Sataa sataa ropisee

Arvatkaa kaksi kertaa ketkä hullut lähtivät tänään kaatosateessa näyttelyyn? Tietenkin minä ja Foxi sekä Vertti-veli ja yksi mun kaveri apukäsiksi. Ollaan hulluja, oikeasti! Ja vielä kaveri ihan vapaaehtoisesti lähti matkaan... Hölmö koiraharrastaja sekin :D


Päämääränä siis Tuomarinkartano ja Aptus Show. Sää oli mitä oli. Toisin sanoen aika kamala. Ei paljoa auttanut häkin suojaaminen kun vettä vaan tuli ja tuli ja kaikki kamat oli ihan märkinä. Etenkin tavalliselle pehmeällä A4-paperilla ollut numerolappu oli aika kivassa kuosissa kastuttuaan ihan läpi. Onneksi ei jouduttu odottamaan kovin kauaa kehää. 


Foxi ja Vertti olivat samaan aikaan kehässä nuorten luokassa. Minä Foxin kanssa ja Verttiä esitti Anni. Tuomarina oli Pekka Teini. Tunnen tuomarin jo ennestään, ihan mukava mies edelleen :)

"Keskikokoa hieman kookkaampi. Sukupuolileimaltaan voimakas, vielä hieman löysärakenteinen nuori uros. Vahva uroksen pää ja hyvä ilme. Selässä vielä pehmeyttä ja lantio hieman pyöreä. Välikämmen taipuu hieman vielä. Laadukas, hyvä turkki"

Joku sanoi että kyseessä pitäisi olla liiketuomari, vaan eipä tuossa arvostelussa sanota mitään liikkeistä! Ja turkki... Sitä löytyy enemmän meidän lattialta kun koirasta. Foxilla tällä arvostelulla tulokseksi EH ja veljellensä ERI ilman SA:ta. ROP Reetu ja VSP Capri, onnittelut!


Kun istuksin kotona kuivattelemassa läpimärkiä kamoja ja pohdiskelin taas tätä näyttelytouhua niin   tekisi ehkä hieman mieli hiljentää tahtia. Eihän me nyt ihan hirveän paljoa olla kehässä pyöritty(tai sitten ollaan...). Tietenkään voittaminen ei ole tärkeintä, mutta aika paljon ollaan taidettu meidän erittäin hyvistä maksaa. 


Täytyy myöhemmin katsoa uudelleen tuota loppukesän näyttelykalenteria. Siellä olisi kyllä paljon ihan mielenkiintoisia tuomareita ja vielä suhteellisen lähelläkin. Itse olen pitkään pyöritellyt Porin näyttelyä mielessäni englantilaisen tuomarin takia, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä etten taida Foxia sinne ilmoittaa. Sen sijaan suunnitelmat hieman poikkesi kun ilmoitinkin Foxin Forssaan ja Lammille, tosin oikeastaan lähinnä siksi että tehdään kaverin kanssa pieni näyttelyturnee.


Ehkä mä vielä jossain vaiheessa jatkan tästä näyttelyaiheesta, tuntuu etten ihan osaa muotoilla mun ajatuksia sanoiksi...


Ja ai niin, kivan vesisateen takia täytyy ehkä tilata Foxille uudet rekkarit, ne kastui ja on nyt aika hurjassa kunnossa. Nice - NOT.

Vesityön palautukset kuntoon

Mä olen varmaan aiemminkin kirjottanut täällä että Foxi ei osaa palautaa vedestä vaan omii kaiken mitä hakee. Menee siis nätisti veteen ja lähtee myös uimaan mua kohti, mutta sitten kaahaa vasemmalta ohi aarteensa kanssa. Ei tietenkään toivottavaa, joten sainpa vihdoin aikaiseksi ihan oikeasti treenata sitä vedestä palautusta dameilla. 

Treenipaikkana tälläinen hiekkakuoppa, ei oikeasti ole näin ihana miltä kuvassa näyttää

Aloitettiin yhdellä aika helpolla maanoudolla ihan vaan muistin virkistykseksi. Lisäksi tietenkin häiriönä oli ihana elementti, vesi. Tämän kanssa ei ollut mitään ongelmia :)

Sitten itse asiaan eli siihen vesityöhön. Heitin damin aika lyhyen matkan päähän veteen ja vielä niin ettei tarvinnut uida sen noutamiseksi. Foxi oli mulla narussa, koska halusin estää sen että ei palauta sitä vaan livistää johonkin. Hyvä haku mutta palauttaessa tökkäsi johonkin oksaa, dami putosi ja sitten olikin vain kuivan maan palautus. Täytyi käskeä uudelleen tuomaan, mutta onnistui. 

