Meidän elämä alkaa taas aktivoitua talven jäljiltä. Sunnuntaina käytiin Zoran ja Pablo-veljen omistajien kanssa tutkailemassa Östersundomin koirametsää. Kyllä siellä lääniä riittää ja paljon jäi vielä tutkimattakin. Eilen sompailtiin sitten tiemme Malmikartanoon UMN:n noutajan peruskoulutus ja noudon alkeita -kurssille.
Mullahan ei ole täällä autoa, joten matka taittui näppärästi kahdella bussilla. Mulla oli taktiikkana saada penska aiemmin päivällä väsytettyä kunnolla, josko se sitten malttaisi olla hiljaa. Ja mitä vielä...
Kurssilla osallistujakaarti oli varsin tolleripainotteinen, kymmenestä koirasta 8 tolleria ja kaksi labbista. Zora tietty ihan nuorimmasta päästä. Aluksi tehtiin sellaista että kouluttaja levitteli dameja kentälle ja niitä piti kiertää niin ettei koira saa niitä. Zora teki aika näppärästi ja tuli hyvin mukana.
Tehtiin paljon seuraamiseen liittyviä juttuja ja harjoiteltiin nomeseuraamista sekä perinteistä rivissä olevien koirien pujottelua. Itse noutojuttuihin ei menty vielä ollenkaan, ehkäpä sitten seuraavalla kerralla.
Vaan jos oli päivällä tapahtuneella väsytyksellä tarkoitus saada koira olemaan hiljaa niin sillä tuntui olevan täysin päinvastainen vaikutus. Zorasta kuului koko oikeastaan jatkuvasti hiljaista piipitystä, joka taisi johtua väsymyksestä ja siitä johtuneesta olosuhteiden ällötyksestä. Ei tosiaan ollut mikään upea sää, vaan kenttä ihan litimärkä ja vettä satoi.
Meillä menikin osa ajasta siihen että istuttiin vaan ja odotin että koira olisi ollut hiljaa. Vaan ei se ollut hiljaa kun vasta sitten kun pääsi kotona petiin nukkumaan. Muutenkin tuntuu että sillä on lauantain jäljiltä ollut ääni vielä herkemmässä kun aiemmin.
Nyt sitten aletaan istuskelemaan joka paikassa ja lisäksi tehotreenataan perusasentoa. Niiden muistinoutojen ja etsimisen lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti