Taipparitreenit Järvenpää - Helsinki(Kulosaari) - Järvenpää 304km
4x Tokotreenit Järvenpää - Espoo(Juvanmalmi) - Järvenpää 344km
2x Handlerkurssi Järvenpää - Porvoo(Kerkkoo) - Järvenpää 124km
Uimalareissu Järvenpää - Hyvinkää - Järvenpää 56km
Luustokuvaus Järvenpää - Helsinki - Järvenpää 82km
mätsäri Järvenpää - Hyvinkää - Järvenpää 68km
möllitoko Järvenpää - Vantaa(Tikkurila) - Järvenpää 54km
2x treenit Järvenpää - Porvoo(Tolkkinen) - Järvenpää 164km
2x talkoot Järvenpää - Helsinki(Messuskeskus) - Järvenpää 144km
= 1237
Ja lopuksi hulluimmat(näistä ei ole kyllä raporotoitu blogin puolella), handlattavan kanssa kuljetut näyttelyt
Järvenpää - Espoo - Lahti(Jokimaa) - Espoo - Järvenpää 350km
2x Järvenpää - Karjaa - Järvenpää 488km
2x Järvenpää - Espoo - Heinola - Espoo - Järvenpää 836km
(bussimatka) Järvenpää - Hernining - Järvenpää 2932km
Järvenpää - Helsinki(Messukeskus) - Järvenpää 72km
= 3212
YHTEENSÄ 9594km
Näistä laskuista puuttuu Foxin matka Lahden näyttelyyn, jolla en itse ollut mukana sekä matka meiltä kotinäyttelyyn Järvenpäähän. Ja matkat Viroon, koska silloin ei käytetty autoa. Matkat suuntaa-antavia.
Mä olen sanonut että jos ei tätä koiraharrastusta olisi niin olisin kyllä ajellut autolla hyvin paljon vähemmän. Aikamoinen lukema tuosta kyllä tuli :D
Ihan vain tiedoksi: Hanko-Nuorgam(1430km), Helsinki-Madrid(3616km), Helsinki-Kairo(6894km), Helsinki-Delhi(6893km), Helsinki-Kuala Lumpur(12 302km). Jos siis yhteen pötköön ajelisi niin aika kauas voisi päästä!
Ehkä joskus vaivaudun vielä laskemaan kuinka paljon aikaa pelkkiin matkoihin on mennyt!
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Joskus olisi helpompaa...
... asua yksin. Tai siis kaksin koiran kanssa. Tai no, voisi tietenkin joku miespuoleinenkin olla, mutta ei siitä sen enempää. Mä olen oikeastaan jo sen ikäinenkin että ei olisi suuri ihme että muuttaisin pois kotoa. Eli siis me asustetaan vielä vanhempien nurkissa siskon ja veljen riemuna ja raivona.
Isällä etenkin on jonkinlainen(muinainen) käsitys koiran kouluttamisesta. Se opetti nuoruudessaan siskonsa(joka lopulta kyllä oli isän) koiralle kaikenlaista. Kun Foxi oli pentu niin me kyllä pari kertaa otettiin yhteen siitä miten koiraa tapakoulutetaan ja miten ei. Ne asiat tapahtuivat silloin ja niistä ei ole havaittavia jälkiä missään. Ärsyttää kyllä nykyisinkin muutamat asiat isässä ja koiran "koultutamisessa".
Asutaan omakotitalossa ja Foxi vahtii tätä jonkin verran. Pihalla ei juurikaan, mutta sisällä siitä lähtee ainakin pelottava ääni. Siis ajatellen jotain murtovarasta :D Aina se ei hauku omaa kotiväkeä, mutta joskus haukkuu. Tämän viikon episodi oli sellainen että Foxi ryntäsi haukkumaan ovelle ja ehti jo lopettaakin. Sitten isä mönkii työhuoneesta ja sanoo minulle vihaisesti "en kyllä yhtään tykkää tuosta tavasta, se täytyy saada pois!" ja jatkaa matkaa Foxin luo joka on ollut jo 5min hiljaa. Sitten kova karjaisu "HILJAA!!" ja koira varmaan oppii ihan hirveästi... Eipä kyllä Foxi korvaansakaan tainnut lotkauttaa.
Silti isä kyllä tykkää Foxista hirveästi ja jaksaa aina kehua kuinka sitä voi pitää irti missä vaan(tästä kohta lisää) ja se ei varastele tai livahda ovesta ulos ilman lupaa. Isä käy Foxin kanssa juoksulenkeillä ja pitää aina irti. Siis sellaisissakin paikoissa, joissa minulla ei kävisi mielessäkään(ja mullakin se panta sujahtaa aika helposti pois koiran kaulasta). Kävipä sitten episodi että isä oli lenkillä ja tuli sitten kotiin kysyen että onko koiraa näkynyt :D Joo, ei todellakaan ollut siinä vaiheessa yhtään hauskaa kun kyseessä oli lenkki, joka kulkee junaradan viertä. Sitten lähdettiin koiraa etsimään ja se löytyikin heti kun palattiin katoamispaikalle. Tämän jälkeen saarnattiin siitä että vaikka koiraa pitää irti ja se saa mennä vapaammin niin kyllä sitä hittovie tarvitsee vähän katsella missä se menee!!! Ja siis tämä saarna oli mun puolelta.
Äiti sitten :D Kyseessä ehkä maailmanhistorian hömelöin koiraihminen! Äiti oli meistä se, joka eniten vastusti koiran ottamista, mutta lopulta(6v taivuttelun jälkeen!) myöntyi. Ja tietenkin pieni tollerinpallero pehmitti välittömästi äidin sydämmen. Jos en olisi huolehtinut Foxin kasvattamisesta ja kouluttamisesta niin se voisi olla kyllä pelkästään äidin käsissä aika... mielenkiintoinen tapaus. Äidillä ei ole Foxin silmissä ole minkäänlaista auktoriteettia. Tai no, ainakin olen aika varma siitä. Liikaa lässytystä ja maanittelua ja inhimillistämistä.
Äiti on aivan varma että Foxi ymmärtää kaiken meidän puheen. Joo, niin varmaan :D Muuankin karkureissun jälkeen "Voivoi Foxi, olitpa tuhma poika. Nyt taitaa sinun irti juoksemiset loppua". Totesin vaan että eipä tainnut A. koira montaa sanaa ymmärtää B. muistella menneisyyttä. Sitä ei meinaa kestää enää :D Lässytyksen aste on aivan valtava!
Äiti on kyllä paljon vastaanottavaisempi kaikelle mun antamalle palautteelle kun isä. Tai no, olen ehkä 1000 kertaa käskenyt lopettaa lässyttämisen(mun mielestä se kuulostaa kauhealta). Kerran käskin äitiä tosissaan suuttumaan Foxille, jonkun koiran apinoinnin jälkeen. Meinasin revetä, ei todellakaan toiminut. Mutta siis oikeasti tarkoitin näitä koulutuksellisia asioita. Minä siis kyllä koulutan Foxia ja opetan kaikenlaista, mutta esim. ohituksissa toimimisesta olen neuvonut ja äiti noudattaakin niitä ohjeita, toisin kun jotkut muut meidän perheessä.
Sen jälkeen kun olen valittanut vanhemmista(sisko ja veli eivät ollenkaan niin pahoja) niin voin kyllä sanoa, että oikeasti on ihan mukava asua kotona :) Joskus jos on kiire voi pyytää jotain muuta(äiti lähinnä) lenkittämään koiran eikä tarvitse murehtia jos tulee pitkä päivä(valmennuskurssi+muutama tunti töissä, tai pitkä päivä kirjastolla) siitä että koiran rakko räjähtää. Saati sitten kun ei itse ole ihan terve, ei tarvitse lähteä kuumeisena(okei, ei kyllä ole ollut kuumetta kertaakaan Foxin meillä olon aikana) lenkille. Sitä paitsi meidän kämpiltä pääsee helposti metsään(eikä siis asuta missään landella) ja omalle pihalle. Epäilen että joskus kun muutan niin samoja ylellisyyksiä ei heti ole tarjolla.
Isällä etenkin on jonkinlainen(muinainen) käsitys koiran kouluttamisesta. Se opetti nuoruudessaan siskonsa(joka lopulta kyllä oli isän) koiralle kaikenlaista. Kun Foxi oli pentu niin me kyllä pari kertaa otettiin yhteen siitä miten koiraa tapakoulutetaan ja miten ei. Ne asiat tapahtuivat silloin ja niistä ei ole havaittavia jälkiä missään. Ärsyttää kyllä nykyisinkin muutamat asiat isässä ja koiran "koultutamisessa".
Asutaan omakotitalossa ja Foxi vahtii tätä jonkin verran. Pihalla ei juurikaan, mutta sisällä siitä lähtee ainakin pelottava ääni. Siis ajatellen jotain murtovarasta :D Aina se ei hauku omaa kotiväkeä, mutta joskus haukkuu. Tämän viikon episodi oli sellainen että Foxi ryntäsi haukkumaan ovelle ja ehti jo lopettaakin. Sitten isä mönkii työhuoneesta ja sanoo minulle vihaisesti "en kyllä yhtään tykkää tuosta tavasta, se täytyy saada pois!" ja jatkaa matkaa Foxin luo joka on ollut jo 5min hiljaa. Sitten kova karjaisu "HILJAA!!" ja koira varmaan oppii ihan hirveästi... Eipä kyllä Foxi korvaansakaan tainnut lotkauttaa.
Silti isä kyllä tykkää Foxista hirveästi ja jaksaa aina kehua kuinka sitä voi pitää irti missä vaan(tästä kohta lisää) ja se ei varastele tai livahda ovesta ulos ilman lupaa. Isä käy Foxin kanssa juoksulenkeillä ja pitää aina irti. Siis sellaisissakin paikoissa, joissa minulla ei kävisi mielessäkään(ja mullakin se panta sujahtaa aika helposti pois koiran kaulasta). Kävipä sitten episodi että isä oli lenkillä ja tuli sitten kotiin kysyen että onko koiraa näkynyt :D Joo, ei todellakaan ollut siinä vaiheessa yhtään hauskaa kun kyseessä oli lenkki, joka kulkee junaradan viertä. Sitten lähdettiin koiraa etsimään ja se löytyikin heti kun palattiin katoamispaikalle. Tämän jälkeen saarnattiin siitä että vaikka koiraa pitää irti ja se saa mennä vapaammin niin kyllä sitä hittovie tarvitsee vähän katsella missä se menee!!! Ja siis tämä saarna oli mun puolelta.
Äiti sitten :D Kyseessä ehkä maailmanhistorian hömelöin koiraihminen! Äiti oli meistä se, joka eniten vastusti koiran ottamista, mutta lopulta(6v taivuttelun jälkeen!) myöntyi. Ja tietenkin pieni tollerinpallero pehmitti välittömästi äidin sydämmen. Jos en olisi huolehtinut Foxin kasvattamisesta ja kouluttamisesta niin se voisi olla kyllä pelkästään äidin käsissä aika... mielenkiintoinen tapaus. Äidillä ei ole Foxin silmissä ole minkäänlaista auktoriteettia. Tai no, ainakin olen aika varma siitä. Liikaa lässytystä ja maanittelua ja inhimillistämistä.
Äiti on aivan varma että Foxi ymmärtää kaiken meidän puheen. Joo, niin varmaan :D Muuankin karkureissun jälkeen "Voivoi Foxi, olitpa tuhma poika. Nyt taitaa sinun irti juoksemiset loppua". Totesin vaan että eipä tainnut A. koira montaa sanaa ymmärtää B. muistella menneisyyttä. Sitä ei meinaa kestää enää :D Lässytyksen aste on aivan valtava!
