Sivut

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Spring Sunshine

Tänään siirryttiin ensin Zoran kanssa junalla Helsingistä Järvenpäähän ja sieltä napattiin mukaan Foxi ja auto, jonka nokka kääntyikin heti kohti Orimattilaa. 

Treenit aloitti Zora. Ensimmäisenä teemana oli yllätysyllätys rauhoittuminen ja maltti. En tiedä riemuitsenko liian aikaisin, mutta mun mielestä siitä kyllä huomaa että jonkin verran ollaan tätä nyt tehty.  Äänen määrä ja voimakkuus on vähäisempi kun aiemmin. Rauhottumisen jälkeen tehtiin vähän seuraamista, tai ennemminkin hihnassa vierellä kulkemista. Siitäkin huomaa mun mielestä että sitäkin ollaan treenattu viime aikoina.

Ehkä seuraavalla treenikerralla Zora ei sitten pääse tekemään mitään tuon rauhoittumisen ja maltin jälkeen, mutta tänään vielä tehtiin muutama muistinouto. Maastona oli tällä kertaa pelto, jonka toisessa laidassa olevan metsän reunaan vietiin yhdessä dami. Matkaa alkoi jo olla ihan kivasti. Zora malttaa tosi nätisti istua ja odottaa lupaa lähteä noutamaan, ja on silloin muuten myös hiljaa! Itse suoritus sitten takuuvarmaa rakettivauhtia damille ja takaisin. 

Yksi asia mihin nyt kiinnitin huomiota, on se että kun nyt ja eilen tehtiin kolme toistoa, on se viimeisin aina ollut paras. Silloin palautus on tullut mallikelpoisesti käteen asti, mutta kahdella aiemmalla suorituksella on vissiin vauhtia ja intoa niin paljon että palautus venähtää vähän pitkäksi. Nyt lopetettiin sen kolmannen suorituksen ja hienon palautuksen jälkeen.

Foxi aloitti myös rauhoittumalla ja oikeastaan koko touhusta ei olisi varmaan tullut mitään ilman sitä, jos nytkään homma mitenkään erityisen kehuttavasti onnistui... Sille tuli tehtäväksi sektorissa olevien damien haku ohjattuna. VAAN tyypillä oli vähän liikaa oma kuvitelma siitä mitä haluttiin. Ei ollut suoraa linjaa ja touhu meni hauksi. Tosin taas kerran voi sanoa että se lähihakupillitys varmastikin auttaisi aika paljon niin koiran ei tarvitsisi niin luottaa vain omiin silmiin. Tästä ei sitten jäänytkään mitään kerrottavaa jälkipolville.

Mietin jo hetken että kannattiko koko otusta edes tempaista suoraan kotoa treenaamaan, mutta sitten päätin että se saa vielä onnistua, joten tehtiin linja tielle. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä sen fokus ei kyllä yhtään ollut eteenpäin menemisessä ja se poikkesikin linjalta pellolle. Lopulta sitten kävin nostamassa damia niin että Foxi näki sen ja sitten se vihdoin meni kunnolla eteenpäin. Tehtiin sama vielä uudelleen ja saatiinkin päättää senkin treeni kivaan, onnistuneeseen suoritukseen.

Ilmeisesti ollaan treenattu aika paljon hakua, kun se vaihde meinasi nyt kovasti painaa päälle, vaikka ohjaaja käskee tekemään jotain ihan muuta. Täytyy vaan tehdä lisää ja vaihtelevasti noita tehtäviä ettei koiralle tule liian suuria ennakko-oletuksia ja sellaista "minä tiedän että nyt tehdään tätä" meininkiä, jolloin ohjaajaa ei kuunnella kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti