Enpä olisi Foxista uskonut että sitä voi häiritä märkä alusta treenatessa. Aiemmin syksyllähän se ei millään voinut mennä yksissä treeneissä maahan kun nurmikenttä oli niin märkä. Tänään todistelimme vähän samaa ongelmaa ohjatuissa treeneissä.
Aloitettiin paikkamakuulla. Foxi jäi makaamaan suorassa ja ryhdikkäästi, uutta jossain vaiheessa se kääntyi lonkalle. Ei siinä vielä mitään, se nimittäin piippasi! Eipä ole koskaan ennen sellaista tehnyt. Ensimmäisen kerran mä en ehtinyt kieltää kun ihmettelin itsekin, mutta seuraavalla kerralla vihainen "shh!!!" ja johan hiljeni. Ryhmään tuli mekastava ja energiaa täynnä oleva terrieri hieman myöhässä, mutta siitä Foxi ei ottanut ollenkaan häiriötä. Lonkkailuun saatiin neuvoksi, että se kannattaa käydä korjaamassa oikeaan asentoon, koska se maahan tarkoittaa tietynlaista asentoa eikä lonkalle valahtaminen ole silloin soveliasta.
Seuraamista, valitettavasti mun aiemmin tällä viikolla havaitsemani ongelma esiintyi taas. Alussa muutaman askeleen verran tosi nättiä, mutta sitten alkaa jätättää ja kontaktikin saattaa tippuilla. Ärsyttävää! Pitää vaan vaatia koiralta parempaa suoritusta kun se oikeasti osaa seurata tosi hyvin. Saatiin vinkiksi kokeilla sellaista että kun koira alkaa jätättää niin sittenspurtataanin itse eteenpäin lujaa, sen tarkoituksena olisi saada koira tajuamaan että se jätättää. Täyty kokeilla. Lisäksi taidetaan treenata vähän tuota kestoa seuraamiseen namialustan avulla.
Tehtiin itseksemme maahanmenoja. Aluksi oli kyllä aika tahmeaa kun Foxia häiritse märkä nurmi alustana. Etupää kyllä laski maahan mutta takaosaa ei olisi halunnut laskea. Lisäksi heti palkkauksen jälkeen se pomppasi ylös. Lopussa kuitenkin koiruus oli ilmeisesti päässyt tämän ällömärkä-kynnyksen yli, koska sitten se kykeni jo tekemään ihan nättejä ja nopeita maahanmenoja ja pysyikin jopa kunnes vapautettiin.
Mulla oli oikeastaan yksi koe kiikarissa, mutta kun seuraaminen nyt ei toimikaan niin täytyy miettiä kehdataanko mennä mihinkään, seuraaminen kun sattuu olemaan aika isossa osassa kokeessa...
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
lauantai 17. marraskuuta 2012
Hämärähommia
No niin, nyt tätä treenipostausta mitä jo lupailinkin. Muhun on iskenyt pienoinen treenikärpänen ja intoa riitttäisi treenaamiseen taas vaikka millä mitalla. Tosin pimeässä ei pahemmin huvita treenata kun ei näe mitään. Keskiviikkona illalla pimeässä ja sateessa käytiin kuitenkin tekemässä pieni katsaus meidän alokasluokan liikkeisiin.
Mulla oli namipurkki palkkana, ja sille päästin Foxin vasta kun olin tehnyt läpi kaikki liikkeet mitä yksin pystyi, eli paikkis, molemmat seuraamiset, jäävät ja luoksari. Treenipaikkana oli koulun kenttä, jonka ympärillä pyöri lapsia ja koiran ulkoiluttajia sekä jonkin verran autojakin.
Paikkis, 2min. Jäi hyvännäköiseen asentoon(mitä nyt pimeässä voi nähdä). Pari kertaa pää kääntyi katsomaan jotain, mutta muuten tosi hyvä ja ryhdikäs makuu. Ei myöskään ennakoinut lopun perusasentoa.
Seuraamiset, tehtiin molempia T:n muotoinen pätkä. Ihan hirveää. Alku oli ihan kiva, mutta hiipui loppua kohdin kun ei heti tippunutkaan palkkaa tai edes kehuja. Täytyy selvästi tehdä pidempiä pätkiä ilman imutusnameja enemmän. En kyllä ole näin huonoa seuraamista nähnyt Foxilta aikoihin.
Jäävät. Maahanmeno on aika hidas edelleen, ja itsekin varmistelen sitä kun hidastan samalla kun annan käskyn. Täytyy van harjoitella lisää. Seisominen sen sijaan hyvä, siitä näkisin että mitä ollaan viime aikoina työstetty, ei nimittäin tarvitse apukättä enää ja pysähtyy kutakuinkin kuin seinään.
Luoksari. Ei tullut ekalta käskystä, en tiedä oliko muka liian hiljainen käsky. Tarvitsee mun mielestä lisää vauhtia ja nopeamman reagoinnin käskyyn. Tämän kun pitäisi mun mielestä olla helpoin alo-liike, mutta meillä vähän tökkii, vaikka viime aikoina ohjatuissa on toiminut hyvin.
Luoksarin jälkeen vapautus namipurkille. Tehtiin vielä pari pätkää seuruuta kun halusin saada senkin onnistumaan. Paremmin teki kun aikaisemmin. En tiedä mistä se ensimmäisen seuraamisen surkeus johtui, oliko muka liikaa häiriötä.
Mulla oli namipurkki palkkana, ja sille päästin Foxin vasta kun olin tehnyt läpi kaikki liikkeet mitä yksin pystyi, eli paikkis, molemmat seuraamiset, jäävät ja luoksari. Treenipaikkana oli koulun kenttä, jonka ympärillä pyöri lapsia ja koiran ulkoiluttajia sekä jonkin verran autojakin.
Paikkis, 2min. Jäi hyvännäköiseen asentoon(mitä nyt pimeässä voi nähdä). Pari kertaa pää kääntyi katsomaan jotain, mutta muuten tosi hyvä ja ryhdikäs makuu. Ei myöskään ennakoinut lopun perusasentoa.
Seuraamiset, tehtiin molempia T:n muotoinen pätkä. Ihan hirveää. Alku oli ihan kiva, mutta hiipui loppua kohdin kun ei heti tippunutkaan palkkaa tai edes kehuja. Täytyy selvästi tehdä pidempiä pätkiä ilman imutusnameja enemmän. En kyllä ole näin huonoa seuraamista nähnyt Foxilta aikoihin.
Jäävät. Maahanmeno on aika hidas edelleen, ja itsekin varmistelen sitä kun hidastan samalla kun annan käskyn. Täytyy van harjoitella lisää. Seisominen sen sijaan hyvä, siitä näkisin että mitä ollaan viime aikoina työstetty, ei nimittäin tarvitse apukättä enää ja pysähtyy kutakuinkin kuin seinään.
Luoksari. Ei tullut ekalta käskystä, en tiedä oliko muka liian hiljainen käsky. Tarvitsee mun mielestä lisää vauhtia ja nopeamman reagoinnin käskyyn. Tämän kun pitäisi mun mielestä olla helpoin alo-liike, mutta meillä vähän tökkii, vaikka viime aikoina ohjatuissa on toiminut hyvin.
Luoksarin jälkeen vapautus namipurkille. Tehtiin vielä pari pätkää seuruuta kun halusin saada senkin onnistumaan. Paremmin teki kun aikaisemmin. En tiedä mistä se ensimmäisen seuraamisen surkeus johtui, oliko muka liikaa häiriötä.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Liebster blog
Foxin blogi sai Tolleri Kiiran blogilta Liebster blog -tunnustuksen :) Aika kiva saada tällainen, vaikka oikeastaan en näistä kiertosysteemeistä niin välitä. Meidän(tai siis Foxin) blogi oli ensimmäisenä mainittu, blogi valittiin koska se on kuulemma hyvä, mutta lukijoita on vähän. Oikeastaan tällä blogissa taitaa virallisesti olla vain yksi lukija, mutta todellisuudessa esim. Tollerilinkkien kautta tänne päätyy ties kuka.
Nyt näihin mun blogivalintoihin... Valitsin koira-aiheisia blogeja, joita päivitetään ahkerasti. Sellaisia on mun mielestä kiva lukea. Kuvat on myös kivoja, vaikka en itse kovin usein laitakaan kuvia postauksiin, mutta liika on liikaa kuvienkin kanssa. Tykkään myös seurailla tuttujen kuulumisia enemmän kun tuntemattomia, ja erityisesti tolleriblogeja :) Koirablogeilla muuten harvemmin on yli 200 seuraajaa.
Liebster - palkinnon & haasteen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Mun valinnat Liebster-palkinnon saajiksi:
2. Bichoni-Nemo
P.S. Piakoin luvassa taas vaihteeksi treenipostaus...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Jumitusta
Eilen meillä kävi kotona koirahieroja. Homma alkoi siten että hän katsoi Foxin liikkumista kaikissa askellajeissa. Tai no, ravi, laukka ja peitsaus(kun pitäisi olla kävely!). Foxi ei ikinä kävele, tai no varmaan joskus joo, mutta lenkeillä se peitsaa hiljaisemmassa vauhdissa tai sitten ravaa. Irtiollessaan taitaa mennä ravi/laukka sekoituksella.
Foxi käskettiin makaamaan Bemer-alustan ja oman peittonsa päälle. Tuon laitteen pitäisi siis ilmeisesti parantaa mikroverenkiertoa. Foxi asettui ehkä hieman mun yllätykseksi tosi hyvin makaamaan kyljelleen hierojan viereen. Oikeastaan hän ei ehtinyt edes kunnolla sanoa millaiseen asentoon haluaa koiran kun Foxi jo makasi hänen toivomassaan asennossa.
Foxi sai kehuja hienosta lihaskunnosta. Erityisesti vahvasta kaulasta sekä lavan ja takajalkojen jostain lihaksista, joten hienoja nimiä en muista. Sen sijaan sillä oli selän kohdalla selvästi jumeja ja jotkun trigger-pisteetkin olivat kovia. Koirasta kyllä huomasi kun selkää alettiin hieroa että ei tuntunut kivalta. Lihakset kuitenkin vastasivat hyvin hierontaan joten saatiin jumeja auki. Foxilla oli kuulemma myös tyypillisiä jumeja tokokoiralle, siinä lajissa kun on meno vähän toispuoleista.
Hieronnan lisäksi tehtiin nivelten mobilisaatioita sekä venytyksiä. Foxi antoi hyvin venyttää itseään venyi myös hyvin. Nivelten mobilisaatiot... Suurin murheeni varmaan tältä hierontakerralta. Foxillahan on siis löysät ranteet ja ne tuskin tulevat siitä tavallisiksi enää muuttumaan. Naksuivatkin kuulemma hieman :o Aika hurjan kuuloista! Nyt meille suositeltiinkin jotain nivelten hyvinvointia edistävää lisäravinnetta. Minä kun ajattelin että sellaisia tarvitsee syöttää vaan vanhoille koirille. Vaikka onhan se selvä että kun ranteet ovat mitä ovat niin ne saattavat kuormittaa muuta ruumista eri tavalla. Myöskään runsaasti hyppimistä vaativat lajit, eli siis agility, olivat sellaisella listalla, joita ei suositella. Joskushan minä agilityä ajattelin, mutta ei Foxista ehkä muutenkaan erityisen hyvää agikoiraa olisi saanut.
Mistähän selän jumit sitten saattoivat johtua. God knows... Itse epäilen suurimmaksi syyksi pyöräilyä, sen kaltainen staattinen liikunta kun aiheuttaa helposti jumeja. Syitähän voi olla muitakin, mutta itselle mieleen siis tulee ehkä ensimmäisenä pyöräily. Kyseistä lajia meille ei muuten enää suositella, koska se ei oikein ole löysäranteisille hyvää liikuntaa.
Seuraava hierontakerta onkin sopivasti ennen Messaria. Jää sopivan verran aikaa palautua hieronnasta, mutta kuitenkin hieronnan vaikutuksien voisi kuvitella vielä olevan nähtävissä. Odotan innolla seuraavaa hierontakertaa, koska haluan tietää mikä on selän tilanne kun ei pyöräillä enää(vaikkakin lokakuussa ei olla ehditty pyöräilemään kun pari kertaa).
Foxi käskettiin makaamaan Bemer-alustan ja oman peittonsa päälle. Tuon laitteen pitäisi siis ilmeisesti parantaa mikroverenkiertoa. Foxi asettui ehkä hieman mun yllätykseksi tosi hyvin makaamaan kyljelleen hierojan viereen. Oikeastaan hän ei ehtinyt edes kunnolla sanoa millaiseen asentoon haluaa koiran kun Foxi jo makasi hänen toivomassaan asennossa.
Foxi sai kehuja hienosta lihaskunnosta. Erityisesti vahvasta kaulasta sekä lavan ja takajalkojen jostain lihaksista, joten hienoja nimiä en muista. Sen sijaan sillä oli selän kohdalla selvästi jumeja ja jotkun trigger-pisteetkin olivat kovia. Koirasta kyllä huomasi kun selkää alettiin hieroa että ei tuntunut kivalta. Lihakset kuitenkin vastasivat hyvin hierontaan joten saatiin jumeja auki. Foxilla oli kuulemma myös tyypillisiä jumeja tokokoiralle, siinä lajissa kun on meno vähän toispuoleista.
Hieronnan lisäksi tehtiin nivelten mobilisaatioita sekä venytyksiä. Foxi antoi hyvin venyttää itseään venyi myös hyvin. Nivelten mobilisaatiot... Suurin murheeni varmaan tältä hierontakerralta. Foxillahan on siis löysät ranteet ja ne tuskin tulevat siitä tavallisiksi enää muuttumaan. Naksuivatkin kuulemma hieman :o Aika hurjan kuuloista! Nyt meille suositeltiinkin jotain nivelten hyvinvointia edistävää lisäravinnetta. Minä kun ajattelin että sellaisia tarvitsee syöttää vaan vanhoille koirille. Vaikka onhan se selvä että kun ranteet ovat mitä ovat niin ne saattavat kuormittaa muuta ruumista eri tavalla. Myöskään runsaasti hyppimistä vaativat lajit, eli siis agility, olivat sellaisella listalla, joita ei suositella. Joskushan minä agilityä ajattelin, mutta ei Foxista ehkä muutenkaan erityisen hyvää agikoiraa olisi saanut.
Mistähän selän jumit sitten saattoivat johtua. God knows... Itse epäilen suurimmaksi syyksi pyöräilyä, sen kaltainen staattinen liikunta kun aiheuttaa helposti jumeja. Syitähän voi olla muitakin, mutta itselle mieleen siis tulee ehkä ensimmäisenä pyöräily. Kyseistä lajia meille ei muuten enää suositella, koska se ei oikein ole löysäranteisille hyvää liikuntaa.
Seuraava hierontakerta onkin sopivasti ennen Messaria. Jää sopivan verran aikaa palautua hieronnasta, mutta kuitenkin hieronnan vaikutuksien voisi kuvitella vielä olevan nähtävissä. Odotan innolla seuraavaa hierontakertaa, koska haluan tietää mikä on selän tilanne kun ei pyöräillä enää(vaikkakin lokakuussa ei olla ehditty pyöräilemään kun pari kertaa).
perjantai 9. marraskuuta 2012
Kootut selittelyt Seinäjoelta
Edellisestä postauksesta voi käydä lukemassa mitä ruotsalainen Lilian Jonsson sanoi Foxista. Koirahan siis tosiaan hänen mielestään ontui kehässä, kas kun kukaan lähemmäs kymmenestä kehän laidalla haastattelemastani henkilöstä ei huomannut koiran ontuvan. Foxi oli mielettömän kivalla asenteella kehässä, iloisena ja hyvin ryhdikkäästi kasvattajansa esittämänä. Liikkeet eivät kyllä olleet yhtä hienot kun SNJ:ssä, mutta ei se kyllä todellakaan ontunut.
