Tavoitteet ylitetty

Pienoinen blogihiljaisuus, mutta eipä meidän elämässä mitään ihmeempää olekaan tapahtunut.

Kuten moni muukin, mekin oltiin Foxin kanssa Messarissa viikonloppuna. Mulla hommat alkoi jo keskiviikkona talkoillen. Perjantaina talkoilin ja kävin Foxin kanssa kehässä. Lauantaina ja sunnuntaina olin sitten vaan näyttelyvieraana.

Perjantaina tollerituomarina oli Kurt Nilsson Ruotsista. Foxi tietenkin avoimessa luokassa, kun mihinkään muuhun luokkaan sitä ei saa ilmoittaa. Foxi esiintyi oikein kivasti ja reippaasti. Tuomarin sanellessa arvostelua kuulin vain "utmärkt" toisensa perään. Kuulosti lupaavalta! Saatiin erinomainen, joka olikin viikonlopun tavoitteena.

"Utmärkt huvud. Utmärkt uttryck. Utmärka proportioner. Utmärkt bröstparti. Utmärkt vinklar. Utmärkt ben och tassar. Mycket goda rörelser. Härligt temperament"

Ihan mieletön arvostelu! Kilpailuluokassa Foxi sijoittui toiseksi saaden SA:n. Tuomari katsoi pitkään Foxin ja Vertti-veljen välillä kumman laittaa voittamaan, tällä kertaa se oli Vertti :) PU-kehästä kuvittelin meidän lentävän ensimmäisinä pois, siellä oli niin hienoja koiria. Vaan ei, ensimmäisenä jatkoon valittiin sekä Vertti että Foxi! Lisäksi neljän parhaan joukkoon valittiin Ramon ja norjalainen Lauvstua's Naico Starchasing Fox. PU-kehässä Foxi pisteli kyllä parastaan, siinä tuntuu nykyisin olevan sellaista show-asennetta :) Sijoituksena upeasti PU3 niin että upea Ramon jäi meidän taakse neljänneksi. En olisi ikinä uskonut että Foxi voisi Messarissa patsastella PU-sijoilla! Ja vielä upeamman yllätyksen järjesti Vertti voittamalla koko PU-luokan ja lopulta koko rodun! Oli aika hilpeä tunnelma kehän laidalla :)

Lauantai oli Foxille välipäivä ja siitä tuntui olleen hyötyä, sillä sunnuntaina mulla oli kehässä tosi energinen tolleri. Sunnuntaina tollerituomarina oli ruotsalainen kultsukasvattaja Henric Fryckstrand. Foxi esiintyi kiltisti ja irtosi kivasti liikkeessä. 

"Fin hane. Trevligt huvud. Utmärkt hals. Knappt vinklad fram. Borde ha en bättre front. Fin benstomme. Tillräckligt bröstkorg. Lite lång i länden. Stark rygg. Välvinklad bak. Rör sig väl från sidan, lite smal bak. Bra pälskvalitet. Välvisad"

Tämä arvostelu oli ehkä hieman todenmukaisempi kun perjantainen. Hyvin Foxin näköinen. Tosin yleensä ei ole kyllä sanottu kapeista takaliikkeistä. Tälläkin arvostelulla saatiin erinomainen, mutta avoimen kilpailuluokassa ei enää saatu sijoitusta, vaan eipä tuo haitannut! Viikonloppu meni hienosti ja tuloksiin saa kyllä olla tyytyväinen! 

Onnea kaikille Messarimenestykseensä tyytyväisille, sekä kiitos seurasta tollerikehän laidalla asianosaisille!  

Ja muuten, Foxi täytti eilen 3v! Nyt se kai on jo sitten oikeasti aikuinen. Eilen katselin sitä lenkillä, on se ainakin ollut hienossa kunnossa kun on juossut viikonloppuna kehässä :)

Jyväskylä KV

Yleensä mulla on vähän mielikuvituksellisempia nämä otsikot, mutta nyt en keksinyt mitään. Oltiin siis tosiaan viime viikonloppuna Jyväskylän näyttelyssä. Onneksi oltiin varattu hotelli, sillä kehä alkoi jo kymmeneltä joten olisi pitänyt lähteä aikaisin ajelemaan kohti Keski-Suomea. Koirat aiheuttivat hieman päänvaivaa, perjantai-illalla, mutta ei siitä sen enempää. 

Tuomarina oli viime vuonna Messarissa tollerit arvostellut Pedro Sanches Delerue. Foxi tietenkin avoimessa edellään Vertti ja puoliveli Paavo. Foxi meni ihan nätisti ja se oli koko meidän matkaseurueen hienoimmassa turkissa :) Tuloksena meille tällä kertaa EH kun edellisellä kerralla samalla tuomarilla oltiin erinomaisia ja kilpailuluokan kolmas(paras EH:n saaneista).

"Corect head and expression. Good neck. Settled topline. Elbows too close and front a bit open. Good angulations behind. Movement too loose in front. Excellent coat"

Edellisellä kerralla tuomari toivoi muistaakseni parempaa selkälinjaa, mutta silloin liikkeet olivat hyvät, nyt ei enää ollut mitään muuta mainittavaa niissä kun löysät edestä... Ja hyvinhän sieltä on Foxin vahvuudet ja virheet taas löydetty. Itse olin ajatellut esittää Foxin seisten, kuten mätsärissä ja Porvoossa, mutta jostain tuntemattomasta syystä en tehnytkään niin :/ Yleensä Foxi pitää paremman ryhdin silloin ja se näyttääkin hienolta. 

Tällä kertaa paikalla oli Foxin sisaruksia riittävästi, joten päästiin kasvattajaluokkaankin. Ja sille oli jopa kilpailija! Tuomari tykkäsi enemmän meidän ryhmästä, joten luvassa olikin pitkä päivä kun jäimme odottamaan ryhmäkehiä. Isossa kehässä Foxi tuntui saavan lisää buustia musiikista, en saanut sen etujalkoja kyllä yhtään asettumaan nätisti mutta no can do...

Mulla on nyt jonkinlainen mielikuva tästä herra Pedrosta tollerituomarina. Hän tykkää vahvemmista ja kaunispäisistä ja -ilmeisistä koirista ja on nähtävästi myös jonkin verran tarkka liikkeistä. Terverakenteisen(ei kieroja etujalkoja, huonoa selkälinjaa tms.) koiran palkitsee kyllä erinomaisella, mutta jos koira edustaa kevyempää tyyppiä se tuskin pärjää enempää tai saa SA:ta. 

Seuraavaksi luvassa sitten vuoden parhaat näyttelyt Messarissa! Luvassa viisi päivää näyttelyn parissa, ensin talkoillen ja sitten kehässä pyörien.

Still Alive

Pienoista blogihiljaisuutta on piisannut, mutta koska ei olla tehty mitään erikoista, en ole kokenut tulla sitä erikseen tänne raportoimaan. Viime viikonloppuna oltiin kuitenkin vähän menossa.

Lauantaina mentiin mätsäriin Tattarisuon agilityhalliin. En suosittele mätsärin järjestämistä siellä tai siellä järjestättävään mätsäriin osallistumista, oli nimittäin TODELLA ahdasta! Ja lisäksi kun ulkona alkoi sataa niin joistain kohdista alkoi tippua vettä ja oletushan on että kun menet sisätapahtumaan niin siellä sisällä ei kastu. Vähän ehkä liioittelua, ei siellä todellakaan läpimäräksi kastuttu. 

Foxi oli isoissa aikuisissa, joka oli yhdessä kehässä vasta isojen rotujen pentujen ja veteraanien jälkeen, joten heti alkuun jouduttiin odottelemaan pari tuntia. Käytiin siinä odotellessa sitten lenkillä ja Foxi ehti plutata edellisenä päivänä kiillotetut tassunsakin.

Kehässä meillä oli parina flatti ja tuomarina ulkomuototuomari Perttu Ståhlberg. Foxi seisoi hienosti ja pönötti vaan kun tuomari tutki sitä! Ihan mahtavaa! Lisäksi se mun mielestä pitää ryhdin aika kivasti kun itse seison enkä mene polvilleni. Saatiin punainen nauha. 

Perttu Ståhlbergin tutkittavana

Nauhakehässä jouduin tunkemaan flatin perään ja sen häntähän heilui kokoajan osuen Foxin kuonoon, se ehkä hieman häiritsi Foxia. Päästiin jatkoon isosta porukasta ja ihan jonon kärkeen. Edestakaisin liikkeet ja ympäri. Etuliikkeethän ei tosiaan ole mitkään parhaat mahdolliset ja hienoa sivuliikettä taas oli vähän hankala esittää kun tuomari näki sivuliikkeet vain hyvin lyhyen sivun aikana. Sain Foxin seisomaan todella hienosti, mutta sitten takana oleva käski siirtymään, jotta muutkin mahtuvat ja sitten tuntui että sain vähän hakea oikeaa asentoa uudelleen Foxille. Sijoittuneiden joukkoon ei enää päästy, epäilen että liikkeiden perusteella mutta paha sanoa miksi kun tuomari ei sitä minulle kertonut.

Näin sitä posetetaan! 

Sunnuntaille oltiin sovittu pitkästä aikaa riistatreenit Emmin ja Vertin kanssa. Aika venyi vähän turhan myöhäksi ja niistä tulikin sokkotreenit, eipä ainakaan koirat voineet kovin paljoa näön avulla etsiä. Foxi oli aivan innoissaan ja tekikin hyvää työtä. Toista varista palauttaessa menin kehumaan sitä ja sittenhän se varis tippui ja Foxi kierähti. Tästähän tuli sitten välitön äänellinen palaute, että ei todellakaan ole toivottavaa! Työ jatkui ihan hyvin ja ruudusta tuli yhteensä neljä varista kuudesta. Tyytyväinen olen Foxin työintoon. Seuraavalla kerralla sitten treenit vähän valoisampaan aikaan niin näkee mitä koira tekee :)

Mölleilemässä

Sain pari viikkoa sitten meidän tokoseuralta(jonka jäseniä ollaan, mutta ei olla käyty treeneissä vuoteen) sähköpostia möllitokokokeesta, jossa on myös nakkiluokka. En sitten juuri miettinyt vaan ilmoitin Foxin sinne. Tokoahan me ei olla juuri tehty viime aikoina :D

Tällä viikolla muistuttelin hieman liikkeestä seisomista mieleen ja kokeilin paikkista. Nakkiluokassa paikkiksen kesto oli 1min. Maanantaina ei sitten millään voinut maata edes puolta minuuttia asfaltilla. Se taisi johtua märästä alustasta. Sitten myöhemmin tein nurmikolla leikkipuiston vieressä ja lapset ja papat vaan ihastelivat hyvin tottelevaa koiraa :) 

Tänään aamulla tajusin että siellähän on liikkeenä myös hyppy. Däm! Siis sitä ei ainakaan ole tehty vuoteen! Ei voi mitään, näillä piti mennä.

Tänään sitten oli koe. Foxi oli odotellessa ärsyttävä, se olisi halunnut mennä jokaisen hajun perään ja sitten piippasi ja vähän haukkuikin kun ei tullut huomiota. En kuitenkaan halunnut sitä liikaa komentaa ettei jäisi huonoa mielikuvaa kokeesta. Onneksi oli auto, missä Foxi viettikin lähes kaikki odotusajat.

Pisteet:
luoksepäästävyys 10
paikkis 8, Foxi jäi ihan kieroon makaamaan ja ennakoi lopun perusasennon
seuraaminen kytkettynä 9,5 käännöksiin ainakin tiiviyttä ja oma käsi heilumaan edes vähän
seuraaminen taluttimetta 9,5 sama kun edellä
maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6,5 arvasin että tässä käy näin kun tehtiin vaan liikkeestä seisomista viikolla. Käytin turhaa ylimääräisen seuraa -käskyn ja maahanmenossa jäi ensin seisomaan
luoksari 10, "foxsivu" :D oli muuten aika hieno! Vähän nytkähti eteenpäin kun jätin, mutta ei noussut 
seisominen seuraamisen yhteydessä 9, hieno! Lopun perusasennon ennakoi.
estehyppy 9, hypyssä ei ollut mitään ongelmaa, jes! Alun perusasennossa Foxi oli liian edessä, lopun perusasennon ennakoi
kokonaisvaikutus 10, jeejee! Itselle jäi ihan hyvä mieli. Tuomari sanoi että Foxi on niin kiltti ja olisi toivonut vähän sellaista tollerimaista räjähtävyyttä, mutta totesin ettei tässä koirassa ole sellaista :D
yht. 180 

Nyt vähän mietin josko ilmoittaisin Foxin loppuvuodesta johonkin virallisiin kisoihin niin nähtäisi miten me siellä pärjättäisi. Itse täytyy keskittyä siihen etten turhaa anna kaksoiskäskyjä. Lisäksi tuo lopun perusasentojen ennakointi pitäisi saada jotenkin pois.

Ai niin! Unohtui melkein mainita että tuolla meidän pistemäärällä sijoituttiin 2/6 :)

Sekalaista meininkiä

Eilen käytiin tekemässä yksi hakuruutu tuossa meidän läheisessä metsässä. Pitkästä aikaa ei ollut ollenkaan treeniseuraa vaan oltiin Foxin kanssa kahdestaan. Ruutu oli tällä kertaa hieman erikoinen, siinä oli kaksi varista, fasaani, kani sekä keinokani ja siipidami. Siksi näin kun mulla ei ole kun kaksi varista. Kanin jätin kaikkein lähimmäksi, sillä sen kanto-otteessa on vielä vähän työstettävää. Kaikki riistat oli suoraan pakastimesta eli umpijäässä. 

Foxi oli tapansa mukaan innoissaan. Ensiksi se haki suurimman rakkautensa eli keinokanin. Sitä etsiessä sattui ruutuun osumaan yksi sienestäjä! Kävi jo mielessä ei se oli nyt sitten siinä, koko homma menee ihan pilalle. Vaan eipä mennyt, Foxi katsoi hetken sienestäjää ja sitten jatkoi hommia! Ihan mahtavaa! Keinokanin jälkeen tuli oikea kani, iso ja umpijäinen mötikkä. 

Foxi teki aika kivaa työtä ja toi seuraavaksi variksen ja fasaanin. Sitten tuli siipidami. Yhdellä variksella se oli jo käynyt kerran, mutta ei jostain syystä meinannut ottaa sitä suuhun. Taisi olla hieman jäinen kaveri. Lopulta sekin kuitenkin nousi.

Hakutyö oli kivaa ja olen tyytyväinen että Foxi toi kaikki riistat eikä juuri vaikuttanut hämmentyvän erikoisemmistakaan hakuruudun aarteista. Itse toivoisin hieman enemmän spontaaniutta riistojen kanssa. Oikeastaan se toimii paremmin kun riista on niin etten näe mitä Foxi sillä tekee. Lähemmillä se saattaa löytää riistan ja nostaa vasta kehotuksella. Täytynee tehdä vaikka laahausjälkiä variksilla niin että en itse nää kun Foxi on linnulla.

4/6

Torstaina käytiin tekemässä viimeistelytreenit Vertti-veljen kanssa. Vertti siis kävi eilen Pomarkussa kokeilemassa taipumista, mutta tällä kertaa vähän meidän kaikkien yllätykseksi se ei tuonutkaan yhtään varista hakuruudusta! :o

Mutta nyt itse asiaan. Vaihteen vuoksi ensin oli Vertin vuoro. Vein varikset ruutuun ja Vertti hakikin hienosti 6/8, enempää ei haetettu. 

Sitten tuli Foxin vuoro. Viimeaikaisen tapansa mukaan Foxi oli tosi innoissaan. Ruutu tehtiin motivoidusti ja tällä kertaa Emmi teki siitä tarkoituksella aika pienen. Sillon on Foxilla paremmat mahdollisuudet jaksaa hakea useampi kun yksi tai kaksi. Tavoite oli saada haetettua 3-4 vaakkua. Foxi teki tosi kivaa hakua ja löysikin aika hyvin varikset. Sen into ei vielä kahden haetun jälkeenkään tuntunut hyytyneen, joten jatkettiin vielä kahden hakuun. Nekin löytyivät hienosti! Intoa olisi ollut varmasti vielä vaikka ruudun tyhjentämiseen, mutta lopetettiin nyt neljään, joka muuten on enemmän kun mitä Foxi variksia on koskaan aikaisemmin tuonut! Olin kyllä taas kerran niin tyytyväinen tuohon otukseen! En kyllä myöskään tajua miten se nyt yhtäkkiä on niin kovasti syttynyt yhteistyöhön ja variksiin.

Olin katsomassa niitä Vertin taippareita ja se olikin itselleni hyödyllinen reissu. Jotenkin teki tosi hyvää nähdä miten erilaista työtä koirat teki. Itse olen myös kuvitellut vaaditun tason olevan hieman korkeampi kun mitä ainakin tuolla Pomarkussa oli. Sen reissun jälkeen en todellakaan ole heittänyt kirvestä kaivoon Foxin taipumisen osalta :)

Tykkään susta niin että halkeen

Viime viikonloppu oli vähän rauhallisempi, ainakin verrattuna pariin sitä edeltäneeseen. Siis Foxin osalta, itse vietin päivän SSKY:n päänäyttelyssä ja sunnuntai meni siivoillessa.

Perjantaina treenailtiin pitkästä aikaa vähän tokoa ja seuraamista. Mulla oli palkka oikeassa kädessä ja sanonpahan vaan että olipas tiivistä seuraamista! Itsekin uskalsin nostaa katseen välillä ylös ja nauttia hyvin toimivasta koirasta :) 

Eilen otin umpijäisen Läski-Mooses -kanin pakastimesta, vähän nakkeja, naksuttimen ja koiran pihalle. Foxi on kyllä tosi kiinnostunut pupusta, mutta ei sitä ilman käskyä nosta. Hieman jouduin käskemään ja painostamaan, mutta lopulta Foxi otti jonkinmoisen otteen pupusta ja antoi minulle! Lisäsin vähän kantomatkaakin ja kun se kerran otti niin sitten otti uudelleenkin! Ote on hyvin pinnallinen, mutta eiköhän se siitä kun saadaan lisää treeniä :)

Kohtako tuo muka on taipparivalmis? :D

Aktiiviviikonloppu

Olen ollut vähän laiska kun jätin raportoimatta viime viikkoisista treeneistä Orimattilan maisemissa. Nyt kuitenkin luvassa sekavaa sepustusta kuvien kera! 

Valmiina töihin! (c.) VL.

Foxi oli suoritusvuorossa toisena. Foxi oli ihan mielettömän innoissaan kun kiivettiin mäkeä ylös suorituspaikalle, ihanaa! Se aloitti varismarkkeerauksilla ja ne nousivatkin hienosti ylös. "Tarkkana" on kyllä POP, koira osaa sitten vähän terästäytyä ja keskittyä että kohta jostain lentää. Uskallettiin siis siirtyä hakuruutuun. Foxi lähti mahtavalla vauhdilla ja taisi se jopa ihan kivasti käyttää nenäänsä variksen löytämiseen. Ylösotto ei ollut ihan yhtä reipas, mutta nosti kuitenkin ja palautti minulle. Toista etsiessä taisi vähän katketa ajatus, mutta lopulta lisäkäskyjen avulla löytyi ja palautui. 

"Tässä, ole hyvä", (c) PP.

Jos keksii jotain hyvää siitä, että Foxi ei pienenä ollut kovin kiinnostunut noutamisesta, niin se on ehdottamasti se että koska se on "opetettu noutamaan" (vaikka ehkä sillä nyt jo on vähän viettiäkin) se palauttaa erinomaisesti. Näkeehän sen tuosta kuvastakin. 

Täältä tullaan! (c.) VL.

Foxi on edistynyt aivan mielettömästi! Se haluaa päästä töihin ja tekeekin siellä ainakin suunnilleen sitä mitä pitää. Lisäksi sen näkee noista otteista, muinainen pinnallinen sulkaote on vaihtunut kauniiseen, syvään ja oikein mallikelpiseen otteeseen.

Tälläisellä vauhdilla meillä mennään hakuruutuun! (c.) VL

Muille koirille vedettiin kanijäljet, mutta Foxille otettiin vain kateusjälki. Mun mielestä olisi ollut ihan turha tehdä sillä jälkeä kun lopputulos on selvillä. Jäljestää hienosti, mutta kania ei ota. Nyt siis joutui katsomaan serkku-Nemon suorituksen, ja sekös muuan tolleripoikaa harmitti!

Sitten siirryttiin lammen rantaan, Foxi joutui odottamaan, ja sillä oli ihan valtaisat kierrokset jo puputouhuista, joten meinasi kyllä mennä hermot sen kanssa. Kun tuli meidän vuoro astua suolautalle käskin koiran istumaan(ei kyllä havaintoa istuiko se epämiellyttävälle alustalle) ja odottelin hetken, jotta sain oman mieleni rauhoitettua. Jos tupakoisin, olisi ollut tupakan paikka :D 

(c.) VL

Lokki lensi ja sitten taas odoteltiin. Foxi pääsi noutoon ja ottikin jonkinmoisen otteen lokista. Se meinasi lähteä viemään sitä kohti heittäjää, mutta sain hihkuttua oikeaan suuntaan, eli mun luokse. Nouseminen suolautalle olikin vähän hankalampaa, joten lokki putosi, jotta Foxi sai itse kammettua itsensä kuivalle maalle. Lokki jäi ihan veden rajaan, joten sen sai helposti poimittua maihin (eli olisi ollut hyväksytty suoritus taippareissa).

Treenit oli taas kerran tosi mukavat ja on vaan niin ilo touhuta tuollaisen innokkaan otuksen kanssa :) Jopa Foxilta alkaa ehkä pikkuhiljaa löytyä niitä kuuluisia taipumuksia! Kiitos treeniseurasta Emmi, Minna, Pirjo & Virpi, sekä kiitos Sannalle, että saatiin treenata hänen hienoilla maillaan!

On vaan niin kivaa

Mä olen löytänyt ihan uuden ulottuvuuden tästä koiraharrastuksesta nyt kun huomaan mistä Foxi tykkää ja mistä ei. Sen kanssa on niin paljon kivempi tehdä kun siitä tekemisestä tykkää omistajan lisäksi myös koira! Esimerkiksi nyt kun Foxin mielestä näyttelykehässä on hauskaa tekisi mun mieli ilmoittaa se kaikkiin maailman näytelmiin, koska se vaan on kivaa. Okei, jos menen liikaa se todennäköisesti kyllästyy. Sitä paitsi, olen köyhä opiskelija, joten ihan kaikkialle ei ole varaa lähteä.

Tänään ajeltiin Porvoon Kokoniemeen näyttelyyn. Sanoin jo Emmille autossa että mulla on kaksi aavistusta 1. saksalaiset tuomarit tunnetaan hyvin tarkkoina -> Foxin etujalat -> EH tai huonompi. Toinen aavistus tuomari tykkää vahvoista -> Foxi on aika vahva -> ennenkuulumattoman upea menestys. Toinen näistä oletuksista toteutui. 

Tuomarina oli tosiaan saksalainen Hassi Assenmacher-Feyel. Hänen arvostellessaan en kuullut yhtään mitä hän sanoi. Lisäksi pieneksi ihmeeksi hän ei yksilöarvostelussa katsonut ollenkaan koirien sivuliikkeitä vaan ainoastaan etu- ja takaliikkeet. Foxin etujalathan menee ehkä vähän miten sattuu siksi kun etujalat eivät ole täysin suorat. 

Katsokaa tätä ryhtiä!

"Correct size. Masculine head, expressive broad skull. Good eye color and ear carriage. Good neck, a bit long in loin. Good ribcage and forechest. Frontlegs turning outwards. Well angulated behind. Good tail carriage. Front movement should be much better"

Aavistus numero yksi toteutui ja Foxi sai erittäin hyvän. Tuomari ei perustellut arvosanaa sen kummemmin, mutta kun arvostelu on tuollainen kun Foxilla ei taida olla muita vaihtoehtoja kun tuo viimeinen lause syyksi erittäin hyvään. Jotenkin olin varautunut tähän joten en osannut olla kovin pettynyt. Arvostelu oli hyvin Foxin näköinen ja jaksan vaan aina niin iloita Foxin iloisesta kehäkäytöksestä ja energisestä liikkumisesta, tänäänkin annoin sillä vielä lisää hihnaa, kun se pyrki niin kovasti eteenpäin! Lisäksi tekisi mieli pissiä hunajaa kun näin nuo Virpin ottamat kuvat! Onpas Foxi pönöttänyt upeasti!

ROP oli nuorten luokan uros Ogaleesha's Ashkii ja VSP Hedera's Hello I Love You, onnittelut!

Harjoitus tekee mestarin

Tämän postauksen alku on hyvin samanlainen kun lukemattomat kerrat tässä blogissa. Tänään treenattiin Tolkkisissa Minnan ja Emmin sekä koirien kanssa. Ajan kuluessa Maserati-vahvuuteen liittyy myös pieni Vappu-prinsessa, joka tänään esittäytyi meille ensimmäisen kerran.

Ennustin että Foxi on täynnä energiaa ja sitä se tuntui olevan. Aloitettiin ilman "lämmittelyitä", suoraan variksella heitetyllä markkeerausheitolla. Olen aika iloinen talvella saamastani ohjeesta käyttää vihjesanaa kun tiedän että kohta lentää riista/dami. "Tarkkana" sanan jälkeen Foxi siis osaa katsella eteenpäin eikä haahuile muuta. Heitto tuli ja päästin Foxin hakemaan. Vähän mun ihmetykseksi se ei yhtään ihmetellyt varista vaan otti sen suoraan suuhun ja lähti palauttamaan! Aivan mahtavaa! Ensimmäinen spontaani ylösotto variksella ikinä! Palautus oli vähän huono, sillä varis putosi pari kertaa, mutta Foxi kuitenkin sai sen kuljetettua mulle asti. 

Seuraava heitto meni suunnilleen samaan kohtaan. Taas hieno ylösotto ja ote oli jo paaaaljon parempi, joten saatiin aivan hieno suoraviivainen palautus! Voi vitsit miten olin onnellinen ja iloinen. Foxi on edistynyt niiiiiin huimasti kesän aikana! Nykyisin se on aivan valtavan kiinnostunut variksista, siis kuolleista sellaisista. 

Sitten tehtiin hakuruutua. Meillä oli kuusi varista ja tehtiin niin että vuorotellen Foxi haki ja vuorotellen Alva. Ensimmäisellä lähetyksellä Foxi varasti kun näytin sille hakualuetta, mutta annoin sen mennä. Jos se nyt kerran oli niin hurjan innoissaan niin en kyllä ala siltä iloa ainakaan toistaiseksi pilaamaan armeijatiukalla kurilla. Ensimmäinen varis löytyi hienosti. 

Kun tuli toisen variksen vuoro Foxi oli ilmeisesti nostanut itselleen jo liikaa kierroksia, sillä se taisi käydä katsomassa vähän yhtä jos toistakin varista, mutta yhtään ei lähtenyt palauttamaan eikä se niitä myöskään nostanut. No, koira pois ja Alva tilalle. Sitten tuli taas Foxin vuoro, nyt nousikin sitten varis taas hienosti! Ja kyllä Foxi on parantanut myös otettaan aivan valtavan paljon.

Sitten esittelin mun keväistä hankinaani, pientä fasaaninaarasta. Foxi oli kiinnostunut, mutta ei ottanut suuhun. Hieman sain käskeä, mutta lopulta se nousi hienosti. Vähän pidemmälläkin matkalla meni ensimmäiseksi kerraksi ihan ok, otekin yllättävän hyvä. 

Mä en nyt heitä kyllä sittenkään ihan täysin toivoa hukkaan siitä että Foxi joskus pääsisikin taipparit läpi. Se nimittäin on kehittynyt aivan valtavasti! Ensi kesänä treenataan taas ahkerasti ja yritetään saada pupukin nousemaan, vähän lisää hakuintoa sekä pilkunviilauksena vähän parempi ote lokista. Toki, ei me tähän lopeteta, vaan vielä on kelvollista sulanmaan aikaa jäljellä ja kyllä talvellakin pystyy ihan hyvin treenaamaan.

Must-go show

Lauantaina juttelin isän kanssa hieman kehnolta näyttäneestä sääennusteesta ja totesin "ei voi mitään, tää on yksi niistä must-go näyttelyistä". Tähän isä totesi että montas niitä sitten on. Mulle niitä on vähän laskutavasta riippuen 3-4. SNJ, Messari(halpaa hupia sellaisen koiran kanssa, joka ei sieltä ikinä tule mitään voittamaan...) ja tietenkin erikoisnäyttely TollerShow. Eilen kyseessä oli siis viimeksi mainittu.

Lahdessa sää oli samanlainen kun Järvenpäässä aamulla. Harmaa ja sateinen, tosin johonkin väliin saatiin myös vähän auringonpaistetta, toki kauheaa kaatosadetta unohtamatta. Nurmikko alkoi olla aika hurjassa kunnossa jo iltapäivällä, ihan märkä ja mutainen. Onneksi meillä oli teltta, joten saatiin helposti pidettyä itsemme, koirat ja kamat kuivina!

Foxi oli suuressa 19 koiran avoimessa luokassa ja arvosteluvuorossa toisena Vertin jälkeen. Foxi oli aivan mahtavalla mielellä jälleen kerran! Sillä oli kivasti energiaa ja se jaksoi pönöttää tosi hienosti. Kehän ulkopuolella se jopa heilutti häntää seisoessaan, mutta kehässä ei tainnut. Tuomarinahan meillä oli Sven Slettedahl, joka on kerran aikaisemmin arvostellut Foxin ja antoikin Foxille viimeisen Viron junnu-sertin ROP-junnun kera.

"Masculine male. Nice eyes. Masculine head. Nice expression. Good neck and well-constructed front. A bit long in body and a long loin. Level topline. Nice stiffles behind. Nice bone substance. Good coat. Nice temperament. Moves well. A bit French in front"

Tällä hyvin itsensä näköisellä arvostelulla Foxi sai erinomaisen. Tuomari oli oikein mukava herra, arvostellessaan Foxia hän kysyi "did I say nice temperament?" :D Ja tullessaan tutkimaan Foxia "hello mister".

Sitten tuli pitkä tauko kun tuomari arvosteli loput avoimen luokan urokset. Kilpailuluokassa Foxi oli ensimmäisenä ja seisotin sen itse seisten ja se piti ryhdin ja asennon tosi hienosti! Ei haitannut edes ympärillä pörrännyt ampiainen. Se liikkuikin oikein kivasti, reippaasti ja hyvällä draivilla, taisipa sinne jopa pari laukka-askelta tulla. Foxi siis esiintyi ehdottomasti edukseen. Tuomarille Foxi taisi olla liian kevyt, sillä sijoittuneet urokset olivat kaikki hyvinhyvin massavia ja myös turkikkaita. Ylipäätään koirat olivat yllättävän hienoissa turkeissa huomioden että eletään syksyn alkua ja noutajan kesäänhän tunnetusti kuuluu uiminen.

Meidän Banietta's tiimille ei tänä vuonna osunut sitten minkäänlaista menestystä. Ei yhtään luokkasijoitusta tai SA:ta. Etukäteen haaveilin Foxille hieman osallistumisoikeudesta paras pää&ilme -kisaan, mutta eipä päästy sinne tänä vuonna. Joku hulluus meihin iski, koska katsottiin koko näyttely loppuun vaikka sää oli mitä oli ja päivä oli jo ollut aika pitkä.

Paljon onnea kaikille näyttelyssä menestyneille!

Mukavia yllätyksiä

Tänään oltiin isommalla porukalla treenaamassa Tolkkisissa. Mukana oli mun ja Foxin lisäksi Emmi&Vertti, Minna&Alva, Virpi&Koda, Pirjo&Riko sekä Manta&Oodi lisäksi mukana oli Virpin poika Matias. Kiitos paljon kaikille treeniseurasta oli kivaa ja koiratkin pelittivät aika kivasti :)

Foxi oli ensimmäisenä vuorossa, joukossa oli pari kuumakallea ja yksi Foxi, joten sen sopi hyvin aloittaa. Ensin tehtiin pari variksen nostoa maalta, jotka sujuivat hyvin, joten siirryttiin markkeerauksiin. "Tarkkana" sanan jälkeen Foxi osasi aika kivasti katsoa mihin lintu oikein lensi. Se meni kivalla vauhdilla varikselle ja ehkä vähän pyöritteli saadakseen paremman otteen. Palautukset oli tosi kivoja. Se on kyllä edistynyt, nyt jos ote oli vähän huono ja varis putosi se ei säikähtänyt vaan korjasi paremman otteen. 

Sitten tehtiin pupua. Se kiinnostaa kovasti kyllä Foxia, mutta uskallus ei ehkä ihan riitä löllyvän pupun poimimiseen. Lisäksi mun pupu on vielä aika iso ja painavakin. Sitä sitten nuuhkittiin ja käskin nostaakin mutta Foxi tuntui hieman paineistuvan ja alkoi käännellä päätään poispäin. Heitettynäkään ei tuonut, eli pupun kanssa on vielä pitkä matka edessä! Tehtiin laahausjälki keinokanilla ja siinä ei ollut mitään ongelmia. Nyt vaan pitäisi lopettaa sen kanssa, koska oikealla kanillahan ne taipparitkin tehdään.

Sitten siirryttiin rantaan. Foxi oli innoissaan kuten aina rannassa. Tehtiin ensin pari noutoa maalla ja ensimmäistä se ei aluksi meinannut noutaa kunnolla kun se taisi hetken jo luulla että noudettava onkin lokki, joka sattui lojumaan maassa matkan varrella. Sitten ehtiin pari välinoutoa vedessä ja ne sujuivat kivasti. Sitten uskalsin jo heittää daminkin. Foxin kanssahan ongelma ei ole ollut se että se jättää vaan se että se ei halua tulla vedestä. Tällä kertaa Foxi teki kuitenkin mallikelpoisen palautuksen.

Sitten kokeiltiin lokkia. Sellaisen Foxi on nähnyt viimeksi joskus kaaaauan sitten. Silloin se heitettiin veteen ja Foxi ui sen luo, mutta nyrpisti nenäänsä ja jätti lokin mereen. Nyt se meni lokille ja vähän ihmetteli, mutta sitten otti kuitenkin otteen, joskin hyvin pinnallisen, ja lähti raahaamaan lokki kohti rantaa! Hitsit, miten kiva yllätys! Otteessa on paljon parannettavaa, mutta tykkään miten se kuitenkin nyt otti lokin suhteellisen spontaanisti kun yleensä sen suhtautuminen riistaan on kiinnostunut mutta vähän varovainen.

Torstai-illan touhut

Tänään alkoi mun uusi elämäni koulun penkillä. Illaksi oltiin kuitenkin Emmin kanssa sovittu pikkutreenit meidän lähimetsään. Mulla aikataulu oli aika kiireinen, ehdin just ja just syödä kun piti jo olla valmiina. Keksin kun tulin kotiin että en annakaan yhtään huomiota Foxille, josko se sitten tekisi kunnolla töitä. Tavallisesti se kyllä pyörii jaloissa mutta huomioin sitä aina vasta kun olen saanut kantamukset ja ulkovaatteet pois. 

Foxi sai pihassa ihan älyttömät kierrokset veljestä ja autosta. Olin jo tässä vaiheessa suunnilleen valmis tekemään turkiksen siitä. Päästettiin pojat kuitenkin ihan pieneksi hetkeksi irti. 

Ensiksi ajattelin että olisin riehunnan ja riekkumisen seurauksena tehnyt taas tylsiä välinoutoja ja damikujaa, mutta sitten ajattelinkin että kun kerran oli varikset mukana ja koirakin tuntui hyvin innokkaalta niin tehdään variksella. 

Ensin tehtiin ehkä yksi nosto ja yksi välinouto, jonka jälkeen vein variksen kauemmas ja lähetin hakemaan. Vitsi mikä vauhti Foxilla oli! Ja otekin aika kiva :) Tehtiin myös huisi yhden variksen hakuruutu ja hei, sehän tuli sieltä! Otteet tuntui vaan paranevan koko ajan. Ja se vauhti oli tosi kivaa katseltavaa kun yleensä Foxi on vähän sellainen "hyihyi - jos on ihanihan pakko - hyi". 

Ollaan toki viime aikoina aika paljon tehty jotain variksella, mutta treenit on olleet hyvin innottomia ja tylsiä jos ei lasketa edellistä Porvoon keikkaa mukaan. Sellainen tylsä treenaus ei oikeasti ole Foxille yhtään sopivaa, mutta ajattelin että ehkä se sellaisella perustyöllä oppisi variksia kantamaan. En tiedä onko tämä nyt tuottanut hedelmää vaiko onko kaksi hernettä yhtäkkiä törmänneet Foxin päässä.

Lisäksi saattoi toki vaikuttaa se että Foxille on nyt monta kertaa tehty kateustreenejä, kun se ei ole varista hakenut niin Vertti on sen saanut. Tällä kertaa Vertti oli koko ajan aika lähellä meitä, joten pakkohan ne varikset oli hakea tai muuten veli olisi vienyt ne! On se kateus kummallista ;)

Ehkä ei sittenkään ihan heitetä kirvestä kaivoon tän taipparihomman kanssa :)

Innon vai kunnon puute

Tänään käytiin perusporukalla treenaamassa Porvoossa. Ensin mentiin Tolkkisiin, jossa päädyimme tekemään pelkän vesityön. Tavan mukaan Foxi aloitti. Tavoitteena treeneihin oli saada mahdollisimman paljon onnistumisia.

Ensin ihan rannassa muistinoutoja. Toimi oikein kivasti ja kiltisti. Sitten vietiin muistidami ja heitettiin toinen dami veteen. Otimme pari askelta kohti muistidamia ja kyllä se nousikin aika vaivatta! Sitten pari välinoutoa vedessä niin että molemmat olivat vedessä. Kovin syvällä ei oltu, mutta niin että koira kuitenkin tajusi olevansa vedessä. Tosi hyvät noudot ja olen iloinen että kontrolli säilyi minulla. Lopetimme hyvään suoritukseen.

Sitten siirryimme muualle maastoihin. Foxille tehtiin mun toiveesta isohko hakuruutu, jossa damit olivat takaosassa. Dameja oli kuusi, joista ajattelin että neljä haetutan. Kaksi nousi vaivatta, mutta sitten loppui täysin hakuinto. Se ei oikein irronnut vaikka aluksi lähti kauaskin ja askelkin näytti vähän painavan. En tiedä loppuiko Foxilta hakuinnon lisäksi myös kunto. En kyllä sitäkään tajua miten saatoin sen ollessa nuorempi haetuttaa vaikka miten monta damia, mutta nyt hyytyy kahden jälkeen. 

Sitten vähän varisteltiin. Foxi kyllä kiltisti nosti variksen, mutta ote oli aika huono eikä se niitä kyllä rakasta. Sitten keksittiin että tehdäänkin niin että ensin lähetetään Vertti noutamaan ja sitten Foxi perään. Enpä olekaan nähnyt Foxin menevän sellaisella innolla varikselle! Ainoa mikä tässä vähän kusahti oli se että koska Vertti odotti meidän vieressä ei Foxi halunnut "aarteensa" kanssa tulle mun luokse, eli suomeksi, palautus kusi. 

Viimeiseksi tehtiin pupujälki. Se meni hienosti! Foxi vähän mietti ottaako keinokanin suuhun vai ei. Juuri silloin olin melkein avaamassa suutani ja hihkumassa jotain maanittelusanoja, mutta Minna ehti juuri sanoa "älä katso sinne!", joten käännyin hetkeksi ja pidin suunkin kiinni. Sitten Foxi tulikin jo kani suussa kovaa vauhtia! Jes!

Summasummarum, onnistumisia saatiin paljon, mikä olikin tavoitteena :) Siltikin itseäni hieman harmittaa huonosti mennyt hakuruutu...

Koiraharrastusta ja harrastuskoiria

Silloin kun päädyin rotuvalinnassani tolleriin oli yksi syy siihen että tollerista saa kivan harrastuskaverin moneen menoon. Ennen kun Foxi tuli minun oli vähän vaikea päättää mitä oikein haluaisin harrastaa, ainoastaan toko oli varma harrastus. Muita olivat sitten agility, mejä, nome ja pk-puolikin. Lisäksi halusin tietenkin käydä näyttelyissä. Sellainen koira, jolta löytyy ominaisuuksia sekä näyttelykehän kiertämiseen että harrastuksiin ei välttämättä ole helppo saada, mutta tollereissa on paljon sellaisia koiria.

Olen jo pitkään miettinyt Foxin tokoharrastusta. Se on teknisesti ihan taitava, mutta todellisuudessa sitä ei taida juuri huvittaa olla määräiltävänä ja siitä tuntuu vähän puuttuvan sellainen "tekemisen ilo", mitä mun mielestä pitäisi ehdottomasti olla missä tahansa koiraharrastuksessa. Sitä paitsi se kyllästyy aika nopeasti. Niin kun tätä blogia seuranneet ovat huomanneet ei me ollakaan tokoa tänä kesänä/keväänä juurikaan treenattu. Vähän ehkä sanoisin että hylkään kisatavoitteet tämän lajin kanssa ainakin toistaiseksi. Treenataan omaksi iloksi, josko jotenkin onnistuisi sitten löytämään sen tekemisen ilon. 

Agility on mun mielestä kiinnostava harrastus. Sen hylkäsin aikoinaan siksi, että ajattelin että on ihan tyhmää kun muuan mustavalkoinen rotu dominoi koko maxi-luokkaa. Sitä paitsi myöhemmin hieroja vähän sanoi siihen malliin että Foxille ei ehkä tee oikein hyvää agilityn kaltainen pomppiminen. Ja kaiken kruunuksi Foxi on aika raskasrakenteinen ja vielä aika hidaskin, joten ei ole meidän laji tämä. Seuraavan koiran kanssa kyllä yritetään tutustua tämän lajin saloihin enemmänkin.

Nome oli mielestäni kiinnostava siinä mielessä, koska koira pääsisi toimimaan edes jotenkin sellaista vastaavissa tehtävissä kun mihin se on jalostettu. Tämä harrastus ehkä meidän osalta vähän kaatui siihen ettei pikku-Foxilla juuri ollut noutointoa, mutta myös ehdottomasti siihen että ohjaajalla ei todellakaan ollut, jos nyt vieläkään on, tarpeeksi keinoja nomekoiran kouluttamiseen. Ennen kun Foxi tuli meille muistan ajatelleeni että niihin taippareihin kutakuinkin vaan mennään, sillä se toiminta tulee hyvin paljon koiralta luonnostaan. Voi miten väärässä olinkaan! Oikeastaan kaikissa roduissa, joita olen pohtinut minua on kiinnostanut mahdollisuus rodunomaisiin harrastuksiin. Joten ehkä päästään seuraavan koiran kanssa starttaamaan nomessa :D

Mun mielestä koiralle täytyy valita sellainen harrastus, joka sille sen ominaisuuksien puolesta sopii. Foxi ei kauheasti tykkää olla käskytettävänä eikä ehkä ole myöskään kovin yhteistyöhaluinen, joten toistaiseksi mejä tuntuu sille oikein sopivalta lajilta. Lisäksi jälkien tekeminen vaatii sen verran vaivaa, että niitä tuskin ihan joka viikko tehdään, joten eipä pääse otus kyllästymään. Verisen sienen kanssa tavataan siis vielä varmasti monia kertoja!