Äiti on kyllä paljon vastaanottavaisempi kaikelle mun antamalle palautteelle kun isä. Tai no, olen ehkä 1000 kertaa käskenyt lopettaa lässyttämisen(mun mielestä se kuulostaa kauhealta). Kerran käskin äitiä tosissaan suuttumaan Foxille, jonkun koiran apinoinnin jälkeen. Meinasin revetä, ei todellakaan toiminut. Mutta siis oikeasti tarkoitin näitä koulutuksellisia asioita. Minä siis kyllä koulutan Foxia ja opetan kaikenlaista, mutta esim. ohituksissa toimimisesta olen neuvonut ja äiti noudattaakin niitä ohjeita, toisin kun jotkut muut meidän perheessä.
Sen jälkeen kun olen valittanut vanhemmista(sisko ja veli eivät ollenkaan niin pahoja) niin voin kyllä sanoa, että oikeasti on ihan mukava asua kotona :) Joskus jos on kiire voi pyytää jotain muuta(äiti lähinnä) lenkittämään koiran eikä tarvitse murehtia jos tulee pitkä päivä(valmennuskurssi+muutama tunti töissä, tai pitkä päivä kirjastolla) siitä että koiran rakko räjähtää. Saati sitten kun ei itse ole ihan terve, ei tarvitse lähteä kuumeisena(okei, ei kyllä ole ollut kuumetta kertaakaan Foxin meillä olon aikana) lenkille. Sitä paitsi meidän kämpiltä pääsee helposti metsään(eikä siis asuta missään landella) ja omalle pihalle. Epäilen että joskus kun muutan niin samoja ylellisyyksiä ei heti ole tarjolla.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Turismia ja treenailua
Tänään lähdettiin turisteina Foxin kanssa Emmin ja Vertin matkaan Sipoon ryhmikseen. Foxia ei oltu ilmoitettu mutta se oli mukana, koska tarkoitus oli treenata koirien kanssa kehän jälkeen. Sitä paitsi, Foxi on jo käynyt siellä tuomaroineen Saija Juutilaisen arvoseltavana kaksi kertaa hakemassa EH:n, joten siksikin skipattiin nämä geimit.
Näyttelyssä meni vallan upeasti. Aurinko porotti valokuvaajaa(ja toki muutakin näyttelyväkeä), niin ettei tarvinnut edes takkia pitää vaan pärjäsin mainiosti pelkällä paksulla hupparilla. Suurin syy hienosti menneeseen näyttelyyn oli tietenkin Vertti-veljen nappaama viimeinen serti! Mahtavaa! Nyt on siskolla sekä toisella veljellä sertit jo kasassa odottamassa taipparitulosta. Sinne siis Emmi ja Minna! Me ehditään varmaan ensin taippareihin ja sitten joskus siinä samassa hamassa tulevaisuudessa kun taipparit ehkä joskus saadaan ne kaksi puuttuvaa sertiäkin, jos saadaan.
Näyttelyn jälkeen ajettiin vähän matkan päähän metsikköön treenaamaan. Ensin me ihmiset vähän tutkittiin aluetta sen varalta että siellä olisi kyitä. Ei ollut, hirveästi vaan jonkun sorkkaeläimen jälkiä ja jätöksiä. Samalla vähän suunniteltiin mitä kukin oikein tekee.
Foxi aloitti. Ensin tehtiin ihan tavallinen markkeeraus, jonka tarkoituksena oli vaan testata että ottaako Foxi vieraan damin. Olipas sillä intoa! Meinasi nimittäin livistää ilman lupaa kun ei ollut mulla enää hihnassa. Rumahko karjahdus, koira pysähtyi, käskytys takaisin vierelle ja sitten luvalla noutoon. Joo, ei ollut mitään onglemaa damin kanssa.
Sitten meille tehtiin pienehkö hakuruutu, johon heitettiin yksi dami. Heittodamille meno oli nätti, mutta sitten palautus ei ollutkaan täysin suoraviivainen vaan Foxi olisi mennyt mielellään vaihtamaan. Taas lähti kyllä ohjaajasta sellainen huuto, että varmaan kuului Järvenpäähän asti :D Itse hakutyöskentely sujui Foxiksi yllättävänkin reippaalla vauhdilla. Koko koira on kyllä ollut mun mielestä viime aikoina jotenkin tosi energisen oloinen. Neljä haettiin kuudesta, ei siis mitään ongelmia. Lopuksi koira autoon odottamaan muiden suoriutumista.
