Mulla ei taaskaan ollut häkkiä, kun en edelleenkään ole hommannut uutta sen Zoran askarteleman tilalle. Onneksi tosin se asia korjaantuu ensi viikolla. Tosin se hyvä tuossa häkittömyydessä on, että on opittava rauhoittumaan noilla julkisillakin paikoilla ja hälinässä. Jos Zoraa on joskus hallit vähän jännittäneet, niin nyt se marssi halliin sisään kuin vanha tekijä.
Kirjoitin että edellisellä kerralla Zora peitsasi mätsärissä. Se peitsaa itseasiassa muutenkin aika paljon. Nyt kun tiedostin tämän ongelman, niin kokeiltiin jo mätsäripaikan ulkopuolella etsiä sopivaa vauhtia että saan sen ravaamaan. Ja kyllähän se vauhti sitten löytyikin! Saa nimittäin omistaja pistellä aika lujaa, etenkin alkuun jotta oikea liikerata pysyy, mutta sitten voi jo vähän hidastaakin. Tiedetäänpä ainakin mitä treenataan nyt näyttelyä edeltävällä viikolla.
Kehässä meitä oli vastassa ilmeisesti aika nuori collienpentu. Zora oli ensimmäisenä ja se olikin hyvä niin mahduttiin sen kanssa kaahaamaan vaaditulla lujalla vauhdilla. Tuomarille se antoi ensin pusun ja sitten seistä pönötti paikallaan oikeinkin nätisti. Tuomari kehui Zoran liikkeitä, hienoa pönöttämistä ja käsiteltävyyttä ja antoikin meille punaisen nauhan.
Pian päästiinkin sitten uudelleen kehään kun kaikki punaisen nauhan saaneet astuivat rinkiin. Nyt aluksi liikkeet onnistuivat aika kivasti, mutta sitten lopussa piti hidastaa ja ne muuttuivatkin peitsaukseksi. Zora pönötti taas tosi nätisti eikä se kyllä ole milläänsäkään muista koirista kun se on "töissä". Nauhakehästä saatiin lämmintä kättä.
Vaikka mätsäristä ei tuloksellisesti jäänytkään jälkipolville kerrottavaa, olen silti tosi tyytyväinen tuohon kakaraan. Se oli pääosin tosi hiljaa ja malttoi istuskella mun vieressä tosi kivasti. Lopultahan sen mielestä oli jopa niin tylsää että se meni makaamaan asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti