Puuttuva palanen

Olin aikoja aikoja sitten päättänyt otsikon tästä aiheesta kertovalle blogitekstille, mutta enpä nyt sitten käytäkään sitä, kun ei se oikein jotenkin kuvastanutkaan fiilistä. Sitä paitsi, olen aika varma, että olen käyttänyt tätä otsikkoa jo joskus aiemminkin. Olin myös kirjoittanut tabletilla jo puolet tästä blogista valmiiksi, mutta se hävisi johonkin. 

Foxin kanssa käytiin pyörähtämässä Tallinnan näyttelyissä 20.8. ja 21.8. Haaveissa oli saada se viimeinen cacib kansainvälisen näyttelyvalion arvoa varten. Reissuun lähdettiin perjantai-iltapävällä ilman autoa ja yövyttiin kaverin luona Viru-keskuksen vieressä. 

Lauantaina mentiin taksilla näyttelypaikalle ja tutulla Kalev Stadionilla aurinko porottikin varsin lämpimästi. Tollereilla oli tuomarina espanjalainen Jose Miguel Duval Sanchez. Vastoin odotuksiani herra olikin nuorehko kun jostain syystä olin hänet kuvitellut pyöräksi rusettikaulaiseksi vanhaksi herraksi. 

Foxin kanssa avoimessa luokassa oli toinen koira Suomesta. Eipä siinä kehässä kauaa mennyt. Kierrettiin yhdessä ympäri ja sitten yksilöarvostelu, josta saatiin erinomainen.

"Correct type and proportions. Just a little bit strong all over. Nice head. Good coat and colour. Very nice movement"

Tällä arvostelulla voitettiin avoin luokka, mutta jäätiin ilman SA:ta, joten sen cacibinkin saattoi sillä samalla hetkellä unohtaa. Mikä omasta mielestäni oli erikoista, oli se, että ROP-uros oli omaan silmääni vahvempi kuin Foxi. Tuomari vaan oli toista mieltä. Laitoin kamat kasaan ja käveltiin takaisin kämpille hellettä pakoon. 

Seuraava näyttelypäivä valkeni yhtä lämpimänä kuin edellinenkin. Vähän alkoi Foxin turnauskestävyys epäilytyttää kun oltiin tosiaan ilman autoa liikkeillä ja oli vielä niin kuumakin. Puolen päivän aikaan siirryttiin taas taksilla Kalev Stadionille. Tällä kertaa tuomarina oli vanha rouva Wendy Willhauck Jenkeistä.

Foxi ei itseasiassa sitten näyttelyhihnassa tuntunutkaan yhtään väsyneeltä, vaikka stadionilla oli melkein 30 astetta lämmintä. Se liikkui vielä ihan reippaasti irroten ja seisoikin kivasti. Avoimessa luokassa oli jälleen kaksi koiraa, Foxi ja toinen uros Suomesta. Järjestys oli sama kuin edellisenä päivänä, Foxi voitti avoimen luokan ja tällä kertaa sai myös SA:n.

"Nice head. A bit down in pasterns. Good topline. Moved a little wide in front"

Tämä rouva Willhauckin näkemys Foxista oli varsin lyhyt. Kuten monesti pohjoisamerikkalaisilla tuomareilla on tapana, sanoja todellakin säästellään arvosteluissa. Paras uros kehässä päädyttiin kolmanneksi ja saatiin vara-cacib. Se riittikin täyttämään matkan tavoitteen, sillä edellä oli lauantaina inttivalioksi tullut Koda sekä junioriuros!

Jäi silti jotenkin vähän erikoinen fiilis tästä viimeisestä vara-cacibista, joka muuttuu oikeaksi kunhan FCI vaan joskus hamassa tulevaisuudessa alkaa käsitellä näyttelyn tuloksia. Ennen kaikkea tuntuu että saavutettiin kuitenkin jotain ja vähän tuntuu jotenkin hassulta, en oikein edes osaa kuvailla. Lähinnä sellainen fiilis, että mitähän sitä nyt keksisi..?

Oli kyllä jotenkin ihan tosi tylsää olla tuolla reissussa ihan yksin. Ei ollut seurana ketään ja oltiin ihan ulkomaailmalta eristyksissä kun kaverin kämpiltä ei löytynyt nettiä eikä telkkariakaan. 

Itselleni yksi suurimmista syistä käydä näyttelyissä on se, että siellä näkee kauempanakin asuvia koiratuttuja ja -kavereita. Nyt ei ollut edes ei-koirakaveria seurana, vaan oltiin ihan ylhäisessä yksinäisyydessä. Olen aina sanonut että en lähtisi reissuun (siis ei koirareissulle) yksin ja tämä kyllä vahvisti sen. Ei ollut ketään kenen kanssa olisi voinut iloita sunnuntain saavutuksesta tai kuka olisi lauantain jälkeen tsempannut. 

Onneksi seuraavan kerran kun mennään kehään, on kaikki ihanat koirakaverit ympärillä :)