Meillä oli käytössä myös varis. Se oli Foxista mielenkiintoinen, mutta suuhun ei sitä ottanut. Taitaa olla oma moka, kun ei ole tarpeeksi riistaa näyttänyt... Foxi jäi katselemaan kun muut teki variksella. Tarkoitus oli vähän herättää kateutta, josko sillä perusteella viitsisi ottaa harmaasiiven suuhun asti. Meillä kynnys on varmastikin juuri siinä että koira ottaisi sen suuhun, kun se on suussa se kyllä palauttaa.
Foxi katseli kun Vertille tehtiin kanijälkeä painavalla kanidamilla. Tarkoitus oli taas herätellä kateutta. Foxi on aina ollut kyllä kiinnostunut kanista, mutta noita isoja ja roikkuvia se ei halua kantaa kun on mukama niiiiin hankalaa kun se hipoo maata. Kun Vertti oli suoriutunut tehtävästään niin Foxi oli todella kiinnostunut kanidamista. Kokeiltiin sitten kantaisiko se sitä tällä kertaa. Ja no problems, sehän nousi ja palautuikin hienosti! Vähän uhkarohkeasti vedettiin jälki Foxille, ei nimittäin olisi kerta eikä ensimmäinen kun se on painavan/roikkuvan jättänyt ottamatta vaikka onkin jäljestänyt kivasti. Mitä tekee herra punainen?!? Juoksee niin hirveää vauhtia ettei paljon kyllä ehdi jälkeä haistella ja palauttaa sen tasan yhtä hurjalla vauhdilla kun menikin! MAHTAVAA!! Hieno pikku-apina <3
Näyttelyssä meni vallan upeasti. Aurinko porotti valokuvaajaa(ja toki muutakin näyttelyväkeä), niin ettei tarvinnut edes takkia pitää vaan pärjäsin mainiosti pelkällä paksulla hupparilla. Suurin syy hienosti menneeseen näyttelyyn oli tietenkin Vertti-veljen nappaama viimeinen serti! Mahtavaa! Nyt on siskolla sekä toisella veljellä sertit jo kasassa odottamassa taipparitulosta. Sinne siis Emmi ja Minna! Me ehditään varmaan ensin taippareihin ja sitten joskus siinä samassa hamassa tulevaisuudessa kun taipparit ehkä joskus saadaan ne kaksi puuttuvaa sertiäkin, jos saadaan.
Näyttelyn jälkeen ajettiin vähän matkan päähän metsikköön treenaamaan. Ensin me ihmiset vähän tutkittiin aluetta sen varalta että siellä olisi kyitä. Ei ollut, hirveästi vaan jonkun sorkkaeläimen jälkiä ja jätöksiä. Samalla vähän suunniteltiin mitä kukin oikein tekee.
Foxi aloitti. Ensin tehtiin ihan tavallinen markkeeraus, jonka tarkoituksena oli vaan testata että ottaako Foxi vieraan damin. Olipas sillä intoa! Meinasi nimittäin livistää ilman lupaa kun ei ollut mulla enää hihnassa. Rumahko karjahdus, koira pysähtyi, käskytys takaisin vierelle ja sitten luvalla noutoon. Joo, ei ollut mitään onglemaa damin kanssa.
Sitten meille tehtiin pienehkö hakuruutu, johon heitettiin yksi dami. Heittodamille meno oli nätti, mutta sitten palautus ei ollutkaan täysin suoraviivainen vaan Foxi olisi mennyt mielellään vaihtamaan. Taas lähti kyllä ohjaajasta sellainen huuto, että varmaan kuului Järvenpäähän asti :D Itse hakutyöskentely sujui Foxiksi yllättävänkin reippaalla vauhdilla. Koko koira on kyllä ollut mun mielestä viime aikoina jotenkin tosi energisen oloinen. Neljä haettiin kuudesta, ei siis mitään ongelmia. Lopuksi koira autoon odottamaan muiden suoriutumista.
Meillä oli käytössä myös varis. Se oli Foxista mielenkiintoinen, mutta suuhun ei sitä ottanut. Taitaa olla oma moka, kun ei ole tarpeeksi riistaa näyttänyt... Foxi jäi katselemaan kun muut teki variksella. Tarkoitus oli vähän herättää kateutta, josko sillä perusteella viitsisi ottaa harmaasiiven suuhun asti. Meillä kynnys on varmastikin juuri siinä että koira ottaisi sen suuhun, kun se on suussa se kyllä palauttaa.
Foxi katseli kun Vertille tehtiin kanijälkeä painavalla kanidamilla. Tarkoitus oli taas herätellä kateutta. Foxi on aina ollut kyllä kiinnostunut kanista, mutta noita isoja ja roikkuvia se ei halua kantaa kun on mukama niiiiin hankalaa kun se hipoo maata. Kun Vertti oli suoriutunut tehtävästään niin Foxi oli todella kiinnostunut kanidamista. Kokeiltiin sitten kantaisiko se sitä tällä kertaa. Ja no problems, sehän nousi ja palautuikin hienosti! Vähän uhkarohkeasti vedettiin jälki Foxille, ei nimittäin olisi kerta eikä ensimmäinen kun se on painavan/roikkuvan jättänyt ottamatta vaikka onkin jäljestänyt kivasti. Mitä tekee herra punainen?!? Juoksee niin hirveää vauhtia ettei paljon kyllä ehdi jälkeä haistella ja palauttaa sen tasan yhtä hurjalla vauhdilla kun menikin! MAHTAVAA!! Hieno pikku-apina <3
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Semana Santa
Hieno otsikko, saattaa kertoakin jotain espanjankielen taitajille. Tähän joukkoon en tosin itse lukeudu, joten jouduin turvautumaan sanakirja.org:in. Nuo sanat tarkoittavat pääsiäistä/pääsiäisviikkoa.
Pääsiäisenä tuntui niin blogit kun FB:kin tursuavan koiraihmisten aktiivisuutta. Pitkiä lenkkejä, näyttelyitä, treenejä... Miksi meidän blogi ei tursunnut niitä? Siksi että koira ja omistaja viettivät pääsiäisen eri maissa. Minä Espanjassa ja Foxi kotona Suomessa siskon ja veljen hoidettavana.
Kirjoitin vain siksi ettei tämä blogi nyt ihan täysin kuolla kupsahda. Tosin tulevaisuuteen ei ole suunniteltu oikein mitään. Yritän taas kovasti panostaa omaan tulevaisuuteeni ja lukea pääsykokeisiin, mikä tietenkin tarkoittaa että vapaa-aika on aika rajallista. Houkuttaisi kyllä loppukeväästä kokeilla mihin meidän osaaminen oikein riittää tokon saralla, mutta treeniä tarvitaan vielä. Vapaita viikonloppuja vaan ei oikein löydy kalenterista...
Toivottavasti seuraavalla postauskerralla olisi jotain kerrottavaakin! Tai edes kuvia :)
Pääsiäisenä tuntui niin blogit kun FB:kin tursuavan koiraihmisten aktiivisuutta. Pitkiä lenkkejä, näyttelyitä, treenejä... Miksi meidän blogi ei tursunnut niitä? Siksi että koira ja omistaja viettivät pääsiäisen eri maissa. Minä Espanjassa ja Foxi kotona Suomessa siskon ja veljen hoidettavana.
Kirjoitin vain siksi ettei tämä blogi nyt ihan täysin kuolla kupsahda. Tosin tulevaisuuteen ei ole suunniteltu oikein mitään. Yritän taas kovasti panostaa omaan tulevaisuuteeni ja lukea pääsykokeisiin, mikä tietenkin tarkoittaa että vapaa-aika on aika rajallista. Houkuttaisi kyllä loppukeväästä kokeilla mihin meidän osaaminen oikein riittää tokon saralla, mutta treeniä tarvitaan vielä. Vapaita viikonloppuja vaan ei oikein löydy kalenterista...
Toivottavasti seuraavalla postauskerralla olisi jotain kerrottavaakin! Tai edes kuvia :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)