Lisäksi tällä hetkellä haluaisin kokeilla myös rally-tokoa, jotta saataisi vähän hauskempia treenejä aikaan kun tokossa ja ehkä sitä kautta löytyisi myös se nappula, jonka mukaan yhteistyö omistajan kanssa on kivaa. Täytyykin katsella josko joku rallytokokurssi löytyisi lähistöltä. Toinen kiinnostuksen kohteeni on vepe, vesipelastus. Siksi, koska Foxi tykkää uida. Pidän ehkä tolleria vähän pienenä vepe-koirana, mutta onhan tuo oma sentään suht kookas ja useamman ihmisen "haukkumana" vahva kun mikä. Vepe jää kuitenkin odottamaan seuraavaa kesää. 

Veren maku - eikun haju

Euran treeneissä se viimeistään taisi iskeä minuun, kauhea mejä-kärpänen! Tiesin kyllä että hyvä nenänkäyttäjä tuo otus ja kyllä sitä kehuttiinkin. Euran keikan jälkeen ajelin lauantaina Pohjois-Savoon mummolaan. Haaveissa oli vihdoin ja viimein tehdä se ensimmäinen verijälki. Isovanhemmilla on siellä omia metsämaita, joten sinne sai ihan luvan kanssa kiskoa verisientä. Hieman yllätyksellisesti eno innostui lähtemään mukaan maastoja näyttämään.

Jälki tehtiin sunnuntai-iltana ja no, se oli ensimmäinen ikinä ja kukaan kokeneempi ei ollut vieressä neuvomassa. Jäljestä taisi tulla tarkoitettua mutkittelevampi kun vähän väisteltiin pahimpia risukkoja(ei kai niitä oikeasti väistellä, mutta tämä oli ensimmäinen). Pituutta tuli 350m, jos laskin askeleet oikein :D

Maanantaiaamuna sitten oli luvassa jäljen ajo. Foxi tuntui innokkalta ja alkumakausta hetken haisteltuaan sen päässä taisi naksahtaa joku, koska sitten se lähti tasaisella vauhdilla etenemään jälkeä pitkin! Olipa mahtava katsella koiran työtä! Parissa kohtaa se hieman teki pientä lenkkiä, mutta aina löysi jäljen. Lisäksi se ehkä hieman häiriintyi jos liina kiristyi, mutta sitä täytyy treenata. Kuitenkin se aina palasi itse jäljelle. Kun se pääsi kaadolle, jonka virkaa toimitti raejuustopurkki(pikaratkaisu) olin kyllä niiiiin iloinen ja ylpeä koirasta! Jäljellä mukana ollut enokin, joka ei näistä koirajutuista juuri mitään tajua, kehui Foxia kun edellisenä päivänä hän ihmetteli onnistuuko otus mitään jälkeä löytämään. Nenäkoira-Foxi <3

Tarkoitus oli tehdä toinenkin jälki helppokulkuisempaan kangasmetsään viikon puolivälissä, mutta sääennuste lupaili sadetta ja ajattelin että jäljestä tulee liian vaikea jos se huuhtoutuu veden mukana. Tädin mies olisi ollut innolla lähdössä hyttysten syötäväksi jäljen vetoon :D Toinen jälki siis jäi tekemättä.

Tästä nyt ainakin opimme että pitänee hieman treenata jälkivarmuutta(onkohan se edes oikea sana) eli että koira jatkaisi työskentelyä vaikka liina kiristyisikin. Lisäksi opimme myös että niitä merkkejä kannattaa oikeasti laittaa PALJON! :)

Puolihulluutta

Viime viikon perjantaina ajeltiin tutulla porukalla Emmi&Vertti, Minna&Alva ja minä&Foxi Euraan asti treenaamaan ja saamaan vinkkejä Katilta, jonka luona käytiin jo keväällä. Aikamoista hulluutta kun matkaa oli tosiaan aika monta kilometriä, vaan kyllä me onnistuttiin aikaakin kuluttamaan kun 11 aikoihin lähdettiin ja olin kotona lauantaiyönä yhdeltä.

Foxi oli vuorossa ensimmäisenä, se kun on porukasta se, jonka moottori hyytyy ensimmäisenä. Tehtiin kaksi laahausjälkeä variksilla, toinen tien toiselle puolelle ja toinen toiselle. Toisella jäljellä varis oli sellaisella paikalla ettei Foxi varmaan ikipäivänä olisi hakenut sitä, ison kiven päällä. Foxi jäljesti molemmat kivasti, mutta kiinnostus itse lintuja kohtaan oli olematon. 

Vertin ja Alvan vuorojen jälkeen oli taas Foxin vuoro. Varista. Tehtiin ihan tylsiä nostoja ja kun ne alkoivat sujua niin välinoutoja. Ei mitään ongelmaa niissä. Sitten tulikin varmaan meidän treenien suurin kompastuskivi, muistinouto ihanalla harmaasiivellä. Ensimmäiset kerrat Foxi lähti innolla mutta kun tajusi että varis täytyy ottaa suuhun niin jäikin sitten tehtävä suorittamatta. Kokeiltiin kyllä kaikkea, jotta olisi se varis saatu ylös: uudelleen vientiä, variksen nostoa ja heiluttamista, määrätietoisempaa käskyä... Lopulta sitten saatiin suoritus, jossa Foxi meni taas variksen lähelle mutta jäikin maahan makaamaan. Tämän jälkeen kun vielä yritettiin "nyt perhana se varis on saatava" asenteella niin koira ei hievahtanut käskyistä huolimatta viereltä mihinkään vaan käänteli vaan päätään poispäin. Ei ihan Foxin juttu noi varikset.

Sitten taas taukoa ja pupua. Oikeaan kaniinhan ei tietenkään voinut koskea, mutta vieras keinokani ei tuottanut ongelmia. Sitten Kati veti ilmeisesti aika pitkän jäljen niin etten lähetyksen jälkeen juuri nähnyt mitä koira tekee ja missä se menee. Kauan odoteltiin, mutta voi miten palkitsevaa oli nähdä tuo otus juoksemassa täysiä keinokanin kanssa mun luokse! Etenkin kun aikaisemmat suoritukset olivat mitä olivat.

Sitten siirryttiin järven rantaan. Mun toive olikin että vähän puututtaisiin Foxin vesityöhön, sehän ui kyllä, mutta palauttaa ei tahdo ja sen on myös ravisteltava(ja pudotettava) melkein heti kun jalat yltää pohjaan. Vesi kyllä laittoi Foxilla kierrokset johonkin sataankahteenkymppiin, maalla se on aina rauhallinen. Odottelua että koira rauhoittuu heittodamin jälkeen ja hiljaisuudesta pääsi noutamaan. Damin kanssahan se olisi mennyt johonkin puskaan mutta meistä taisi lähteä niin paha ääni että taisi se sen lähemmäs ainakin tuoda. 

Nyt meille lääkkeeksi hauskaa toimintaa varisten kanssa sekä vedessä luoksareita ja välinoutoja hallinnan parantamiseksi.

Mitä on tehty & mitä on jäänyt tekemättä

Nyt ollaan jo heinäkuun loppupuolella joten taitaa olla aika tehdä katsaus tammikuussa tehtyyn listaan. Kursivoidulla tavoitteen alapuolella tämänhetkinen tilanne.

YLEISTÄ:
- hinkataan hihnakäytöstä ja saadaan ohitukset hienolle mallille
ei mun mielestä olla hinkattu hihnakäytöstä, ohitukset ehkä vähän parempia(tosin mökkeily on vähän metsittänyt)
- tehdään jotain ovikellon haukkumiselle
- parannetaan yleisesti käyttäytymistä, eli siis arkikäskyt paremmin kuulolle
- silmäpeilaus keväällä
kolmelle ylläolevalle kohdalle ei rehellisesti sanottuna ole tehty yhtään mitään
- jatketaan hierontaa vielä pari kertaa ja voitaisi käydä myös fyssarilla
hieronnat taisi loppua helmi- tai maaliskuussa. Fyssarilla ei ole käyty, nyt mietin kuitenkin pitäisikö kesän jälkeen hierottaa uudelleen
- keksitään jostain uusia koirakavereita
- luonnetesti/MH-kuvaus
- opetellaan BH:n seuraamiskaavio ja tutkitaan muutenkin mitä kaikkea siinä oikein tehdään
taas kolmelle ylläolevalle ei ole tehty mitään, etenkin tuo BH jää kyllä melko varmasti kokonaan pois suunnitelmista

TOKO
- tehdään hauskoja, vaihtelevia ja lyhyitä treenejä
- josko saisin jotenkin kaivettua vakavan työmyyrän sijasta hulluttelevan ja iloisen noutajapojan esiin
- opetellaan palkattomuutta ja treenataan kokeenomaisesti
- ensimmäinen koe, ei ehkä ehditä kevään hallikauteen mutta kesällä sitten
Eieiei... Ei olla näillekään tehty oikein mitään. Treenailtu ollaan mun mielestä aika vähän ja lisäksi vähän mietityttää onko tämä edes oikein Foxille mieluinen laji...

NOU/NOME
- paljon enemmän riistatreeniä(jos vaan ensin kehittelisin pari varista lisää jostain), etenkin lokki ja pupu vaativat treenausta
tässä vaiheessa vuotta ollaan taidettu treenata useammin riistalla kun viime vuonna yhteensä.
- paljon häiriötreenejä, joissa voidaan tehdä helppojakin juttuja kunhan saadaan onnistuneita suorituksia
kimppatreeneissä ollaan käyty jonkun kerran ja siellä on ollut ihan hyvää häiriötä, ihmisiä ja koiria, kerran jopa tuli irtokoira meidän hakuruutuun
- palautellaan mieleen pilliluoksaria
vähän joo muistuteltu
- opetellaan ainakin jotain näistä: pillipysäytys, lähihaku, ohjaus
ei tehty mitään
- uudelleen taipparikurssille?
ei menty

NÄYTTELYT
- vähemmän kun viime vuonna(kuulostaapa erikoiselta)
tämä on toteutunut aika hyvin, ollaan taidettu tänä vuonna käydä vain viidessä näyttelyssä
- josko ainakin toisen sertin saisi jostain
totaalisen check! kaksi sertiä peräkkäisinä viikonloppuina!

MEJÄ
- nyt jos vihdoin ja viimein saataisi tätä kokeiltua!! Eli harjoitusjälkiä ainakin
toistaiseksi ei olla tehty yhtään jälkeä, mutta puhetta on ollut että ihan parin päivän sisällä tehdään treenijäljet

Aika kehnolta näyttää meidän listan toteutus, mutta kieltämättä se olikin aika pitkä ja siinä oli sellaisiakin tavoitteita, joiden toteutumista epäilin melkeinpä jo listaa laatiessa. BH-kaavio - mitäköhän ihmettä mä olen oikein ajatellut??

Poimin nyt pari tavoitetta joiden haluaisin toteutuvan vielä vuoden toisella puoliskolla:
- silmäpeili
- MH
- lyhyet, hauskat ja vaihtelevat tokotreenit
- riistatreenit
- mejätreenit

Vuoden lopulla täytyy sitten uudelleen katsoa mikä on näiden tavoitteiden tilanne!

Beach fun & etc.

Perjantaina ajeltiin Orimattilaan treenaamaan Virpin&Kodan kanssa. Treenipaikka oli mukava, hieman ehkä hieman haastava maastoltaan ja mikä tärkeintä varjoinen. 

Aluksi yritettiin varista Foxin kanssa. Ihan tavallinen markkeeraus. Ei noussut ei. Jotenkin koira oli jo tässä vaiheessa ihan läkähdyksissä. Pari variksen nostoa saatiin käteen, mutta mitään sen erikoisempaa ei kannattanut edes yrittää. Tehtiin neljän damin ruutu ja Foxi vaikuttikin ihan innokkalta, mutta ei se oikein kunnolla mun mielestä toiminut. Kaksi damia haetutin ja se oli siinä. Kodan vuoron ajaksi Foxi joutui puuhun kiinni ja olikin aika kivasti siinä, siis hiljaa. Todella huono toimintakyky tuolla otuksella lämpimässä.

Koska perjantaista ei otettu yhtään opiksi suuntasimme sunnuntaina Emmin&Vertin ja Minnan&Alvan kanssa Tolkkisiin pupun ja varisten kanssa. Käveltiin poikien kanssa rantaan ja Foxista huomasi kuinka se tunnisti paikan ja olisi halunnut mennä uimaan. Tällä kertaa olin jopa vähän miettinyt etukäteen mitä oikein tehdään. Tehtiin noutoa damikujan läpi. Ensimmäinen suoritus ei onnistunut, mutta toisella taisi syttyä lamppu punaisen päässä, "ai tätä haluttiin!" :) Jostain syystä Foxi palautti tosi nätisti istuen ensin mun sivulle :o Tekisiköhän se sittenkin tokonoudossa samalla tavalla..?

Sitten vesityö. Dami heitetiin veteen ja taisi lähteä vähän ääntä koirasta. Istuttiin ja katseltiin damia ja aika pian Foxi myös hiljeni. Sitten otin hihnan pois ja taas odotettiin hetki. Foxi lähti tosi kivasti mutta palautus oli aivan päin persettä. Se pudottaa rantaan ja ravistelee ja sitten ei tule enää pois vedestä! Onneksi oli shortsit jalassa ja aika matala ranta, joten kahlasins sen sitten niskavilloista kiskoen rantaan. Tähän olisi ehdottomasti pitänyt lopettaa, mutta kokeiltiin kuitenkin josko onnistuisi uudelleen. Alku oli taas hyvä mutta palautusosuus oli totaalisen surkea. 

Sitten damikujaa uudelleen uinnin jälkeen. Eipä sitten enää onnistunutkaan kun kierrokset oli vähän nousseet kun Foxi joutui vielä katsomaan kun oli Vertin vuoro. Sitten koirat hetkeksi autoon ja Alvan vuoro.

Alvan jälkeen tehtiin variksella. Taas markkeerausheitto ja eihän se sitä tietenkään tuonut. Kiva meno kyllä linnulle mutta ei siihen voinut koskea. Taas variksen nostoja käteen ja välinoutoja, kyllä se sitä kantaa. Täytyy vaan treenata lisää ja ennen markkeerauksia vaikka tehdä noita käsittelyjuttuja. Sitten pupujälki. Foxi oli tapansa mukaan tosi kiinnostunut pupusta ja innoissaan lähdössä myös jäljestämään ja ihan kivasti se jäljestikin, mutta isoa pupua se ei kyllä sitten tuonutkaan. Varsinaisesti en ihmetellyt kun Foxin suhtautuminen kaikkeen riistaan on vähän sellainen ujon pikkupojan tapainen. Käsittelytreeniä siis tehtävä myös pupulla.

Tällä viikolla ollaan lähdössä mökille ja siellä onkin erinomainen mahdollisuus vähän treenata tuota vesityötä ja myös malttia veden äärellä. Lisäksi luvassa taitaa olla myös perustreenejä dameilla, kujaa, linjaa yms. Valitettavasti matka on niin pitkä ja pakastustilat pienet, etten voi ottaa varista mukaan.  

Corvus corone cornix

Eli suomeksi varis. Sellaisen otin eilen sulamaan ja tarkoitus oli tehdä pientä treeniä ihan vaan omalla pihalla. Turha mihinkään metsään sen tipun kanssa on mennä ennen kun ote on kunnollinen ja koira ei ensiksi nyrpistä nenäänsä harmaasiiven nähdessään. 

Foxi oli hurjan kiinnostunut muovipussin sisällöstä, oli jo silloin kun laitoin variksen sulamaan. Koiran kanssa pihalle ja mukana oli myös superpalkka, ihanaa Belcandon märkäruokaa. Palkkaan ei ihan heti sentään päässyt käsiksi. 

Aloitettiin ihan perus nostoilla. Lintu maassa ja käskin Foxin antamaan. Aluksi pieni kannustus, mutta seuraavilla kerroilla ei epäröinyt ollenkaan!

Välinoutoja. Aluksi ote oli vähän huono, mutta parantui kyllä. Varis oli vielä vähän jäinen, joten jos se sattui olemaan huonosti maassa Foxi ei ottanut sitä. Ensi kerralla täytyy ehkä sulattaa se ihan kunnolla! Matkat oli varmaan jotain 20m luokkaa niin että varis oli lähempänä Foxia kun mua, tarkoituksena nimenomaan se että koira joutuisi kantamaan sitä. 

Superpalkan ansaitsi tänään variksen etsinnällä. Vein sen Foxin nähden puskan juurelle piiloon ja siirryin sitten vähän kauemmas. Käsky ja se lähti ja toikin variksen pienen epäröinnin jälkeen. Edistystä edellisiin vaakkutreeneihin! Otteet välillä parempia ja välillä huonompia, mutta uskon niiden parantuvan ahkeralla treenaamisella

Lisäksi iltaruuan eteen olen tehnyt pari kertaa kanidamin noutoa. Sen meidän pienemmän kanidamin. Enpä ole varmaan nähnyt tuota otusta juoksemassa mikään esine suussa niin lujaa kun keinokanin palautuksessa! Superia! Ehkä kohta uskaltaisi kokeilla myös 3kg keinokania...

Putkessa

Ei, me ei edelleenkään olla alettu harrastamaan agilityä. 

Sen sijaan ajelin kolmen tunnin kotisohvalla vietettyjen yöunien jälkeen Forssaan SNJ:n pää- ja juhlanäyttelyyn. Olin hyvissä ajoin perillä ja teltalle oli oikein valmiiksi merkitty paikka nurmeen(kiitos vaan Marja!). Pikainen koiran siistiminen ja kävelytys ja sitten odottelua.

Ehdin vaihtaa vaatteet jo kerran, mutta sitten kun näytti että sää pysyy kehnona onnistuin kauhealla kiireellä teltassa kiskomaan housut jalkaan ja vaihtamaan paidankin. Ihan kiva, jäi vaan koiran verryttelyt vähän tekemättä. 

Avoin luokka oli aika iso, siinä taisi olla 8 urosta. Oikeastaan kaikki tavallaan aika kivannäköisiä koiria. Tuntui etten saanut Foxia seisomaan oikein kivasti(tai siis niin hyvin kun Tuusulassa) ja yksilöliikkeissäkin se tuijotteli aika paljon mun kättä. 

Tuomari Nils Molin seisotti koiria kauan mutta onnistui kuitenkin kirjoituttamaan aika lyhyen arvostelun. Taso oli hyvin tiukka, sillä hyvät junnut/nuoret uroksetkin olivat jo saaneet EH:ta. Oli siis syytä olla hyvin iloinen erinomaisesta, jonka Molin meille antoi!

"Goda proportioner. Maskulin utsrålning. Utfyllt nospartie. Välkroppad. God benstomme. Mycket bra vinklar och rörelser. God päls"

Kilpailuluokassa Foxi sai hurjasti vauhtia edellä menneestä velipuoli-Paavosta. Sitä sai jopa melkein jarrutella. Kunhan vaan malttoi ravata niin oli varmaan ihan mukavannäköiset liikkeet. Foxi poimittiin neljän parhaan joukkoon ja jo pelkästään siihen saattoi olla hyvin tyytyväinen. Tuomari osoitti Foxin kolmanneksi ohi Paavon! Ensimmäiseksi tuli Nemo ja toiseksi Foxin täysveli-Vertti. Suureksi iloksi tuomari antoi meille myös SA:n, ja kun käyttöluokassa oli vain yksi uros, joka saattoi sertin ottaa vastaan ja nuoremmille ei SA:ta annettu oli ainakin varaserti varma.

Paras uros kehässä oli kuusi koiraa. Avoimesta Foxi, Vertti ja Nemo, käyttöluokasta Reetu ja Aqu sekä valioista Äijä. Pari kierrosta ympäri ja tuomari järjesteli koiria uuteen järjestykseen. Hetken kuluttua hän totesi "this is the order". Pikainen katsaus ympärille ja viidensinähän sitä oltiin eli siis virallisten sijoitusten ulkopuolella. Kaikilla sijoittuneilla koirille oli jo sertikiintiö täynnä joten, sertistä kilpailtiin vielä Aqun kanssa ja tällä kertaa Foxi veti pidemmän korren napaten itselleen viimeisen sertin upeasti SNJ:n päänäyttelystä! 

Ehdin kyllä haaveilla että josko se viimeinen serti tulisi SNJ:stä, mutta sen verran realisti olin että en ajatellut Foxilla olevan siihen mahdollisuuksia. Niin sitä punainen pääsi yllättämään! Hassua miten nopeasti sertit lopulta tulivat, kaksi viimeistä kahdesta peräkkäisestä näyttelystä! Ruotsalaiset tuomarit ovat tykänneet Foxista, sillä kaikki sertit ovat ruotsalaisilta. Ja mikä "hauskinta" sillä ei ole yhtään varasertiä :)

Kehän jälkeen pidettiin tolleriporukalla piknikiä ja oli kyllä mukavaa! Foxin Dina-mamma oli koko näyttelyn hienoin tolleri, joten odoteltiin porukalla isoja kehiä. Oli aivan hulvattoman hauskaa ja naurettua tuli vaikka miten! Kiitos ja onnea menestyneille! :)

Kuviakin pitäisi olla, mutta oma kamera ei ollut mukana, joten täytyy odottaa hetki että kuvaajat saavat kuvansa purettua :)

Sininen ja valkoinen

Sertikuvia sunnuntailta! Enjoy :)

It's showtime!

Vaihteeksi blogissa on ollut hieman hiljaista, olin viikon verran ulkomailla reissussa, joten Foxin päivittäisistä tarpeista huolehti äiti isän ja veljen avustamana. Eilen sitten kruisattiin "kotinäyttelyyn". Matkaan meni ehkä 15min.

Paikalla löydettiin hyvä paikka teltalle tollerikehän laidalta ja levitettiin leiri. Aamupäivän ilma oli pilvinen mutta ehkä vähän jotenkin painostava. Aika kiva koiranäyttelyilme kuitenkin. Eikös vaan sitten alkanut ennen tollerikehää aurinko paistaa ja totesin jo kavereille että saan kiskoa jotain laamaa perässä kun menen kehään. Vielä verrytellessäni Foxia se liikkui aika laiskasti ja oli vähän perässävedettävä.

Kolmen junnu-uroksen jälkeen oli avoimen luokan vuoro, siinä oli tällä kertaa Foxi ja Nemo. Sain Foxin aika kivasti seisomaan ja kun nostin ketjua ylös se oli jo valmiina liikkeeseen! Mentiin kaksi kierrosta ja se ei todellakaan ollut mikään perässävedettävä! Tuomarin katsoessa ensimmäistä kertaa koiria Foxi esitti hienoimman "nuuskahuuli" -ilmeensä. Tuomari nauroi Foxille ja niin minäkin kun huomasin :D 

Yksilöarvostelussa tuomari Börje Johansson Ruotsista mittaili päätä hyvin tarkasti. Kuuntelin hänen sanelevan arvostelua ja kuului vaan "utmärkt" toisensa perään. Foxi jatkoi kivaa liikkumistaan ja sai erinomaisen! Tykkäsin tuomarista tosi paljon. Kysyessään Foxin ikää hän sanoi "kuinka vanha tämä mies on?" vastasin että kaksi, johon tuomari totesi "sittenhän se on vielä poika" :D

"Maskulin hane. Vänligt uttryck. Utmärkt nosparti. Kraftig underkäke. Bar hals. Välanlagd skuldra. Utmärkt kropp. Står något utåttåat med sina framben. Utmärkt bröstkorgå djup och längd. Stark topline. Bra kors. Välvinklad bak. Utmärkt päls. Rör sig med utmärkt steg dock något ostabilt fram. Mycket välvisad. Trevligt temperament"

Arvostelu on varmaan paras mitä Foxi on ikinä saanut! Hyvin totuudenmukainen ja aika ylistävä :D Etenkin mieltä lämmittää kehut vahvasta ylälinjasta, erinomaisista liikkeistä(vaikka vähän epävakaat etuliikkeet) ja erityisesti tuo "mycket välvisad" :) Tällä leijutaan hölmö virne naamalla varmaan SNJ:hin asti :D

Nemon jälkeen kilpailuluokassa Foxi pönötti taas kiltisti ja teki sen taas! Nostin ketjua ylös ja se oli taas valmis liikkeeseen! Ihan mahtavaa. Koirien järjestys vaihtui kun Nemo sijoittui ensimmäiseksi ja Foxi toiseksi. Molemmat saivat SA:t joten kun junnuissa oli annettu vain yksi SA oli ainakin vara-serti varma. Tuomari vielä erikseen kehui kuinka hienoja sekä Nemo että Foxi olivat, etenkin niiden väri oli hänen mieleensä. 

Sitten olikin PU-kehän vuoro. Järjestykseksi tuli Nemo, Foxi ja junnu-uros, joka nimi ehti mennä ohi. Se tarkoitti siis sertiä meille koska Nemolla oli jo tarvittavat täynnä! Jeejee, mahtavaa! Tosi kiva oli myös kun paikalla oli pari hyvää kaveria, joiden kanssa ilon pystyi jakamaan. Kiitos!

Huonolle emme hävinneet, sillä Nemo valittiin ROP:ksi ja iltapäivällä RYP2 asti! Ihan kun viime vuonna Lammilla ;)