Tehtiin sitten vähän syvemmällä edelleen narussa. Oikein hyvä veteenmeno ja mun yllätykseksi palautti suoraan mun käteen! En tiedä oliko vaikutusta sillä että olin kyykyssä vai onko Foxi oppinut että damit täytyy tuoda minulle käteen mahdollisimman pian. 

Sitten otin narun pois, koska se oli tosi epäkätevä ja ajattelin luottaa koiraan. Heitto taas veteen ja kun Foxi oli tulossa takaisinpäin niin aika paljon käskytin sitä vähän palautusta varmistellen. Hieno oli!

Sitten ajattelin että pitäisi lopettaa, mutta teenpä kuitenkin vielä yhden. VIRHE. Heitin vielä damin aika kauas ja kun lähetin niin Foxi livisti pyörimään hiekassa ja merkkaamaan. Kilahdin aika pahasti ja lähdin lätkimään ja kun koira oli tulossa luokse hätistelin sitä pois. 

 
Takaisin piti kuitenkin palata, koska se dami jäi veteen. Se oli jo ajautunut joidenkin vesikasvien sekaan ja lähemmäs lammikon toista, vähän vaikeampaa rantaa. Kierrettiin toiselle puolelle ja molskautin kiven damin viereen ja sitten Foxi noutikin sen tosi nätisti. Tosin joutui palauttamaan kalliolle, ja vähän lipsui ja dami putosi, mutta antoi sen kuitenkin kun oli itse päässyt kuiville.  


Mua niin ärsyttää kun Foxin on heti uituaan päästävä pyörimään. Tosi mukava tapa kun kyse on tosiaan tuuheaturkkisesta koirasta ja hiekkakuopasta. Jonkinlainen sijaistoiminto ilmeisesti... Lisäksi mua ärsyttää omalta osaltani se että en tajunnut lopettaa noita treenejä siihen onnistumiseen. Okei, saatiin se viimeinenkin nouto lopulta mulle, mutta vähän kyllä täytyi suutahtaa ensin(enkä mitenkään ole siitä kyllä ylpeä).

Ilmassa kesäloman tuntua

Eilen olin taas katsomassa kaverin agilitykisoja. Lähden mukaan osittain siksi että saisin taas omaa treeni-intoani nostettua ja jotain suunitelmia jopa ihan toteutuksen asteelle. Agilitykisat toimivat tuttuun tapaansa eli treeni-intoa löytyy taas :)


Olin aika myöhään kotona kisoista, mutta Foxi oli vielä iltalenkin tarpeessa joten päätin heti lähteä toteuttamaan suunitelmaani. Käveltiin ehkä kilometrin päässä olevalle hiekkakentälle. Meidän lähikentällä ei oikein voida treenata, koska siellä Foxi vaan kyttää milloin kaveri ilmestyy jostain. Suunnitelmana oli tehdä jonkin verran seuraamista ja lopuksi antaa erityisen hyvä palkinto, Cesar-märkäruokaa(sain ilmaiseksi ison läjän purkkeja). 


Seuraamisia tehtiin etupalkalla ja uusilla treeninameilla(Froliceja, nekin ilmaiseksi saatuja). Namit olivat oikein mieluisia ja koira oli tosi mukavassa työskentelymoodissa :) Seurasi nätisti, vaikka välillä meinasi hieman lähteä etäytymään. Katsekontakti oli ihan mieletön! Vapautin suoraan seuraamisesta etupalkalle ja vitsit koira menikin sinne LUJAA!


Heittelin palloa välillä ja teinpä sillä pari eteenlähetystäkin. Toinen meneminen oli kyllä kiero kuin mikä, en tiedä oliko Foxin jotenkin vaikea nähdä sitä hiekalla nököttävää palloa. Mun yllätykseksi palautti pallonkin oikein nätisti, vaikka tavallisesti ei halua antaa sitä pois. 


Muutama luoksari niin että lähetin koiran namialustalle ja sitten kutsuin luo. Aivan hurjalla vauhdilla tuli takaisin, mutta ehkä perusasento vähän kärsi vauhdista. Ehkä tämä kuitenkin voisi olla meille toimiva tapa vauhdin saamiseksi luoksariin. 


Loppuun paikkis 1min30s ajalla ja pitkähköllä matkalla. Ei ollut lonkalla tällä kertaa vaan katsoi mua koko ajan. Sivussa kauempana oli jo avattu Cesar-purkki. Perusvarma suoritus tässä Foxilta. Sitten tehtiin viimeinen seuraaminen. Oikein nättiä ja iloista menoa Foxilta. Itsekin uskalsin jo välillä katsoa eteenpäin ja luottaa koiraan :) Vapautus superpalkalle, paikkiksen ja seuraamisen välissä palkaksi tylsästi vain kehuja, mutta joskus kai sitä palkattomuuttakin on alettava treenaamaan.


Käveltiin kotiin pienen lenkin kautta ja kello oli jo lähemmäs 11 illalla. Ei ollut liikennettä nimeksikään, joten Foxi mennä jolkotteli vapaana. Oli oikein hyvin kuulolla :) Sää oli aika kaunis ja valoisia, auringosta tuli jännää vaaleanpunaista väriä taivaanrantaan. Vähän oli myös jotain usvaa. Ihanan kesäinen ilta... Tosin sormet oli ihan kohmeessa kun päästiin kotiin, eli 10 astetta lisää lämpö niin en valita :)

Home without a dog...

... is just a house.


Yritin keksiä jonkun laulun, joka olisi liittynyt hyvin meidän aikaisempien Viron matkojen bloginpostausten teemaan, mutta sitten totesin että itse kun en ollut reissussa niin menkööt tällaisella otsikolla. 


Foxi oli viikonlopun Virossa näyttelyreissussa ja meillä oli lauantaina mun ylioppilasjuhlat. Oikeastaan oli hyvä että Foxi ei ollut lauantaina kotona, eipähän sählännyt ihmisjoukossa. Sitä paitsi suuri osa meidän vieraista oli sille tuntemattomia. Moni kyllä kyseli että missä koira oikein on. Sunnuntaina sen sitten alkoi huomata. Oli oudon hiljaista kun ovi kävi, ei haukkumista tai ääntä kun Foxi kipittää ovelle... Niin outoa. Kyllä mulla tulee aina olemaan koira, oli tämä muutaman päivän koirattomuus niin erikoista. 


Lauantaina oli ensin vuorossa noutajien erikoisnäyttely. Siellä tuomarina oli Sven Slettedahl Norjasta. Foxi oli ainoa junnu-luokan uros ja oli ilmeisesti esiintynyt kasvattajansa esittämänä nätisti ja saikin ainoana juniorina(junnuissa oli kaksi narttua) erinomaisen. Samalla rapsahti tilille kolmas ja viimeinen junnuserti sekä kolmas osallistumisoikeus BIS-juniorikilpailuun, eli ROP-juniori! Paras uros kehässä Foxi jäi suomalaisten valiourosten Äijän ja Reetun taakse, ollen PU3. 


Minä mietin kotona koko kuluneen viikon että mitä jos tuleekin hukkareissu ja kaksi erittäin hyvää... Eipä tullut vaan saatiin matkan tavoite eli se viimeinen junnuserti täyteen jo ensimmäisessä näyttelyssä. Täten siis Foxi on nykyisin Viron juniorimuotovalio!

17 months, masculine male. Nice proportions. Masculine head, nice expression. Good neck, nice trout(?), level topline. A bit too much stiffle behind. Nice depth of body. Moves quite well. Nice temperament.

Mun yo-juhlapäivän kruunasi se että kännykkä piippasi vielä myöhemmin päivällä viestin merkiksi. Foxi oli sijottunut itävaltalaisen Sigrid Holzerin tuomaroimassa BIS-juniori -kilpailussa kolmanneksi! Väkisinkin oli hymy korvissa koko loppu päivän. Tällaista päivää ei ole mahdollista kokea uudestaa!

Seuraavana päivänä itse vain odottelin kotona tuloksia Eestin Voittaja 2012 -näyttelystä. Foxin osalta ne olivat samat kuin edellisenä päivänä, erinomainen, ROP-JUN ja PU3, lisäksi EEJV-12 -titteli. Junnusertiähän se ei enää saanut ottaa kun sai viimeisensä edellisenä päivänä. Tuomarina oli edellisen päivän ryhmätuomari, Sigrid Holzer Itävallasta. 

Sehr gut aufgebaute jung Rüde von ausgezeichnete Typ. Sehr schön Kopfproportion. Gute Brustbevölbung(?). Sehr schönes Haar___, gute Winkellungen. Ausgezeichtes Gangwerk. Sehr liebes Wesen.

Olipas tuskallista saada selvää kehiksen käsialasta. Yritin kuitenkin kun kyseessä oli minulle tuttu kieli. Hyvä arvostelu tuo on, aivan kuten lauantainakin :)

BIS-juniorissa alkoi Foxi kuulemma olla jo tosi väsynyt, eipä ihme. Pitkät näyttelypäivät hotellissa ja vielä koiraseurassa. Kyllä siitä huomasikin että se oli väsynyt kun kävin hakemassa sen eilen myöhään illalla kotiin, tosin kyllä se muutaman hölmön jojoiluhypyn teki :) 

Täytyy ottaa Foxista kuvia palkintojen kanssa ja siitä on kehästäkin jotain kuvia. Taitavat saada oman postauksensa, kunhan vaan saan kuvat otettua ja muiden ottamat kuvat itselleni.

Kiitos Minna kun otit Foxin mukaan matkaan! Onnittelut muille Viron tollerimenestyjille! :)