Edellisen kirjoituksen alku sisältää melkein saman mitä tähän voisi kirjoittaa. Koulu ilmeisesti stressaa mua, ja siksi en jaksa sietää yhtään sikailua Foxilta. Tuntuu että olen epäonnistunut kyllä tämän koiran kanssa niissä asioissa, joiden hallintaa pidin ehdottoman tärkeänä ennen kun koira meille tuli. Ja mielipide ei tokikaan ole tässä ajan saatossa mihinkään muuttunut.
Luoksetuleminen, se taito, joka jokaisen koiran tulisi ehdottomasti osata. Viime viikolla yksi lenkki jäi lyhyeen kun koira päätti kadottaa korvansa heti irti päästyään. Tällä viikolla pääsin kerran puuttumaan heti siihen kun koira ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen minua kohti. Auttoi sen lenkin ajan oikein hyvin. Mä en oikein sulata sitä että joudun useaan kertaan ensin hihkumaan koiran nimeä saadakseni siihen kontaktin kaikkien hajujen kiintoisasta maailmasta ja sitä että sen jälkeen mun pitää vielä monta kertaa kutsua sitä, jotta se suvaitsi suoraan tulla mun luokseni. Täytynee jatkaa vaan lisää tuolla linjalla että tottelemattomuudesta seuraa osoitus omistajan tyytymättömyydestä.
Toisten koirien ohittaminen välinpitämättömästi. Kai se nyt vaan on sitten myönnettävä että Foxi on remmirähjä. Toistaiseksi ei ihan pahimmasta päästä, mutta se kyllä tekee ohitukset ihan päin persettä. Asian tiimoilta ollaan käyty hakemassa ongelmakoirakouluttajaltakin konsultaatiota, vaan eipä ne neuvot auttaneet. Ja nykyisin ohitukset kiristää minunkin hermojani kun tiedän ettei koira toimi todellakaan niin miten haluaisin, ei taida ainakaan kovin paljoa auttaa. Ongelmaan on nyt kokeiltu hyvää ja pahaa ja mikään ei tunnu auttavan.
Koirasosiaalisuus. Suurimmaksi osaksi ei tutustuta vieraisiin koiriin hihnassa, mutta Foxi kyllä mellastaa ja rähjää sitten niin että en esim. lenkeillä voi jutella toisen koiran omistajan kanssa. Lisäksi sitten rähinä aiheuttaa sen että toinen koira tulkitsee ettei Foxi ole ystävällisissä aikeissa. Tosin en tiedä onko se vai ei. Irti ollessaan se tulee vähän paremmin toimeen, ainakin narttujen kanssa. Urosten kanssa sen elekieli on sellaista machoilua että ihmettelen ettei se ole vielä saanut pahasti turpaan keneltäkään.
Kontakti. Joo, olisi kiva jos koira vaikka ulkona sen nimen sanoessaan suvaitsi katsoa omistajaa. Yleensä käskytän niin että ensin sanon koiran nimen, jotta saan sen huomion ja sen jälkeen vasta käskyn. Varmaan hieno idea, mutta kun otus haahuilee sellaisissa hajumaailmoissa että sitä ei sieltä meinaa saada pois millään.
Ovikellon haukkuminen. Tai siis oikeastaan se että sitä ovikelloa EI haukuta. Hommanhan piti mennä niin että meillä ensiksi ihmiset vastaanottavat vieraan sisälle ja sitten koira saa luvan kanssa tulla. No miten meillä sitten menee? Siten että Foxi säikyttää kaikki vieraat haukkumisella ja pitää lopulta suunnilleen kiskoa niskanahasta pois tuulikaapista, jotta vieraat uskaltavat tulla sisälle. Kyllä hävettää.
Jotenkin ei reilu 3v koiran kanssa oikein huvittaisi vääntää tällaisista perusasioista, joiden hallitsemista voisi odottaa jo yksi vuotiaaltakin. Taitaa meidän tie olla pelkkää alamäkeä siitä yksi vuotiaasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti