Vuoden viimeinen

Meidän vuoden viimeinen maksettu koirariento oli viime lauantaina Pirkka-hallissa Tampereella ollut noutajien pääerikoisnäyttely. Tilaa tuolla olla ihan hirveän paljon enemmän kun ahtaassa Willatehtaassa Hyvinkäällä. Tuomarina oli norjalainen Per Iversen, joka ei ole täällä pitkään aikaan tuomaroinut tollereita. Kyseinen herra oli kuitenkin vuoden 2006 Euroopan Voittaja -näyttelyssä Helsingissä tollereilla.

Meillä oli hieman erikoinen järjestely, sillä olin itse Lohjalla vahtimassa serkkuja ja koirat oli Järvenpäässä hoidossa. Emmi onneksi poimi Foxin kyytiin Järvenpäästä ja sitten minä hyppäsin kyytiin Hyvinkäällä. Kävipä tosin sitten niin, että unohdin oman näyttelytarvikepussukkani majapaikkaan joten mentiin lainahihnalla ja numerolapunpidikkeellä :D

Foxi oli jotenkin ihan tositosi iloinen koko ajan ja liikkui tosi reippaasti. Harmi vaan, että alusta oli ihan järkyttävän liukas. Ei oikein sovi tuollaiselle välillä varsin voimakkaasti eteen menevälle koiralle. Vähän pelotti jopa oman pystyssä pysymisen kannalta, sillä balleriinat ei tunnetustikaan ole mitkään maailman pitävimmät kengät. Urosten avoin luokka taisi olla suurin urosluokka ja kerrankin Foxi ei ollutkaan ensimmäisenä!

"5 years old. Masculine dog. Up to size. Well shaped head. Would like a more neck. Stands rather wide in front. Good body. A bit long in loin. Good tailset. In good coat. Front movement could be better. Very well handled"

Tällä varsin Foxin näköisellä arvostelulla saatiin erittäin hyvä. Tuomari perusteli sitä, että Foxin etujalat ovat mitä ovat ja ne pitäisi saada asettumaan paremmin. Eipä sillä, tiedostan kyllä varsin hyvin tämän vian koirassani. Lisäksi kyllä tuomari sanoi että tykkää muuten Foxista, mutta ei voi etujalkojen takia sen enempää sitä palkita. Ymmärrän kyllä. Noin isossa luokassa meidän ei tarvinnutkaan sitten EH:lla mennä enää uudelleen kehään kilpailuluokkaan.

Mentiin pyörähtämään kuitenkin vielä sekä kasvattajaluokassa että Dinan jälkeläisluokassa. Molemmat ryhmät saivat kunniapalkinnon ja olivat rotunsa parhaat joten jäätiin vielä isoon kehään. Tollerikehä päättyi niin myöhään että lopulta meidän ei edes kovin kauaa tarvinnut odottaa.

Foxi pisteli kyllä parastaan isossa kehässä kun oli tilaa. Ja lisäksi osuutta asiaan taisi olla yhtäkkiä syttyneellä man crushilla puoliveli-Paavoon. Jälkeläisluokassa sijoituttiin kolmanneksi ja kasvattajaluokassa neljänneksi. 

Pitkä ja hauska päivä kavereiden seurassa! Kun kotimatkalla mietiskelin, niin en ollut yhtään harmissani Foxin eri-putken katkeamisesta. Enemmän olin iloinen siitä että jälkeläis- ja kasvattajaryhmä saatiin esitettyä ja ne molemmat jopa pärjäsivät! 

Seuraavan kerran pyörähdetään varmaan kehään tammikuussa vaikka itse taidan kyllä mennä hengailemaan kehän laidalle jo Messariin :)

Kaikenlaista vääntöä

Koiraharrastusten rintamalla vietetään tämä syksy kyllä sellaista hiljaiseloa, että ei ole taidettu vastaavaa ennen nähdä. Ei olla juuri treenittykään, mutta toki elellään tätä meidän normiaktiivista elämää ja lenkkeillään.

Tiistaina käytiin molempien koirien kanssa Lahdessa silmäpeilissä. Oli taas kyllä yksi show kun etenkin Foxi kyllä käyttäyi erittäin epämääräisesti. Ei toki pelkää mitään, mutta ei oikein osannut rauhoittuakaan hälinässä. Eipä siltä oikein ikinä ole tuollaisissa tilanteissa sitä vaadittukaan, kun aina näyttelyissäkin se pääsee unille omaan häkkiin. 

Molemmilta saatiin kuitenkin ne silmät peilattua ja ei ollut mitään valitettavaa kummallakaan, joten terveet silmät sekä Foxilla että Zoralla. Olikin kiva kuulla tuo kun etenkin Foxin edellisestä silmäpeilistä on jo vierähtänyt jonkin aikaa.

Tänään oltiin pitkästä pitkästä aikaa sovittu kimppatreenit Järvenpäähän. Menossa oli mukana Emmi ja Vertti sekä Foxin siskontyttö Tosca ja omistajansa Elli. Maastona oli itseasiassa aika monipuolisiin treeneihin sopiva paikka. Sopiva sekoitus peltoa ja metsää.

Zora aloitti. Sen osalta olen nyt tullut sellaiseen lopputulemaan että saa pitää kunnolla taukoa riistoista ja katsellaan sitten vaikka keväällä mitä se sitten niistä tuumaa. Kasvatetaan nyt vaan itseluottamusta onnistuneilla treeneillä kun ehdittiin sitä jo horjuttaa jonkun verran kun saatiin niin paljon huonoja kokemuksia kun mikään ei oikein toiminut riistalla.

Tehtiin pitkähköjä linjoja pellolla. Ensimmäinen dami käytiin viemässä yhdessä ja sitten laitoin menemään. Kauhealla vauhdillahan se etenee ja ekan damin kanssa oli tosi huono ote, mutta saatiin se helposti talteen. Se juoksee kivasti kyllä eteenpäin kunhan vaan uskoo riittävästi siihen että joku sitä odottaa siellä edessä. Ja kuuntelee muuten myös lähihakupillitystä ilmeisesti aika kivasti. 

Foxi joutui aloittamaan ihan yleisellä rauhoittumisella. Sillä on kyllä noissa jutuissa kierrokset sen verran kaakossa että ei tule kyllä mistään mitään jos yrittää suoraan autosta otetun koiran kanssa alkaa jotain tekemään. Kun oltiin saatu vähän kierroksia laskettua tehtiin muutama välinouto vaakulla ja pari markkeerausta. 

Tämän jälkeen tehtiin kolmella variksella minihakuruutu. Siinä oli kyllä sellaisen omistajan ja koiran tahtojen taisto, että... Foxi löytää ja tekee itseasiassa ihan kivaa hakua, mutta se hetken aikaa roikkuu riistoilla ja ei ota niitä ellei uudelleen kehoteta. Että se siitä spontaaniudesta. Väänsin ja väänsin sen kanssa että kyllä ne vaakut nyt on kuitenkin sieltä ruudusta tuotava. Sillehän ei siis todellakaan ole mikään ongelma kantaa niitä syvälläkään otteella, mutta kokeilee vaan pääsisikö helpommalla jos ei nosta niitä. Loppulta kuitenkin saatiin jo sellainenkin suoritus, että se toi heinikosta vaakun ja ei ollut mahdollista siihen kyselyyn mitä se on nyt tavannut harrastaa. Epäilemättä kyselystä pääsisi kyllä eroon kun vaan treenaisi enemmän. Tällä hetkellä vaan se on resursseista johtuen vähän haastavaa.

Ensi viikolla sitten juostaan meidän vuoden vikat ympyrät SNJ:ssa :)