Meillä on nyt ollut tokoilusta varmaan lähemmäs 4kk tauko. Tauko, joka oikeasti johtui siitä että seuralla ei ole talvitreenipaikkaa hallissa ja nyt kun treenit alkoivat taas helmikuussa niin ei kyllä ohjaajaa huvita sormia palelluttaa saati herkästi jumiutuvaa koiraa makuuttaa kylmässä. Taukoa me kaivattiinkin, ja hei, siitä oli jopa hyötyä!
Kävin viime perjantaina Porvoon D&C Dogsportissa ja mukaan tarttui narupallo muutaman muun jutun lisäksi. Foxi ei ole ollut kovin kiinnostunut narupalloista, mutta tämä uusi on ontto sisältä eli antaa siis periksi vähän suussa. Lisäksi sillä on nyt Virosta ostettu ketunhäntä, joka on POP!
Maanantaina ajattelin että teen pienen treenin, en varsinaisesti ollut suunnitellut mitään muuta kun haluan kokeilla millaisella fiiliksellä koiruus toimii. Tarkoitus oli myös käyttää leikkimistä palkkana vähän enemmän. Tehtiin oikeastaan ainoastaan seuraamista. Foxilla oli hurjan hauskaa! Asento ehkä vähän poikitti, mutta eipä ollut sellainen perässävedettävä kun syksyllä! Jeejeejee! Käännökset ehkä vähän löysiä, mutta tosiaan eipä niille ole mitään tehty pitkään aikaan. Uusi narupallo oli myös tosi-POP. Se oli paljon kivempi kun meidän aikaisemmat narupallot :)
Keskiviikkona treenailtiin Karoliinan ja Nemon kanssa. Meillä kummallakaan ei ollut varsinaista treenisuunnitelmaa, vaan tavoitteena oli lähinnä jälleen hyvänmielentreenit. Jällleen seuraamista ja Foxi oli kyllä aika pätevä! Lisää vaan nähtävästi leikkimistä niin saa vähän tuohon sohvapotaattiinkin poweria.
Nyt pitäisi sitten kai alkaa palautella jääviä mieleen ja paikkista, ja seuraamisen asentoa ja ja ja...
Nyt tokottaa, koiraa ja omistajaa! Kylläpä onkin kiva treenata iloisen treenikamun kanssa :)
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
lauantai 16. maaliskuuta 2013
"Ristus mikä reissu!"
Tuota otsikon lausahdusta toisteli yksi jos toinenkin meidän Liettuan bussiporukasta. Se kuvaakin aika hyvin matkaa. Nyt siis luvassa kertomus Liettuan matkasta!
Me matkattiin siis Joensuun PoKS:in järkkäämällä bussimatkalla. Alunperin meidän piti Foxin kanssa tulla kyytiin vasta satamasta, mutta koska siellä olisi pitänyt olla hyvin aikaisin ja meiltä ei kulje siihen aikaan junat kunnolla saatiin sovittua että bussi nappaa meidät pikaisesti motarin rampilla olevalta bussipysäkiltä kyytiin. 5.00 äiti heitti meidät bussipysäkille, jolta tuli mukaan toinenkin matkalainen. Koska tosiaankin noustiin vaan kyytiin pysäkiltä, pääsi Foxi istumaan mun ja huonekaveri-Satun väliin. Matkan aikana sitten koottiin häkki ja laivamatkan ajan koirat olivat häkeissä. Laivalla syötiin aamupalaa ja tutustuttiin vähän toisiimme. Joensuulaiset tietenkin tuntivat jo toisensa, mutta minä en tuntenut ketään ennen matkalle lähtöä. Lisäksi näin bussikuski-Jussia, jonka jutuille naurettiin jo laivassa, mutta myös koko matkan aikana vaikka miten paljon.
Tallinnassa ajettiin vähän ulos kaupungista ja ulkoilutettiin koirat. Seuraava pysähdys oli Pärnussa, jossa osa matkalaisista vaihtoi vielä litejä ja lisäksi käytiin syömässä Hesessä. Niitä muuten olisi Virossa tosi paljon! Bussissa katsottiin Roskisprinssi-elokuvaa, joten matka sujui joutuisasti. Pysähdyimme Latviassa Statoililla, jonka parkkipaikalta lähti kiva metsätie. Päästettiin Foxi ja huonekaverin enkkusprinkku Uljas juoksemaan vapaana. Tässä vaiheessa herroilla meni vielä ihan mukavasti. Matka jatkui ja viimeinen pysähdys ennen hotellia oli melkein heti Liettuan rajan jälkeen. Tässä vaiheessa piti ostaa jotain syötävää, jotta jaksaa, koska silloin ei vielä tiedetty saadaanko ruokaa hotellilta. Nälkä ei kyllä ollut kummoinen kun olin bussissa napostellut karkkia :D
Bussimatkan aikana selvisi ettei hotellilla voida joustaa sen vertaa että iso bussilastillinen ihmisiä olisi saanut ruokaa. Olimme siis sen verran myöhään hotellilla. Vaihtoehdoksi olisi jäänyt lähteä läheiseen kauppakeskukseen syömään. Kun olimme ensin saaneet rahdattua kamat hotellin viidenteen kerrokseen maailman hitaimmalla hissillä ja sen jälkeen koirat sinne, ei meistä kummallakaan ollut nälkä vaan enemmänkin painoi väsymys. Annettiin pojille ruuat ja aika pian ruokailun jälkeen herrojen välit sitten kiristyivät niin että Uljas kävi Foxin päälle, koska Foxi meni liian lähelle kassia, jossa Uljaksen ruuat olivat. Koirat saatiin erotettua ja mitään isompia vahinkoja ei tullut kenellekään. Pojat ottivatkin sitten yhteen vielä uudelleen illan aikana. Jos olen rehellinen, niin Foxi ei kummallakaan kerralla ollut se tappelun aloittanut osapuoli. Pakkailtiin näyttelypäivän kamat ja alettiin nukkumaan toivoen että koiratkin nukkuvat yönsä hyvin.
Aamulla käytettiin koirat lenkillä ja vietiin ne bussiin. Sitten rahdattiin näyttelykamat bussiin ja mentiin odottamaan aamupalaa. Aamiaisella saatiinkin mahat täyteen ja lähdettiin iloisin mielin kohti näyttelyä. Hotellilta ei ollut pitkä matka näyttelypaikalle. Näyttelypaikalla rahdattiin taas ensin kamat ja häkit kehän laidalle ja onnistuttiinkin sattumalta asettumaan suomalaisen kamojen viereen. Sitten koirat häkkeihin ja odottelua.
Kehien kulku oli siinä mielessä hieman erikoinen, että kukaan kehässä käynyt ei tiennyt koiransa tulosta kun vasta kun kutsuttiin kilpailuluokkaa(tai tollereissa PU) kokoon. Hölmöä, koska sitten kaikki jäivät kökkimään siihen kehän suulle. Tollerikehän jälkeen päädyin kehään nuoren ruotsalaisen flättiuroksen kanssa vain siksi että näytin potentiaaliselta handlerilta. Just joo :D Ace-flatti tuli PU-luokassa kolmanneksi, omistajansa toisen koiran ollessa PU1 ja ROP. Lisäksi päädyin kehään myös matkaseureemme eläinlääkärin Liisan kooikeriuroksen Kelmin kanssa. Liisan koirat nimittäin olivat sekä PU1 että PN1. Kelmi sitten lopulta valittiin ROP:ksi ja Etta-neiti sai CACIBin ja tuli CIB:ksi! Onnea!
Siirrettiin kamoja ennen ryhmäkehiä lähemmäs isoja kehiä ja muiden bussimatkalaisten kamoja. Isossa kehässä faaraokoira Rudolf sijoittuikin hienosti tasokaassa 5 ryhmässä. Onnea! Näyttelyn jälkeen kiristeltiinkin sitten hermoja, koska hotellilla oli iso joukko venäläisiä baseball-junnuja, jotka leikkivät hissillä ja kiusasivat koiria. Koirat jouduttiin eristämään toisistaan, koska fiksu-Uljas osasi avata ovet ja pojat eivät tulleet keskenään toimeen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi häkittää toinen. Häkkikomennuksen sai Uljas, koska punainen on toistaiseksi niin hölmön yksinkertainen ettei sillä kävisi mielessäkään kokeilla että ovi avautuu kahvasta :D
Käytiin syömässä Chilipica-ravintolassa osan bussiporukan kanssa. Pizza tekikin terää näyttelypäivän jälkeen :) Ruokailu oli halpaa, sillä meidän neljän hengen pöytäkunta söi ja joi 30€:lla.
Sunnuntai alkoi kuten lauantaikin. Aamupalalla vaan aloimme vääntää virolaisten kanssa siitä saako jonossa ohitella. Uskoivat kuitenkin että kannattaa pysyä omalla paikalla! Näyttelyssä tällä kertaa kehässä tuomari kertoi heti minkä laatuarvosanan antaa koiralle, joten edellispäiväisen kaltaista sekavaa tilannetta ei syntynyt. Pääsin kehään taas Kelmi-kooikerin kanssa ja tulokset olivat samoja kun edellisenäkin päivänä! Söimme näyttelypaikan ravintolassa, jonka ruuan taso muistutti lähinnä kouluruokalaa. Niin muistutti tosin myös ravintolan tilat. No, se oli halpaa ja ruokaa oli syötävä, joten ei pidä valittaa. Eikä se ruoka varsinaisesti pahaa ollutkaan. Isossa kehässä farkku-Rudolf liiteli RYP1 asti, joten bussiporukka seurasi isot kehät aina BIS asti. Hieman huoletti sillä sää oli aika kurja ja menomatkalla aikaa meni enemmän kun oli suunniteltu. Aamuksi piti kuitenkin tiettyyn aikaan olla ehdottomasti satamassa. Onneksi Best In Show'ssa ei mitenkään ihmeen kauaa kulunut, joten pääsimme lähtemään reilu puoli tuntia ennen ehdotonta lähtemisaikaa. Pistäydyimme Liettuassa kaupassa ja sitten porukka alkoikin yksi kerrallaan nukkumaan.
Kuskin pakollinen pysähdys ja tankkaustauko pidettiin Latviassa. Maata ei olisi muuten tunnistanut, mutta huoltiksen mainoksessa olleessa nettiosoitteessa oli Latvian maatunnus. Koirien pissatus hyytävässä yössä ja sitten takaisin bussiin nukkumaan. Olin aika väsynyt, joten sain yllättävän hyvin nukuttua, oli vain vieruskaveri ja tyynyä ei ollut mukana, joten asento ei ollut kovin mukava, mutta nukuin silti niin että heräsin kun olimme viideltä Tallinnan satamassa. Taas koirien ulkoilutusta sekä heräilyä bussissa.
Pääsimme pian laivaan ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli tietenkin tuliaisostosten vuoro. Itse keskityin lähinnä makeis- ja kosmetiikkapuoleen, ei olisi mitenkään riittänyt käsiä rahtaamaan isoja kaljalaatikoita. Helsingin satamassa purettiin muutama häkki pois bussista, koska osa porukasta jäi jo satamassa pois. Minä ja Foxi hypättiin pois motarin varressa olleella levähdyspaikalla, missä siirryttiin meidät kotiin kuljettaneen taksin kyytiin. Kuski oli aivan täysi koiraihminen, sanoi heti aluksi "vesseli voi olla sun kanssa takana" :D Kotona oli aika ryytynyt olo, flunssa iski matkan aikana, mutta kummasti sitä piristyi suihkulla ja lämpimällä aterialla :) Koira oli selvästi nukkunut häkissä kun se tuntui olevan täynnä energiaa, toisin kun flunssainen omistajansa.
Matka oli mukava ja seura tosi mukavaa! Tietenkin vähän tylsää kun omalle kohdalle ei osunut menestystä, mutta iloittiin tietenkin niiden puolesta, jotka olivat menestystä reissulta saaneet! Vaikka matka olikin mukava niin seuraavaa reissua ulkomaille ei ole nyt hetkeen suunnitteilla. Ehkä Baltian voittajaan syksyllä, mutta sinne Foxi ei kyllä ole lähdössä. Hotellina meillä oli Europa Stay Vilnius, joka oli mukava ja siisti hotelli, mutta ne baseball-juniorit vähän häiritsi, vaan minkäs teet. Asuu niissä hotelleissa muitakin ihmisiä!
Onnittelut niille, jotka jaksoivat lukea tämän sekavan ja kuvattoman postauksen loppuun! :D
Kiitos PoKSilaiset ja onnea vielä menestyneille matkaseuralaisille! Toivottavasti tavataan vielä tämän harrastuksen parissa! :)
Me matkattiin siis Joensuun PoKS:in järkkäämällä bussimatkalla. Alunperin meidän piti Foxin kanssa tulla kyytiin vasta satamasta, mutta koska siellä olisi pitänyt olla hyvin aikaisin ja meiltä ei kulje siihen aikaan junat kunnolla saatiin sovittua että bussi nappaa meidät pikaisesti motarin rampilla olevalta bussipysäkiltä kyytiin. 5.00 äiti heitti meidät bussipysäkille, jolta tuli mukaan toinenkin matkalainen. Koska tosiaankin noustiin vaan kyytiin pysäkiltä, pääsi Foxi istumaan mun ja huonekaveri-Satun väliin. Matkan aikana sitten koottiin häkki ja laivamatkan ajan koirat olivat häkeissä. Laivalla syötiin aamupalaa ja tutustuttiin vähän toisiimme. Joensuulaiset tietenkin tuntivat jo toisensa, mutta minä en tuntenut ketään ennen matkalle lähtöä. Lisäksi näin bussikuski-Jussia, jonka jutuille naurettiin jo laivassa, mutta myös koko matkan aikana vaikka miten paljon.
Tallinnassa ajettiin vähän ulos kaupungista ja ulkoilutettiin koirat. Seuraava pysähdys oli Pärnussa, jossa osa matkalaisista vaihtoi vielä litejä ja lisäksi käytiin syömässä Hesessä. Niitä muuten olisi Virossa tosi paljon! Bussissa katsottiin Roskisprinssi-elokuvaa, joten matka sujui joutuisasti. Pysähdyimme Latviassa Statoililla, jonka parkkipaikalta lähti kiva metsätie. Päästettiin Foxi ja huonekaverin enkkusprinkku Uljas juoksemaan vapaana. Tässä vaiheessa herroilla meni vielä ihan mukavasti. Matka jatkui ja viimeinen pysähdys ennen hotellia oli melkein heti Liettuan rajan jälkeen. Tässä vaiheessa piti ostaa jotain syötävää, jotta jaksaa, koska silloin ei vielä tiedetty saadaanko ruokaa hotellilta. Nälkä ei kyllä ollut kummoinen kun olin bussissa napostellut karkkia :D
Bussimatkan aikana selvisi ettei hotellilla voida joustaa sen vertaa että iso bussilastillinen ihmisiä olisi saanut ruokaa. Olimme siis sen verran myöhään hotellilla. Vaihtoehdoksi olisi jäänyt lähteä läheiseen kauppakeskukseen syömään. Kun olimme ensin saaneet rahdattua kamat hotellin viidenteen kerrokseen maailman hitaimmalla hissillä ja sen jälkeen koirat sinne, ei meistä kummallakaan ollut nälkä vaan enemmänkin painoi väsymys. Annettiin pojille ruuat ja aika pian ruokailun jälkeen herrojen välit sitten kiristyivät niin että Uljas kävi Foxin päälle, koska Foxi meni liian lähelle kassia, jossa Uljaksen ruuat olivat. Koirat saatiin erotettua ja mitään isompia vahinkoja ei tullut kenellekään. Pojat ottivatkin sitten yhteen vielä uudelleen illan aikana. Jos olen rehellinen, niin Foxi ei kummallakaan kerralla ollut se tappelun aloittanut osapuoli. Pakkailtiin näyttelypäivän kamat ja alettiin nukkumaan toivoen että koiratkin nukkuvat yönsä hyvin.
Aamulla käytettiin koirat lenkillä ja vietiin ne bussiin. Sitten rahdattiin näyttelykamat bussiin ja mentiin odottamaan aamupalaa. Aamiaisella saatiinkin mahat täyteen ja lähdettiin iloisin mielin kohti näyttelyä. Hotellilta ei ollut pitkä matka näyttelypaikalle. Näyttelypaikalla rahdattiin taas ensin kamat ja häkit kehän laidalle ja onnistuttiinkin sattumalta asettumaan suomalaisen kamojen viereen. Sitten koirat häkkeihin ja odottelua.
Kehien kulku oli siinä mielessä hieman erikoinen, että kukaan kehässä käynyt ei tiennyt koiransa tulosta kun vasta kun kutsuttiin kilpailuluokkaa(tai tollereissa PU) kokoon. Hölmöä, koska sitten kaikki jäivät kökkimään siihen kehän suulle. Tollerikehän jälkeen päädyin kehään nuoren ruotsalaisen flättiuroksen kanssa vain siksi että näytin potentiaaliselta handlerilta. Just joo :D Ace-flatti tuli PU-luokassa kolmanneksi, omistajansa toisen koiran ollessa PU1 ja ROP. Lisäksi päädyin kehään myös matkaseureemme eläinlääkärin Liisan kooikeriuroksen Kelmin kanssa. Liisan koirat nimittäin olivat sekä PU1 että PN1. Kelmi sitten lopulta valittiin ROP:ksi ja Etta-neiti sai CACIBin ja tuli CIB:ksi! Onnea!
Siirrettiin kamoja ennen ryhmäkehiä lähemmäs isoja kehiä ja muiden bussimatkalaisten kamoja. Isossa kehässä faaraokoira Rudolf sijoittuikin hienosti tasokaassa 5 ryhmässä. Onnea! Näyttelyn jälkeen kiristeltiinkin sitten hermoja, koska hotellilla oli iso joukko venäläisiä baseball-junnuja, jotka leikkivät hissillä ja kiusasivat koiria. Koirat jouduttiin eristämään toisistaan, koska fiksu-Uljas osasi avata ovet ja pojat eivät tulleet keskenään toimeen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi häkittää toinen. Häkkikomennuksen sai Uljas, koska punainen on toistaiseksi niin hölmön yksinkertainen ettei sillä kävisi mielessäkään kokeilla että ovi avautuu kahvasta :D
Käytiin syömässä Chilipica-ravintolassa osan bussiporukan kanssa. Pizza tekikin terää näyttelypäivän jälkeen :) Ruokailu oli halpaa, sillä meidän neljän hengen pöytäkunta söi ja joi 30€:lla.
Sunnuntai alkoi kuten lauantaikin. Aamupalalla vaan aloimme vääntää virolaisten kanssa siitä saako jonossa ohitella. Uskoivat kuitenkin että kannattaa pysyä omalla paikalla! Näyttelyssä tällä kertaa kehässä tuomari kertoi heti minkä laatuarvosanan antaa koiralle, joten edellispäiväisen kaltaista sekavaa tilannetta ei syntynyt. Pääsin kehään taas Kelmi-kooikerin kanssa ja tulokset olivat samoja kun edellisenäkin päivänä! Söimme näyttelypaikan ravintolassa, jonka ruuan taso muistutti lähinnä kouluruokalaa. Niin muistutti tosin myös ravintolan tilat. No, se oli halpaa ja ruokaa oli syötävä, joten ei pidä valittaa. Eikä se ruoka varsinaisesti pahaa ollutkaan. Isossa kehässä farkku-Rudolf liiteli RYP1 asti, joten bussiporukka seurasi isot kehät aina BIS asti. Hieman huoletti sillä sää oli aika kurja ja menomatkalla aikaa meni enemmän kun oli suunniteltu. Aamuksi piti kuitenkin tiettyyn aikaan olla ehdottomasti satamassa. Onneksi Best In Show'ssa ei mitenkään ihmeen kauaa kulunut, joten pääsimme lähtemään reilu puoli tuntia ennen ehdotonta lähtemisaikaa. Pistäydyimme Liettuassa kaupassa ja sitten porukka alkoikin yksi kerrallaan nukkumaan.
Kuskin pakollinen pysähdys ja tankkaustauko pidettiin Latviassa. Maata ei olisi muuten tunnistanut, mutta huoltiksen mainoksessa olleessa nettiosoitteessa oli Latvian maatunnus. Koirien pissatus hyytävässä yössä ja sitten takaisin bussiin nukkumaan. Olin aika väsynyt, joten sain yllättävän hyvin nukuttua, oli vain vieruskaveri ja tyynyä ei ollut mukana, joten asento ei ollut kovin mukava, mutta nukuin silti niin että heräsin kun olimme viideltä Tallinnan satamassa. Taas koirien ulkoilutusta sekä heräilyä bussissa.
Pääsimme pian laivaan ja aamupalalle. Aamupalan jälkeen oli tietenkin tuliaisostosten vuoro. Itse keskityin lähinnä makeis- ja kosmetiikkapuoleen, ei olisi mitenkään riittänyt käsiä rahtaamaan isoja kaljalaatikoita. Helsingin satamassa purettiin muutama häkki pois bussista, koska osa porukasta jäi jo satamassa pois. Minä ja Foxi hypättiin pois motarin varressa olleella levähdyspaikalla, missä siirryttiin meidät kotiin kuljettaneen taksin kyytiin. Kuski oli aivan täysi koiraihminen, sanoi heti aluksi "vesseli voi olla sun kanssa takana" :D Kotona oli aika ryytynyt olo, flunssa iski matkan aikana, mutta kummasti sitä piristyi suihkulla ja lämpimällä aterialla :) Koira oli selvästi nukkunut häkissä kun se tuntui olevan täynnä energiaa, toisin kun flunssainen omistajansa.
Matka oli mukava ja seura tosi mukavaa! Tietenkin vähän tylsää kun omalle kohdalle ei osunut menestystä, mutta iloittiin tietenkin niiden puolesta, jotka olivat menestystä reissulta saaneet! Vaikka matka olikin mukava niin seuraavaa reissua ulkomaille ei ole nyt hetkeen suunnitteilla. Ehkä Baltian voittajaan syksyllä, mutta sinne Foxi ei kyllä ole lähdössä. Hotellina meillä oli Europa Stay Vilnius, joka oli mukava ja siisti hotelli, mutta ne baseball-juniorit vähän häiritsi, vaan minkäs teet. Asuu niissä hotelleissa muitakin ihmisiä!
Onnittelut niille, jotka jaksoivat lukea tämän sekavan ja kuvattoman postauksen loppuun! :D
Kiitos PoKSilaiset ja onnea vielä menestyneille matkaseuralaisille! Toivottavasti tavataan vielä tämän harrastuksen parissa! :)
torstai 14. maaliskuuta 2013
Treenit susimetsässä
Okei. Ehkä tuo otsikko ei ole ihan oikein, en tiedä oliko siinä metsässä susia vai ei. Eurassa kuitenkin treenattiin ja sielläpäin on käsittääkseni susia, joten antaa olla.
Otettiin koirat autosta ja Foxi oli juuri sellainen kun kuvittelinkin. "Jeejee, leikkimään!" se on Foxin huikaiseva "työasenne" kun yritetään treenata sukulaisten kanssa. Nyt kouluttajamme Kati näytti keinon miten saan koiran lopettamaan. Ja hei! Nehän toimi! Mulla oli koira joka istui hiljaa noutajahihna löysällä vaikka sisko ja veli olivat vieressä. Lisäksi kaikki siirtymät se kulki tosi nätisti mun vasemmalla puolella.
Tehtiin tehtäviä yksi koira kerrallaan muiden odottaessa autossa. Tehtävänä oli ensin tehdä tavallinen luoksari ja sen jälkeen toinen, jossa koiran annettiin poimia dami matkalta mukaan. Foxin luoksari oli kyllä aika huono. Tuollaisessa koulutustilanteessa se tulee aina mun luokse, mutta nyt pyyhkäisikin ohi! Uusi yritys ja vähemmän ohjaajan tinasotilasmaista pönötystä niin toimi. Välinoudon Foxi juoksi ensiksi ohi, toisella kerralla poimi damin mukaan. Olisi varmaan ensimmäisellä kerralla ottanut damin, mutta mun vika. Käytin nimittäin vaan luoksarikäskyä, jos olisin käskenyt noutamaan niin olisi kyllä ottanut damin mukaan.
Sitten tehtiin noutoharjoitusta, jossa käytiin koiran kanssa viemässä dami ja sen jälkeen lähetettiin noutamaan. Se onnistuikin kivasti ja saatinkin heti kokeilla hieman haastavampaa tehtävää. Ensin vietiin dami koiran kanssa ja sitten käännyttiin ympäri ja viedyn damin vastakkaiseen suuntaan heitettiin markkeeraus. Tässä vaiheessa muistin käyttää valmistelukäskyä, joten Foxi osasikin odottaa heittoa. Mun ei tarvinnut valmistelukäskyn jälkeen kuin sanoa "tuo" ja koira lähti! En heilauttanut sormeanikaan! Ollaan siis ainakin vähän kehitytty :) Sitten käännös viedyn damin suuntaan. Lähetin Foxin "eteen" -käskyllä ja sekin toimi! Kivasti vauhtia ja suoraviivainen eteneminen. Hienosti suoriuduttu!
Sitten ihmeteltiin kanidamia. Foxi tavallaan tykkää siitä, mutta hienostelee ja ei voi ottaa painavaa&roikkuvaa suuhun. Lopulta herälteltiin koirassa kateutta ja se sai katsella siskonsa noutavan kanidamia.
Näistä treeneistä jäi erityisesti mieleen heti alun osuus siitä, miten koiran mieliala täytyy saada oikeaksi. Ei siis mitään vetämisiä tai haaveita edes siitä että pääsisi leikkimään. Lisäksi mieleen jäi hyvin myös se että treenit tulee suunnitella etukäteen. Ei joka kerta niitä samoja juttuja! Alun rauhoittumisen jälkeen Foxia saa myös innostaa, leikittää ja riehututtaa, jotta siihen saisi vähän enemmän virtaa ja vauhtia. Lisäksi Foxi tarvitsee häiriötreeniä. Ja paaaaljon riistatreeniä.
Kiitos hyvistä treeneistä kouluttaja-Katille ja treenikavereille! :)
Otettiin koirat autosta ja Foxi oli juuri sellainen kun kuvittelinkin. "Jeejee, leikkimään!" se on Foxin huikaiseva "työasenne" kun yritetään treenata sukulaisten kanssa. Nyt kouluttajamme Kati näytti keinon miten saan koiran lopettamaan. Ja hei! Nehän toimi! Mulla oli koira joka istui hiljaa noutajahihna löysällä vaikka sisko ja veli olivat vieressä. Lisäksi kaikki siirtymät se kulki tosi nätisti mun vasemmalla puolella.
Tehtiin tehtäviä yksi koira kerrallaan muiden odottaessa autossa. Tehtävänä oli ensin tehdä tavallinen luoksari ja sen jälkeen toinen, jossa koiran annettiin poimia dami matkalta mukaan. Foxin luoksari oli kyllä aika huono. Tuollaisessa koulutustilanteessa se tulee aina mun luokse, mutta nyt pyyhkäisikin ohi! Uusi yritys ja vähemmän ohjaajan tinasotilasmaista pönötystä niin toimi. Välinoudon Foxi juoksi ensiksi ohi, toisella kerralla poimi damin mukaan. Olisi varmaan ensimmäisellä kerralla ottanut damin, mutta mun vika. Käytin nimittäin vaan luoksarikäskyä, jos olisin käskenyt noutamaan niin olisi kyllä ottanut damin mukaan.
Sitten tehtiin noutoharjoitusta, jossa käytiin koiran kanssa viemässä dami ja sen jälkeen lähetettiin noutamaan. Se onnistuikin kivasti ja saatinkin heti kokeilla hieman haastavampaa tehtävää. Ensin vietiin dami koiran kanssa ja sitten käännyttiin ympäri ja viedyn damin vastakkaiseen suuntaan heitettiin markkeeraus. Tässä vaiheessa muistin käyttää valmistelukäskyä, joten Foxi osasikin odottaa heittoa. Mun ei tarvinnut valmistelukäskyn jälkeen kuin sanoa "tuo" ja koira lähti! En heilauttanut sormeanikaan! Ollaan siis ainakin vähän kehitytty :) Sitten käännös viedyn damin suuntaan. Lähetin Foxin "eteen" -käskyllä ja sekin toimi! Kivasti vauhtia ja suoraviivainen eteneminen. Hienosti suoriuduttu!
Sitten ihmeteltiin kanidamia. Foxi tavallaan tykkää siitä, mutta hienostelee ja ei voi ottaa painavaa&roikkuvaa suuhun. Lopulta herälteltiin koirassa kateutta ja se sai katsella siskonsa noutavan kanidamia.
Näistä treeneistä jäi erityisesti mieleen heti alun osuus siitä, miten koiran mieliala täytyy saada oikeaksi. Ei siis mitään vetämisiä tai haaveita edes siitä että pääsisi leikkimään. Lisäksi mieleen jäi hyvin myös se että treenit tulee suunnitella etukäteen. Ei joka kerta niitä samoja juttuja! Alun rauhoittumisen jälkeen Foxia saa myös innostaa, leikittää ja riehututtaa, jotta siihen saisi vähän enemmän virtaa ja vauhtia. Lisäksi Foxi tarvitsee häiriötreeniä. Ja paaaaljon riistatreeniä.
Kiitos hyvistä treeneistä kouluttaja-Katille ja treenikavereille! :)
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Näyttelyn rumin novascotiannoutaja
Joo, mä en ikinä ajattele niin miten tuossa otsikossa lukee. Yleensä en ajattele että oltiin rumimpia tai huonoimpia tai parhaimpia tai mitä vaan. Tänään kuitenkin iski tämä ajatus päähän kun katselin Eurassa kehän laidalla mitä nauhoja muille koirille jaettiin ja mitä Foxi sitten sai.
"Erinomaista tyyppiä. Vahva, maskuliininen pää. Kauniit korvat. Sisäänpäinkääntyneet kyynärpäät. Vahvasti ulospäin kääntyneet ranteet. Erinomaisesti kulmautunut takaa. Löysät kintereet. Haluaisin nähdä parempaa askelpituutta. Eturaajojen ja kintereiden vuoksi saa H."
Että sellaista luettavaa... Kun seisotin Foxia kuulin vain nuo "erinomaiset" asiat, joten hieman tuli kyllä yllätyksenä kun käteen läiskättiinkin keltainen nauha. H niinkuin hyvä eli koiranäyttelymaailmassa huono. Sitä paitsi, me olimme niitä harvoja, joilla oli jonkinlainen käsitystä tästä tuomarista. Kyseessä oli virolainen Helin Kasun-Tensok. Hän nimittäin on antanut Foxille viime keväänä Virossa erinomaisen ja junnusertin sekä laittanut jopa voittamaan Foxin voittamaan oikeasti paremman siskonsa Alvan.
Me vielä naureskeltiin autossa kun oltiin menossa näyttelyyn että ei kai näistä koirista kukaan niin huono ole että H:n saisi. Oli nimittäin kasvari kerrankin ilmoitettu. No, eipä sitä sitten tietenkään saatu esitettyä kun joukossa oli yksi kierojalka. Lisäksi meillä oli mukana peräti kaksi kameraa ja perinteisesti ollaan menestytty silloin kun ei ole kameraa mukana. Ehkä ensi kerralla jätetään kamerat kotiin. Taikauskoa, kyllä!
Okei. Koirassa on virhe. Virhe jolle minä en voi oikein mitään. Sitä voi yrittää asettelulla peittää, mutta uskon kyllä että taitava tuomari sen näkee siltikin. Tosin kun Foxi seisoo ulkona lenkillä ryhdikkäänä niin sen etujalat ovat kyllä suorat. Ehkä mä en vaan saa tuota koiraa esiintymään niin ryhdikkäästi että sen etujalat näyttäisi edes jotenkuten suorilta(kaikilla tollereilla ei todellakaan ole suorat etujalat).
Tämänpäivänen tulos oli 1. yllätys 2. pettymys. Ei todellakaan oltu liikkeellä sertinkiilto silmissä, mutta en myöskään näin huonoa odottanut. Pettymys, kyllä, nimittäin tuomari teki kyllä yhden isohkon virheen arvostellessaan(ei kyse Foxista), mutta ei siitä sen enempää.
Jos olisi ollut jotenkin mahdollista aamulla tietää mitä koira tulee saamaan, olisinko jättänyt menemättä? En! Koiraa en olisi vienyt kehään, mutta meillä oli samalla reissulla tosi hyvät treenit ja saatiin paljon hyödyllisiä neuvoja(niistä lisää myöhemmin) :)
Ei tämä viimeaikainen menestys toki ainakaan näyttelykuumetta kohota, mutta oikeastaan koko talven onkin ollut sellainen fiilis että nyt on aika keskittyä muihinkin harrasteisiin. Tampereella käydään ja sitten seuraavan kerran ties missä! Nyt treenataan ja lenkkeillään järven jäällä nauttien ihanan lämmittävästä keväisestä auringonpaisteesta :)
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Serti, cacib, ROP, voittajatitteli, valionarvo, ryhmävoitto...
... Ne osuivat meidän matkaseurueemme jäsenille. Punaisen koiran tulossaldosta ei jäänyt jälkipolville eikä nykyisillekään mitään ihmeempää kerrottavaa. Tässä nyt molempien päivien arvostelut, palaan myöhemmin tarkemman matkakertomuksen merkeissä!
"Good size. A little long in body. The back is little rising in a poop. Very good angulations in rear. Good angulations in front. Too tight elbows. Front legs east-west. Very nice head. Very nice profile. Well field muzzle. Very good expression. It's not stabile in hocks, so he is up and down. Nice coat"
"Good size. A little long in body. The back is little rising in a poop. Very good angulations in rear. Good angulations in front. Too tight elbows. Front legs east-west. Very nice head. Very nice profile. Well field muzzle. Very good expression. It's not stabile in hocks, so he is up and down. Nice coat"
Tämän arvostelun meille kirjoitutti puolalainen Andrzej Stepinski, joka antoi viime vuonna junnusertin Foxille ja laittoi jopa ROP:ksi, tosin silloin ei ollut kilpakumppaneita. Tällä kertaa tuloksena erittäin hyvä. Täytyy kyllä hieman ihmetellä kirjoittavan kehiksen englanninkielen taitoa, "rising in a poop" :D
"Nicely shaped typical male. Good head and expression. Good neck. Well laid back shoulders. Nicely closed elbows. Weak pasterns and turned out forefeet. Well proportioned body. Nice angulations behind. Good quality of coat. Sound mover, but much correct strikes of front legs due to structural false"
Ja sunnuntain arvostelu on unkarilaisen Czeglédi Attilan sanelema. Tälläkin arvostelulla irtosi EH. Hieman ehkä jännä kommentti tuo "sound mover", koska kun liikutin Foxia ulkona niin se ei todellakaan liikkunut hyvin vaan aika jähmeän näköisesti. Ilmeisesti sain sen kuitenkin vertymään ennen kehää.
 |
| Ai että, rakastan tämän koiran päätä <3 |
Molemmat arvostelut ovat hyvin Foxin näköisiä ja voisin arvata että ilman tuota Foxin "tavaramerkkiä" eli toista etujalkaa olisi voinut erinomainen tullakin. Joskus sen jalan asettumaan paremmin, joskus huonommin, mutta kyllä hyvä tuomari sen myös huomaa. Foxin vahvuudet(pää&ilme, turkki, kulmaukset) huomasivat molemmat tuomarit aivan kuten heikkoudetkin(etutassut).
Harmittaako? Totta kai kun lähtee ulkomaille niin toivoisi ettei tarvitsisi ihan tyhjin käsin palata. Tällä kertaa tosin tiesin että kehässä oli myös suomalainen valiouros, joten odotukset eivät tulosten osalta olleet kovin korkealla. Voisi kai sanoa että olin varautunut.
Mukana myös täysin aiheeseen kuulumattomia kuvia tältä talvelta(kannattaa toki rahdata järkkäri ulkomaille, mutta sitten unohtaa sen käyttö melkein kokonaan...).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)