Tuomarina tämä täti-Jonsson oli aika erikoinen. Tämän Foxin hieman erikoisen tuomion lisäksi jaettiin hylsyjä. Ei kai siinä periaatteessa mitään erikoista, mutta nämä hylsykoirat eivät ehkä ihan hylättyä kuitenkaan olisivat ansainneet. Syy kun kuulemma oli liian korkeat sukat(no joo, mutta ei sellaiset huomattavan korkeat). Aika raju tuomio kun toisilta tuomareilta kaksi kolmesta hylätystä on saaneet sertejäkin. Sen hylkäyksen syyn kun ei pitäisi olla poistettavissa, toisin kun EVA:n syyn. Sitä paitsi on sitä korkeampisukkaisiakin koiria on palkittu kun nämä hylätyt koirat. Todettiinpa sitten kehän laidalla että onhan se EVA hylkyä parempi. Tosi lohdullista.
Mä olin näyttelyssä vielä sitä mieltä että Foxin arvostelu oli hyvä ja jos koira olisi liikkunut niin sille olisi saattanut irrotakin erinomainen ja SA ja arvatkaapa, olisiko siellä ollut yhtään muuta urosta, joka olisi saanut sertin vastaanottaa. Näin jälkikäteen arvostelua tavattuani, ei se ehkä niin hyvä ole että SA oltaisi saatu. Ei voi tietää.
Kehän jälkeen liikutettiin Foxia kehässä. Minä juoksutin ja muut katsoivat. Ei sen takaliikeet kyllä kunnossa olleet, takaa oli todella jähmeän näköinen. Mutta ei se edelleenkään ontunut. Se ei myöskään aristanut mitään kohtaa kun tuomari kehässä tunnustellen sitä ja myöhemmin myös Anni kävi koiran läpi.
Niin, mistähän se takapään jähmeys johtui? Edellisenä päivänä ei päästy kunnon lenkille ja Foxi joutui kököttämään pitkän matkan autossa. Tosin onneksi sillä ei mitenkään ahdasta ollut. Lisäksi kun käytiin ulkona koirien kanssa oli liukasta ja koira oli innoissaan. Ei myöskään mahduttu näyttelypaikalla liikuttamaan Foxia oikeastaan ollenkaan ennen kehää. Tokiossa tehtiin muistaakseni hyppyä, mutta ei toistoja niin montaa tullut että uskoisin sen olevan syypää. Mene ja tiedä.
Seinäjoen jälkeen olen seurannut hysteerisen tarkkaan koiran liikkeitä. Mun mielestä se kyllä vertyi kun käytiin lenkillä seuraavana päivänä, mutta toisaalta yksi ilta se meni alkulenkistä vähän hassusti(tosin saattoi peitsatakin, en muista enää).
Huomenna Foxille on varattu hieronta-aika niin nähdään onko sillä oikeasti jumia jossain. Mietittiin eläinlääkäriä, fyssaria, osteopaattia, kraniohoitoa ja ties mitä muuta(ai miten niin hysteeristä), mutta nyt päädyttiin hierontaan. Huomenna ollaan sitten viisaampia tämän asian osalta. Ja vaikka sillä ei mitään olisikaan, niin eipä tuo hieronta ainakaan pahaa tee.
Mitä me tästä opimmekaan? Ainakin sen että siitä huolimatta että ollaan matkustettu pitkä matka täytyy käydä kunnolla kävelemässä koiran kanssa. Toiseksi, tasan kyllä liikutan verryttelen kaikki näyttelyhihnan päähän osuvat koirat.
Tuomarina tämä täti-Jonsson oli aika erikoinen. Tämän Foxin hieman erikoisen tuomion lisäksi jaettiin hylsyjä. Ei kai siinä periaatteessa mitään erikoista, mutta nämä hylsykoirat eivät ehkä ihan hylättyä kuitenkaan olisivat ansainneet. Syy kun kuulemma oli liian korkeat sukat(no joo, mutta ei sellaiset huomattavan korkeat). Aika raju tuomio kun toisilta tuomareilta kaksi kolmesta hylätystä on saaneet sertejäkin. Sen hylkäyksen syyn kun ei pitäisi olla poistettavissa, toisin kun EVA:n syyn. Sitä paitsi on sitä korkeampisukkaisiakin koiria on palkittu kun nämä hylätyt koirat. Todettiinpa sitten kehän laidalla että onhan se EVA hylkyä parempi. Tosi lohdullista.
Mä olin näyttelyssä vielä sitä mieltä että Foxin arvostelu oli hyvä ja jos koira olisi liikkunut niin sille olisi saattanut irrotakin erinomainen ja SA ja arvatkaapa, olisiko siellä ollut yhtään muuta urosta, joka olisi saanut sertin vastaanottaa. Näin jälkikäteen arvostelua tavattuani, ei se ehkä niin hyvä ole että SA oltaisi saatu. Ei voi tietää.
Kehän jälkeen liikutettiin Foxia kehässä. Minä juoksutin ja muut katsoivat. Ei sen takaliikeet kyllä kunnossa olleet, takaa oli todella jähmeän näköinen. Mutta ei se edelleenkään ontunut. Se ei myöskään aristanut mitään kohtaa kun tuomari kehässä tunnustellen sitä ja myöhemmin myös Anni kävi koiran läpi.
Niin, mistähän se takapään jähmeys johtui? Edellisenä päivänä ei päästy kunnon lenkille ja Foxi joutui kököttämään pitkän matkan autossa. Tosin onneksi sillä ei mitenkään ahdasta ollut. Lisäksi kun käytiin ulkona koirien kanssa oli liukasta ja koira oli innoissaan. Ei myöskään mahduttu näyttelypaikalla liikuttamaan Foxia oikeastaan ollenkaan ennen kehää. Tokiossa tehtiin muistaakseni hyppyä, mutta ei toistoja niin montaa tullut että uskoisin sen olevan syypää. Mene ja tiedä.
Seinäjoen jälkeen olen seurannut hysteerisen tarkkaan koiran liikkeitä. Mun mielestä se kyllä vertyi kun käytiin lenkillä seuraavana päivänä, mutta toisaalta yksi ilta se meni alkulenkistä vähän hassusti(tosin saattoi peitsatakin, en muista enää).
Huomenna Foxille on varattu hieronta-aika niin nähdään onko sillä oikeasti jumia jossain. Mietittiin eläinlääkäriä, fyssaria, osteopaattia, kraniohoitoa ja ties mitä muuta(ai miten niin hysteeristä), mutta nyt päädyttiin hierontaan. Huomenna ollaan sitten viisaampia tämän asian osalta. Ja vaikka sillä ei mitään olisikaan, niin eipä tuo hieronta ainakaan pahaa tee.
Mitä me tästä opimmekaan? Ainakin sen että siitä huolimatta että ollaan matkustettu pitkä matka täytyy käydä kunnolla kävelemässä koiran kanssa. Toiseksi, tasan kyllä liikutan verryttelen kaikki näyttelyhihnan päähän osuvat koirat.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Niin lähellä...
... mutta ainakin 500km päässä.
"Stor. Huvudet väl kraftigt. Tillräcklande hals. Raliställd skuldra. Bra underlinje. Utm. lårbredd. Något lång i länd och kors. Markerar höger bak, vilket gör att helheten i rörelse schemat ej kan bedömas. Därav priset"
Ei voida arvostella, Lilian Jonsson.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)